669/1980

Annettu Helsingissä 26. päivänä syyskuuta 1980

Patenttiasetus

Kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun patenttilain (550/67) nojalla:

Patenttihakemus ja päiväkirja.
1 §

Suomalainen patenttihakemus tehdään patentti- ja rekisterihallitukselle (patenttivirasto).

Kansainvälinen patenttihakemus, joka käsittää Suomen, tehdään viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka Washingtonissa 19 päivänä kesäkuuta 1970 tehdyn patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on toimivaltainen vastaanottava viranomainen. Patenttivirastosta vastaanottavana viranomaisena säädetään 45-51 §:ssä.

Tämän asetuksen patenttihakemusta koskevia säännöksiä sovelletaan, jollei jonkin säännöksen osalta toisin säädetä, vain:

1) suomalaiseen patenttihakemukseen; ja

2) kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomen osalta patenttilain 31 §:n mukaan tai joka on otettu käsiteltäväksi saman lain 38 §:n mukaan.

2 §

Suomalaisen patenttihakemuksen tulee käsittää kirjelmä (hakemuskirja) liitteineen.

Hakemuskirjan on oltava hakijan tai hänen asiamiehensä allekirjoittama ja sen tulee sisältää:

1) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite sekä, jos hakijaa edustaa asiamies, myös tämän nimi, kotipaikka ja osoite;

2) keksijän nimi ja osoite;

3) patenttihakemuksessa tarkoitetun keksinnön lyhyt ja asiallinen nimitys;

4) milloin useat yhdessä hakevat patenttia, ilmoitus siitä, onko joku heistä oikeutettu kaikkien puolesta vastaanottamaan patenttiviraston ilmoitukset; sekä

5) ilmoitus hakemuskirjan liitteistä.

Hakemuskirjaan on liitettävä:

1) keksinnön selitys ja siihen kuuluva, keksinnön havainnollistamiseksi tarpeellinen piirustus, patenttivaatimukset ja tiivistelmä;

2) jos hakijaa edustaa asiamies, tälle annettu erillinen valtakirja, jollei asiamiestä ole valtuutettu hakemuskirjassa; sekä

3) milloin joku muu kuin haltija on tehnyt keksinnön, asiakirja, joka näyttää toteen hakijan oikeuden.

Hakemusta tehtäessä on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu.

3 §

Jollei asiakirjaa ole laadittu patenttilain 8 §:n 5 momentin mukaisella kielellä, on hakijan annettava patenttivirastolle myös sen suomentai ruotsinkielinen käännös. Kun on kysymys muusta asiakirjasta kuin selityksestä, tiivistelmästä tai patenttivaatimuksista sekä kun on kysymys sellaisesta suomalaisen patenttihakemuksen selityksen tai patenttivaatimusten tekstistä, joka ei sisälly 21 §:n 1 momentin mukaan perusasiakirjoihin, patenttivirasto voi kuitenkin olla vaatimatta käännöstä tai hyväksyä käännöksen muulle kielelle kuin suomeksi tai ruotsiksi.

4 §

Selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava mustalla värillä konekirjoittamalla tai painamalla valkoiselle A 4 -kokoa (210 mm x 297 mm) olevalle paperille.

Piirustuksen tulee olla laadittu tummin, mieluimmin mustin viivoin vaalealle, mieluimmin valkoiselle pohjalle, joka on kestävää A 4 -kokoa olevaa ainetta.

Selityksen piirustuksineen sekä patenttivaatimusten ja tiivistelmän tulee olla painatusta varten soveliaassa muodossa.

Patenttivirasto antaa tarkempia määräyksiä niiden asiakirjain laadusta ja lukumäärästä, jotka hakijan on annettava virastoon.

5 §

Saadakseen patenttilain 9 §:ssä tarkoitetun uutuustutkimuksen hakemukselleen, hakijan on kirjallisesti pyydettävä sitä patenttiviranomaiselta ja suoritettava tutkimusviranomaisen vahvistama maksu kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi. Jos patenttihakemusta ei ole laadittu tutkimusviranomaisen hyväksymällä kielellä, on pyyntöön liitettävä hakemuksen käännös patenttiviranomaisen määräämälle kielelle.

Jos useat viranomaiset voivat tulla kysymykseen 1 momentissa mainitun tutkimuksen m suorittajina ja hakija haluaa määrätä, mikä näistä suorittaa tutkimuksen, hänen on pyynnössään mainittava tämä viranomainen.

Pyyntö katsotaan peruutetuksi, jollei patenttihakemus ja käännös 1 momentissa säädetyn määräajan päättyessä täytä kansainväliselle patenttihakemukselle asetettuja muotovaatimuksia.

6 §

Patenttivirasto merkitsee patenttihakemukseen, minä päivänä hakemus on saapunut virastoon.

7 §

Patenttivirasto pitää päiväkirjaa saapuneista patenttihakemuksista. Päiväkirja on julkinen.

Päiväkirjaan merkitään kustakin hakemuksesta:

1) hakemuksen päiväkirjanumero ja luokat, joihin hakemus on luokitettu;

2) asiaa käsittelevän tutkijainsinöörin nimi;

3) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite;

4) jos hakijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite;

5) keksijän nimi ja osoite;

6) keksinnön nimitys;

7) onko hakemus suomalainen vai kansainvälinen patenttihakemus;

8) jos hakemus on suomalainen patenttihakemus, hakemuksen tekemispäivä sekä, jos alkupäivä on muu kuin tekemispäivä, alkupäivä;

9) jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus, kansainvälinen tekemispäivä sekä päivä, jona hakemusta on patenttilain 31 §:n mukaan jatkettu tai hakemus on saman lain 38 §:n mukaan jätetty;

10) jos etuoikeutta on pyydetty, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu aikaisempi hakemus on tehty sekä tämän hakemuksen tekemispäivä ja numero;

11) jos hakemus on aikaansaatu jakamalla tai lohkaisemalla, kantahakemuksen päiväkirjanumero;

12) jos hakemuksen jakamisella tai lohkaisemisella on syntynyt uusi hakemus, jaetun tai lohkaistun hakemuksen päiväkirjanumero;

13) jos hakemus on tullut patenttilain 22 §:n 3 momentin mukaan julkiseksi, julkiseksitulopäivä;

14) jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus, kansainvälinen hakemusnumero;

15) asiassa saapuneet kirjelmät ja suoritetut maksut; sekä

16) asiassa tehdyt päätökset.

8 §

Patenttivirasto laatii viikoittain luettelon saapuneista patenttihakemuksista. Luettelon tulee sisältää kustakin hakemuksesta 7 §:n 2 momentin 1, 3, 5-11 ja 14 kohdassa mainitut tiedot.

Patenttivirasto laatii lisäksi viikoittain luettelon Suomen käsittävistä kansainvälisistä hakemuksista niiden tietojen perusteella, jotka patenttivirasto on saanut maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseltä toimistolta. Luettelon tulee sisältää mikäli mahdollista kustakin hakemuksesta patenttiyhteistyösopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaiset tiedot.

Luetteloita tulee vahvistetusta maksusta olla jokaisen saatavissa.

9 §

Jos tehdään ilmoitus, että keksintö, johon on haettu patenttia, on siirtynyt toiselle, tämä on merkittävä hakijaksi päiväkirjaan ainoastaan, jos siirto on näytetty toteen.

Etuoikeus.
10 §

Tullakseen osalliseksi patenttilain 6 §:ssä mainitusta etuoikeudesta hakijan on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi, kirjallisesti pyydettävä etuoikeutta ja samalla ilmoitettava, missä ja milloin etuoikeuden perustaksi ilmoitettu hakemus on tehty sekä, niin pian kuin mahdollista, sen numero. Jos kyseessä on kansainvälinen patenttihakemus, etuoikeutta on pyydettävä itse hakemuksessa, jossa myös on ilmoitettava, missä ja milloin etuoikeuden perustaksi ilmoitettu hakemus on tehty sekä, jos etuoikeuden perustana oleva hakemus on kansainvälinen hakemus, ainakin yksi niistä valtioista, jotka se käsittää. Etuoikeuden perustaksi ilmoitetun hakemuksen numero on tällöin ilmoitettava maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle 16 kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty.

Jos hakemus jaetaan 22 §:n mukaan, on kantahakemuksen etuoikeutta koskeva pyyntö voimassa ilman erillistä pyyntöä myös uuden, jakamalla syntyneen hakemuksen osalta.

11 §

Etuoikeutta pyytäneen hakijan tulee 16 kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään, toimittaa virastoon etuoikeuden perustana olevan hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen antama todistus hakemuksen tekemispäivästä ja hakijan nimestä sekä saman viranomaisen oikeaksi todistama jäljennös hakemuksesta. Jäljennös on annettava patenttiviranomaisen määräämässä muodossa. Kysymyksen ollessa kansainvälisestä patenttihakemuksesta on todistus kuitenkin annettava vasta patenttiviraston antaman tätä koskevan välipäätöksen jälkeen. Tällaisen hakemuksen osalta voidaan etuoikeusasiakirja antaa patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännön 17.1 mukaisesti myös 8 §:ssä mainitulle kansainväliselle toimistolle tai hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle tahi esittää viimeksi taa mainitulle pyyntö etuoikeusasiakirjan toimittamisesta kansainväliselle toimistolle.

Patenttivirasto voi myöntää poikkeuksia velvollisuudesta antaa 1 momentissa tarkoitettu todistus ja jäljennös.

Jos jäljennös kansainvälisen patenttihakemuksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta on annettu 1 momentissa mainittuun kansainväliseen toimistoon, voi patenttivirasto pyytää jäljennöksen ja tällaisen jäljennöksen käännöksen vain patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännön 17.2 mukaisesti.

12 §

Etuoikeus voi perustua ainoastaan ensimmäiseen hakemukseen, jossa keksintö on esitetty.

Jos ensimmäisen hakemuksen tekijä tai hänen oikeudenomistajansa on samalle patenttiviranomaiselle myöhemmin tehnyt samaa keksintöä tarkoittavan hakemuksen, voidaan myöhempi hakemus esittää etuoikeuden perustaksi edellytyksellä, että sitä tehtäessä aikaisempi hakemus oli peruutettu, jätetty sillensä tai hylätty sen tulematta julkiseksi ja ettei siitä ollut jäänyt voimaan mitään oikeutta eikä se ollut etuoikeuden perustana. Jos etuoikeus on saavutettu myöhemmän hakemuksen perusteella, ei aikaisempaan hakemukseen enää voida vedota etuoikeuden saavuttamiseksi.

Mitä 2 momentissa on säädetty, on vastaavasti sovellettava patenttihakemukseen, jonka tekemispäivä on siirtynyt.

13 §

Etuoikeus voidaan saada myös hakemuksen osalle.

Samalle hakemukselle voidaan pyytää etuoikeutta useiden, myös eri maita tarkoittavien hakemusten perusteella.

Patenttivaatimukset, selitys ja tiivistelmä.
14 §

Patenttivaatimuksen tulee sisältää:

1) keksinnön nimitys;

2) ilmoitus tekniikasta, johon verrattuna keksintö on uusi (tekniikan taso), jos tällainen ilmoitus on tarpeen; sekä

3) ilmoitus siitä, mikä keksinnössä on uutta ja omalaatuista.

Kukin patenttivaatimus saa sisältää ainoastaan yhden keksinnön.

Keksinnön tulee mikäli mahdollista kuulua joko tuote-, laite-, menetelmä tai käyttöryhmään.

Patenttivaatimus ei saa sisältää siinä esitettyyn keksintöön nähden asiaan kuulumatonta tai hakijan pyytämään yksinoikeuteen nähden epäolennaista.

15 §

Patenttihakemus voi käsittää useita patenttivaatimuksia. Jos hakemuksessa on useita patenttivaatimuksia, ne on esitettävä peräkkäin ja numeroitava juoksunumeroilla.

Patenttivaatimus voi olla itsenäinen tai epäitsenäinen. Epäitsenäinen vaatimus on sellainen vaatimus, joka tarkoittaa hakemuksen muussa patenttivaatimuksessa esitetyn keksinnön toteuttamismuotoa ja joka siksi käsittää kaikki tämän vaatimuksen määritteet. Muu vaatimus on itsenäinen.

Patenttivaatimukseen voidaan liittää yksi tai useampia epäitsenäisiä vaatimuksia. Epäitsenäinen vaatimus voidaan liittää useaan edelläolevaan patenttivaatimukseen. Siinä tulee aluksi olla viittaus tällaiseen edeltävään patenttivaatimukseen ja sen jälkeen ne lisämääritteet, jotka ovat keksinnölle tunnusomaiset.

16 §

Jos keksinnön kohde on sen luonteinen, ettei määrättyyn ryhmään kuuluvaa keksintöä voida sopivasti esittää yhdessä itsenäisessä vaatimuksessa, voidaan samaan hakemukseen ottaa useita samaan ryhmään kuuluvia itsenäisiä vaatimuksia. Hakemus ei tämän johdosta saa kuitenkaan sisältää kahta tai useampaa toisistaan riippumatonta keksintöä.

Patenttihakemuksen ei missään tapauksessa voida katsoa käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, jos se sisältää:

1) tuotetta tarkoittavan itsenäisen vaatimuksen ohella sellaisen itsenäisen vaatimuksen, joka koskee tämän tuotteen valmistamiseksi keksittyä menetelmää, ja itsenäisen vaatimuksen, joka koskee tuotteelle keksittyä käyttöä; tai

2) tuotetta tarkoittavan itsenäisen vaatimuksen ohella sellaisen itsenäisen vaatimuksen, joka koskee tuotteen valmistamiseksi keksittyä menetelmää, ja itsenäisen vaatimuksen, joka koskee tuotteen valmistamiseksi keksittyä välikappaletta; tai

3) menetelmää tarkoittavan itsenäisen vaatimuksen ohella sellaisen itsenäisen vaatimuksen, joka koskee menetelmän toteuttamiseksi keksittyä välikappaletta.

17 §

Keksinnön selitys saa sisältää ainoastaan sellaista, mikä on tarpeen keksinnön selventämiseksi. Jos on tarpeen käyttää uutta tai sellaista ammattisanaa, joka ei ole yleisesti hyväksytty, se on selitettävä. Merkit ja mittayksiköt eivät saa poiketa niistä, joita Pohjoismaissa yleensä käytetään.

18 §

Suomalaisen patenttihakemuksen tiivistelmän tulee perustua selitykseen ja patenttivaatimuksiin sellaisina kuin ne ovat niissä asiakirjoissa, jotka 21 §:n 1 momentin tai 24 §:n 1 momentin mukaan muodostavat perusasiakirjat. Tiivistelmä, jonka tulee sisältää keksinnön nimitys, on laadittava siten, että siitä ilmenee selvästi se tekninen ongelma, jota keksintö koskee, keksinnön sisältämän ratkaisun periaatteet sekä keksinnön pääasiallinen käyttöala. Tiivistelmän lopullinen muoto on mikäli mahdollista vahvistettava ennen kuin hakemus tulee julkiseksi patenttilain 22 §:n 2 momentin mukaisesti.

Jos kansainvälisessä hakemuksessa on kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen vahvistama tiivistelinä, sen sisältö on hyväksyttävä. Muussa tapauksessa patenttivirasto vahvistaa myös tällaisen hakemuksen tiivistelmän. Viimeksi mainitussa tapauksessa on sovellettava 1 momentin säännöksiä.

Patenttihakemuksen muutokset.
19 §

Patenttivaatimusta ei saa muuttaa siten, että se tulee sisältämään sellaista, mikä ei ilmene asiakirjasta, joka 21 §:n 1 tai 2 momentin tahi 24 §:n 1 momentin mukaan on perusasiakirja. Jos patenttivaatimusta muutetaan siten, että se tulee sisältämään uusia määritteitä, hakijan tulee samanaikaisesti ilmoittaa, mistä vastaava seikka on löydettävissä perusasiakirjoista.

Sen jälkeen kun patenttivirasto on antanut suoritetun uutuustutkimuksen johdosta lausunnon, ei samaan patenttihakemukseen saa ottaa patenttivaatimusta, jonka esittämä keksintö on riippumaton aikaisemmin annetuissa vaatimuksissa esitetystä keksinnöstä.

Kansainvälisestä patenttihakemuksesta ei uutuustutkimuksen johdosta annettavaa lausuntoa saa antaa ennen patenttilain 34 §:n 1 tai 2 momentin mukaisen määräajan päättymistä, ellei hakija siihen suostu.

Selitykseen ja piirustukseen hakija saa tehdä muutoksia tai lisäyksiä ainoastaan, jos se on välttämätöntä patenttilain 8 §:n perusteella. Muutokset tai lisäykset eivät saa aiheuttaa, että patenttivaatimus tulisi käsittämään muita kuin sellaisia seikkoja, joilla on vastaavuutta perusasiakirjoissa.

20 §

Jollei patenttivirasto muuta salli, on muutokset tai lisäykset patenttivaatimuksiin tehtävä antamalla uusi asiakirja, jossa kaikki vaatimukset on esitetty peräkkäisjärjestyksessä.

21 §

Suomalaisen patenttihakemuksen ja patenttilain 38 §:n mukaan käsiteltäväksi otettavan patenttihakemuksen perusasiakirjana pidetään tässä asetuksessa suomen- tai ruotsinkielistä selitystä piirustuksineen sekä patenttivaatimuksia, jotka sisältyivät hakemukseen, kun hakemus tehtiin tai on katsottava tehdyksi. Jolleivat nämä asiakirjat ole sanottuna ajankohtana sisältyneet hakemukseen, perusasiakirjana pidetään tämän jälkeen ensiksi annettua suomen- tai ruotsinkielistä selitystä ja patenttivaatimuksia, jos näiden asiakirjain sisältö selvästi vastaa mainittuna ajankohtana virastossa olevien asiakirjojen sisältöä.

Patenttilain 31 §:n mukaisesti jatketun kansainvälisen patenttihakemuksen perusasiakirjaksi katsotaan sanotun pykälän mukaisesti annettu selityksen ja patenttivaatimusten käännös niine muutoksineen, joita siihen on tehty ennen patenttilain 34 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn määräajan päättymistä tai ennen kuin hakemus on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi tai hylätty viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan.

Jos patenttihakemusta tehtäessä ilmoitetaan, se että samaa keksintöä koskeva suojahakemus on annettu Suomen ulkopuolella olevalle patenttiviranomaiselle, on katsottava, mikäli ulkomaisen hakemuksen tekemispäivä ja numero on ilmoitettu, tämän hakemuksen myöhemmin annetun, oikeaksi todistetun jäljennöksen saapuneen patenttivirastoon samanaikaisesti, kun hakemus Suomessa tehtiin.

Jakaminen ja lohkaiseminen.
22 §

Milloin perusasiakirjoissa on esitetty useita keksintöjä, hakija voi jakaa hakemuksen useiksi hakemuksiksi. Tällöin on hakijan pyynnöstä alkuperäisestä hakemuksesta (kantahakemuksesta) erotettua keksintöä tarkoittava uusi hakemus katsottava tehdyksi samanaikaisesti kuin kantahakemus. Jakamalla aikaansaatu uusi hakemus voi käsittää ainoastaan sellaista, mikä patenttilain 19 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen olisi voitu sisällyttää kantahakemuksen patenttivaatimuksiin uutta hakemusta patenttivirastoon annettaessa.

Jos hakemus jaetaan sen johdosta, että se käsittää kaksi tai useampia toisistaan riippumattomia keksintöjä, uusi hakemus katsotaan tehdyksi samanaikaisesti kuin kantahakemus ainoastaan, jos uusi hakemus on tehty viimeistään neljä kuukautta sen jälkeen, kun vastaava supistus oli tehty kantahakemukseen.

23 §

Jos selitykseen tai patenttivaatimuksiin tehdyllä lisäyksellä tai muulla tavoin patenttihakemuksessa on esitetty keksintö, joka ei ilmene perusasiakirjoista, voidaan alkuperäisestä hakemuksesta (kantahakemuksesta) lohkaisemalla tehty, tätä keksintöä tarkoittava uusi hakemus hakijan pyynnöstä katsoa annetuksi silloin, kun asiakirja, jossa keksintö oli esitetty, saapui patenttivirastoon.

Lohkaisu voi tapahtua ainoastaan huomioon ottamalla patenttilain 19 §:n 2 momentin säännös ja edellytyksellä, että uudessa hakemuksessa haetaan suojaa vain sille, mikä uutta asiakirjaa annettaessa ilmeni kantahakemuksen asiakirjoista.

24 §

Jaettaessa tai lohkaistaessa on selitys siihen kuuluvine piirustuksineen ja patenttivaatimukset, jotka annetaan patenttivirastoon samanaikaisesti kuin uuden hakemuksen hakemuskirja, katsottava perusasiakirjaksi.

Uusi hakemus katsotaan jakamalla tai lohkaisemalla syntyneeksi vain, jos tämä ilmenee hakemuksesta sitä tehtäessä. Tällaisessa hakemuksessa on ilmoitettava alkuperäinen hakemus.

Hakemuksen julkisuus.
25 §

Jos patenttihakemuksen asiakirjat ovat patenttilain 22 §:n 2 tai 3 momentin perusteella tulleet julkisiksi ennen nähtäväksi panoa, on tiivistelmä painettava heti, kun sen lopullinen muoto on vahvistettu. Patenttivirasto voi päättää myös hakemuksen muiden osien painamisesta yhdessä tiivistelmän kanssa. Näitä asiakirjoja tulee vahvistetusta maksusta olla jokaisen saatavissa.

Patenttilain 22 §:n 4 momentin mukaisessa kuulutuksessa tulee ilmoittaa hakemuksen numero ja luokka, tekemispäivä, alkupäivä, jos se on muu kuin tekemispäivä, keksinnön nimitys sekä hakijan ja keksijän nimi ja osoite. Jos etuoikeutta on pyydetty, on kuulutuksessa ilmoitettava myös, missä aikaisempi hakemus, johon vedotaan, on tehty sekä tämän hakemuksen tekemispäivä ja numero.

Jos selityksen tai patenttivaatimusten käännöstä on 21 §:n 2 momentin mukaan muutettu sen jälkeen, kun asiakirjat ovat tulleet julkisiksi, muutoksesta on kuulutettava.

Patenttihakemuksen käsittely.
26 §

Patenttilain 2 §:ssä tarkoitettuja patentin myöntämisen edellytyksiä tutkiessaan patenttiviraston on otettava huomioon kaikki seikat, jotka se saa tietoonsa.

Patenttiviraston tutkimus suoritetaan Suomen, Norjan, Ruotsin, Tanskan, Amerikan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan, Saksan liittotasavallan, entisen Saksan valtakunnan ja Euroopan patenttiviraston patenttijulkaisujen ja kuulutusjulkaisujen tai julkaistujen patenttihakemusten taikka niistä laadittujen supistelmien tahi julkiseksi tulleiden kansainvälisten patenttihakemusten tai niiden supistelmien sekä Suomessa julkisiksi tulleiden patenttihakemusten perusteella. Lisäksi voidaan tutkia muutakin saatavissa olevaa kirjallisuutta, mikäli se katsotaan aiheelliseksi.

Patenttivirasto antaa tarkemmat määräykset tutkimuksen suorittamisesta. Sellaiset määräykset voivat erityisten olosuhteiden niin vaatiessa poiketa 2 momentin säännöksistä.

27 §

Jos patenttihakemuksen tutkimisen kannalta katsotaan tarpeelliseksi, patenttivirasto voi käyttää asiantuntijoita, jotka eivät ole patenttiviraston palveluksessa.

28 §

Patenttivirasto voi kehottaa hakijaa antamaan mallin, näytteen tai muun sellaisen, taikka suorittamaan tutkimuksia tai kokeita, milloin se keksinnön arvostelemiseksi on tarpeellista.

29 §

Joka Suomessa hakee patenttia keksintöön, johon hän on hakenut patenttia Suomen ulkopuolella olevalta patenttiviranomaiselta, on patenttilain 74 §:n 3 momentissa mainituin rajoituksin velvollinen antamaan selonteon siitä, mitä sanottu patenttiviranomainen on ilmoittanut hänelle keksinnön uutuuden tai patentoitavuuden tutkimisesta. Patenttivirasto voi välipäätöksellä kehottaa häntä antamaan virastoon jäljennöksen sitä, mitä hänelle on ilmoitettu, tai vakuutuksen, että aikaisemman hakemuksen tutkimisesta ei ole saatu tietoa.

Jos patenttilain 74 §:n 2 momentin perusteella annetun säännöksen nojalla patenttihakemusten tutkimuksen suorittaa Suomen ulkopuolella oleva patenttiviranomainen, Suomen patenttivirasto voi sovittuaan mainitun patenttiviranomaisen kanssa tutkimustulosten ja muun mahdollisen aineiston vaihtamista, lykätä toisen maan patenttiviranomaiselle aikaisemmin tehtyä hakemusta vastaavan hakemuksen käsittelyn siihen asti, kunnes viimeksi mainittu hakemus on tullut käsitellyksi sopimuksen edellyttämässä laajuudessa.

Patenttiviranomaiselle, jonka kanssa 2 momentissa tarkoitettu sopimus on tehty, voi patenttivirasto luovuttaa vielä julkiseksi tulematonta patenttihakemusta koskevan asiakirjan, jos mainittu patenttiviranomainen on sitoutunut siihen, ettei se tee asiakirjaa julkiseksi.

30 §

Patenttivirasto antaa määräaikoja ja niiden pidentämistä koskevat määräykset. Hakemuksen nähtäväksipanon lykkäys voidaan kuitenkin myöntää ainoastaan, jos hakemus on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi ennen kuin se on tullut julkiseksi patenttilain 22 §:n perusteella. Nähtäväksipano voidaan tällöin hakijan pyynnöstä lykätä siihen asti, kunnes hakemus tulee julkiseksi sanotun lainkohdan perusteella.

Patenttihakemuksen julkisesti nähtäväksi paneminen.
31 §

Patenttivirasto huolehtii selityksen ja siihen kuuluvien piirustusten, patenttivaatimusten ja tiivistelmän painattamisesta (kuulutusjulkaisu) patenttilain 21 §:ssä tarkoitettua nähtäväksipanoa varten. Painatus on aloitettava mahdollisimman pian hakemuksen hyväksymisen jälkeen.

Kuulutusjulkaisussa tulee olla kuulutuspäivä ja siinä on ilmoitettava:

1) hakemuksen päiväkirjanumero ja ne luokat, joihin hakemus on luokitettu;

2) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite;

3) jos hakijaa edustaa asiamies, asiamiehen nimi;

4) keksijän nimi ja osoite;

5) onko hakemus suomalainen vai kansainvälinen patenttihakemus;

6) jos hakemus on suomalainen patenttihakemus, hakemuksen tekemispäivä sekä, jos alkupäivä on muu kuin tekemispäivä, myös alkupäivä;

7) jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus, kansainvälinen tekemispäivä sekä päivä, jona hakemusta on patenttilain 31 §:n mukaan jatkettu tai hakemus on saman lain 38 §:n mukaan jätetty;

8) pyydetty etuoikeus, sekä missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu aikaisempi hakemus on tehty, sen tekemispäivä ja numero;

9) jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus, kansainvälinen hakemusnumero;

10) jos hakemus on aikaansaatu jakamalla tai lohkaisemalla, kantahakemuksen päiväkirjanumero. sekä

11) viitejulkaisut.

32 §

Patenttilain 21 §:ssä tarkoitettua nähtäväksipanoa koskevan kuulutuksen tulee sisältää keksinnön nimitys sekä ne tiedot, jotka 31 §:n mukaan on ilmoitettava kuulutusjulkaisussa, viitejulkaisuja lukuunottamatta.

33 §

Väite patenttihakemusta vastaan sekä hakijan ja väitteentekijän myöhemmät kirjelmät liitteineen on annettava patenttivirastoon niin monena kappaleena kuin virasto määrää.

Väitettä tehtävissä on ilmoitettava sen peruste.

34 §

Milloin väitteentekijää edustaa asiamies, on patenttivirastoon toimitettava asiamiehelle annettu valtakirja.

35 §

Hakijalle on toimitettava kappaleet kaikista väitteentekijän antamista kirjelmistä.

Milloin hakija antaa lausuman väitteen johdosta, patenttivirasto päättää jatkuvan kirjelmien vaihdon tarpeellisuudesta.

36 §

Jos patenttivirastoon annetaan patenttihakemusta käsiteltäessä hakemuksen tutkimisen kannalta merkityksellinen kirjelmä muuna kuin väitteen tekoa varten määrättynä aikana, on siitä ilmoitettava hakijalle. Jos joku on antanut sellaisen kirjelmän ennen kuin hakemus on pantu nähtäväksi, tulee patenttiviraston, jollei ole kysymys paremmasta oikeudesta keksintöön, huomauttaa hänelle väitteentekomahdollisuudesta, jos hakemus pannaan nähtäväksi.

Tarkempien määräysten antaminen.
37 §

Patenttivirasto antaa tarkempia määräyksiä patenttihakemuksesta ja sen käsittelystä.

Patenttirekisteri.
38 §

Kun patentti on myönnetty, se on merkittävä patenttirekisteriin.

Rekisteriin merkitään tällöin:

1) patenttihakemuksen päiväkirjanumero sekä patentin rekisterinumero ja luokat;

2) patentinhaltijan nimi, kotipaikka ja osoite;

3) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, asiamiehen nimi, kotipaikka ja osoite;

4) keksijän nimi ja osoite;

5) seuraavat päivämäärät:

a) jos patentti perustuu suomalaiseen patenttihakemukseen, hakemuksen tekemispäivä sekä päivä, josta patenttiaika alkaa, jollei se ole sama kuin hakemuksen tekemispäivä;

b) jos patentti perustuu kansainväliseen patenttihakemukseen, kansainvälinen tekemispäivä tai päivä, jona hakemus patenttilain 38 §:n 3 momentin mukaan on katsottava tehdyksi;

c) hakemusasiakirjojen julkiseksitulopäivä; d) päivä, jona patenttihakemuksen nähtäväksipanosta patenttilain 21 §:n mukaan kuulutettiin; ja

e) patentin myöntämispäivä;

6) pyydetty etuoikeus sekä ilmoitus siitä, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu hakemus on tehty, sen tekemispäivä ja numero;

7) kansainvälinen hakemusnumero, jos patentti on myönnetty kansainvälisen patenttihakemuksen perusteella; sekä

8) keksinnön nimitys.

39 §

Patenttilain 26 §:ssä tarkoitetun, patentin myöntämistä koskevan kuulutuksen tulee sisältää patentin numero ja luokat, keksinnön nimitys, patentinhaltijan nimi, hakemuksen päiväkirjanumero sekä päivä, jona nähtäväksipanosta kuulutettiin patenttilain 21 §:n mukaisesti.

40 §

Kun vuosimaksu on suoritettu tai maksun suoritusajan pidennystä on myönnetty, on siitä tehtävä merkintä rekisteriin.

Jos patentti patenttilain 51 §:n perusteella on rauennut, on rekisteriin merkittävä se päivä, josta patentti on lakannut olemasta voimassa.

Jos patenttilain 71 a §:n mukaan on pyydetty, että vuosimaksu katsottaisiin määräajassa suoritetuksi, on siitä viipymättä tehtävä merkintä rekisteriin. Asiassa annetusta lopullisesta päätöksestä on myös tehtävä merkintä.

41 §

Milloin joku on patenttivirastolle ilmoittanut nostaneensa kanteen patentin mitättömyydestä, patentin siirrosta tai pakkoluvan myöntämisestä, on siitä tehtävä merkintä rekisteriin.

Kun jäljennös tuomiosta patenttilain 70 §:n mukaan on toimitettu patenttivirastolle, on siitä tehtävä merkintä patenttirekisteriin. Kun tuomio on saanut lainvoiman, on siitä tehtävä sellainen merkintä, että rekisteristä ilmenee jutun pääasiallinen ratkaisu.

Jos patenttivirasto patenttilain 54 §:n mukaan on lakkauttanut patentin, on siitä tehtävä merkintä rekisteriin.

42 §

Patenttilain 44 §:ssä tarkoitetun, patentin siirrosta tahi käyttöluvan tai panttioikeuden myöntämisestä tehtävän merkinnän tulee sisältää oikeudenhaltijan nimi, kotipaikka ja osoite sekä siirron tai luovutuksen päivämäärä. Käyttöluvasta on pyynnöstä merkittävä, onko patentinhaltijan oikeus myöntää muita käyttölupia rajoitettu. Jollei kysymystä siirron tahi käyttölupa- tai panttioikeuden myöntämisen merkitsemisestä välittömästi voida ratkaista, on rekisteriin kuitenkin merkittävä, että tätä on pyydetty.

Jos patentti on ulosmitattu, on siitä tehtävä merkintä rekisteriin, kun ulosmittauksesta on ilmoitettu.

Ilmoitus asiamiestä koskevasta muutoksesta merkitään rekisteriin.

Patenttiviraston kuulutukset.
43 §

Kuulutukset patenttiasioissa julkaistaan patenttiviraston toimittamassa julkaisussa.

Erityinen kannevalta.
44 §

Patenttilain 52 §:n 3 momentissa tarkoitettua kannetta ajaa virallinen syyttäjä, jollei valtioneuvosto erityistä asiaa varten määrää muuta viranomaista.

Kansainvälisiä patenttihakemuksia vastaanottava viranomainen.
45 §

Patenttivirasto on kansainvälisiä patenttihakemuksia vastaanottava viranomainen, kun hakijana on Suomen kansalainen tai henkilö, jolla on kotipaikka tässä maassa, Suomen lain mukaan muodostettu oikeushenkilö taikka se, joka harjoittaa liikettä tässä maassa.

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen tekevät useat hakijat ja jos joku näistä on 1 momentissa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, on hakemuksen tekemiseen sovellettava 1 momentin säännöksiä.

46 §

Vastaanottavana viranomaisena patenttivirasto vastaanottaa, tarkastaa ja toimittaa edelleen kansainväliset patenttihakemukset patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti.

Hakijan on tällöin suoritettava patenttivirastolle seuraavat maksut:

1) perusmaksu, jota tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen sovellutussäännössä 15.1, yhden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta;

2) nimeämismaksu, jota tarkoitetaan sovellutussäännössä 15.1, vuoden kuluessa hakemuksen kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty; maksu voidaan kuitenkin aina suorittaa yhden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta;

3) uutuustutkimusmaksu, jota tarkoitetaan sovellutussäännössä 16.1, yhden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta; sekä

4) lähettämismaksu patenttiviraston vastaanottavana viranomaisena hakemukselle suorittamista toimenpiteistä yhden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

Ellei 2 momentissa tarkoitettua maksua ole suoritettu säädetyssä ajassa tai se on määräajan päättyessä suoritettu riittämättömänä, patenttivirasto ottaa puuttuvan määrän 8 §:ssä mainitun kansainvälisen toimiston tililtä sovellettu säännön 16 bis mukaisesti. Tililtä siten otettu määrä katsotaan suoritettavaksi oikeassa ajassa.

47 §

Patenttivirasto huolehtii hakijan pyynnöstä erikseen vahvistettua maksua vastaan siitä, että virastoon aikaisemmin jätetyn hakemuksen jäljennös lähetetään sovellutussäännön 17.1 b mukaisesti 8 §:ssä mainitulle kansainväliselle toimistolle. Maksu on suoritettava samassa ajassa kuin sanotun säännön mukainen pyyntö on esitettävä.

48 §

Patenttivirastoon annettava kansainvälinen patenttihakemus tehdään yhtenä kappaleena. Se on laadittava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi taikka muulla patenttiviraston hyväksymällä kiellä.

49 §

Patenttivirastoon annetuista kansainvälisistä patenttihakemuksista pidetään erillistä päiväkirjaa. Päiväkirja ei ole julkinen.

50 §

Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla täällä asuva asiamies joka on oikeutettu edustamaan häntä patenttivirastossa hakemusta koskevissa asioissa.

51 §

Jollei maanpuolustukselle merkityksillisistä keksinnöistä annetun lain (551/67) mukaan ole estettä sille, patenttiviraston on patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaisesti toimitettava vastaanottamansa kansainvälinen hakemus edelleen maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseen toimistoon. Jos hakija on hakemusta tehdessään kirjallisesti pyytänyt saada itse toimittaa hakemuksen edelleen kansainväliseen toimistoon, hänelle on sovellutussäännön 22. 2 mukaisesti annettava tähän tilaisuus, jollei ole edellä sanottua estettä hakemuksen edelleen toimittamiselle.

Kansainvälisen patenttihakemuksen käännös.
52 §

Jatkettaessa kansainvälistä patenttihakemusta patenttilain 31 §:n mukaan sekä esitettäessä saman lain 38 §:n 1 momentin mukainen tutkimuspyyntö on soveltuvin osin noudatettava tämän asetuksen 3 §:n käännöstä koskevia säännöksiä. Patenttivirasto voi kuitenkin antaa määräyksiä, joissa hakijan velvollisuutta antaa käännös helpotetaan siinä tapauksessa, että kansainvälistä hakemusta vain osittain jatketaan Suomessa.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset.
53 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1980.

Tällä asetuksella kumotaan 4 päivänä tammikuuta 1968 annettu patenttiasetus (4/68) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

54 §

Patenttihakemukseen, joka on käsiteltävä ja ratkaistava ennen patenttilain muuttamisesta G päivänä kesäkuuta 1980 annetun lain (407/ 80) voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan, sovelletaan tämän asetuksen sijasta 53 §:n 2 momentissa mainittua aikaisempaa patenttiasetusta.

Muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun, ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan tämän asetuksen 2, 10, 11 ja 17 §:n sijasta aikaisemman patenttiasetuksen 2, 9 ja 10 §:ää.

Hakemus, joka on tehty ennen tämän asetuksen voimaantuloa, voidaan 24 §:n 2 momentista huolimatta katsoa jakamalla tai lohkaisemalla syntyneeksi.

Lisäpatenttiin, joka on myönnetty ennen patenttilain muuttamisesta annetun, 1 momentissa mainitun lain voimaantuloa, sovelletaan aikaisempaa patenttiasetusta.

Patenttiin, johon sovelletaan patenttilain 51 §:ää sellaisena kuin se oli ennen patenttilain muuttamisesta annetun, 1 momentissa mainitun lain voimaantuloa, sovelletaan tämän asetuksen 41 §:n sijasta aikaisemman patenttiasetuksen 445 §:ää.

Helsingissä 26. päivänä syyskuuta 1980

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Esko Rekola

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.