Seurattu SDK 476/2019 saakka.

30.4.1964/202

Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 13.6.2003/550. Ks. myös L kunnallisen eläkelain voimaanpanemisesta 550/2003.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kunnan ja kuntainliiton viranhaltijalla ja työntekijällä on oikeus eläketurvaan siten kuin tässä laissa säädetään.

Eläketurvasta huolehtii julkisoikeudellinen kunnallinen eläkelaitos, joka on sisäasiainministeriön valvonnan alainen. Eläkelaitoksen rahoitustoiminnan suunnittelua ja sijoitustoimintaa valvoo kuitenkin Vakuutusvalvontavirasto, joka on velvollinen antamaan suorittamastaan valvonnasta kertomuksen sisäasiainministeriölle. (9.6.2000/533)

Kuntaa ja kuntainliittoa sanotaan tässä laissa eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi.

Tätä lakia sovelletaan myös eläkelaitoksen ja Kuntien takauskeskuksen viranhaltijaan ja työntekijään, jolloin eläkelaitoksesta ja Kuntien takauskeskuksesta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä jäsenyhteisöstä säädetään, sekä sellaisen yhdistyksen työntekijään, jossa on jäsenenä yksinomaan kuntia, kuntayhtymiä ja niiden muodostamia yhdistyksiä ja joka eläkelaitoksen ohjesäännössä määrätyllä tavalla on liittynyt eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi. Tätä lakia sovelletaan niin ikään sellaisten osakeyhtiöiden työntekijöihin, joiden kaikki osakkeet ovat kuntien, kuntayhtymien taikka eläkelaitoksen jäsenyhteisöiksi liittyneiden yhdistysten tai sellaisten osakeyhtiöiden omistuksessa, joiden osakkeita osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan saadaan luovuttaa vain kunnille, kuntayhtymille tai tässä momentissa tarkoitetuille jäsenyhteisöille ja jotka ovat eläkelaitoksen ohjesäännössä määrätyllä tavalla liittyneet eläkelaitoksen jäsenyhteisöiksi. (7.5.1997/404)

Sen estämättä, mitä 4 momentissa säädetään, tätä lakia sovelletaan myös työntekijään osakeyhtiössä, jonka osakkeista vähintään 90 prosenttia on kuntien, kuntayhtymien tai 4 momentissa säädetyin tavoin eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi liittyneiden yhdistysten omistuksessa, jonka kaikista osakkeista osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan saadaan luovuttaa enintään 10 prosenttia muille kuin kunnille, kuntayhtymille tai eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi liittyneille yhdistyksille ja joka on eläkelaitoksen ohjesäännössä määrätyllä tavalla liittynyt eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi. (4.10.2002/823)

Tämä laki ei koske viranhaltijaa eikä työntekijää, jonka virka- tai työsuhteeseen perustuvasta eläketurvasta on säädetty erikseen.

Kunnan tai kuntainliiton kanssa perhehoitajalain (312/92) 1 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen tehneellä perhehoitajalla ja kunnan kanssa sosiaalihuoltolain (710/82) 27 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneellä hoitajalla on oikeus eläkkeeseen niin kuin tässä laissa säädetään. (18.12.1992/1366)

Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisön luottamushenkilöllä on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen jäsenyhteisön hänelle maksamista ansionmenetyksen korvauksista ja määräajalta maksetuista erillisistä palkkioista. (6.11.1992/982)

1 a § (4.5.2001/380)

Jos viranhaltija tai työntekijä taikka 1 §:n 7 momentissa tarkoitettu henkilö on ollut sekä tämän lain että valtion eläkelain (280/1966) tai työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentin 1, 2 tai 10–13 kohdassa mainitun lain (yksityisten alojen eläkelait) mukaisen eläketurvan piirissä ja jos hän eläketapahtumahetkellä tai viimeksi ennen eläketapahtumaa oli tämän lain piiriin kuuluvassa palvelussuhteessa, kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena:

1) antaa omasta päätöksestään sekä valtion eläkelain ja yksityisten alojen eläkelakien mukaisesta eläketurvasta ja vastaavasta perhe-eläketurvasta huolehtivien eläkelaitosten päätöksistä päätösyhdistelmän; ja

2) hoitaa päätösyhdistelmän mukaisten eläkkeiden maksamisen ja eläkkeisiin liittyvät eläkelaitoksen muut tehtävät.

Jos viranhaltijan tai työntekijän taikka 1 §:n 7 momentissa tarkoitetun henkilön eläketurva oli eläketapahtumahetkellä tai viimeksi ennen eläketapahtumaa järjestetty valtion eläkelain mukaisesta eläketurvasta huolehtivassa valtiokonttorissa tai yksityisten alojen eläkelakien mukaisesta eläketurvasta huolehtivassa eläkelaitoksessa, tämä eläkelaitos hoitaa viimeisenä eläkelaitoksena 1 momentissa tarkoitetut tehtävät myös tämän lain mukaisen eläketurvan osalta.

Jos kuitenkin eläkkeen määrää laskettaessa eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luettava eläketapahtuman ja eläkeiän täyttämisen välinen aika (tuleva aika) tai sitä vastaava ansio otetaan huomioon muun kuin viimeisen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella, viimeinen eläkelaitos on sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, se eläkelaitos, missä tulevaa aikaa koskeva tai sitä vastaava eläketurva on järjestetty.

Jos kunnallinen eläkelaitos 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena ratkaisee oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen ja viranhaltija tai työntekijä taikka 1 §:n 7 momentissa tarkoitettu henkilö on eläkettä hakiessaan jatkuvassa virka- tai työsuhteessa taikka 1 §:n 7 momentissa tarkoitetussa sopimussuhteessa jäsenyhteisöön tai jos kysymys on oikeudesta yksilölliseen varhaiseläkkeeseen ja jos työntekijäin eläkelain 10 d §:n 1 momentissa tarkoitetun eläkelaitoksen (yksityisten alojen eläkelaitos) eläkkeen määrä kuukaudessa ylittää työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rahamäärän kolminkertaisena, kunnallisen eläkelaitoksen on ennen päätöstään pyydettävä yksityisten alojen eläkelaitoksen arvio eläkkeenhakijan työkyvystä. Jos kunnallinen eläkelaitos ja yksityisten alojen eläkelaitos ovat tällöin eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnista eri mieltä, ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä taikka sukupolvenvaihdoseläkettä, luopumiskorvausta tai luopumistukea maksavaa eläkelaitosta pidetään viimeisenä eläkelaitoksena silloinkin, kun eläkkeensaajalle myönnetään uusi eläke. Jos eläkkeensaaja kuitenkin hakee työkyvyttömyyseläkettä, jonka määrää laskettaessa on tai olisi otettava huomioon tuleva aika tai sitä vastaava ansio, työkyvyttömyyseläkkeeseen ei sovelleta, mitä 1–4 momentissa säädetään viimeisestä eläkelaitoksesta.

Jos eläkkeen määrää laskettaessa on tai olisi otettava huomioon tuleva aika tai sitä vastaava ansio sekä tämän lain että valtion eläkelain tai yksityisten alojen eläkelakien mukaisissa eläkkeissä, ei sovelleta, mitä 1–4 momentissa säädetään viimeisestä eläkelaitoksesta, elleivät eläkelaitokset toisin sovi.

Viimeisestä eläkelaitoksesta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, mikä eläkelaitos on tämän pykälän ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, asian ratkaisee eläkelaitoksen pyynnöstä eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

2 §

Eläketurvaan kuuluu peruseläketurva, lisäeläketurva, osa-aikaeläke ja kuntoutusetuus. (18.10.1991/1261)

Peruseläketurva samoin kuin osa-aikaeläke koskee jokaisen jäsenyhteisön viranhaltijaa ja työntekijää. Peruseläketurva voi olla järjestetty eri perusteiden mukaan palvelussuhteissa, jotka ovat alkaneet ennen 1 päivää tammikuuta 1993, ja palvelussuhteissa, jotka ovat alkaneet 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen. (30.12.1992/1555)

Lisäeläketurva koskee sellaisen jäsenyhteisön viranhaltijaa ja työntekijää, joka on saattanut viranhaltijansa ja työntekijänsä osallisiksi lisäeläketurvasta, kuitenkin vain jos heidän eläkkeeseen oikeuttava virka- tai työsuhteensa on alkanut ennen 1 päivää tammikuuta 1993. (30.12.1992/1555)

Perhehoitajalain 1 §:ssä tarkoitetun toimeksiantosopimuksen kunnan tai kuntainliiton kanssa tehneen perhehoitajan ja sosiaalihuoltolain 27 b §:ssä tarkoitetun sopimuksen kunnan kanssa tehneen hoitajan eläketurva määräytyy aina peruseläketurvan mukaisesti. (18.12.1992/1366)

Luottamushenkilön eläketurva määräytyy aina peruseläketurvan mukaisesti siten, että eläkkeen määrä on maksetuista ansionmenetyksen korvauksista ja erillispalkkioista vuodessa 1,5 prosenttia. Muutoin luottamushenkilön eläketurvasta määrätään kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä. (6.11.1992/982)

3 §

Eläketurvasta määrätään kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä.

Peruseläketurvan, joka käsittää vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe- eläketurvan, tulee määrältään vastata vähintään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetussa työntekijäin eläkelaissa (395/61) säädettyjen perusteiden mukaista eläketurvaa. Se on järjestettävä siten, että jos virka- tai työsuhde päättyy ennen eläketapahtumaa, viranhaltija tai työntekijä taikka hänen edunsaajansa ei menetä oikeuttaan saada peruseläkettä tämän virka- tai työsuhteen perusteella myöhemmän eläketapahtuman johdosta. (18.6.1971/508)

Sen estämättä, mitä 2 §:n 3 momentissa säädetään, jäsenyhteisö voi ottaa viranhaltijalle tai työntekijälle lisäeläketurvan. (30.12.1992/1555)

Lisäeläketurvan perusteet ja ehdot saadaan määrätä kahden tai useamman vaihtoehtoisen järjestelmän mukaan. Lisäeläketurvana voi olla myös viranhaltijan tai työntekijän kuoltua suoritettava taloudellinen tuki. Taloudellisen tuen piiriin kuuluvat myös 31 päivän joulukuuta 1992 jälkeen jäsenyhteisön palvelukseen tulevat viranhaltijat ja työntekijät siten kuin eläkesäännössä määrätään. (30.12.1992/1555)

Eläkesäännössä voidaan määrätä, että taloudellista tukea suoritetaan myös 1 §:n 5 momentissa tarkoitetun viranhaltijan tai työntekijän jälkeen sekä sellaisen viranhaltijan tai työntekijän jälkeen, joka 16 §:n 1 tai 3 momentin nojalla on säilyttänyt oikeutensa eläkkeen saamiseen jäsenyhteisöltä. (30.12.1992/1555) (3.6.1977/429)

Sen estämättä, mitä 1 §:n 5 momentissa on säädetty, eläkesäännössä voidaan myös määrätä, saako ja millä edellytyksillä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) soveltamispiiriin kuulunut työntekijä lukea mainitun lain alaisen, eläkelaitoksen jäsenyhteisön palveluksen hyväkseen lisäeläketurvaa määrättäessä. (30.12.1992/1555) (21.7.1977/579)

3 a § (1.7.1988/650)

Jos kunnallinen eläkelaitos suorittaa viranhaltijalle tai työntekijälle, jolla on oikeus saada tapaturmavakuutuslain (608/48) säännöksiin perustuvaa päivärahaa tai tapaturmaeläkettä, sotilasvammalain (404/48) säännöksiin perustuvaa elinkorkoa tai liikennevakuutuslain (279/59) nojalla omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta taikka tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/91) tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/91) nojalla ansionmenetyskorvausta, eläkesääntönsä mukaisen eläkkeen täysimääräisenä, kunnes päivärahan, tapaturmaeläkkeen, elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen määrä on lopullisesti ratkaistu, viranhaltijan tai työntekijän oikeus mainittuun päivärahaan, tapaturmaeläkkeeseen, elinkorkoon, korvaukseen tai ansionmenetyskorvaukseen siirtyy kunnalliselle eläkelaitokselle eläkkeestä päivärahan, tapaturmaeläkkeen, elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen johdosta vähennettävää määrää vastaavalta osalta. (18.10.1991/1261)

Mitä 1 momentissa on säädetty viranhaltijan tai työntekijän oikeuden siirtymisestä kunnalliselle eläkelaitokselle, sovelletaan vastaavasti viranhaltijan tai työntekijän jälkeen hänen edunsaajilleen suoritettavaan tapaturmavakuutuslain mukaiseen perhe-eläkkeeseen tai sotilasvammalain mukaiseen huoltoeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla suoritettavaan jatkuvaan korvaukseen, mikäli kunnallinen eläkelaitos on suorittanut eläkesääntönsä mukaisen perhe-eläkkeen täysimääräisenä.

4 §

Kunnallisella eläkelaitoksella on valtuuskunta, joka käyttää eläkelaitoksen päätösvaltaa, sikäli kuin se ei tämän lain mukaan kuulu tai sitä ole eläkelaitoksen ohjesäännön nojalla siinä määrätyissä asioissa siirretty eläkelaitoksen muulle viranomaiselle.

Valtuuskunnassa on vähintään 15 ja enintään 30 jäsentä sekä jokaisella heistä henkilökohtainen varajäsen, jotka kaikki sisä asiainministeriö määrää neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Vähintään kolme jäsentä ja yhtä monta varajäsentä määrätään kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Muut jäsenet ja varajäsenet määrätään Suomen Kuntaliitto ry:n ehdottamista henkilöistä siten, että kunnat ja kuntayhtymät sekä maan eri osat saavat valtuuskunnassa tasapuolisen edustuksen. Näitä jäseniä ja varajäseniä määrättäessä noudatetaan muutenkin suhteellisuusperiaatetta mahdollisuuksien mukaan. (7.5.1997/404)

3 momentti on kumottu L:lla 7.5.1997/404.

5 §

Kunnallisen eläkelaitoksen hallintoa hoitaa eläkelaitoksen hallitus, jonka valtuuskunta valitsee neljäksi vuodeksi, kuitenkin siten, että toimikausi kestää seuraavaan vaaliin.

Hallituksessa on vähintään kuusi varsinaista jäsentä ja heille valittavat varajäsenet sekä kuusi lisäjäsentä, jotka osallistuvat eläkettä koskevien asioiden käsittelemiseen siten kuin eläkelaitoksen ohjesäännössä määrätään. Lisäjäsenistä kolme valitaan kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Muista lisäjäsenistä yhden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut ja perehtynyt virkamies- ja työoikeuteen, yhden perehtynyt vakuutustoimintaan ja yhden lääkäri. Jokaiselle lisäjäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen, josta on voimassa, mitä edellä säädetään lisäjäsenistä. (7.5.1997/404)

Hallituksessa on yksi tai useampia jaostoja, jotka ratkaisevat eläkettä koskevat asiat, sikäli kuin niitä ei ole eläkelaitoksen ohjesäännössä pidätetty hallitukselle tai uskottu eläkelaitoksen viranhaltijain ratkaistaviksi.

Eläkelaitoksessa on eläkeasiamies, jolla on oikeus seurata eläkettä koskevien asioiden käsittelyä laitoksessa.

Hallituksen apuna on eläkelaitoksen toimisto. Toimiston viranhaltijoihin sovelletaan kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annettua lakia (484/1996). (7.5.1997/404)

5 a § (3.2.1989/110)

Kunnallisessa eläkelaitoksessa on varhaiseläkejärjestelmän ohjausta ja seurantaa varten varhaiseläkelautakunta, jonka nimittää sisäasiainministeriö. Varhaiseläkelautakunnasta annetaan tarkemmat määräykset 14 §:ssä tarkoitetussa ohjesäännössä.

5 b § (22.12.1994/1324)

Käsiteltäessä eläkelaitoksessa tämän lain ja tämän lain 3 §:n 1 momentissa mainitun eläkesäännön mukaista eläketurvaan liittyvää eläkehakemusta, eläkeoikeutta, eläkkeen määrää ja maksamista sekä takaisinperintää ja näihin rinnastettavia asioita asianosaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos se hänen etunsa vuoksi on ilmeisen tarpeellista. Alle 15-vuotiaan puhevaltaa muussa kuin henkilöä koskevassa asiassa käyttää hänen edunvalvojansa. Muutoin käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin hallintomenettelylain (598/1982) 4, 6, 9–11, 16, 16 a, 16 b, 21, 23 ja 24 §:ssä ilmaistuja periaatteita. (9.8.2002/659)

Eläkelaitoksen luottamushenkilö sekä laitoksen viranhaltija ja työntekijä voi kuitenkin sen estämättä, mitä hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetään, käsitellä asiaa, joka koskee eläkelaitoksen jäsenyhteisöä tai jäsenyhteisön palveluksessa olevaa viranhaltijaa tai työntekijää taikka muuta tämän lain mukaisen eläketurvan alaisuuteen kuuluvaa henkilöä.

6 §

Kunnallisen eläkelaitoksen menot jaetaan jokaiselta varainhoitovuodelta jäsenyhteisöjen vastattaviksi. Eläkelaitoksen valtuuskunnan päättämä osuus kustannuksista jaetaan jäsenyhteisöjen tämän lain soveltamisalaan kuuluville henkilöille suorittamien palkkojen, palkkioiden ja ansionmenetyksen korvausten sekä sportteleiden ja muiden valtuuskunnan edellä lueteltuihin rinnastamien ansioiden yhteismäärien suhteessa. Ennen jakoa edellä tarkoitetut ansiot kerrotaan valtuuskunnan vahvistamalla kertoimella, jonka suuruus riippuu tämän lain soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden eläketurvan sisällöstä sekä valtuuskunnan harkinnan mukaan muistakin eläkevastuisiin vaikuttavista tekijöistä. Valtuuskunta voi myös päättää jakaa osan kustannuksista jäsenyhteisöjen palveluksen perusteella varainhoitovuonna maksettujen tämän lain mukaisten eläkkeiden tai eläkkeen osien yhteismäärien suhteessa. Jäsenyhteisö on lisäksi velvollinen suorittamaan eläkelaitokselle valtuuskunnan vahvistamien perusteiden mukaan määrätyt eri eläkelajien omavastuuosuudet. Tämän lain soveltamisalaan kuuluvat henkilöt ovat velvollisia osallistumaan eläkelaitoksen menojen kattamiseen siten kuin 6 c §:ssä säädetään. (22.12.1994/1324)

Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta antaa tarkemmat ohjeet l momentin soveltamisesta. (22.12.1994/1324)

Jäsenyhteisöiltä voidaan varainhoitovuotena periä ennakkoja niiden maksuosuuksista.

Niiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkasummista, joiden lisäeläketurvasta säädetään tämän lain 3 §:n 3 momentissa, on jäsenyhteisö velvollinen suorittamaan maksuosuudet niiden perusteiden mukaan, jotka kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta vahvistaa. (30.12.1992/1555)

Kunnallisen eläkelaitoksen tämän lain perusteella määräämä maksu sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta laskettu eläkelaitoksen valtuuskunnan päättämä viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman eri tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään. (12.11.1993/958)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin menoihin kuuluviksi luetaan myös vakuutustarkastuksen kustantamisesta annetun lain (479/1944) 1 §:n 1 momentin nojalla määrätty valvontamaksu. (9.6.2000/533)

6 a § (6.3.1987/260)

Edellä 6 §:ssä tarkoitettuihin menoihin kuuluviksi luetaan myös siirrot eläkevastuurahastoon, jonka eläkelaitoksen valtuuskunta voi perustaa eläkelaitoksen tästä laista johtuvien eläkemenojen tasoittamiseksi.

Eläkevastuurahaston varoja sijoitettaessa on huolehdittava sijoitusten varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä hajauttamisesta. Varojen sijoittamisesta päättää hallitus, joka voi ohjesäännössä määrätyllä tavalla siirtää päätösvaltaansa toimistolle. (7.5.1997/404)

6 b § (6.3.1987/260)

Eläkelaitoksessa on sijoitusneuvottelukunta, jonka tehtävänä on vuosittain hyväksyä sijoitustoiminnan yleissuunnitelma ja seurata sen toteutumista.

Eläkelaitoksen hallitus kutsuu toimikaudekseen sijoitusneuvottelukuntaan kymmenen jäsentä ja jokaiselle henkilökohtaisen varajäsenen. Jäsenistä kahden tulee edustaa valtiovarainministeriötä, yhden sisäasiainministeriötä, yhden kauppa- ja teollisuusministeriötä ja kahden kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettuja pääsopijajärjestöjä. (7.5.1997/404)

6 c § (12.11.1993/958)

Edellä 6 §:n l momentissa tarkoitettujen henkilöiden eläkemaksu on työntekijäin eläkelain 12 b §:n l momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin suuruinen osuus 6 §:n l momentissa tarkoitetuista ansioista.

Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisö on velvollinen pidättämään l momentissa tarkoitetun maksun ja tilittämään sen eläkelaitokselle. Maksu on osa jäsenyhteisön ennakkomaksua.

Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta antaa tarkemmat ohjeet l ja 2 momentin soveltamisesta.

Lain soveltamispiiriin kuuluva henkilö voi vaatia oikaisua eläkemaksuun. Muutoksenhakuun eläkemaksua koskevaan oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä 8 §:n 2 momentissa säädetään.

Viranhaltija tai työntekijä, joka on tehnyt 16 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, on velvollinen suorittamaan tämän lain mukaisen eläkemaksun eläkkeestään huolehtivalle työnantajalle.

6 d § (4.5.2001/380)

Jos kunnallinen eläkelaitos on 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut yksityisten alojen eläkelakien tai valtion eläkelain taikka valtion perhe-eläkelain (774/1968) mukaista eläkettä, se perii nämä eläkekustannukset korkoineen viimeistään maksuvuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Tätä varten voidaan periä myös ennakkoa. Eläkekustannukset peritään siten kuin eläketurvakeskus, valtiokonttori ja kunnallinen eläkelaitos asiasta erikseen tarkemmin sopivat.

Jos 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettu eläkelaitos on viimeisenä eläkelaitoksena maksanut tämän lain mukaista eläkettä, nämä eläkekustannukset korkoineen korvataan sille siten kuin 1 momentissa säädetään.

7 §

Muutoksen hakemista varten kunnallisen eläkelaitoksen päätöksiin eläkettä koskevissa asioissa eläkelaitoksen yhteydessä on eläkelautakunta.

Eläkelautakunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joiden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittaneita ja perehtyneitä virkamies- ja työoikeuteen, ja yhdeksän muuta jäsentä. Jäsenistä yhden tulee olla lääkäri ja yhden perehtynyt vakuutustoimintaan. Muista jäsenistä kolme määrätään Suomen Kuntaliitto ry:n ja kolme kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen, josta on voimassa, mitä jäsenestä säädetään. (7.5.1997/404)

Eläkelautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä muut jäsenet määrää sisäasiainministeriö neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Heidän paikkansa vapautuessa kesken toimikauden määrätään seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Heidän oikeudestaan pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista säädetään. Ministeriö vahvistaa myös eläkelaitoksen valtuuskunnan esityksestä heidän palkkionsa. (5.3.1999/295)

Eläkelautakunnalla on tarpeelliset esittelijät, joiden tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittaneita. Heidät ottaa eläkelautakunta, joka myös päättää heidän palkkioistaan.

Eläkelautakunta voi toimia jaostoihin jakautuneena.

Asian käsittelyssä kuntien eläkelautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei erikseen toisin säädetä. Kuntien eläkelautakunnassa toimitetaan tarvittaessa asian selvittämiseksi suullinen käsittely siten kuin hallintolainkäyttölain 37 §:ssä säädetään. Suulliseen käsittelyyn sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia (945/1984). Suullinen käsittely on toimitettava suljetuin ovin asioissa, joissa on säädetty salassapitovelvollisuus tai jotka eläkelautakunta määrää käsiteltäviksi suljetuin ovin sillä perusteella, että julkisesta käsittelystä aiheutuisi asianosaiselle erityistä haittaa. (9.8.2002/659)

Eläkelautakunnalla on oikeus saada tämän lain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta. (9.8.2002/659)

8 §

Kunnallisen eläkelaitoksen päätökseen eläkettä koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla eläkelautakuntaan. Eläkelautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Valitusoikeus on eläkkeen hakijalla tai saajalla ja eläkeasiamiehellä. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (16.12.1994/1191)

Eläkelaitoksen päätökseen muussa kuin eläkettä koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla sen läänin lääninoikeuteen, missä eläkelaitoksen kotipaikka on. Valitusoikeus on asianosaisella ja jäsenyhteisöllä. Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta myös eläkelaitoksen hallitus. (10.3.1989/250)

Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätös saadaan antaa tiedoksi asianomaiselle lähettämällä se hänelle postitse. Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna annettu postin kuljetettavaksi. Eläkeasiamiehen valitusaika luetaan päätöksen tekemisestä. (16.12.1994/1191)

Kun eläkelaitoksen valtuuskunnan taikka hallituksen tai sen jaoston pöytäkirja on tarkistettu, on 2 momentissa tarkoitetut päätökset pidettävä eläkelaitoksessa yleisesti nähtävinä. Tästä on ilmoitettava etukäteen eläkelaitoksen julkisten kuulutusten ilmoitustaululla. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin julkisista kuulutuksista annetun lain (34/25) säännöksiä. Edellä 2 momentissa tarkoitetuista päätöksistä on lisäksi ilmoitettava jäsenyhteisöille virkakirjeellä. (21.12.1979/941)

Kunnallisen eläkelaitoksen 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin tässä pykälässä ja 9 §:n 5–8 momentissa säädetään. Silloin kun kunnallisen eläkelaitoksen päätös sisältyy muun eläkelaitoksen 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään, siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin valtion eläkelaissa tai yksityisten alojen eläkelaissa säädetään. Tällöin valtiokonttorin tai yksityisten alojen eläkelaitoksen on, siltä osin kuin valitus koskee tämän lain mukaista eläketurvaa, pyydettävä valituksesta kunnallisen eläkelaitoksen lausunto. Lausuntoa ei pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia. (4.5.2001/380)

8 a § (7.5.1997/404)

Päätökseen, joka koskee oikeutta kuntoutukseen, harkinnanvaraiseen kuntoutusrahaan tai kuntoutusavustukseen taikka korvaukseen kuntoutuksen aiheuttamista välttämättömistä ja tarpeellisista kustannuksista ei saa hakea muutosta valittamalla.

9 § (22.12.1994/1324)

Eläkkeen hakijan tai saajan ja eläkeasiamiehen on toimitettava 8 §:n l momentissa tarkoitettu valituskirjelmänsä valitusajassa eläkelaitokselle.

Jos eläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten, kuin 8 §:ssä säädetään.

Jos eläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 2 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa eläkelautakunnan tai, jos valitus koskee eläkelautakunnan päätöstä, vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Eläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin, kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos asia oli jo toimitettu valitusviranomaiselle, eläkelaitoksen on ilmoitettava sille heti väliaikaisesta päätöksestä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. Eläkeasiamiehen tekemä valitus on aina toimitettava valitusviranomaisen käsiteltäväksi.

Edellä 3 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin toimitettava asianomaiselle valitusviranomaiselle viimeistään 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Kunnallisen eläkelaitoksen 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää koskeva valituskirjelmä on toimitettava kunnalliselle eläkelaitokselle 8 §:n 3 momentissa säädetyssä määräajassa. Sen on pyydettävä valituksesta lausunto yksityisten alojen eläkelaitokselta tai valtiokonttorilta siltä osin kuin valitus koskee näiden hoitamaa eläketurvaa. Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia, lausunto pyydetään vain, jos kysymyksessä on 1 a §:n 4 momentissa tarkoitettu tilanne. (4.5.2001/380)

Jos kaikki ne eläkelaitokset, joiden päätöksiä valitus koskee, hyväksyvät muutoksenhakijan vaatimukset omaa päätöstään koskevalta osin, kunnallinen eläkelaitos antaa viimeisenä eläkelaitoksena uuden, oikaistun päätösyhdistelmän. Näin oikaistuun päätösyhdistelmään saa hakea muutosta siten kuin tässä laissa säädetään. Jos jokin edellä tarkoitetuista eläkelaitoksista ei oikaise päätöstään muutoksenhakijan vaatimalla tavalla, kunnallisen eläkelaitoksen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja sen johdosta annetut lausunnot 3 momentissa tarkoitetulle muutoksenhakuelimelle. Tällöin päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään muutenkin siten kuin 3 ja 4 momentissa säädetään. (4.5.2001/380)

Jos päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia ja jos kunnallinen eläkelaitos viimeisenä eläkelaitoksena hyväksyy sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta uusi, oikaistu päätösyhdistelmä. Jos se ei oikaise päätösyhdistelmää, menetellään siten kuin 3 ja 4 momentissa säädetään. Jos kysymyksessä on 1 a §:n 4 momentissa tarkoitettu tilanne ja yksityisten alojen eläkelaitos ei hyväksy valittajan vaatimuksia, kunnallisen eläkelaitoksen on siirrettävä valitus yksityisten alojen eläkelaitoksen päätöstä koskevalta osin työntekijäin eläkelain 20 §:ssä tarkoitettuun eläkelautakuntaan ja valituksen osalta menetellään siten kuin työntekijäin eläkelain 21 ja 21 a §:ssä säädetään. (4.5.2001/380)

Kun päätösyhdistelmää koskeva valitusasia käsitellään kuntien eläkelautakunnassa tai vakuutusoikeudessa tai kun on kysymys lainvoimaisen päätösyhdistelmän poistamisesta tai oikaisemisesta eläkkeensaajan eduksi taikka kun päätösyhdistelmässä on 10 b §:ssä tarkoitettu virhe, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei vakuutusoikeudesta annetussa laissa (14/1958) toisin säädetä. (4.5.2001/380)

9 a § (22.12.1994/1324)

Eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätös saadaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevanakin, jollei muutoksen hakeminen täytäntöönpanon vuoksi käy hyödyttömäksi tai valitusviranomainen kiellä täytäntöönpanoa.

Eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan lainvoimainen eläkkeen takaisinperintää koskeva päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee myös kunnallisen eläkelaitoksen 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena antamaa päätösyhdistelmää. (4.5.2001/380)

10 § (16.12.1994/1191)

Jos eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisesti ei ole lain tai eläkesäännön mukainen, vakuutusoikeus voi eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, kuultuaan muita asianosaisia, poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä mainitun esityksen eläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisena.

Kuntien eläkelautakunta ja vakuutusoikeus voivat tutkia valitusajan jälkeen saapuneen valituksen, jos muutosta ei ole painavan syyn vuoksi haettu määräajassa.

Eläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös eläkelautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti valitusasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 8 §:ssä säädetään. (22.12.1994/1324)

10 a § (5.3.1999/295)

10 a § on kumottu L:lla 5.3.1999/295.

10 b § (22.12.1994/1324)

Jos eläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen, eläkelaitos voi asianosaisten suostumuksella poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen (asiavirheen korjaaminen).

Jos eläkelaitoksen päätöksessä on ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe, sen on korjattava päätöksensä. Virhettä ei saa kuitenkaan korjata, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen (kirjoitusvirheen korjaaminen).

Korjaamisesta on tehtävä merkintä eläkelaitoksen tallekappaleeseen. Asianosaiselle on toimitettava korjattu tai uusi päätös. Jos päätöksestä on vireillä muutoksenhaku, eläkelaitoksen on ilmoitettava korjaamisasian käsiteltäväksi ottamisesta ja toimitettava siitä tehty päätös myös valitusviranomaiselle.

Päätökseen, jolla eläkelaitos on hylännyt virheen korjaamista koskevan vaatimuksen, ei saa hakea muutosta valittamalla.

11 § (22.12.1994/1324)

Jos henkilö on saanut tämän lain mukaista etuutta enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, on aiheettomasti maksettu etuus perittävä takaisin.

Aiheettomasti maksettu etuus voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi ja etuuden maksamisen ei ole katsottava johtuneen etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä ei saa eläkkeensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero.

Tämän lain mukaista etuutta ei saa siirtää ilman eläkelaitoksen suostumusta toiselle. Sopimus, joka tarkoittaa eläkkeen panttaamista, on mitätön.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun kunnallinen eläkelaitos on 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut tämän lain mukaisia etuuksia aiheettomasti. Siltä osin kuin kunnallinen eläkelaitos on maksanut aiheettomasti valtion eläkelain tai yksityisten alojen eläkelakien mukaista etuutta, takaisinperinnästä päättää asianomainen eläkelaitos siten kuin sitä koskevassa laissa säädetään. Kunnallinen eläkelaitos antaa kuitenkin takaisinperittävistä etuuksista päätösyhdistelmän ja perii takaisinperittävän määrän. Jos kunnallinen eläkelaitos perii takaisinperittävän määrän 3 momentin mukaisesti kuittaamalla, siinä tarkoitettuna eläke-eränä pidetään kunnallisen eläkelaitoksen viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää. (4.5.2001/380)

12 § (9.8.2002/659)

Kunnallisella eläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada:

1) lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sovelletaan, sekä yksityiseltä työnantajalta tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämistä ja käsiteltävänä olevan eläke- tai etuusasian ratkaisemista varten tai jotka muuten ovat välttämättömiä tässä laissa taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanossa;

2) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä kuntoutusta toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, sosiaalipalvelujen tuottajalta tai hoitolaitokselta pyynnöstä lausunto ja muut välttämättömät tiedot eläkkeen- tai etuudenhakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä, jollei hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.

Eläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 momentissa mainitut tiedot maksutta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä on kuitenkin oikeus saada 1 momentin 2 kohdassa säädetyn tietojenantovelvollisuuden perusteella antamastaan lausunnosta kohtuullinen palkkio.

12 a § (9.8.2002/659)

Eläkkeenhakijan on annettava kunnalliselle eläkelaitokselle eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot.

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle työkykynsä palautumisesta ja kuntoutuksen keskeytymisestä sekä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen saaja ryhtymisestään ansiotyöhön.

Työttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:

1) oleskelustaan ulkomailla tai muusta vastaavasta syystä, jonka johdosta hän ei voi ottaa vastaan työtä;

2) ryhtymisestään ansiotyöhön, josta saatava ansiotulo on vähintään työntekijäin eläkelain 4 c §:n 4 momentin 2 kohdassa mainitun rahamäärän suuruinen; sekä

3) kieltäytymisestään vastaanottamasta työvoimaviranomaisen hänelle osoittamaa työntekijäin eläkelain 4 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vähintään kuukauden jatkuvaa työtä.

Osa-aikaeläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:

1) työaikajärjestelyjen muutoksista, jos niillä on vaikutusta hänen ansioihinsa;

2) muista kuin yleisistä palkankorotuksista;

3) virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan päättymisestä tai uuden alkamisesta;

4) yli kuuden viikon yhdenjaksoisesta työstä poissaolosta;

5) muutoksista yrittäjätoiminnassa; sekä

6) uuden työeläkkeen alkamisesta.

Leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle solmimastaan avioliitosta. Jos lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta eläkelaitokselle.

Eläkkeensaajan 2–5 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta eläkelaitos voi vaatia eläkkeensaajalta selvityksen 2–5 momentissa mainituista sekä muista vastaavista eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia. Jollei eläkkeensaaja ole toimittanut edellä tarkoitettuja eläkelaitoksen vaatimia selvityksiä eläkelaitokselle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa, asia voidaan ratkaista käytettävissä olevilla tiedoilla.

12 b § (9.8.2002/659)

Kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisö on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle vähintään neljännesvuosittain tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimet, henkilötunnukset, virka- ja työsuhteiden ja 1 §:n 7 momentissa tarkoitettujen toimeksiantosopimusten sekä 1 §:n 8 momentissa tarkoitettujen luottamustoimien alkamis- ja päättymispäivät, palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat tiedot. Lisäksi jäsenyhteisö on velvollinen antamaan eläkelaitokselle palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista edellä mainituista palvelussuhteista sekä muut henkilöiden eläkeoikeuteen ja jäsenyhteisöjen maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot. Jos jäsenyhteisö jättää ilmoittamatta eläkelaitokselle edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin kuin eläkelaitoksen 5 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään, voidaan 6 §:n mukainen maksuosuus määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna kuitenkin enintään kaksinkertaisena.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, jäsenyhteisö on velvollinen pyydettäessä antamaan eläkelaitokselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle sellaiset tämän lain piiriin kuuluvan henkilön työskentelyä ja työolosuhteita koskevat ja muut vastaavat jäsenyhteisöltä saatavissa olevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä eläketurvan järjestämiseksi ja käsiteltävänä olevan eläke- tai etuusasian ratkaisemista varten tai jotka muuten ovat välttämättömiä tässä laissa säädettyjen tehtävien toimeenpanossa.

Pyydettäessä jäsenyhteisöltä eläkkeenhakijan eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten tarvittavia tietoja jäsenyhteisölle saadaan ilman henkilön suostumusta ilmoittaa vain ne häntä koskevat salassa pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä mainittujen asioiden päätöksenteossa tarvittavien tietojen yksilöimiseksi.

Eläkelaitoksella on oikeus tarkastaa jäsenyhteisön asiakirjoista 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.

Eläkelaitos pitää rekisteriä tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden eläkeoikeuteen vaikuttavista tämän pykälän ja 12 §:n perusteella saamistaan tiedoista. Eläkelaitoksella on oikeus antaa määräyksiä jäsenyhteisöille siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan eläkelaitokselle.

12 c § (9.8.2002/659)

Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa jäsenyhteisön kirjanpitoa varten ja tämän lain nojalla myönnetyistä etuuksista aiheutuvien 6 §:n mukaisten maksuosuuksien määrittämistä varten tiedot eläkkeensaajalle myönnetystä tämän lain mukaisesta etuudesta ja sen määrästä sekä edellä mainittuja tarkoituksia varten myös muut välttämättömät tiedot sille jäsenyhteisölle, jonka palveluksessa etuuden saanut on tai jonka palvelussuhteen perusteella jäsenyhteisön maksuosuudet määräytyvät. Eläkelaitoksella on myös oikeus ilmoittaa sille jäsenyhteisölle, jonka palveluksesta henkilö siirtyy eläkkeelle, myönnetyn eläkkeen laji ja alkamis- ja päättymisajankohta jäsenyhteisön virka- tai työsuhteiden päättämistä varten.

12 d § (9.8.2002/659)

Kunnallisella eläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä antaa tämän lain toimeenpanoon perustuvia tietoja:

1) asianomaiselle viranomaiselle ja toimielimelle ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen taikka sosiaaliturvaa koskevan kansainvälisen säädöksen mukaisten tehtävien toimeenpanossa;

2) 12 ja 12 b §:n nojalla saamansa tiedot eläketurvakeskukselle ja työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2, 4, 5 ja 7–13 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtiville eläkelaitoksille, joilla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella työnantajalta, 12 §:ssä mainitulta taholta tai eläketurvakeskukselta;

3) eläketurvakeskukselta ja työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1, 2, 4, 5 ja 7–13 kohdassa mainittujen lakien ja eläkesääntöjen toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä, eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada nämä tiedot lain perusteella;

4) ministeriöille, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle ja yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen etuus vaikuttaa, tämän lain mukaista etuutta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista, tiedot työnantajasta ja muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten; tämän lainkohdan tarkoittamissa tilanteissa terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka ovat tarkoitetut kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei kuitenkaan saa luovuttaa;

5) verohallinnolle tiedot, jotka ovat välttämättömiä ennakkoperintälaissa (1118/1996) säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi silloin, kun on aihetta epäillä, että jäsenyhteisö ei ole täyttänyt ennakonpidätysvelvollisuuttaan;

6) työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen korvaustoimintaa henkivakuutus- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden valtuuttamana hoitavalle työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille ja maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tämän lain mukaisessa virka- tai työsuhteessa olleiden, alle 65-vuotiaina kuolleiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden nimet, henkilötunnukset, kuolinpäivät ja virka- ja työsuhteisiin liittyvät tiedot, heidän edunsaajiensa nimet ja henkilötunnukset sekä muut vastaavanlaiset tiedot, joita tarvitaan ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman myöntöedellytysten täyttymistä ratkaistaessa, sekä vastaavat tiedot Valtiokonttorille ryhmähenkivakuutusta vastaavan taloudellisen tuen käsittelemiseksi;

7) jäsenyhteisön järjestämän 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun vapaamuotoisen eläkevakuutuksen taikka yksityisen työnantajan järjestämän muun kuin työntekijäin eläkelain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun vapaaehtoisen ryhmälisäeläketurvan jatkuvaa hoitamista varten tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot lisäeläketurvaa hoitavalle henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle;

8) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle uuden vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai ryhmälisäeläketurvan ehtojen sopimista varten tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot, jos lisäeläketurva jäsenyhteisön tai yksityisen työnantajan aloitteesta lopetetaan ja korvataan vastaavanlaisella uudella lisäeläketurvalla; uuden lisäeläketurvavakuutuksen antajan on tällöin esitettävä eläkelaitokselle selvitys siitä, että uusi lisäeläketurva merkitsee aikaisemman lisäeläketurvan korvaamista uudella;

9) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle lisäeläketurvan ja sen kustannusten määrittelemistä varten tiedot tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden virka- ja työsuhteista, 1 §:n 7 momentissa tarkoitetuista toimeksiantosopimuksista, 1 §:n 8 momentissa tarkoitetuista luottamustoimista, eläkeoikeuksista, ikä- ja sukupuolijakaumasta ja eläkkeen määriin vaikuttavista tekijöistä sekä lisäeläketurvan lopullisen sisällön määrittelemistä varten tämän lain piiriin kuuluvien henkilöiden nimi- ja osoitetiedot, henkilötunnukset, tiedot eläkkeiden määristä ja eläkkeen määrään vaikuttavista tekijöistä sekä muut tässä kohdassa mainittua tarkoitusta varten välttämättömät tiedot; yksilöityjen henkilötietojen luovuttamisen edellytyksenä on kuitenkin, että henkivakuutusyhtiö, eläkekassa tai eläkesäätiö on huolehtinut siitä, että lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluville henkilöille on vakuutussopimuksen tai eläkejärjestelyn tultua hyväksytyksi asianmukaisesti selvitetty henkivakuutusyhtiön, eläkekassan tai eläkesäätiön mahdollisuus saada tarvittavat tiedot ja ettei henkilö nimenomaisesti ole kieltäytynyt lisäeläkejärjestelystä tai kieltänyt antamasta tietojaan.

Kunnallisen eläkelaitoksen on 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisen toteuttamiseksi sovittava eläketurvakeskuksen ja asianomaisten eläkelaitosten kanssa siitä, mitä edellä tarkoitetuista tiedoista voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan edelleen luovuttaa.

Kunnallisen eläkelaitoksen on ennen tietojen luovuttamista tämän pykälän nojalla eteenpäin varmistettava, että tietojen saajalla on lain mukaan oikeus saada luovutettavat tiedot niiden alkuperäiseltä luovuttajalta. Kunnallinen eläkelaitos on vastuussa siitä, että luovutettavien tietojen sisältö vastaa niitä tietoja, jotka se sai alkuperäiseltä luovuttajalta.

12 e § (9.8.2002/659)

Kunnallisella eläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus avata tekninen käyttöyhteys:

1) lakisääteistä sosiaalivakuutusta toimeenpanevalle yhteisölle tai laitokselle henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka sillä on tämän tai muun lain perusteella oikeus saada tehtäviensä toimeenpanoa varten;

2) 12 d §:n 1 momentin 1–3 ja 6 kohdassa mainitulle viranomaiselle tai toimielimelle kohdissa tarkoitettujen tietojen antamista varten;

3) tuloverolain (1535/1992) 96 §:ssä tarkoitettua vapaaehtoista eläkevakuutusta harjoittavalle vakuutusyhtiölle rekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä vapaaehtoisen eläkevakuutusmaksun perusteella verotuksessa tehtävän vähennyksen selvittämiseksi;

4) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle tai eläkesäätiölle 12 d §:n 1 momentin 7–9 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten.

Eläkelaitoksella on lisäksi oikeus avata tekninen käyttöyhteys jäsenyhteisölleen 12 b §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi. Eläkelaitoksella on oikeus avata tekninen käyttöyhteys myös eläketurvakeskukselle ja muille eläkelaitoksille tietojen antamista varten henkilölle itselleen hänen tämän lain mukaisesta eläketurvasta.

Tekninen käyttöyhteys on kuitenkin oikeus avata 12 d §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista varten vain, jos tästä on 12 d §:n 2 momentin mukaisesti sovittu.

Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Jos kuitenkin on kysymys 1 momentin 3 kohdan nojalla avatusta teknisestä käyttöyhteydestä, sen avulla saa hakea salassa pidettäviä henkilötietoja vain asianomaisen henkilön suostumuksella.

Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

12 f § (9.8.2002/659)

Jos kunnallinen eläkelaitos suorittaa vajaavaltaiselle 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua taloudellista tukea, eläkelaitoksen tulee viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä ilmoittaa siitä sille holhousviranomaiselle, jonka toimialueella vajaavaltaisella on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta.

12 g § (9.8.2002/659)

Kunnallisen eläkelaitoksen on annettava eläkkeenhakijalle etukäteen sopivin tavoin tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa.

13 §

Kunnallinen eläkelaitos voi sopia yhteistoiminnasta ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaalaisesta valtion eläkeasioita hoitavien viranomaisten sekä eläketurvakeskuksen ja 12 §:ssä mainittujen vakuutus- ja eläkelaitosten kanssa.

14 §

Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta hyväksyy eläkelaitoksen ohjesäännön, jossa on tämän lain säännösten lisäksi tarvittavat yleiset määräykset eläkelaitoksen järjestysmuodosta ja toiminnasta, sekä tilisäännön, toimiston johtosäännön ja 3 §:n 1 momentissa mainitun eläkesäännön. Ohjesääntö on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.

Sisäasiainministeriö vahvistaa eläkelaitoksen valtuuskunnan esityksestä eläkelautakunnalle työjärjestyksen, jossa annetaan tarkemmat määräykset eläkelautakunnan järjestysmuodosta ja toiminnasta.

15 §

Kunnallisen eläkelaitoksen toimesta annettava eläketurva tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1964.

Työntekijä, joka ennen 1 momentissa mainittua päivää on ollut työsuhteessa jäsenyhteisöön, saa kuitenkin ennen sanottua päivää sattuneen eläketapahtuman johdosta työntekijäin eläkelain mukaisen eläketurvan kunnalliselta eläkelaitokselta, jos hänellä ei eläketapahtuman johdosta ole oikeutta saada eläkettä jäsenyhteisöltä tai jos hänelle siitä huolimatta, että hänellä olisi oikeus työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan, ei ole sitä järjestetty sanotussa laissa säädetyllä tavalla. (8.1.1965/2)

Mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan myös viranhaltijaan, joka olisi samassa asemassa, jos hän olisi ollut jäsenyhteisöön työ- eikä virkasuhteessa.

16 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu viranhaltija ja työntekijä säilyttää hänelle kesäkuun 30 päivänä 1964 kuuluneen oikeutensa virka- tai työsuhteeseen perustuvan eläkkeen saamiseen jäsenyhteisöltä, jonka palveluksessa hän edelleen on, jos hän viimeistään joulukuun 1966 kuluessa kirjallisesti ilmoittaa mainitulle jäsenyhteisölle sitä haluavansa.

Jos jäsenyhteisö myöhemmin kuin 30 päivänä kesäkuuta 1965 tekee päätöksen viranhaltijainsa ja työntekijäinsä saattamisesta lisäeläketurvasta osallisiksi tai toisen lisäeläkejärjestelmän alaisiksi, viranhaltijalla ja työntekijällä, joka on tehnyt 1 momentissa mainitun ilmoituksen, on sen estämättä oikeus siirtyä kunnallisen eläkelaitoksen ohjesäännössä määrättävästä ajankohdasta eläkelaitoksen eläketurvan alaiseksi ilmoittamalla siitä jäsenyhteisölle kuuden kuukauden kuluessa lisäeläketurvaa koskevan päätöksen tekemisestä.

Erityisestä syystä eläkelaitos voi hyväksyä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen myöhemminkin tehtynä.

Tässä pykälässä mainittua ilmoitustaan viranhaltija tai työntekijä ei voi peruuttaa.

Sillä, jolle jäsenyhteisö on myöntänyt eläkkeen heinäkuun 1 päivän 1964 ja kesäkuun 30 päivän 1965 välisenä aikana sattuneen eläketapahtuman johdosta, mainitut päivät mukaan luettuina, on sen estämättä, mitä 4 momentissa on säädetty, oikeus siirtyä kunnallisen eläkelaitoksen eläketurvan alaiseksi, jos hän viimeistään joulukuun 1966 kuluessa toimittaa eläkehakemuksensa kunnalliselleeläkelaitokselle. Asianomaisen siirryttyä mainitun eläketurvan alaiseksi eläkelaitos suorittaa taannehtivista eläke-eristä jäsenyhteisölle tämän suorittamia eläke-eriä vastaavan osan. (8.1.1965/2)

Edellä 5 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on oikeus hakemuksesta saada kunnalliselta eläkelaitokselta eläkeasiassaan kirjallinen ennakkotieto, jota on sitovana noudatettava annettaessa ennakkotiedon saajalle aikanaan eläkepäätös. (8.1.1965/2)

Sen estämättä, mitä 5 momentissa on säädetty, on henkilöllä, joka ennen vuoden 1966 päättymistä on kirjallisesti pyytänyt 6 momentin mukaista ennakkotietoa kunnalliselta eläkelaitokselta, oikeus siirtyä kunnallisen eläkelaitoksen eläketurvan alaiseksi, jos hän viimeistään joulukuun 1967 kuluessa toimittaa eläkehakemuksensa kunnalliselle eläkelaitokselle. (14.7.1967/327)

Sen estämättä, mitä 4 momentissa on säädetty, viranhaltijalla ja työntekijällä sekä sillä, jonka virka- tai työsuhde jäsenyhteisöön on päättynyt 1 päivänä tammikuuta 1979 tai sen jälkeen sattuneen eläketapahtuman johdosta, on oikeus peruuttaa 1 momentissa tarkoitettu ilmoituksensa tekemällä siitä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle jäsenyhteisölle ennen vuoden 1980 päättymistä. Ilmoituksen peruuttamisesta on viipymättä lähetettävä tieto kunnalliselle eläkelaitokselle. Eläkelaitoksen eläketurvan alaiseksi siirtyneen osalta jäsenyhteisö on velvollinen suorittamaan takautuvasti 1 päivästä heinäkuuta 1964 lukien eläkelaitoksen valtuuskunnan vahvistamien perusteiden mukaista maksuosuutta vastaavan korvauksen. Jos jäsenyhteisö on jo myöntänyt hänelle eläkkeen, eläkelaitos suorittaa taannehtivasti eläke-eristä jäsenyhteisölle sen suorittamia eläke-eriä vastaavan osan. (21.12.1979/941)

Viranhaltijalla ja työntekijällä, joka on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen, mutta jolla, jouduttuaan työkyvyttömyyden johdosta eroamaan jäsenyhteisön palveluksesta tammikuun 1 päivän 1967 ja tämän lain voimaantulon välisenä aikana, mainitut päivät mukaan luettuina, ei ole ollut oikeutta eläkkeeseen asianomaiselta jäsenyhteisöltä, on kuitenkin oikeus 2 §:ssä tarkoitettuun peruseläketurvaan eläkelaitokselta hakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien. Jäsenyhteisön velvollisuudesta suorittaa maksuosuus näissä tapauksissa on voimassa, mitä 8 momentissa on säädetty. (7.7.1970/467)

Mikäli 9 momentissa tarkoitettu jäsenyhteisön perhe-eläkesäännön alainen viranhaltija tai työntekijä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa tai ennen kuin hän on hakenut eläkettä, hänen edunsaajillaan on tällöin vastaava oikeus perusperhe-eläkkeeseen kunnalliselta eläkelaitokselta. (7.7.1970/467)

16 a § (28.6.1994/518)

Viranhaltija ja työntekijä, joka on ollut 1 päivänä heinäkuuta 1989 ja 1 päivänä tammikuuta 1995 jatkuneessa tämän lain mukaan eläkkeeseen oikeuttavassa palvelussuhteessa ja jonka eläkeikä 30 päivänä kesäkuuta 1989 voimassa olleen eläkesäännön mukaan on alle 63 vuotta, säilyttää viimeksi mainittuna päivänä voimassa olleen oikeutensa alempaan eläkeikään 31 päivään joulukuuta 1994, jos hän vuoden 1996 loppuun mennessä joko eläkettä hakiessaan tai muutoin kirjallisesti ilmoittaa kunnalliselle eläkelaitokselle niin haluavansa. Tätä ilmoitusta ei voi peruuttaa. Tällaisen ilmoituksen tehnyt ei kuulu 1 päivänä heinäkuuta 1989 voimaan tulleen varhaiseläkejärjestelmän piiriin, jos hänen tämän lain alainen palvelussuhteensa jatkuu yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka.

17 §

Jäsenyhteisö huolehtii kohdaltaan sellaisen virka- ja työsuhteeseen perustuvan eläkkeen suorittamisesta, jonka saamiseen viranhaltijalle tai työntekijälle on syntynyt oikeus ennen heinäkuun 1 päivää 1964 sattuneen eläketapahtuman johdosta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee vastaavasti niille jäsenyhteisön viranhaltijoille ja työntekijöille suoritettavia eläkkeitä, jotka eivät ole, sen mukaan kuin 16 §:ssä on säädetty, siirtyneet kunnallisen eläkelaitoksen eläketurvan alaisiksi.

Jäsenyhteisö voi sopia kunnallisen eläkelaitoksen kanssa siitä, että tämä korvausta vastaan ottaa huolehtiakseen 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen eläkkeiden maksamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

18 §

Kunnallinen eläkelaitos ja työntekijäin eläkelaissa tarkoitettu eläkelaitos voivat sosiaaliministeriön suostumuksella sopia sanotun lain mukaisen kunnallisia työntekijöitä koskevan vastuun siirtämisestä kunnalliselle eläkelaitokselle. Sellainen menettely, mistä on säädetty 30 päivänä joulukuuta 1952 annetun vakuutusyhtiölain (450/52) 16 §:n 3 momentissa, ei tällöin ole tarpeen.

19 §

Kesäkuun 30 päivän 1964 jälkeen jäsenyhteisö ei voi järjestää eikä pitää voimassa virka- tai työsuhteeseen perustuvaa eläketurvaa viranhaltijoilleen ja työntekijöilleen muulla kuin tässä laissa tarkoitetulla tavalla.

Jäsenyhteisö voi 1 momentin estämättä harkintansa mukaan ottaa viranhaltijalleen tai työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan lisäksi vapaamuotoisen eläkevakuutuksen tai myöntää hänelle yksittäistapauksessa ylimääräisen eläkkeen. (26.6.1998/489)

19 a § (21.3.1969/193)

Asetuksella voidaan säätää sellaisia poikkeuksia tämän lain säännöksistä, jotka johtuvat vieraan valtion kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta.

19 b § (7.5.1997/404)

Kunnallisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä on oikeus kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen välityksellä neuvotella eläketurvaa koskevista asioista kunnallisen eläkelaitoksen kanssa. Neuvottelumenettelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä säädetään kunnan viranhaltijain neuvotteluoikeudesta annetussa laissa (389/1944).

19 c § (12.2.1999/173)

Viranhaltijalla ja työntekijällä sekä 1 §:n 7 ja 8 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään. Siltä osin kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa on tämän lain säännöksistä tai 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun eläkesäännön määräyksistä poikkeavia säännöksiä, Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan ensin mainitun lain säännöksiä.

20 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1964.

Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan ensimmäisten jäsenten lukumäärän 4 §:n 2 momentissa mainituissa rajoissa määrää sisäasiainministeriö. Kuntien keskusjärjestöjen sekä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin edustavimpien keskusjärjestöjen on toukokuun 1964 kuluessa tehtävä ehdotuksensa jäsenistä ja varajäsenistä, jotka on määrättävä ennen kesäkuun loppua 1964. Heidän toimikautensa kestää vuoden 1964 loppuun. Valtuuskunnan kutsuu ensimmäiseen kokoukseen sisäasiainministeriön määräämä valtuuskunnan jäsen, joka johtaa kokouksessa puhetta, kunnes valtuuskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja on valittu.

Eläkelaitoksen ohjesääntö on hyväksyttävä ja alistettava vahvistettavaksi ennen syyskuun 1964 loppua. Eläkesääntö on hyväksyttävä vuoden 1964 loppuun mennessä.

Eläkelautakunnan jäsenet määrätään ensimmäisen kerran toimikaudeksi, joka päättyy vuoden 1964 lopussa.

Eläkelaitoksen ensimmäinen varainhoitovuosi päättyy vuoden 1966 lopussa.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

8.1.1965/2:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1965.

14.7.1967/327:

Tämän lain 3 §:n 2 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1967 lukien.

21.3.1969/193:

Tämän lain nojalla annettavalla asetuksella säädetyt poikkeukset voidaan määrätä taannehtivasti noudatettaviksi, kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä tammikuuta 1969 lukien.

7.7.1970/467:
6.11.1970/675:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1970.

18.6.1971/508:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.

3.6.1977/429:

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1977.

21.7.1977/579:
21.12.1979/941:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.

6.3.1987/260:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 216/86, sosvk.miet. 38/86, svk.miet. 246/86

1.7.1988/650:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Mitä tässä laissa on säädetty tapaturmaeläkkeestä, sovelletaan vastaavasti tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaan elinkorkoon.

HE 21/88, sosvk.miet. 9/88, svk.miet. 77/88

3.2.1989/110:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1989.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/88, sosvk.miet. 31/88, svk.miet. 193/88

10.3.1989/250:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1989.

HE 65/88, toisen lvk.miet. 12/88, svk.miet. 157/88

8.9.1989/805:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

HE 58/88, lvk.miet. 7/89, svk.miet. 84/89

16.11.1990/974:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1990.

HE 116/90, sosvk.miet. 21/90, svk.miet. 99/90

18.10.1991/1261:

Tämä laki tulee voimaan 23 päivänä lokakuuta 1991.

HE 55/91, StVM 5/91

13.3.1992/229:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.

Tätä lakia sovelletaan päätökseen, joka on annettu lain voimaantulon jälkeen.

HE 218/91, StVM 25/91

3.4.1992/313:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 144/91, StVM 17/91

6.11.1992/982:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Luottamushenkilöille karttuu eläkettä tämän lain mukaan 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen maksetuista ansionmenetyksen korvauksista ja määräajalta maksetuista erillisistä palkkioista.

HE 166/92, StVM 31/92

18.12.1992/1366:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 174/92, StVM 39/92

30.12.1992/1555:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Lakia sovelletaan vuoden 1939 jälkeen syntyneeseen viranhaltijaan ja työntekijään, jolla on vuoden 1992 jälkeen alkanut kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain piiriin kuuluva palvelus. Lakia ei sovelleta viranhaltijaan ja työntekijään, jonka palvelus on ollut voimassa ennen lain voimaantuloa ja jatkuu yhdenjaksoisesti. (16.5.1994/349)

Jos viranhaltija tai työntekijä siirtyy jäsenyhteisön palveluksesta välittömästi toisen jäsenyhteisön palvelukseen, ei hänen palvelussuhteensa katsota katkenneen tätä lakia sovellettaessa. (16.5.1994/349)

HE 242/92, StVM 54/92

12.11.1993/958:

Tämä laki tulee voimaan l päivänä tammikuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan ansioon, joka on maksettu lain voimassa ollessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta.

HE 173/93, StVM 26/93

16.5.1994/349:

Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä toukokuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan eläketapahtumaan, joka on sattunut 1 päivänä tammikuuta 1993 tai sen jälkeen.

HE 36/94, StVM 3/94

28.6.1994/518:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Jos viranhaltija tai työntekijä on käyttänyt tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 16 a §:n mukaisesti valintaoikeuttaan ennen tämän lain voimaantuloa, hänellä on oikeus peruuttaa tämä valinta tämän lain mukaisen valinta-ajan kuluessa.

Viranhaltijaan ja työntekijään, joka tämän lain voimaan tullessa on täyttänyt 55 vuotta, ei sovelleta tätä lakia lukuun ottamatta, mitä 16 a §:ssä säädetään valinta-ajan päättymisestä. Sama koskee viranhaltijaa ja työntekijää, joka tämän lain voimaan tullessa on täyttänyt 53 vuotta ja on tällöin virassa tai työssä, jonka eläkeikä 30 päivänä kesäkuuta 1989 voimassa olleen eläkesäännön mukaan kuuluu alle 57 vuoden eläkeikäryhmään. Edellytyksenä kuitenkin on, että viranhaltijan tai työntekijän kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain alainen palvelussuhde täyttää eläkesäännön ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleet edellytykset lisäeläketurvan piiriin kuulumisesta.

Jos viranhaltijalla tai työntekijällä, jolla on tämän lain tai kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (110/89) mukainen valintaoikeus, on valinta-ajan päättyessä 31 päivänä joulukuuta 1996 valitusviranomaisen käsiteltävä valitus, joka koskee hänen ammatillista eläkeikäänsä, on hänellä oikeus valitusviranomaisen päätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen seuraavien kuuden kuukauden aikana ilmoittaa kunnalliselle eläkelaitokselle käyttävänsä laissa mainittua valintaoikeuttaan, tai jos hän on tätä ennen suorittanut laissa mainitun valinnan, hänellä on saman määräajan kuluessa oikeus sen peruuttamiseen.

HE 80/93, StVM 6/94

16.12.1994/1191:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Lakia sovelletaan haettaessa muutosta lain voimaantulon jälkeen annettuun päätökseen. Lain 10 §:n 1 momenttia sovelletaan kuitenkin, kun eläkelaitoksen, eläkelautakunnan tai vakuutusoikeuden päätöksen poistamista koskeva hakemus tai esitys tehdään lain voimaantulon jälkeen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan nimittää maallikkojäsenet ja heidän varajäsenensä lain voimaantulosta alkavaksi toimikaudeksi, joka voi olla 10 a §:ssä säädettyä lyhyempi tai pitempi, ei kuitenkaan pitempi kuin neljä vuotta.

HE 190/94, StVM 30/94

22.12.1994/1324:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. Tämän lain oikaisuvaatimusta ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan päätökseen, joka on annettu tämän lain voimassa ollessa.

HE 273/94, StVM 35/94

13.10.1995/1154:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1995.

HE 16/95, LaVM 5/95

28.6.1996/488:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.

HE 30/96, HaVM 11/96, EV 97/96

7.5.1997/404:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997.

Jos osakeyhtiö, joka ei ole ennen tämän lain voimaantuloa voinut liittyä kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi, kahden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta liittyy eläkelaitoksen jäsenyhteisöksi, tällaisen osakeyhtiön palvelukseen kunnan tai kuntayhtymän tai muun kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisön palveluksesta siirtyneen työntekijän palvelussuhteen katsotaan jatkuneen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta annetussa laissa (349/1994) tarkoitetuin tavoin yhdenjaksoisesti.

HE 21/1997, StVM 8/1997, EV 40/1997

18.6.1998/419:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1998.

HE 38/1998, HaVM 7/1998, EV 54/1998

26.6.1998/489:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1998.

HE 77/1998, HaVM 8/1998, EV 73/1998

12.2.1999/173:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.

HE 258/1998, StVM 36/1998, EV 247/1998

5.3.1999/295:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999. Lakia sovelletaan valitusasiaan, joka on tullut vireille lain tultua voimaan.

HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998

21.5.1999/683:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998

9.6.2000/533:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000.

HE 27/2000, TaVM 9/2000, EV 59/2000

4.5.2001/380:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tätä lakia sovelletaan eläkehakemuksiin, jotka tulevat vireille lain tultua voimaan. Lakia ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun eläkkeenhakija saa ennen lain voimaantuloa myönnettyä ja lain voimaan tullessa maksussa olevaa omaan työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentin 1–4 tai 10–13 kohdassa mainitun lain mukaista eläkettä siihen saakka, kun eläkettä maksetaan yhdenjaksoisesti tai keskeytettyä eläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 19/2001, StVM 5/2001, EV 30/2001

9.8.2002/659:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

HE 8/2002, StVM 10/2002, EV 86/2002

4.10.2002/823:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2002.

HE 65/2002, StVM 20/2002, EV 113/2002

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.