645/2000

Viljelijä, joka on tehnyt luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen vuonna 1996, 1997, 1998 tai 1999, voi jatkaa sitoumuskautensa loppuun antamansa sitoumuksen mukaisilla ehdoilla. Kyseisessä tapauksessa viljelijän on täytettävä ja palautettava muiden pinta-alahakemuslomakkeiden lisäksi maa- ja metsätalousministeriön vahvistama lomake numero 157.

Jos viljelijän hallinnassa olevassa peltoalassa tapahtuu muutoksia, näistä muutoksista on ilmoitettava vuosittain maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Muutoksella tarkoitetaan myös tukikelpoisen lohkon poistamista pysyvästi viljelystä.

Pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettua lohkoa ei hyväksytä tukikelpoiseksi. Pysyvästi viljelemättömäksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 3 §:n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömäksi tai joita ei ole kesannoitu tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999, jäljempänä peltokasviasetus, säädetyllä tavalla. Jos pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettu lohko otetaan myöhemmin viljelyyn, sitä voidaan hakea valtion tulo- ja menoarviossa vahvistetun määrärahan salliessa tukikelpoiseksi kyseisenä vuonna. Jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan myöhempinä vuosina pysyvästi viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, kyseessä on sitoumukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 48 §:n mukaisesti.

Jos luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun viljelemättömyyssitoumuksen alaisen pellon hallinta siirtyy viljelemättömyyssitoumuksen antaneelta henkilöltä sellaiselle viljelijälle, joka alkaa viljellä sanottua aluetta, kyseinen viljelijä voi ilmoittaa pellon tukikelpoiseksi ja sille voidaan maksaa tukea.

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelun takia yhtenä sitoumusvuotena toisen sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän vähimmäispinta-alaan. Tässä tapauksessa viljelijän on haettava lohkojen vaihtoa erikseen kirjallisesti maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Luonnonhaittakorvaus maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle.

Jos vähimmäispinta-alaa koskeva ehto lukuun ottamatta 1 momentissa tarkoitettua tapausta ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa jo maksettujen tukien takaisinperinnän korkoineen koko sitoumusajalta.

Tukea ei makseta, jos satoa ei korjata. Tuki voidaan kuitenkin maksaa sellaisille kasveille, jotka eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa kuten muun muassa kuminalle, mansikalle, ruokohelpille, marjapensaille, hedelmäpuille tai muille monivuotisille avomaan puutarhakasveille. Sellaisille monivuotisille kasveille, jotka eivät idä tai muodosta maanpäällistä kasvustoa kylvövuonna, voidaan maksaa tukea ensimmäisen kerran sinä vuonna, jolloin maan pinnalle on muodostunut kasvusto.

Tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön sadonkorjuuedellytystä ei täytä nurmen maahan niitto, vaan sato on korjattava tai aluetta on laidunnettava. Nurmen kompostointia ei myöskään katsota riittäväksi viljelyksi ellei kyseessä ole viherlannoitus, joka täyttää 6 §:n 4 momentissa tarkoitetut edellytykset. Kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitetun satovahingon takia korjaamatta jäänyt pelto katsotaan viljellyksi pelloksi.

Jos kasvulohkon osalla on talvehtimistuhoja, voidaan lohko luonnonhaittakorvauksen osalta katsoa tukeen oikeutetuksi, eikä uudelleenkylvöä edellytetä, jos lohko voidaan valvonnassa todeta viljellyksi tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti. Luonnonhaittakorvausta koskevan sadonkorjuuvaatimuksen täyttyminen edellyttää tässä tapauksessa lisäksi, että lohkon pääosalta voidaan korjata satoa. Jos tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön täyttymistä ei ole mahdollista todeta tai talvehtimistuhoista johtuen pääosalta kasvulohkoa ei ole mahdollista korjata lainkaan satoa, ei kyseiselle lohkolle voida maksaa tukea ellei lohkoa kylvetä keväällä uudelleen.

Jos tukea on haettu peltolohkon osalta, jolla kasvaa hunajantuotantoon soveltuvia kasveja, esimerkiksi hunajakukkaa ja puna-apilaa, ja kyseisen peltolohkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee tukea hakeneen viljelijän mehiläisyhteiskuntia sellainen määrä, että hunajantuotanto muodostaa tukea hakevalle viljelijälle taloudellisesti merkittävän elinkeinon, sadonkorjuuedellytyksen voidaan katsoa täyttyvän ja tuki voidaan maksaa, jos muut tukiedellytykset täyttyvät.

Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö edellyttää, että mansikoita, mesimarjoja ja jalomaaraimia viljellään vähintään 15 000 kasvia hehtaarilla. Jos edellä mainituilla kasveilla käytetään viljelytapaa, jossa maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimen viereen, taimitiheys voi ensimmäisenä kasvukautena olla pienempi, mutta kuitenkin vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla. Kesäkuun 30 päivän jälkeen istutettujen kasvien osalta lopullinen edellytetty taimitiheys on saavutettava tällöin istutusvuotta seuraavana kasvukautena.

Herukoita ja karviaisia viljeltäessä edellytetään 2 200 kasvia hehtaarilla, vadelmia 2 800 kasvia hehtaarilla, tyrniä 800 kasvia hehtaarilla, pensasmustikoita 2 250 kasvia hehtaarilla ja hedelmäpuita 400 kasvia hehtaarilla.

Ennen vuotta 2000 istutetuille kasvustoille ei sovelleta vuoden 2000 kasvutiheysvaatimuksia, mutta kasvustojen pitää täyttää ammattimaisen viljelyn tunnusmerkit.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kasvulohkolomakkeella numero 102B muussa käytössä ilmoitettujen kasvien istutus tai kylvö tehdään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Edellisestä poiketen voidaan tämän jälkeen kylvettäville, satoa kyseisenä vuonna tuottaville ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000) 33 §:ssä tarkoitetuille ryhmän 1 puutarhakasveille maksaa tuki, jos lohkolle kylvetään esikasvi, esimerkiksi raiheinä, viimeistään kesäkuun 30 päivänä. Jos esikasvia ei kylvetä, on tästä ilmoitettava maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Tällöin kyseiselle lohkolle ei makseta luonnonhaittakorvausta.

Rehualana ja peltokasvien (C) -tukikäytössä ilmoitettujen lohkojen viimeinen kylvöpäivä määräytyy peltokasvien tuen tukiehtojen mukaan.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa peltokasviasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoidulle peltoalalle. Jos viljelijä on kesannoinut peltokasviasetuksessa säädetyn kesannon enimmäismäärän ylittävän alan, ei ylimenevältä alalta voida myöntää luonnonhaittakorvausta. Ylimenevä ala on merkittävä tilapäisesti viljelemättömäksi.

Viherlannoitusnurmilohkolle, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään syksyllä korjaamatta ja hyödynnetään seuraavan vuoden viljelykasvin lannoitteena, voidaan maksaa luonnonhaittakorvausta. Sanottuna vuonna sadon voi myös korjata kyseessä olevalta lohkolta. Tällaisia viljelykiertoja ovat esimerkiksi virnan viljely viherlannoitteeksi luonnonmukaisessa viljelyssä sekä perunan ja apilan vuoroviljely. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Käytetyt siemenmäärät on ilmoitettava tukihakemuslomakkeella tai niiden on käytävä ilmi tilalla pidetyistä lohkokohtaisista muistiinpanoista. Viherlannoitukseksi ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Samaa alaa ei voi ilmoittaa viherlannoitusalana kahtena peräkkäisenä vuotena lukuun ottamatta tapauksia, jossa kyseinen ala ilmoitetaan ensimmäisenä vuonna peltokasvien tuen mukaisena kesantona. Tässä tapauksessa typensitojakasvin on oltava peltokasvien tuen mukainen kesantokasvi.

Silloin kun tilalla on perustettu yli kolmen metrin suojakaistoja tai pientareita ja niistä on tehty oma kasvulohkonsa, niitä on hoidettava ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen liitteen 1 osan C tarkoittamalla tavalla, jotta niiltä voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus.

Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos päisteessä on sekä suojakaista tai piennar että viljelyksellisistä syistä kylvämätön alue, ei näiden yhteisleveys saa olla yli kolme metriä. Jos päisteessä oleva alue on leveämpi kuin kolme metriä, on se erottettava omaksi kasvulohkokseen. Päisteessä omaksi kasvulohkokseen erotettavalla alueella voidaan viljellä esimerkiksi nurmea, jolloin se saa luonnonhaittakorvauksen. Tässä tarkoitetulla viljelyksellisestä syystä jätetyllä päistealueella viljellyltä nurmelta ei edellytetä sadonkorjuuta. Kasvusto on kuitenkin niitettävä tai pidettävä muulla tavoin hoidettuna, jotta siltä voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus.

Luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen siirtämistä koskeva hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella numero 160.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 43 §:ssä tarkoitetuksi sitoumuksesta luopumiseksi ei katsota tilannetta, jossa sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko tilansa sellaiselle viljelijälle, joka on antanut luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen. Tällainen myynti tai vuokraus voi tapahtua myös ennen kuin kolme vuotta on kulunut sitoumuksen alkamisesta. Tällaisessa tapauksessa sitoumus katsotaan rauenneeksi eikä maksettua tukea peritä takaisin.

Viljelijän on annettava vuosittain pinta-alatukia koskevan hakemuksen yhteydessä asianomaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle EY-lainsäädännön sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen edellyttämät tiedot ja selvitykset.

Jos valvonnan perusteella todetaan, että viljelijä ei ole noudattanut sitoumusehtoja tai että hakemuksessa ilmoitetuissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan viljelijälle maksettavaa tukea vähentää siten kuin siitä erikseen säädetään.

Tuki voidaan periä takaisin kokonaan tai osittain tuen saajalta silloin, jos viljelijä on antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, tukea on maksettu perusteettomasti tai liikaa, viljelijä ei noudata sitoumuksen ehtoja, viljelijä peruuttaa antamansa sitoumuksen tai tilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy eikä jatkaja anna kymmenen työpäivän kuluessa sitoumusta siitä, että luonnonhaittakorvauksen ehtoja noudatetaan.

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.