HE 189/1994

Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen liittymisestä Euroopan avaruusjärjestöä koskevaan yleissopimukseen tehdyn Suomen ja Euroopan avaruusjärjestön välisen sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymisestä Euroopan avaruusjärjestöön koskevan maaliskuussa 1994 tehdyn sopimuksen.

Euroopan avaruusjärjestön päämääränä on avaruuden tutkiminen ja hyödyntäminen yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin. Suomen jäsenyyttä järjestössä koskevalla sopimuksella Suomesta tulee järjestön jäsen ja sen perustamista koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli. Liittymispäivästä lukien järjestön perustamista koskevan yleissopimuksen määräykset sekä kaikki järjestön neuvoston hyväksymät toimenpiteet ovat Suomea sitovia. Suomi on liittymisen jälkeen samassa asemassa kuin muut jäsenvaltiot. Suomen tulee liittyessään yleissopimukseen maksaa 5 miljoonan laskentayksikön eli noin 33 miljoonan markan liittymismaksu kolmena samansuuruisena eränä vuosina 1995, 1996 ja 1997. Toisin kuin tähänastisen liitännäisjäsenyyden aikana Suomi pääsee jäsenenä täysimääräisesti mukaan järjestön päätöksentekoon. Sopimuksen mukaan Suomelle taataan teollinen palaute saman periaatteen mukaisesti, jota järjestössä noudatetaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

Sopimus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytilanne
1.1. Euroopan avaruusjärjestö

Euroopan avaruusjärjestö (ESA) perustettiin 31 päivänä toukokuuta 1975, kun Euroopan avaruustutkimusjärjestö ja Euroopan avaruusalusten laukaisulaitteiden kehittämis- ja rakentamisjärjestö muodostivat yhteisen järjestön. Järjestön tarkoituksena on toimia yhteistyöelimenä Euroopan valtioiden välillä kaikilla avaruuden tutkimista ja hyväksikäyttöä koskevilla aloilla yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin. Erityisesti järjestö pyrkii avaruusteknologian ja sen sovellutusten edistämiseen sekä tieteellisiin että käytännössä hyödynnettäviin päämääriin. Näiden päämäärien toteuttamiseksi ESA pyrkii kehittämään pitkän aikavälin eurooppalaista avaruuspolitiikkaa sekä yhdenmukaistamaan ja vastaisuudessa liittämään kansalliset avaruusohjelmat eurooppalaisen avaruusohjelman osaksi. Toiminnan päämääränä on toteuttaa sellaisia mittavia avaruusprojekteja, joihin yksittäisellä jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuuksia. Järjestö myös suosittaa jäsenvaltioille yhtenäistä teollisuuspolitiikkaa avaruusalalle.

Avaruusjärjestön jäsenvaltioita ovat Euroopan unionin maista Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Irlanti, Ranska, Saksa ja Tanska sekä EFTA-maista Itävalta, Norja, Ruotsi ja Sveitsi. Itävalta ja Norja olivat vuodesta 1981 liitännäisjäseniä ja liittyivät järjestön jäseneksi vuoden 1987 alusta. Suomi on järjestön ainoa liitännäisjäsen ja on ollut mukana yhteistyössä vuoden 1987 alusta. Lisäksi Kanadalla on yhteistyösopimus järjestön kanssa.

Avaruusjärjestön korkein päättävä elin on neuvosto, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista. Neuvosto päättää järjestön toiminnan suuntaviivoista sekä tärkeimmistä tieteellisistä, teknisistä, hallinnollisista ja rahoituksellisista kysymyksistä. Neuvostossa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni. Neuvoston alaisuudessa on useita alakomiteoita, kuten hallinto- ja rahoitus-, tiedeohjelma- sekä teollisuuspolitiikkakomitea.

Avaruusjärjestön toimintaa johtaa neuvoston määräajaksi valitsema pääjohtaja. ESAn päämaja ja sihteeristö ovat Pariisissa. Järjestön tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä tärkeimmät operatiiviset toiminnot on sijoitettu Alankomaihin (Euroopan avaruustutkimuksen ja -teknologian keskus, ESTEC), Saksaan (Euroopan avaruustoiminnan keskus, ESOC ja Euroopan astronauttien koulutuskeskus, EAC), Italiaan (Euroopan avaruustutkimusinstituutti, ESRIN) ja Ranskan Guyanaan (Ariane-raketin laukaisuasema).

Avaruusjärjestön toiminta jakautuu toisaalta pakollisiin ja toisaalta vapaaehtoisiin ohjelmiin ja toimintoihin. Pakollinen osuus, lähinnä yleiskulut ja perustoiminnot sekä tiedesatelliittihankkeet, rahoitetaan jäsenvaltioiden bruttokansantuoteosuuden perusteella. Nämä toiminnat muodostavat noin 30 prosenttia järjestön kokonaisbudjetista. Valinnaisiin ohjelmiin osallistuvat maat sopivat keskenään kustannusten jaosta kunkin ohjelman osalta erikseen. Valinnaisia ohjelmia ovat muun muassa satelliittitietoliikenne, maan kaukokartoitus avaruudesta, lähetysrakettien kehitys, avaruuslaboratoriot ja painottomassa tilassa tehtävä tutkimustoiminta. Ariane-5-kantoraketin kehittämisohjelma on järjestön laajin yksittäinen ohjelma.

Avaruusjärjestö takaa jäsenvaltioille teollisuustilauksia maksuosuuksien suhteessa. Teollisuustilauksista päätettäessä järjestö antaa etuoikeuden jäsenvaltioiden tai valinnaisissa ohjelmissa osallistujamaiden teollisuudelle ja tutkimuslaitoksille. Teollisuustilausten maantieteellistä jakautumaa arvioidaan ja seurataan laskemalla jäsenvaltioiden palautekerroin, joka on tarkasteltavaan maahan tulleiden tilausten suhteellinen osuus kaikista osallistujamaiden tilauksista jaettuna maan suhteellisella rahoitusosuudella.

Järjestön suurimmat rahoittajavaltiot ovat Ranska (osuus 31 prosenttia), Saksa (25 prosenttia) ja Italia (17 prosenttia). ESAn peruskirja antaa mahdollisuuden osallistua ohjelmiin suhteellisen vapaasti. Osallistumisosuudet ovat kuitenkin käytännössä olleet lähellä jäsenvaltioiden kansantuoteosuuksia.

1.2. Suomen liitännäisjäsenyys Euroopan avaruusjärjestössä

Suomi on ollut avaruusjärjestön liitännäisjäsen vuodesta 1987. Liitännäisjäsenyyttä jatkettiin vuonna 1991 vuoden 1994 loppuun. Euroopan avaruusjärjestön perustamista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) mukaan liitännäisjäsenyys on yhteistyömuoto, jolla järjestön yhteistyömaille pyrittiin antamaan mahdollisuus valmistautua täysjäsenyyttä varten tietyn ylimenokauden aikana. Liitännäisjäsenyyden pituudesta ei ole erityisiä määräyksiä ESAn perustamissopimuksessa. Yhteistyösopimusta uusiessaan Suomi ilmoitti alustavasti halukkuutensa liittyä ESAn täysjäseneksi liitännäisjäsenyyskauden loputtua. Tämä ilmoitus uudistettiin Suomen valtuuskunnan virallisissa puheenvuoroissa ESAn ministerikokouksessa M¢nchenissä marraskuussa 1991 ja Granadassa marraskuussa 1992.

Suomen tavoitteena liitännäisjäsenenä on ollut:

― avaruuslaitteilla tehtävän tieteellisen tutkimustyön suorittaminen tiedeyhteisön kannalta tärkeiden tutkimustulosten saavuttamiseksi;

― julkisen sektorin palvelujen tehostaminen avaruustekniikkaa hyödyntämällä ja kehittämällä uusia sovelluksia ESAn ohjelmien yhteydessä; sekä

― teollisuuden teknologisen kilpailukyvyn kehittäminen osallistumalla sovellusalueiden teknologiaohjelmiin ja uuden liiketoiminnan luominen tietoliikenne- ja kaukokartoitusalueiden uusia kaupallisia sovelluksia varten.

Liitännäisjäsenyyssopimuksen mukaan Suomi on osallistunut järjestön perustoimintojen ja yleiskulujen kattamiseen 50 prosentilla jäsenvaltion osalle tulevasta maksusta. Suomi on osallistunut avaruustutkimuksen, kaukokartoituksen ja tietoliikenteen ohjelma-alueilla 16 valinnaiseen ohjelmaan. Vuonna 1994 Suomen maksut järjestön pakollisiin ohjelmiin olivat 45 miljoonaa markkaa. Liitännäisjäsenyyskaudella Suomen avaruustoiminta on laajentunut ja monipuolistunut. Suomen teollisuus ja tutkimuslaitokset ovat saaneet ESAsta liitännäisjäsenyyskaudella tilauksia yhteensä noin 110 miljoonalla markalla. Suomen avaruusalan tutkimus- ja kehittämishankkeissa on vuosittain ollut mukana noin 200 henkilöä korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä

1.3. Euroopan avaruusjärjestön täysjäsenyyden merkitys

ESAn täysjäsenenä Suomi saisi oikeuksia, joita siltä on puuttunut liitännäisjäsenyyden aikana. Suomi pääsisi täysimääräisesti mukaan järjestön päätöksentekoon. Suomalaiset yritykset ja tutkimuslaitokset voisivat täysjäsenyyden myötä osallistua perusteknologian kehittämisohjelmaan. Liitännäisjäsenenä Suomen saama teollinen ja teknologinen hyöty ei ole täysin vastannut ESA-yhteistyön synnyttämiä mahdollisuuksia. Järjestön täysjäsenenä Suomi saavuttaisi lisäedun ESAn takaamasta teollisesta palautteesta ja lisääntyneestä teollisesta toiminnasta, kun ohjelmien osallistumismaksut tulisivat teollisuuden käyttöön täysimääräisesti teollisen palautteen kautta.

Täysjäsenenä Suomi osallistuisi nykyisten tavoitteiden pohjalta ESAn pakollisiin ohjelmiin sekä lisäksi avaruustutkimukseen ja kaukokartoitus- ja tietoliikenneohjelmiin.

2. Asian valmistelu

Liitännäisjäsenyyden jatkamisesta vuonna 1991 tehtyyn sopimukseen sisällytettiin lausuma, jonka mukaan Suomi aikoo hakea järjestön jäsenyyttä vuoden 1995 tammikuun alusta lukien. Tämän jälkeen asiaa on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä ja sen yhteydessä toimivassa avaruusasiain neuvottelukunnassa. Hallitus päätti toukokuussa 1993 pidetyssä talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa käynnistää Suomen ja ESAn väliset neuvottelut tavoitteena Suomen täysjäsenyys järjestössä vuoden 1995 alusta lukien. Neuvottelut aloitettiin lokakuussa 1993 ja ne jatkuivat vuoden 1994 alkupuolelle. Osapuolten päästyä yksimielisyyteen neuvottelujen kohteena olleen sopimusluonnoksen sisällöstä ja Suomelle lankeavan liittymismaksun suuruudesta ESAn neuvosto hyväksyi helmikuussa 1994 yksimielisesti sopimuksen. Sopimus (jäljempänä liittymissopimus) allekirjoitettiin Pariisissa 22 päivänä maaliskuuta 1994.

Sopimuksesta käytyjä neuvotteluja on valmisteltu yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön, opetusministeriön, ulkoasiainministeriön, Suomen Akatemian, teknologian kehittämiskeskuksen, ilmatieteen laitoksen, valtion teknillisen tutkimuskeskuksen ja eri korkeakoulujen edustajien kanssa.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Täysjäsenenä Suomi osallistuisi ESAn perustoimintojen ja pakollisen tiedeohjelman kulujen kattamiseen bruttokansantuoteosuudella. Suomen maksut ESAn pakollisiin ohjelmiin ovat vuonna 1994 45 miljoonaa markkaa, ja ne nousevat täysjäsenenä 60 miljoonaan markkaan vuodessa. Nousu johtuu siitä, että Suomen osuus ESAn yleisbudjetista nousee kaksinkertaiseksi, ja siitä, että Suomi joutuu osallistumaan Kouroussa, Ranskan Guyanassa, sijaitsevan Ariane-rakettien laukaisuaseman ylläpitokustannusten rahoittamiseen noin 5 miljoonalla markalla vuodessa. Sopimus varmistaa, että jäsenmaksut palautuvat Suomeen teollisuustilauksina.

Sopimuksen mukaan Suomi voi valita vapaasti osallistumistasonsa järjestön valinnaisiin ohjelmiin. Valinnaisiin ohjelmiin lähinnä avaruustutkimuksen, maan kaukokartoituksen ja satelliittitietoliikenteen osa-alueilla arvioidaan käytettävän vuonna 1995 noin 38 miljoonaa markkaa.

Sopimuksen mukaan Suomi maksaa osallistumismaksujen lisäksi erityisen kertaluonteisen 5 miljoonan laskentayksikön eli noin 33 miljoonan markan suuruisen lisämaksun. Tämä maksetaan kolmessa erässä vuosina 1995―1997.

Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa kustannusten vastapainona on otettava huomioon, että täysjäsenelle taattava palaute teollisten tilausten muodossa olisi vuonna 1995 noin 60 miljoonaa markkaa. Tämä on noin 20 miljoonaa markkaa suurempi kuin jos Suomi olisi liitännäisjäsen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1.1. Liittymissopimuksen sisältö

1―2 artikla. Sopimuksen tarkoituksena on määrätä ehdot, joilla Suomi liittyy järjestöä koskevaan yleissopimukseen. Suomesta tulee järjestön jäsen ja perustamissopimuksen sopimuspuoli. Suomen tulee vahvistaa liittymistään sääntelevät ehdot siten kuin tässä sopimuksessa määrätään.

3 artikla. Artiklan 1 kappaleeseen sisältyvät sopimuksen voimantuloa koskevat määräykset. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan päivänä, jona Suomen liittymiskirjat on talletettu Ranskan hallituksen huostaan. Tämän tulisi tapahtua viimeistään ennen 1 tammikuuta 1995. Muussa tapauksessa sopimuksen ehdot voidaan harkita uudelleen.

Artiklan 2 kappaleessa ovat määräykset Suomen asemasta täysjäsenenä. Liittymispäivästä lukien perustamissopimuksen määräykset sekä kaikki neuvoston toimenpiteet olisivat Suomen osalta sitovia ja niitä sovellettaisiin Suomeen. Tällöin Suomi olisi samassa asemassa kuin muut jäsenvaltiot neuvoston tai sen määräämän toimielimen antaman päätöksen, päätöslauselman ja muun toimen sekä järjestelmän tekemän sopimuksen osalta. Tarvittaessa Suomen tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden toteuttamiseksi.

Artiklan 3 kohtaan sisältyy määräys siitä, että Suomen tulisi kohtuullisen ajan kuluessa ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin sisäisen lainsäädäntönsä ja toimiensa sopeuttamiseksi järjestöön liittymisestä johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiinsa. Sopimukseen sen enempää kuin perustamissopimukseen ei kuitenkaan sisälly Suomen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

4 artikla. Tähän artiklaan sisältyy määräys liittymismaksusta, joka Suomen tulisi maksaa. Liittymismaksun suuruus on ollut neuvottelukysymys, mutta se pohjautuu Suomen bruttokansantuoteosuuteen ESAn yleistoiminnan ja tiedeohjelman kattamassa omaisuudessa. Artiklan mukaan Suomen tulee suorittaa viiden miljoonan laskentayksikön erityismaksu vuoden 1993 keskihinnan ja vuoden 1994 vaihtokurssin mukaan. Maksu, suuruudeltaan noin 33 miljoonaa markkaa, tulisi suorittaa kolmena samansuuruisena eränä. Nämä maksettaisiin vuosina 1995, 1996 ja 1997.

5 artikla. Artiklaan sisältyy määräys Suomelle taattavasta teollisesta palautteesta. Teollinen palautekerroin laskettaisiin edellä yleisperusteluissa selostetun menetelmän perusteella, joita järjestössä noudatetaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Suomen liitännäisjäsenenä ESAlle maksamien maksujen huomioon ottamisesta teollista palautetta laskettaessa artiklaan sisältyy erityinen määräys.

6 artikla. Artiklan mukaan liitännäisjäsenyyttä koskevat sopimukset lakkaisivat olemasta voimassa siitä päivästä lukien, jona sopimus tulisi voimaan. Voimassaolon lakkaaminen koskisi myös Suomen osallistumisesta valinnaisiin ohjelmiin tehtyjä sopimuksia. Kuitenkin Suomen oikeuksia ja velvollisuuksia valinnaisten ohjelmien osallistujavaltiona sääntelisivät edelleenkin kyseisiä ohjelmia koskevat julistukset ja toimeenpanosäännöt.

7 artikla. Artiklaan sisältyvät tavanomaiset loppumääräykset.

1.2. Euroopan avaruusjärjestön perustamista koskeva yleissopimus

Euroopan avaruusjärjestön perustamista koskeva yleissopimus tuli voimaan 30 päivänä lokakuuta 1980. Varsinaisen sopimustekstin lisäksi yleissopimus muodostuu järjestön ja sen henkilökunnan erioikeuksia ja -vapauksia, järjestön taloudenhoitoa, valinnaisia ohjelmia, kansallisten ohjelmien kansainvälistämistä ja järjestön teollisuuspolitiikkaa koskevista liitteistä.

Yleissopimuksen johdannossa vahvistetaan lähtökohdaksi se, että avaruuden tutkimus vaatii niin valtavia inhimillisiä, teknisiä ja taloudellisia voimavaroja, että millään yksittäisellä Euroopan valtiolla ei ole mahdollisuuksia toimia yksin. Johdannossa korostetaan myös avaruusyhteistyön rauhanomaista luonnetta.

I―IV artiklat. Artikloihin sisältyvät järjestön perustamista, tarkoitusta, tiedonvälitystä ja tietoaineistoa sekä henkilövaihtoa koskevat määräykset.

V―VI artiklat. Näihin artikloihin sisältyvät järjestön toimintaa ja ohjelmia sekä laitoksia ja palveluita koskevat määräykset. Järjestön toimintoihin kuuluvat kaikille jäsenvaltioille pakolliset ohjelmat ja valinnaiset ohjelmat, joihin osallistuvat kaikki jäsenvaltiot lukuun ottamatta niitä, jotka virallisesti ilmoittavat, että eivät halua osallistua niihin. Jäsenvaltioiden ja avaruusjärjestön tulee ohjelmia toteuttaessaan pyrkiä parhaimmalla tavalla ja ensisijaisesti käyttämään jo olemassa olevia laitoksia ja saatavilla olevia palveluita sekä järkeistää niiden käyttöä.

VII artikla. Tähän artiklaan sisältyvät järjestön teollisuuspolitiikan keskeiset periaatteet. Ensi sijassa tulee hyödyntää jäsenvaltioiden teollisuuden tarjoamia olemassa olevia mahdollisuuksia. Teollisuuspolitiikan tulee varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden tasapuolinen osallistuminen niiden taloudellinen avustus huomion ottaen eurooppalaisen avaruusohjelman toteuttamiseen ja siihen liittyvään avaruusteknologian kehittämiseen. Tällöin järjestön tulee ohjelmiaan toteuttaessaan erityisesti suosia kaikin mahdollisin tavoin kaikkien jäsenvaltioidensa teollisuutta ja näille valtioille on annettava kaikki mahdollisuudet osallistua järjestölle annettuun teknologian kannalta kiinnostavaan työhön. Järjestön tulee pääsäännön mukaan käyttää hyväkseen vapaata kilpailua. Teollisuuspolitiikan yksityiskohtaiset periaatteet sisältyvät yleissopimuksen liitteeseen V ja neuvoston hyväksymiin erillisiin sääntöihin.

VIII―IX artiklat. Näihin artikloihin sisältyvät kantoraketteja ja muita avaruuskuljetusjärjestelmiä ja laitteiden käyttöä, jäsenvaltioiden avustamista ja tuotteiden toimittamista koskevat määräykset. Pääsäännön mukaan järjestö käyttää kantoraketteja ja muita avaruuskuljetusjärjestelmiä, jotka on kehitetty sen ohjelmien puitteissa tai jotka sen jäsenvaltio on kehittänyt tai joiden kehittämistä järjestö on merkittävästi avustanut. Ulkopuolisia raketteja ja järjestelmiä voidaan käyttää hyväksi, mikäli tämä ei aiheuta kohtuutonta haittaa muihin kyseisenä ajankohtana saatavilla oleviin kantoraketteihin tai avaruuskuljetusjärjestelmiin verrattuna kustannusten, luotettavuuden ja hankkeen soveltuvuuden kannalta.

X―XII artiklat. Näihin artikloihin sisältyvät neuvostoa, pääjohtajaa ja henkilökuntaa koskevat määräykset. Järjestön ylin päättävä elin on jäsenvaltioiden edustajista muodostettu neuvosto. Neuvosto kokoontuu tarpeen mukaan joko edustajatasolla tai ministeritasolla. Neuvoston keskeisenä tehtävänä on hyväksyä muun muassa eri ohjelmat ja päättää järjestön varainkäytöstä ja uusien jäsenvaltioiden hyväksymisestä. Jokaisella jäsenvaltiolla on neuvostossa yksi ääni, paitsi silloin kun käsitellään vain sellaista ohjelmaa, johon kyseinen jäsenvaltio ei osallistu. Pääsäännön mukaan neuvoston päätökset tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Pakollisista ohjelmista päätettäessä vaaditaan kuitenkin yksimielisyys ja eräät päätökset edellyttävät kaikkien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan ääntenenemmistöä. Neuvosto päättää tiedeohjelmakomitean ja mahdollisten muiden avustavien toimielimien perustamisesta.

Pääjohtaja on järjestön ylin toimeenpaneva toimielin, jonka neuvosto valitsee. Pääjohtajan apuna toimii tieteellistä, teknistä, hallinnollista ja toimistohenkilökuntaa sen mukaan kuin pääjohtaja katsoo tarpeelliseksi. Pääjohtaja nimittää henkilöstöön kuuluvat lukuun ottamatta neuvoston valitsemaa ylempää johtoa.

XIII artikla. Artiklaan sisältyvät jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia koskevat määräykset, joita liite II täydentää. Artiklan mukaan jokainen jäsenvaltio osallistuu pakollisten ohjelmien rahoitukseen sekä järjestön yleiskulujen rahoittamiseen neuvoston hyväksymää asteikkoa noudattaen. Maksuasteikko perustuu jokaisen jäsenvaltion keskimääräiseen kansantuloon niiden kolmen viimeisen vuoden osalta, joilta tilastotiedot ovat käytettävissä. Kuitenkaan minkään jäsenvaltion maksuosuuden ei edellytetä ylittävän 25 prosenttia neuvoston näiden kustannusten kattamiseksi arvioimasta kokonaissummasta. Neuvosto voi myös kaikkien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä päättää jonkin jäsenvaltion maksuosuuden supistamisesta tietyksi ajaksi tämän valtion kohdalla vallitsevan erityistilanteen takia. Käytännössä tällainen erityistilanne voi olla esimerkiksi jäsenvaltion valuutan voimakas devalvoituminen.

Artiklan mukaan jokainen jäsenvaltio osallistuu valinnaisten ohjelmien kustannuksiin, mikäli se ei ole virallisesti ilmoittanut haluttomuudestaan osallistua kyseiseen ohjelmaan. Pääsäännön mukaan tiettyyn ohjelmaan kohdistuva maksuasteikko perustuu kunkin osallistujavaltion keskimääräiseen kansantuloon niiden viimeisten kolmen vuoden osalta, joilta tilastotiedot ovat käytettävissä.

XIV―XXVI artiklat. Näihin artikloihin sisältyvät järjestön yhteistyötä, oikeudellista asemaa, erioikeuksia ja -vapauksia, yleissopimuksen muutoksia, riitaisuuksien ratkaisemista, velvollisuuksien laiminlyömistä ja oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymistä sekä tavanomaisia voimantuloa ja sopimuksen päättymistä koskevia määräyksiä.

Yleissopimuksen Liitteet

I liitteessä on määräykset järjestön ja sen henkilökunnan sekä jäsenvaltioiden edustajien erioikeuksista ja vapauksista. Määräykset eivät vaadi laintasoista sääntelyä, koska ne voidaan Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä sekä eräille muillekin kansainvälisille elimille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista annetun lain (368/58) valtuuttavan säännön nojalla saattaa voimaan asetuksella.

II liitteeseen sisältyvät tarkemmat määräykset järjestön varainhankinasta sekä talousarviosta ja tilinrkastuksesta.

III liite käsittää sopimuksen V artiklan 1 kappaleen b-kohdan tarkoittia valinnaisia ohjelmia.

IV liite koskee kansallisten ohjelmien kansainvälistämistä. Päätavoitteena on, että jokainen jäsenvaltio antaa toisille jäsenvaltioille mahdollisuuden osallistua järjestön puitteissa kaikkiin uusiin siviiliavaruushankkeisiin, joihin se aikoo ryhtyä joko yksin tai toisten jäsenvaltioiden kanssa.

V liitteessä on tarkemmat määräykset järjestön jäsenvaltioilleen suosittelemasta yhteisestä teollisuuspolitiikasta avaruusalalla.

1.3. Liittymissopimukseen liittyvä asiakirja

Sopimusneuvottelujen yhteydessä osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Suomi saisi eräitä etuja jo sopimuksen allekirjoittamisesta lukien. Nämä ehdot ja eräät muut jäsenyyttä koskevat seikat sisältyvät ESAn pääjohtaja Jean-Marie Lutonin kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäiselle 22.3.1994 lähettämään asiakirjaan (sideletter), joka liittyy sopimukseen.

Asiakirjan mukaan avaruusjärjestö pyrkii saattamaan Suomen teollisen palautteen säädetylle vähimmäistasolle 6 vuoden kuluessa jäseneksi tulosta. Suomella on välittömästi sopimuksen allekirjoittamisesta lukien oikeus lähettää edustajansa tarkkailijaksi myös niihin neuvoston ja sen alaisena toimivien elinten kokouksiin, joihin Suomi liitännäisjäsenenä ei ole saanut osallistua. Suomi saa sen asiakirja-aineiston käyttöönsä, joka jaetaan jäsenvaltiolle. Järjestö pyrkii ottamaan palvelukseensa kohtuullisen määrän suomalaisia työntekijöitä. Suomen osallistumista järjestön päättämään ohjelmaan helpotetaan niin, että osallistumisesta ei tarvitse tehdä erillistä sopimusta.

Asiakirjan mukaan järjestö ilmoittaa Suomelle kaikista ehdotuksista, jotka tulevat neuvoston käsittelyyn. Suomella on tällöin oikeus esittää huomautuksensa. Vastaavasti Suomen velvollisuutena on saattaa järjestön tietoon jäsenyyteen vaikuttavat kansainväliset velvoitteensa. Asiakirjan mukaan Suomi sitoutuu noudattamaan järjestön laukaisupolitiikkaa koskevia järjestön yleissopimuksen ehtoja.

2. Voimaantulo

Sopimus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. Tämä edellyttää, että sopimuksen 3 artiklassa edellytetyllä tavalla Suomi tallettaa liittymiskirjat Ranskan hallituksen huostaan ennen 1 päivää tammikuuta 1995.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Liittymissopimukseen sen enempää kuin perustamissopimukseen ei sisälly lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Liittymissopimuksen mukaan Suomen täysjäsenyydestä avaruusjärjestössä aiheutuu kuitenkin valtiolle yleisperustelujen 3 kohdassa tarkoitetut vuotuiset menot. Sopimus vaatii tästä syystä eduskunnan suostumuksen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Pariisissa 22 päivänä maaliskuuta 1994 Suomen hallituksen ja Euroopan avaruusjärjestön välillä Suomen liittymisestä Euroopan avaruusjärjestöä koskevaan yleissopimukseen ja sen liitännäisehtoihin tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Esko Aho

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.