Laki konkurssisäännön muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 9 päivänä marraskuuta 1868 annetun konkurssisäännön 26 ja 27 § sekä
muutetaan konkurssisäännön 25, 28, 29 ja 32 §, 33 §:n 1 momentti sekä 48, 75 ja 97 §, niistä 29 § sellaisena kuin se on 3 päivänä joulukuuta 1895 annetussa asetuksessa, 33 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 31 päivänä tammikuuta 1935 annetussa laissa ( 62/35 ) ja 75 § sellaisena kuin se on 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetussa laissa (144/22), näin kuuluviksi:
25 §.
Velkoja saa valvoa konkurssissa saatavansa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt, ennen kuin velallinen antoi tuomioistuimelle tai sen puheenjohtajalle konkurssihakemuksen tai tuomioistuin velkojan hakemuksesta teki päätöksen velallisen omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin.
28 §.
Jos velkoja havaitsee, että hän on valvonnassa ilmoittanut kokonaan tai osaksi perusteettoman saatavan, hänen tulee ennen konkurssituomion antamista oikaista valvontansa.
Oikaisemista koskevan ilmoituksen saa tuomioistuimelle tehdä myös se, joka on konkurssissa valvomista varten siirtänyt toiselle saatavansa.
29 §.
Velkoja, joka ei viimeistään paikalletulopäivänä ilmoita saatavaansa niin kuin 24 §:ssä säädetään, menettää oikeuden maksun saamiseen konkurssipesästä, 30, 32, 33 ja 48 §:ssä tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.
32 §.
Velkoja, jolla on irtainta omaisuutta panttina tahi muuten panttioikeudella hallussaan, ei menetä oikeuttaan siihen omaisuuteen, vaikka saatavaa, jonka vakuudeksi panttioikeus on voimassa, ei ole konkurssissa valvottu.
Jos velallinen tai muut velkojat kiistävät hänen saatavansa, ei hän saa maksua pantista, ennen kuin hän on tuomioistuimessa saatavansa niin todistanut, kuin laillisesta valvomisesta on säädetty.
33 §.
Joka tahtoo käyttää saamistansa vain kuittaukseen velalliselle maksettavaa velkaansa vastaan, ei ole velvollinen sellaista vastasaamista konkurssissa valvomaan. Jos konkurssipesä velkoo sanottua velkaa ja jos vastasaamisen oikeusperuste tai sen syntyminen ennen konkurssia kiistetään, hänen on, käyttääkseen kuittausoikeutta, saamisensa niin todistettava, kuin jos se olisi konkurssissa valvottu.
48 §.
Milloin takaisinsaantikanne nostetaan niin myöhään, että vastaaja, joka tahtoo kanteen johdosta valvoa saatavan konkurssissa, ei voi tehdä sitä paikalletulopäivänä, hän saa valvoa saatavansa mainitun päivän jälkeen. Jos saatava vahvistetaan maksettavaksi ja pesästä on jo jaettu varoja konkurssivelkojille, hän saa siitä, mitä hänen on konkurssipesään palautettava, vähentää sen, mitä hän olisi saanut nostaa jako-osuutena, jos hän olisi valvonut saatavansa paikalletulopäivänä.
75 §.
Sen jälkeen kun konkurssivalvontaa koskeva julkinen haaste on päätetty antaa, saa velkoja, joka näyttää antaneensa valvontaasiakirjat oikeuteen 24 §:ssä säädetyssä järjestyksessä, mikäli pesän rahavarat 58 §:n mukaan siihen riittävät, ennen paikalletulopäivää nostaa maksun saatavasta, jonka osalta hänellä on etuoikeus maksun saamiseen konkurssipesästä. Velkojan tulee antaa nostettavasta määrästä uskottujen miesten hyväksymä pantti tai takaus, jos velkojat eivät kokouksessaan suostu maksun suorittamiseen ilman vakuutta. Kuitenkaan ei vakuutta vaadita työntekijältä työsuhteesta johtuvan saatavan osalta eikä myöskään, jos velkojana on valtio tai sen laitos, kansaneläkelaitos, postisäästöpankki, Suomen Pankki, Helsingin yliopisto, kunta, kuntainliitto, Ahvenanmaan maakunta taikka evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta tai niihin kuuluva seurakunta.
97 §.
Mikäli velallinen tai velkoja on toisen velkojan saamisvaatimusta vastaan tehnyt muistutuksen, tuomioistuimen tulee, ratkaistessaan asian, tutkia muistutus ja vaatimus. Saatava, jota vastaan ei ole tehty muistutusta, on pidettävä hyväksyttynä. Jos jonkun velkojan saamisvaatimus kokonaan tai osaksi hylätään, tulee se niidenkin velkojien hyväksi, jotka eivät ole tehneet saatavaa vastaan muistutusta.
Sen keskinäisen järjestyksen, jossa hyväksytyt ja tuomioistuimen vahvistamat saatavat, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, on konkurssipesästä maksettava, määrätköön tuomioistuin, vaikka vaadittua etuoikeutta vastaan ei ole tehty muistutusta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1965 ja sovelletaan sitä velkojanvalan poistamista koskevalta osalta myös mainittuna päivänä vireillä olevissa konkurssiasioissa, joissa alioikeuden tuomiota ei ole vielä annettu.
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1965.
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen.Oikeusministeri J. O. Söderhjelm.