Laki rakennuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 16 päivänä elokuuta 1958 annetun rakennuslain ( 370/58 ) 52 §, 56 §:n 2 momentti, 58 §:n 2 momentti, 69 §, 110 §:n 4 momentti, 111 §:n 1 momentti, 115 §:n 2 momentti ja 119 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 69 § ja 115 §:n 2 momentti 29 päivänä huhtikuuta 1966 annetussa laissa (250/66) sekä 110 §:n 4 momentti, 111 §:n 1 momentti ja 119 §:n 2 momentti 9 päivänä elokuuta 1968 annetussa laissa (493/68), sekä
lisätään lakiin uusi 52 a §, 53 §:ään uusi momentti, jolloin nykyinen momentti siirtyy 3 momentiksi, 56 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna edellä mainitulla 9 päivänä elokuuta 1968 annetulla lailla, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, ja 110 §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2, 3 ja 4 momentti siirtyvät 3, 4 ja 5 momentiksi, seuraavasti:
52§
Valtioneuvosto voi myöntää kaupungille luvan lunastaa asemakaava-alueella:
rakennustontin, jonka sallitusta kerrosalasta ei ole käytetty vähintään puolta; sekä
rakennustontin, jota tontilla olevien rakennusten käyttötarkoitus, sijainti, rakentamistapa ja muut seikat huomioon ottaen ei ole pidettävä pääasiallisesti asemakaavan mukaisesti rakennettuna, milloin tontin saamista asemakaavassa osoitettuun tarkoitukseen on kaupungin kehittämisen kannalta pidettävä tärkeänä.
Edellytyksenä luvan antamiselle on, ettei tonttia ole neljän vuoden kuluessa rakentamiskehotuksen antamisesta tontin omistajalle ja haltijalle rakennettu 1 momentin 1 kohdassa, tai milloin rakentamiskehotus perustuu saman momentin 2 kohtaan, siinä tarkoitetulla tavalla. Lupaa lunastamiseen on haettava vuoden kuluessa mainitun määräajan päättymisestä.
Rakentamiskehotusta ei saa antaa 42 §:n 2 momentin 3, 4 tai 5 kohdassa eikä myöskään 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun rakennuskiellon voimassa ollessa. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua rakentamiskehotusta ei myöskään saa antaa asemakaavassa omakotirakennusten ja muiden enintään kahden perheen talojen rakentamiseen osoitetun tontin omistajalle ja haltijalle, milloin tontilla on käytössä oleva asuinrakennus. Tämän momentin säännösten vastaisesti annettu rakentamiskehotus on tehoton.
Jos tontille sen jälkeen kun rakentamiskehotus on annettu on tullut voimaan 3 momentissa tarkoitettu rakennuskielto, raukeaa kehotus.
Päätöksestä, jolla rakentamiskehotus on annettu, saa tontin omistaja tai haltija valittaa 14 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta lääninhallitukselle. Lääninhallituksen päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Jollei päätöstä valituksen johdosta kumota, luetaan 2 momentissa rakentamiselle asetettu määräaika rakentamiakehotuksen antamisesta.
Kaupungin on pidettävä antamistaan rakentamiskehotuksista julkista luetteloa.
Milloin tontti kehotuksen luetteloon merkitsemisen jälkeen on siirtynyt uudelle omistajalle tai haltijalle, koskee annettu kehotus myös tätä. Rakentamiskehotuksen antamisesta, peruuttamisesta ja raukeamisesta sekä siitä, että velvoite on täytetty, on kaupunginhallituksen viipymättä lähetettävä kiinteistötuomarille tai kihlakunnantuomarille ilmoitus merkinnän tekemiseksi ulosmitattujen kiinteistöjen luetteloon.
52a§
Valtioneuvosto voi myöntää kaupungille luvan lunastaa asemakaava-alueella:
alueen, joka sisältyy rakennuskortteliin, järjestelyn aikaansaamiseksi ahtaasti tai muutoin sopimattomasti rakennetulla alueella taikka korttelissa, jonka rakennukset kokonaan tai melkoiselta osalta ovat palaneet tai muutoin tuhoutuneet;
rakennuskortteliin kuuluvan alueen, jota ei ole rakennettu pääasiallisesti asemakaavan mukaisesti, milloin asemakaavan mukainen rakentaminen edellyttää sellaisia rakenteita tai korttelin yhteisiä tarpeita palvelevia järjestelyjä, joiden vuoksi kaavan toteutumista kohtuullisessa ajassa ilman kaupungin toimenpiteitä ei maanomistussuhteet huomioon ottaen voida pitää todennäköisenä;
katualueeseen rajoittuvan maan, milloin sillä kadun rakentamisen tai sen korkeuden olennaisen muuttamisen johdosta on tarpeen suorittaa suurehkoja muutostöitä tai muita huomattavia järjestelyjä; sekä
katualuetta ympäröivän maan, jonka arvo huomattavasti lisääntyy sen johdosta, että kaupungin rakennetussa osassa avataan uusi katu tai vanha laajennetaan tahi muu yleistä liikennettä varten tarkoitettu alue järjestetään, milloin lunastaminen on tarpeen sanotusta toimenpiteestä aiheutuvien kustannusten peittämiseksi. Lupaa ei saa myöntää, jos katualuetta ympäröivien tonttien omistajat sitoutuvat määräajassa luovuttamaan katualueeksi tai tässä tarkoitettua muuta järjestelyä varten tarvittavan maan ja suorittamaan kaupungille kadun rakentamisesta tai laajentamisesta taikka alueen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset.
Alueella, jolle kaupunginvaltuusto on päättänyt laadittavaksi asemakaavan tai jonka asemakaavaa on päätetty muuttaa, valtioneuvosto voi myöntää kaupungille luvan lunastaa alueen, jolla sekava kiinteistöjaotus olennaisesti vaikeuttaa kaupungin kehittämisen kannalta tarpeellisen asemakaavan tai sen muutoksen laatimista.
Vastaavasti on 1 momentin 1 kohdan säännöstä sovellettava alueeseen, jolle kaupunginvaltuusto on päättänyt laadittavaksi asemakaavan, milloin aluetta on pidettävä sanotussa lainkohdassa tarkoitettuihin alueisiin verrattavana.
53§
Mitä 1 momentissa on säädetty rakentamattomasta alueesta, on vastaavasti voimassa alueesta, jolla on maan arvoon nähden vähäisiä rakennuksia.
56§
Mitä 1 momentissa on säädetty kaupungin lunastusvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti 52 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun alueeseen, milloin maanomistaja ei asemakaavan vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää maataan hyväkseen.
Milloin 1 tai 2 momentin nojalla on vaadittu lunastettavaksi vain osa omistajalle kuuluvasta, yleiskaavaan tai asemakaavaan otetusta yhtenäisestä alueesta, kaupungilla tai valtiolla on oikeus lunastaa koko alue.
58§
Kaupunki ja valtio vapautuvat lunastusvelvollisuudestaan, jos yleiskaavan tai asemakaavan muutoksen johdosta alue voidaan käyttää yksityiseen rakennustoimintaan taikka jos tonttijako on muutettu vallitseviin omistusoikeusoloihin soveltuvaksi, ennen kuin kaupungin tai valtion lunastusvelvollisuus on lainvoimaisesti ratkaistu. Laki on sama, jos asemakaavaa on niin muutettu, ettei 56 §:n 2 momentissa tarkoitetun lunastusvelvollisuuden edellytyksiä enää ole.
69§
Valtion varoista suoritetaan kaupungille avustusta asemakaavan laatimisesta ja alueiden lunastamisesta tai muusta hankkimisesta aiheutuvien kustannusten peittämiseen harkinnan mukaan, milloin se kustannusten suuruuden ja kaupungin taloudellisen aseman vuoksi katsotaan tarpeelliseksi.
110§
Edellä 52 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun alueeseen, johon kunnalla 111 §:n säännösten nojalla on lunastusoikeus, sovelletaan vastaavasti, mitä 1 momentissa on kunnan lunastusvelvollisuudesta säädetty, milloin maanomistaja ei rakennuskaavan vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää maataan hyväkseen.
Jos rakennuskaavan muutos, joka on hyväksytty ennen asian vireillepanoa, tai vireillä oleva maanmittaustoimitus voi vaikuttaa lunastusvelvollisuuteen, ei 1 momentissa tarkoitettua asiaa saa ratkaista, ennen kuin muutos - on käsitelty loppuun tai toimitus päättynyt. Sama on laki, jos hyväksytyn rakennuskaavan muutoksen johdosta 2 momentissa tarkoitetun lunastusvelvollisuuden edellytyksiä ei enää ole.
111§
Mitä 50 §:ssä sekä 52 a §:ssä on säädetty lunastamisesta asemakaava-alueella sekä sellaisella alueella, jolle kaupunginvaltuusto on päättänyt laadittavaksi asemakaavan tai jonka asemakaavaa on päätetty muuttaa, on vastaavasti - voimassa rakennuskaava-alueella sekä sellaisella alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laatia rakennuskaavan tai jonka rakennuskaavaa on päätetty muuttaa. Mitä 52 §:ssä on säädetty, on niin ikään vastaavasti voimassa rakennuskaava.alueella, milloin rakennuskaavassa rakennuspaikaksi tarkoitetulle tilalle tai muulle alueelle, jota saadaan käyttää rakentamiseen, rakennettavaksi sallitusta kerrosalasta ei ole käytetty vähintään puolta tai jota sanotun pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ei ole pidettävä pääasiallisesti rakennuskaavan mukaisesti rakennettuna. Mitä 53 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty lunastamisesta asemakaava-alueella sekä sellaisella alueella, jonka kaupunginvaltuusto on päättänyt kaavoitettavaksi, on vastaavasti voimassa rakennuskaava-alueella sekä sellaisella alueella, jonka kunnanvaltuusto on päättänyt kaavoitettavaksi. Samoin on maalaiskunnasta voimassa, mitä. 53 §:n 3 momentissa ja 59 §:n 1 momentissa on säädetty kaupungista.
115§
Rakennuskaavan laatimisesta ja maastoon merkitsemisestä sekä alueiden lunastamisesta tai muusta hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten peittämiseen maalaiskunnalle suoritetaan valtion varoista avustusta harkinnan mukaan, milloin se kustannusten suuruuden ja kunnan taloudellisen aseman vuoksi katsotaan tarpeelliseksi.
119§
Maalaiskunnan, yleiskaavan oikeusvaikutuksista on vastaavasti voimassa, mitä yleiskaavan oikeusvaikutuksista kaupungissa on säädetty. Alueella, jolle kunnanvaltuusto on päättänyt laadittavaksi yleiskaavan, sovelletaan myös vastaavasti 53 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978.
Tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa vireillä olevassa asiassa, joka koskee lunastamista tämän lain säännöksissä tarkoitetuissa tapauksissa, noudatetaan aikaisempia säännöksiä.
Helsingissä 5. päivänä elokuuta 1977
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Vt. sisäasiainministeri Tuure Salo