Seurattu SDK 285/2019 saakka.

13.3.1987/275

Työllisyyslaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 30.12.2002/1295, joka on voimassa 1.1.2003 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä.

2 §
Työllisyystavoite ja sen vaatimat toimenpiteet

Kansalaisten toimeentulon turvaavan, työpaikan vapaaseen valintaan ja tuottavan työn tekemiseen perustuvan täystyöllisyyden saavuttamiseksi valtion tulee edistää vakaata ja alueellisesti tasapainoista talous-, työllisyys- ja muuta yhteiskunnallista kehitystä.

Täystyöllisyyden toteuttamiseksi valtion tulee edistää korkeaa ja tasaista työvoiman kysyntää yleisillä talouspoliittisilla sekä muilla työllisyyteen vaikuttavilla toimenpiteillä.

Työttömyyden torjumiseksi ja työvoiman puutteen ehkäisemiseksi valtion tulee työvoima- ja koulutuspoliittisilla sekä muilla kehittävillä ja ohjaavilla toimenpiteillä edistää työvoiman kysynnän ja tarjonnan ammatillista ja alueellista sopeutumista.

2 a § (21.12.2001/1432)
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) nuorella alle 25-vuotiasta työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunutta henkilöä;

2) pitkäaikaistyöttömällä yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ollutta henkilöä tai henkilöä, joka on ollut useammassa työttömyysjaksossa yhteensä vähintään 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja joka työttömyyden kokonaiskeston perusteella on rinnastettavissa yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleeseen työnhakijaan;

3) vajaakuntoisella henkilöä, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia;

4) työssäkäyntialueella työministeriön asetuksella tarkemmin määriteltävää yhden tai useamman kunnan muodostamaa aluetta, jolla kunnan asukkaat yleisesti käyvät työssä.

2 luku

Suunnittelu

3 §
Tutkimukset, ennusteet ja tilastot

Työvoimapolitiikkaa varten tulee laatia suunnitelmia sekä selvittää tuotantotoiminnan, työvoiman ja työmarkkinoiden muutoksia sekä näiden ja eri toimenpiteiden vaikutuksia työllisyyteen ja työttömyyteen. Tässä tarkoituksessa on tehtävä tutkimuksia, tilastoja ja ennusteita.

4 § (30.11.2001/1113)

4 § on kumottu L:lla 30.11.2001/1113.

5 § (30.12.1991/1733)
Tavoiteohjelma

Valtioneuvosto laatii tarvittaessa työllisyyden hoidon lähiajan tavoiteohjelman. Tavoiteohjelman tulee sisältää katsaus talous- ja työllisyysnäkymiin. Ohjelmassa tulee selvittää muun muassa toimenpiteet työvoimapalvelujen kehittämiseksi, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi, vajaakuntoisten työllistämisen edistämiseksi ja alueellisten työttömyyserojen supistamiseksi sekä niiden edellyttämän eri hallinnonalojen välisen yhteistyön järjestämiseksi.

6 § (5.12.1997/1081)
Työllisyyskertomus

Hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistoksi on asianomaisen ministeriön vuosittain laadittava kertomus toimenpiteistä tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi.

3 luku

Työllisyyden hoito

7–8 §

7–8 § on kumottu Työvoimapalvelulailla 26.11.1993/1005.

9 § (30.11.2001/1113)
Suhdannevaihtelut

Valtion, kuntien ja kuntayhtymien on huolehdittava siitä, että niiden rahoittamat investoinnit sekä investointien edellyttämä työvoiman käyttö ajoitetaan suhdannevaihteluita tasoittavasti.

10 §
Hankinnat

Valtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntainliittojen on, mikäli ulkomaankauppaa koskevista Suomea velvoittavista kansainvälisistä sopimuksista ei muuta johdu, hankinnoissa otettava huomioon tämän lain säännökset.

11 § (30.11.2001/1113)

11 § on kumottu L:lla 30.11.2001/1113.

12 § (30.11.2001/1113)
Työllisyys ja valtionavut

Kun valtion talousarviossa olevasta määrärahasta myönnetään lainoja, avustuksia tai korkotukea investointeihin, on otettava huomioon työllisyyden edistämiseen ja tasapainoiseen aluekehitykseen liittyvät näkökohdat.

13 §
Työllisyysmäärärahat

Valtion tulo- ja menoarvion työllisyysmäärärahoista voidaan osoittaa tai myöntää tulo- ja menoarvion perustelujen mukaisesti määrärahoja valtion virastoille ja laitoksille, kunnille ja kuntainliitoille sekä yksityisille ja yhteisöille rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista ja rakenteellisesti uudelleen järjestämistä koskeviin hankkeisiin tai muihin investointeihin siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään sekä henkilöstön palkkaamiseen tai työttömälle maksettaviin korvauksiin siten kuin siitä on erikseen laissa tai asetuksessa säädetty taikka valtioneuvosto tai työvoimaministeriö päättänyt.

Työllisyysmäärärahoja ovat tulo- ja menoarviossa työvoimaministeriön hallinnonalan pääluokkaan osoitetut määrärahat, jotka on tarkoitettu työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden torjuntaan.

14 §
Valtionavun määrä

Työllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista, rakenteellisesti uudelleen järjestämistä tai muuta investointia koskevaan hankkeeseen ei saa yhdessä samaan kohteeseen suoritettavan muun valtionavun kanssa ylittää asianomaista valtionapuhanketta koskevissa erityissäännöksissä tai -määräyksissä säädettyä tai määrättyä taikka muutoin vahvistettua tällaisen hankkeen valtionavun enimmäismäärää. Valtionapu ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu otetaan huomioon erityissäännösten perusteella myönnettävän valtionavun vähennyksenä.

Hankkeisiin, jotka toteutetaan vaikeimmilla työttömyysalueilla, voidaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, osoittaa ylimääräistä valtionapua enintään 20 prosenttia valtionavun perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista. Hankkeeseen tulevan valtion rahoituksen yhteismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Ylimääräistä valtionapua ei oteta huomioon mahdollisesti myönnettävän muun valtionavun vähennyksenä.

Jos valtionavun enimmäismäärästä ei ole annettu 1 momentissa tarkoitettuja erityissäännöksiä tai -määräyksiä, työllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu yhdessä muun valtionavun kanssa ei saa ylittää 75 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

15 §
Työllisyysmäärärahojen käytön edellytykset

Työllisyysmäärärahojen käyttämisen edellytyksenä 14 §:ssä tarkoitettuihin hankkeisiin on, että valtionapuhankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja valtionaputoiminnassa noudatetaan, mitä kunkin hankkeen osalta mahdollisesti on erikseen säädetty ja määrätty.

4 luku

Työ- ja koulutustilaisuuksien järjestäminen

16 §
Työttömän työllistymisen edistäminen ja työvoimapalvelujen ensisijaisuus (30.12.1992/1696)

Työkykyinen 17–64-vuotias työmarkkinoilla käytettävissä oleva työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut henkilö on pyrittävä työllistämään ensisijaisesti työssäkäyntialueellaan avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin työvoimapalvelujen avulla taikka ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen.

Jos työnhakijaa ei ole 1 momentissa tarkoitetuilla eikä työnhakijan yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä onnistuttu työllistämään, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla sen mukaan kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään. Työvoimaviranomaisten on työllisyysmäärärahoin työllistäessään annettava etusija niille työnhakijoille, joiden työnsaannin tarve on suurin. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistämiseen, pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisemiseen sekä alueellisesti tasapainoisen työllisyyden edistämiseen. Talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa voidaan työllisyysmäärärahoista myöntää tukea myös muiden työttömien työllistämiseen ja muuhun työllisyyden edistämiseen. (1.2.2002/74)

Henkilön ei katsota olevan työmarkkinoiden käytettävissä, jos hän itse asettaa sellaisia rajoituksia, jotka estävät tarjotun työn vastaanottamisen työmarkkinoilla yleisesti sovellettavin ehdoin tai tarjottuun hänelle soveltuvaan koulutukseen osallistumisen.

17 § (21.12.2001/1432)
Työttömälle maksettavat korvaukset

Työttömälle voidaan hänen omaehtoisen työllistymisensä edistämiseksi ja toimeentulonsa turvaamiseksi myöntää työllistämistukea. Tukea voidaan myöntää valtion talousarvion rajoissa työttömälle työelämävalmennukseen työpaikalla, yritystoiminnan käynnistämiseen ja vakiinnuttamiseen, osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseen sekä muihin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Tuen myöntämisen edellytyksistä, tuen määrästä ja kestosta, matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamisesta sekä tukea koskevan asian käsittelystä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain mukaiseen työelämävalmennukseen osallistuva ei ole työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa työelämävalmennuksen järjestäjään eikä työvoimatoimistoon.

Vastuusta työelämävalmennukseen osallistuvan työturvallisuudesta säädetään erikseen.

Tämän lain mukaiseen työelämävalmennukseen sovelletaan, mitä työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 6 §:n 2 momentissa, 8 §:n 1–4 momentissa ja 9 §:ssä työmarkkinatuen saajan työelämävalmennuksesta säädetään.

18 § (30.12.1996/1329)
Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminen

Vuonna 1942 tai sen jälkeen syntyneelle 55 vuotta täyttäneelle työttömälle työnhakijalle, jolle on maksettu työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalaissa säädetty enimmäisaika, mutta jolla ennen 1 päivää tammikuuta 1997 voimassa olleiden työttömyysturvalain säännösten mukaan on ollut oikeus saada työttömyyspäivärahaa päivärahakauden keston enimmäisajasta huolimatta 60 ikävuoteen saakka, turvataan mahdollisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai koulutukseen. Tällä perusteella järjestetyssä koulutuksessa työttömällä on koulutusaikana oikeus työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) tarkoitettuihin opintososiaalisiin etuuksiin sanotussa laissa säädetyin edellytyksin.

Jos 1 momentissa tarkoitettua työtöntä ei voida työllistää avoimille työmarkkinoille eikä hänelle voida järjestää soveltuvaa koulutusta tai kuntoutusta, on sen kunnan, joka kotikuntalain (201/94) 2 §:n mukaan on henkilön kotikunta, työvoimaviranomaisten osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus 10 kuukauden ajaksi (työllistämisvelvollisuus). Kunnan on järjestettävä työntekomahdollisuus siten, että työllistettävä voi aloittaa työn työttömyysturvalaissa säädetyn päivärahakauden enimmäisajan täyttyessä. Järjestettävän työn tulee olla alan säännöllisen työajan mukaista kokoaikatyötä.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos henkilö on jättämällä hakematta päivärahaa tai muutoin saanut aikaan sen, ettei päivärahakauden enimmäisaika ole täyttynyt ennen kuin hän on täyttänyt 55 vuotta.

Työttömyysturvalaissa säädetyn tarkastelujakson kuluessa tehty työ tai koulutus, joka luetaan työssäoloehtoon, vähentää 10 kuukauden työllistämisvelvollisuutta.

Työntekomahdollisuuden järjestämisen toimeenpanosta säädetään tarkemmin asetuksella.

18 a § (30.12.1996/1329)
Työllistämisvelvollisuuden lakkaaminen

Kunnan velvollisuus järjestää 18 §:n nojalla työntekomahdollisuus siihen oikeutetulle lakkaa, jos

1) työnhakija ilman työttömyysturvalain 7 a §:ssä tarkoitettua pätevää syytä kieltäytyy hänelle osoitetusta työkykyyn nähden sopivasta työllistämisvelvollisuuden nojalla järjestetystä työstä;

2) työ, johon työnhakija on osoitettu, keskeytyy työnhakijasta johtuvasta syystä; tai

3) työnhakijalle ei voida työttömänä työnhakijana olemisen päättymisen vuoksi järjestää työtä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työllistämisvelvollisuus on tullut voimaan.

18 b § (30.12.1992/1696)

18 b § on kumottu L:lla 30.12.1992/1696.

19 §
Alueelliset näkökohdat

Valtion, kuntien ja yritysten yhteisin talous- ja työllisyyspoliittisin toimin huolehditaan alueellisesti tasapainoisesta työllisyydestä niin, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

20 § (30.12.1992/1696)
Kunnan työllistämisvelvollisuuden rajoitus

Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää 19 §:n nojalla työntekomahdollisuutta vuositasolla useammalle henkilölle kuin yhdelle prosentille kunnan työvoimasta. Valtio on velvollinen järjestämään työntekomahdollisuuden niille 19 §:ssä tarkoitetuille henkilöille, joita kunta ei ole työllistänyt.

21 § (30.12.1992/1696)
Työllistämistuki kunnalle

Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 19 §:n nojalla työttömän henkilön, kunnalla on oikeus saada työllisyysmäärärahoista työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin työllistämistukea 19,85 euroa niiltä päiviltä, joilta kunta on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa (normaali työllistämistuki). Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että kunnalle maksetaan työttömän työllistämisestä normaalia työllistämistukea korkeampi tuki. (26.10.2001/861)

Normaali työllistämistuki voidaan maksaa kunnalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 18 §:n nojalla työttömän henkilön, kunnalla on oikeus saada normaali työllistämistuki 80 prosentilla korotettuna. (30.12.1996/1329)

Kunnalle maksetaan lisätukea sen perusteella, kuinka suuren osuuden alueensa työvoimasta kunta on keskimäärin kuukauden aikana työllistänyt työllisyysmäärärahoilla. Lisätukea maksetaan vain niistä työllistetyistä, joiden määrä ylittää työllistettyjen osuuden kunnan työvoimasta. Lisätuen suuruus määräytyy seuraavasti:

Työllistettyjen osuus kunnan työvoimastaLisätuen osuus
vähintään 1 %10 %
"" 1,5 %20 %
"" 2 %30 %

Kunnalle voidaan maksaa työllistämistukea 19 §:n nojalla työttömän työllistämisestä kutakin työllistettyä kohti enintään kuusi kuukautta kerrallaan. (30.12.1996/1329)

22 § (30.12.1992/1696)
Työllistämistuen myöntäminen ja maksaminen

Työllistämistuen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään asetuksella.

5 luku

Erinäiset säännökset

23 §
Työttömyysturva

Edellä 16 §:ssä tarkoitetun työttömänä olevan henkilön toimeentulo turvataan siten kuin laissa erikseen säädetään.

24 §
Tiedonsaanti

Työvoimaviranomaisilla on oikeus korvauksetta saada muilta valtion viranomaisilta sekä kunnilta ja kuntainliitoilta työllisyysasiain hoidossa tarvitsemiaan tietoja.

24 a § (4.12.1998/906)
Korko ja viivästyskorko

Työllisyysmäärärahoista osoitetulle tai myönnetylle takaisin maksettavalle valtionavulle tai tuelle on maksettava valtionavun tai tuen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa takaisinmaksupäivästä.

25 §
Viranomaisten tehtävät

Työvoimaviranomaisten tehtävänä on huolehtia esitysten tekemisestä muiden valtion viranomaisten tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovittamisesta 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn täystyöllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Lain täytäntöönpanossa työvoimaviranomaisten tulee toimia yhteistyössä myös työnantajia ja työntekijöitä sekä kuntia edustavien samoin kuin muiden asianomaisten järjestöjen kanssa.

3 momentti on kumottu L:lla 21.12.2001/1432.

26 §
Lain soveltaminen Suomen kansalaisuutta vailla olevaan henkilöön

Myös sellaiselle Suomessa asuvalle henkilölle, joka ei ole Suomen kansalainen, on järjestettävä mahdollisuus tehdä työtä siten kuin tässä laissa säädetään, ottaen kuitenkin huomioon hänen työntekoaan koskevat erikseen annetut säännökset.

2 momentti on kumottu Työvoimapalvelulailla 26.11.1993/1005.

27 §
Työvoimatoimikunta

Työvoimatoimiston yhteydessä toimivassa työvoimatoimikunnassa, josta säädetään erikseen, käsitellään tämän lain toimeenpanoon liittyviä asioita.

27 a § (8.8.1997/756)
Muutoksenhaku

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksen, joka koskee työllisyysmäärärahan osoittamista valtion virastolle tai laitokselle rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista tai rakenteellisesti uudelleenjärjestämistä koskevaan hankkeeseen taikka muuhun investointiin myönnettäväksi valtionavun hakijalle, ei saa valittamalla hakea muutosta, ellei erikseen lailla toisin säädetä.

Ellei erikseen lailla toisin säädetä, valittamalla ei liioin saa hakea muutosta työvoimatoimiston päätökseen, joka koskee:

1) työllistämistuen myöntämistä;

2) työharjoittelutuen myöntämistä; tai

3) sijoitusta valtion työtehtäviin.

28 §
Asetuksenantovaltuus

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

6 luku

Voimaantulo

29 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988. Lain 18 §:n 3 momentissa säädetty velvollisuus järjestää työntekomahdollisuus yhdenjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleelle henkilölle sekä lain 19 § tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988 Lapin läänin, Oulun, Kainuun, Pohjois-Karjalan läänin, Satakunnan ja Kymen läänin työvoimapiireissä sekä Jämsänkosken, Kinnulan ja Viitasaaren kunnassa, 1 päivänä tammikuuta 1989 Keski-Suomen läänin työvoimapiirin muissa kuin Jämsänkosken, Kinnulan ja Viitasaaren kunnissa, Kuopion läänin, Hämeen ja Mikkelin läänin työvoimapiireissä sekä 1 päivänä tammikuuta 1990 Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä. Lain 18 § 2 momentissa tarkoitetulle viimeisten kahden vuoden aikana 12 kuukautta työttömänä olleelle henkilölle työntekomahdollisuus on järjestettävä 18 §:n 3 momentin mukaisesti muissa työvoimapiireissä kuin Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä sen jälkeen kun henkilö on ollut työttömänä 1 päivän tammikuuta 1988 jälkeen yhteensä 12 kuukautta. Vaasan läänin, Turun ja Uudenmaan läänin työvoimapiireissä työntekomahdollisuus on järjestettävä sen jälkeen kun henkilö on ollut työttömänä yhteensä 12 kuukautta 1 päivän tammikuuta 1989 jälkeen. (23.12.1987/1174)

Kunnan järjestäessä työntekomahdollisuuden 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulle 12 kuukautta yhdenjaksoisesti työttömänä olleelle pitkäaikaistyöttömälle sille voidaan maksaa 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu korotettu valtionosuus, vaikka kunnalla ei olekaan velvollisuutta työntekomahdollisuuden järjestämiseen. Näin työllistetty henkilö luetaan lain 21 §:n 4 ja 5 momentin nojalla maksettavaan lisätukeen oikeuttaviin työllistettyihin. (23.12.1987/1174)

Alle 20-vuotias kolme kuukautta työttömänä ollut nuori ja yhdenjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä ollut henkilö, jolle kunta on järjestänyt työntekomahdollisuuden ennen lain voimaantuloa kunnallisesta työllistämistuesta annetun asetuksen (1092/81) nojalla, katsotaan 1 päivän tammikuuta 1988 jälkeen lain 17 §:n ja 18 §:n 2 momentin nojalla työllistetyksi niin kauan kuin hän on ollut kunnan työllistämänä yhdenjaksoisesti kuusi kuukautta. (23.12.1987/1174)

Tällä lailla kumotaan 23 päivänä joulukuuta 1971 annettu työllisyyslaki (946/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. (23.12.1987/1174)

HE 94/86, sosvk.miet 42/86, svk.miet 276/86

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

23.12.1987/1174:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 105/87, sosvk.miet 24/87, svk.miet 120/87

27.3.1991/609:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

HE 259/90, svk.miet. 253/90, sosvk.49/90

30.12.1991/1732:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Työnhakijalle, joka ennen tämän lain voimaantuloa on ollut viimeisten kahden vuoden aikana työttömänä 12 kuukautta mutta jonka 18 §:n 3 momentin mukainen työntekomahdollisuus on lain voimaan tullessa kokonaan tai osittain järjestämättä, on järjestettävä sanottu työntekomahdollisuus, jos hän sitä vaatii.

HE 147/91, TyV.miet. 9/91

30.12.1991/1733:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Lain 18 a ja 18 b § ovat voimassa 30 päivään huhtikuuta 1994.

HE 148/91, TyV.miet. 7/91

26.6.1992/595:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1992.

Tämän lain nojalla järjestettyyn työntekomahdollisuuteen sovelletaan, siltä osin kuin työntekomahdollisuus jatkuu vuonna 1993, kyseisenä ajankohtana voimassa olevan lain säännöksiä kuitenkin siten, että työajan tulee olla vähintään tämän lain 19 a §:n mukainen.

Jos oikeus työntekomahdollisuuteen on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, työntekomahdollisuuteen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 77/92, TyVM 3/92

30.12.1992/1696:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Jos oikeus työntekomahdollisuuteen on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, työntekomahdollisuuteen ja sen järjestämiseen sovelletaan oikeuden syntymisajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 305/92, TyVM 15/92

30.12.1992/221:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

HE 112/92, TyVM 4/92, ETA-sopimuksen liite V: neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68

26.11.1993/1005:

HE 102/93, TyVM 7/93

30.12.1996/1329:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 210/1996, TyVM 17/1996, EV 225/1996

8.8.1997/756:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.

HE 73/1997, TyVM 7/1997, EV 96/1997

5.12.1997/1081:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

HE 92/1997, PeVM 4/1997, EV 156/1997

30.12.1997/1355:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 178/1997, TyVM 14/1997, EV 229/1997

4.12.1998/906:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 144/1998, TyVM 7/1998, EV 128/1998

26.10.2001/861:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Päätös ja ilmoitus tämän lain mukaisesta tuen määrästä voidaan antaa euromääräisenä jo ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 108/2001, TyVM 6/2001, EV 115/2001

30.11.2001/1113:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 191/2001, TyVM 9/2001, EV 147/2001

21.12.2001/1432:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Jos muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä viitataan tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa 17 §:ssä tarkoitettuun työharjoitteluun, viittauksen katsotaan koskevan myös tämän lain mukaista työelämävalmennusta, jollei tästä laista muuta johdu.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/2001, TyVM 11/2001, EV 185/2001

1.2.2002/74:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002.

HE 169/2001, StVM 38/2001, EV 171/2001

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.