Seurattu SDK 999/2019 saakka.

6.6.2003/457

Hautaustoimilaki

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään ihmisen ruumiin «hautaamisesta» ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä «hautausmaan» ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta.

«Hautaustoimesta» evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan ylläpitämällä «hautausmaalla» on lisäksi voimassa, mitä kirkkolaissa (1054/1993) ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa (521/1969) säädetään sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään.

«Hautaamisesta» ja «hautausmaasta» on lisäksi voimassa, mitä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja sen nojalla säädetään.

L ortodoksisesta kirkkokunnasta 521/1969 on kumottu L:lla ortodoksisesta kirkosta 985/2006. Ks. «hautaustoimesta» KirkkoL 1054/1993 17 luku, Kirkkojärjestys 1055/1993 17 luku, L ortodoksisesta kirkosta 985/2006 8 luku ja Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys 174/2007 8 luku. Ks. myös TerveydensuojeluL 763/1994 9 luku.

2 §
Yleiset velvollisuudet

Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.

Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Vainajan ruumiin «hautaamisessa» ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

2 luku

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien ylläpitämät «hautausmaat»

3 §
Velvollisuus ylläpitää yleisiä «hautausmaita»

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää yleisiä «hautausmaita». «Hautausmaa» voi olla useamman seurakunnan tai seurakuntayhtymän yhteinen.

4 §
«Hautasijan» osoittaminen

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on velvollinen vaadittaessa osoittamaan «hautasijan» vainajalle, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta oli kuolinhetkellä seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.

Jos vainajalla ei kuollessaan ollut kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa, 1 momentissa mainittu velvollisuus on sillä evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä, jonka alueella vainaja kuollessaan asui.

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on lisäksi velvollinen vaadittaessa osoittamaan «hautasijan» myös sellaiselle kuolinhetkellä ulkomailla asuneelle Suomen kansalaiselle, jonka viimeinen kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ennen ulkomaille muuttamista oli seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.

5 §
Tunnustukseton «hauta»-alue

«Hautasija» on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta «hauta»-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton «hauta»-alue on erillinen «hautausmaa» tai muusta «hautausmaasta» selvästi erottuvalla tavalla rajattu «hautausmaan» osa.

6 §
«Hautaustoimessa» perittävät maksut

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä voi periä maksuja «hautasijan» luovuttamisesta, «hautaamiseen» liittyvistä palveluista ja haudan hoidosta. Maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset.

Tässä pykälässä tarkoitettujen maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän «hautausmaalle».

Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi 2 momentin estämättä myöntää kokonaan tai osittain vapautuksen 1 momentissa tarkoitetuista maksuista, jos vainaja on ollut rintamaveteraani, tai siihen rinnastettavasta syystä. Maksuvapautus voi koskea myös edellä tarkoitetun henkilön puolisoa. (27.6.2003/627)

3 luku

Muut «hautausmaat»

7 §
Ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä «hautausmaan» ylläpitäjänä

Ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä voi ylläpitää «hautausmaata».

8 § (22.12.2009/1451)
Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö «hautausmaan» ylläpitäjänä

Aluehallintovirasto voi myöntää rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tai sen rekisteröidylle paikallisyhteisölle taikka muulle rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perustaa «hautausmaa». Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on edellytykset ylläpitää «hautausmaata» asianmukaisesti ja että muut «hautausmaan» perustamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät. «Hautausmaata» ei saa ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, miten «hautausmaan» ylläpito tullaan järjestämään. Lupaan voidaan sisällyttää tarpeellisia «hautausmaan» ylläpitoa ja hoitoa koskevia ehtoja. «Hautausmaan» alueen laajentamiseen tai supistamiseen tulee saada aluehallintoviraston lupa.

Aluehallintovirasto voi määräajaksi tai toistaiseksi kieltää «hautaamasta» tässä pykälässä tarkoitettuun «hautausmaahan», jos hakija on antanut virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämiseen tai jos toiminnassa rikotaan olennaisella tavalla tämän lain säännöksiä tai lupaehtoja.

4 luku

«Hautausmaakiinteistö»

9 §
«Hautausmaana» käytettävä kiinteistö

«Hautausmaan» ylläpitäjän tulee omistaa «hautausmaana» käytettävä kiinteistö tai ylläpitäjällä tulee olla kiinteistöön maakaaren (540/1995) 14 luvun säännösten mukaisesti parhaalle etusijalla kirjattu vuokraoikeus tai muu käyttöoikeus ja kiinteistön omistajan suostumus hautausmaan perustamiseen. Vuokra- tai muun käyttöoikeuden tulee olla määräaikainen, vähintään 130 ja enintään 200 vuoden pituinen, ja sen tulee käsittää koko kiinteistön alue. Muutoin edellä tarkoitettuun vuokraoikeuteen sovelletaan, mitä maanvuokralain (258/1966) 5 luvun mukaisesta maanvuokraoikeudesta säädetään.

«Hautausmaana» käytettävä kiinteistö ei saa olla kiinnityksen kohteena eikä siihen saa kohdistua muita kirjattuja kuin tässä laissa tarkoitettuja erityisiä oikeuksia. Sama koskee «hautausmaan» ylläpitäjälle kuuluvaa 1 momentissa tarkoitettua vuokra- ja muuta käyttöoikeutta. «Hautausmaakäytössä» olevan alueen kiinteistöksi muodostamisen edellytyksenä on, ettei siihen kohdistu kiinnityksiä tai muita kirjattuja kuin tämän lain mukaisia erityisiä oikeuksia taikka että se vapautuu niistä kiinteistöksi muodostamisen yhteydessä sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

«Hautausmaan» ylläpitäjä voi luovuttaa «hautausmaakäytössä» olevan kiinteistön tai siihen kuuluvan alueen taikka 1 momentissa tarkoitetun vuokra- tai muun käyttöoikeuden vain sille, jolla 3, 7 tai 8 §:n mukaisesti on oikeus «hautausmaan» ylläpitoon. Muu luovutus on mitätön.

10 §
Ilmoitukset lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin on tehtävä merkintä 9 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta vallintarajoituksesta asianomaisen kiinteistön tai oikeuden kohdalle.

Edellä 3 ja 7 §:ssä tarkoitetun «hautausmaan» ylläpitäjän on ilmoitettava maakaaren 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetulle kirjaamisviranomaiselle päätöksestä, joka koskee «hautausmaan» perustamista sen omistamalle kiinteistölle. Sama koskee päätöstä «hautausmaan» perustamisesta 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun vuokra- tai muun käyttöoikeuden nojalla hallitulle kiinteistölle. Milloin «hautausmaan» ylläpitoon on myönnetty 8 §:n mukainen lupa, aluehallintoviraston on tehtävä maakaaren 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetulle kirjaamisviranomaiselle ilmoitus siitä kiinteistöstä tai 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeudesta, jota lupapäätös koskee. Alistettavasta päätöksestä ilmoitus tehdään sen jälkeen, kun alistusviranomainen on ratkaissut asian. (22.12.2009/1451)

Jos kiinteistönmuodostamistoimituksessa muodostetaan «hautausmaakäytössä» oleva kiinteistö, toimitusinsinöörin on tehtävä tätä koskeva ilmoitus maakaaren 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetulle kirjaamisviranomaiselle toimituksen saatua lainvoiman.

Vallintarajoitusta koskeva kirjaus poistetaan, kun maakaaren 5 luvun 2 §:ssä tarkoitetulle kirjaamisviranomaiselle toimitetaan selvitys siitä, että «hautausmaa» on lakkautettu 15 §:n mukaisesti.

5 luku

«Hautaoikeus» sekä «hautausmaan» hoitaminen ja lakkauttaminen

11 §
«Hautaoikeus»

«Hautaoikeudesta» evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan tai seurakuntayhtymän ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan «hautausmaalla» on voimassa, mitä kirkkolaissa ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa säädetään ja niiden nojalla säädetään tai määrätään sekä «hautausmaan» ylläpitäjän ja «hautaoikeuden» haltijan kesken sovitaan.

«Hautaoikeudesta» muilla «hautausmailla» on voimassa, mitä «hautausmaan» ylläpitäjän ja «hautaoikeuden» haltijan kesken sovitaan.

Ks. KirkkoL 1054/1993 17 luku 2 § ja Kirkkojärjestys 1055/1993 17 luku. L ortodoksisesta kirkkokunnasta 521/1969 on kumottu L:lla 985/2006, ks. L ortodoksisesta kirkosta 985/2006 8 luku. Ks. myös Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys 174/2007 125 §.

12 §
«Hautarekisteri»

«Hautausmaan» ylläpitäjän on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät vainajan:

1) sukunimi ja etunimet;

2) syntymäaika tai henkilötunnus;

3) kuolinaika;

4) «hautaamisajankohta»;

5) «hautaamistapa»; sekä

6) haudan sijainti.

Rekisteriin voidaan merkitä myös «hautaoikeuden» haltijan nimi ja postiosoite, «hautaoikeuden» voimassaoloaika sekä tieto siitä, keitä «hautaan» voidaan haudata. Lisäksi rekisteriin voidaan merkitä «hautausmaalla» olevat taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaat muistomerkit ja niiden sijainti.

Vainajista, joiden tuhka on sijoitettu muistolehtoon, merkitään rekisteriin 1 momentissa säädetyt tiedot lukuun ottamatta tuhkan sijaintia.

Tässä pykälässä tarkoitettu rekisteri tulee säilyttää pysyvästi. Kun 8 §:ssä tarkoitettu yhteisö tai säätiö lopettaa toimintansa, tulee tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat luovuttaa säilytettäviksi arkistolaitokseen.

13 §
«Hautausmaan» ja haudan hoito

«Hautausmaan» ylläpitäjän tulee hoitaa «hautausmaata» sen arvoa vastaavalla ja vainajien muistoa kunnioittavalla tavalla.

Yksittäisen haudan hoidosta on voimassa, mitä 11 §:n mukaisesti säädetään tai määrätään sekä «hautausmaan» ylläpitäjän ja «hautaoikeuden» haltijan kesken sovitaan.

14 §
«Hautamuistomerkit»

«Hautaoikeuden» haltija päättää haudalle sijoitettavista «hautakivistä» ja muista muistomerkeistä. Muistomerkin tulee olla «hautausmaan» yleiskuvaan sopiva eikä se saa loukata vainajan muistoa tai «hautausmaan» arvokkuutta. Muistomerkin hyväksyy «hautausmaan» ylläpitäjä.

Haudalle sijoitettua muistomerkkiä ei saa poistaa ilman «hautausmaan» ylläpitäjän suostumusta.

«Hautaoikeuden» lakattua «hautausmaan» ylläpitäjän tulee tarjota «hautaoikeuden» haltijalle tilaisuus poistaa «hautamuistomerkki», jollei «hautausmaan» ylläpitäjä erityisestä syystä päätä pitää muistomerkistä huolta «hautaoikeuden» lakkaamisen jälkeen. Jos «hautamuistomerkkiä» ei ole poistettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun «hautaoikeuden» haltijalle on varattu tilaisuus sen poistamiseen, «hautamuistomerkki» siirtyy «hautausmaan» ylläpitäjälle vastikkeetta.

15 § (22.12.2009/1451)
«Hautausmaan» lakkauttaminen

«Hautausmaa» voidaan lakkauttaa ja «hautausmaan» alue voidaan ottaa muuhun käyttöön, kun viimeisestä «hautaamisesta» on kulunut vähintään 100 vuotta.

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan taikka muun rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ylläpitämä «hautausmaa» voidaan lakkauttaa, kun 1 momentissa mainittu määräaika on kulunut ja aluehallintovirasto on antanut siihen luvan.

Erityisen painavasta syystä «hautausmaa» voidaan aluehallintoviraston luvalla lakkauttaa ja «hautausmaan» alue ottaa muuhun käyttöön 1 momentissa säädettyä aikaisemmin. Haudattujen lähimmille omaisille ja «hautaoikeuden» haltijalle on tällöin varattava tilaisuus tulla kuulluiksi.

6 luku

Yksityinen «hauta»

16 § (22.12.2009/1451)
Yksityisen haudan perustaminen

Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää luvan perustaa yksityinen «hauta» nimetyn vainajan «hautaamiseen» «hautaustarkoitukseen» sopivaan paikkaan. Yksityisen haudan paikka tulee selvästi merkitä.

Yksityisen haudan maa-alue voidaan ottaa muuhun käyttöön aikaisintaan 25 vuoden kuluttua «hautaamisesta».

Yksityisestä haudasta on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä 2 §:ssä, 8 §:n 2 momentissa, 13 §:n 1 momentissa sekä 15 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään sekä terveydensuojelulaissa ja sen nojalla «hautaamisesta» säädetään. Aluehallintoviraston on huolehdittava yksityistä «hautaa» koskevan merkinnän tekemisestä kiinteistötietojärjestelmään asianomaisen kiinteistörekisteriyksikön kohdalle. Merkintä poistetaan, kun yksityinen «hauta» on lakkautettu.

7 luku

Krematorio ja vainajan tuhkaaminen

17 § (22.12.2009/1451)
Krematorion perustaminen

Aluehallintovirasto voi myöntää 3 ja 7 §:ssä tarkoitetulle julkisyhteisölle ja 8 §:ssä tarkoitetulle yhteisölle tai säätiölle luvan ylläpitää krematoriota.

Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on edellytykset ylläpitää krematoriota asianmukaisesti. Lisäksi luvan myöntämisen edellytyksenä on, että krematorion toimintaan on myönnetty ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa. Krematoriota ei saa ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. (27.6.2014/545)

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, miten krematorion ylläpito tullaan järjestämään. Lupaan voidaan sisällyttää tarpeellisia krematorion ylläpitoa ja toimintaa koskevia ehtoja.

Aluehallintovirasto voi määräajaksi kieltää krematorion toiminnan tai erityisen painavista syistä peruuttaa myöntämänsä ylläpitoluvan, jos hakija on antanut virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämiseen, tai jos toiminnassa toistuvasti rikotaan tämän lain säännöksiä tai lupaehtoja.

18 §
Tuhkan luovuttaminen

Krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai muulla tavoin pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi. Luovutuksensaajan on ennen tuhkan luovuttamista ilmoitettava kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan.

Krematorion ylläpitäjä ei saa luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään tämän lain säännösten vastaisesti.

Krematorion ylläpitäjän on tuhkan luovuttamiseen liittyvässä toiminnassa noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) sekä laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) säädetään.

19 §
Tuhkan «hautaaminen» tai sijoittaminen muulla tavoin

Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Jolleivät 23 §:ssä tarkoitetut henkilöt tämän jälkeen kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, sijoitetaan tuhka vainajan kuolinpesän kustannuksella sille «hautausmaalle», johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi.

Tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus.

20 §
Tuhkauksen ja tuhkan sijoituksen rekisteröinti

Krematorion ylläpitäjän on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät tuhkatun vainajan:

1) sukunimi ja etunimet;

2) syntymäaika tai henkilötunnus;

3) kuolinaika; sekä

4) tuhkaamisajankohta.

Lisäksi rekisteriin on merkittävä 18 §:ssä tarkoitettu tieto siitä, minne vainajan tuhka on ilmoitettu pysyvästi sijoitettavaksi.

Rekisteri tulee säilyttää pysyvästi. Kun 8 §:ssä tarkoitettu yhteisö tai säätiö lopettaa toimintansa, tulee tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat luovuttaa säilytettäviksi arkistolaitokseen.

21 § (22.12.2009/1451)
Krematorion toiminnan lopettaminen

Krematorion ylläpitäjän on tehtävä toiminnan lopettamisesta ilmoitus aluehallintovirastolle.

8 luku

Erinäiset säännökset

22 §
Yleisten «hautausmaiden» ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin käytettävissä oleva rahoitus

Yleisten «hautausmaiden» ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin käytettävissä olevasta rahoituksesta on säädetty erikseen.

23 §
«Hautausjärjestelyt»

Jollei vainaja ole eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan «hautaamiseen», tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä, voivat järjestelyistä huolehtia vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset.

Jollei kukaan 1 momentissa tarkoitetuista henkilöistä huolehdi järjestelyistä, voi myös muu vainajan läheinen huolehtia niistä. Muussa tapauksessa järjestelyistä huolehtii se kunta, jossa vainajalla oli kuollessaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, tai, jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, se kunta, jossa vainaja kuollessaan asui.

Jos «hautausjärjestelyistä» on huolehtinut muu kuin pesän osakas, on hän oikeutettu saamaan kuolinpesän varoista korvauksen kohtuullisista «hautauskuluista».

Jos 1 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät pääse yksimielisyyteen «hautaamisen» tavasta, paikasta tai «hautaustoimituksesta», käsitellään asia 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanteesta siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiiriin vainajan kotikunta hänen kuollessaan kuului.

24 § (22.12.2009/1451)
Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto

Haudattu ruumis tai tuhka saadaan erityisen painavista syistä aluehallintoviraston luvalla siirtää toiseen «hautaan». Haudatun ruumiin siirtämiseen tarvittavasta terveydensuojeluviranomaisen luvasta säädetään erikseen.

25 §
Katastrofeissa kuolleiden «hautaaminen»

Sodissa, luonnonkatastrofeissa, suuronnettomuuksissa, vakavissa epidemioissa tai muissa vastaavissa olosuhteissa kuolleiden «hautaamisessa» voidaan poiketa tämän lain säännöksistä, jos olosuhteet sitä välttämättä edellyttävät.

26 § (22.12.2009/1451)
Valvonta ja hallintopakko

Aluehallintovirasto valvoo tämän lain mukaisten velvoitteiden täyttämistä. Aluehallintovirastolla on, sen estämättä, mitä salassapidosta erikseen säädetään, oikeus saada viranomaiselta, «hautausmaan» ja krematorion ylläpitäjältä sekä yksityisen haudan haltijalta valvonnan edellyttämät tiedot.

Jos «hautausmaan» tai krematorion ylläpitäjä taikka yksityisen haudan haltija on tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan jättänyt noudattamatta tässä laissa säädetyn tai sen nojalla määrätyn velvoitteen, voi aluehallintovirasto sakon tai teettämisen uhalla määrätä mainitun tahon noudattamaan velvoitetta siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

27 § (7.8.2015/962)
Muutoksenhaku

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan tai seurakuntayhtymän päätökseen, joka koskee «hautasijan» osoittamista tai «hautaustoimessa» perittäviä maksuja, saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Päätökseen, jolla krematorion ylläpitäjä on kieltäytynyt luovuttamasta tuhkaa, haetaan muutosta siten kuin 1 ja 2 momentissa säädetään.

28 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat 8, 16 ja 17 §:ssä tarkoitettua lupaa koskevat hakemukset käsitellään siten kuin tässä laissa säädetään.

Tämän lain 5 §:ssä säädettyä velvoitetta osoittaa «hautasija» tunnustuksettomalta «hauta»-alueelta sovelletaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Alue, joka tämän lain voimaan tullessa on «hautausmaakäytössä» ja joka ei ole erillinen kiinteistö, on kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta muodostettava kiinteistöksi.

Kiinteistöstä, joka tämän lain voimaan tullessa on «hautausmaakäytössä», on «hautausmaan» ylläpitäjän viipymättä lain voimaantulon jälkeen annettava 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus.

Tämän lain voimaan tullessa käytössä olevasta yksityisestä haudasta voi aluehallintovirasto tehdä 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun merkinnän kiinteistötietojärjestelmään. Jos tällainen merkintä tulee tehtäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2005, merkintä tehdään kiinteistörekisteriin asianomaisen rekisteriyksikön kohdalle. Aluehallintoviraston tulee ilmoittaa kiinteistörekisterin pitäjälle merkinnän tekemistä varten tarpeelliset tiedot. (22.12.2009/1451)

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 204/2002, HaVM 21/2002, EV 271/2002

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

27.6.2003/627:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 19/2003, HaVM 4/2003, EV 20/2003

22.12.2009/1451:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 161/2009, HaVM 18/2009, EV 205/2009

27.6.2014/545:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2014.

HE 214/2013, YmVM 3/2014, EV 67/2014

7.8.2015/962:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 230/2014, LaVM 26/2014, EV 319/2014

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.