Laki rakennuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 16 päivänä elokuuta 1958 annetun rakennuslain ( 370/58 ) 15 ja 107 §, näistä 15 § sellaisena kuin se on 31 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa (671/78),
muutetaan 64 §:n 1 momentti, 82 ja 103 §, 104 §:n 1 ja 2 momentti, 105 §, 106 §:n 1 momentti, 109 §, 110 §:n 1 momentti, 113 §:n 1 momentti, 133 §, 136 a §:n 6 momentti ja 141 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 64 §:n 1 momentti, 105 § ja 110 §:n 1 momentti 29 päivänä heinäkuuta 1977 annetussa laissa (604/77), 104 §:n 2 momentti 4 päivänä kesäkuuta 1965 annetussa laissa (301/65), 113 §:n 1 momentti 23 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa (983/77), 136 a §:n 6 momentti 2 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa laissa (589/ 73) ja 141 §:n 1 momentti 20 päivänä kesä kuuta 1974 annetussa laissa (530/74), sekä
lisätään lakiin siitä 21 päivänä heinäkuuta 1977 annetulla lailla (580/77) kumotun 114 §:n tilalle uusi 114 §, 125 §:ään uusi 4 momentti sekä lakiin uusi 133 b § seuraavasti:
64§
Jollei kaupunki tai valtio täytä 56 tai 57 §:ssä tarkoitettua lunastusvelvollisuuttaan, on omistajalla oikeus vaatia sitä siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten ja oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 97 §:ssä säädetään.
82§
Kaupunginhallituksen asiana on, jollei johtosäännössä ole toisin määrätty, päättää liikenteen tarpeen mukaisesti millä aineella katu on sitä rakennettaessa päällystettävä.
103§
Rakennuskaavatie on rakennuskaava-alueella yleiseen käyttöön luovutettu tie, joka ei ole yleisistä teistä annetun lain (243/54) mukainen tie.
Kun rakennuskaavatieksi osoitettua aluetta, jolla ei ole rakennusta tai joka ei ole välttämätöntä rakennuksen käyttämistä varten, tarvitaan rakennuskaava-alueen tarkoituksiin, saadaan se panna kuntoon ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se rakennuskaava-alueen liikenteeseen.
Jos syntyy erimielisyyksiä maan ottamisesta 2 momentin mukaiseen käyttöön, asian ratkaisee lääninhallitus. Jäljempänä 108 §:n 2 momentissa tarkoitettuja korvauksia koskevat erimielisyydet eivät vaikuta kunnan haltuunottooikeuteen.
104§
Rakennuskaavatiehen sisältyvän yksityisen tien alueesta, joka on määrätty maanmittaustoimituksessa tai jota vanhastaan on käytetty, taikka tiemaasta, jonka omistaja on korvauksetta tai jo suoritettua korvausta vastaan pysyvästi luovuttanut tieksi taikka aluetta järjestettyyn rakennustoimintaan käyttäessään varannut tieksi, ei omistajalla eikä muullakaan oikeuden haltijalla ole oikeutta saada korvausta.
Muusta rakennuskaavatieksi tarkoitetusta maasta saa sen omistaja korvauksen siltä osalta, kuin luovutettava rakennuskaavatie on enemmän kuin kymmenesosa hänen kysymyksessä olevalla rakennuskaava-alueella omistamastaan muusta kuin rakennuskaavassa maatalousalueeksi määrätystä maasta tai rakennuskaavatie ei ole tarpeellinen omistajalle kuuluvan rakennusmaan käyttämiselle.
105§
Jollei maanomistaja tai muu oikeudenhaltija 104 §:n mukaan ole velvollinen sallimaan rakennuskaavatieksi tarkoitetun maan käyttämistä korvauksetta, hänellä on oikeus kunnalta saada alueen käyttämisestä rakennuskaavatienä korvaus, joka määrätään soveltamalla 72 §:ssä säädettyjä perusteita.
106§
Milloin rakennuskaavatieksi osoitetun maan käyttämisestä korvauksetta aiheutuu omistajalle tai siihen kohdistuvan oikeuden haltijalle erityistä vahinkoa, jota olosuhteisiin katsoen on pidettävä ilmeisesti kohtuuttomana, vahinko on kunnan hänelle korvattava.
109§
Sellaista rakennuskaavatien osaa, jolla on rakennus tai joka on välttämätön rakennuksen käyttämiselle, ei saa ilman omistajan suostumusta ottaa käytettäväksi ennen sillä olevan rakennuksen lunastamista.
110§
Jollei aluetta, joka rakennuskaavassa on osoitettu yleisen rakennuksen rakennusmaaksi tai muuksi yleiseksi alueeksi kuin rakennuskaavatieksi, ole maanomistajan suostumuksella otettu tarkoitukseensa käytettäväksi tai sen lunastamista pantu vireille eikä maanomistaja rakennuskaavasta johtuvan rakentamisrajoituksen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluetta, on kunta tai, milloin alue on kaavassa katsottava osoitetuksi valtion tarpeisiin, valtio velvollinen lunastamaan alueen. Mitä 58 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 64 §:n 1 momentissa on säädetty, on vastaavasti voimassa tässä momentissa tarkoitetusta lunastusvelvollisuudesta.
113§
Rakennuskaavan toteuttamiseen kuuluu tarpeellisten rakennuskaavateiden rakentaminen ja kunnossapitäminen sekä, sen mukaan kuin kunnan varat sallivat, tarpeen vaatimiin toimenpiteisiin ryhtyminen ulkovalaistuksen sekä puistojen ja muiden yleisten alueiden järjestämiseksi.
114§
Mitä 78 §:n 2 momentissa, 80 §:n 1, 2 ja 3 momentissa, 81, 82 ja 85 §:ssä on säädetty kadusta, katupiirustuksesta, tontista ja tontinomistajasta koskee soveltuvin osin rakennuskaavatietä, rakennuskaavatiepiirustusta, rakennuspaikkaa ja rakennuspaikan omistajaa. Tällöin on myös muusta kunnanvaltuustosta, kunnanhallituksesta ja kunnasta voimassa, mitä 80, 82 ja 85 §:ssä on säädetty kaupunginvaltuustosta, kaupunginhallituksesta ja kaupungista.
125§
Mitä 1 momentissa on säädetty tonttijakoehdotuksen nähtävillepanosta, ei sovelleta, jos ne, joilla 138 §:n 2 momentin mukaan on tonttijaon hyväksymistä koskevasta päätöksestä valitusoikeus, ovat ehdotuksen kirjallisesti hyväksyneet.
133§
Kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevien lennätin-, puhelin-, voima-, lämpö ja valaistusjohtojen sekä muiden sellaisten johtojen sekä, sen estämättä mitä vesilaissa (264/ 61) on säädetty, yleisten ja yksityisten viemärien ja vesijohtojen sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen tontille, rakennuspaikalle tai muulle alueelle, milloin sijoittamista ei voida muulla tavoin tyydyttävästi järjestää kohtuullisin kustannuksin- Sanna on laki sanotunlaisiin johtoihin liittyvistä vähäisistä laitteista, rakennelmista ja laitoksista.
Tontin, maan tai rakennuksen omistaja on velvollinen sallimaan, että seinään, kattoon, porttiin tai aitaan laitetaan kiinnikkeitä tai tukia lennätin-, puhelin-, voima- ja valaistusjohtoja tai muita sellaisia yleisiä tarpeita palvelevia laitteita varten.
Mikäli asianosaiset eivät sovi 1 momentissa tarkoitettujen johtojen taikka 2 momentissa tarkoitettujen kiinnikkeiden ja tukien sijoittamisesta, määrää siitä rakennuslautakunta. Haitasta tai vahingosta on suoritettava korvaus siten kuin lunastuslaissa säädetään- Korvauksesta tehty sopimus sitoo myös kiinteistön tai rakennuksen myöhempää omistajaa.
133b§
Tontin, maan tai rakennuksen omistaja on velvollinen sallimaan, että rakennukseen, porttiin tai aitaan kiinnitetään liikennemerkkejä, liikenteen ohjauslaitteita ja liikenneväylän nimikilpiä. Edellä mainittujen laitteiden osta on vastaavasti voimassa, mitä 133 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty.
136a§
Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty kadusta, koskee vastaavasti rakennuskaavatietä.
141§
Rakennusjärjestyksen ja kaavan vahvistamista, tonttijaon hyväksymistä, tyyppihyväksynnän peruuttamista, rakennuskieltoa, rakentamisrajoitusta ja toimenpidekieltoa sekä rakennuslupaa koskevassa päätöksessä samoin kuin 103 §:n 3 momentissa, 133 §:ssä ja 133 b §:ssä tarkoitetussa asiassa annetussa päätöksessä voidaan määrätä, että sitä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman. Jos kunta valittaa rakentamisrajoitusta koskevasta päätöksestä, määräys raukeaa tämän kunnan osalta. Valitusviranomainen saa kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanemisen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syysuuta 1981.
Hallituksen esitys 1/81
Laki- ja talousvaliok. miet. 3/81
Suuren valiok. miet. 32/81
Naantalissa 26. päivänä kesäkuuta 1981
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri J. Koikkalainen