956/1971
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1971
Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) 10, 11, 12 §:n 1 ja 2 momentti, 16, 20 ja 48 §, näistä 10 ja 20 § sellaisina kuin ne ovat 7 päivänä marraskuuta 1958 annetussa laissa (440/53), 11 § sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1948 annetussa laissa (954/43) ja 16 § sellaisena kuin se on sanotussa 7 päivänä marraskuuta 1958 annetussa laissa ja osittain muutettuna 23 päivänä joulukuuta 1962 annetussa laissa (677/62), sekä lisätään lakiin siitä 1 päivänä huhtikuuta 1966 annetulla lailla (203/66) kumotun 60 §:n tilalle uusi 60 § seuraavasti:
10§
Työnantaja on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, kunnes hänen kalenterivuoden aikana teettämiensä työpäivien lukumäärä on enemmän kuin 12. Myös sellainen työnantaja, joka ei ole yhteisö tai säätiö ja jota viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa on verotettu enintään 3 400 markan tuloista, on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, kunnes hänen vuoden aikana teettämiensä työpäivien lukumäärä on enemmän kuin 30.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun työnantajan työntekijälle sattunut työtapaturma korvataan tämän lain mukaisesti valtion varoista ottaen huomioon 12 §:n 2 ja 5 momentin säännökset.
11§
Jos työtapaturma sattuu sellaisen työnantajan työssä olevalle työntekijälle, joka on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, korvataan tapaturma tämän lain mukaisesti valtion varoista, ja valtiolla on oikeus 36 §:ssä sanotun maksun lisäksi periä työnantajalta, mitä näin on määrätty korvauksena suoritettavaksi, kuitenkin enintään 1 000 markkaa tapaturmaa kohti.
12§
Vakuuttamisvelvollisen työnantajan on itse 100 markan määrään asti suoritettava korvausta kustakin työtapaturmasta, jollei vakuutusta ole vapaaehtoisesti ulotettu käsittämään myös tätä korvausvelvollisuutta.
Työnantaja, joka 10 §:n mukaisesti on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta, on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa sanotun korvauksen 50 markan määrään asti kustakin työtapaturmasta.
16§
Päivärahan, elinkoron ja huoltoeläkkeen suuruus määräytyy vahingoittuneen vuosityöansiosta siten, että
1) päiväraha vahingoittuneelle, jolla ei ole omaisia, on vuosityöansion 600:s osa, ja vahingoittuneelle, jolla on omaisia, sen 450:s osa;
2) elinkorko, kun vahingoittuneella ei ole omaisia, on 60 prosenttia vuosityöansiosta, sekä
3) huoltoeläke leskelle tai täysorvolle on 30 prosenttia ja lapselle tai muulle omaiselle 15 prosenttia vuosityöansiosta.
Hautausapu on 1 400 markkaa.
Milloin kuolemaan johtanut työtapaturma on sattunut ulkomailla, voidaan hautausapua edellä mainitusta määrästä poiketen maksaa todellisten ja kohtuullisina pidettävien hautauskustannusten mukaisesti.
Korvausta laskettaessa pyöristetään vuosityöansio lähimmäksi 100 markalla tasanjaolliseksi määräksi. Pyöristyksen ollessa mahdollinen molempiin suuntiin, suoritetaan pyöristys ylöspäin.
Vuosityöansion ollessa 5 500 markkaa pienempi korotetaan se 5 500 markaksi.
20§
Jos vahingoittunut saamansa vamman johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön hoitoa, voidaan siltä ajalta, minkä sellaista avuttomuutta kestää, sanotun hoidon kustantamiseksi hänelle antaa avuttomuuslisää, joka päivää kohti on enintään 14 markkaa. Tätä lisää ei kuitenkaan anneta siltä ajalta, jona vahingoittuneelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa.
Vahingoittuneelle, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista tai jolla on opaskoira, voidaan antaa lisäkorvauksena enintään 2 markkaa 30 penniä päivältä.
48§
Kun työntekijää on kohdannut vakavanlaatuiseksi katsottava työtapaturma ja vahingoittuneen tai hänen omaisensa oikeus korvaukseen on ilmeinen, on työnantaja velvollinen korvauksensaajan pyynnöstä suorittamaan korvauksen ennakkona
1) sairaanhoidon antamisesta aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset, ja
2) korvauksensaajan elatuksen turvaamiseksi välttämättömän määrän, kuitenkin enintään 200 markkaa.
Edellä 1 momentin mukaan suoritettu ennakko vähennetään korvauksesta, niin kuin 26 §:ssä on säädetty.
60§
Tämän lain 11 ja 12 §:ssä, 16 §:n 2 ja 5 momentissa ja 20 §:ssä säädettyjä markkamääriä tarkistetaan kalenterivuosittain maan yleisessä palkkatasossa tapahtuneiden muutosten johdosta sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain (395/61) 9 §:n soveltamista varten. Tarkistetut markkamäärät pyöristetään siten, että 20 §:n 2 momentissa säädetty markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi 10 penniksi, saman pykälän 1 momentissa säädetty markkamäärä lähimmäksi täydeksi markaksi, 12 §:ssä säädetyt markkamäärät lähimmäksi täydeksi 10 markaksi, 11 §:ssä ja 16 §:n 2 momentissa säädetyt markkamäärät lähimmäksi täydeksi 100 markaksi sekä 16 §:n 5 momentissa säädetty markkamäärä lähimmäksi täydeksi 500 markaksi.
Elinkorko ja huoltoeläke tarkistetaan kalenterivuosittain sekä kertakaikkinen korvaus sitä maksettaessa niin ikään 1 momentissa tarkoitetun palkkaindeksin mukaan. Sanottuina korvauksina maksetaan kulloinkin kuitenkin vähintään voimassa olevan lain 16 §:n 5 momentista johtuva määrä.
Hautausapua sekä avuttomuuden, pitovaatteiden kulumisen ja opaskoiran pitämisen perusteella tulevia enimmäismäärän mukaisia lisiä korotetaan vuosittain 1 momentin mukaisesti. Jos lisä on myönnetty vähennettynä, on korotusta suhteellisesti vastaavasti vähennettävä.
Vakuutusyhtiöille 2 ja 3 momentin mukaisista korotuksista johtuvia menoja varten on tarpeellinen erä otettava huomioon tapaturmavakuutuslaissa säädettyä, vakuuttamisvelvollisen työnantajan vakuutusmaksua määrättäessä. Sanottujen korotusten kustantamiseksi tarpeellisten maksujen perusteet ja maksujen jaon vakuutuslaitosten kesken vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö.
Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tämän pykälän soveltamisesta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1972, ja sillä kumotaan kalliinajanlisien maksamisesta tapaturmakorvauksiin 9 päivänä maaliskuuta 1962 annettu laki (204/62).
Lain 60 §:ssä säädetyt palkkaindeksin muutokseen perustuvat tarkistukset toimitetaan ensimmäisen kerran 1 päivästä tammikuuta 1972 lukien.
Sovellettaessa 60 §:n 2 momenttia ennen vuotta 1971 sattuneen tapaturman perusteella maksettaviin elinkorkoihin, kertakaikkisiin korvauksiin ja huoltoeläkkeisiin korotetaan peruskorvaus vuoden 1971 tasolle kertomalla se jäljempänä mainitulla sen ajanjakson kertoimella, jona tapaturma on sattunut:
| tapaturman sattumisaika | kerroin |
| 1958 tai aiksemmin | 2.83 |
| 1959 | 2.65 |
| 1960 | 2.52 |
| 1961 | 2.34 |
| 1962 | 2.20 |
| 1963 | 2.06 |
| 1964 | 1.80 |
| 1965 | 1.61 |
| 1966 | 1.56 |
| 1967 | 1.40 |
| 1968 | 1.27 |
| 1969 | 1.16 |
| 1970 | 1.03 |
Mikäli tapaturmakorvaus suoritetaan tapaturmakorvausten korottamisesta 7 päivänä marraskuuta 1953 annetun lain (441/53) mukaan korotettuna, on peruskorvauksena pidettävä sanotun lain mukaan korotettua korvausta.
Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1971
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Sosiaali- ja terveysministeri
Alli Lahtinen