Laki sotilasvammalain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain ( 404/48 ) 5, 6, 9, 10, 14, 15, 16, 19, 21, 22, 29 ja 32 §, näistä 10, 14 ja 16 § sellaisina kuin ne ovat 27 päivänä huhtikuuta 1951 annetussa laissa (262/51) ja 29 § sellaisena kuin se on 1 päivänä kesäkuuta 1951 annetussa laissa (332/51), näin kuuluviksi:
5§
Omaisella tarkoitetaan tässä laissa:
puolisoa ja seitsemäätoista vuotta nuorempaa lasta, aviomiestä kuitenkin vain, jos hän työ tai ansiokyvyttömyyden ja varattomuuden takia on vaimonsa elätettävänä;
vanhempia jos heidän työ tai ansiokykynsä ja varallisuutensa ovat niin vähäiset, että he ovat vailla tarpeellista elatusta, eikä ole olemassa muita huolehtimiseen kykeneviä elatusvelvollisia omaisia; sekä
seitsemäätoista vuotta vanhempia lapsia sekä mainittua ikää nuorempia lapsenlapsia ja sisaruksia samoin kuin otto- ja isovanhempia, jos mainittujen henkilöiden työ- tai ansiokyky sekä varallisuus ovat niin vähäiset, että he elatukseensa nähden ovat huomattavasti riippuvaisia vahingoittuneesta tai sairastuneesta.
Lapsena pidetään myös ottolasta, aviopuolison lasta sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon nähden vahingoittuneen tai sairastuneen elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai sopimuksella vahvistettu.
Lasta jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet tai toinen vanhemmista on kuollut ja toisen katoamisen johdosta on suoritettava tämän lain mukaista korvausta, sanotaan tässä laissa täysorvoksi. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi katsotaan täysorvoksi, kun hänen äitinsä ja 2 momentissa tarkoitettu elatusvelvollinen, jos sellainen on ollut, ovat kuolleet taikka kun toinen heistä on kuollut ja toisen katoamisen johdosta on suoritettava tämän lain mukaista korvausta.
6§
Sairaanhoitoon kuuluu:
lääkärin antama tai määräämä tarpeellinen hoito taikka, jollei sellaista hoitoa ole saatavissa, koulutetun sairaanhoitajan antama tai muu tarpeellinen hoito;
lääkärin määräämät lääkkeet sekä tarpeelliset puhdistusaineet ja sidostarvikkeet;
tarpeellisten tekojäsenten ja muiden apuneuvojen hankkiminen omaksi tai käytettäväksi sekä niiden korjaaminen ja uusiminen, milloin se olosuhteisiin katsoen on kohtuullista; sekä
harkinnan. mukaan opaskoiran antaminen sokean käytettäväksi.
Sairaanhoitona korvataan myös avuttomassa tilassa olevalle vahingoittuneelle tai sairastuneelle erityisessä laitoksessa annettu pysyvä huolto.
Sairaanhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.
Sairaanhoito on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen, vahingoittuneen tai sairastuneen tilaa kuitenkaan vaarantamatta.
Jos vahingoittunut tai sairastunut on itse maksanut sairaanhoitokustannuksia, on niiden korvaamista haettava erikseen.
9§
Päiväraha ja elinkorko maksetaan sille, jonka elätettävänä on hänen aviovaimonsa ja 5 §:ssä tarkoitettuja seitsemäätoista vuotta nuorempia lapsia, korotettuna kolmellakymmenellä sadalta päivärahasta tai elinkorosta ensimmäiseltä ja, mikäli korvaukseen oikeutetun työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, kahdellakymmenellä sadalta, mutta muutoin viidellätoista sadalta jokaiselta seuraavalta omaiselta.
Hakemuksesta voidaan määrätä, että päiväraha tai elinkorko on 1 momentissa sanotuin määrin korotettuna maksettava myös sille, jonka elätettävänä ruumiinvamman syntyessä tai sairauden ilmaantuessa oli ja edelleen on muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja omaisia.
Jos päivärahan tai elinkoron korotukseen oikeuttanut lapsi seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä tai jos hän ennen sanottua ikää syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta määrätä, että päiväraha tai elinkorko on maksettava 1 momentissa mainituin määrin korotettuna, edellisessä tapauksessa enintään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää yhdeksäntoista vuotta, ja jälkimmäisessä tapauksessa niin kauan kuin vajavuustila kestää.
10§
Päivärahan tai elinkoron lisäysosana voidaan antaa:
sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua, enintään 340 markkaa päivältä, niin kauan kuin avuttomuustilan voidaan otaksua kestävän, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;
sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 12,900 markkaa vuodessa;
sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 65 markkaa päivältä; sekä
sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta ja jonka toimeentulo oman tai 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun omaisen pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 25,000 markkaa vuodessa.
Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.
14§
Jos 1 §:ssä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema tahi hän omatta syyttään on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, joiden perusteella kuoleman johdosta olisi suoritettava korvausta, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan tai kadotessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan. Mitä edellä on sanottu, on myös noudatettava, jos vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan oli vähintään kahdeksaksikymmeneksi sadalta arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin yhdeksi vuodeksi vahvistettu elinkorko.
Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:
leskelle, jolla on tai on ollut lapsi, 48,600 markkaa sekä muulle leskelle 16,200 markkaa, kunnes hän on täyttänyt kuusikymmentä vuotta, minkä jälkeen eläkkeen vuotuismäärä on 48,600 markkaa;
lapselle 29,100 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 29,100 markkaa;
vanhemmille, molempien vanhempien eläessä 20,100 markkaa kummallekin ja muuten 29,100 markkaa; sekä
muulle omaiselle 12,900 markkaa.
Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen valu sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.
15§
Milloin avioliitto on solmittu ruumiinvamman syntymisen tai sairauden ilmaantumisen jälkeen, ei leskellä, ellei avioliitosta ole syntynyt lasta, eikä hänen lapsellaan ole oikeutta huoltoeläkkeeseen. Sama on lakina ottolapsesta, joka on lapseksi otettu mainitun ajankohdan jälkeen. Huoltoeläkettä ei myöskään anneta sellaisen henkilön jälkeen, joka kuollessaan tai kadotessaan on ollut seitsemäätoista vuotta nuorempi, ellei jälkeenjäänyt ole hänen lapsensa.
Jälkeenjääneen vaimon ja 5 §:ssä tarkoitetun seitsemäätoista vuotta nuoremman lapsen, sanotun pykäiän 2 momentissa mainittua avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta lukuun ottamatta, oikeus huoltoeläkkeeseen on riippumaton korvauksen hakemisesta, jos korvausasia muulta osalta on tullut valtion tapaturmatoimistossa vireille. Muutoin huoltoeläkettä on erikseen haettava.
Huoltoeläke suoritetaan kuolinpäivästä tai, jos vainaja on saanut elinkorkoa, sen ajan päättymisestä lukien, jolta elinkorkoa on suoritettu. Kadonneen henkilön omaiselle huoltoeläkettä suoritetaan siitä päivästä alkaen, joka kuolleeksijulistamismenettelyssä aikaisintaan voitaisiin määrätä pidettäväksi kadonneen kuolinpäivänä. Puolisonsa jälkeen huoltoeläkettä saavalle sitä suoritetaan niin kauan, kuin hän on leskenä. Jos sellainen leski menee uuteen avioliittoon, suoritetaan hänelle kuitenkin yhdellä kertaa huoltoeläke kolmelta vuodelta. Jos puoliso saa avioeron kadoksissa olevasta puolisostaan, lakkaa hänen oikeutensa huoltoeläkkeeseen avioeropäätöksen saatua lainvoiman.
Lapselle, lapsenlapselle ja sisaruksille huoltoeläkettä suoritetaan seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta huoltoeläkettä suorittaa niin kauan, kuin tämä tila kestää. Samoin voidaan huoltoeläkettä saaneelle lapselle, joka seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä, hakemuksesta suorittaa huoltoeläkettä, kunnes hän täyttää yhdeksäntoista vuotta.
16§
Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa ansiotyökyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle tai vanhemmalle, jolla ei ole elossa huoltoon kykenevää lasta, voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Lisähuoltoeläkkeen määrä on enintään maksettavan huoltoeläkkeen suuruinen. Leskelle, jolle suoritetaan huoltoeläkettä ainoastaan 16,200 markkaa, voidaan kuitenkin painavien syitten sitä vaatiessa myöntää lisähuoltoeläkettä enintään 48,600 markkaa.
19§
Ilman erityisiä syitä älköön 10 §:n 1 momentin 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua päivärahan tai elinkoron lisäysosaa myönnettäkö taannehtivasti pitemmältä ajalta kuin yhdeltä vuodelta eikä lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa taannehtivasti pitemmältä ajalta kuin kolmelta kuukaudelta ennen sitä päivää, jona hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle.
21§
Kun 1 §:n 1 momentissa mainitun henkilön saama ruumiinvamma tai sairaus ilmeisesti näyttää oikeuttavan tämän lain mukaiseen korvaukseen, on siitä asianomaisen viranomaisen toimesta ennen palvelus- tai työsuhteen päättymistä lähetettävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle, jonka tulee sen perusteella ryhtyä asiaa käsittelemään. Jollei ilmoitusta tehdä, on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettava siitä tieto. Palvelus- tai työsuhteen aikana sattuneesta kuolemantapauksesta tai katoamisesta on kuitenkin aina viipymättä tehtävä ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ruumiinvamma tai sairaus on katsottu sellaiseksi, ettei se oikeuta korvaukseen, ja siitä on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettu tieto taikka jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkanut tahi kuolema sattunut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, on korvausta haettava kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolta yhden vuoden kuluessa 22 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien, uhalla, että oikeus korvauksen saamiseen muutoin on menetetty.
Ruumiinvammasta, joka on aiheutunut 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapaturmasta, on korvausta haettava, niinkuin edellä 2 momentissa on säädetty.
Mitä 2 momentissa on korvauksen hakemisesta säädetty, olkoon noudatettavana myös sellaiseen korvauksen lajiin tai lisään nähden, joka on säädetty suoritettavaksi eri hakemuksesta. Päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa voidaan kuitenkin hakea määräajasta riippumatta.
22§
Edellä 21 §:ssä säädetty määräaika on luettava:
jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön ruumiinvamma on syntynyt tai sairaus todettu palvelus- tai työsuhteen aikana, asevelvolliselle sen päättymisestä sekä muulle vahingoittuneelle tai sairastuneelle siitä, kun hän on saanut tiedon, ettei 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta tehdä, sekä, jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, siitä päivästä, jona sairaus todettiin tai työkyvyttömyys alkoi;
jos 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on saanut ruumiinvamman, tapaturman sattumisesta;
jos korvausta haetaan kuoleman johdosta, kuolinpäivästä tai siitä, kun päätös kuolleeksi julistamisesta on saanut lainvoiman, ja jos korvausta haetaan katoamisen johdosta, sen kalenterivuoden lopusta lukien, jona katoamisesta tuli kuluneeksi kolme vuotta, kuitenkin aikaisintaan siitä päivästä, jona kadonneen omaisille on annettu katoamisesta tieto;
jos hakemus tarkoittaa 9 §:n 2 momentissa mainittua korotusta, siitä päivästä, jona korvauksen saaja on saanut tiedon ensimmäisestä päivärahan tai elinkoron myöntämistä koskevasta valtion tapaturmatoimiston päätöksestä;
jos hakemus tarkoittaa 9 §:n 3 momentissa mainittua korotusta tai 15 §:n 4 momentissa mainittua huoltoeläkkeen suorittamista seitsemäntoista vuotta täyttäneelle, korotuksen tai huoltoeläkkeen maksamisen lopettamisesta taikka uudelleen maksamiseen oikeuttavan olosuhteen ilmaantumisesta lukien; sekä
jos hakemus tarkoittaa 6 §:n 5 momentissa mainittuja sairaanhoitokustannuksia, niiden maksamisesta.
29§
Valtion tapaturmatoimiston päätökseen haetaan muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon. Valtion tapaturmatoimiston 32 §:n 1 ja 3 momentissa ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antamaan päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta.
Vakuutusoikeuden päätökseen, mikäli on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen, tämän lain mukaiseen korvaukseen, saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä. Vakuutusoikeuden 12 §:ssä, 15 §:n 4 momentissa, 16 ja 18 §:ssä, 32 §:n 2 momentissa sekä 42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antama päätös on lopullinen samoin kuin 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden oikeutta huoltoeläkkeeseen koskeva päätös, ei kuitenkaan siltä osalta, kun on kysymys 1, 2 tai 3 §:ssä säädetyistä korvattavuuden edellytyksistä.
Jollei muuta näytetä, katsotaan asianosaisen saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on valtion tapaturmatoimistosta tai vakuutusoikeudesta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna postiin annettu.
32§
Vapausrangaistukseen tuomitulle taikka yleiseen työlaitokseen tai koulukotiin tahi muuhun sellaiseen laitokseen otetulle korvauksen saajalle ei suoriteta korvausta siltä ajalta, minkä vapausrangaistuksen kärsiminen tai laitoksessaolo kestää kolmea kuukautta kauemmin.
Jos korvauksen saaja oleskelee ulkomailla yhtä vuotta pitemmän ajan, valtion tapaturmatoimisto voi keskeyttää korvauksen suorittamisen hänelle, kunnes hän palaa Suomeen.
Näissä tapauksissa maksetaan kuitenkin vahingoittuneen tai sairastuneen Suomessa oleville, 9 §:ssä tarkoitetuille omaisille päivärahan tai elinkoron siinä mainitut korotukset sekä viidennes päivärahan tai elinkoron määrästä.
Helsingissä 29. päivänä kesäkuuta 1953
Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi Sosiaaliministeri Väinö Leskinen