HE 128/2014

Hallituksen esitys eduskunnalle energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia, sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia sekä maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annettua lakia.

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain liitteen verotaulukkoa muutettaisiin siten, että fossiilisen moottoribensiinin energiasisältöveroa korotettaisiin 0,84 senttiä litralta ja fossiilisen dieselöljyn energiasisältöveroa 0,95 senttiä litralta. Moottoribensiinin ja sitä korvaavien biopolttoaineiden verotaso nousisi keskimäärin 1,3 prosenttia ja dieselöljyn ja sitä korvaavien biopolttoaineiden verotaso noin kaksi prosenttia.

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia muutettaisiin siten, että lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden veron hiilidioksidiosuutta korotettaisiin. Kevyen ja raskaan polttoöljyn sekä kivihiilen ja maakaasun hiilidioksidiveron laskentaperusteena oleva hiilidioksiditonnin arvo nostettaisiin nykyisestä 35 eurosta 44 euroon, mikä merkitsisi keskimäärin 15 prosentin suuruista korotusta verotasoihin.

Polttoturpeelle vuoden 2015 alusta voimaantulevasta, aikaisemmin säädetystä veronkorotuksesta ehdotetaan luovuttavaksi. Turpeen veron korotuksesta luopuminen kasvattaisi metsähakkeelle myönnettävän tuen määrää.

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia muutettaisiin myös siten, että sähköveroluokan I energiaveroa korotettaisiin 0,35 sentillä kilowattitunnilta. Korotus koskisi kotitalouksia, julkista sektoria, kaivostoimintaa sekä palveluelinkeinoja lukuun ottamatta konesaleja. Lakiin tehtäisiin myös muutokset, jotka kiristäisivät kaivostoiminnan energiaverotusta. Tämä toteutettaisiin siten, että kaivostoiminnassa kulutettu sähkö siirrettäisiin korkeammin verotettuun sähköveroluokkaan I ja kaivostoiminnalta poistettaisiin oikeus energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautukseen. Lakiin tehtäisiin myös eräitä energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusta koskevia tarkennuksia.

Maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annettua lakia muutettaisiin siten, että sähköstä palautettavaa veron määrää korotettaisiin sähköveroon tehtävää korotusta vastaavasti 1,55 senttiin kilowattitunnilta.

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2015 alusta. Veronpalautuksen maksaminen maataloudessa käytetystä sähköstä esityksessä ehdotetun mukaisesti vuonna 2015 ja sitä myöhempinä vuosina edellyttää kuitenkin komission valtiontukilupaa.


ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ  1
SISÄLLYS 2
YLEISPERUSTELUT 4
1 NYKYTILA 4
1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö 4
Liikennepolttoaineet 4
Lämmityspolttoaineet 5
Polttoturve 6
Sähkö 6
Teollisuuden energiaverotuet ja kaivostoiminta 7
Maatalouden energiaverojen palautus 9
1.2 EU:n lainsäädäntö 10
2 ESITYKSEN TAVOITTEET JA EHDOTETUT MUUTOKSET 11
2.1 Liikennepolttoaineet 11
2.2 Lämmityspolttoaineet 12
2.3 Polttoturve 12
2.4 Sähkö ja maatalouden veronpalautus 13
2.5 Kaivostoiminnan ja louhinnan energiaverotus 13
2.6 Muut muutokset 14
3 ESITYKSEN VAIKUTUKSET 14
3.1 Taloudelliset vaikutukset 14
3.2 Ympäristövaikutukset 19
3.3 Yritysvaikutukset 19
3.4 Vaikutukset viranomaisten toimintaan 20
3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset 20
3.6 Vaikutukset kansalaisten asemaan 20
4 ASIAN VALMISTELU 21
5 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ 23
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 23
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT 23
1.1 Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 23
1.2 Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 23
1.3 Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta 24
2 VOIMAANTULO 25
LAKIEHDOTUKSET 26
1. Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 14 a §:n ja liitteen muuttamisesta
LIITE 27
2. Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta 29
LIITE 30
3. Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain muuttamisesta
LIITTEET 33
RINNAKKAISTEKSTIT 33
1. Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 14 a §:n ja liitteen muuttamisesta
LIITE 34
2. Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta 38
LIITE 40
3. Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain muuttamisesta

YLEISPERUSTELUT

1 Nykytila
1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
Liikennepolttoaineet

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia (1472/1994), jäljempänä polttoaineverolaki, muutettiin energiaverouudistuksen yhteydessä lailla 1399/2010 vuoden 2011 alusta siten, että polttoaineiden litrapohjainen valmistevero muutettiin polttoaineen energiasisältöön eli lämpöarvoon perustuvaksi energiasisältöveroksi sekä poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön perustuvaksi hiilidioksidiveroksi.

Verouudistuksessa liikennepolttoaineiden verotasoja laskettaessa viitepolttoaineena käytettiin moottoribensiiniä, jonka energiasisältöveron suuruus saatiin vähentämällä sen kokonaisverotasosta hiilidioksidiveron määrä. Lähtökohtana pidettiin fossiilisen moottoribensiinin verotason säilyttämistä ennallaan. Hiilidioksidiveron laskennassa käytettiin hiilidioksiditonnin arvona 50 euroa. Edellä mainitulla perusteilla moottoribensiinin energiasisältöveroksi tuli noin 0,0157 euroa megajoulelta ja hiilidioksidiveron määräksi 0,0036 euroa megajoulelta. Nykyisen lain 1131/2013 mukaan energiasisältöveron määrä on edelleen 0,0157 euroa megajoulelta, mutta hiilidioksidiveron määrää on korotettu vastaamaan hiilidioksidin arvoa 58 euroa tonnilta, mikä esimerkiksi moottoribensiinille tarkoittaa hiilidioksidiveroksi 0,0051 euroa megajoulelta.

Lain liitteen verotaulukossa verojen määrä on selvyyden vuoksi muunnettu verotettavaan yksikköön polttoainekohtaisesti. Liikennepolttoaineista fossiilisen bensiinin energiasisältövero on 50,36 ja hiilidioksidivero 16,25 senttiä litralta.

Lähtökohtaisesti kaikilla fossiilisilla ja bioperäisillä liikennepolttoaineilla tulisi olla sama, bensiinin verotasoon sidottu energiasisältövero 0,0157 euroa megajoulelta. Pääosin hyötyliikenteen kuluttaman fossiilisen ja bioperäisen dieselöljyn energiasisältöveron taso ei kuitenkaan ole yhtä korkea kuin henkilöautoliikenteessä käytetyn moottoribensiinin ja sitä korvaavien bioperäisten polttoaineiden. Dieselöljyn lievemmällä verotuksella on haluttu alentaa muun muassa kuorma-autoliikenteen ja sitä kautta vientiteollisuuden sekä linja-autoliikenteen kustannuksia. Tämä on toteutettu siten, että dieselöljyn ja sitä korvaavien polttoaineiden energiasisällölle annettua veroa alennetaan kiinteällä summalla noin 0,0072 euroa megajoulelta, mikä tarkoittaa dieselöljylitralle 25,95 sentin veronalennusta veroperusteen edellyttämään tasoon. Verotaulukossa ilmoitettuna fossiilisen dieselöljyn energiasisältövero on 30,70 senttiä litralta ja hiilidioksidivero 18,61 senttiä litralta. Koska dieselöljyn energiasisältövero on matalampi (0,0085 euroa megajoulelta) kuin veron ympäristöperusteet edellyttäisivät (0,0157 euroa megajoulelta) eikä dieselhenkilöautojen suosimiselle ole ympäristö- eikä muitakaan perusteita, dieselkäyttöisistä henkilöautoista kannetaan ajoneuvoveron käyttövoimaveroa, jolla tasapainotetaan bensiinin ja dieselöljyn erilaisesta verokohtelusta aiheutuvia kustannuseroja autoilijoille keskimääräisellä vuotuisella ajosuoritteella.

Koska myös bioperäisten bensiini- ja diesellaatujen energiasisältövero määräytyy niiden lämpöarvon perusteella, niiden litraperusteinen energiasisältövero on vastaavia fossiilisia polttoaineita matalampi.

Lähipäästöiltään perinteisiä fossiilisia polttoaineita parempien polttoainelaatujen energiasisältöverosta myönnetään alennus, joka vastaa päästöhyödyn laskennallista arvoa.

Kaikkien fossiilisten ja bioperäisten liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron määrän laskentaperuste on hiilidioksiditonnin arvo 58 euroa sekä jokaiselle tuotteelle ominainen hiilidioksidipäästökerroin. Sekä fossiilisten että bioperäisten polttoaineiden hiilidioksidivero on energiasisältöveron tavoin suhteutettu polttoaineen lämpöarvoon, jolloin bioperäisten polttoaineiden litrakohtainen vero on fossiilisia alempi. Lisäksi kestävyyskriteerit täyttävien biopolttoaineiden hiilidioksidiveroa alennetaan suhteessa vastaavan fossiilisen polttoaineen verotasoon, koska niillä katsotaan saavutettavan hiilidioksidipäästön vähenemää verrattuna vastaaviin fossiilisiin polttoaineisiin. Kestävyyskriteerit täyttävien, niin sanottujen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden, kuten maatalousperäisen etanolin ja biodieselin, hiilidioksidivero on puolitettu. Jätteistä, selluloosasta tai lignoselluloosasta valmistetut niin sanotut toisen sukupolven biopolttoaineet on vapautettu hiilidioksidiverosta, koska niiden voidaan katsoa olevan hiilidioksiditaseeltaan lähes neutraaleja polttoaineita. Liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron laskentaperustetta täsmennettiin vuonna 2012 lailla 256/2012 siten, että biopolttoaineiden lisäksi fossiilisen moottoribensiinin ja dieselöljyn hiilidioksidipäästössä otetaan huomioon polttoaineen elinkaarenaikainen keskimääräinen kasvihuonepäästö Euroopan unionin (EU) komission vaatimusten mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoitti fossiilisten moottoribensiini- ja diesellaatujen hiilidioksidipäästökertoimen korottamista noin 20 prosentilla, vaikka muutoksella ei ollut vaikutusta litrakohtaisiin verotasoihin samanaikaisesti tehdyn hiilidioksiditonnille annetun arvon alentamisen takia. Muutoksella yhdenmukaistettiin fossiilisten ja bioperäisten liikennepolttoaineiden veroperusteet verotukseen liittyvien valtiontukiongelmien välttämiseksi.

Sekä fossiilisista että bioperäisistä liikennepolttoaineista kannetaan valmisteverotuksen yhteydessä huoltovarmuusmaksua.

Fossiilisen moottoribensiinin verotasoa korotettiin vuoden 2012 alusta 2,34 senttiä litralta ja vuoden 2014 alusta 2,25 senttiä litralta. Verotaso vuosien 2010 ja 2014 välillä on noussut yhteensä 7,3 prosenttia. Energiaverouudistuksen yhteydessä vuonna 2011 myös veron rakennetta kuitenkin muutettiin niin, että moottoribensiiniä korvaaville bioperäisille polttoaineille säädettiin omat, litramääräisesti fossiilisia polttoaineita alemmat verotasot. Keskimäärin moottoribensiinin ja sitä korvaavien polttoaineiden verot ovat nousseet hieman alle neljä prosenttia vuosien 2010 ja 2014 välillä.

Fossiilisen dieselöljyn verotasoa korotettiin vuoden 2012 alusta 2,65 senttiä litralta. Tämän lisäksi vero nousi samaan aikaan aikaisemmin säädetyn mukaisesti 7,9 senttiä litralta, mikä korotus kompensoitiin henkilö- ja kuorma-autojen käyttövoimaveron alennuksena. Vuoden 2014 alusta fossiilisen dieselöljyn verotaso nousi 2,71 senttiä litralta. Jos kompensoivaa käyttövoimaveron alennusta ei oteta huomioon, fossiilisen dieselöljyn verotaso on noussut vuosien 2010 ja 2014 välillä yhteensä 30,6 prosenttia ja kompensointi huomioiden 14,7 prosenttia. Keskimäärin dieselöljyn ja sitä korvaavien polttoaineiden verot ovat nousseet hieman yli 10 prosenttia vuosien 2010 ja 2014 välillä.

Lämmityspolttoaineet

Lämmitykseen käytettävien sekä voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden, jäljempänä lämmityspolttoaineet, kuten kevyen ja raskaan polttoöljyn sekä kivihiilen ja maakaasun, verotuksesta säädetään polttoaineverolaissa sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996), jäljempänä sähköverolaki. Energiaverouudistuksen yhteydessä vuoden 2011 alusta myös lämmityspolttoaineiden litra- tai painoperusteinen valmistevero muutettiin lailla 1444/2010 yhdenmukaisin veroperustein määräytyväksi, polttoaineen energiasisältöön perustuvaksi energiasisältöveroksi ja poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön perustuvaksi hiilidioksidiveroksi. Verouudistuksessa viitepolttoaineena käytettiin kevyttä polttoöljyä, jonka energiasisältöveron suuruus saatiin vähentämällä sen kokonaisverotasosta hiilidioksidiveron määrä. Lämmityspolttoaineiden kokonaisverotasoja korotettiin samalla työnantajan kansaneläkemaksun poistamisesta aiheutuvien verotuottomenetysten korvaamiseksi. Hiilidioksidiveron laskennassa käytettiin hiilidioksiditonnin arvona 30 euroa. Edellä mainituilla perusteilla kevyen polttoöljyn energiasisältöveroksi tuli 0,00214 euroa megajoulelta ja hiilidioksidiveron määräksi 0,0022 euroa megajoulelta. Nykyisen lain 612/2012 mukaan kevyen polttoöljyn energiasisältöveron määrä on 0,00185 euroa megajoulelta ja hiilidioksidiveron määrä 0,0026 euroa megajoulelta, joka vastaa hiilidioksidin arvoa 35 euroa tonnilta. Verotaulukossa verojen määrä on selvyyden vuoksi muunnettu verotettavaan yksikköön polttoainekohtaisesti.

Verotaulukon mukaan maakaasun energiasisältövero on 4,45 euroa megawattitunnilta vuosina 2013–2014. Vuoden 2015 alusta vero nousee 6,65 euroon megawattitunnilta, mikä on maakaasun veron tavoitetaso, jotta se verotettaisiin yhdenmukaisin perustein muiden lämmityspolttoaineiden kanssa. Maakaasun energiasisältövero on vuoteen 2015 asti tavoitetasoa alempi, koska maakaasulle haluttiin vuoden 2011 verouudistuksen yhteydessä antaa aikaa sopeutua yhdenmukaiseen verotukseen muiden fossiilisten tuontipolttoaineiden kanssa. Maakaasun alennettu verokanta on luonteeltaan verotukea, jonka suuruus on tällä hetkellä noin 32 miljoonaa euroa vuodessa. Energiasisältöveron tason noustessa vuoden 2015 alusta tuki poistuu maakaasulta kokonaan. Komission virkamiesten mukaan järjestely, jossa maakaasun verotuki muihin polttoaineisiin nähden poistetaan asteittain vuoteen 2015 mennessä, on perusteltu. Maakaasun hiilidioksidiveroon ei sisälly verotukea, koska sen perusteet ja taso ovat yhdenmukaiset muiden lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiverotuksen kanssa.

Lämmityspolttoaineista kannetaan valmisteverotuksen yhteydessä lisäksi huoltovarmuusmaksua. Kaasumaiset ja kiinteät biopolttoaineet ovat verottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia.

Polttoturve

Vuoden 2011 alusta voimaantulleen energiaverouudistuksen yhteydessä polttoturpeelle säädettiin vaiheittain nouseva, matala (1,9 euroa megawattitunnilta) energiavero, joka ei perustu turpeen energiasisältöön eikä polton hiilidioksidipäästöön muiden energiatuotteiden tavoin. Sähköverolain liitteen verotaulukon 2 (laissa 1132/2013) mukaan turpeen vero on 4,90 euroa megawattitunnilta vuonna 2014 ja nousee 5,90 euroon megawattitunnilta vuoden 2015 alussa. Jos turve verotettaisiin yhdenmukaisin perustein muiden lämmityspolttoaineiden kanssa, veron tulisi olla noin 19—20 euroa megawattitunnilta. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa turpeen vero olisi yhdenmukaisin perustein laskettuna noin 13—14 euroa megawattitunnilta, koska yhdistetyssä tuotannossa käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidivero on puolitettu.

Polttoturve on kasvihuonepäästöiltään fossiilisiin polttoaineisiin rinnastettava tuote. Vaikka polttoturpeen verottaminen fossiilisten polttoaineiden tavoin olisi sinänsä perusteltua ja parantaisi verotuksen ulkopuolella olevan metsähakkeen kilpailukykyä, se saattaisi nostaa samalla kuitupuun hintaa. Turve on myös tärkeä biomassojen seospolttoaine, millä on merkitystä uusiutuvan energian käytön edistämisessä ja EU:ssa Suomelle asetetun 38 prosentin suuruisen uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisessa. Lisäksi turpeen ja metsähakkeen hinnan kohotessa yli kivihiilen ne alkaisivat korvautua osittain kivihiilellä, millä olisi vaikutusta huoltovarmuuteen. Turpeen ja metsähakkeen korvautuminen kivihiilellä ei olisi myöskään ympäristöpoliittisesti tarkoituksenmukaista. Edellä mainituista syistä polttoturvetta verotetaan lievemmin verrattuna muihin lämmityspolttoaineisiin. Vaiheittainen veron nousu on mahdollistanut veron vaikutusten seurannan.

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) mukaan metsähakkeelle myönnetään valtion varoista muuttuvaa sähköntuotannon tukea, jonka laskentaperusteet on sidottu muun muassa päästöoikeuden ja turpeen hintaan, puustamaksukykyyn sekä turpeen verotasoon. Turpeen veronkorotus parantaa metsähakkeen hintakilpailukykyä verrattuna turpeeseen, jolloin metsähakkeella tuotetun sähkön tukitarve pienenee veron noustessa. Metsähakkeen tukijärjestelmä on saanut komission valtiontukihyväksynnän. Tarkoituksena on ollut luoda metsähakkeella tuotetulle sähkölle tasapainoinen tuki- ja ohjausjärjestelmä, joka ottaa huomioon useat eri kustannustekijät ja tasapainoilee puunkäytön edistämisen, raaka-ainepuun hinnannousun negatiivisten vaikutusten vähentämisen ja kivihiilen käytön lisääntymisen välillä. Metsähakkeen tuki kohdentuu kustannuksiltaan kalleimman puujakeen käytön edistämiseen, ei kuitu- ja tukkipuuhun, sähkön tuotannossa.

Sähkö

Sähköverolain mukaan sähkön verotus ei perustu energiasisältöön eikä hiilidioksidipäästöön kuten liikenne- ja lämmityspolttoaineilla, vaan siitä kannetaan fiskaalista energiaveroa. Sähköstä kannetaan valmisteverotuksen yhteydessä huoltovarmuusmaksua.

Sähköveroa kannetaan kaikesta sähköstä sen tuotantotapaan katsomatta eikä vero siten perustu sähkön tuottamiseen käytettyjen polttoaineiden hiili- tai energiasisältöön. Sähkön tuotannon polttoaineet ovat verottomia. Sitä vastoin käytettäessä veronalaisia polttoaineita lämmöntuotantoon polttoaineista on suoritettava valmisteveroa. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa verotetaan vain hyötylämmön tuottamiseen käytettyjä polttoaineita, minkä lisäksi siinä käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidivero on puolitettu.

Sähkön verotasoista säädetään sähköverolain liitteen verotaulukossa 2. Sähkön valmistevero on porrastettu kahteen veroluokkaan. Veroluokan I energiavero on 1,89 ja veroluokan II energiavero on 0,69 senttiä kilowattitunnilta. Veroluokan I verotasoa on viimeksi korotettu 0,2 sentillä kilowattitunnilta vuoden 2014 alusta. Veroluokan I veroa kannetaan esimerkiksi kotitalouksissa, palvelutoiminnoissa, julkisella sektorilla, maa- ja metsätaloudessa sekä rakentamisessa käytetystä sähköstä. Alemman veroluokan II veron piiriin kuuluu mineraalien kaivussa, teollisuudessa, ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä sekä konesaleissa käytetty sähkö. Teollisuudella tarkoitetaan sähköverolain 2 §:n 6 kohdan mukaan mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti.

Sähköstä suoritetaan vero siinä vaiheessa, kun se luovutetaan sähköverkosta kulutukseen. Siten ensisijainen sähköverovelvollinen on verkonhaltija, joka luovuttaa sähkön käyttäjälle joko veroluokan I tai II verolla. Sähkön toimittamiseksi alennetulla veroluokalla ensisijaisesti verkonhaltijan on varmistuttava siitä, että sähkön käyttäjä on oikeutettu hankkimaan sähköä alennetulla verolla. Lisäksi sähkön käyttäjän on annettava verkonhaltijalle kirjallinen vakuutus kuulumisestaan veroluokkaan II. Sähköverolain 4 §:n 2 momentin mukaan alennetun veroluokan sähkö on voitava erikseen mitata toimitettaessa sitä kulutuspaikalle.

Verovelvollinen on myös se, joka on hankkinut veroluokan II sähköä ja on käyttänyt tai luovuttanut sähkön veroluokan I mukaiseen käyttötarkoitukseen. Tällöin sähkön käyttäjän on maksettava veroluokkien eron mukainen energiavero.

Teollisuuden energiaverotuet ja kaivostoiminta

Kaivostoiminta eli malmien, mineraalien ja energiamineraalien kaivu ja louhinta rinnastetaan sähköverolaissa teollisuuteen, joka saa energiaverotuksessa merkittäviä verotukia. Teollisuus voi hankkia veroluokan II mukaan verotettua sähköä sähköverolain 4 §:n nojalla. Lisäksi sähköverolain 8 a §:n mukaan energiaintensiivinen yritys saa veronpalautusta (veroleikkuri) siltä osin kuin sen hankkimiin tai käyttämiin energiatuotteisiin sisältyvien valmisteverojen määrä on enemmän kuin 0,5 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Tältä osin yrityksellä on oikeus saada palautuksena maksetuista valmisteveroista 85 prosenttia. Palautuksesta vähennetään kuitenkin omavastuuosuutena 50 000 euroa. Palautuksen maksaa Tulli. Palautus maksetaan vuosittain hakemuksesta, joka on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa yrityksen tilikauden päättymisestä. Järjestelyn avulla on parannettu paljon energiaa käyttävän teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä tilanteessa, jossa energiaverotuksella toisaalta pyritään hillitsemään energian kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä.

Sähkön alennettu verokanta tarkoittaa nykyisin kokonaisuudessa vuositasolla noin 450 miljoonan euron suuruista verotukea teollisuudelle muihin kuluttajiin (muu elinkeinoelämä ja kotitaloudet) verrattuna. Alennetun sähköverokannan tuesta noin 350 miljoonaa euroa kohdistuu energiaintensiiviselle teollisuudelle, minkä lisäksi se saa veroluokan II mukaan verotetusta sähköstä palautusta veroleikkurin kautta. Sähköveroluokan II tuoton arvioidaan olevan vuonna 2014 noin 265 miljoonaa euroa. Siitä reilut 200 miljoonaa euroa kohdistuu energiaintensiiviselle teollisuudelle, joka saa valtaosan maksamastaan verosta takaisin veroleikkurin kautta palautuksena. Veroleikkuri leikkaa keskimäärin noin 70 prosenttia, ja parhaimmillaan siis lähes 85 prosenttia, leikkurin piirissä olevien yritysten energiaveroista. Valtaosa palautuksesta muodostuu sähköstä maksetuista valmisteveroista.

Kaivostoiminta sai verotukea alennettuna sähköverokantana Tilastokeskuksen vahvistaman toimialaluokituksen mukaisen jaottelun perusteella arvioituna noin 14 miljoonaa euroa vuodelta 2012. Lisäksi kaivostoiminta sai energiaverotukea veroleikkurin kautta noin 5,6 miljoonaa euroa. Leikkurin piiriin kuuluneet yritykset harjoittivat pääosin joko metallimalmien louhintaa, muuta kaivostoimintaa ja louhintaa kuten soran ottoa tai kaivostoimintaa palvelevaa toimintaa.

Energiaverotukiin oikeutettu teollisuus on määritelty sähköverolain 2 §:n 6 kohdassa. Sen mukaan teollisuudella tarkoitetaan mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti, minkä lisäksi teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kulumattoman tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantotoimintaan. Teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Tarkoituksena on, että vain sähköverolain mukaisessa teollisuudessa käytetty sähkö on oikeutettu alennettuun sähköveroluokkaan II ja että vain sähköverolain mukaisessa teollisuudessa kulutetut sähkö ja lämmityspolttoaineet pääsevät veroleikkurin piiriin. Esimerkiksi teollisuudesta erillään olevien pääkonttoreiden tai tutkimuslaitosten kuluttama veroluokan I mukainen sähkö ei ole oikeutettu veronpalautukseen. Myöskään ajoneuvoissa, työkoneissa tai muissa moottoreissa käytetyt polttoaineet eivät kuulu veroleikkurin piiriin.

Teollisuus on tarkemmin määritelty asiaa koskeneen hallituksen esityksen (HE 225/1996 vp) perusteluissa viittaamalla Tilastokeskuksen vuonna 1995 vahvistamaan toimialaluokitukseen. Sen mukaan teollisuudella eli valmistuksella tarkoitetaan mekaanista tai kemiallista epäorgaanisten tai orgaanisten aineiden muuttamista uusiksi tuotteiksi riippumatta siitä, suoritetaanko työ koneellisesti vai käsin, tehtaassa vai työntekijän kotona. Tuotteiden kokoaminen eli kokoonpano katsotaan myös teollisuudeksi. Energiaverotukien toteuttamiseksi sähköverolaissa olevaan teollisuuden määritelmään lisättiin myös mineraalien kaivu, jolloin teollisuuden energiaverotukiin oikeutetuiksi toiminnoiksi luettiin toimialaluokituksen pääluokat C ja D.

Pääluokkaan C kuului energiamineraalien sekä malmin ja mineraalien kaivu ja pääluokkaan D teollisuus. Pääluokkaan D kuului elintarvikkeiden, juomien ja tupakan, tekstiilien ja vaatteiden, nahan ja nahkatuotteiden, puutavaran ja puutuotteiden sekä massan, paperin ja paperituotteiden valmistus. Lisäksi pääluokkaan D kuului kustantaminen ja painaminen, koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineiden, kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen, kumi- ja muovituotteiden, ei-metallisten mineraalituotteiden, perusmetallien ja metallituotteiden, koneiden ja laitteiden, sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteiden ja kulkuneuvojen valmistus sekä muu valmistus. Muuta valmistusta oli huonekalujen, kultasepäntuotteiden ja kolikoiden, soitinten, urheiluvälineiden, pelien ja leikkikalujen, epäaitojen korujen ja harjojen sekä muualla luokittelemattomien tavaroiden valmistus.

Kaivostoiminta on energiaverotuksessa määritelty vuoden 1995 toimialaluokituksen pääluokan C, mineraalien kaivu, mukaan. Toimialaluokitus on vaihtunut vuoden 1995 jälkeen kahdesti, ja uusin käytössä oleva luokitus on vuodelta 2008. Nykyisen toimialaluokituksen mukaan mineraalien kaivu kuuluu pääluokkaan B, kaivostoiminta ja louhinta. Sisällöllisesti vuoden 2008 toimialaluokituksen määritelmä kaivostoiminnasta on muutamia vähäisiä eroja lukuun ottamatta yhtenevä 1995 luokituksen kanssa. Kaivostoimintaan ja louhintaan kuuluvia alatoimialoja ovat muun muassa energiamineraalien eli fossiilisten polttoaineiden kaivu, metallimalmien louhinta ja muu mineraalien kaivu.

Milloin kaivostoiminnan tai kaivannais-toiminnan yhteydessä harjoitetaan kuljetuk-sen ja markkinoinnin edellyttämiä lisätoimintoja kuten esimerkiksi metallimalmien tai mineraalien murskaamista, hienontamista, jauhamista, muuta muokkaamista, seulomista, pesua tai rikastamista, luokitellaan ne toimialaluokituksessa pääluokkaan kaivos-toiminta ja louhinta. Näistä toiminnoista huolehtivat usein mineraalien oton suorittavat tai niiden lähellä sijaitsevat yksiköt. Sen sijaan, jos malmien ja mineraalien murskaus tai rikastaminen tapahtuu jatkojalostuksen yhteydessä, luokitellaan ne kyseiseen teollisuuden toimialaan kuuluviksi. Kaivostoimintaan ja louhintaan ei myöskään kuulu talteen otettujen aineiden jatkojalostus, joka luokitellaan kyseiseen teollisuuden luokkaan. Myöskään kiven viimeistelyä ja kivituotteiden valmistusta ei lueta kaivostoimintaan.

Kaivostoimintaan ja louhintaan kuuluu niin kaivosalan kuin kaivannaisalankin yrityksiä.

Tällä hetkellä kaivostoiminnan ja teolli-suuden välisellä rajanvedolla ei ole energia-verotuksessa merkitystä, koska molemmat toimialaluokat ovat oikeutettuja energiaverotukiin. Mineraalien ja malmien murskauksessa, muussa muokkauksessa samoin kuin rikastamisessa käytettävää energiaa kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaan toimialojen pääluokkaan mainittu toiminta luokitellaan.

Maatalouden energiaverojen palautus

Energiatuotteiden hintaan sisältyvää valmisteveroa palautetaan ammattimaiselle maatalouden harjoittajalle. Myös kasvihuoneet ovat palautuksen piirissä. Palautuksesta säädetään maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetussa laissa (603/2006), jäljempänä maatalouden veronpalautuslaki. Veronpalautusta maksetaan maataloudessa käytetystä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä, biopolttoöljystä sekä sähköstä. Palautukset maksetaan verovuodelta hakemuksesta jälkikäteen. Palautukset maksaa Verohallinto. Palautusmäärän muuttuessa palautusta maksetaan kulutusajankohtana voimassa olevan palautusmäärän mukaisena.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman linjauksen mukaisesti energiaverotuksen ympäristöohjaus on ulotettu myös päästökaupan ulkopuolella olevan maataloussektorin hiilidioksidipäästöihin. Maataloudelle palautetaan vain energiasisältöveroa vastaava määrä, jolloin maatalouden rasitteeksi jää päästökaupan ulkopuolisena sektorina hiilidioksidiveron määrä. Muutoksen toteuttamiseksi maatalouden veronpalautuslakia muutettiin lailla 1445/2011, jonka voimaantulo kuitenkin lykättiin niin sanotun raamisopimuksen yhteydessä päätetyn mukaisesti vuoden 2014 alkuun. Muutos koski maataloudessa ja kasvihuoneissa käytettyä kevyttä ja raskasta polttoöljyä sekä biopolttoöljyä. Sähkön veronpalautuksen määrään ei tehty vastaavaa muutosta, koska sähköstä ei kanneta energiasisältö- tai hiilidioksidiveroa. Lisäksi maatalouden veronpalautusmääriä tarkennettiin lailla 1133/2013 vuoden 2014 alusta, koska polttoaineverolakiin tehtiin muutos energiasisältö- ja hiilidioksidiveron osuuksien suhteen lailla 611/2012. Samalla maataloudessa käytettyjen polttoaineiden valmisteveron palautus kytkettiin suoraan polttoaineverolaissa säädettyyn energiasisältöveroon maatalouden veronpalautuslaissa aiemmin säädetyn senttimäärän sijaan. Palautusta maksetaan polttoaineiden osalta polttoaineverolaissa säädetyn energiasisältöveron verran. Tämä tarkoittaa myös, että polttoaineverolaissa säädetyn energiasisältöveron muutokset eivät enää edellytä erillistä muutosta maatalouden veronpalautuslakiin. Vastaavaa kytkentää ei ole tehty sähköveron osalta.

Valmisteveroa palautetaan käytetystä kevyestä polttoöljystä ja biopolttoöljystä 6,65 senttiä litralta ja raskaasta polttoöljystä 7,59 senttiä kilogrammalta. Palautuksen jälkeen veroa jää maksettavaksi kevyestä polttoöljystä 9,34 senttiä litralta ja raskaasta polttoöljystä 11,34 senttiä kilogrammalta. Biopolttoöljystä maksettavaksi jää tyypillisesti 4,67 senttiä litralta. Lisäksi maksettavaksi jää huoltovarmuusmaksu.

Koska sähköveroluokan I energiaveroa korotettiin 0,2 sentillä kilowattitunnilta vuoden 2014 alusta, sähkön veronpalautusta korotettiin vastaavasti kasvihuoneviljelijöiden ja muiden maatalousyrittäjien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi lailla 1133/2013. Sähköveroa palautetaan maataloudelle 1,2 senttiä kilowattitunnilta. Sähköstä palautuksen jälkeen maksettavaksi jäävä määrä vastaa alemman sähköveroluokan II veroa. Kasvihuoneille voidaan toimittaa sähköä suoraan alemman veroluokan II verolla, jos viljelmälle on asennettu erillinen sähkömittari. Tältä osin sähköstä ei voi hakea palautusta.

Vuodelta 2013 palautuksia on maksettu noin 46,6 miljoonaa euroa. Koska palautus ei enää kata hiilidioksidiveron osuutta, vuodelta 2014 maksettavan palautuksen määrän arvioidaan vähenevän noin 31 miljoonaan euroon. Koska palautukset maksetaan jälkikäteen, valtion talousarvion kassaperusteisuuden takia muutos vaikuttaa valtiontalouteen pääasiassa vasta vuonna 2015.

Taulukko 1. Energiaverojen palautukset maataloudelle ja kasvihuoneille vuodelta 2013

EnergialähdeEnergiamäärä,Palautettu määrä,

yksikköä, milj.milj. euroa

Kevyt polttoöljy kasvihuoneviljelyssä (l) 11,3 1,5

Kevyt polttoöljy muussa maataloudessa (l) 260,1 33,9

Biopolttoöljy kasvihuoneviljelyssä (1) 0,009 0,1

Biopolttoöljy muussa maataloudessa (1) 0,005 0,05

Raskas polttoöljy kasvihuoneviljelyssä (kg) 9,8 1,4

Raskas polttoöljy muussa maataloudessa (kg) 1,5 0,2

Sähkö kasvihuoneviljelyssä ja muussa maataloudessa (kWh) 966,3 9,5

1.2 EU:n lainsäädäntö

Energiaverotuksesta säädetään energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY, jäljempänä energiaverodirektiivi. Se mahdollistaa elinkeinotoiminnassa käytetyn energian verotuksen alentamisen verrattuna kotitalouksiin. Alennuksen käyttöönoton edellytyksenä on, että energiaverodirektiivin rakennetta ja vähimmäisverotasoja noudatetaan. Energiaverodirektiivin mukainen vähimmäisverotaso esimerkiksi elinkeinotoiminnassa kulutetulle sähkölle on 0,05 senttiä kilowattitunnilta.

Lisäksi energiaverodirektiivi mahdollistaa energiaintensiivisen teollisuuden verotuksen alentamisen verrattuna muuhun elinkeinotoimintaan. Energiaverodirektiivin mukaan käytettäessä alennuksen laskentaperusteena jalostusarvoa kannettavan kansallisen energiaveron on oltava vähintään 0,5 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Samalla on varmistuttava siitä, että direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja noudatetaan. Veronalennusta ei saa soveltaa liikennepolttoaineisiin eikä työkoneiden kuluttamiin polttoaineisiin.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT, 107 artiklan määräykset rajoittavat valtion tukitoimenpiteiden, kuten suorien tukien tai veronpalautusten käyttöä talouspolitiikan välineenä. Vaikka energiaverodirektiivi mahdollistaa edellä kuvatulla tavalla elinkeinoelämän tukemisen esimerkiksi alentamalla sähköveron tasoa kotitalouksiin verrattuna, tulevat elinkenoelämään kohdistuvat tukitoimet arvioitaviksi EU:n valtiontukea ja verosyrjintää koskevien määräysten perusteella.

Pääsäännön mukaan valtion tueksi katsottavat toimenpiteet on ilmoitettava komissiolle ennen niiden käyttöönottoa. Ennakkoilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa tukien soveltuvuus yhteismarkkinoille eikä tukitoimenpidettä voida ottaa käyttöön, ennen kuin komissio on hyväksynyt tukijärjestelmän. Eräissä valtiontukitapauksissa mahdollisuutena on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi SEUT 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014, jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus, mukainen yksinkertaistettu menettely. Komission asetuksena se on suoraan jäsenvaltiota ja oikeushenkilöitä velvoittavaa oikeutta. Asetuksen 44 artiklan mukaan ympäristöverojen alennusten muodossa toteutettavat ympäristönsuojelutukiohjelmat, jotka täyttävät energiaverodirektiivin edellytykset, ovat yhteismarkkinoille soveltuvia. Ne vapautetaan ennakkoilmoitusvaatimuksesta, jos veronalennuksen saajat valitaan läpinäkyvien ja objektiivisten kriteerien perusteella ja jos tukea saavat maksavat veroa vähintään energiaverodirektiivissä vahvistetun vähimmäistason. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tukea myönnettäessä jäsenvaltion on varmistuttava siitä, että energiaverodirektiivin rakennetta ja vähimmäistasoja noudatetaan jäsenvaltiossa tosiasiallisesti. Jos tukea maksetaan enemmän kuin unionin lainsäädäntö mahdollistaa, kyseessä on laiton tuki ja seurauksena voi olla tuen takaisinperiminen kymmeneltä vuodelta korkoineen. Suomessa ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan veroleikkuriin, teollisuuden ja konesalien alennettuun sähköveroon sekä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon puolitettuun hiilidioksidiveroon. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuet ovat valtiontukea, joista ilmoitetaan ja raportoidaan jälkikäteen vuosittain komissiolle.

Liikenne- ja lämmityspolttoaineiden ja sähkön valmisteverotus täyttää energiaverodirektiivissä edellytetyn vähimmäistason ja rakenteen. Polttoturpeen verotus on suljettu energiaverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta myös sen verotukseen tulevat sovellettaviksi SEUT:n verosyrjintää koskevat määräykset vastaavalla tavalla kuin energiaverodirektiivin soveltamisalaan kuuluviin energiatuotteisiin.

Maatalouden energiaveropalautusten maksaminen edellyttää yleisten valtiontukimääräysten sekä maa- ja metsätalouden valtiontukea koskevien suuntaviivojen soveltamista. SEUT 108 artiklan nojalla toimenpide edellyttää komissiolle tehtävää ilmoitusta ja komission hyväksyntää, jos toimenpidettä voidaan mahdollisesti pitää valtiontukena. Komissio hyväksyi maataloudenharjoittajille maksettavan valtiontuen lokakuussa 2007 antamallaan päätöksellä (N 315/2006). Valtiontukilupa päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013. Komissio hyväksyi Suomen tekemän ilmoituksen tukiohjelman jatkamisesta 18 päivänä joulukuuta 2013 antamallaan päätöksellä (SA.37495, N/2013).

2 Esityksen tavoitteet ja ehdotetut muutokset

Esityksen verotasoja koskevat muutokset vuoden 2015 alusta perustuvat pääosin pääministeri Kataisen hallituksen keväällä 2014 tekemään päätökseen julkisen talouden sopeutustoimista ja rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta osana julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2015 - 2018, jonka pääministeri Stubbin hallitus on ohjelmassaan vahvistanut.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi eräitä muita tarkennuksia energiaverotukseen, joiden tavoitteena on varmistaa verotuksen yhteensopivuus EU:n lainsäädännön kanssa.

2.1 Liikennepolttoaineet

Liikennepolttoaineiden veron korotus ehdotetaan toteutettavaksi nostamalla kaikkien liikennepolttonesteiden veroa siten, että moottoribensiinin energiasisältövero nousisi 0,84 ja dieselöljyn energiasisältöverovero 0,95 senttiä litralta. Biopolttoaineiden litrakohtainen energiasisältövero nousisi tuotteesta riippuen tätä vähemmän niiden fossiilisia polttoaineita alhaisemman lämpöarvon takia. Veronkorotus kohdennettaisiin tällä kertaa täysimääräisesti energiasisältöveroon, koska vuosien 2012 ja 2014 korotukset ovat kohdistuneet hiilidioksidiveroon. Valitulla ratkaisulla korotustarve olisi energiatuotetta kohti vähäisempi ja veropohja vakaampi, koska energiasisältöveroa ei alenneta biopolttoaineiden kestävyyskriteerien perusteella. Energiasisältöveron nosto kannustaisi energian säästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen ja vähentäisi siten osaltaan myös hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi lämmityspolttoaineiden ja liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron taso lähestyisivät toisiaan, mikäli lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveroa samanaikaisesti korotetaan.

Keskimäärin moottoribensiinin ja sitä korvaavien polttoaineiden verotaso nousisi 1,3 prosenttia ja dieselöljyn ja sitä korvaavien biopolttoaineiden verotaso noin kaksi prosenttia. Korotus toteutettaisiin nostamalla energiasisältövero 0,0157 eurosta 0,016 euroon megajoulelta. Dieselöljyä verotettaisiin edelleen noin 0,0072 euroa megajoulelta eli 25,95 senttiä litralta lievemmin kuin sen ominaisuudet verotasoksi edellyttäisivät. Koska ero säilyisi samansuuruisena kuin ennen korotusta, dieselkäyttöisistä henkilöautoista kannettavaan käyttövoimaveroon ei tarvitse tehdä muutosta bensiini- ja dieselkäyttöisten henkilöautojen mahdollisimman tasapuolisen verokohtelun säilyttämiseksi.

2.2 Lämmityspolttoaineet

Lämmityspolttoaineiden veronkorotus kohdistettaisiin hiilidioksidiveroon. Hiilidioksidiveroa korotettaisiin niin, että hiilidioksiditonnin arvona käytettäisiin nykyisen 35 euron sijasta 44 euroa. Tällöin esimerkiksi kevyen polttoöljyn hiilidioksidivero nousisi 0,0026 eurosta megajoulelta noin 0,0033 euroon megajoulelta. Hiilidioksidiveron korotuksen tavoitteena on kannustaa vähäpäästöisten lämmityspolttoaineiden käyttöön ja parantaa maakaasun kilpailuasemaa erityisesti suhteessa kivihiileen.

Bioperäisten nestemäisten lämmityspolttoaineiden verotuksen rakenne säilyisi ennallaan. Niiden hiilidioksidiveroa alennettaisiin nykyisen verorakenteen mukaisesti siten, että kestävien ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden hiilidioksidivero olisi puolitettu. Toisen sukupolven jäte- ja tähdeperäisiltä biopolttoaineilta ei kannettaisi edelleenkään hiilidioksidiveroa.

Lämmitykseen käytetystä mäntyöljystä kannetaan valmisteveroa raskaan polttoöljyn veroa vastaava määrä. Veron tarkoituksena on ohjata mäntyöljy energiakäytöstä jatkojalostukseen kemianteollisuuden raaka-aineeksi. Jatkojalostuksen raaka-ainesaannin turvaamiseksi ehdotetaan, että mäntyöljyn veroa korotettaisiin saman verran kuin raskaan polttoöljyn.

Muutoksia ei ehdoteta biokaasun eikä kiinteiden biomassojen verotukseen. Myös yhdistetyn tuotannon verotuksen sääntely säilyisi ennallaan.

2.3 Polttoturve

Polttoturpeen veroa alennettaisiin eurolla megawattitunnilta vuoden 2015 alusta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että turpeen verotaso säilyisi nykyisellä tasolla 4,90 eurossa megawattitunnilta, koska vuodelle 2015 jo säädetty veronkorotus ei toteutuisikaan. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta edellytti mietinnössään VaVM 51/2010 vp, että vuodesta 2011 alkavan turpeen asteittaisen veronkorotuksen vaikutuksia tulee seurata ja arvioida, koska turpeen verotukseen sisältyy ristikkäisiä intressejä. Valtiovarainvaliokunnan mukaan näin voidaan varmistua muun muassa siitä, ettei turve korvaudu kivihiilellä, eikä vero heijastu kielteisellä tavalla kuitupuun hintaan tai ohjaa jalostuskelpoista puuta energiakäyttöön.

Vuoden 2011 jälkeen useat polttoaineiden käyttöön vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet merkittävästi. Erityisesti kivihiilen ja päästöoikeuden hinta on laskenut huomattavasti, kun taas metsähakkeen hinta on ollut lievässä nousussa. Lisäksi turpeen veroa on nostettu 1,90 eurosta 4,90 euroon megawattitunnilta ja samalla metsähakkeella tuotetun sähkön tuki on tukijärjestelmän mukaisesti automaattisesti laskenut. Yhdessä nämä tekijät ovat johtamassa tilanteeseen, jossa metsähakkeen ja turpeen kilpailukyky suhteessa kivihiileen heikkenee tai menetetään. Seurauksena saattaa olla tilanne, jossa kivihiili syrjäyttäisi turpeen ja metsähakkeen käyttöä myös yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Turpeen veropohja on pienentynyt vuodesta 2011 vuoteen 2013 yli 25 prosenttia ja kivihiilen veropohja on samanaikaisesti kasvanut lähes 15 prosenttia. Ehdotetulla veronalennuksella tavoitellaan turpeen ja metsähakkeen kilpailukyvyn parantamista kivihiileen nähden. Turve on tärkeä biomassan seospolttoaine, joten sen veron alentaminen alentaisi biomassan käyttökustannuksia ja parantaisi biomassan käytön edellytyksiä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Turpeen veron alentaminen nostaisi myös automaattisesti metsähakkeelle myönnettävää sähkön tuotantotukea, mikä siten parantaisi jonkin verran tukipolttoaineena käytettävän turpeen asemaa myös lauhdetuotannossa.

2.4 Sähkö ja maatalouden veronpalautus

Sähkön veroluokan I veroa ehdotetaan korotettavaksi 0,35 sentillä kilowattitunnilta. Korotuksen suuruus olisi noin 18 prosenttia.

Maatalouden valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaan koko maatalousalaa on kohdeltava yhdenmukaisesti. Maatalouden sähköverorasitus vastaa veroluokkaa II eli 0,69 senttiä kilowattitunnilta. Sähköveroluokan I ehdotettu veronkorotus kasvattaisi sähköveroluokan I ja II verotasojen eroa 0,35 sentillä. Tästä syystä maataloudessa kulutetusta sähköstä suoritettavaa veronpalautuksen määrää ehdotetaan nostettavaksi vastaavasti.

Komissio on hyväksynyt nykyisen maatalouden veronpalautuksia koskevan tukiohjelman jatkamisen vuoden 2014 alusta. Komissiolle on tehtävä uusi ilmoitus tuen muuttamisesta, koska sähköverosta maksettavan palautuksen määrää ehdotetaan korotettavaksi. Palautusten maksaminen ehdotuksen mukaisesti vuonna 2015 ja sitä myöhempinä vuosina käytetystä sähköstä edellyttää, että komissio hyväksyy tuen muutoksen.

Komissio on antanut 1 päivänä heinäkuuta 2014 uudet suuntaviivat Euroopan unionin maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014—2020 (2014/C204). Suomi on sitoutunut siihen, että maatalouden veronpalautusta koskeva tukiohjelma on myös näiden uusien valtiontukisäännösten mukainen. Tähän liittyen maatalouden veronpalautuslakiin ehdotetaan lisättäväksi eräitä tarkentavia säännöksiä.

2.5 Kaivostoiminnan ja louhinnan energiaverotus

Rakennepoliittisena toimenpiteenä ja osana ympäristölle haitallisten verotukien karsimista kaivostoiminnan energiaverotuet ehdotetaan poistettaviksi. Mineraalien kaivuuta ei enää rinnastettaisi sähköverolaissa teollisuuteen.

Rajanveto teollisuuden ja kaivostoiminnan välillä voitaisiin toteuttaa Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2008) jaottelun mukaisesti. Kaivostoimintaan luettaisiin tällöin pääluokkaan B, kaivostoiminta ja louhinta, nykyisin kuuluvat toiminnot, joita harjoittavat lähinnä kaivosalan ja kaivannaisalan yritykset. Verotuet eivät siten enää koskisi tähän pääluokkaan kuuluvaa metallimalmien ja mineraalien louhintaa, murskausta tai rikastamista, eivätkä myöskään rakennuskiven louhintaa ja soran ottoa.

Toimialaluokituksen mukaan kaivostoiminnan ja louhinnan yhteydessä tapahtuva malmin muokkaus kaivospaikalla jatkojalostuksessa tarvittavaan, toisin sanoen rikastamista edeltävään, muotoon esimerkiksi murskaamalla tai magneettisella rikastuksella luetaan kaivostoimintaan eikä teollisuuteen, joten se ei enää olisi oikeutettu hankkimaan sähköä veroluokan II verolla eikä siihen sovellettaisi sähköverolain energiaveroleikkuria koskevia säännöksiä.

Sen sijaan mineraalien murskaaminen, jauhaminen ja muu työstäminen tai muokkaaminen, kun se ei tapahdu kaivostoiminnan yhteydessä, ei ole toimialaluokituksen mukaan kaivostoimintaa, vaan se luokitellaan teollisuuden pääluokkaan C kuuluvaksi. Myös malmien jatkojalostaminen säilyisi energiaverotukien piirissä, sillä toiminta luetaan toimialaluokituksen mukaan teollisuuden pääluokkaan C.

Käytännössä edellä mainitun mukainen jaottelu tarkoittaisi, että jos murskaaminen tai rikastaminen tapahtuu muualla kuin kaivoksen yhteydessä, se luettaisiin energiaverotukiin oikeuttavaan teollisuuteen, kun taas kaivoksen yhteydessä tapahtuva murskaaminen ja rikastaminen jäisivät kaivostoimintaan kuuluvina näiden tukien ulkopuolelle.

Neutraalisuussyistä yritysten samankaltaista toimintoa olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista kohdella samalla tavalla verotuksessa riippumatta siitä, missä se tapahtuu. Yhdenvertainen kohtelu olisi perusteltua myös kilpailu- ja valtiontukinäkökohdasta. Saman toiminnon erilainen verokohtelu ei edistäisi myöskään materiaalitehokkuuden ja ympäristötavoitteiden toteuttamista, sillä verotus voisi ohjata näiden tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukaisiin toimintojen järjestelyihin ja materiaalin kuljetuksiin. Myös muutamat lausunnonantajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että energiaverotukien eriyttäminen toimialaluokituksen perusteella merkitsisi samankaltaisen toiminnan epäneutraalia kohtelua ja voisi johtaa edellä mainittuihin ongelmiin.

Edellä mainituista syistä ehdotetaan, että energiaverotukiin oikeuttava teollisuus määriteltäisiin sähköverolaissa siten, että se kohtelisi kaikkia yrityksiä samalla tavalla riippumatta siitä, miten erityisesti mineraalien murskaukseen ja rikastamiseen kuuluvia toimintoja kohdellaan toimialaluokituksessa. Teollisuudeksi määriteltäisiin vuoden 2008 toimialaluokituksen pääluokkaan C (teollisuus) kuuluvat toiminnot siten täsmennettynä, että rikastaminen luettaisiin energiaverotukiin oikeuttavaan teollisuuteen riippumatta siitä, missä se tapahtuu kun taas rikastamista edeltävät toiminnot kuten murskaaminen, hienontaminen ja muu muokkaus suljettaisiin teollisuuden määritelmän ulkopuolelle tapahtuipa se kaivostoiminnan tai jatkojalostuksen yhteydessä. Näin eri toimijoiden ja toimintojen verokohtelu olisi mahdollisimman neutraalia.

2.6 Muut muutokset

Sähköverolain energiaveroleikkuria koskeviin säännöksiin tehtäisiin eräitä energiaverodirektiivistä ja valtiontukisääntelystä johtuvia tarkennuksia. Direktiivin ja ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti moottoripolttoaineista kuten liikenne- ja työkonepolttoaineista ei ole mahdollista saada palautusta veroleikkurin kautta, mikä kirjattaisiin lakiin rajoittamalla palautus teollisuudessa ja lämmityksessä käytettyyn sähköön ja energiatuotteisiin. Samalla esimerkiksi sähköveroluokan I mukaisessa kohteessa käytetty sähkö ei olisi palautuksen piirissä.

Lisäksi sen varmistamiseksi, että EU:n vähimmäisverotasoja energiaverodirektiivin ja ryhmäpoikkeusasetuksen vaatimusten mukaisesti noudatetaan veroleikkurin yhteydessä, kiellettäisiin negatiivisen jalostusarvon käyttäminen veronpalautuslaskelmassa niin kuin lain tarkoitus ja soveltamiskäytäntö on ollut. Tätä koskevaa säännöstä ei suoraan sisälly sähköverolain 8 a §:ään, vaikka sen keskeisenä tarkoituksena on ollut varmistaa, että energiaverodirektiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja noudatetaan. Energiaverodirektiivin mukaisen energiaverotuksen vähimmäistasojen alitus johtaa siihen, että hyväksytty valtionapu muuttuu kielletyksi valtiontueksi. Tästä syystä yrityksen jalostusarvo ei voi olla negatiivinen.

3 Esityksen vaikutukset
3.1 Taloudelliset vaikutukset

Liikennepolttoaineiden energiasisältöveron korottaminen lisäisi valtion tuloja vuositasolla noin 42 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 verotuoton kasvun arvioidaan jäävän noin 36 miljoonaan euroon valmisteverojen tilityksen ja verosuunnittelun vaikuttaessa vuosikertymään.

Vuodelta 2015 liikennepolttoaineista arvioidaan kertyvän lähes 2,7 miljardia euroa valmisteverotuottoa. Liikennepolttoaineiden verotuotto kasvaisi esityksen seurauksena noin 1,5 prosenttia. Ennusteessa on oletettu, että biopolttoaineiden osuus on jatkossa yhtä suuri kuin biopolttoaineiden jakeluvelvoite edellyttää.

Liikennepolttoaineiden verotuksen painopiste siirtyisi hieman kohti energiasisältöveroa. Ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan merkittävästi muuttaisi polttoaineiden välisiä verotuksellisia suhteita.

Veronkorotus olisi bensiinille ja sitä korvaaville tuotteille keskimäärin 1,3 prosenttia ja dieselille ja sitä korvaaville polttoaineille keskimäärin kaksi prosenttia. Korotukset nostaisivat moottoribensiinin ja sitä korvaavien biopolttoaineiden hintaa arvonlisäveron vaikutus huomioon ottaen noin 1,0 senttiä litralta. Tyypillisen E95-moottoribensiinin hinta nousisi arviolta 0,6 prosenttia. Dieselöljyn ja sitä korvaavien biopolttoaineiden arvonlisäverollinen hinta nousisi 1,2 senttiä litralta. Tyypillisen seitsemän tilavuusprosenttia biodieseliä sisältävän D7-dieselöljylaadun hintaa korotus nostaisi 0,8 prosenttia.

Esityksen seurauksena kuorma-auton vuotuiset polttoainekustannukset nousisivat 368 eurolla 100 000 kilometrin ajosuoritteella. Bensiinikäyttöisen henkilöauton keskimääräiset vuotuiset polttoainekustannukset nousisivat arvonlisävero mukaan lukien noin 13 eurolla ja dieselauton 12 eurolla, jos molempien ajosuorite olisi 17 000 kilometriä vuodessa.

Lämmityspolttoaineiden veronkorotuksella tavoitellaan 80 miljoonan euron nettolisätuottoja. Koska energiaverotukseen sisältyy tukijärjestelmiä, kuten energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkuri, tulisi lämmityspolttoaineiden veroja nostaa bruttomääräisesti noin 90 miljoonalla eurolla tuottotavoitteen saavuttamiseksi. Vuonna 2015 verotuoton arvioidaan kasvavan bruttomääräisesti noin 80 miljoonaa euroa verokertymien ajoituksesta ja verosuunnittelusta johtuen.

Taulukko 2. Yleisimpien lämmityspolttoaineiden yksikköverotasot yhdistetyssä tuotannossa (CHP) ja muussa käytössä

Verotaso ennen korotusta Korotuksen jälkeen Veronkorotus

Yleinen CHP Yleinen CHP YleinenCHP

Kevyt polttoöljy rikitön snt/l 16,34 11,67 18,74 12,87 15 %10 %

Biopolttoöljy snt/l 16,34 11,67 18,74 12,87 15 %10 %

Biopolttoöljy R snt/l 11,67 9,34 12,87 9,94 10 %6 %

Biopolttoöljy T snt/l 7,00 7,00 7,00 7,00 0 %0 %

Raskas polttoöljy snt/kg 19,21 13,54 22,12 15,00 15 %11 %

Polttoturve euroa/MWh 4,90 4,90 4,90 4,90 0 %0 %

Kivihiili jne. euroa/t 132,71 90,50 154,42 101,35 16 %12 %

Maakaasu euroa/MWh 13,664 10,204 15,444 11,094 13 %9 %

Verotasot suhteutettuna polttoaineen energiasisältöön

Kuva

*turpeella energiasisältöveron sijaan energiavero, joka ei perustu turpeen energiasisältöön eikä polton hiilidioksidipäästöön muiden energiatuotteiden tavoin

** yhdistetyssä tuotannossa CO2-vero on puolitettu

Verokertymän mukaan painotettuna korotus olisi noin 14,9 prosenttia ja yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveroalennus huomioiden noin 13,6 prosenttia. Kivihiilen verotaso nousisi eniten, noin 16,4 prosentilla nykyisestä ja maakaasun verotaso tätä vähemmän, 13 prosenttia. Valtaosa kivihiilen ja maakaasun verollisesta kulutuksesta käytetään yhdistetyssä tuotannossa, jossa hiilidioksidiveron osuus on puolitettu. Taulukon lähtötasoissa on huomioitu, että maakaasun energiasisältövero nousee vuoden 2015 alusta aiemmin säädetyn mukaisesti, kun maakaasun nykyinen noin 32 miljoonan euron vuotuinen verotuki poistuu. Sen energiasisältöveron nosto muiden fossiilisten polttoaineiden verotasolle tarkoittaa maakaasun verorasituksen nousua yleisellä verotasolla 19 prosentilla ja yhdistetyssä tuotannossa 28 prosentilla ennen nyt ehdotettavaa korotusta. Yhdessä ehdotettavan korotuksen kanssa maakaasun kokonaisverorasitus nousisi yleisellä verotasolla 35 prosentilla ja yhdistetyssä tuotannossa 39 prosentilla.

Työ- ja elinkeinoministeriön laskelmien mukaan kevyen polttoöljyn hinta nousisi 3,0 ja raskaan polttoöljyn 3,6 senttiä litralta arvonlisäveron vaikutus huomioon ottaen. Kevyen polttoöljyn kuluttajahinta nousisi arviolta noin 3,3 prosenttia ja raskaan polttoöljyn runsas viisi prosenttia. Kaukolämmön hintaa muutos nostaisi suuremmissa kaupungeissa 2,5—4,0 prosenttia laitoksen polttoainevalikoimasta ja tyypistä riippuen. Öljylämmitteisen omakotitalon polttoainekustannuksia muutos nostaisi 50—60 euroa vuodessa ja kaukolämpöä hyödyntävän omakotitalon suurin piirtein saman verran keskimääräisellä kaukolämmön tuotantopolttoainerakenteella.

Lämmityspolttoaineiden valmisteverotuksessa painopiste siirtyisi entisestään hiilidioksidiveroa korostavaksi. Ehdotetut muutokset muuttaisivat polttoaineiden välisiä verotuksellisia suhteita siten, että vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden, kuten maakaasun, kilpailukyky suhteessa kivihiileen paranisi jonkin verran verrattuna aikaisemmin säädettyyn vuoden 2015 verotasoon.

Hiilidioksidiveron korotus parantaisi myös uusiutuvan energian kilpailukykyä lämmöntuotannossa, koska niiden hiilidioksidivero on puolitettu tai ne ovat hiilidioksidiverottomia. Muutoksesta hyötyisi myös yhdistetty tuotanto, jonka laskennallinen verotuki kasvaisi nykytilanteeseen verrattuna noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Jätteistä tehdyn etanolin, metsätähdepohjaisen biodieselin samoin kuin muiden ruokaketjun ulkopuolisista raaka-aineista valmistettujen polttoaineiden hiilidioksidivero olisi edelleen nolla. Pelkkää sähköä tuottavalle lauhdetuotannolle polttoaineiden veronkorotuksella ei ole kustannusvaikutuksia, sillä sähköntuotannon polttoaineet ovat verottomia sähkön tuotannossa, koska energiavero maksetaan lopputuotteesta eli sähköstä.

Kokonaisuutena painopisteen muutos hiilidioksidiveron suuntaan parantaisi vähähiilisten polttoaineiden, uusiutuvan energian ja yhdistetyn tuotannon asemaa. Ehdotetulla muutoksella olisi myönteinen vaikutus päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden hiilidioksidipäästöihin. Päästökauppajärjestelmä asettaa päästökauppasektorin hiilidioksidipäästöille EU-laajuisen päästökaton, joka määrittää päästöjen enimmäismäärän ja hinnan. Kivihiili ja maakaasu kulutetaan lähes kokonaisuudessaan päästökaupan piirissä. Päästökaupan tavoitteena on kustannustehokas päästöjen vähentäminen siellä, missä se on edullisinta. Kansalliset tukitoimet, kuten erilaiset veronalennukset, vähentävät järjestelmän kustannustehokuutta ja lisäävät päästöjen vähentämisen kustannuksia. Verotuksen painopisteen muutoksella ei arvioida olevan muutoksia päästökauppasektorin kokonaispäästöihin.

Lämmityspolttoaineiden veronkorotus kasvattaisi energiaveroleikkurin kautta myönnettävää verotukea arviolta noin 10 miljoonalla eurolla vuositasolla. Leikkurin kautta palautettaisiin entistä enemmän energiaveroja, ja sen piiriin tulisi jonkin verran uusia yrityksiä. Koska energiaverojen palautusta haetaan tilikauden päättymisen jälkeen, muutos lisäisi samalla määrällä valtion vuotuisia energiaverotukimenoja täysimääräisesti vuodesta 2016 alkaen.

Polttoturpeen veronalennus vähentäisi vuodelle 2015 aiemmin arvioituja verotuottoja noin kahdeksalla miljoonalla eurolla. Lisäksi turpeen veron korotuksesta luopuminen lisäisi valtion menoja kasvattamalla metsähakkeelle myönnettävän tuen vuotuista määrää arviolta noin kahdeksalla miljoonalla eurolla turpeen verotasoon sidotun metsähakkeen tukikytkennän takia.

Sähköveron korotuksen arvioidaan lisäävän sähköveron verotuottoa vuositasolla noin 140 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 verotuoton arvioidaan kasvavan noin 127 miljoonaa euroa verojen tilitysajankohdan vaikuttaessa vuosikertymään. Samaan aikaan korotus kuitenkin kasvattaisi maatalouden sähköveron palautusta, joka puolestaan lisäisi valtion vuotuisia menoja noin 3,4 miljoonalla eurolla vuodesta 2016 lukien. Näin ollen korotuksen nettovaikutus valtion taloudelliseen asemaan olisi noin 136 miljoonaa euroa vuonna 2016.

Kaivostoiminnan ja louhinnan siirtäminen sähköveroluokasta II sähköveroluokkaan I esityksessä ehdotetulla tavalla kasvattaisi sähköveroluokan I tuottoa arviolta noin kolmella miljoonalla eurolla vuosittain edellä mainitun 140 miljoonan euron lisäksi.

Sähköveron korotuksesta hieman yli puolet kohdistuisi kotitalouksille ja reilut 40 prosenttia palveluelinkeinoille ja julkiselle sektorille sekä noin yksi prosentti rakennustoiminnalle. Kaivostoiminnan ja louhinnan osuuden sähköveroluokan II kulutuksesta arvioidaan olevan noin kolme prosenttia.

Sähköveroluokan I korotus kasvattaisi sähkön veroluokan I ja II verotasojen eroa ja siten teollisuuden ja konesalien saama verotuen määrä kasvaisi noin 134 miljoonalla eurolla vuosittain.

Veronkorotuksen seurauksena kerrostalohuoneiston, jonka sähkön kulutus on 2 000 kilowattituntia vuodessa, sähkökustannukset nousisivat arvonlisävero huomioiden noin yhdeksän euroa vuodessa. Sähkölämmitteisen omakotitalon, jonka sähkön kulutus on 20 000 kilowattituntia vuodessa, vuosittaiset sähkökustannukset nousisivat puolestaan 87 euroa. Vuoden 2014 alun hinnoilla kotitalouksien sähkön hinta nousisi arviolta noin 2,8—3,4 prosenttia.

Kaivostoiminnan ja louhinnan siirtäminen sähköveroluokan II piiristä sähköveroluokkaan I kasvattaisi sähköveron vuositason tuottoa sähköveron korotus huomioiden arviolta noin 21 miljoonalla eurolla. Verokertymien ajoituksesta johtuen ensimmäisen vuoden tuoton arvioidaan jäävän kuitenkin noin 19 miljoonaan euroon. Tämä voidaan jaotella energiaveroleikkurin tietoja hyödyntäen myös vaikutukseen leikkurin piirissä ja sen ulkopuolella oleviin yrityksiin. Leikkurin piirissä käytännössä olevien kaivos- ja kaivannaisalan yritysten sähköveroluokan muutos tuottaisi noin 15 miljoonaa euroa. Muiden kaivos- ja kaivannaisalan yritysten sähköverotaakka kasvaisi noin kuudella miljoonalla eurolla. Kaivostoiminnan ja louhinnan poistamisen energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkurin piiristä arvioidaan pienentävän energiaverotuen rahoitustarvetta noin kuusi miljoonaa euroa vuodesta 2016 alkaen. Yhteensä energiaverotuksen muutokset lisäisivät kaivostoiminnan ja louhinnan energiaverorasitusta arviolta noin 27 miljoonalla eurolla. Arviointia hankaloittaa se, että käytettävissä olevat tiedot veronkorotuksen piirin tulevista toiminnoista ovat hankalasti saatavissa toimialaluokituksesta ja se, että arviot perustuvat toimialan energian käytöstä vuoden 2012 lukuihin, jonka jälkeen kaivostoiminnan aktiviteetti on vähentynyt. On huomattava, että veroleikkurin piirissä olevan kaivostoiminnan sähköverorasitus on ollut verotukien ansiosta hyvin alhainen ja sähköverorasitus kasvaisi siten nyt yli seitsenkertaiseksi.

Liikenteen polttoaineiden, sähkön ja lämmityspolttoaineiden veronkorotusten suoran inflaatiovaikutuksen arvioidaan olevan noin 0,15 prosenttia eli kuluttajahintaindeksin muutoksen ennustetaan olevan niiden osalta veronkorotuksen takia 0,15 prosenttiyksikköä suurempi kuin ilman korotusta. Tämä merkitsee sitä, että julkisen talouden kuluttajahintaindeksiin sidoksissa olevien sosiaaliturvaetuuksien arvioidaan kasvavan veronkorotuksen takia hieman.

Kaikkiaan ehdotetut muutokset lisäisivät valtion verotuloja noin 285 miljoonalla eurolla, josta 255 miljoonaa euroa kertyisi jo vuonna 2015. Koska esitys kasvattaa myös maksettavien määrärahojen määrää, kasvattaa ehdotus nettomääräisesti valtion vuotuisia tuloja 270 miljoonalla eurolla vuodesta 2016 lähtien.

Taulukko 3. Vaikutukset valtion verotuloihin ja määrärahoihin

Tulot20152016

Sähköveroluokan I veronkorotus 127 140

Kaivostoiminnan poistaminen alemman sähköverokannan piiristä 19 21

Lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron korotus 80 90

Liikennepolttoaineiden veronkorotus 36 42

Turpeen veronkorotuksen peruminen -7 -8

YHTEENSÄ255285

Määrärahat20152016

Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksen poistaminen kaivostoiminnan osalta 0 -6

Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksen kasvaminen hiilidioksidiveron korotuksen johdosta 0 10

Maatalouden tuen kasvattaminen sähköveron osalta 0 3

Metsähakkeella tuotetun sähkön tuotantotuki 6 8

YHTEENSÄ615

Ehdotetuilla veromuutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta valtion muihin välillisiin verotuloihin. Erityisesti moottoribensiinin ja sähkön ehdotettu veronkorotus lisäisi niistä kertyvää arvonlisäveroa, mutta samanaikaisesti se vähentäisi muusta kulutuksesta kertyvää arvonlisäveroa olettaen, ettei kotitalouksien käytettävissä oleva tulo muutu.

3.2 Ympäristövaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla odotetaan olevan myönteinen vaikutus päästökaupan ulkopuolisen liikenne-, kaivos- ja maataloussektorin hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Liikennepolttoaineiden korotusten kohdistuessa energiasisältöveroon tehostettaisiin energian säästöä ja energiatehokkuutta myös biopolttoaineiden osalta. Samanaikaisen lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron noston avulla lähennettäisiin liikenne- ja lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiverotasoja, mitä voidaan pitää päästöjenvähentämisen ohjaustavoitteen kannalta perusteltuna. Lämmityspolttoaineiden veronkorotuksen kohdentaminen kasvattaisi hiilidioksidiohjaavuutta lämmityksessä ja työkonekäytössä, jossa käytetään pääosin kevyenä polttoöljynä verotettua polttoainetta dieselöljyn sijasta. Hiilidioksidiveron korottaminen parantaisi lisäksi verorakenteen ansiosta kestävyyskriteerit täyttävien biopolttoaineiden kilpailukykyä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna ja kannustaisi osaltaan energian säästöön.

Turpeen veronalennuksella ja siihen automaattisesti liittyvällä metsähakkeella tuotetun sähkön tuen kasvulla parannettaisiin biomassan kilpailuedellytyksiä suhteessa kivihiileen. Siten muutos hillitsisi kivihiilen lisäkäyttöä ja siitä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Myös sähkön veronkorotuksella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus energian säästöön ja energiatehokkuuteen.

Kaivostoiminnan poistaminen energiaverotukien piiristä vähentäisi ympäristölle haitallisten tukien määrää.

Maataloudelle myönnettävä energiaverojen palautus soveltuu huonosti yhteen päästöjenvähentämis- ja energiansäästötavoitteen kanssa. Lämmitys- ja työkonepolttoaineiden veronkorotuksen kohdentuminen hiilidioksidiveroon ja palautettavan veron määrän jääminen siten nykyiselle tasolle vähentäisi veronpalautuksesta johtuvia haitallisia vaikutuksia.

3.3 Yritysvaikutukset

Liikennepolttoaineiden energiasisältöveron 42 miljoonan korotuksesta noin 27 miljoonaa euroa kohdistuisi dieselöljyyn. Dieselin korotuksesta 17—19 miljoonaa euroa kohdistuisi hyötyliikenteelle ja jakautuisi laajasti yhteiskunnan eri toimijoille. Kuorma-autoliikenteen vuotuinen verorasitus kasvaisi esityksen johdosta arviolta noin 11 miljoonalla eurolla.

Lämmityspolttoaineiden korotus kohdistuisi eri toimialoille seuraavan taulukon mukaan, joka perustuu arvioihin polttoaineiden käyttökohteista. Elinkeinoelämässä korotus kohdistuisi ennen kaikkea teollisuuteen ja rakennusalaan, noin 10 miljoonaa euroa kumpaankin. Energiaveroleikkurin piiriin tulisi jonkin verran uusia yrityksiä.

Taulukko 4.

80 milj. €

teollisuus* 10

rakennustoiminta 9

liikenne 4

maatalous, kuivurit ja maatalouskoneet 6

maatalousrakennukset 1

metsätalouskoneet 2

muut työkoneet 3

talokohtainen lämmitys 17

kaukolämpösektori 28

YHTEENSÄ 80

*energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkurin kautta palautettavan määrän kasvu huomioitu

Turpeen veronalennus parantaisi turpeen ja metsähakkeen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen ja siten veronalennus lisäisi turve- ja metsähakealan yritysten toimintaedellytyksiä.

Sähköveroluokan I korotus kohdistuisi kotitalouksien lisäksi pääosin palveluelinkeinoihin, eli esimerkiksi liike-elämän palveluihin, rahoitussektoriin, tukku- ja vähittäiskauppaan sekä majoitus- ja ravitsemuspalveluihin. Nämä toimialat eivät pääasiassa ole merkittävän sähköintensiivisiä, mutta veronkorotus kasvattaisi eri sähköveroluokkien piirissä olevien yritysten välistä sähkön verotuksen veroeroa.

Kaivostoiminnan ja louhinnan siirtäminen sähköveroluokan II piiristä sähköveroluokkaan I sekä niiden poistaminen energiaveroleikkurista kohdistuisi toimialan yrityksiin. Kustannusvaikutus painottuisi muutamaan toimialan yritykseen. Sektoriin kuuluu kaivosalan yrityksiä, kuten metallimalmien louhintaa, kalkkikiven, kipsin, liidun ja dolomiitin louhintaa, kemiallisten ja lannoitemineraalien louhintaa ja muuta kaivostoimintaa ja louhintaa sekä kaivostoimintaa palvelevaa toimintaa harjoittavia yrityksiä. Yritystilastojen mukaan metallimalmien louhinnassa toimii 21 yritystä, joiden liikevaihto oli vuonna 2012 yhteensä 700 miljoonaa, muussa kaivostoiminnassa (toimialaluokka 08) 17 yritystä, joiden liikevaihto oli yli 949 miljoonaa euroa sekä kaivostoimintaa palvelevassa toiminnassa 34 yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä 51 miljoonaa euroa. Yhteensä kaivosalan yritykset työllistävät noin 3 200 henkilöä.

Sähköveroluokan II ja veroleikkurin piiristä poistuisi myös kaivannaisala, jolle kuuluu muun muassa koriste- ja rakennuskiven louhinta, liuskekiven louhinta, soran, hiekan, saven ja kaoliinin otto, turpeen nosto ja suolan tuotanto. Toimialan yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 2012 oli 927 miljoonaa euroa ja ne työllistivät yhteensä noin 2 700 henkilöä. Suurin toimialoista on turpeen nosto, jonka liikevaihto oli 517 miljoonaa euroa ja joka työllistää lähes 1 300 henkilöä.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston vuoriteollisuustilastojen mukaan vuonna 2013 Suomessa toimi 12 kaivosalaan kuuluvaa metallimalmikaivosta. Karbonaattikiviä louhittiin 13 kaivoksesta, muita teollisuusmineraaleja 14 kaivoksesta sekä teollisuuskiviä ja muita 7 kaivoksesta.

Kaivostoiminnan poisto energiaveroleikkurin piiristä vaikuttaisi noin kymmeneen sektorin toimijaan. Leikkurin piiriin vuoden 2012 toteumien perusteella kuuluneesta kymmenestä yrityksestä enemmistö oli metallimalmikaivoksia.

Maatalouden vuotuisen verorasituksen arvioidaan kasvavan lämmityspolttoaineiden veronkorotusten johdosta noin seitsemällä miljoonalla eurolla, koska veronkorotus kohdistuu hiilidioksidiveroon, joka ei ole maatalouden veronpalautuksen piirissä. Sähköveron korotus ei nostaisi maatalouden verorasitusta.

3.4 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotetut verotasomuutokset eivät vaikuttaisi viranomaistoimintaan kertaluonteisten tietojärjestelmäkustannusten lisäksi. Kaivostoiminnan poistamisen energiaverotukien piiristä arvioidaan aiheuttavan jonkin verran neuvonta- ja ohjeistustyötä Tullille.

Energiaveroleikkuria koskeviin säännöksiin ehdotetut tarkennukset selkeyttäisivät oikeustilaa ja siten helpottaisivat Tullin soveltamiskäytäntöä.

3.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotetut veromuutokset siirtäisivät energiaverotuksen painopistettä yhä enemmän päästökaupan ulkopuolisiin sektoreihin kuten liikenteeseen, maatalouteen ja yksityisiin kuluttajiin.

3.6 Vaikutukset kansalaisten asemaan

Energiaverojen korotukset heikentävät kotitalouksien taloudellista hyvinvointia. Energiaverot vaikuttavat kotitalouksien tulojen ostovoimaan sekä suoraan että välillisesti. Suora energiankulutus koostuu liikenne- ja lämmityspolttoaineista, sähköstä ja kaukolämmöstä. Suorien energiamenojen osuus kotitalouksien kulutusmenoista on keskimäärin noin kuusi prosenttia. Välillinen energiankulutus koostuu kaikkien kulutushyödykkeiden valmistamiseen ja jakeluun käytetystä energiasta. Välillisen energian osuus kotitalouksien koko energiankulutuksesta on hieman yli puolet. Yhteensä kotitalouksien kulutusmenoista energiaan käytetty osuus on siten keskimäärin noin 13 prosenttia, kun otetaan huomioon myös välillinen energian kulutus. Vain noin neljännes kotitalouksien maksamista energiaveroista aiheutuu välillisen energian kulutuksesta, koska välillisestä kulutuksesta maksetaan vähemmän veroa kuin suorasta kulutuksesta. Tämä johtuu siitä, että hyödykkeiden tuotannossa välituotteina käytettyjen energiapanosten verosta myönnetään monissa tapauksissa palautuksia tai huojennuksia.

Liikenteen polttonesteiden veronkorotuksen välitön vaikutus kotitalouksien ostovoimaan on suhteellisesti likimain yhtä suuri kaikissa tuloluokissa. Sen sijaan sähkön ja lämmityspolttoaineiden veronkorotukset heikentävät alimpiin tuloluokkiin kuuluvien kotitalouksien ostovoimaa suhteellisesti ylimpiä tuloluokkia enemmän, kun oletetaan kotitalouksien kulutusrakenteen pysyvän muuttumattomana. Yhteensä liikenteen polttonesteisiin, sähköön ja lämmitykseen kohdistuvien veronkorotusten arvioidaan vaikuttavat alimman tulokymmenyksen ostovoimaan 0,15 prosenttia ja ylimmän 0,11 prosenttia. Gini-kertoimeen näillä on vaikutusta 0,01 prosenttiyksikköä. Ostovoiman muutoksella tarkoitetaan veronkorotuksen suhteellista osuutta kotitalouden ekvivalentteihin käytettävissä oleviin tuloihin.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.

Esitys on ollut lausuntokierroksella. Lausuntonsa antoivat liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, Tulli, Verohallinto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Energiateollisuus ry, Koneyrittäjien liitto, Linja-autoliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Suomen Huolintaliikkeiden liitto ry, Suomen Kaasuyhdistys ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Veronmaksajain Keskusliitto ry, Öljyalan Keskusliitto, Kaivosteollisuus ry, Yleinen teollisuusliitto ry (Logistiikka-asiakkaiden neuvottelukunta), Logistiikkayritysten Liitto ry, Palvelualojen työnantajat PALTA ry, Kaupan liitto, Gasum Oy, Bioenergia ry ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry.

Osa lausunnonantajista toteaa liikennepolttoaineiden veronkorotusten osalta, että vaikka korotusten tulisi painottua hiilidioksidiveron puolelle vähähiilisten vaihtoehtojen suosimiseksi, esityksessä esitetty liikennepolttoaineiden energiasisältöveron korotus, joka nostaa samassa suhteessa kaikkien liikennepolttoaineiden verotasoa, on suhteellisen maltillinen eikä sillä ole olennaisia vaikutuksia kehittyneiden biopolttoaineiden kilpailuasemaan.

Osa lausunnonantajista katsoo, että esityksessä ehdotettu dieselöljyn korotus yhdessä vuoden 2015 alussa voimaan tulevan rikkidirektiivin kanssa lisää Suomen elinkeinoelämän kuljetuskustannuksia huomattavasti ja rasittaa Suomen elinkeinoelämän logistista kilpailukykyä. Lausunnoissa esitetään, että dieselöljyn veronkorotuksesta tulisi luopua ja olisi selvitettävä ja otettava käyttöön hyötyliikenteen sekä työkonepolttoaineen dieselveroa koskeva palautusjärjestelmä. Hyötyliikenteeseen kohdistuva dieselveron korotus tulisi kompensoida esimerkiksi kohdentamalla lisärahoitusta joukkoliikenteeseen. Dieselpolttoaineen veronkorotuksen lisäksi yrityksille tulee lisäkustannuksia myös sähkön ja lämmityspolttoaineiden veronkorotusten seurauksena.

Osa lausunnonantajista katsoo, että lämmityspolttoaineiden valmisteverotuksen painopisteen siirtyminen hiilidioksidiveron suuntaan kannustaa vähäpäästöisten lämmityspolttoaineiden käyttöön ja voisi parantaa maakaasun kilpailukykyä suhteessa kivihiileen sekä myös sähkön ja lämmön yhdistetyn tuotannon asemaa. Osassa lausunnoissa todettiin, että samalla tulisi kuitenkin laskea lämmityspolttoaineiden energiasisältöveroa. Lisäksi päästökauppasektori tulisi vapauttaa hiilidioksidisisältöön perustuvasta verosta ja näin vähentää päällekkäistä hiilidioksidiohjausta.

Eräissä lausunnoissa esitetään, että esityksen mukainen maakaasun veron korottaminen tulisi perua ja maakaasun alemman verokannan siirtymäaikaa tulisi jatkaa, koska maakaasun vero olisi nyt ehdotetun korotuksen jälkeen yli seitsenkertainen vuoden 2010 veroon verrattuna. Lisäksi todetaan, että veronkorotus kohdistuu voimakkaasti kaukolämmön tuotantoon nostaen kaukolämmön hintaa ja vähentäen sähkön ja lämmön tuotantoa.

Osa lausunnonantajista katsoo, että sähköveroluokan I veron korottamisella on erittäin haitallisia vaikutuksia palveluelinkeinolle. Jatkuvilla sähköveron korotuksilla heikennetään kotimaisten yritysten kilpailukykyä ja toisaalta suomalaisten ostovoimaa ja kotimaisen kysynnän kehittymistä. Osa lausunnonantajista katsoo, että sähkön veron korottaminen kasvattaa entisestään epätasa-arvoisuutta eri veroluokkiin kuuluvien toimialojen välillä. Sähköveron korotuksesta ehdotetaan luovuttavaksi ja elinkeinoelämä tulisi saattaa yhdenmukaisen energiaverotuksen piiriin.

Osa lausunnonantajista katsoo, että esityksessä ehdotettu polttoturpeen veronalennus eli käytännössä verotason säilyminen nykyisellään (4,90 euroa megawattitunnilta) on edellytyksenä metsähakkeen ja kotimaisen turpeen kilpailukyvyn parantamiseksi kivihiileen nähden. Lisäksi suunnitellusta veronkorotuksesta luopuminen nähdään keinona varmistaa kotimaisten polttoaineiden kilpailukyky erillisessä lämmöntuotannossa ja CHP-laitoksissa. Toisaalta osassa lausuntoja tuotiin esille epävarmuus alennuksen myönteisistä ympäristövaikutuksista. Veronalennuksen katsotaan voivan kuitenkin joiltain osin parantaa biomassan asemaa laitoksissa, joissa käytetään turvetta biomassan seospolttoaineena. Lausunnonantajista osan näkemys on, että ehdotettu veron alennus on riittämätön ja turpeen verotason tulisi laskea vuoden 2012 tasolle (1,9 euroa megawattitunnilta). Eräässä lausunnossa taas katsotaan, että polttoturpeen veronalennuksesta olisi luovuttava.

Osa lausunnonantajista katsoo, että veron-korotukset heikentävät entisestään yrittäjyyttä eikä niillä ole esitetyn kaltaisia ympäristövaikutuksia. Esitettyjen energiaveron korotusten todetaan olevan kohtuuttoman ankaria, kun ottaa huomioon viime vuosina jo toteutetut energiaverojen korotukset. Tästä johtuen veronkorotuksista tulisi luopua kokonaan. Eräissä lausunnoissa esitettiin, että energiaverotusta koskevien muutosten vaikutuksia inflaatioon ja kotitalouksiin selvitettäisiin.

Maatalouden energiaveron palautuksen osalta osassa lausuntoja todetaan, että polttoaineiden hiilidioksidiveron osuuden rajaaminen pois maatalouden energiaveron palautuksen piiristä heikentää entisestään talousvaikeuksissa olevan maataloussektorin kannattavuutta ja aiheuttaa huomattavia lisäkustannuksia. Sähköveron I korotuksesta johtuva maatalouden veronpalautuslaissa säädettävän sähkön veronpalautuksen korotus on komissiolle ilmoitetun tukiohjelman mukainen. Osassa lausuntoja tuotiin esille, että maatalouden veronpalautus soveltuu huonosti yhteen päästöjen vähentämis- ja energian säästötavoitteen kanssa ja että palautuksista tulisi hiljalleen luopua.

Muutama lausunnonantaja totesi, ettei kaivosteollisuutta tulisi poistaa verotukien piiristä ja että verotukien poistaminen heikentää alan kilpailukykyä ja houkuttelevuutta investointikohteena. Toisaalta kahdessa lausunnossa kaivostoiminnan verotukien poistamista pidettiin perusteltuna. Jotkut lausunnonantajat kiinnittivät huomiota siihen, että esitysluonnoksessa ehdotettu murskauksen ja rikastamisen erilainen verokohtelu riippuen sitä tapahtuvatko ne kaivospaikalla vai jatkojalostuksen yhteydessä, saattaisi aiheuttaa materiaalitehokkuuden ja ympäristön kannalta haitallisia ratkaisuja verotuksen minimoimiseksi. Lisäksi eräässä lausunnossa arvioitiin toimijoiden erilaisen verokohtelun olevan sattumanvaraista ja aiheuttavan epäneutraalisuusongelmia samalla, kun epäneutraaliin kohteluun saattaa sisältyä kielletyn valtiontuen elementtejä.

Saatujen lausuntojen perusteella esitystä on kaivostoiminnan osalta muutettu siten, että samoja toimintoja kuten murskausta ja rikastamista kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, tapahtuvatko ne osana kaivostoimintaa vai teollisuutta. Samassa yhteydessä teollisuuden määritelmää on täsmennetty tulkintaepäselvyyksien vähentämiseksi.

5 Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotusten perustelut
1.1 Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta

14 a §. Pykälään tehtäisiin eräitä EU:n uudistetuista valtiontukisäännöksistä johtuvia teknisiä korjauksia säädösviittauksiin.

Liite. Lain liitteen verotaulukossa säädetään polttoaineista valmisteverona suoritettavasta energiasisältö- ja hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta. Moottoribensiinistä ja dieselöljystä kannettavan energiasisältöveron määrää korotettaisiin 0,0157 eurosta megajoulelta 0,016 euroon megajoulelta. Verotaulukkoon tehtäisiin liikennepolttoaineiden energiasisältöveron korotuksesta aiheutuvat polttoainekohtaiset yksikköveromuutokset. Lisäksi verotaulukkoon tehtäisiin kevyelle ja raskaalle polttoöljylle sekä biopolttoöljylle lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveron korotuksesta johtuvat yksikköveron muutokset.

1.2 Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta

2 §. Pykälässä säädetään laissa käytettävistä määritelmistä. Pykälän 6 kohdassa olevaa teollisuuden määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että vuoden 1995 toimialaluokituksen pääluokan C mukainen mineraalien kaivu poistettaisiin teollisuuden määritelmästä. Tämä tarkoittaisi sitä, että mineraalien kaivussa käytetty sähkö verotettaisiin sähköveroluokan I mukaisesti eikä siinä käytetyistä energiatuotteista voisi enää saada energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusta.

Teollisuuden määritelmä perustuisi tilastokeskuksen vuoden 2008 toimialaluokitukseen, jota sovellettaisiin energiaverotuksessa vaikka toimialaluokitus myöhemmin muuttuisi. Tällä varmistettaisiin se, ettei toimialaluokituksen mahdollisilla muutoksilla olisi suoraa vaikutusta energiaverotuksessa käytettyyn teollisuuden määritelmään.

Teollisuudella tarkoitettaisiin toimialaluokituksen muutoksen mukaisesti pääluokkaan C kuuluvia toimintoja. Koska tarkoituksena on, että samoja toimintoja kohdeltaisiin energiaverotuksessa neutraalisti ja yhdenvertaisesti siitä riippumatta, missä nämä toiminnot tapahtuvat ja mihin toimialaluokituksen pääluokkaan ne toimialaluokituksen perusteella määriteltäisiin, on sähköverolaissa tarkoitetun teollisuuden määrittämiseksi tarpeen toisaalta laajentaa ja toisaalta supistaa verotukiin oikeuttavan teollisuuden määritelmää toimialaluokituksen pääluokan C mukaisesta määritelmästä.

Teollisuuden määritelmää laajennettaisiin siten, että sähköverolaissa tarkoitettuun teollisuuteen luettaisiin kaivosmineraalien rikastaminen vaikka se tapahtuisi kaivostoimintaan ja louhintaan (pääluokka B) kuuluvan toiminnan yhteydessä. Toisaalta teollisuuden määritelmästä rajattaisiin pois malmien ja mineraalien siirtäminen, murskaaminen, hienontaminen, jauhaminen, seulominen, pesu ja muu muokkaus rikastamista edeltävään muotoon riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat. Tarkoituksena on, että veroedun rajapinta on sama kaikille toimijoille.

Korkeamman verotuksen piiriin tulisivat malmien, mineraalien ja kiviaineksen kaivu, louhinta, siirtäminen ja materiaalin raekoon pienentäminen eli ne toimet, joiden avulla pyritään saamaan materiaali sellaiseen muotoon, että sitä voidaan lähteä erilaisin menetelmin rikastamaan eli erottamaan materiaalista arvokkaammat jakeet, joita voidaan jalostaa tuotteiksi.

Energiaverotukien ulkopuolelle jäisi kaivosalan toiminnoista muun muassa metallimalmien, kalkkikiven, kipsin ja dolomiitin louhinta sekä kaivannaisalan toiminnoista muun muassa koriste-, rakennuskivien ja liuskekiven louhinta, soran, hiekan, saven, kemiallisten ja lannoitemineraalien sekä muiden kaivannaisten kaivu, otto ja louhinta sekä turpeen nosto.

Koska sähkön toimittaminen alennetulla sähköveroluokalla II edellyttää erillistä mittausta ja koska veroleikkurin piiriin kuuluu vain teollisuudessa kulutettu sähkö ja energiatuotteet, joutuisi osa yrityksistä tekemään näistä vaatimuksista aiheutuvat muutokset energian jakelu- ja kulutuksenseurantajärjestelmiinsä, jotta ne voisivat hyödyntää alennettua sähköveroluokkaa II ja veroleikkuria. Alkuvaiheessa tästä aiheutuisi jonkin verran erilaisia käytännön toteuttamis- ja rajanveto-ongelmia, joiden arvioidaan kuitenkin vähenevän soveltamiskäytännön vakiintuessa.

8 a §. Pykälässä säädetään energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan energiaintensiivinen yritys eli mineraalien kaivuuta sekä tavaravalmistusta ja jalostusta harjoittava yritys saa laissa mainituin edellytyksin maksamistaan tai energiatuotteiden tai sähkön hintaan sisältyneistä valmisteveroista osittaista energiaverojen palautusta. Koska mineraalien kaivu ehdotetaan poistettavaksi 2 §:n 6 kohdan teollisuuden määritelmästä ja siten myös teollisuuden alennetun veroluokan II ja veroleikkurin piiristä, ehdotetaan pykälän 1 momenttia tarkennettavaksi lain 4 §:n 2 momenttia vastaavaksi siten, että veronpalautuksen edellytyksenä on energiatuotteiden ja sähkön käyttäminen teollisuudessa. Veroleikkurin kautta myönnettävän tuen EU-oikeudellisen hyväksyttävyyden edellytyksenä on se, että tukitoimenpide on energiaverodirektiivin mukainen. Veroleikkuri perustuu energiaverodirektiivin 17 artiklan 1 a alakohtaan, jonka mukaan vähimmäisverotasoja on noudatettava eikä tukea saa soveltaa liikennepolttoaineisiin eikä esimerkiksi työkoneiden kuten traktorien, trukkien ja pyöräkuormaajien käyttämiin polttoaineisiin. Joissakin käytännön tilanteissa on ollut epäselvää, kuuluvatko työkoneissa kulutetut polttoaineet veroleikkurin piiriin. Tämän takia pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että veronpalautusta saisi vain teollisuudessa muuna kuin moottoripolttoaineena käytetyistä polttoaineista. Veroleikkurin piirissä olisi edelleen teollisuudessa kulutettu sähkö sekä polttoaineiden lämmityskäyttö.

Samassa yhteydessä veronpalautukseen oikeuttavaksi polttoaineeksi ehdotetaan lisättäväksi nestekaasu, jota on tarkoitus ryhtyä verottamaan energiatuotteena viimeistään vuoden 2016 alusta myöhemmin annettavan hallituksen esityksen mukaisesti.

Lisäksi pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin niin, että siinä selvästi kiellettäisiin lain tarkoituksen ja vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti negatiivisen jalostusarvon käyttö.

26 a §. Pykälään tehtäisiin EU:n uudistetuista valtiontukisäännöksistä johtuvia eräitä teknisiä korjauksia säädösviittauksiin.

Liite. Liitteen molempia verotaulukoita muutettaisiin. Lämmityspolttoaineiden veron korotuksista säädetään liitteen verotaulukossa 1, johon tehtäisiin ehdotettuja veron korotuksia vastaavat muutokset.

Verotaulukkoa 2 muutettaisiin sähkön osalta siten, että sähköveroluokan I veroa korotettaisiin 0,35 sentillä kilowattitunnilta, jolloin vero olisi 2,24 senttiä kilowattitunnilta. Myös mäntyöljyn veroa korotettaisiin. Verotaulukkoa 2 muutettaisiin myös polttoturpeen verotason osalta.

1.3 Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta

2 §.Määritelmät. Pykälän 2—4 kohdan määritelmissä mainitut EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat asetukset on kumottu vuonna 2013 annetuilla uusilla asetuksilla. Määritelmiä muutettaisiin siten, että ne vastaisivat EU:n lainsäädäntöä. Lisäksi vuoden 2015 alusta maatalouden ympäristötuki muuttuu ympäristökorvaukseksi ja maatalouden ympäristötukeen nykyisin sisältyvä tuki luonnonmukaiseen tuotantoon määritellään omaksi tukimuodoksi luonnonmukaisen tuotannon korvaukseksi. Edellä mainituista muutoksista johtuen pykälän 4 kohtaa tarkennettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi 4 a kohta.

4 §.Veronpalautuksen määrä. Sähköveroluokan I korotuksesta johtuen sähkön veronpalautuksen määrä ehdotetaan nostettavaksi 1,2 sentistä 1,55 senttiin kilowattitunnilta. Korotettua palautusmäärää sovellettaisiin lain voimaantultua käytettyyn sähköön. Korotettua määrää voitaisiin kuitenkin maksaa vasta kun komissio on hyväksynyt uuden tukiohjelman.

Maataloudessa käytettyjen polttoaineiden osalta veronpalautus on kytketty suoraan polttoaineverolaissa säädettyyn rikittömän kevyen polttoöljyn ja raskaan polttoöljyn sekä biopolttoöljyn energiasisältöveroon, eikä näiden polttoaineiden energiasisältöveroon ehdoteta muutosta. Palautusmäärät säilyvät polttoaineiden osalta näin ollen nykyisellään.

21 §.Euroopan unionin lainsäädännön soveltaminen. Pykälään lisättäisiin maa- ja metsätalousalalla tehdyistä uudistetuista valtiontukisäännöistä johtuvia eräitä tarkentavia säännöksiä. Tukiohjelmaa ei sovelleta taloudellisissa vaikeuksissa oleviin yrityksiin siten kuin EU:n valtiontukisäännöissä määritellään. Lisäksi veronpalautusta ei makseta, jos palautuksensaajalla on käytössään vielä aikaisempi tuki, joka on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, ennen kuin kyseinen tuki on maksettu takaisin. Vastaavat säännökset sisältyvät myös polttoaine- ja sähköverolakiin. Samalla nykyisestä pykälän 1 momentista tulisi 2 momentti.

2 Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2015 alusta.

Maatalouden energiaveron palautusten maksaminen esityksessä ehdotetun mukaisesti vuonna 2015 ja sitä myöhempinä vuosina käytetystä sähköstä edellyttää komission valtiontukilupaa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotus

1.

Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 14 a §:n ja liitteen muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 14 a § ja liite, sellaisina kuin ne ovat laissa 1131/2013, seuraavasti:

14 a §

Edellä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua veronalennusta ei myönnetä yritykselle, joka on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti vaikeuksissa tai jota koskee mainitun artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


2.

Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 2 §:n 6 kohta, 8 a §:n 1 momentti, 26 a § sekä liite

sellaisina kuin ne ovat 2 §:n 6 kohta laissa 1306/2007, 8 a §:n 1 momentti laissa 1446/2011, 26 a § laissa 1132/2013 ja liite laeissa 612/2012 ja 1132/2013, seuraavasti:

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:


6) teollisuudella Tilastokeskuksen vuoden 2008 toimialaluokituksen (TOL 2008) pääluokkaan C (teollisuus) kuuluvaa toimintaa; kaivosmineraalien rikastamista, vaikka se tapahtuu pääluokkaan B (kaivostoiminta ja louhinta) kuuluvan toiminnan yhteydessä; ei kuitenkaan kaivostoiminnassa ja louhinnassa saatujen metallimalmien ja mineraalien siirtämistä, murskaamista, hienontamista, jauhamista, seulomista, pesua tai muuta muokkausta rikastamista edeltävään muotoon; teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kuulumattoman tukitoiminnon harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantotoimintaan; teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely;


8 a §

Jos yrityksen tilikauden aikana teollisuudessa muuna kuin moottoripolttoaineena käyttämistä, tässä laissa tarkoitetuista tuotteista, kevyestä tai raskaasta polttoöljystä, biopolttoöljystä ja nestekaasusta maksamat tai niiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot (maksettujen valmisteverojen määrä) ovat enemmän kuin 0,5 prosenttia yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 prosenttia maksettujen valmisteverojen määrästä (veronpalautus). Veronpalautuslaskelmassa käytettävän jalostusarvon on oltava nolla tai sitä suurempi luku. Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan kuitenkin vain 50 000 euron ylittävä osuus. Laskettaessa maksettujen valmisteverojen määrää yritys voi ottaa huomioon hankkimaansa kaukolämpöön ja prosessihöyryyn sisältyneiden tässä momentissa tarkoitettujen tuotteiden valmisteverot, jos se voi esittää siitä luotettavan selvityksen. Ostolämpöön sisältyneet verot määrätään lämpöä tuottaneen laitoksen verokauden aikana lämmöntuotantoon sisältyneiden valmisteverojen keskiarvosta.


26 a §

Edellä 4 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua veronalennusta ja 8 a §:ssä tarkoitettua veronpalautusta ei myönnetä yritykselle, joka on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti vaikeuksissa tai jota koskee mainitun artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintä-määräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 8 a §:n 1 momenttia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2015 ja sen jälkeen alkaneisiin tilikausiin.


3.

Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta annetun lain (603/2006) 2 §:n 2—4 kohta, 4 ja 21 §,

sellaisena kuin niistä ovat 2 §:n 2 kohta laissa 1403/2010 ja 4 § laissa 1133/2013, sekä

lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 919/2008 ja 1403/2010, uusi 4 a kohta seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


2) Euroopan unionin suorilla tuilla yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III ja IV osastossa tarkoitettuja tukia;

3) luonnonhaittakorvauksella Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 31 artiklassa tarkoitettua tukea;

4) ympäristökorvauksella 3 kohdassa mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitettua tukea;

4 a) luonnonmukaisen tuotannon korvauksella 3 kohdassa mainitun asetuksen 29 artiklassa tarkoitettua tukea;


4 §
Veronpalautuksen määrä

Hakijalle palautetaan valmisteveroa verovuoden aikana maataloudessa käytetystä, Suomessa verotetusta kevyestä polttoöljystä, raskaasta polttoöljystä ja biopolttoöljystä sen mukaan kuin rikittömän kevyen polttoöljyn, raskaan polttoöljyn ja biopolttoöljyn energiasisältöverosta säädetään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994). Sähköstä palautetaan veroa 1,55 senttiä kilowattitunnilta. Palautusta maksetaan polttoöljyn tai sähkön kulutusajankohtana voimassa olevan palautusmäärän mukaisena.

21 §
Euroopan unionin lainsäädännön soveltaminen

Tätä lakia ei sovelleta yritykseen, joka on Euroopan komission maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014—2020 antamissa Euroopan unionin suuntaviivoissa (2014/C 204) tarkoitetulla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee mainituissa suuntaviivoissa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

Veronpalautukseen sovelletaan lisäksi eräiden valtiontukea koskevien Euroopan yhteisön säännösten soveltamisesta annettua lakia (300/2001).


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen tämän lain voimaantuloa käytettyyn kevyeen ja raskaaseen polttoöljyyn, biopolttoöljyyn sekä sähköön sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.


Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Valtiovarainministeri
Antti Rinne

Liite

VEROTAULUKKO

Tuote Tuoteryhmä Energiasisältövero Hiilidioksidivero Huoltovarmuusmaksu Yhteensä

Moottoribensiini snt/l 10 51,20 16,25 0,68 68,13

Pienmoottoribensiini snt/l 11 31,20 16,25 0,68 48,13

Bioetanoli snt/l 20 33,60 10,67 0,68 44,95

Bioetanoli R snt/l 21 33,60 5,33 0,68 39,61

Bioetanoli T snt/l 22 33,60 0,00 0,68 34,28

MTBE snt/l 23 41,60 13,21 0,68 55,49

MTBE R snt/l 24 41,60 11,75 0,68 54,03

MTBE T snt/l 25 41,60 10,30 0,68 52,58

TAME snt/l 26 44,80 14,22 0,68 59,70

TAME R snt/l 27 44,80 12,94 0,68 58,42

TAME T snt/l 28 44,80 11,66 0,68 57,14

ETBE snt/l 29 43,20 13,72 0,68 57,60

ETBE R snt/l 30 43,20 11,18 0,68 55,06

ETBE T snt/l 31 43,20 8,64 0,68 52,52

TAEE snt/l 32 46,40 14,73 0,68 61,81

TAEE R snt/l 33 46,40 12,59 0,68 59,67

TAEE T snt/l 34 46,40 10,46 0,68 57,54

Biobensiini snt/l 38 51,20 16,25 0,68 68,13

Biobensiini R snt/l 39 51,20 8,13 0,68 60,01

Biobensiini T snt/l 40 51,20 0,00 0,68 51,88

Etanolidiesel snt/l 47 14,53 10,90 0,35 25,78

Etanolidiesel snt/l R 48 14,53 5,99 0,35 20,87

Etanolidiesel snt/l T 49 14,53 1,07 0,35 15,95

Dieselöljy snt/l 50 31,65 18,61 0,35 50,61

Dieselöljy para snt/l 51 24,89 17,58 0,35 42,82

Biodieselöljy snt/l 52 29,01 17,06 0,35 46,42

Biodieselöljy R snt/l 53 29,01 8,53 0,35 37,89

Biodieselöljy T snt/l 54 29,01 0,00 0,35 29,36

Biodieselöljy P snt/l 55 24,89 17,58 0,35 42,82

Biodieselöljy P R snt/l 56 24,89 8,79 0,35 34,03

Biodieselöljy P T snt/l 57 24,89 0,00 0,35 25,24

Kevyt polttoöljy snt/l 60 9,30 11,74 0,35 21,39

Kevyt polttoöljy rikitön snt/l 61 6,65 11,74 0,35 18,74

Biopolttoöljy snt/l 62 6,65 11,74 0,35 18,74

Biopolttoöljy R snt/l 63 6,65 5,87 0,35 12,87

Biopolttoöljy T snt/l 64 6,65 0,00 0,35 7,00

Raskas polttoöljy snt/kg 71 7,59 14,25 0,28 22,12

Lentopetroli snt/l 81 55,68 17,99 0,35 74,02

Lentobensiini snt/l 91 50,72 16,10 0,68 67,50

Metanoli snt/l 100 25,60 8,13 0,68 34,41

Metanoli R snt/l 101 25,60 4,06 0,68 30,34

Metanoli T snt/l 102 25,60 0,00 0,68 26,28

Liite

VEROTAULUKKO 1

Tuote Tuoteryhmä Energiasisältövero Hiilidioksidivero Huoltovarmuusmaksu Yhteensä

Kivihiili,

kivihiilibriketit,

kivihiilestä valmistetut

kiinteät polttoaineet

euroa/t 1 47,10 106,14 1,18 154,42

Maakaasu, euroa/MWh 2 6,65 8,71 0,084 15,444

VEROTAULUKKO 2

Tuote Tuoteryhmä Energiavero Huoltovarmuusmaksu Yhteensä

Sähkö snt/kWh

— veroluokka I 1 2,24 0,013 2,253

— veroluokka II 2 0,69 0,013 0,703

Mäntyöljy snt/kg 3 22,12 0 22,12

Polttoturve euroa/MWh 4 4,90 0 4,90

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.