500/1971
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 3 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain (395/61) 1 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 6 §:n 3 momentti, 7 §:n 2 momentti, 7 a §:n 1 momentti, 3 §:n 2 ja 6 momentti, 3 a §:n 2 momentti ja 12 §:n 1 momentin 2 kohta, näistä 1 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (707/65) ja lisäksi osittain muutettuna 20 päivänä toukokuuta 1966 annetulla lailla (299/66), 4 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 momentti, 7 a §:n 1 momentti ja 12 §:n 1 momentin 2 kohta sellaisina kuin ne ovat 16 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (639/66), 6 §:n 3 momentti sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1963 annetussa laissa (690/63), 3 §:n 2 momentti sellaisena kuin se on sanotussa 20 päivänä toukokuuta 1966 annetussa laissa sekä 6 momentti sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1963 annetussa laissa (792/63), 3 a §:n 2 momentti sellaisena kuin se on 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetussa laissa (469/69), sekä lisätään lakiin uusi 4 c ja 7 c § ja lain 19 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 30 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa, uusi 2 momentti seuraavasti:
1§
Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden. Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta:
1) joka on alkanut työntekijän täytettyä 65 vuotta;
2) jossa työansio voidaan arvioida keskimäärin pienemmäksi kuin 180 markaksi kuukaudessa, kuitenkin siten, että työsuhde, jossa säännöllinen työaika on vähintään 20 tuntia viikossa, on työansion määrästä riippumatta tämän lain alainen;
3) jonka perusteella työntekijällä muun lain tai asetuksen nojalla on oikeus eläkkeeseen; tai
4) jonka perusteella työntekijällä on oikeus eläkkeeseen kunnan, kuntainliiton tai seurakunnan tahi uskonnollisen yhdyskunnan työntekijöitä koskevan sellaisen eläkesäännön mukaan, jonka työntekijälle määräämä täysi eläke vastaa vähintään tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaista eläketurvaa.
4§
Työntekijällä on oikeus vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeeseen sekä hänen omaisillaan oikeus perhe-eläkkeeseen tämän lain mukaisesti. Jos oikeus eläkkeen saamiseen perustuu kahteen tai useampaan työsuhteeseen, lasketaan kuhunkin työsuhteeseen perustuvat eläkkeet yhteen siten kuin jäljempänä säädetään.
4c§
Oikeus saada työttömyyseläkettä on 60 vuotta täyttäneellä työntekijällä, joka työvoimaviranomaisen antamalla todistuksella osoittaa, että hän on 52 viimeksi kuluneen viikon aikana saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain (125/34, 323/60) mukaista päiväavustusta tai työttömyyskorvauksesta annetun lain (645/67) mukaista työttömyyskorvausta yhteensä vähintään 200 päivältä ja että hänelle ei voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyyskorvaukseen. Työttömyyseläkkeestä on jäljempänä mainituin poikkeuksin soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työkyvyttömyyseläkkeestä on säädetty.
Eläkettä suoritetaan sen kalenterikuukauden alusta lukien, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun kaksi kuukautta on kulunut 1 momentissa tarkoitetun todistuksen antamisesta. Eläkettä ei kuitenkaan ilman pätevää syytä suoriteta takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavaa kuukauttaTyöttömyyseläke on yhtä suuri kuin se tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke, jonka saamiseen työntekijällä olisi oikeus, jos hän työttömäksi joutuessaan olisi tullut työkyvyttömäksi. Eläkettä määritettäessä työntekijän katsotaan joutuneen työttömäksi sinä päivänä, jolta hänelle on ensimmäisen kerran suoritettu 1 momentissa tarkoitettuna aikana päiväavustusta tai työttömyyskorvausta.
Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. Eläke lakkaa ilman eri päätöstä kuuden kuukauden tai asetuksella säädetyn pitemmän ajan kuluttua työvoimaviranomaisen todistuksen antamisesta lukien, jollei eläkelaitokselle sitä ennen ole toimitettu työvoimaviranomaisen antamaa uutta todistusta siitä, ettei eläkkeensaajalle voida osoittaa 1 momentissa tarkoitettua työtä. Jos eläkkeen lakkaamisen jälkeen työttömyys jatkuu tai alkaa uudelleen, eläkettä ryhdytään maksamaan samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempaakin eläkettä, mikäli eläkkeen lakkaamisesta ei ole kulunut kahta vuotta pitempää aikaa. Tällöin 1 momenttia sovellettaessa eläkkeelläolon aika rinnastetaan korvauspäiviin. Jos todistuksesta käy ilmi, ettei hakijalle ole väliaikana maksettu työttömyysavustusta tai -korvausta, eläkettä suoritetaan todistuksen antamista seuraavan kuukauden alusta.
Jos työntekijä tulee työttömyyseläkettä saadessaan 4 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi, eläke muutetaan hakemuksesta saman suuruiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.
6§
Jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin työsuhteen päättymisestä on kulunut 360 sellaista päivää, joilta työntekijä ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta, luetaan tämän työsuhteen perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän täyttämisen välinen aika. Jollei työsuhde ole jatkunut neljää kuukautta, luetaan sen perusteella eläkkeeseen oikeuttavaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin työntekijällä ei ole ennen tätä työsuhdetta alkaneen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta lain tai julkisen eläkesäännön mukaiseen sellaiseen eläketurvaan, jonka mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon.
7§
Jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka työntekijän tai edunjättäjän viimeisessä tämän lain alaisessa työsuhteessa on poikkeuksellisesta syystä ollut alhaisempi kuin hänen 9 §:n mukaisesti tarkistettu palkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus eläketurvaan, pidetään eläkkeen perusteena olevana palkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Sama on laki myös muiden tämän lain alaisten työsuhteiden osalta, mikäli ne ovat päättyneet eläketapahtumaa lähinnä edeltäneiden 360 sellaisen päivän aikana, joilta työntekijä tai edunjättäjä ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta. Jos tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut työansio, voidaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa samalla tavoin alentaa.
7a§
Perhe-eläke on, jos edunsaajia on vähintään kolme, yhtä suuri kuin se tämän lain vähimmäisehtojen mukainen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke, jota edunjättäjä kuollessaan sai tai, jollei hän silloin saanut eläkettä, jonka saamiseen hänellä olisi ollut oikeus, jos hän kuolinhetkellään olisi tullut työkyvyttömäksi. Eläkkeen määrää laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon 5 §:n 2 momentin eikä 7 c §:n mukaista korotusta edunjättäjän eläkkeeseen eikä myöskään edunjättäjän eläkkeestä mahdollisesti tehtävää 3 §:n mukaista vähennystä. Jos edunsaajia on kaksi, suoritetaan edellä mainitusta perhe-eläkkeestä kolme neljännestä, ja jos edunsaajia on yksi, puolet.
7c§
Jos vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalla taikka hänen puolisollaan on sellainen 4 §:n 5 momentissa tarkoitettu 13 vuotta nuorempi lapsi, jolla eläkkeensaajan jälkeen olisi oikeus perhe-eläkkeeseen, lisätään eläkkeeseen lapsikorotus.
Lapsikorotus on yhdeltä lapselta 20 prosenttia ja kahdelta tai useammalta lapselta 40 prosenttia eläkkeen määrästä.
Lapsikorotukseen oikeuttavien lasten lukumäärän muuttuessa suoritetaan siitä aiheutuva eläkkeen tarkistus muutosta seuraavan maksukauden alusta.
8§
Yhteensovitusraja lasketaan ottamalla yhteensovitusperusteesta, joka 3 momentissa säädetyin poikkeuksin on korkein peruseläkkeen perusteena oleva palkka, 60 prosenttia ja vähentämällä tästä määrä, joka on yhtä suuri kuin yksinäisen lapsettoman henkilön kansaneläkkeen perusosan ja täysimääräisen tukiosan yhteenlaskettu määrä kansaneläkelain 27 §:ssä tarkoitetussa kolmannessa kuntaryhmässä. Jos eläkkeeseen sisältyy 7 c §:n mukainen lapsikorotus, lasketaan yhteensovitusraja ottamalla yhteensovitusperusteesta 66 prosenttia ja vähentämällä siitä kansaneläkkeen perusosa. Yhteensovitusrajaa laskettaessa otetaan kansaneläkettä vastaavana vähennyksenä kuitenkin huomioon enintään 30 prosenttia yhteensovitusperusteesta.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet siitä, mitä on pidettävä tämän lain mukaisena peruseläkkeenä ja sitä vastaavana perhe-eläkkeenä.
8a§
Jos vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle myönnetään 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläke, elinkorko tai jatkuva korvaus, toimitetaan 3 §:n 1 momentin mukainen yhteensovitus uudelleen. Sama koskee 3 §:n 5 momentin mukaista yhteensovitusta, jos perheeläkkeen saajalle myönnetään mainitun momentin ensimmäisessä lauseessa tarkoitettu eläke tai jatkuva korvaus. Samoin toimitetaan 3 §:n 1 momentin mukainen yhteensovitus uudelleen, kun eläkettä tarkistetaan 7 c §:n mukaisesti. Niin ikään toimitetaan 3 §:n 5 momentin mukainen yhteensovitus uudelleen, kun edunsaajana oleva lapsi täyttää 16 vuotta tai muu edunsaaja kuin 16 vuotta täyttänyt lapsi lakkaa olemasta edunsaajana, jos eläkkeen määrä siten suurenee. Hakemuksesta toimitetaan 3 §:n mukainen yhteensovitus myös uudelleen, jos siihen vaikuttaneen muun eläkkeen, elinkoron tai jatkuvan korvauksen määrä on olennaisesti muuttunut.
12§
Eläkelaitosten keskinäinen vastuu eläkkeistä määräytyy ja eläkkeistä eläkelaitoksille aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
2) eläkkeestä, joka on myönnetty 6 §:n 3 momenttia soveltaen, lukuunottamatta 4 c §:n nojalla myönnettyä eläkettä, sekä perhe-eläkkeestä, jonka perusteena on edunjättäjän 6 §:n 3 momenttia soveltaen laskettu työkyvyttömyyseläke, siltä osin kuin sitä on maksettu ajalta ennen sen kuukauden loppua, jona edunjättäjä olisi saavuttanut eläkeiän, näihin eläkkeisiin luettuna myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei 7 c §:n mukaista korotusta eikä eläkkeen alkamisen jälkeen 9 §:n perusteella annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä tai edunjättäjä kuului sanotussa momentissa tarkoitetun työsuhteen perusteella;
19§
Jos työnantajana on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty maksu sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin edellä 1 momentissa on säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.
Jos työntekijä ei lain voimaantullessa ole täyttänyt 13 vuotta tai jos työsuhde kestää vähemmän kuin neljä kuukautta, ei tätä lakia sovellettaessa oteta huomioon aikaa ennen lain voimaantuloa.
Laskettaessa 4 c §:ssä tarkoitettuja 200 päivää otetaan huomioon työttömyysavustukset ja työttömyyskorvaukset myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.
Hakemuksesta sovelletaan 7 c §:n säännöksiä myös eläkkeisiin , jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin. Tästä johtuva eläkkeen korotus maksetaan lain voimaantulosta lukien, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavan kuukauden alkua.
Jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa on järjestänyt työntekijöilleen eläketurvan, jossa eläkkeen määrä on suurempi kuin työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukainen eläke, voidaan sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, tätä koskevan vakuutuksen ehtoja tahi eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjä muuttamalla suorittaa aikaisempaan eläketurvaan tämän lain mukaisia eläkkeen korotuksia vastaava vähennys edellyttäen, ettei eläketurvan kokonaisuutena voida katsoa raha-arvoltaan alentuneen. Tällöin saa aikaisemmasta eläkejärjestelmästä vapautuvia varoja sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaisesti käyttää työntekijäin eläkelaissa tarkoitetun eläketurvan kustantamiseen. Ministeriö voi muutoinkin antaa tarkempia ohjeita tämän momentin soveltamisesta.
Tämän lain 1 §:ssä säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Vt. sosiaali- ja terveysministeri
Katri-Helena Eskelinen