Seurattu SDK 708/2020 saakka.

28.6.1968/401

Kansalaisuuslaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 16.5.2003/359, joka on voimassa 1.6.2003 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Lapsi saa syntyessään Suomen kansalaisuuden:

1) jos äiti on Suomen kansalainen;

2) jos isä on Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen äidin kanssa;

3) jos isä on kuollut, mutta on kuollessaan ollut Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen äidin kanssa; tai

4) jos lapsi syntyy Suomessa eikä saa syntyessään minkään muun valtion kansalaisuutta.

(10.8.1984/584)

Löytölasta, joka tavataan tässä maassa, pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin häntä ei olo todettu vieraan valtion kansalaiseksi.

2 §

Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

3 § (10.8.1984/584)

Jos mies, joka on Suomen kansalainen, menee avioliittoon ulkomaalaisen naisen kanssa, tulee heidän yhteinen, ennen avioliittoa syntynyt lapsensa Suomen kansalaiseksi, jos:

1) lapsen huolto kuuluu molemmille vanhemmille tai toiselle heistä; ja

2) lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

3 a § (10.8.1984/584)

Lapsi, joka ei ole 1 tai 3 §:n nojalla saanut Suomen kansalaisuutta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos:

1) lapsen isä on lapsen syntyessä ollut ja on edelleen Suomen kansalainen;

2) lapsen huolto kuuluu isälle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

3) lapsi asuu pysyvästi Suomessa; ja

4) lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

3 b § (10.8.1984/584)

Ulkomaalainen lapsi, joka on otettu ottolapseksi, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos:

1) ottovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja lapsen huolto kuuluu hänelle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

2) lapseksiottaminen on Suomessa pätevä; ja

3) lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

4 §

Ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos:

1) hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta;

2) hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeksi kuluneet viisi vuotta on ollut ja edelleen on Suomessa;

3) hän on elänyt kunniallisesti; sekä

4) hänen ja hänen perheensä toimeentulo katsotaan turvatuksi.

Jos hakija on aikaisemmin ollut Suomen kansalainen tai on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa taikka jos muutoin on olemassa erityisiä syitä voidaan hänet ottaa Suomen kansalaiseksi 1 momentin määräysten estämättä, kahdeksaatoista vuotta nuorempi kuitenkin vain holhoojansa hakemuksesta. Jos hakija on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, voidaan silloinkin, kun tällaisia perusteita ei ole olemassa, poiketa mainitun momentin 2 kohdan määräyksestä.

Jollei hakija, jolla on vieraan valtion kansalaisuus, Suomen kansalaiseksi ottamisella siitä vapaudu, voidaan kansalaisuuden saamisen ehdoksi panna, että hän vapautuu vieraan valtion kansalaisuudesta päätöksessä määrätyn ajan kuluessa uhalla että päätös muuten raukeaa.

Kun ulkomaalainen otetaan Suomen kansalaiseksi, kansalaistamispäätöksessä määrätään, tuleeko hänen alle kahdeksantoistavuotias naimaton lapsensa samalla Suomen kansalaiseksi. (10.8.1984/584)

5 § (10.8.1984/584)

Ulkomaalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänellä on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä siitä lähtien kun hän on täyttänyt kuusitoista vuotta ja lisäksi sitä ennen yhteensä vähintään viiden vuoden ajan. Hän voi tehdä ilmoituksen täytettyään kaksikymmentäyksi vuotta mutta ennen kuin on täyttänyt kaksikymmentäkolme vuotta.

Ulkomaalainen, joka on kansalaisuudeton tai joka saamalla Suomen kansalaisuuden menettää vieraan valtion kansalaisuuden, voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen jo kahdeksantoista vuotta täytettyään, jos hänellä silloin on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä viimeisten viiden vuoden ajan ja lisäksi sitä ennen yhteensä vähintään viisi vuotta.

Kun valtakunta tai sen osa on julistettu sotatilaan, ei vihollisvaltion kansalainen eikä myöskään sen entinen kansalainen voi 1 tai 2 momentin nojalla saada Suomen kansalaisuutta.

6 § (10.8.1984/584)

Jos syntyperäinen Suomen kansalainen, jolla on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä siihen asti kun hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on maasta muutettuaan menettänyt Suomen kansalaisuuden, hän saa sen ilmoituksesta takaisin asuttuaan maassa viimeksi kuluneet kaksi vuotta. Jos hän on jonkin muun valtion kansalainen, hän voi saada Suomen kansalaisuuden takaisin vain, jos hän samalla menettää vieraan valtion kansalaisuuden.

7 § (10.8.1984/584)

Kun ulkomaalainen saa 5 tai 6 §:n nojalla Suomen kansalaisuuden, saa hänen lapsensa samalla Suomen kansalaisuuden, jos:

1) Suomen kansalaiseksi tuleva vanhempi ei vastusta sitä, että myös lapsi saa Suomen kansalaisuuden;

2) lapsen huolto kuuluu hänelle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

3) lapsi asuu pysyvästi Suomessa; ja

4) lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

8 § (10.8.1984/584)

Suomen kansalaisuuden menettää henkilö:

1) joka saa vieraan valtion kansalaisuuden hakemuksesta tai ilmoituksesta taikka annettuaan siihen vapaaehtoisesti nimenomaisen suostumuksensa;

2) joka ryhtymällä vieraan valtion palvelukseen saa sen kansalaisuuden; tai

3) joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa ja joka tulee vieraan valtion kansalaiseksi sen johdosta, että:

a) hänen vanhempansa saavat vieraan valtion kansalaisuuden siten kuin 1 tai 2 kohdassa on sanottu, edellyttäen että hänen huoltonsa kuuluu heille yhteisesti; tai

b) toinen hänen vanhemmistaan saa vieraan valtion kansalaisuuden siten kuin 1 tai 2 kohdassa on sanottu, edellyttäen että hänen huoltonsa kuuluu tälle yksin tai yhteisesti tämän puolison kanssa, joka ei ole Suomen kansalainen.

8 a § (10.8.1984/584)

Suomen kansalaisuuden menettäminen määräytyy siten kuin 2 momentissa säädetään, jos Suomi on tehnyt vieraan valtion kanssa sitä koskevan sopimuksen.

Suomen kansalainen, joka syntyessään on saanut myös sopimusvaltion kansalaisuuden, menettää Suomen kansalaisuuden saavuttaessaan sopimuksessa määrätyn, vähintään yhdeksäntoista ja enintään kahdenkymmenenkahden vuoden iän, jos hänellä on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeisten viiden vuoden ajan toisessa sopimusvaltiossa. Samalla menettää Suomen kansalaisuuden myös hänen lapsensa, joka on saanut Suomen kansalaisuuden tältä vanhemmaltaan, ei kuitenkaan, jos lapsesta sen johdosta tulisi kansalaisuudeton tai jos sopimuksessa on toisin määrätty.

Henkilö, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden 2 momentin perusteella ja sen jälkeen ollut keskeytyksettä toisen sopimusvaltion kansalainen, saa ilmoituksesta takaisin Suomen kansalaisuuden muutettuaan pysyvästi asumaan maahan, jos hän samalla menettää toisen sopimusvaltion kansalaisuuden. Hänen lapsensa kansalaisuuteen sovelletaan, mitä 7 §:ssä on säädetty.

8 b § (10.8.1984/584)

Suomen kansalainen, joka on syntynyt ulkomailla ja joka ei menetä Suomen kansalaisuutta 8 a §:n nojalla, menettää sen täyttäessään kaksikymmentäkaksi vuotta, jos:

1) hänellä ei koskaan ole ollut varsinaista asuntoaan ja kotiaan Suomessa;

2) hän ei ole oleskellut Suomessa sellaisissa olosuhteissa, jotka osoittaisivat yhteenkuuluvuutta Suomeen; ja

3) hän on myös vieraan valtion kansalainen.

Suomen kansalainen, joka voi menettää kansalaisuutensa 1 momentin perusteella, voi kuitenkin hakea kansalaisuuden säilyttämistä. Hakemus on tehtävä ennen kuin hakija on täyttänyt kaksikymmentäkaksi vuotta.

Kun henkilö 1 momentin perusteella menettää Suomen kansalaisuuden, menettää sen samalla myös hänen lapsensa, joka on saanut Suomen kansalaisuuden tältä vanhemmaltaan, ei kuitenkaan, jos lapsesta sen johdosta tulisi kansalaisuudeton.

9 § (10.8.1984/584)

Suomen kansalainen, joka on myös vieraan valtion kansalainen tai joka haluaa tulla vieraan valtion kansalaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Vapautusta ei voida evätä, jos hakija asuu pysyvästi ulkomailla.

Jos hakija ei vielä hakemusta tehdessään ole vieraan valtion kansalainen, on Suomen kansalaisuudesta vapautumisen ehdoksi kuitenkin asetettava, että hän päätöksessä määrätyn ajan kuluessa saa vieraan valtion kansalaisuuden.

10 §

Hallitus voi tehtyään vastavuoroisuusehdoin sopimuksen Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kanssa määrätä, että yhtä tai useampia jäljempänä. 2–5 momentissa olevista määräyksistä on sovellettava. Sopimusvaltiolla tarkoitetaan näissä määräyksissä sitä tai niitä valtioita, joiden kanssa Suomi oli tehnyt sopimuksen näiden määräysten soveltamisesta.

Jos joku tekee ilmoituksen 5 §:n nojalla ja hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ollut sopimusvaltiossa aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen ilmoitusta, rinnastetaan tämä asumiseen Suomessa, kuitenkin niin, että vain seitsemättätoista ikävuotta edeltänyt aika otetaan huomioon.

Edellä 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa rinnastetaan asuminen sopimusvaltiossa kahdentoista vuoden ikään asti asumiseen Suomessa.

Sopimusvaltion kahdeksantoista vuotta täyttänyt kansalainen, joka on saanut kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla, jonka varsinainen asunto ja koti on viimeksi kuluneet seitsemän vuotta ollut Suomessa ja jota ei tänä aikana ole tuomittu vapausrangaistukseen, saa Suomen kansalaisuuden ilmoittamalla kirjallisesti ulkomaalaisvirastolle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi. (3.2.1995/155)

Joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden ja sen jälkeen on keskeytyksettä ollut sopimusvaltion kansalainen, saa muutettuaan pysyvästi asumaan maahan Suomen kansalaisuuden ilmoittamalla ulkomaalaisvirastolle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi. (3.2.1995/155)

Lapsen osalta on 3–5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovellettava, mitä 7 §:ssä on säädetty. (10.8.1984/584)

11 §

Ulkomaalainen tulee Suomen kansalaiseksi 4 §:n nojalla päätöksen antopäivänä, jollei päätökseen sisälly ehtoa. Jos päätös on ehdollinen, ulkomaalainen saa Suomen kansalaisuuden sinä päivänä, jolloin ulkomaalaisvirasto toteaa, että ehto on täytetty. (3.2.1995/155)

Sama koskee päätöstä, jolla Suomen kansalainen 9 §:n nojalla vapautetaan Suomen kansalaisuudesta. (10.8.1984/584)

12 § (26.6.1998/481)

Tässä laissa tarkoitettu hakemus tai ilmoitus on tehtävä kirjallisesti ja osoitettava ulkomaalaisvirastolle. Ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on kirjattu ulkomaalaisvirastossa.

12 a § (10.8.1984/584)

Hakemuksen tai ilmoituksen Suomen kansalaisuuden saamiseksi samoin kuin hakemuksen Suomen kansalaisuudesta vapauttamiseksi voi alaikäisen osalta tehdä vain hänen huoltajansa. Jos huoltajia on useampia ja edellä tarkoitetun hakemuksen tai ilmoituksen on tehnyt vain yksi heistä, on muille huoltajille ilmoitettava siitä.

Jos alaikäinen on täyttänyt viisitoista vuotta, on häntä itseään kuultava huoltajan tekemän hakemuksen tai ilmoituksen johdosta. Alaikäinen, joka on täyttänyt viisitoista vuotta, ei voi saada Suomen kansalaisuutta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos hän on ilmoittanut sitä vastustavansa.

Vajaavaltaisen puhevallan käyttämisestä Suomen kansalaisuutta koskevissa asioissa on muutoin voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) on säädetty.

13 § (26.6.1998/481)

Päätöksen tässä laissa tarkoitettuun hakemukseen tai ilmoitukseen antaa ulkomaalaisvirasto.

Ulkomaalaisvirasto voi päätöksellään ratkaista, onko henkilö Suomen kansalainen tai onko hän ollut Suomen kansalainen.

13 a § (26.6.1998/481)

Ulkomaalaisviraston tämän lain nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa lääninoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitus voidaan kuitenkin tehdä vain sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

14 §

Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

15 §

Tämä laki tuke voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1968, ja sillä kumotaan Suomen kansalaisuuden saamisesta ja menettämisestä 9 päivänä toukokuuta 1941 annettu laki (325/41) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tässä maassa kansalaisuudettomana syntynyt henkilö, joka edelleenkin on vailla kansalaisuutta eikä vielä ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta saa lain voimaan tullessa Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa silloin on Suomessa.

Joka täyttää kaksikymmentäkaksi vuotta vuoden kuluessa lain voimaantulosta voi tehdä 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen kahden vuoden kuluessa mainitusta lain voimaantulosta.

Nainen, joka ennen tämän lain voimaantuloa on menettänyt Suomen kansalaisuuden sen perusteella, että hän on mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai että hänen puolisonsa on tullut vieraan valtion kansalaiseksi, mutta joka tämän lain säännöksien mukaan olisi sen säilyttänyt, saa sen takaisin ilmoittamalla kirjallisesti sisäasiainministeriölle haluavansa uudelleen tulla Suomen kansalaiseksi. Ilmoitus on kuitenkin tehtävä viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Lapsen osalta on tällöin sovellettava mitä 7 §:n 2 momentissa on säädetty.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

10.8.1984/584:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.

Lapsi, joka on syntynyt elokuun 31 päivän 1966 jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa ja

1) joka syntyessään olisi saanut Suomen kansalaisuuden, jos tämän lain 1 §:n 1 momentti silloin olisi ollut voimassa, taikka

2) joka syntyessään on saanut Suomen kansalaisuuden mutta on menettänyt sen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan tai sitä ennen voimassa olleen vastaavan säännöksen perusteella,

saa Suomen kansalaisuuden huoltajan tekemästä ilmoituksesta, jos ilmoitusta tehtäessä lapsen äiti on Suomen kansalainen ja lapsi alle kahdeksantoistavuotias ja naimaton.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä ennen syyskuun 1 päivää 1987. Jos lapsi on syntynyt ennen maaliskuun 1 päivää 1967, ilmoitus voidaan kuitenkin tehdä viimeistään helmikuun 28 päivänä 1985, vaikka lapsi on jo täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

Ilmoituksesta on voimassa, mitä tämän lain 12 §:ssä ja 12 a §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Lapsi, joka 2 momentin 1 kohdan nojalla on saanut Suomen kansalaisuuden, rinnastetaan 8 a §:n 2 momenttia sovellettaessa lapseen, joka syntyessään on saanut Suomen kansalaisuuden.

HE 43/84, plvk.miet 14/84, svk.miet 69/84

3.2.1995/155:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995. Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 219/94, HaVM 12/94

26.6.1998/481:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 1998.

Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.

HE 49/1998, PeVM 4/1998, EV 61/1998

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.