622/1947

Annettu Helsingissä 31. päivänä heinäkuuta 1947

Velkakirjalaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset.

Velkakirjan antaja vastatkoon velkasitoumuksestaan; älköön se kuitenkaan estäkö häntä, jollei toisin ole katsottava sovituksi tai säädetty, tekemästä väitteitä, jotka koskevat sitoumuksen antamisen aiheuttanutta oikeussuhdetta.

Jos useat ovat antaneet velkakirjan tekemättä ehtoa vastuun jaosta, vastatkoon kukin sitoumuksesta omasta ja toistensa puolesta.

Kun joku velallisista on maksanut velan, olkoon hänellä oikeus periä jokaiselta toiselta yhteisvelalliselta tämän osuus. Jos joku näistä on ilmeisesti maksukyvytön tai jos hänen oleskelupaikkansa on tuntematon, maksakoon kukin muista yhteisvelallisista osuutensa vajauksesta. Sama olkoon laki, milloin se, joka on maksanut velan, on toiselta yhteisvelalliselta vaatinut tämän osuutta tai tarkoituksenmukaisella tavalla lähettänyt ilmoituksen vaatimuksestaan eikä maksua ole sen jälkeen kuukauden kuluessa suoritettu.

Jollei maksupaikkaa ole määrätty, suoritettakoon maksu velkojan asunnossa. Jos hän harjoittaa kauppaa tai muuta liikettä, on maksu suoritettava hänen liikehuoneistossaan. Velkojan muutettua maasta toiseen tai saamisen siirryttyä muussa maassa asuvalle velkojalle on maksu kuitenkin suoritettava aikaisemmalla maksupaikalla.

Velkojalla on oikeus siinä maassa, jossa maksu on tapahtuva, määrätä toinen maksupaikka, kuin edellä on sanottu, jollei tästä koidu velalliselle olennaista hankaluutta tai kustannusta.

Milloin velkoja on muuttanut asuinpaikkaa tai saaminen on siirtynyt toiselle eikä velallisella ole tietoa siitä, missä maksu tällöin on suoritettava, älköön velallinen olko vastuussa siitä johtuvasta maksun viivästymisestä; ja vastatkoon velkoja kustannuksesta ja vahingosta, joka on aiheutunut velalliselle siitä, ettei tämä ole tietänyt sanotusta muutoksesta.

Milloin annetaan huomattava määrä obligatioita tai muita velkakirjoja, jotka ilmeisesti on tarkoitettu yleiseen liikkeeseen laskettaviksi, suoritettakoon maksu, jollei toisin ole sovittu, velallisen liikehuoneistossa. Sama olkoon laki todistuksesta, jonka pankki tai muu ottolainausliikettä harjoittaraaan oikeutettu rahalaitos antaa talletuksesta.

Jollei erääntymisajasta ole sovittu, olkoon velallinen velvollinen maksamaan velan velkojan vaatiessa ja oikeutettu suorittamaan sen, milloin itse haluaa. Erääntymättömän pääoman korko suoritettakoon vuosittain velkakirjan antopäivää vastaavana kalenteripäivänä.

Jos erääntymispäivä sattuu pyhä, itsenäisyys- tai vapunpäiväksi, pidettäköön seuraava arkipäivä erääntymispäivänä. Sama olkoon laki, milloin velka on maksettava määräajassa, jonka viimeinen päivä on pyhä, itsenäisyys- tai vapunpäivä.

Velkakirjassa määrätty korko on, milloin velan määräaikainen maksu laiminlyödään, suoritettava, jollei erityisestä viivästyskorosta ole sovittu, saman perusteen mukaan kuin ennen erääntymistäkin.

Jollei koronmaksusta ole sovittu, on sen suorituksesta noudatettava kauppakaaren 9 luvun 10 §:n säännöksiä.

Milloin velkojasta johtuu, ettei velkaa ole voitu aikanaan maksaa, älköön velallinen olko velvollinen erääntymispäivän jälkeen maksamaan korkoa pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä lukien, jolloin este velallisen tieten on lakannut.

Milloin velkakirja on asetettu maksettavaksi sellaisena rahalajina, joka ei ole käypä maksupaikalla, saa maksun, jollei toisin ole sovittu, suorittaa maksupaikan rahalla maksupäivän arvon mukaan.

Jollei velkakirjaa, joka on määrätty maksettavaksi sellaisena rahalajina, joka ei ole käypä sillä paikkakunnalla, missä maksun tulee tapahtua, makseta aikanaan, ja sanotun rahan kurssi siellä on laskenut, voi velkoja vaatia maksun paikkakunnan rahalla sen päivän kurssin mukaan, jona maksu olisi ollut suoritettava. Jos asianhaarat antavat aihetta velkojan kurssinlaskun johdosta kärsimän vahingon muulla tavoin arvioimiseen, sovitettakoon maksu sen mukaan. Jos voidaan olettaa, ettei. velkoja ole kurssinlaskusta joutunut vahinkoon, olkoon 1 momentti noudatettavana. Milloin viivästyminen johtuu velkojasta taikka lainmääräyksestä, yleisen liikenteen keskeytyksestä tai muusta sentapaisesta ylivoimaisesta esteestä, jota velallisen antaessaan velkakirjan ei ollut otettava lukuun, sovellettakoon niin ikään 1 momenttia.

Jos velkakirjan jonkin ehdon soveltaminen ilmeisesti olisi hyvän liiketavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

Kun velkakirja luovutetaan muutoin kuin lahjaksi, vastatkoon luovuttaja saamisen pätevyydestä, paitsi milloin kirjan saaja tiesi saamisen pätemättömäksi tai hänen olisi pitänyt se tietää.

Luovuttaja ei ole vastuussa velallisen maksukyvystä, ellei hän ole siihen velvoittautunut.

10§

Mitä tässä laissa säädetään velkakirjan luovutuksesta, sovellettakoon myös sellaisen asiakirjan panttaukseen.

2 luku

Juoksevat velkakirjat.

11§

Juoksevia velkakirjoja ovat haltijalle sekä nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetut velkakirjat.

Haltijalle asetettuna pidettäköön myös velkakirjaa, josta ei käy ilmi kenelle maksu on suoritettava.

12§

Milloin haltijavelkakirjaan tehdään merkintä, jonka mukaan velkakirja on käypä nimetylle henkilölle taikka nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetusta velkakirjasta, käyköön velkakirja tästä huolimatta haltijavelkakirjasta, paitsi jos merkintä on velallisen tekemä tai velkakirjasta käy selville, että se on tehty hänen suostumuksellaan.

13§

Jos velkakirja on asetettu haltijalle, on sillä, jolla kirja on, edellytettävä olevan velkojan oikeus.

Kun nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetettu velkakirja on muulla kuin sillä, jolle kirja on asetettu, on kirjan haltijalla niin ikään edellytettävä olevan velkojan oikeus, jos hän voi oikeutensa tueksi vedota katkeamattomaan, häneen ulottuvaan kirjalliseen luovutussarjaan, vaikka jokin luovutusmerkintä olisikin asetettu haltijalle tai jätetty avoimeksi.

14§

Jos haltijavelkakirjan on luovuttanut joku, jolla se oli, ja kirja on saajalla, älköön saajan oikeutta estäkö se, ettei luovuttaja ollutkaan oikeutettu määräämään velkakirjasta, paitsi milloin saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää siitä.

Nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetusta velkakirjasta olkoon sama luki, milloin luovutuksen oli tehnyt se, jonka 13 §:n mukaan oli edellytettävä olleen oikeutettu velkakirjasta määräämään tai jota kohtuullisin perustein voitiin sinä pitää tai joka voit olettaa oikeutetuksi toimimaan hänen puolestaan. Ilman erikoista aihetta ei kirjan saaja ole velvollinen tutkimaan, onko aikaisempi luovutus oikea ja muutoin pätevä.

15§

Uutta velkojaa kohtaan, joka luovutuksen perusteella vilpittömässä mielessä on saanut haltuunsa juoksevan velkakirjan, ovat tehottomia väitteet:

velkakirjan pätemättömyydestä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun lain (228/29) 29 §:ssä tarkoitetun pekon taikka saman lain 30 §:ssä mainitun viettelyn tai 31―33 §:ssä mainittujen syiden johdosta;

sovitun vastikkeen saamatta jäämisestä tai muista velkakirjan antamisen aiheuttanutta oikeussuhdetta koskevista seikoista; sekä

velkasuhteen ennen luovutusta tapahtuneesta lakkaamisesta tai muuttumisesta maksun, sopimuksen, kuittauksen, irtisanomisen, tuomion tai muun sellaisen syyn johdosta.

Uuden velkojan ei ole katsottava olleen vilpittömässä mielessä, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää seikasta, johon väite perustuu.

Milloin velkakirjaan on tehty maksusta, irtisanomisesta tai muusta edellä tässä pykäiässä tarkoitetusta seikasta sellainen merkintä, jonka poistaminen ei ole ollut helposti suoritettavissa, voidaan, jos merkintä. tästä huolimatta on poistettu, sellaiseen seikkaan uuden velkojan vilpittömän mielen estämättä vedota.

Väitteestä, joka koskee velkakirjan syntymistä valeasiakirjana tai sen joutumista pois allekirjoittajan hallusta hänen tahtomattaan on säädetty varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa.

16§

Koron tai velkakirjassa määrättynä aikana tehtävän lyhennyksen suoritukseen voidaan 15 §:n säännösten estämättä vedota vilpittömässäkin mielessä olevaa uutta velkojaa vastaan, jolle velkakirja on sellaisten suoritusten eräännyttyä luovutettu Tässä tarkoitettua maksuvaatimusta vastaan saa tehdä muunkin sellaisen väitteen, josta 15 §:ssä on mainittu.

17§

Vilpittömässäkin mielessä olevaa uutta velkojaa vastaan velallinen on oikeutettu väittämään:

että velkakirja on väärennetty tai että sen on velallisen puolesta antanut joku, jolta on siihen puuttunut laillinen oikeutus, taikka että se on pätemätön varallisuus oikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/29) 28 §:ssä mainitun pakon takia tahi holhottavan tai sieluntoiminnaltaan häiriintyneen henkilön antamana; taikka

että velkakirja on kuoletettu tai maksuvelvollisuus täytetty tallettamalla velkamäärä asianomaisen viranomaisen huostaan tahi että velkoja vanhentumisen tai vuosihaasteen johdosta on menettänyt puhevaltansa taikka että velkasuhde on muuttunut pakkoakordin vuoksi.

18§

Milloin velkakirja on luovutuksen nojalla joutunut uuden velkojan haltuun, ei velallinen ole oikeutettu käyttämään kuittaukseen vastasaamistansa aikaisemmalta velkojalta, paitsi jos vastasaamisen periminen kuittauksen epäämisen johdosta vaarantuisi ja uusi velkoja ilmeisesti tiesi tästä velkakirjan joutuessa hänen haltuunsa.

Jos vastasaaminen perustuu siihen oikeussuhteeseen, josta velkakirjan antaminen on aiheutunut, noudatettakoon, mitä tällaisesta oikeussuhteesta johtuvista väitteistä on 15 §:ssä säädetty.

19§

Jos haltijavelkakirja on maksettu sille, jonka hallussa se oli, mutta sitten käy ilmi, ettei hän ollutkaan oikeutettu vastaanottamaan maksua, on suoritus kuitenkin pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksun joutuvan väärälle henkilölle.

Nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen asetetusta velkakirjasta olkoon sama laki, milloin maksun sai se, jonka 13 §:n mukaan oli edellytettävä olleen siihen oikeutettu tai jota kohtuullisin perustein voitiin sinä pitää tai joka voitiin olettaa oikeutetuksi toimimaan hänen, puolestaan. Ilman erikoista, aihetta eivelallinen ole velvollinen tutkimaan, onko luovutus, johon haltija vetoaa, oikea ja muutoin pätevä.

20§

Vaikka juokseva velkakirja on luovutettu uuden velkojan haltuun, on erääntyneen koron suoritus luovuttajalle kuitenkin pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua. Mitä tässä on säädetty korosta, koskee myös velkakirjassa määrättynä aikana suoritettavaa lyhennystä.

Jos suorituksen teki takaaja tai joku, joka ei ollut sitoumuksesta vastuussa taikka jonka kiinnitetty tai muutoin pantattu omaisuus yksinään oli siitä vastaava, on suoritus pätemätön, paitsi milloin sekä maksaja että velallinen olivat vilpittömässä mielessä, niinkuin 1 momentissa on samottu.

21§

Velallinen ei ole velvollinen maksamaan juoksevaa velkakirjaa, ellei velkakirjaa anneta hänelle takaisin; ja antakoon velkoja hänelle pyynnöstä eri kuitin.

Koron tai lyhennyksen maksusta velallinen on oikeutettu vaatimaan eri kuitin ja merkinnän velkakirjaan; kuitenkaan ei merkintää koron maksusta tai velkakirjassa määrättynä aikana suoritettavasta lyhennyksestä saa vaatia, jos maksu suoritetaan velkakirjan osoittamalle ensimmäiselle haltijalle tai kirjaan merkitylle myöhemmälle, velallisen tiedossa olevalle velkojalle.

Velallisen pyynnöstä tehtäköön irtisanomisesta velkakirjaan merkintä.

22§

Juoksevaa velkakirjan luovutus ei ole luovuttajan velkojia sitova, ellei se, jolle luovutus on tapahtunut, ole saanut velkakirjaa haltuunsa.

Milloin pankki tai muu rahalaitos myy juoksevan velkakirjan, on myynti rahalaitoksen velkojia sitova, vaikka velkakirja on jäänyt rahalaitokseen säilytettäväksi.

23§

Milloin obligatioihin tai muihin 4 §:ssä mainittuihin velkakirjoihin liittyy maksulippuja, on sellaisen lipun haltija, vaikkei pääsitoumus olekaan hänen hallussaan, oikeutettu maksulippua vastaan nostamaan siinä tarkoitetun koron tai kuoletuksen; ja on maksulipusta, edellyttäen, että pääsitoumus on aikaansaanut laillisen maksuvelvollisuuden, noudatettava, mitä haltijavelkakirjasta on säädetty. Maksunippuun, joka havaitaan hankituksi pääsitoumuksen keralla, älköön saajalla kuitenkaan olko parempaa oikeutta kuin pääsitoumukseenkaan. Maksulipun haltijaa sitovat pääsitoumusten yhteisen tekstin määräykset.

Maksulipusta, joka pääsitoumuksen määräyksen mukaan olisi erääntynyt sen jälkeen, kun pääsitoumus arvottuna tai muuten on joutunut maksettavaksi, älköön vaadittako suoritusta.

Jos maksulippu havaitaan ilman pääsitoumusta luovutetuksi haltijalleen aikaisemmin kuin kuukautta ennen erääntymispäivää, ei 14 ja 15 §:ää ole sovellettava; myöskään 19 §:ää ei ole sovellettava, milloin maksu ennen sanottua aikaa suoritetaan jollekulle muulle kuin pääsitoumuksen haltijalle.

24§

Osinkolipun haltija on oikeutettu lippua vastaan nostamaan osingon, vaikkei hän olekaan osakkeen omistaja. Siitä lähtien, kun päätös osingonjaosta on tehty, on osinkolipusta, edellyttäen, että osakkeen tuottama oikeus on pätevä, noudatettava mitä haltijavelkakirjasta on säädetty. Osinkolippuun, joka havaitaan hankituksi osakekirjan keralla, älköön saajalla kuitenkaan olko parempaa oikeutta kuin osakekirjaarkaan. Sellaisen lipun haltija noudattakoon yhtiöjärjestyksen osinkolippuja koskevia määräyksiä.

Jos osinkolippu havaitaan hankituksi erillään osakekirjasta, ennen kuin päätös osingonjaosta on tehty, älköön 14 ja 15 §:n säännöksiä sovellettako.

25§

Jos 23 tai 24 §:ssä mainitun maksu- tai osinkolipua erääntymispäivästä on kulunut viisi vuotta tai muu sellaisen lipun lunastamiseksi määrätty tai erityisesti sovittu pitempi aika, ilman että lippua on esitetty velallisen lunastettavaksi, ei maksu- tai osinkolippu ole enää voimassa.

Velkojan oikeudesta saada velalliselle tehdyn ilmoituksen perusteella maksu kadonneesta tai turmeltuneesta maksu- tai osinkotipusta, niin myös sellaisen lipun kuolettamisesta eräissä tapauksissa on erikseen säädetty.

3 luku

Tavalliset velkakirjat.

26§

Tavallinen velkakirja on asetettu nimetylle henkilölle.

27§

Tavallisen velkakirjan luovutus eli siirto ei tuota uudelle velkojalle velalliseen nähden parempaa oikeutta kuin luovuttajalla oli, paitsi milloin toisin on erikseen säädetty.

28§

Luovuttajalta olevan saamisensa saa velallinen käyttää kuittaukseen, ei kuitenkaan, jos hän on sen hankkinut vasta sen jälkeen, kun hän jo oli saanut tiedon luovutuksesta tai hänellä oli riittävästi aihetta edellyttää sen tapahtuneen. Jos vastasaaminen ja myöhemmin kuin velkakirja, ei kuittausoikeutta ole.

29§

Maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on kuitenkin pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja enää ollut oikeutettu saamaan maksua.

30§

Jos maksu suoritetaan sille joka vetoaa tavallisen velkakirjan kirjalliseen luovutukseen, ja luovutus sitten havaitaan pätemättömäksi, on maksu siitä huolimatta pätevä, paitsi milloin velallinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää seikasta, joka aiheutti luovutuksen pätemättömyyden; velallinen ei kuitenkaan saa lukea maksua hyväkseen, jos luovutus oli väärennetty tai siinä oli muu sellainen virheellisyys, joka 17 §:n mukaan aikaansaa velkakirjan pätemättömyyden.

31§

Tavallisen velkakirjan luovutus ei ole luovuttajan velkojia sitova, ellei luovuttaja tai luovutuksen saaja ole siitä ilmoittanut velalliselle; milloin luovutus oli lahja, on sitä koskevia säännöksiä noudatettava.

Jos tavallinen velkakirja luovutetaan useille, on aikaisemmalla luovutuksella etusija myöhemmän edellä; kuitenkin on myöhemmällä etusija, jos siitä edellä mainituin tavoin on aikaisemmin ilmoitettu velalliselle ja saaja tällöin oli vilpittömässä mielessä.

Jos luovutettaessa liikettä, jonka harjoittamiseen liittyy velvollisuus pitää ainakin yhdenkertaista kirjanpitoa, samalla luovutetaan liikkeen saamiset, ei 1 momentin säännöksiä ole sovellettava.

4 luku

Rahalaitoksen antamia saamistodistuksia koskevat erityiset säännökset.

32§

Milloin pankin tai muun rahalaitoksen talletuksesta antamassa vastakirjassa tahi muussa todistuksessa on nimenomainen ehto jonka mukaan varoja ei saa periä palauttamatta todistusta tai tekemättä siihen maksumerkintää, on rahalaitoksen oikeudesta kohdistaa todistuksen uuteen haltijaan väite, joka perustuu laitoksen ja aikaisemman haltijan väliseen suhteeseen, noudatettava, mitä juoksevista velkakirjoista on säädetty; ja on 22 §:n säännöksiä luovutuksen vaikutuksesta luovuttajan velkojiin sovellettava. Milloin tällainen todistus luovutetaan useille, olkoon sillä etusija, joka vilpittömässä mielessä on saanut todistuksen haltuunsa.

Tämän pykälän säännökset eivät koske säästöpankin tai postisäästöpankin vastakirjaa.

33§

Milloin pankin tai muun rahalaitoksen talletuksesta antamassa vastakirjassa tai muussa todistuksessa on ehto, jonka mukaan maksu saadaan suorittaa kirjan tai todistuksen haltijalle, on tälle suoritettu maksu kuitenkin pätemätön, jos hän ei ollut oikea velkoja tai oikeutettu tämän puolesta maksun vastaan ottamiseen ja suorituksessa lyötiin laimin noudattaa sellaista varovaisuutta, kuin asianhaarain mukaan kohtuudella voitiin vaatia maksun estämiseksi joutumasta väärälle henkilölle.

Helsingissä 31. päivänä heinäkuuta 1947

Tasavallan Presidentti
J. K. Paasikivi

Oikeusministeri
Eino Pekkala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.