HE 228/1997

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vakuutuskassalain ja eläkesäätiölain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläkesäätiölakia ja vakuutuskassalakia siten, että lakeihin otettaisiin salassapitovelvollisuutta koskevia täydentäviä säännöksiä. Eläkesäätiötä ja vakuutuskassaa koskevia salassa pidettäviä tietoja voitaisiin vastaisuudessa luovuttaa rahoitustarkastuslaissa tarkoitetulle viranomaiselle ja muullekin rahoitusmarkkinoita valvovalle viranomaiselle. Salassa pidettäviä tietoja voisi luovuttaa niihin oikeutetuille sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi myös eläkesäätiö tai vakuutuskassa. Samalla lakeihin otettaisiin säännökset vakuutuskassan ja eläkesäätiön tilintarkastajan velvollisuudesta ilmoittaa sosiaali- ja terveysministeriölle sellaisista seikoista ja päätöksistä, jotka tilintarkastaja on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka esimerkiksi saattavat vaarantaa vakuutettujen edut tai vakuutuskassan tai eläkesäätiön toiminnan jatkumisen.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan heti sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset
Salassapitovelvollisuus

Nykyisin vakuutusyhtiölaki (1062/1979) ei enää rajoita luottolaitosten ja vapaamuotoista vakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden keskinäistä omistusta. Myös työeläkevakuutusyhtiön omistus luottolaitoksessa tai muuta vakuutustoimintaa kuin lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavassa vakuutusyhtiössä on eräin rajoituksin mahdollista. Kaikilla suurilla pankkiryhmittymillä on nykyisin oma henkivakuutusyhtiönsä. Lisäksi pankkien piirissä toimii eläkesäätiöitä ja vakuutuskassoja. Myös kansainvälisesti on havaittavissa kehityssuunta, joka tähtää tällaisten ryhmittymien syntyyn.

Näiden ryhmittymien valvontaa voidaan suorittaa eri viranomaisten yhteistyönä. Tästä on esimerkkinä pankkitoimintaa valvovan Suomen Pankin alaisuudessa toimivan rahoitustarkastuksen ja sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston välinen yhteistyö. Yhteistyön edellytyksenä on kuitenkin, että valvottavien vakuutus- ja rahoituslaitosten tiedonvaihdolle ei ole esteitä.

Henki- ja vahinkovakuutusyhtiöitä koskevat tiedonvaihdon tehostamiseksi annetut direktiivit (direktiivi rahoitusalan yrityksiä koskevien direktiivien muuttamisesta toiminnan vakauden valvonnan tehostamiseksi 95/26/EY, muutetut direktiivit: 77/780/ETY, 89/646/ETY, 73/239/ETY, 92/49/ETY, 79/267/ETY, 92/96/ETY, 93/22/ETY ja 85/611/ETY) toteutettiin tiedonvaihtoa koskevilla muutoksilla vakuutussalaisuuden suojaa koskevaan sääntelyyn vakuutusyhtiölakiin vuonna 1995 ja 1996 tehdyillä muutoksilla. Säännösten tavoitteena on vahvistaa luottolaitosten, vakuutuslaitosten ja sijoituspalveluyritysten valvontaviranomaisten toimivaltuuksia ja lisätä mahdollisuuksia viranomaisten väliseen yhteistoimintaan.

Lakisääteinen eläkevakuutustoiminta jäi ETA-sopimuksen solmimisen yhteydessä EY:n direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle. Työntekijäin eläkelain (395/1961, TEL) ja yrittäjien eläkelain (468/1969, YEL) mukaista vakuutustoimintaa harjoittavaan työeläkevakuutusyhtiöön sovelletaan kuitenkin työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) lisäksi toissijaisesti vakuutusyhtiölakia. Koska tietojen luovutusta ja salassapitoa koskevaa säännöstä ei ole näiden yhtiöiden osalta nimenomaisesti suljettu soveltamisalan ulkopuolelle, myös työeläkevakuutusyhtiöitä koskevat samat vakuutusyhtiölain tietojen luovutus- ja salassapitosäännökset. Sitä vastoin vastaavia säännöksiä ei sisälly voimassa olevaan vakuutuskassalakiin (1164/1992) eikä eläkesäätiölakiin (1774/1995). Tämä voi johtaa käytännössä hankaluuksiin esimerkiksi silloin kun rahoitustarkastus (RATA) pyytää tietoja pankin yhteydessä toimivalta eläkesäätiöltä tai vakuutuskassalta tietojen saantiin oikeuttavan valtuutuksen puuttuessa laista. Samanaikaisesti RATA on oikeutettu saamaan tietoja samaan ryhmittymään kuuluvalta työeläkevakuutusyhtiöltä. Sijoitusympäristön muuttuessa tiedon saanti mahdollisimman kattavasti erilaisista vakuutus- ja rahoitustoimintaa harjoittavista yhtymistä ja ryhmittymistä tulee kuitenkin entistä tärkeämmäksi. Tästä syystä ehdotetaan, että myös vakuutuskassalakiin ja eläkesäätiölakiin otetaan vakuutusyhtiölakia vastaavat säännökset tietojen luovuttamisesta ja salassapitovelvollisuudesta. Säännöksillä laajennettaisiin niiden viranomaisten piiriä, joille sosiaali- ja terveysministeriö saisi luovuttaa eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa koskevia luottamuksellisia tietoja.

Yhdenmukaisesti kuin vakuutusyhtiöillä on oikeus luovuttaa salassapidettäviä tietoja niihin oikeutetuille olisi myös eläkesäätiöllä ja vakuutuskassalla vastaava oikeus tietojen luovuttamiseen. Lakiehdotus sisältäisi myös vakuutusyhtiölain säännöksiä vastaavat säännökset siitä, mihin tarkoitukseen sosiaali- ja terveysministeriö saisi käyttää salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja

Voimassa olevassa vakuutuskassalain 165 §:ssä ja eläkesäätiölain 132 §:ssä säädetään siitä, mitä tietoja ja keitä henkilöitä salassapitovelvollisuus koskee. Esityksessä ehdotetaan, että näitä pykäliä täydennettäisiin eräiltä osin vakuutusyhtiölain 18 luvun 6 §:n tietojen luovuttamista ja salassapitovelvollisuutta koskevia säännöksiä vastaavasti.

Kummankin pykälän 1 momenttiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan salassapitovelvollisuus ulotettaisiin koskemaan myös niitä henkilöitä, joille vakuutussalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja voitaisiin pykälien 2 moment¡n mukaan luovuttaa. Samalla pykälien 1 momenttiin otettaisiin tarkennus siitä, että asianomaista vakuutuskassaa ja eläkesäätiötä koskevan liike-tai ammattisalaisuuden osalta tai henkilön terveydentilaa koskevan tiedon osalta asianomaisen suostumus tiedon antamiseen poistaisi salassapitovelvollisuuden.

Pykälien 2 momentissa säädettäisiin siitä, kenelle ministeriö voisi pykälien 1 momentin estämättä luovuttaa salassapidettäviä tietoja. Näitä olisivat syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiset, RATA tai muu rahoitusmarkkinoita valvova Suomen viranomainen sekä muualla laissa kysymyksessä olevien tietojen saantiin oikeutettu Suomen viranomainen. Muualla laissa tietojen saantiin oikeutettu viranomainen olisi esimerkiksi se tuomioistuin, jossa eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa koskeva asia on vireillä.

Pykälien 3 momentin mukaan oikeus tietojen luovuttamiseen koskisi sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi myös eläkesäätiötä tai vakuutuskassaa. Säännös on tarpeen sen takia, että salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja virkatehtäviensä suorittamisessa tarvitsevat viranomaiset voisivat saada niitä suoraan vakuutuskassoilta ja eläkesäätiöiltä eikä ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön välityksellä. Vakuutuskassan ja eläkesäätiön oikeutta terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamiseen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rajoitettaisiin kuitenkin siten, että se voisi tapahtua vain vakuutuskassaan tai eläkesäätiöön kohdistuvan petosrikoksen selvittämistä varten.Tällä rajoituksella otettaisiin huomioon hallitusmuodon perusoikeussäännökset.

Pykälien 4 momentissa säädettäisiin siitä, mihin tarkoituksiin ministeriö voisi käyttää salassapidettäviä tietoja sen lisäksi mitä 2 momentissa säädetään. Tämä olisi mahdollista vain ministeriön valvontavelvollisuuksiensa toteuttamisen kannalta tarpeellisten toimenpiteiden yhteydessä.

Pykälien 5 momentti vastaa voimassa olevien pykälien 2 momenttia. Voimassa olevien pykälien 3 momenttia vastaavat vakuutuskasslain uusi 165 a § ja eläkesäätiölain uusi 132 a §.

Tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuus

Vakuutusyhtiöiden tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta sosiaali- ja terveysministeriölle säädetään vakuutusyhtiölain 9 luvun 3 a §:ssä. Säännös perustuu niin sanotun BCCI-direktiivin täytäntöönpanoon ja koskee vain vakuutusyhtiöitä. Tätä vakuutusyhtiölain säännöstä sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin.

Ilmoitusvelvollisuuden taustalla oleva valvontaviranomaisen tarve saada mahdollisimman nopeasti tietoja vakuutuslaitoksen tilasta koskee kuitenkin vakuutusyhtiöiden lisäksi myös muita sosiaali- ja terveysministeriön valvontatoimivallan piiriin kuuluvia vakuutuslaitoksia, kuten eläkesäätiöitä ja vakuutuskassoja. Säännösten tarkoituksena on parantaa valvontaviranomaisen mahdollisuuksia puuttua vakuutuslaitoksen toimintaan niin ajoissa, että suuremmilta haitoilta voidaan välttyä. Jotta tämä voisi toteutua myös vakuutuskassan ja eläkesäätiön tilintarkastajan osalta, ehdotetaan, että vastaavasta ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin eläkesäätiölaissa ja vakuutuskassalaissa.

Säännöksien tarkoituksena olisi, että sosiaali- ja terveysministeriö saisi viipymättä ja suoraan vakuutuskassan tai eläkesäätiön tilintarkastajalta ilmoituksen, jos tilintarkastaja tehtävässään saisi tietoonsa mainittuja seikkoja. Tämä tulisi kysymykseen muun muassa silloin, kun eläkesäätiö tai vakuutuskassa poikkeaa lain, vahvistettujen sääntöjensä, perusteidensa tai terveiden ja varovaisten toimintaperiaatteiden noudattamisesta. Näin voisi tapahtua esimerkiksi silloin kun kysymyksessä oleva eläkesäätiö tai vakuutuskassa jakaisi laittomasti varojaan, ottaisi harjoittamaan toimintaan kuulumattomia riskejä tai harjoittaisi kiellettyä toimintaa.

Säännökset otettaisiin uuteen vakuutuskassalain 66 §:ään ja eläkesäätiölain 36 a §:ään.

Kummankin pykälän 1 momentin mukaan vakuutuskassan tai eläkesäätiön tilintarkastajan olisi ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle, jos hän suorittaessaan tehtäväänsä vakuutuskassassa tai eläkesäätiössä havaitsee sellaisia vakavia puutteita tai epäkohtia mainittujen eläkelaitosten toiminnassa, jotka voivat vaarantaa vakuutettujen edut tai joilla voi olla olennaista merkitystä eläkelaitoksen toiminnan jatkumisen kannalta.

Pykälien 2 momentin mukaan sama koskisi seikkoja, jotka eläkelaitoksen tilintarkastaja saisi tietoonsa suorittaessaan tilintarkastajan tehtävää sellaisessa yhteisössä, jonka vakuutusta vakuutuskassa tai eläkesäätiö hoitaa ja jossa hän toimii tilintarkastajana.

Pykälien 3 momentissa säädettäisiin siitä, ettei vilpittömässä mielessä toiminut tilintarkastaja joutuisi korvausvastuuseen pykälissä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden noudattamisesta, vaikka tästä aiheutuisi taloudellista vahinkoa.

2. Esityksen vaikutukset

Esityksen tarkoituksena on tehostaa vakuutuslaitosten ja eläkesäätiöiden valvontaa. Esityksellä ei ole arvioitu olevan suoranaisia taloudellisia, organisatorisia eikä henkilöstöön liittyviä vaikutuksia.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä on kuultu Eläkesäätiöyhdistys-ESY r.y:tä sekä Vakuutuskassojen Yhdistystä.

4. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan heti sen jälkeen kun ne hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki vakuutuskassalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun vakuutuskassalain (1164/1992) 165 §,

sellaisena kuin se on osaksi laissa 610/1995, sekä

lisätään lakiin siitä lailla 945/1994 kumotun 66 §:n tilalle uusi 66 § ja lakiin uusi 165 a § seuraavasti:

66 §

Vakuutuskassan tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle vakuutuskassaa koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja joiden voidaan katsoa:

1) rikkovan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia vakuutuskassan sääntöjä, perusteita tai vakuutuskassan toiminnan harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä;

2) vaarantavan vakuutuskassan toiminnan jatkumisen; tai

3) johtavan tilintarkastuksessa muistutuksen tai tilinpäätöksen vahvistamista koskevan kielteisen lausunnon esittämiseen.

Vakuutuskassan tilintarkastaja on myös velvollinen ilmoittamaan sosiaali- ja terveysministeriölle 1 momentissa tarkoitetuista seikoista ja päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan tehtäväänsä yhteisössä, joka on vakuutuskassan osakas ja jossa hän toimii tilintarkastajana.

Vilpittömässä mielessä toimineelle tilintarkastajalle ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

165 §

Joka tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisia tehtäviä täyttäessään tai vakuutuskassan muun kuin tämän lain mukaisen toimielimen jäsenenä taikka 2 momentin nojalla on saanut tiedon kassan tai jonkun muun taloudellisesta asemasta taikka liike -tai ammattisalaisuudesta taikka jonkun henkilön terveydentilasta, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tiedon ilmaisemiseen.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

1) syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi;

2) rahoitustarkastukselle ja muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle Suomen viranomaiselle; sekä

3) muualla laissa edellä mainittujen tietojen saantiin oikeutetulle Suomen viranomaiselle.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, vakuutuskassalla on oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja Suomen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi sekä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille. Terveydentilaan liittyviä tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle vakuutus- tai eläkelaitokseen kohdistuvan petosrikoksen estämistä, selvittämistä ja syytteeseen panoa varten.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö voi käyttää tämän pykälän mukaisen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vain:

1) tarkastaakseen, että vakuutustoiminnan aloittamisen edellytykset on täytetty;

2) vakuutuskassan toiminnan, erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuusaseman, hallinto- ja kirjanpitomenettelyn sekä sisäisen tarkastustoiminnan valvontaan;

3) pakotteiden asettamiseen; sekä

4) ministeriön päätöksistä tehtyihin valituksiin vastaamiseen.

Kassan on 1 momentin säännösten estämättä ilmoitettava ulosottomiehen pyynnöstä maksamansa eläkkeen tai muun toimeentuloetuuden määrä sekä tiedossaan olevat muut laitokset, jotka maksavat edunsaajalle toimeentuloetuuksia.

165 a §

Rangaistus 165 §:n 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.


2.

Laki eläkesäätiölain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1995 annetun eläkesäätiölain (1774/1995) 132 § sekä

lisätään lakiin uusi 36 a ja 132 a § seuraavasti:

4 luku

Tilintarkastus

36 a §

Eläkesäätiön tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle eläkesäätiötä koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja joiden voidaan katsoa:

1) rikkovan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia eläkesäätiön sääntöjä, perusteita tai eläkesäätiön toiminnan harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä;

2) vaarantavan eläkesäätiön toiminnan jatkumisen; tai

3) johtavan tilintarkistuksessa muistutuksen tai tilinpäätöksen vahvistamista koskevan kielteisen lausunnon esittämiseen.

Eläkesäätiön tilintarkastaja on myös velvollinen ilmoittamaan sosiaali- ja terveysministeriölle 1 momentissa tarkoitetuista seikoista ja päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan tehtäväänsä yhteisössä, jonka vakuutuksia eläkesäätiö hoitaa ja jossa hän toimii tilintarkastajana.

Vilpittömässä mielessä toimineelle tilintarkastajalle ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

132 §

Joka tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisia tehtäviä täyttäessään taikka 2 momentin nojalla on saanut tiedon eläkesäätiöön kuuluvan työnantajan tai jonkun muun taloudellisesta asemasta tai liike -tai ammattisalaisuudesta taikka jonkun henkilön terveydentilasta, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tiedon ilmaisemiseen.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa salassapitovelollisuuden piiriin kuuluvia tietoja:

1) syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi;

2) rahoitustarkastukselle ja muulle rahoitusmarkkinoita valvovalle Suomen viranomaiselle; sekä

3) muualla laissa edellä mainittujen tietojen saantiin oikeutetulle Suomen viranomaiselle.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, eläkesäätiöllä on oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja Suomen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikoksen estämiseksi ja selvittämiseksi sekä 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille. Terveydentilaan liittyviä tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle vakuutus- tai eläkelaitokseen kohdistuvan petosrikoksen estämistä, selvittämistä ja syytteeseen panoa varten.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö voi käyttää tämän pykälän mukaisen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja vain:

1) tarkastaakseen, että vakuutustoiminnan aloittamisen edellytykset on täytetty;

2) eläkesäätiön toiminnan, erityisesti vakuutusteknisen eläkevastuun vakavaraisuusaseman, hallinto- ja kirjanpitomenettelyn sekä sisäisen tarkastustoiminnan valvontaan;

3) pakotteiden asettamiseen; sekä

4) ministeriön päätöksistä tehtyihin valituksiin vastaamiseen.

Eläkesäätiön on 1 momentin säännösten estämättä ilmoitettava ulosottomiehen pyynnöstä maksamansa eläkkeen tai muun toimeentuloetuuden määrä sekä tiedossaan olevat muut laitokset, jotka maksavat edunsaajalle toimeentuloetuuksia.

132 a §

Rangaistus 132 §:n 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.


Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.