106-001/1917

Metsää älköön hävitettäkö; älköönkä metsää siis siten hakattako eikä maata hakkauksen jälkeen sellaiseen tilaan jätettäkö tahi sillä tavoin käytettäkö, että metsän luonnollinen uudistuminen sen kautta joutuu vaaraan.

Metsän hävittämiseksi on myös katsottava, jos nuorta kasvuisaa havumetsää pienemmän puutavaran valmistamista varten niin hakataan, että hakkaus on ristiriidassa metsän järkiperäisen harventamisen kanssa.

Metsän hävittämiseksi ei ole katsottava, jos hakkaus toimitetaan 6 §:ssä mainitun lääninmetsälautakunnan määräajaksi hyväksymän suunnitelman mukaan, ja lääninmetsälautakunnalle on asetettu riittävä vakuus uuden kasvun aikaansaamisesta ja turvaamisesta.

Metsän hävittämiseksi älköön myöskään luettako hakkausta, jos hakkuupaikka viljellään puutarhaksi, pelloksi tai niityksi taikka käytetään rakennustontiksi, varastopaikaksi tahi muuhun semmoiseen tarkoitukseen.

Sama olkoon laki, jos metsää hakataan kotitarpeiksi eikä metsän luonnollinen uudistuminen sen kautta joudu vaaraan, tahi jos hakkaus tarkoittaa tilan tarvetta vastaavan syöttökään valmistamista tahi sen parantamista alueella, joka maanlaatunsa ja asemansa puolesta siihen sopii.

Jos tilan metsää on hävitetty, rauhoitettakoon metsä joko kokonaan tahi osaksi, ja ryhdyttäköön rauhoituksen ohella, milloin se on tarpeen, toimenpiteisiin uuden kasvun aikaansaamiseksi ja turvaamiseksi.

Rauhoitus käsittää metsän hakkaamisen tahi metsämaan käyttämisen taikka kummankin kiellon joko rajoituksilla tahi rajoituksitta. Kullakin kerralla määrätään rauhoituksen laajuus ja aika sen mukaan kuin olojen harkitaan vaativan.

Tilan kotitarvepuiden ottoa ja metsämaan laiduntamista älköön rauhoitusmääräysten kautta kiellettäkö, ellei metsän uudistuminen sitä vaadi.

Rauhoitusmääräyksen antaa sen paikkakunnan alioikeus, jossa metsä on.

Olkoon kuitenkin lääninmetsälautakunnalla valta väliaikaisesti rauhoittaa tilan metsä, ei kuitenkaan laajemmassa määrässä kuin uudistuksen turvaamiseksi hävitetyllä alalla ja jatkuvan hävittämisen ehkäisemiseksi on tarpeen. Tällainen rauhoittaminen olkoon voimassa, kunnes 10 §:ssä mainittu sopimus on tehty tai tuomioistuin toisin määrää.

Metsän uudistamisesta ja uuden kasvun turvaamisesta pitäköön lääninmetsä- lautakunta huolen. Sitä varten tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon voi lääninmetsälautakunta jättää maanomistajan tehtäväksi, jos on takeita, että ne siten tulevat suoritetuiksi.

Tämän asetuksen noudattamista valvoo kuhunkin lääniin asetettava lääninmetsälautakunta, ja tulee kruununpalvelijain olla siinä apuna.

Jos maanomistaja on luovuttanut metsää hakattavaksi, tulee hakkuuoikeuden omistajan ennen hakkauksen alkamista 18 §:ssä mainitulle kunnanmetsälautakunnalle kirjallisesti ilmoittaa hakkuupaikka, hakkauksen laajuus ja hakkuuehdot sekä aika, milloin hakkaus alkaa. Jos maanomistaja itse hakkauttaa metsäänsä myytäväksi tai myyntiä varten jalostettavaksi, tehköön samallaisen ilmoituksen.

Älköön kuitenkaan edellä mainittua ilmoitusvelvollisuutta olko, jos metsää hakataan lääninmetsälautakunnan hyväksymän suunnitelman mukaan, tahi jos maanomistaja itse hakkauttaa metsäänsä sitä järkiperäisesti harventamalla.

Ilmoitukset on kunnanmetsälautakunnan lähetettävä lääninmetsä- lautakunnalle.

Kun on syytä epäillä, että metsää on hävitetty taikka että hyväksyttyä suunnitelmaa tai rauhoitusmääräyksiä tahi 10 §:ssä mainittua rauhoittamissopimusta on rikottu, toimituttakoon lääninmetsälautakunta katselmuksen palveluksessaan olevalla metsänhoitajalla tai metsänvartijalla sen kunnan metsälautakunnan kahden jäsenen kerällä, jonka alueella metsä sijaitsee.

Tällaisen katselmuksen toimittamisen voi lääninmetsälautakunta antaa kunnanmetsälautakunnan tehtäväksi.

Katselmuksesta on laadittava toimituskirja.

Jos katselmuksessa havaitaan, että sellaisia rikkomuksia on tapahtunut, joista 8 §:ssä mainitaan, on toimituskirjaan otettava selvitys rikkomuksen laadusta kuin myös katselmusmiesten lausunto rauhoituksen tarpeellisuudesta ja laajuudesta, uuden kasvun aikaansaamiseksi ja turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä sekä arviolasku näistä aiheutuvista kustannuksista.

Jos lääninmetsälautakunta katselmuksen johdosta havaitsee, että metsää on hävitetty, tehköön maanomistajan tai hakkuuoikeuden omistajan tai kummankin kanssa kirjallisen sopimuksen metsän rauhoittamisesta sekä uuden kasvun aikaansaamisesta ja turvaamisesta.

Ellei sopimusta saada aikaan, taikka jos hyväksyttyä suunnitelmaa tai rauhoitusmääräyksiä on rikottu, on lääninmetsälautakunnan saatettava asia tuomioistuimessa käsiteltäväksi.

Tieto 8 §:ssä mainitun katselmuksen ajasta annettakoon, milloin se asiaa viivyttämättä voi tapahtua, maanomistajalle sekä hakkuuoikeuden omistajalle tai hakkauksen johtajalle.

Lääninmetsälautakunnassa, joka on Metsähallituksen valvonnan alainen, on vähintään kolme metsänhoitoon perehtynyttä, paikallisoloja tuntevaa varsinaista jäsentä ja yhtä monta varajäsentä.

Lääninmetsälautakunnan jäsenet ja varajäsenet valitaan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

Lääninmetsälautakunnan jäsenistä kutsuu Metsähallitus yhden. Muut valitsee Maanviljelyshallitus läänissä toimivien maanviljelys- ja talousseurojen asettamista ehdokkaista. Varajäsenet asetetaan samalla tavalla.

Johtosäännön lääninmetsälautakunnille antaa Suomen Senaatti.

Lääninmetsälautakunnan tulee pitää luetteloa sen toiminta-alueella olevista metsistä, jotka ovat rauhoitetut tai joihin nähden on voimassa 10 §:ssä tarkoitettu sopimus tahi joita käytetään lääninmetsälautakunnan hyväksymän suunnitelman mukaan.

Luetteloihin on myös merkittävä muut metsän rauhoittamista ja uuden kasvun aikaansaamista ja turvaamista koskevat tarpeelliset seikat.

Luettelot pidetään Suomen Senaatin vahvistamani kaavain mukaan.

Mitä tämän asetuksen tai sen johdosta annettavani hallinnollisten määräysten mukaan on 14 §:ssä mainittuun luetteloon merkitty, on katsottava tulleen kolmannen miehen tiedoksi.

Kun lääninmetsälautakunta on väliaikaisesti rauhoittanut metsän, toimituttakoon viipymättä maanomistajalle kuin myös hakkuuoikeuden omistajalle tahi hakkauksen johtajalle päätöksensä kirjallisesti laadittuna.

Jos sitä, jolle päätös on toimitettava, ei tavata asunnossaan, annettakoon päätös hänelle tiedoksi hänen asuntonsa ovelle kiinnitettävällä tiedoksi- panolla. Ellei maanomistaja asu siinä kunnassa, jossa tila on, saadaan päätös toimituttaa sille, joka tilaa hoitaa.

Lääninmetsälautakunnan jäsenten palkkiot ja sen muut menot maksetaan valtion varoista.

Avustamaan lääninmetsälautakuntaa on kuhunkin kuntaan asetettava kunnanmetsälautakunta, jossa on vähintään kolme jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Olkoon kuitenkin kuvernöörillä valta vapauttaa kunta metsä- lautakunnan asettamisesta, milloin sen harkitaan voivan ilman haittaa tapahtua ja lääninmetsälautakunta sitä puoltaa. Siinä tapauksessa tulee kunnallislautakunnan toimittaa metsälautakunnan tehtävät.

Kunnanmetsälautakunnan jäsenten vaalin tuloksesta annettakoon viipymättä tieto lääninmetsälautakunnalle.

Kunnanmetsälautakunnan jäsenet ja varajäsenet valitsee kunta siinä asuvista metsänhoitoon perehtyneistä henkilöistä. Kelpoisuudesta kunnanmetsälautakunnan jäseneksi sekä kieltäytymisestä siitä olkoon noudatettava, mitä kuntakokouksen esimiehestä on säädetty.

Kunnanmetsälautakunnan toimintaa koskevan johtosäännön laatii kunta.

Johtosääntö on jätettävä kuvernöörin tutkittavaksi, jonka tulee, hankittuaan asiasta lääninmetsälautakunnan lausunnon, vahvistaa se, ellei hän katso sen olevan vastoin tätä asetusta tai muita lain säännöksiä.

Kunnanmetsälautakunnan palkkaus maksetaan kunnan varoista. Korvauksen 8 §:ssä mainituista katselmuksista saavat kunnanmetsälautakunnan jäsenet kuitenkin lääninmetsälautakunnalta.

Syytteet lääninmetsälautakunnan jäseniä vastaan virkavirheistä ajetaan sen paikkakunnan alioikeudessa, jossa lääninmetsälautakunta sijaitsee.

Joka käyttää metsää vastoin rauhoitusmääräyksiä tai 10 §:ssä mainittua rauhoittamissopimusta tahi hyväksyttyä suunnitelmaa, taikka jättää 7 §:ssä määrätyn ilmoituksen tekemättä, rangaistakoon sakolla, ellei Rikoslaissa ole siitä kovempaa rangaistusta säädetty.

Jos metsää on käytetty vastoin rauhoitusmääräyksiä tahi rauhoittamissopimusta, olkoon siten luvattomasti hakatut puut tahi niiden arvo menetetty.

Jos 22 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa lääninmetsälautakunta katsoo, että puut ovat takavarikkoon pantavat, olkoon asianomainen ulosottomies velvollinen lääninmetsälautakunnan ilmoituksesta panemaan takavarikon toimeen ilman ulosotonhaltijan määräystä.

Takavarikkoon otetut puut ovat myytävät huutokaupalla niin pian kuin ne ovat menetetyiksi tuomitut. Kuitenkin voidaan myynti jo sitä ennen toimittaa, jos omistaja tai hänen toimitsijansa vaatii, taikka jos lääninmetsälautakunta sitä pyytää ja on varottava, että puut muuten pilaantuvat tahi niiden säilyttäminen käy kalliimmaksi kuin kohtuullista on.

Myynnin toimittakoon ulosottomies siinä järjestyksessä kuin ulosmitatun irtaimen omaisuuden myynnistä on säädetty.

Jos puiden omistaja tallettaa puiden arvioidun hinnan tai asettaa siitä vakuuden, on niiden takavarikko heti peruutettava. Arvioimisen toimittavat uskotut miehet, joista puiden omistaja ja lääninmetsälautakunta kumpikin valitsevat yhden ja siten valitut kolmannen. Olkoon kuitenkin asiallisilla, jos he siitä sopivat, valta uskoa arvioiminen yhdelle henkilölle.

Jos asiallinen laiminlyö uskotun miehen valitsemisen tai jos valitut uskotut miehet eivät sovi kolmannen vaalista, valitsee kuntakokouksen esimies, siitä toisen asiallisen tai uskottujen miesten ilmoituksen saatuaan, valitsematta jääneen uskotun miehen.

Menetetyiksi tuomituista puista saatu rahasäästö menee lääninmetsälautakunnalle metsänhoidon edistämiseen käytettäväksi.

Tämän asetuksen mukaan ratkaistavissa asioissa päättäköön tuomioistuin, vapaasti harkittuaan kaikki esille tulleet asianhaarat, mitä asiassa on todeksi katsottava.

Alioikeuden antamaan päätökseen haetaan muutosta valituksella, mutta menee päätös siitä huolimatta heti täytäntöön.

Kustannukset, jotka lääninmetsälautakunnalle aiheutuvat uuden kasvun aikaansaamisesta ja turvaamisesta, korvatkoon se, joka metsää on hävittänyt. Jos syyllinen on joku muu kuin maanomistaja eikä kustannuksia voida häneltä saada, vastatkoon niistä maanomistaja.

Jos asianomainen ei suorita 27 §:ssä mainituita kustannuksia, olkoon ulosottomiehellä valta lääninmetsälautakunnan pyynnöstä ne ilman ulosotonhaltijan määräystä ulosottaa.

Paikkakunnalla, jossa ulosottomies ei asu, olkoon nimismiehen tehtävä, mitä tässä asetuksessa on ulosottomiehestä sanottu.

Lääninmetsälautakunnan toimituskirjat ja 14 §:ssä mainitut luettelot ovat julkisia, ja on niistä pyydettäessä annettava otteita.

Senaatin asiana on antaa tämän asetuksen voimaanpanemista varten tarpeelliset lähemmät määräykset.

Tämä asetus astuu voimaan tammikuun 1 päivänä 1918. Kuitenkin sovellutettakoon 3 päivänä syyskuuta 1886 annetun metsälain 14 §:n säännöksiä sellaiseen metsänkäyttöön nähden, johon siitä tehdyn kirjallisen sopimuksen kautta on ennen tämän asetuksen julkaisemista saatu oikeus.

Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.