Hallituksen esitys eduskunnalle Kanadan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen lentoliikennesopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta
- Hallinnonala
- Liikenne- ja viestintäministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 316/2014
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan että eduskunta hyväksyisi 17 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn Kanadan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen lentoliikennesopimuksen (jäljempänä sopimus) ja lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Sopimus on sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Sopimuksessa sovitaan miten ja millä ehdoin osapuolet voivat nimetä lentoyhtiöitä käyttämään sopimuksella myönnettyjä liikenneoikeuksia.
Sopimus sisältää myös lentoturvallisuutta ja siviili-ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä. Sopimuksessa sovitaan kansainvälistä lentoliikennettä koskevasta verovapaudesta.
Lisäksi sopimus sisältää ympäristönsuojelua, kilpailuympäristöä ja lentoasemien maksuja koskevia periaatteita sekä kuluttajan suojaa koskevia määräyksiä.
Sopimuksella perustetaan sekakomitea, joka tarkastelee sopimuksen täytäntöönpanoon ja tarvittaessa sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kun sopimus tulee voimaan, kuukauden kuluttua viimeisimmän sellaisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet vahvistavat, että kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen. Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.
YLEISPERUSTELUT
1Johdanto
Euroopan unionin (ent. Euroopan yhteisö) nykyistä lentoliikennettä koskevaa ulkosuhdepolitiikkaa linjaavat vuonna 2002 Euroopan unionin tuomioistuimen antamat ns. Open Skies -tuomiot (asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98). Tuomiot velvoittivat muuttamaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenväliset lentoliikennesopimukset unionin oikeuden mukaisiksi. Tuomiot merkitsivät myös lentoliikennesopimusten tekemistä yhä enenevässä määrin unionin ja kolmannen maan kesken. Tuomioiden mukaan lentoliikennettä on pidettävä unionin yhteistä etua koskevana alana ja jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon neuvotellessaan kansainvälisiä lentoliikennesopimuksia.
Suomen ja Kanadan välillä on voimassa oleva lentoliikennesopimus (SopS 16/1992). Sopimusta on edellisen kerran muutettu vuonna 1999 (SopS 102/1999). Unionitason sopimus korvaa jäsenvaltioiden Kanadan kanssa tekemät kahdenväliset sopimukset. Sopimuksen voimaantulosasetuksella kumotaan samanaikaisesti Suomen ja Kanadan väliset lentoliikennesopimukset.
2Nykytila
Euroopan unioni on tehnyt lentoliikenteen alalla Kanadan kanssa sopimuksia matkustajatietojen eli PNR-tietojen siirrosta ja käsittelystä. Sopimus allekirjoitettiin Brysselissä 25 päivänä kesäkuuta 2014. Sopimusta ei ole vielä julkaistu EU:n virallisessa lehdessä (EUVL). Lisäksi EU:n ja Kanadan välillä on lentoturvallisuussopimus (EUVL L 153, 17.6.2009 s. 11), joka allekirjoitettiin Prahassa 6 päivänä toukokuuta 2009. Sopimus tuli voimaan heinäkuussa 2011.
Finnair operoi ainoana lentoyhtiönä Suomesta suoria lentoja Kanadaan Torontoon 3 edestakaista viikkovuoroa kesäkaudella.
3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset
Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyntä Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden väliselle lentoliikennesopimukselle.
Sopimuksen tavoitteena on edistää lentoyhtiöiden markkinoilla tapahtuvaan kilpailuun perustuvan lentoliikennejärjestelmän kehittymistä.
Kansallinen hyväksyminen on edellytys sopimuksen kansainväliselle voimaantulolle. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla, jonka voimaantulosta säädetään blankettiasetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.
4Esityksen vaikutukset
4.1Taloudelliset vaikutukset
Lentoliikennesopimus korvaa aiemmat jäsenvaltioiden ja Kanadan väliset sopimukset ja tehostaa entisestään kilpailua lentoliikennemarkkinoilla. Sopimus mahdollistaa vapaamman liikennöinnin Suomen ja Kanadan välillä, kuin liikenneoikeuksien rajoituksia sisältänyt kahdenvälinen sopimus. Markkinoita avaava sopimus on Suomen liberaalin lentoliikennepolitiikan mukainen.
Sopimuksen myötä Kanadan ja EU:n jäsenvaltioiden lentoliikennepalvelujen kysyntä ja tarjonta voivat lisääntyä. Lentoliikennemarkkinoiden tehostumisesta hyötyvät sekä kuluttajat että lentoliikenteen harjoittajat.
4.2Ympäristövaikutukset
Sopimuksessa tunnustetaan ympäristönsuojelu tärkeäksi tavoitteeksi kehitettäessä kansainvälistä ilmailupolitiikkaa.
Markkinoiden avautumisen seurauksena osapuolten välisen lentoliikenteen oletetaan kasvavan, mikä muun muassa lisää lentoliikenteestä aiheutuvaa lentomelun määrää ja kasvihuonepäästöjä.
4.3Muut vaikutukset
Esityksellä ei ole vaikutusta sotilas- ja valtionilmailuun. Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan eikä kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Esityksellä ei ole ilmeisiä sukupuolivaikutuksia.
5Asian valmistelu
Komissio haki mandaattia neuvotella Kanadan kanssa vuonna 2006 (E 165/2006 vp). Neuvottelut Kanadan kanssa aloitettiin huhtikuussa 2008 ja sopimus parafoitiin viiden neuvottelukierroksen jälkeen 30 päivänä marraskuuta 2008. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 4 päivänä joulukuuta 2009 ja sopimus allekirjoitettiin jäsenvaltioiden edustajien taholta Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2009.
Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sekä Liikenteen turvallisuusvirastolta, elinkeinoelämän keskusliitolta, keskuskauppakamarilta, matkailun edistämiskeskukselta, ja lentoliikennepolitiikan neuvottelukunnan jäsenenä olevilta organisaatioilta.
Oikeusministeriö ja ulkoasiainministeriö kiinnittivät lausunnoissaan huomiota erityisesti lakiteknisiin seikkoihin. Keskeisenä muutoksena lausuntokierroksen jälkeen luovuttiin lausuntojen pohjalta kahden lain mallista, jossa olisi ollut sopimuksen voimaansaattamisen lisäksi toinen lakiesitys sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Lisäksi täydennettiin esityksen toimivallanjakoa EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevia jaksoja. Valtiovarainministeriö kiinnitti niin ikään huomiota lausunnossaan esitysluonnoksen toimivallanjakoa koskevaan kohtaan.
Sisäasiainministeriö totesi lausunnossaan esityksen olevan hyväksyttämissä.
Liikenteen turvallisuusvirasto totesi lausunnossaan, että sen näkemykset on otettu huomioon hallituksen esityksessä jo valmisteluvaiheessa ja pitävänsä esitystä asianmukaisena.
Keskuskauppakamari piti lausunnossaan sopimusta elinkeinoelämän edun mukaisena, koska sopimus mahdollistaa aikaisempaa kahdenvälistä sopimusta vapaamman liikennöinnin Suomen ja Kanadan välillä.
Finavia Oyj ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK totesivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.
6Väliaikainen soveltaminen
Neuvosto on 30 päivänä marraskuuta 2009 tehnyt päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta yhdessä neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden edustajien kanssa (2010/417/EY, EUVL L 207, 6.8.2010, s. 30). Päätöksen 2 artiklan mukaisesti unioni ja sen jäsenvaltiot soveltavat sopimusta väliaikaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen, jona on päivätty viimeinen niistä nooteista, jolla osapuolet ilmoittavat toisilleen sopimuksen väliaikaista soveltamista varten tarvittavien kansallisten menettelyjen päätökseen saattamisesta, kunnes sopimus tulee voimaan.
Suomen valtiosääntö ei sisällä nimenomaista säännöstä kansainvälisten sopimusten väliaikaisesta soveltamisesta. Jos sopimus sisältää esimerkiksi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, voi Suomi soveltaa tälliaisa määräyksiä väliaikaisesti vasta sen jälkeen, kun eduskunnan hyväksyminen hallituksen esityksellä sopimukselle ja sen väliaikaiselle soveltamiselle on saatu (Ks. PeVL 16/2008 vp). Koska Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen lentoliikennesopimus sisältää eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, vaatii sopimus ja sen väliaikainen soveltaminen eduskunnan hyväksymisen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön
1 artikla.Otsakkeet ja määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.
2 artikla.Oikeuksien myöntäminen. Artiklassa määrätään liikenneoikeuksista sekä muista oikeuksista, joita osapuolet toisilleen sopimuksella myöntävät.
3 artikla.Nimeäminen ja lupien myöntäminen ja peruuttaminen. Artiklassa määrätään millä edellytyksin osapuolten toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä liikennöintilupa saatuaan toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajalta liikennöintilupaa koskevan hakemuksen. Lentotoimintaluvasta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2008 yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta (ns. EASA-asetus) ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 965/2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä.
4 artikla.Investoinnit. Artiklassa määrätään osapuolten omistusoikeudesta lentoyhtiöissä.
5 artikla.Lakien soveltaminen. Artiklassa määrätään velvollisuudesta noudattaa osapuolten alueella asianomaisia lakeja, määräyksiä ja menettelyä.
6 artikla. Siviili-ilmailun turvallisuus. Artiklassa velvoitetaan vastavuoroisesti osapuolten ilmailuviranomaiset hyväksymään asianmukaisesti hyväksytyt todistukset ja lupakirjat. Artikla sisältää myös määräykset menettelyistä, joiden mukaisesti toimitaan, mikäli todistusten tai lupakirjojen osalta on epäselvyyksiä. Mikäli edellytykset eivät täyty on artiklan mukaan osapuolten viranomaisilla oikeus pyytää neuvotteluja, oikeus peruttaa kokonaan tai tilapäisesti liikennöintiluvat tai tekniset luvat tai rajoittaa niitä taikka keskeyttää muulla tavoin lentoyhtiön toiminta. Artiklan mukaan osapuolten ilmailuviranomaisilla on oikeus peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaa liikennöintilupia tai teknisiä lupia, jos todettuaan asematasotarkastuksissa puutteita. Lupien peruutus- tai rajoitusoikeus koskee lisäksi tilanteita joissa viranomaiset katsovat että se on siviili-ilmailun turvallisuudelle välittömästi aiheutuvan uhan vuoksi tarpeen. Jos käytännössä on mahdollista, koskee tilanteita velvoite kuulla toista osapuolta ennen päätöksen tekemistä. Lisäksi artiklassa osapuolet sitoutuvat jatkamaan yhteistyötä lentotoiminnan osalta erityisesti sellaisten tietojen jakamisen mahdollistamiseksi, joilla voi olla vaikutusta kansainvälisen ilmailun turvallisuuteen.
7 artikla.Siviili-ilmailun turvaaminen. Artiklassa määrätään ilmailun turvaamisessa noudatettavista määräyksistä ja menettelyistä. Suomessa ilmailun turvaamisesta on säädetty EU-asetuksin. Näistä keskeisimmät ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008 yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta sekä komission asetus (EU) N:o 185/2010, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöön panemiseksi.
8 artikla.Tullit, verot ja maksut. Artiklassa määrätään vastavuoroisesta vapauttamisesta tulleista, veroista ja maksuista siinä määrin kuin kansallisten lakien ja määräysten nojalla on mahdollista.
9 Artikla . Tilastot. Artiklassa määrätään osapuolten velvollisuudesta toimittaa lentoliikenteen harjoittajien arviointia varten tarvittavat saatavilla olevat tilastotiedot.
10 Artikla.Kuluttajien etu. Artiklassa määrätään kuluttajien suojaamisesta. Suomessa kuluttajakaupasta säädetään yleislakina kuluttajansuojalailla (38/1978) sekä EU-lainsäädännössä Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, Neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä.
11 artikla.Mahdollisuus käyttää lentoasemia, laitteita ja palveluja. Artiklassa määrätään osapuolten lentoyhtiöiden oikeudesta käyttää syrjimättömästi toisen osapuolen lentoasemia, lentoväyliä, lennonjohto- ja lennonvarmistuspalveluja sekä siviili-ilmailun turvaamiseen, maahuolintaan ja muihin niihin liittyviin toimintoihin tarkoitettuja laitteita ja palveluja.
12 artikla.Lentoasemien, laitteiden ja palvelujen käytöstä perittävät maksut. Artiklassa määrätään käyttömaksujen asettamisessa noudatettavista periaatteista. Käyttömaksuja määrättäessä on noudatettava oikeatasoisuutta, kohtuullisuutta, kustannusvastaavuutta sekä syrjimättömyyttä. Suomessa lentoasemien maksuista säädetään laissa lentoasemaverkosta ja -maksuista (210/2011) , jolla on täytäntöön pantu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY (ns. lentoasemamaksudirektiivi).
13 artikla.Kaupalliset puitteet. Artikla sisältää määräykset kapasiteetin käytöstä kaupallisten näkökohtien perusteella sekä kiellon yksipuolisesti rajoittaa liikenteen määrää, vuorotiheyttä tai palvelun säännöllisyyttä. Rajoituksia asetettaessa on noudatettava yleissopimuksen 15 artiklan ehtoja.
Artikla sisältää myös määräykset vapaasta yhteisten reittitunnusten (codeshare) käytöstä sekä vastavuoroisesta vapaudesta maahuolinnan harjoittamiseen asianmukaisen luvan ja lakien ja määräysten mukaisesti.
Artiklassa määrätään myös lentoyhtiöiden edustajista, myynnistä, paikallisista kuluista ja varojen siirrosta, intermodaaliliikenteestä, hinnoittelusta, tietokonepohjaisista paikanvarausjärjestelmistä, luvakkeista ja tuotemerkeistä, vuokrauksesta miehistöineen sekä tilauslennoista.
14 artikla.Kilpailuympäristö. Artiklassa määrätään tavoitteeksi terveen kilpailuympäristön luomisen lentoliikenteen harjoittajille sekä toimenpiteistä, joihin osapuolet voivat ryhtyä jos katsovat että periaatetta rikotaan.
15 artikla.Ilmaliikenteen hallinta. Artiklassa määrätään velvollisuudesta käsitellä osapuolten välillä ilmaliikenteen hallintaa koskevia kysymyksiä.
16 artikla . Nimeämisten ja lupien jatkaminen. Artiklan mukaan aiempien Kanadan ja jäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten nojalla nimetyt lentoyhtiöt ovat jatkossakin tämän sopimuksen mukaisesti lentoliikenteen harjoittamiseen nimettyjä lentoyhtiöitä.
17 artikla.Sekakomitea. Artikla sisältää määräykset sopimuksella perustettavasta sekakomiteasta, joka tekee sopimuksessa nimenomaisesti määrättäviä päätöksiä, kehittää yhteistyötä, vahvistaa päätöksellään oman työjärjestyksensä. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti.
18 artikla . Ympäristö. Artiklan mukaan asetettaessa ympäristön suojeluun liittyviä rajoituksia tulee niiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia arvioida suhteessa sopimukseen sisältyviin oikeuksiin. Ympäristön suojeluun liittyviä toimenpiteitä suunniteltaessa koskee osapuolia toisen osapuolen kuulemisvelvoite.
19 artikla . Työvoimakysymykset. Artiklassa määrätään velvoitteesta tarkastella sopimuksen vaikutuksia työvoimaan, työllisyyteen ja työehtoihin sekä oikeudesta pyytää sekakomiteaa keskustelemaan asiasta.
20 artikla.Kansainvälinen yhteistyö. Artiklan mukaan sekakomitean käsiteltäväksi voidaan saattaa sekakomiteaa koskevan 17 artiklan mukaisesti lentoliikenteeseen ja kansainvälisiin organisaatioihin, osapuolten ja muiden maiden välisten lentoliikennesuhteiden mahdolliseen kehitykseen ja kahden- tai monenvälisten järjestelyjen kehitykseen liittyviä asioita.
21 artikla.Riitojen ratkaiseminen. Riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat on ensisijaisesti pyrittävä ratkaisemaan sekakomiteassa. Jos riitaa ei ole ratkaistu 60 päivän kuluessa neuvotteluja koskevan pyynnön vastaanottamisesta, asia voidaan saattaa osapuolten suostumuksella tietyn henkilön tai elimen ratkaistavaksi. Jos tästä ei päästä sopimukseen, voidaan riita saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi artiklassa tarkemmin säädetyin menettelyin.
22 artikla . Muuttaminen. Artiklassa määrätään sopimuksen muuttamisesta. Sopimuksen muutoksista päätetään sekakomiteaa koskevan 17 artiklan mukaisesti pidettyjen neuvottelujen perusteella.
23 artikla.Voimaantulo ja väliaikainen soveltaminen. Artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulon ajankohdasta ja väliaikaisesta soveltamisesta niissä sovellettavista menettelyistä.
24 artikla.Voimassaolon päättäminen. Artiklassa määrätään sopimuksen voimassa olon päättämisestä. Päättäminen on tehtävä kirjallisesti ja siitä on ilmoitettava artiklassa määrätyllä tavalla.
25 artikla.Sopimuksen rekisteröinti. Artiklassa määrätään sopimuksen ja sen mahdollisten muutosten rekisteröinnistä.
26 artikla.Suhde muihin sopimuksiin. Artiklan mukaan arvioitaessa sopimuksen suhdetta muihin sopimuksiin tulee asia käsitellä sekakomiteassa.
Sopimuksen liitteet. Sopimukseen sisältyy kolme liitettä.
Liite I. Liite 1 sisältää reittitaulukon, jossa määritellään millä reiteillä osapuolten lentoyhtiöt ovat oikeutettuja harjoittamaan lentoliikennettä.
Liite II. Liite 2 sisältää oikeuksien saatavuutta koskevia täsmennyksiä. Liitteen ensimmäinen jakso täsmentää osapuolten omistusta ja määräysvaltaa lentoyhtiöissä investointeja koskevan 4 artiklan osalta. Liitteen toisessa jaksossa määrätään liikenneoikeuksien saatavuuden asteittaisesta laajentamisesta.
Liite III. Liitteessä 3 listataan ne jäsenvaltioiden ja Kanadan kahdenväliset, joiden soveltaminen keskeytetään tai korvataan tällä sopimuksella. Kahdenvälisiä sopimuksia koskevalla listauksella on myös Suomen ja Kanadan välinen sopimus lentoliikenteestä vuodelta 1990 sekä sitä koskeva muutos vuodelta 1999.
2Lakiehdotuksen perustelut
1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa 4.2.
2 §. Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Lain soveltamisesta ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.
3Voimaantulo
Sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua viimeisimmän sellaisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet vahvistavat, että kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että lakia sovelletaan väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.
4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1Toimivallanjako EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä
Euroopan unionin näkökulmasta Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen lentoliikennesopimus on sekasopimus. Sekasopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Sekasopimuksen määräykset voivat olla sekä yksinomaan unionin toimivaltaan kuuluvia, yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia tai jaettuun toimivaltaan kuuluvia. Eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske perustuslain tulkintakäytännön mukaan sekasopimusten unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä (PeVL 6/2001 vp). Näin ollen eduskunta hyväksyy sopimuksen perustuslain 94 §:n mukaisesti vain niiltä osin kuin sopimuksen määräykset ovat Suomen toimivallassa.
EU-lainsäädännön myötä unionin toimivalta lentoliikenneasioissa on käynyt varsin laajaksi. Valtaosa lentoliikennettä koskevasta lainsäädännöstä on annettu unionin asetuksina. Siltä osin kuin on annettu EU-asetuksia, on jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta rajautunut lähinnä siihen kuinka jäsenvaltio järjestää asetusten kulloinkin edellyttämät julkiset hallintotehtävät.
Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen lentoliikennesopimuksen sisältämistä asioista on annettu EU-lainsäädäntöä seuraavista asioista:
Markkinoille pääsystä ja siihen liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:
Neuvoston asetus (ETY) N:o 95/93, annettu 18 päivänä tammikuuta 1993, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 894/2002, annettu 27 päivänä toukokuuta 2002, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1554/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 793/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta.
Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista.
Ilmaliikenteen hallinnasta on annettu seuraavat EU-säädökset:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 549/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 550/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 551/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 552/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/23/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta.
Neuvoston asetus (EY) N:o 219/2007, annettu 27 päivänä helmikuuta 2007, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi.
Neuvoston asetus (EY) N:o 1361/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 muuttamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–5 artikla (lukuun ottamatta 1 artiklan 6 kohtaa), liite (lukuun ottamatta kohtia 11 ja 12).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1070/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi.
Lentoturvallisuudesta on annettu seuraavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:
Neuvoston asetus (ETY) N:o 3922/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla, sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:
Komission asetus (EY) N:o 2176/96, annettu 13 päivänä marraskuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Komission asetus (EY) N:o 1069/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Komission asetus (EY) N:o 2871/2000, annettu 28 päivänä joulukuuta 2000, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1592/2002, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2002, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1899/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1900/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 muuttamisesta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta, lukuun ottamatta 65 artiklaa, 69 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, 69 artiklan 4 kohta, liitteet I–VI sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla: Komission asetus (EY) N:o 690/2009, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1108/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta.
Neuvoston direktiivi 94/56/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2003, poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta.
Komission asetus (EY) N:o 473/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitetun yhteisön luettelon laatimissäännöistä.
Ilmailun turvaamisesta on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta.
Ympäristöön liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat EU-säädökset:
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/93/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 16 (toinen painos) niteessä I olevan II osan 3 lukuun kuuluvien ääntä hitaammin lentävien lentokoneiden liikennöimisen sääntelystä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/30/EY, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2002, meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna tai mukautettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla ja vuoden 2005 liittymisasiakirjalla.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta.
Sosiaalisiin näkökohtiin liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:
Neuvoston direktiivi 2000/79/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista.
Kuluttajansuojasta on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:
Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta.
Neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä.
Tulleista on annettu seuraavat EU-säädökset:
Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista.
Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N: 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä.
Lisäksi sopimuksessa määrätyistä kysymyksistä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 80/2009, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä koskevista käytännesäännöistä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 kumoamisesta.
Edellä esitetyt määrittävät keskeiset siviili-ilmailuun sovellettavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset. Nämä liittyvät, unionin toimivaltaan kuuluviin, sopimuksen 3 artiklaan (Nimeäminen ja lupien myöntäminen ja peruuttaminen), 4 artiklaan (Investoinnit), 6 artiklaan (Siviili-ilmailun turvallisuus), 7 artiklaan (Siviili-ilmailun turvaaminen), 8 artiklaan (Tullit ja maksut), 10 artiklaan (Kuluttajien etu), 11artiklaan (Mahdollisuus käyttää lentoasemia, laitteita ja palveluja), 12 artiklaan (Lentoasemien, laitteiden ja palvelujen käytöstä perittävät maksut), 13 artiklaan (Kaupalliset puitteet)3, 14 artiklaan (Kilpailuympäristö), 15 artiklaan (Ilmaliikenteen hallinta), 16 artiklaan (Nimeämisten ja lupien jatkaminen), 18 artiklaan (Ympäristö), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten nojalla on lisäksi annettu yksityiskohtaisempia komission täytäntöönpanoasetuksia, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4.2Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Sopimusmääräykset on luettava lainsäädännön alaan kuuluviksi, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Sillä onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa ei ole merkitystä (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).
Seuraavassa käsitellään Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Kanadan välisen lentoliikennesopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat Suomen toimivaltaan ja lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 1 artiklassa on määritelty sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määritelmät kuuluvat perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Liikenneoikeuksia koskevissa määräyksissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 3 artiklassa määrätään nimeämisestä ja lupien myöntämisestä ja peruuttamisesta. Liikennöintilupien myöntämisestä ja peruuttamisesta säädetään ilmailulain (864/2014) 6 luvussa. Varsinaiset lupien myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä säädetään unionin lentoliikenneasetuksessa, mutta muilta osin kuten viranomaisen toimivallan osalta artiklan määräykset ovat Suomen toimivallassa ja kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 5 artiklassa määrätään lakien soveltamisesta. Artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 8 artiklassa määrätään veroja, ja maksuja koskevista vapautuksista. Perustuslakin 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 17 artiklassa määrätään osapuolten edustajista koostuvasta sekakomiteasta. Koska sekakomitea voi antaa sopimuspuolia sitovia päätöksiä Suomessa lainsäädännön alaan kuuluvassa asiassa, kuuluvat artiklan määräykset lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 21 artiklassa määrätään riitojen ratkaisemisesta. Riidat pyritään ratkaisemaan neuvotteluteitse, mutta artiklan 2 kohdan mukaan riita voidaan osapuolen pyynnöstä saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, artiklan 3–7 kohdassa tarkemmin määritellyn menettelyn mukaisesti. Jos sopimuksessa, joka muutoinkin sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on määräyksiä pakollisesta ja osapuolia sitovasta menettelystä sopimuksen tulkintaa tai sen soveltamista koskevan riidan ratkaisemisesta osapuolten välillä, voi riidan ratkaisu vaikuttaa siihen, miten Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa määräystä on sovellettava. Tällaisessa tapauksessa riitojen ratkaisemista koskeva määräys kuuluu lainsäädännön alaan (ks. PeVL 31/2001 vp). Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen liitteessä I määrätään lentoreiteistä ja liikenneoikeuksista. Liitteessä määrätään yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Liitteen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen II liitteessä määrätään osapuolten lentoyhtiöiden omistuksesta ja määräysvallasta sekä liikenneoikeuksien saatavuuden asteittaisesta laajentamisesta. Liitteessä määrätään yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Liitteen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen III liitteessä listataan jäsenvaltioiden ja Kanadan väliset sopimuksen joiden soveltaminen keskeytetään tai korvataan unionisopimuksella. Listauksessa on mukana Suomen ja Kanadan välinen kahdenvälinen lentoliikennesopimus ja sitä muuttava sopimus. Sopimusten irtisanominen vaatii eduskunnan suostumusta ja kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.
Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Kanadan välinen lentoliikennesopimus korvaa Suomen ja Kanadan välisen kahdenvälisen lentoliikennesopimuksen (SopS 16/1992, SopS 102/1999). Sopimuksen korvaaminen tai lakkaaminen rinnastuu vaikutuksiltaan sopimuksen irtisanomiseen ja vaatii eduskunnan suostumusta myös niissä tapauksissa, jolloin sopimuksen hyväksyminen aikaisemman valtiosäännön mukaan ei edellyttänyt eduskunnan suostumusta, mutta joka uuden perustuslain mukaan vaatisi eduskunnan suostumuksen (PeVL 18/2002 vp). Voimassa olevan kahdenvälisen lentoliikennesopimuksen on hyväksynyt tasavallan presidentti ja se on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Koska voimassa oleva sopimus sisältää lainsäädännön alana kuuluvia määräyksiä, sopimuksen lakkauttaminen edellyttää nykyisen perustuslain mukaan eduskunnan suostumusta.
4.3Käsittelyjärjestys
Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen lentoliikennesopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että
Eduskunta hyväksyisi Kanadan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn lentoliikennesopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Kanadan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn lentoliikennesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §
Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.
Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2014
Pääministeri ALEXANDER STUBBLiikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko