135/1976

Annettu Helsingissä 13. päivänä helmikuuta 1976

Laki ehdollisesta rangaistuksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Yhdestä tai useammasta rikoksesta tuomittu enintään kahden vuoden vankeusrangaistus tai sakko voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen rangaistus) siten kuin tässä laissa säädetään.

Vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Sakkorangaistus on määrättävä ehdolliseksi vain, jos siihen on erityisiä syitä.

Milloin ehdollista vankeusrangaistusta yksinään on pidettävä riittämättömänä seuraamuksena rikoksesta, voidaan rikoksentekijä ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella tuomita ehdottomaan sakkorangaistukseen, silloinkin kun rikoksesta ei ole säädetty sakkoa.

Jos syytetty rikoksen tekemistä lähinnä edeltäneiden kolmen vuoden aikana on tuomittu pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vuodeksi vankeuteen, ei uutta rangaistusta ole määrättävä ehdolliseksi, ellei siihen ole erityisiä syitä.

Rangaistus on ehdollinen tuomioistuimen asettaman määräajan (koetusaika), jonka pituus on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koetusaika alkaa ehdollisen rangaistuksen sisältävän tuomion julistamisesta tai antamisesta. Tuomiossa on määrättävä koetusajan päätymispäivä.

Milloin ehdolliseen rangaistukseen tuomittu tekee koetusaikana uuden rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen, ja syyte tästä rikoksesta on nostettu viimeistään vuoden kuluessa koetusajan päättymisestä, voi tuomioistuin määrätä ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön. Jos uudesta rikoksesta tuomitaan vuotta pitempään ehdottomaan vankeusrangaistukseen, on aikaisempi ehdollinen rangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön.

Jos ehdolliseen rangaistukseen tuomittua ennen koetusajan päättymistä syytetään ennen tuomiota tehdystä muusta rikoksesta ja hänet tuomitaan siitä rangaistukseen, on rangaistukset yhdistettävä rikoslain mukaan ja samalla määrättävä, onko yhdistetty rangaistus oleva ehdollinen.

Jos ehdollista rangaistusta ei ole 4 §:n mukaan määrätty täytäntöönpantavaksi, on rangaistus rauennut.

Ehdolliseen rangaistukseen tuomitulle on tuomiota julistettaessa tai annettaessa ilmoitettava ne perusteet, joiden nojalla ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön.

Jos ehdollinen rangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön, on rikoslain 8 luvun 9 §:ssä mainittu aika laskettava täytäntöönpanoa koskevan lainvoimaisen tuomion antamispäivästä.

Tarkempia säännöksiä tämän lain soveltamisesta ja täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

10§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1976. Sillä kumotaan ehdollisesta rangaistustuomiosta 20 päivänä kesäkuuta 1918 annettu laki.

Ennen lain voimaantuloa ehdollisena tuomittu rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos siihen on edellytykset sekä tämän lain 4 §:n että aikaisemman lain säännösten mukaan.

Mitä 2 §:ssä on säädetty vankeusrangaistuksesta, on noudatettava myös aikaisemmin tuomittuun kuritushuonerangaistukseen nähden.

Helsingissä 13. päivänä helmikuuta 1976

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa, Pääministeri
Martti Miettunen

Vt. oikeusministeri
Sakari T. Lehto

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.