Seurattu SDK 760/2019 saakka.

19.12.1889/39B

Asetus rikoslain voimaanpanemisesta

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Valtiosäätyjen esityksestä on säädetty:

1 §

Se yleinen rikoslaki ja rangaistusten täytäntöönpanoa koskeva asetus, jotka nyt ovat hyväksytyt ja noudatettaviksi otetut, niin myös tämän asetuksen säännökset käyvät voimaan Tammikuun 1 p. 1891. Samana päivänä lakkaavat voimassa olemasta 1734 vuoden lain Rikos- ja Rangaistuskaari sekä kaikki ne säännökset, jotka selittävät tahi muuttavat jotakin mainituissa kaarissa olevaa taikka niihin jotakin lisäävät. Sama olkoon laki Marraskuun 26 p:nä 1866 annetusta, vapausrangaistusten toimeenpanemista koskevasta asetuksesta.

Samana päivänä lakkaavat, kuitenkin niillä poikkeuksilla, jotka 2 §:ssä mainitaan, voimassa olemasta niinikään kaikki 1734 vuoden lain muissa kaarissa, taikka erityisissä laeissa, asetuksissa tahi uhkasakkokielloissa olevat rangaistusmääräykset rikoksista, joista rikoslaissa on rangaistus säädetty.

Se, mitä jäljempänä tässä asetuksessa säädetään, on samaten, 1 momentissa määrätystä päivästä alkaen, käytännöstä poistava vanhemmat, sen kanssa ristiriidassa olevat säännökset.

2 §

Noudatettavana olkoon edelleen mitä valtiopäiväjärjestys, kirkkolaki ja merilaki säätävät eräistä niissä mainituista rikoksista, sekä mitä Suomen sotaväen rikoslaki ja erityiset asetukset määräävät niiden tekemistä rikoksista, jotka ovat Suomen sotapalveluksessa taikka muuten vastamainitun Ulosottokaarien 1 luvun 7 §:ään ja Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 26 §:ään perustuvasta, vallasta määrätä erinäisiä rangaistuksia virkamiesten laiminlyömisistä, niinikään säännökset eräiden koulu- tahi yliopistonuorison tekemäin hairausten rankaisemisesta.

Tämän rikoslain määräyksiä älköön käytettäkö niiden rikoksiin, jotka kuuluvat Suomenmaahan sijoitettuun Venäjän sotaväkeen, älköötkä sen määräykset myöskään koskeko sitä, mikä on säädetty eräistä rikoksista, joita kreikkalais-venäläisen hengellisen säädyn jäsenet tekevät.

3 § (13.6.2003/539)

3 § on kumottu L:lla 13.6.2003/539.

4 §

Siitä päivästä alkaen, jolloin rikoslaki kävi voimaan, on huomioon otettava:

1. että vanhemmassa laissa rangaistukseksi säädettyä rauhattomuutta, suomitsemista, kaularaudan käyttämistä pakkotyössä, julkipanemista häpeämään, rikoksen kuuluttamista kirkossa, muuta häpeärangaistusta ja anteeksianomusta ei enää saa kellekään tuomita, eikä myöskään, jos joku näistä rangaistuksista on rikoksentekijälle tuomittu, sitä täytäntöön panna; sekä myös ettei rikoksentekijän ruumista enää saa määrätä häpeällisesti haudattavaksi hautausmaahan tahi sen ulkopuolelle eikä sellaista määräystä täytäntöön panna;

2. että maanpakolaisuutta ei saa kellekään tuomita eikä myöskään täytäntöön panna, sekä että, kun rikos, josta ei ole lopullista tuomiota annettu, on vanhemman lain mukaan rangaistava ainoastaan maanpakolaisuudella, rikoslakia tulee käyttää, jos siinä on rangaistus siitä rikoksesta säädettynä;

3. että kunnian ja kansalaisluottamuksen menettämistä ei saa kellekään tuomita vanhemman lain mukaan, vaan että, kun rikoksesta vanhemmassa laissa on säädetty jompikumpi näistä rangaistuksista ja rikoslaki samanlaisesta rikoksesta määrää kansalaisluottamuksen menettämisen, sellainen seuraus on tuomittava rikoslain mukaan;

4. että raippa- tahi vitsarangaistusta, joka vanhemmassa laissa on ehdottomasti taikka sakon asemesta määrätty, ei saa kellekään tuomita eikä täytäntöönpanna, vaan että vankeutta rikoslain mukaan on sen sijasta tuomittava kolme kertaa niin pitkä aika kuin sitä vesileipä-vankeutta, joka vanhemman lain mukaan olisi vastannut raippa- tahi vitsarangaistusta;

5. että vesileipä-vankeuden sijasta, joka vanhemmassa laissa on ehdottomasti määrätty taikka joksi nyt kumotun vanhemman lain nojalla tuomittu sakko tulisi muuntaa, on tuomittava vankeutta rikoslain mukaan kolme kertaa niin pitkä aika, kuin vanhemmassa laissa rikoksesta säädetyn vesileipä-vankeuden aika on;

6. että, milloin rikoslain nojalla tuomittu sakko sattuu yhteen sellaisen vankeuden kanssa, joka 4 ja 5 kohdan mukaan tulee ehdottoman raippa- tai vitsarangaistuksen taikka ehdottoman vesileipä-rangaistuksen sijaan, korkein sakkomäärä, mikä rikoslain 2 luvun 5 §:n mukaan vastaa sanottua vankeusrangaistusta ja yhdistettävä tuomittuun sakkoon, ja yhteen laskettu sakkomäärä sitten mainittuun lainpaikan mukaan muunnettava vankeudeksi;

7. että, milloin rikoslain nojalla tuomittu sakko sattuu yhteen 4 tahi 5 kohdassa mainitun sakon kanssa, muuntorangaistus on laskettava niiden perusteiden mukaan, jotka 6 kohdassa säädetään siinä sanottua tapausta varten;

8. että vesileipä-vankeuden sijasta, joksi sakko vanhemman, nyt kumoamatta jääneen lain mukaan tulisi muuntaa, on tuomittava vankeutta rikoslain 2 luvun 5 §:n mukaan;

9. että sellaisen vankeuden sijasta, jota vanhemman lain mukaan tulisi jollekulle tuomita ehdottomasti taikka sakon tahi uhkasakon asemesta, samoin kuin sellaisen työnkin sijasta, joka sakkoa tahi uhkasakkoa muunnettaessa olisi tuleva vankeuden asemesta, on tuomittava vankeutta rikoslain mukaan, vaan että tätä vankeusrangaistusta, jos rikos tehtiin ennen sitä päivää, jolloin rikoslaki kävi voimaan, ei saa panna korkeampaa, kuin se vankeus on, johon rikollisen olisi sellaisessa tapauksessa saattanut vanhemman lain mukaan tuomita; sekä

10. että vanhemman lain säätämiä vapausrangaistuksia, niiden laadun ja tämän asetuksen säännösten mukaan, vastaa rikoslain määräämä kuritushuone- ja vankeusrangaistus.

5 §

Sellaista vanhempaa lakia tahi asetusta käytettäessä, joka tämän asetuksen kautta ei ole kumottu, on sen lisäksi, mitä 4 §:ssä säädetään, huomioon otettava:

1. että jokainen sellainen vanhemmassa laissa tehty viittaus rangaistusmääräykseen, mikä 1 §:n mukaan lakkaa voimassa olemasta, on pidettävä viittauksena rikoslakiin, jos siinä on rangaistus säädettynä siitä rikoksesta, josta viittaus on tehty, mutta muussa tapauksessa raukeava;

2. että se määräys, jonka mukaan rangaistuksia yhdistettäessä yksinomais- ja uhkasakot eräissä tapauksissa raukeavat, lakkaa voimassa olemasta niihin rikoksiin nähden, jotka tehtiin sen päivän jälkeen, jolloin rikoslaki kävi voimaan; sekä

3. että, milloin rikoslaki säätää, että jotakin määräystä ei saa sovittaa rikokseen, joka on verrattava sanotun lain 41, 42, 43 ja 44 luvussa mainittuihin rikoksiin, sellaisena on pidettävä jokainen rikos, josta vanhempi laki säätää ainoastaan sakkoa taikka vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta.

6 §

Vanhempaa lakia käytettäessä 3, 4 ja 5 §:ssä mainituissa tapauksissa on muuten huomioon otettava:

1. että sakot ja uhkasakot menevät kruunulle; samoin myös se menetetty tavara, joka ei ole asianomistajalle tuomittava;

2. että perinnön tahi perimysoikeuden menettämistä ei saa rikoksesta tuomita muissa kuin Perintökaaren 6 luvussa mainituissa tapauksissa;

3. että mitä rikoslaki säätää, 3 luvussa niistä perusteista, jotka poistavat rangaistavaisuuden tahi sitä vähentävät, 4 luvussa yrityksestä, 5 luvussa osallisuudesta, 6 luvussa rikoksen uusimisesta, 7 luvussa rangaistusten yhdistämisestä, 8 luvussa oikeudesta panna rikokset syytteeseen ja rangaistukset täytäntöön sekä 9 luvussa vahingonkorvauksesta, on noudatettava, ellei rikosta tahi rikoksia ollut tehty ennen kuin rikoslaki kävi voimaan ja ellei vanhempi laki ole lievempi;

4. että oikeus panna rikos syytteeseen ja tuomittu rangaistus täytäntöön on, kun rikoksesta rikoslaissa säädetään rangaistus ja vanhempi laki ei ole lievempi, raukeava sen ajan kuluessa, jolloin sellainen oikeus, siihen rangaistukseen nähden, joka rikoslaissa on rikoksesta säädettynä, rikoslain mukaan raukee; sekä

5. että vanhemman lain säännöksiä vahingonkorvauksien muuntamisesta ruumiinrangaistukseksi tahi työksi yleisessä työlaitoksessa ei saa käyttää.

7 § (17.11.1939/405)

7 § on kumottu L:lla 17.11.1939/405.

8 § (1.6.1973/459)

8 § on kumottu L:lla 1.6.1973/459.

9–10 §

9–10 § on kumottu L:lla 19.11.1943/893.

11 §

Jos siitä, mikä näytetään entiseltä haltijalta viedyksi näpistämisen, varkauden, ryöstön tahi kiristämisen kautta, syntyy riita, ja jos se, jonka haltuun esine on joutunut, todistaa sen ottaneensa vastaan vilpittömässä mielessä; antakoon kuitenkin pois riidanalaisen esineen ilman lunastusta ja hakekoon vahingonkorvausta saantomieheltään taikka siltä, jonka rikoksen kautta esine on hänelle joutunut.

12 § (13.6.2003/539)

12 § on kumottu L:lla 13.6.2003/539.

13 § (12.6.1959/260)

13 § on kumottu L:lla 12.6.1959/260.

14 § (24.8.1990/770)

Virallisen syyttäjän syyteoikeus määräytyy sen lain mukaan, joka on voimassa syytettä nostettaessa.

Virallinen syyttäjä ei kuitenkaan saa ilman asianomistajan syyttämispyyntöä nostaa syytettä aikaisemman lain voimassa ollessa tehdystä rikoksesta, josta syyttäjä tuon lain mukaan ei saanut nostaa syytettä ilman sellaista pyyntöä, vaikka uuden lain mukaan sellaista pyyntöä ei edellytetä. Asianomistajan oikeudesta peruuttaa syyttämispyyntönsä on täl- löinkin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 16 §:n 2 momentissa säädetään. (11.7.1997/691)

15–19 §

15–19 § on kumottu L:lla 11.7.1997/691.

20 § (30.4.1987/450)

20 § on kumottu L:lla 30.4.1987/450.

21 § (18.2.1966/85)

21 § on kumottu L:lla 18.2.1966/85.

22–24 §

22–24 § on kumottu L:lla 30.4.1987/450.

25 § (19.7.1974/614)

25 § on kumottu L:lla 19.7.1974/614.

26–31 §

26–31 § on kumottu L:lla 30.4.1987/450.

32–41 §

32–41 § on kumottu L:lla 19.7.1974/614.

41 a §

1 momentti on kumottu L:lla 30.4.1987/450.

2 momentti on kumottu L:lla 19.7.1974/614.

42 §

Muutamalla Ulosottokaaren 1 luvun 6 §:ää ja kumoamalla julistuksen Helmikuun 7 p:ltä 1791, säädetään: että, jos joku Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijan edessä kohtelee vastapuoltansa siivottomilla tahi pilkallisilla sanoilla, taikka meluaa tahi kiroilee. Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijalla on valta tuomita hänet enintään sadan markan sakkoon. Jos rikos on vaikeampaa laatua; on se tuomarin haltuun annettava.

43 § (17.1.1969/29)

43 § on kumottu L:lla 17.1.1969/29.

44 §

45 § (29.4.1926/117)

45 § on kumottu L:lla 29.4.1926/117.

46 § (31.8.1978/661)

46 § on kumottu L:lla 31.8.1978/661.

47 §

Sakko, johon joku rikoslain mukaan tuomitaan, samoin kuin 6 §:ssä mainitut sakot ja uhkasakot, menee kruunulle.

Keisarin ja Suuriruhtinaan säädettävänä on, miten sakot, uhkasakot ja kruunulle menetetty tavara on jaettava, sekä määrättävänä korvaus, mikä laitoksille, yhteisöille tahi virkamiehille on tuleva siitä osasta, jonka ne ennen ovat saaneet sakoista, uhkasakoista ja sellaisesta tavarasta.

48 §

Kunink. kirjeet Maaliskuun 22 p:ltä 1803 ja Huhtikuun 4 p:ltä 1807 ynnä muut asetukset, joiden kautta hovioikeuksille ja Senaatin Oikeusosastolle on annettu oikeus lieventää rangaistuksia ja ehdottaa rangaistusten koventamista kumotaan; ja sellainen rangaistuksen lieventäminen on oleva ainoastaan armon varassa, sen mukaan kuin perustuslaissa säädetään.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

29.4.1926/117:
17.11.1939/405:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1941.

19.11.1943/893:
10.1.1947/1:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1947.

12.6.1959/260:
18.2.1966/85:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.

1.4.1966/197:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.

17.1.1969/29:
16.2.1973/139:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1973.

1.6.1973/459:
19.7.1974/614:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1974.

3.6.1976/461:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976.

31.8.1978/661:
25.3.1983/329:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

HE 86/81, toisen lvk.miet. 14/82, svk.miet. 257/82

30.4.1987/450:

HE 14/85, lvk.miet. 9/86, svk.miet. 230/86

23.3.1990/301:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 79/89, lvk.miet. 17/89, svk.miet. 2/90

24.8.1990/770:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 66/88, lvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90

19.4.1991/698:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.

Jos virallinen syyttäjä on ennen tämän lain voimaantuloa nostanut syytteen rikoksesta, josta hän aikaisemman lain mukaan sai nostaa syytteen, hän saa jatkaa syytteen ajamista myös voimaantulon jälkeen.

HE 40/90, lvk.miet. 15/90, svk.miet. 314/90

12.12.1996/1059:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1997.

HE 109/1996, LaVM 16/1996, EV 206/1996

11.7.1997/691:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

Asianomistajan syyteoikeus määräytyy sen lain mukaan, joka on voimassa hänen esittäessään rangaistusvaatimuksensa.

HE 82/1995, LaVM 9/1997, EV 98/1997

13.6.2003/539:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 44/2002, LaVM 28/2002, EV 261/2002

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.