Seurattu SDK 364/2018 saakka.

10.1.1974/35

Valtioneuvoston päätös yleismääräyksiksi lahjoitus- ja testamenttivarojen vastaanottamisesta ja käytöstä valtion virastoissa ja laitoksissa.

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä päätös on kumottu A:lla 29.12.2009/1786.

Valtioneuvosto on tänään tapahtuneessa esittelyssä, asian oltua valmistavasti valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltävänä, päättänyt antaa valtion virastoille ja laitoksille lahjoitus- ja testamenttivarojen vastaanottamisesta ja käytöstä oheisen liitteen mukaiset yleismääräykset. Nämä yleismääräykset tulevat noudatettaviksi 1 päivästä helmikuuta 1974 lukien.

Liite

Yleismääräykset lahjoitus- ja testamenttivarojen vastaanottamisesta ja käytöstä valtion virastoissa ja laitoksissa.
Soveltamisala.
1 §

Valtion virastojen ja laitosten sekä tulo- ja menoarvion ulkopuolisten rahastojen on lahjoitus- ja testamenttivarojen, joita jäljempänä sanotaan lahjoitusvaroiksi, vastaanottamisessa ja käytössä noudatettava näitä yleismääräyksiä, jollei laissa tai asetuksessa ole toisin säädetty tahi valtioneuvosto ole jonkin lahjoituksen tai testamentin osalta toisin päättänyt.

Lahjoitusvarojen vastaanottaminen.
2 §

Lahjoitusvarojen vastaanottamista koskevan asian ratkaisee, mikäli 4 §:n 2 momentista ei muuta johdu, asianomainen virasto, laitos tai rahasto.

3 §

Lahjoitusvarojen vastaanottajan tulee varmistautua siitä, että lahjoitus tai testamentti on tehty säädetyssä muodossa.

4 §

Lahjoitusvarojen vastaanottamisen edellytyksenä on:

1) että varat on käytettävissä sellaisiin tarkoituksiin, jotka kuuluvat vastaanottavan viraston, laitoksen tai rahaston tehtäväpiiriin;

2) että lahjoitusvarat riittävät yhdessä muiden käytettävissä olevien varojen kanssa lahjoituksen tarkoituksen toteuttamiseen;

3) että lahjoitusvarojen vastaanottamisesta tai hoidosta ei aiheudu valtiolle merkittävässä määrin lisämenoja;

4) että lahjoitus ei sisällä sellaista toimeksiantoa, jonka mukaan lahjoitusvaroilla suoritetun työn tulokset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti lahjoittajan käytettävissä;

5) että lahjoituksen toteuttaminen voidaan hoitaa varsinaista virkatyötä haittaamatta; sekä

6) että lahjakirja tai testamentti ei sisällä sellaisia ehtoja, joita ei voida pitää valtion kannalta hyväksyttävinä.

Jos virastolla, laitoksella tai rahastolla ei 1 momentin mukaan ole oikeutta ottaa vastaan lahjoitusvaroja, mutta lahjoitusvarojen vastaanottamista on kuitenkin pidettävä sen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisena, on kysymys lahjoitusvarojen vastaanottamisesta alitettava asianomaisen ministeriön ratkaistavaksi. Ennen ratkaisun tekemistä ministeriön tulee saattaa asia valtiovarainministeriön raha-asiainkäsittelyyn.

5 §

Lahjoitusvarojen vastaanottajan on laadittava varojen vastaanottamisesta asiakirja, josta käyvät ilmi lahjoitus ja siihen mahdollisesti liittyvä ehdot, jollei tällaista asiakirjaa jo lahjoittajan tai testamentin tekijän kuolinpesän puolesta luovuteta vastaanottajalle.

Lahjoitusvarojen vastaanottaja on velvollinen huolehtimaan testamentin valvonnasta ja tiedoksiannosta perintökaaressa säädetyllä tavalla.

Lahjoitusvarojen käyttäminen.
6 §

Lahjoitusvarat on käytettävä lahjakirjassa tai testamentissa osoitettuun tarkoitukseen.

Jos lahjoitusvaroja ei voida käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa tai milloin varoja jää yli sen, mitä osoitettuun tarkoitukseen tarvitaan, eikä lahjakirjassa tai testamentissa ole näiden tapausten varalta erityismääräystä, on jäljellä olevat lahjoitusvarat palautettava.

Milloin lahjoitusvarojen palauttaminen ei ole mahdollista, lahjoitusvarat on käytettävä, mikäli lahjoituksia ja testamentteja koskevasta lainsäädännöstä, lahjakirjasta tai testamentista ei muuta johdu, tarkoitukseen, jonka katsotaan lähinnä vastaavan lahjoituksen alkuperäistä tarkoitusta.

7 §

Lahjoitusvarojen hoidosta ja säilyttämisestä sekä maksuliikkeestä on vastaavasti voimassa, mitä valtion varojen osalta on noudatettavana. Mikäli lahjoitusvarojen sijoittamisesta on erikseen säädetty tai varoja valtiolle luovutettaessa siten määrätty, nämä varat voidaan kuitenkin sijoittaa pankkitalletuksiin, obligaatioihin tai muihin arvopapereihin.

Erinäisiä määräyksiä.
8 §

Valtiontalouden tarkastusviraston asiana on tarkastaa lahjoitusvarojen hoitoa ja käyttöä. Virasto, laitos tai rahasto voivat, mikäli siihen on erityistä syytä, määrätä lisäksi erityisen tarkastajan suorittamaan tätä tehtävää.

9 §

Nämä yleismääräykset eivät koske Helsingin yliopiston lahjoitusvaroja.

10 §

Tarkempia ohjeita näiden yleismääräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.