Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1066/2006

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki säästöpankkilain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 159/2006 (Julkaistu 8.12.2006)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun säästöpankkilain ( 1502/2001 ) 13 §:n 4 momentti, 18 §:n 2 ja 3 momentti, 26 §:n 1 momentti, 39 ja 40 § sekä 48 §:n 1 momentti sekä

lisätään 15 §:ään uusi 2 momentti, 26 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2―7 momentti siirtyvät 3―8 momentiksi, ja lakiin uusi 40 a―40 l § seuraavasti:

13 §


Kantarahasto voidaan maksaa takaisin 39 §:n 1 momentin nojalla, kun kantarahastoa alennetaan varojen jakamiseksi kantarahasto-osuuden omistajille, 113 §:n 2 momentin nojalla, kun pankki puretaan, taikka kun kantarahasto-osuuden omistajalla on 71 §:n, 83 §:n 2 momentin tai 89 §:n 5 momentin nojalla oikeus kantarahasto-osuuden lunastukseen.

15 §


Säästöpankin hallussa oleva oma kantarahasto-osuus ei tuota oikeuksia säästöpankissa.

18 §


Säästöpankki tai sen tytäryritys ei saa vastiketta vastaan hankkia toisen säästöpankin kantarahasto-osuuksia eikä emopankin kantarahasto-osuuksia. Tämän kiellon vastainen sopimus on pätemätön.

Säästöpankin oikeudesta hankkia ja lunastaa omia kantarahasto-osuuksiaan säädetään 40 a―40 l §:ssä.

26 §

Kantarahaston korottamisesta päättää hallituksen ehdotuksesta isäntien kokous. Isäntien päätöksellä, jossa mainitaan merkittävien kantarahasto-osuuksien enimmäismäärä osuuslajeittain, vastikkeen vähimmäis- ja enimmäismäärä sekä valtuutuksen voimassaoloaika, voidaan valtuuttaa hallitus päättämään kantarahaston korottamisesta kokonaan tai joiltakin osin. Valtuutus voi olla voimassa korkeintaan viisi vuotta.

Uusmerkintää koskevassa päätöksessä on mainittava:

1)

määrä, jolla kantarahastoa korotetaan, tai korotuksen vähimmäis- ja enimmäismäärä;

2)

minkä lajisia uudet kantarahasto-osuudet ovat, jos pankissa on tai voi olla erilajisia kantarahasto-osuuksia;

3)

kenellä on oikeus merkitä kantarahasto-osuuksia;

4)

merkintäaika sekä se lyhyempi aika, vähintään kuukausi merkintäajan alkamisesta, jonka kuluessa kantarahasto-osuuksien merkintään oikeutettu voi käyttää oikeuttaan;

5)

kantarahasto-osuuden nimellisarvo ja kantarahasto-osuudesta maksettava määrä;

6)

aika, jonka kuluessa kantarahasto-osuudet on maksettava;

7)

peruste, jonka mukaan tarjotaan merkittäviksi ne kantarahasto-osuudet, joiden osalta oikeutta ei ole määräajassa käytetty, ja peruste, jonka mukaan kantarahasto-osuudet ylimerkinnän tapahtuessa annetaan, jollei säästöpankin hallitukselle anneta oikeutta päättää näistä seikoista.


39 §

Peruspääomaa ja kantarahastoa voidaan alentaa sellaisen vahvistetun taseen mukaisen tappion peittämiseksi, johon varaukset, vapaa oma pääoma ja vararahastot eivät riitä. Kantarahastoa voidaan lisäksi alentaa varojen jakamiseksi kantarahasto-osuuden omistajille.

Peruspääoman ja kantarahaston alentamiseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä 26 §:ssä säädetään. Kun kantarahastoa alennetaan varojen jakamiseksi kantarahasto-osuuden omistajille, alentamiseen sovelletaan lisäksi soveltuvin osin, mitä 73―76 §:ssä säädetään.

Kantarahaston alentaminen toteutetaan alentamalla kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa tai mitätöimällä kantarahasto-osuuksia. Alennettaessa kantarahasto-osuuksien nimellisarvoa on sääntöjä vastaavasti muutettava.

40 §

Päätös peruspääoman, vararahaston ja kantarahaston alentamisesta on ilmoitettava rekisteröitäväksi kuukauden kuluessa tai se raukeaa.

Alennettaessa peruspääomaa, vararahastoa tai kantarahastoa alentamisen rekisteröimistä seuraavan kolmen vuoden aikana voitonjaosta saadaan päättää vain rekisteriviranomaisen luvalla, jollei edellä mainittuja oman pääoman eriä ole yhteensä korotettu vähintään alentamismäärällä. Rekisteriviranomaisen luvasta on soveltuvin osin voimassa, mitä 73 §:n 3 momentissa ja 74 §:ssä säädetään. Mitä mainituissa lainkohdissa säädetään velkojista, ei tätä momenttia sovellettaessa sovelleta tallettajiin.

40 a §

Säästöpankki voi tässä laissa säädetyllä tavalla päättää:

1)

hankkia omia kantarahasto-osuuksiaan ( hankkiminen );

2)

että kantarahasto-osuuden omistajan on luovutettava kantarahasto-osuutensa säästöpankille vastikkeetta tai vastiketta vastaan ( lunastaminen ).

Säästöpankin säännöissä voidaan 40 g §:ssä tarkoitetulla tavalla määrätä säästöpankin oikeudesta tai velvollisuudesta kantarahasto-osuuksien hankkimiseen tai lunastamiseen.

Jos hankkiminen tai lunastaminen toteutetaan kantarahastoa alentamalla, noudatetaan lisäksi, mitä 39 §:ssä säädetään. Hankitut tai lunastetut kantarahasto-osuudet tulee samalla mitätöidä.

Hankittaessa tai lunastettaessa kantarahasto-osuuksia vapaalla omalla pääomalla, hankintaan tai lunastukseen voidaan käyttää vain vahvistetun taseen mukaista vapaata omaa pääomaa, joka on syntynyt kantarahaston muodostamisen jälkeen.

40 b §

Mitä 40 d―40 g §:ssä säädetään hankkimisesta ja lunastamisesta, ei sovelleta, kun säästöpankki:

1)

vastaanottaessaan osakeyhtiön 60 §:n 3 momentin mukaisesti sulautumisen nojalla saa omistukseensa osakeyhtiöön kuuluvan oman kantarahasto-osuuden;

2)

lunastaa kantarahasto-osuuden 71 §:n 1 momentin mukaisesti;

3)

ostaa säästöpankin saamisesta ulosmitatun oman kantarahasto-osuutensa huutokaupassa;

4)

saa oman kantarahasto-osuutensa vastikkeetta.

40 c §

Hankitut, lunastetut ja säästöpankille muulla tavalla tulleet omat kantarahasto-osuudet voidaan pitää pankilla, luovuttaa edelleen tai mitätöidä.

Edelleen luovuttamisesta säädetään 40 j §:ssä ja mitätöimisestä 40 k §:ssä. Velvollisuudesta luovuttaa tai mitätöidä tämän lain vastaisesti hankitut tai lunastetut omat kantarahasto-osuudet säädetään 40 l §:ssä.

40 d §

Säästöpankin omien kantarahasto-osuuksien hankkimisesta ja lunastamisesta päättää hallituksen ehdotuksesta isäntien kokous. Kokousasiakirjoja, niiden nähtävänä pitämistä ja lähettämistä koskee soveltuvin osin, mitä 26 §:ssä säädetään.

Isäntien päätöksellä, jossa mainitaan hankittavien kantarahasto-osuuksien enimmäismäärä osuuslajeittain, vastikkeen vähimmäis- ja enimmäismäärä ja valtuutuksen voimassaoloaika, voidaan valtuuttaa hallitus päättämään hankkimisesta kokonaan tai joiltakin osin. Valtuutus voi olla voimassa korkeintaan 18 kuukautta. Omia kantarahasto-osuuksia voidaan valtuutuksen nojalla hankkia vain vapaalla omalla pääomalla.

40 e §

Omia kantarahasto-osuuksia voidaan hankkia ja lunastaa muuten kuin kantarahasto-osuuden omistajien omistamien osuuksien suhteessa ( suunnattu hankkiminen ja suunnattu lunastaminen ), jos siihen on säästöpankin kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun hankkimisen ja suunnatun lunastamisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osuuden käyvän hinnan suhteeseen. Isäntien kokouksen päätös on tehtävä 9 §:ssä tarkoitetulla määräenemmistöllä. Sama koskee hallituksen valtuuttamista sellaiseen hankkimiseen tai lunastamiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta tai suunnatusta lunastamisesta.

Omia osuuksia voidaan lunastaa muuten kuin kantarahasto-osuuden omistajien omistamien osuuksien suhteessa vain kaikkien kantarahasto-osuuden omistajien suostumuksella. Lisäksi säännöissä voi olla 40 h §:ssä tarkoitettu lunastusehto.

Jos hallitus ehdottaa, että isäntien kokous päättää suunnatusta hankkimisesta tai lunastamisesta taikka hallituksen valtuuttamisesta sellaiseen hankkimiseen, jossa ei suljeta pois hallituksen oikeutta päättää suunnatusta hankkimisesta, asiasta on mainittava kokouskutsussa.

40 f §

Hankkimispäätöksessä ja lunastamispäätöksessä on mainittava:

1)

onko kysymys hankkimisesta vai lunastamisesta;

2)

päätöksessä tarkoitettujen osuuksien lukumäärä tai enimmäismäärä osuuslajeittain;

3)

keneltä osuuksia hankitaan tai lunastetaan ja tarvittaessa se, missä järjestyksessä, sekä suunnatussa hankkimisessa perustelut sille, että suunnattuun hankkimiseen on 40 e §:ssä tarkoitettu painava taloudellinen syy;

4)

aika, jonka kuluessa hankittavat osuudet on tarjottava pankille, tai päivä, jona lunastaminen toteutetaan;

5)

osuuksista maksettava vastike ja perustelut sen määrittämiselle sekä, jos vastike on muuta omaisuutta kuin rahaa, selvitys tällaisen omaisuuden arvosta;

6)

vastikkeen maksuaika;

7)

miten menettely vaikuttaa säästöpankin omaan pääomaan.

40 g §

Kantarahasto-osuuden omistajalle, jolla on hankkimispäätöksen mukaan oikeus myydä osuutensa säästöpankille, on ennen osuuden pankille tarjoamiselle asetetun ajan alkamista ilmoitettava päätöksestä samalla tavalla kuin kutsu isäntien kokoukseen toimitetaan. Samalla on ilmoitettava, kuinka ja missä ajassa kantarahasto-osuuden omistajan on toimittava, jos hän haluaa käyttää oikeuttaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos:

1)

vastaavat tiedot sisältyvät hankinnasta päättävän isäntien kokouksen kokouskutsuun tai ovat saatavilla hankinnasta päättävässä isäntien kokouksessa, jossa kantarahasto-osuuden omistaja on paikalla; taikka

2)

vastaavat tiedot julkistetaan arvopaperimarkkinalaissa (495/1989) tarkoitetulla tavalla.

Hankkimispäätöksen sisältö ja 26 §:n 5 momentissa tarkoitetut säästöpankin taloudellista asemaa koskevat asiakirjat on pidettävä tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun kantarahasto-osuuden omistajan saatavilla sen ajan, jona osuudet on tarjottava pankille. Tätä velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos säästöpankki on julkistanut arvopaperimarkkinalain 6 luvussa tarkoitetun tarjousasiakirjan, josta vastaavat tiedot ilmenevät.

40 h §

Säästöpankin säännöissä voidaan määrätä, että säästöpankilla on oikeus tai velvollisuus hankkia tai lunastaa omia kantarahasto-osuuksia.

Säännöissä on tällöin määrättävä:

1)

onko kysymys hankkimisesta vai lunastamisesta;

2)

onko säästöpankilla oikeus vai velvollisuus hankkimiseen tai lunastamiseen;

3)

mitä osuuksia määräys koskee ja tarvittaessa, missä järjestyksessä osuudet hankitaan tai lunastetaan;

4)

noudatettava menettely;

5)

osuuksista maksettava vastike tai sen laskemisessa käytettävät perusteet;

6)

mitä varoja vastikkeen maksuun voidaan käyttää.

Lunastusehto voi koskea ennen ehdon sääntöihin ottamista annettuja kantarahasto-osuuksia vain näiden omistajien suostumuksella.

Päätöksen omien kantarahasto-osuuksien hankkimisesta ja lunastamisesta tekee tämän pykälän mukaisessa hankkimisessa tai lunastamisessa säästöpankin hallitus. Jos osuuksia hankitaan tai lunastetaan kantarahastoa alentamalla, päätöksen tekee kuitenkin säästöpankin isäntien kokous.

40 i §

Päätöstä omien kantarahasto-osuuksien hankkimisesta tai lunastamisesta ei saa tehdä siten, että säästöpankilla hallussaan tai luottolaitostoiminnasta annetun lain 35 §:n mukaisesti panttina olevien omien kantarahasto-osuuksien ja säästöpankin tytäryhteisön hallussa olevien emopankin kantarahasto-osuuksien yhteenlaskettu määrä olisi yli yksi kymmenesosa kaikista osuuksista.

40 j §

Säästöpankin hallussa olevien omien kantarahasto-osuuksien luovuttamisesta päättää isäntien kokous noudattaen soveltuvin osin, mitä 26 §:ssä säädetään.

Isäntien päätöksellä, jossa mainitaan luovutettavien kantarahasto-osuuksien enimmäismäärä osuuslajeittain, valtuutuksen voimassaoloaika sekä vastikkeen vähimmäis- ja enimmäismäärä, voidaan valtuuttaa hallitus päättämään luovuttamisesta kokonaan tai joiltakin osin. Valtuutus voi olla voimassa enintään viisi vuotta.

40 k §

Hallitus voi päättää mitätöidä säästöpankin hallussa olevat omat kantarahasto-osuudet. Mitätöiminen on ilmoitettava rekisteröitäväksi viipymättä. Osuudet on mitätöity, kun ilmoitus on rekisteröity.

Kantarahastoa on alennettava mitätöityjen osuuksien nimellisarvoa vastaavalla määrällä, kuitenkin niin, että kantarahaston määrän tulee olla vähintään yhtä suuri kuin kantarahasto-osuuksien nimellisarvojen yhteismäärä. Kantarahaston alentamista vastaava määrä siirretään kantarahastosta vararahastoon.

40 l §

Vastoin tämän lain säännöksiä hankitut tai lunastetut omat kantarahasto-osuudet on luovutettava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua saannosta.

Jos säästöpankilla ja sen tytäryhteisöillä olevien pankin kantarahasto-osuuksien yhteenlaskettu osuus on yli yksi kymmenesosa kaikista osuuksista sen vuoksi, että osuuksia on hankittu 40 b §:ssä tarkoitetulla tavalla, mainitun määräosan ylittävältä osin osuudet on luovutettava kolmen vuoden kuluessa saannosta.

Jos kantarahasto-osuuksia ei ole luovutettu 2 momentissa säädetyssä määräajassa, ne on mitätöitävä. Säästöpankin hallussa olevat kantarahasto-osuudet on mitätöitävä ennen tytäryhteisön hallussa olevia emopankin kantarahasto-osuuksia.

48 §

Hallintoneuvoston on valvottava hallituksen ja toimitusjohtajan hoitamaa säästöpankin hallintoa ja annettava isäntien kokoukselle lausuntonsa tilinpäätöksestä ja tilintarkastuskertomuksesta sekä kantarahaston muodostamista, korottamista tai alentamista ja säästöpankin omien kantarahasto-osuuksien hankkimista, lunastamista tai luovuttamista koskevasta hallituksen ehdotuksesta. Hallituksen ja toimitusjohtajan on annettava hallintoneuvostolle ja sen jäsenelle ne tiedot, joita nämä pitävät tarpeellisina tehtävänsä hoitamiseksi. Hallintoneuvoston jäsenen on pyydettävä tiedot hallintoneuvoston kokouksessa. Säännöissä voidaan määrätä, että hallintoneuvosto päättää asioista, jotka koskevat toiminnan huomattavaa supistamista tai laajentamista taikka säästöpankin organisaation olennaista muuttamista. Hallintoneuvosto voi antaa hallitukselle ohjeita asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

HE 145/2006

TaVM 13/2006

EV 136/2006

Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2006

Tasavallan Presidentti TARJA HALONENToinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos

Sivun alkuun