501/1971
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 1 §:n 1 momentti 4 §:n 2 momentti, 7 §:n 1 momentti ja 9 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta, näistä 1 §:n 1 momentti ja 7 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 20 päivänä joulukuuta 1963 annetussa laissa (691/68), 4 §:n 2 momentti sellaisena kuin se on 22 päivänä marraskuuta 1963 annetussa laissa (526/ 63) ja 9 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta sellaisina kuin ne ovat 16 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (640/66), sekä lisätään lain 4 §:ään uusi 5 momentti, 7 §:ään, johon 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetulla lailla (470/69) on lisätty uusi 4 momentti, uusi 5 ja 6 momentti sekä 10 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:
1§
Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tahi kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perheeläketurva tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2―4 momentissa, 4 §:n 1, 3, 5 ja 6 momentissa, 4 a―4 c §:ssä, 7 a―10 §:ssä, 12 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa, 14 §:ssä, 16― 18 §:ssä ja 19 a―23 §:ssä on säädetty.
4§
Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön suorittamaan entistä työtään tai muuta työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana, ja jonka työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aika huomioon ottaen, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi.
Työntekijällä, joka on täyttänyt 60 vuotta, on oikeus työttömyyseläkkeeseen sen mukaan kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.
7§
Jos työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettu työntekijä on työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista lähinnä edeltäneen 540 sellaisen päivän aikana, joilta hän ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain (125/ 34, 328/60) mukaista päiväavustusta, tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut vähintään 300 markkaa, luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös se palkka, jonka hän työkyvyttömyyden alkamisesta lukien olisi ansainnut eläkeikään mennessä. Tämän palkan vuotuinen määrä edellytetään samaksi työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan korjatuksi markkamääräksi, josta työntekijän työsuhteen perusteella on keskimäärin suoritettu tämän lain mukainen vakuutusmaksu niinä kalenterivuosina, joina hän tässä laissa tarkoitetussa työssä on ansainnut vähintään 800 markkaa tai jollei hän minään kalenterivuotena ole ansainnut vähintään sanottua määrää, samaksi kuin mainittu rajamäärä. Ennen 23 vuoden iän täyttämistä ansaitut palkat otetaan kuitenkin huomioon vain, jos ne on ansaittu sinä kalenterivuotena, jona työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on saatu, tai kolmena sitä välittömästi edeltäneenä kalenterivuotena. Laskettaessa edellä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ei oteta huomioon aikaa, jolta työntekijä on ennen eläketapahtumaa välittömästi edeltäneen kalenterivuoden alkua työsuhteen katkettua saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta. Markkamäärän laskemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
Jos 1 momentissa tarkoitetun rajamäärän ansaitseminen on estänyt työkyvyttömyyseläkkeen määräämisen työntekijäin eläkelain 6 §:n 3 momenttia soveltaen sanotun lain alaisen työsuhteen taikka maatalousyrittäjien tai yrittäjien eläkelain alaisen yrittäjätoiminnan perusteella, ja jos eläkkeen perusteena oleva palkka tai työtulo mainitussa työsuhteessa tai yrittäjätoiminnassa vuosituloksi muutettuna ylittää 1 momentissa tarkoitetun palkan vuotuisen määrän, korvataan tämä sanotulla vuosituloksi muutetulla palkalla tai työtulolla.
Työttömyyseläkkeen suuruutta määrättäessä 1 momentissa mainittu 540 päivän aika lasketaan työntekijäin eläkelain 4 c §:n 3 momentissa tarkoitetusta työttömyyden alkamispäivästä.
9§
Tässä laissa säädetystä eläketurvasta vastaavat 2 §:ssä tarkoitetut eläkelaitokset, sikäli kuin ne eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
2) työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 7 §:n 1 momenttia soveltaen, sekä perheeläkkeestä, jonka perusteena on edunjättäjän 7 §:n 1 momenttia soveltaen laskettu työkyvyttömyyseläke, siltä osin kuin sitä on maksettu ajalta ennen sen kuukauden loppua, jona edunjättäjä olisi saavuttanut eläkeiän, näihin eläkkeisiin luettuna myös työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei sanotun lain 7 c §:n mukaista korotusta eikä 9 §:n perusteella eläkkeen alkamisen jälkeen annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä tai edunjättäjä kuului saadessaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairauden, vian tai vamman tai, jos hän ei silloin enää ollut tämän lain piiriin kuuluvassa työsuhteessa, se eläkelaitos, jonka piiriin hän viimeksi oli kuulunut;
3) muista työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeistä, lukuun ottamatta työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, samoin kuin eläkkeen osista, jotka ylittävät 2 kohdassa mainitut määrät, työttömyyseläkkeestä sekä työntekijäin eläkelain perusteella maksettavista vastaavista vähimmäiseläketurvan mukaisista eläkkeistä ja eläkkeen osista ja eläketurvakeskuksen kustannuksista vastaavat eläkelaitokset yhdessä työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten kanssa, niin kuin on säädetty työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa; sekä
10§
Jos työnantaja on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty maksu sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin edellä 4 momentissa on säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.
Eläkettä määrättäessä otetaan ennen 13 vuoden iän täyttämistä ansaitut palkat huomioon 1 päivästä tammikuuta 1971 lukien.
Hakemuksesta sovelletaan myös eläkkeisiin, jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin työntekijäin eläkelain 7 c §:n säännöksiä, jos niitä muutoinkin olisi maksettava lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Tästä johtuva eläkkeen korotus maksetaan lain voimaantulosta lukien, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavan kuukauden alkua.
Laskettaessa työntekijäin eläkelain 4 c §:ssä tarkoitettuja 200 päivää otetaan huomioon työttömyysavustukset ja työttömyyskorvaukset myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.
Tässä laissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Vt. sosiaali- ja terveysministeri
Katri-Helena Eskelinen