283/1970

Annettu Helsingissä 24. päivänä huhtikuuta 1970

Steriloimislaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:

1) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisensä olisivat vajaamielisiä tai että heillä olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;

2) kun hänen sairautensa, häiriintynyt sieluntoimintansa tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia;

3) kun hänen ja hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lasten syntyminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus; tai

4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin estää lasten syntyminen ovat epätavallisen huonot.

Samoin voidaan nainen, jonka henkeä tai terveyttä raskaus hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi, omasta pyynnöstään steriloida.

Jos henkilö mielisairauden, vajaamielisyyden tai häiriytyneen sieluntoiminnan vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen, voidaan se, mikäli painavat syyt puoltavat toimenpidettä, suorittaa 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä 2 momentin perusteella holhoojan tai erityisesti määrätyn uskotun miehen suostumuksella.

Kahdeksantoista vuotta nuorempaa ei saa steriloida, jolleivät erittäin painavat syyt puolla toimenpidettä.

Ennen kuin steriloiminen tämän lain mukaan suoritetaan, on steriloimista pyytävälle annettava selvitys steriloimisen merkityksestä ja vaikutuksista.

Mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisonsa, mikäli mahdollista, kutsuttava 1 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen, ja on aviopuolisoille tällöin, milloin siihen katsotaan syytä olevan, selvitettävä, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään, kumman sterilointi 1 §:n säännökset huomioon ottaen on perheen ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempaa, ja tämän jälkeen esitettävä aviopuolisoiden uudelleen harkittavaksi, kumpi heistä pyytää steriloimista.

Steriloimiseen voidaan ryhtyä vain lääkintöhallituksen luvalla. Nämä ja muut tässä laissa tarkoitetut lääkintöhallitukselle kuuluvat asiat käsitellään erityisistunnossa oikeustiedettä, psykiatriaa, synnytys- ja perinnöllisyysoppia sekä sosiaalista asiantuntemusta edustavien lisäjäsenten saapuvilla ollessa, niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Lääkintöhallituksen on käsiteltävä 1 momentissa mainitut asiat kiireellisinä. Lääkintöhallituksen asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Sen estämättä, mitä 4 §:ssä säädetään, voidaan steriloimiseen 1 §:n 2 momentin mukaan ryhtyä, milloin toimenpiteen suorittava lääkäri sekä muu lääkintöhallituksen hyväksymä laillistettu lääkäri kirjallisessa lausunnossa, tarkoin ilmoittaen toimenpiteen syyt, yksimielisesti ovat selittäneet sitä koskevien edellytysten olevan olemassa.

Milloin raskauden keskeyttämisessä, joka suoritetaan siitä 24 päivänä maaliskuuta 1970 (239/70) annetun lain 9 §:n nojalla, havaitaan olevan perusteltua aihetta olettaa, että keskeyttämisen aiheuttanut sairaus, ruumiinvika tai heikkous uuden raskauden sattuessa vakavasti vaarantaisi naisen henkeä tai terveyttä, voi keskeyttämisen suorittava lääkäri naisen pyynnöstä samalla suorittaa steriloimisen sen estämättä, mitä tämän lain 4 ja 8 §:ssä säädetaan.

Ennen steriloimista koskevan päätöksen tekoa on, mikäli mahdollista, varattava holhoojalle ja, jos henkilö on otettu yleiseen laitokseen, sen johtajalle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa.

Steriloimisen suorittaa lääkintöhallituksen tähän tarkoitukseen hyväksymässä sairaalassa sen palveluksessa oleva laillistettu lääkäri.

Se, joka on ottanut osaa tässä laissa mainitun asian käsittelyyn taikka viran puolesta tai muuten tehtävässään saanut siitä tiedon, ei saa sivulliselle ilmaista, mitä siten on tullut hänen tietoonsa.

Se, joka rikkoo 1 momentissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden, tuomittakoon sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

10§

Se, joka on suorittanut luvalliseksi todettavan steriloimisen tai sitä yrittänyt tämän lain säännöksiä noudattamatta, tuomittakoon sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

11§

Se, joka vastoin parempaa tietoaan on antanut viranomaiselle tai lääkärille väärän lausunnon tai ilmoituksen steriloimista koskevassa asiassa, tuomittakoon, jollei rikoksesta muuten seuraa ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

12§

Tätä lakia ei sovelleta sellaiseen sukuelimiä koskevaan toimenpiteeseen, joka on tarpeellinen ruumiillisen sairauden johdosta.

13§

Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

14§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1970, ja sillä kumotaan 17 päivänä helmikuuta 1950 annettu sterilisoimislaki (83/ 50).

Helsingissä 24. päivänä huhtikuuta 1970

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
A-L. Tiekso

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.