HE 261/2014

1Johdanto

Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi 5 päivänä toukokuuta 1989.

Samana päivänä Suomi allekirjoitti 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (yleissopimus; Euroopan ihmisoikeussopimus) sellaisena kuin se oli muutettuna kolmannella, viidennellä ja kahdeksannella pöytäkirjalla, samoin kuin ensimmäisen (1952), toisen (1963), neljännen (1963), kuudennen (1983) ja seitsemännen (1984) lisäpöytäkirjan. Suomi ratifioi ne kaikki 10 päivänä toukokuuta 1990 (SopS 18–19/1990).

Suomi allekirjoitti 6 päivänä marraskuuta 1990 jäljempänä mainitulla yhdennellätoista pöytäkirjalla kumotun yhdeksännen pöytäkirjan (1990) ja hyväksyi sen 11 päivänä joulukuuta 1992 (SopS 71–72/1994). Kymmenennen pöytäkirjan (European Treaty Series, ETS 146), joka ei koskaan tullut kansainvälisesti voimaan, Suomi allekirjoitti 25 päivänä maaliskuuta 1992 ja ratifioi 21 päivänä heinäkuuta 1992.

Yhdennentoista pöytäkirjan (1994) Suomi allekirjoitti 11 päivänä toukokuuta 1994 ja ratifioi 12 päivänä tammikuuta 1996 (SopS 85–85/1998).

Kahdennentoista lisäpöytäkirjan Suomi allekirjoitti 4 päivänä marraskuuta 2000 ja ratifioi 17 päivänä joulukuuta 2004 (SopS 8-9/2005). Kolmannentoista lisäpöytäkirjan Suomi allekirjoitti 3 päivänä toukokuuta 2002 ja ratifioi 29 päivänä marraskuuta 2004 (SopS 6-7/2005).

Neljännentoista pöytäkirjan Suomi allekirjoitti 29 päivänä marraskuuta 2004 ja ratifioi 7 päivänä maaliskuuta 2006 (SopS 50–51/2010).

Nyt käsiteltävänä olevan viidennentoista pöytäkirjan (2013) Suomi allekirjoitti 24 päivänä kesäkuuta 2013.

Pöytäkirjan on lokakuun 2014 loppuun mennessä allekirjoittanut 39 ja ratifioinut 10 Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuolta. Pöytäkirjan voimaantulo edellyttää kaikkien 47 sopimuspuolen ratifiointia.

2Nykytila

Euroopan ihmisoikeussopimuksella on luotu ihmisoikeuksien kansainvälinen valvontajärjestelmä, jonka puitteissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi vastaajavaltiota oikeudellisesti sitovalla tavalla todeta, onko tämä rikkonut ihmisoikeussopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa tunnustettuja oikeuksia tai vapauksia. Sitoutuminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on Euroopan neuvoston jäsenyyden ehtona.

Sisällöllisiä oikeuksia koskevia määräyksiä on täydennetty useilla Euroopan ihmisoikeussopimukseen tehdyillä lisäpöytäkirjoilla.

Yleissopimuksen valvontajärjestelmää on aika ajoin muutettu aikaisimmissa Euroopan ihmisoikeustoimikunnassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sekä Euroopan neuvoston ministerikomiteassa noudatettavien menettelyjen osalta Euroopan ihmisoikeussopimukseen tehdyillä muutospöytäkirjoilla.

Valvontajärjestelmä uudistettiin perusteellisesti marraskuun 1 päivänä 1998 voimaan tulleella yhdennellätoista pöytäkirjalla. Tuolloin entiset, osa-aikaisesti toimineet valvontaelimet, Euroopan ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, lakkautettiin ja ne korvattiin uudella, pysyvästi toimivalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella. Euroopan neuvoston ministerikomitean tehtävä rajoitettiin tuolloin ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanon valvontaan.

Valvontajärjestelmää uudistettiin edelleen 1 päivänä kesäkuuta 2010 voimaantulleella neljännellätoista pöytäkirjalla.

Nykyisen valvontajärjestelmän mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on yleissopimuksen sopimuspuolten luvun mukainen määrä tuomareita. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsee tuomarit, yhden kutakin sopimuspuolta kohden tämän esittämän kolmen ehdokkaan joukosta. Tuomareiden toimikausi on yhdeksän vuotta ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan ja päättyy heidän täyttäessään 70 vuotta.

Ihmisoikeustuomioistuimella on toimivalta käsitellä sopimuspuolta vastaan tehdyt valtio- ja yksilövalitukset. Ministerikomitean pyynnöstä se voi myös antaa neuvoa-antavia lausuntoja.

Yksilövalitusten osalta valitusaika on kuusi kuukautta lopullisen kansallisen päätöksen antopäivästä.

Ihmisoikeustuomioistuin käsittelee valitusasioita yhden tuomarin kokoonpanoissa, kolmesta tuomarista koostuvissa komiteoissa, seitsemästä tuomarista koostuvissa jaostoissa sekä seitsemästätoista tuomarista koostuvassa suuressa jaostossa. Poikkeuksena on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen määräys, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pyynnöstä Euroopan neuvoston ministerikomitea voi yksimielisellä päätöksellä vähentää määräajaksi jaostojen tuomarien lukumäärään viiteen. Tätä määräystä ei kuitenkaan ole vielä kertaakaan sovellettu.

Ihmisoikeussopimus sisältää määräyksen julkisesta käsittelystä ja asiakirjajulkisuudesta.

Jutussa osapuolena olevan sopimusvaltion suhteen ihmisoikeustuomioistuimeen valittu tuomari osallistuu viran puolesta asian käsittelyyn jaostossa ja suuressa jaostossa. Komiteakäsittelyyn hänet voidaan tarvittaessa kutsua jonkun komitean jäsenen sijaan, jollei hän jo ole kokoonpanossa. Yhden tuomarin kokoonpanossa tuomari ei saa tutkia sitä sopimuspuolta vastaan tehtyjä valituksia, jonka suhteen hänet on valittu.

Yhden tuomarin kokoonpanot samoin kuin komiteat yksimielisellä päätöksellä voivat jättää tutkittavaksi ottamatta tai poistaa ihmisoikeustuomioistuimen asialistalta yksilövalituksen, mikäli tällainen päätös voidaan tehdä asiaa enempää tutkimatta. Kun kysymys valituksen tutkittavaksi ottamisesta on komitean ratkaistavana, se ratkaisee samalla myös valituksen asiasisällön, jos asian yleissopimusta koskevan peruskysymyksen osalta on jo ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

Muutoin jaosto päättää valituksen tutkittavaksi ottamisesta ja asiasisällöstä. Menettely on yleensä kirjallista ja joissakin tapauksissa myös suullista. Jos jaosto ottaa asian tutkittavaksi, se asettuu osapuolten käytettäväksi sovintoratkaisun aikaansaamista varten.

Jaosto voi luopua toimivallastaan suuren jaoston hyväksi, mikäli käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy yleissopimuksen tai sen pöytäkirjojen tulkintaan vaikuttava tärkeä kysymys tai esillä olevan kysymyksen ratkaisu voi johtaa ristiriitaan tuomioistuimen aikaisemmin antaman tuomion kanssa. Edellytyksenä on, ettei kukaan jutun osapuolista tätä vastusta.

Kolmen kuukauden kuluessa jaoston tuomiosta voi jutun osapuoli poikkeuksellisissa tapauksissa pyytää asian siirtämistä suuren jaoston käsiteltäväksi. Viidestä tuomarista koostuvan suuren jaoston lautakunnan on hyväksyttävä pyyntö, jos tapauksessa tuodaan esille yleissopimukseen tai sen pöytäkirjojen tulkintaan tai soveltamiseen vaikuttava taikka yleiseltä merkitykseltään tärkeä kysymys. Jollei pyyntöä hyväksytä, jaoston tuomio tulee lopulliseksi. Muussa tapauksessa suuri jaosto antaa tuomion asiassa. Se käsittelee myös neuvoa-antavaa lausuntoa koskevat pyynnöt.

Täysistunto käsittelee hallinnollisia asioita.

Ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevien valitusten lukumäärä oli vuoden 2010 lopussa 139 650 kappaletta ja vuoden 2011 lopussa ennätykselliset 151 600 kappaletta. Sen jälkeen valitusten lukumäärä on ollut laskusuunnassa vähentyen vuoden 2012 loppuun mennessä 128 100 kappaleeseen ja vuonna 2013 99 900 kappaleeseen. Syyskuun 2014 lopussa valituksia oli vireillä 85 000.

Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissut asioita joko tuomiolla tai päätöksellä vuonna 2010 yhteensä 41 183 kappaletta, vuonna 2011 yhteensä 52 188 kappaletta, vuonna 2012 yhteensä 87 879 kappaletta ja vuonna 2013 yhteensä 93 396 kappaletta. Vuoden 2014 syyskuun loppuun mennessä ratkaisuja oli tehty 62 089. Lähes puolet vuoden 2013 valituksista eli noin 45 750 kappaletta (49 prosenttia), on ratkaistu yhden tuomarin kokoonpanossa. Vuoden 2014 syyskuun lopussa yhden tuomarin ratkaisuja oli noin 21 prosenttia kaikista ratkaisuista.

Tilanne on tällä hetkellä siis se, että valitusten lukumäärä on laskusuunnassa ja tuomioistuimen ratkaisemien asioiden määrä on noususuunnassa, mikä on merkinnyt vireillä olevien sekä ratkaistujen asioiden välisen suuren eron tasoittumista. Eri vaiheissa olevien, ratkaisua odottavien juttujen määrä oli 30 päivänä syyskuuta 2014 84 515 kappaletta, mikä on noin 16 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2013 lopussa. Tuomioistuin on yhden tuomarin menettelyn johdosta myös kyennyt nopeuttamaan selvästi tutkittavaksi ottamatta jätettävien asioiden ratkaisuaikaa. Samoin kaikkein kiireellisimpien asioiden käsittelyaika on nopeutunut, kun jaostot ovat voineet paremmin keskittyä niihin. Tällä hetkellä jutun keskimääräinen käsittelyaika on 19,9 kuukautta, kun se vuonna 2013 oli 21,7 kuukautta. Kuitenkin tavallisten (ns. ei-kiireellisten) juttujen käsittelyaika on edelleen pitkä – noin viisi vuotta (60,5 kuukautta).

Suurimman vireillä olevien asioiden ryhmän muodostavat toistuvat valitukset, joita on tällä hetkellä lähes puolet (47 prosenttia) kaikista valituksista.

Tällä hetkellä vireillä olevista asioista lukumääräisesti noin 64 prosenttia koskee yhteensä neljää valtiota, järjestyksessä Italia (20,4 %), Ukraina (18,2 %), Venäjä (13,5 %) ja Turkki (12,2 %). Sopimuspuolten väkilukuun suhteutettu tapausten määrä on kuitenkin hyvin erilainen.

Suomea vastaan vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2013 tehtiin vastaavasti 377, 432, 317 ja 315 valitusta. Vuonna 2012 noin 97 prosenttia ja vuonna 2013 noin 95 prosenttia valituksista jätettiin tutkittavaksi ottamatta. Väestömäärää kohden laskettu valitusmäärä Suomea vastaan vireillä olevissa asioissa vuonna 2013 oli 0,58 valitusta 10 000 asukasta kohden. Tämä suhdeluku, jolla Suomi sijoittuu sopimusvaltioiden keskipaikkeille, on sama kuin vuonna 2012, mutta jonkin verran alhaisempi kuin vuosina 2010 ja 2011.

Vuonna 2010 Suomen osalta annettiin 17 tuomiota, joista kuudessatoista todettiin rikkomus, sekä 295 päätöstä. Vuonna 2011 annettiin 7 tuomiota, joista viidessä todettiin rikkomus, sekä 492 päätöstä. Vuonna 2012 annettiin 5 tuomiota, joista kahdessa todettiin rikkomus, sekä 620 päätöstä. Vuonna 2013 annettiin 3 tuomiota, joissa kaikissa todettiin rikkomus, sekä 300 päätöstä. Vuoden 2014 marraskuun 18 päivään mennessä Suomen osalta on annettu 12 tuomiota, joista rikkomus on todettu 4 tapauksessa.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Pöytäkirjassa ehdotettujen muutosten avulla jatketaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan tehostamista ja pyritään parantamaan tuomioistuimen edellytyksiä käsitellä tehokkaasti ja valittajien oikeusturvaa kunnioittaen suurta, joskin jatkuvasti vähentyvää vireillä olevien valitusten määrää.

Pöytäkirjassa korostetaan toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaisesti yleissopimuksen takaamien oikeuksien ja vapauksien väitetyt loukkaukset tulee ensi sijassa käsitellä kansallisissa tuomioistuimissa ja vasta tarvittaessa toissijaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Samalla vahvistetaan, että sopimuspuolilla on mainitussa kansallisessa soveltamisessaan harkintavaltaa, jonka käyttöä ihmisoikeustuomioistuin puolestaan valvoo. Mainitut periaatteet, joita ei ole aikaisemmin mainittu yleissopimuksessa, lisätään nyt näkymään yleissopimuksen johdannossa.

Tuomareiden toimikauden päättymistä koskeva yläikäraja 70 vuotta poistetaan ja samalla asetetaan 65 vuoden ikäraja tuomariehdokkaiksi esitetyille. Tällä tavalla tuomareiden vaihtuessa pyritään osaltaan turvaamaan se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen palveluksessa on jatkuvasti kokeneita ja osaavia tuomareita. Samalla ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen korkea taso sekä sen ratkaisutoiminnan yhtenäisyys ja johdonmukaisuus voidaan turvata.

Yksilövalitusten tutkittavaksi ottamisen kriteereitä tiukennetaan siten, että valitus on tehtävä neljän kuukauden kuluessa lopullisen kansallisen päätöksen antopäivästä. Tämä osaltaan mahdollistaa valituksen ajanmukaisemman käsittelyn ihmisoikeustuomioistuimessa lopullisen kansallisen päätöksen jälkeen. Samoin se, että ihmisoikeustuomioistuimen työjärjestyksen uusien, vuoden 2014 alusta voimaantulleiden sääntöjen mukaan valitusten tulee heti olla tarkoin perusteltuja ja dokumentoituja, nopeuttaa niiden tutkittavaksi ottamista tai/ja asiasisältöä koskevaa käsittelyä ja ratkaisujen antamista.

Lisäksi muutetaan ns. ei-merkittävää haittaa koskevaa valituksen tutkittavaksi ottamisen kriteeriä siten, että siitä poistetaan edellytys siitä, että kansallinen tuomioistuin ei olisi asianmukaisesti tutkinut asiaa. Mainittu kriteeri lisättiin yleissopimukseen neljännellätoista pöytäkirjalla, mutta nyt katsottiin tarpeelliseksi tiukentaa, jotta ihmisoikeustuomioistuin voisi keskittyä asiasisällöllisesti tärkeimpiin tapauksiin.

Lisäksi poistetaan jutun osapuolten mahdollisuus vastustaa jaoston päätöstä luopua toimivallastaan suuren jaoston hyväksi asioissa, joihin liittyy tärkeä yleissopimuksen tulkintaa koskeva kysymys tai joissa ratkaisu olisi mahdollisesti ristiriidassa aiemman oikeuskäytännön kanssa. Muutoksen tarkoituksena on tehostaa ja nopeuttaa tällaisten asioiden syvällistä tutkimista suuren jaoston tasolla.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn viidennentoista pöytäkirjan. Ratifioimalla pöytäkirjan Suomi omalta osaltaan myötävaikuttaisi sen kansainväliseen voimaantuloon, sillä pöytäkirja edellyttää kaikkien yleissopimuksen sopimuspuolten sitoutumista siihen. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatettaisiin voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4Esityksen vaikutukset

5Asian valmistelu

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla . Artiklalla lisätään yleissopimuksen johdannon loppuun uusi kappale koskien toissijaisuusperiaatetta sekä sopimuspuolten harkintavaltaa (margin of appreciation). Määräyksellä korostetaan pöytäkirjan selitysmuistion mukaan sopimuspuolten velvollisuutta yleissopimuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Sopimuspuolilla on velvollisuus taata paitsi yleissopimuksen mukaiset oikeudet ja vapaudet kaikille oikeudenkäyttöpiirissään oleville myös tehokas kotimainen oikeussuojakeino näiden oikeuksien ja vapauksien loukkauksia vastaan. Ihmisoikeustuomioistuin toimii tarvittaessa vasta toissijaisena oikeussuojan antajana.

Toissijaisuusperiaatetta täydentää sopimuspuolten harkintavalta, jonka mukaan sopimuspuolilla on tiettyä, eri määräysten suhteen erilaajuista harkintavaltaa sen suhteen, kuinka ne soveltavat yleissopimuksen määräyksiä. Joidenkin määräysten, kuten yleissopimuksen 3 artiklan (kidutuksen kielto), osalta ei harkintavaltaa ole lainkaan. Ihmisoikeustuomioistuimen tehtävä on puolestaan arvioida sitä, ovatko kansalliset viranomaiset kussakin yksittäistapauksessa toimineet yleissopimuksen määräysten puitteissa. Harkintavaltaa koskeva oppi on kehittynyt ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä.

2 artikla. Artikla koskee tuomareiden toimikautta. Artiklan 1 kappaleella lisätään tuomarin toimen vaatimuksia koskevaan yleissopimuksen 21 artiklaan määräys, jonka mukaan tuomariehdokkaiden on oltava alle 65-vuotiaita sinä päivänä, kun kolme tuomariehdokasta käsittävä lista on toimitettava parlamentaariselle yleiskokoukselle. Artiklan 2 kappaleella muutetaan 21 artiklan muiden kappaleiden numerointia. Artiklan 3 kappaleella puolestaan poistetaan tuomareiden toimikauden päättymistä koskeva 70 vuoden yläikärajaa koskeva 23 artiklan 2 kappale ja muutetaan jäljelle jäävien kappaleiden numerointia. Edellä esitetty merkitsee, että tuomarit voivat toimia tehtävässään ikänsä puolesta pidempään kuin aikaisemmin ja että käytännössä yläikäraja asettuu hieman alle 74 vuoteen.

Selitysmuistion mukaan muutoksilla pyritään siihen, että pätevät tuomarit voisivat palvella koko yhdeksän vuoden toimikauden joutumatta eroamaan saavutettuaan 70 vuoden iän. Tämä vahvistaisi ihmisoikeustuomioistuimen toiminnan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Koska tuomarit voivat palvella vain yhden toimikauden, ei yläikärajaa enää senkään vuoksi katsota tarpeelliseksi.

Selitysmuistiossa kiinnitetään huomiota siihen, että koska valintaprosessit ovat pitkiä, kansallisessa tuomariehdokkaiden valintaprosessissa on mahdollisimman tarkasti ilmoitettava päivämäärä, josta 65-vuoden ikäraja lasketaan. Näin menetellen vältetään tilanne, jossa ehdokas ei voisi vastaanottaa tuomarin virkaa ylitettyään ikärajan ehdokaslistan jättämiselle asetetun määräpäivän jälkeen.

Pöytäkirjan 8 artiklan 1 kappaleessa mainittu siirtymämääräys koskee 2 artiklaa. Ennen pöytäkirjan voimaantuloa valittuja tuomareita sekä vielä pöytäkirjan voimaantulopäivänä valittavia tuomareita koskevat nykyiset toimikautta koskevat määräykset.

Suomessa kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden nimittämistä sääntelee laki tuomareiden nimittämisestä (205/2000) , tarkemmin sen 3 a luku (741/2010) . Kansainvälisten tuomareiden ja EU-tuomioistuimen tuomareiden ja jäsenten nimittäminen valmistellaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan asetetussa asiantuntijaneuvottelukunnassa. Lopullisen ehdokaslistan nimeää valtioneuvosto yleisistunnossaan toimivaltaisen ministerin esittelystä.

Laki ei sääntele ehdokkaiksi asetettavien henkilöiden ikärajaa, vaan se määräytyy asiaa koskevan kansainvälisen normiston perusteella.

Artikla ei edellytä muutoksia voimassaolevaan lainsäädäntöön.

3 artikla. Artiklalla poistetaan luopumista toimivallasta suuren jaoston hyväksi koskevasta yleissopimuksen 30 artiklasta sanat ”mikäli yksikään jutun osapuolista ei sitä vastusta”. Näin ollen valittajalla ja vastaajavaltiolla ei enää olisi oikeutta vastustaa jutun käsittelyn siirtämistä suurelle jaostolle.

Muutoksella vahvistetaan selitysmuistion mukaan sitä kehityskulkua, jonka mukaan jaostolla on velvollisuus siirtää suuren jaoston käsiteltäväksi jutut, joiden ratkaisu olisi ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön kanssa. Tuomioistuin on myös muuttanut sääntöjään vastaamaan tätä kehitystä siten, että tällaisessa tilanteessa jaostolla on tuomioistuimen työjärjestyksen 72 säännön 2 kohdan nojalla velvollisuus siirtää asia suuren jaoston käsiteltäväksi.

Tällä muutoksella pyritään nopeuttamaan valitusten käsittelyä myös tapauksissa, joihin liittyy vaikeita tulkintakysymyksiä tai joiden ratkaisuissa on odotettavissa ristiriitaa tuomioistuimen aiempien tulkintojen kanssa.

Selitysmuistion mukaan on oletettavissa, että jaosto neuvottelee ennen siirtoa jutun osapuolten kanssa aikomuksestaan siirtää asia suuren jaoston ratkaistavaksi. Samoin oletuksena on, että suuri jaosto vastaisuudessa selvästi osoittaa valitusasian osapuolille mahdollisesta tulkintalinjan muutoksestaan tai siitä, että asiaan liittyy erityisen vaikeita tulkintakysymyksiä.

Pöytäkirjan 8 artiklan 2 kappaleessa mainittu siirtymämääräys koskee 3 artiklaa. Määräyksen mukaan sitä ei sovelleta vireillä olevaan asiaan, jonka jokin osapuoli on ennen pöytäkirjan voimaantuloa vastustanut jaoston ehdotusta toimivallasta luopumiseksi suuren jaoston hyväksi.

4 artikla . Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaletta ja lyhennetään valitusaika neljään kuukauteen lopullisen kansallisen päätöksen antopäivästä.

Artiklaa koskee pöytäkirjan 8 artiklan 3 kappaleessa mainittu siirtymämääräys, jonka mukaan sitä aletaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta pöytäkirjan voimaantulosta. Määräystä ei sovelleta myöskään valituksiin, joita koskeva lopullinen kansallinen päätös on tehty ennen pöytäkirjan voimaantuloa.

5 artikla. Artiklalla poistetaan 35 artiklan 3 kappaleen b kohdassa mainitusta merkittävää haittaa koskevasta tutkittavaksi ottamisen edellytyksestä sanat ”sekä edellyttäen, ettei tällä perusteella voida hylätä asiaa, jota kansallinen tuomioistuin ei ole asianmukaisesti käsitellyt”.

Selitysmuistion mukaan lauseen poistamisella korostetaan ”de minimis non curat praetor” –periaatetta, jonka mukaan tuomioistuin ei käsittele vähäpätöiseksi luonnehdittavia valitusasioita.

Artiklaan ei liity siirtymämääräystä. Näin ollen sitä sovelletaan heti pöytäkirjan voimaantullessa kaikkiin vireillä oleviin valituksiin.

6 artikla. Artikla sisältää Euroopan neuvostossa valmistelluissa valtiosopimuksissa yleisesti käytössä olevan loppumääräyksen sopimusvaltioiden liittymisestä pöytäkirjaan. Pöytäkirjaan ei sen muutospöytäkirjaluonteesta johtuen ole sisällytetty mahdollisuutta varaumien tekemiseen.

7 artikla. Artikla sisältää niin ikään Euroopan neuvostossa valmistelluissa valtiosopimuksissa tavanomaisen loppumääräyksen , jonka mukaan pöytäkirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona kaikki yleissopimuksen sopimuspuolet ovat 6 artiklan mukaisesti ilmoittaneet suostumuksensa tulla pöytäkirjan sitomiksi.

8 artikla. Artikla sisältää pöytäkirjan tiettyjen asiasisältöisten määräysten soveltamista koskevia siirtymämääräyksiä. Tällaisia määräyksiä on koskien 2-4 artiklaa ja niitä on selostettu edellä kunkin artiklan kohdalla. Muita pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan 7 artiklan mukaisesta voimaantulopäivästä lähtien.

9 artikla. Artikla sisältää Euroopan neuvostossa valmistelluissa valtiosopimuksissa yleisesti käytössä olevan loppumääräyksen tallettajana toimivan Euroopan neuvoston pääsihteerin pöytäkirjaan liittyviä toimia, ilmoituksia ja tiedonantoja koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.

2Lakiehdotuksen perustelut

Laki ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn viidennentoista pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Voimaansaattamislain 1 § sisältäisi tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälän mukaan pöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Pöytäkirjan voimaansaattamislain olisi tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee voimaan.

3Voimaantulo

Pöytäkirja ei ole vielä voimassa.

Pöytäkirja tulee sen 7 artiklan mukaan voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona kaikki yleissopimuksen korkeat sopimuspuolet ovat 6 artiklan mukaisesti ilmoittaneet suostumuksensa tulla pöytäkirjan sitomiksi. Esityksen antohetkeen mennessä pöytäkirjaan on sitoutunut 10 yleissopimuksen sopimuspuolta.

Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella

säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Pöytäkirja sisältää tuomioistuimen toimintaa koskevia menettelyllisiä määräyksiä, eikä se siten sisällä Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaisesti ei siten ole edellytys pöytäkirjan voimaantulolle Ahvenanmaalla.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Strasbourgissa 24 päivänä kesäkuuta 2013 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn viidennentoista pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.