HE 134/1994

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Helsingin yliopistosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Helsingin yliopiston yksinoikeus suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen kumotaan.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila
1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö
Yleistä

Helsingin yliopistosta annetun lain (854/91), jäljempänä yliopistolaki, 5 §:n mukaan yliopistolla on yksinoikeus suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen sekä oikeus yhden apteekin pitämiseen Helsingin kaupungissa. Yliopistolla on pykälän mukaan edelleen myös ne muut oikeudet, etuudet ja vapaudet sekä se omaisuus ja ne tulot, jotka sille on aikaisemmin vakuutettu tai luovutettu.

Lain 38 §:n mukaan yliopiston 5 §:ssä tarkoitettuja varoja sekä lahjoitus- ja testamenttivaroja hoidetaan erillään valtion talousarviossa yliopistolle myönnetyistä varoista. Varojen hoidosta päättää konsistori. Yliopisto tekee omissa nimissään näitä varoja koskevat oikeustoimet ja käyttää niiden osalta puhevaltaa tuomioistuimessa ja viranomaisessa. Yliopisto on saman pykälän mukaan näiden varojen osalta vapaa veroista ja valtiolle maksettavista maksuista, jollei laissa veron tai maksun osalta toisin säädetä. Helsingin yliopistosta annetussa asetuksessa (1241/91) on tarkempia säännöksiä näiden varojen hoitamisesta.

Yliopistolaki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Sen voimaantulosta säädettiin erillisellä lain voimaanpanosta annetulla lailla (855/91), jolla kumottiin muun muassa Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista annettu laki (191/23) ja Helsingin yliopiston säännöt sisältävä asetus (228/24), jäljempänä vuoden 1923 yliopistolaki ja vuoden 1924 yliopistoasetus.

Vuoden 1923 yliopistolaissa almanakka- ja apteekkioikeutta ei ollut erikseen mainittu. Lain 3 §:n mukaan yliopisto nautti loukkaamatta niitä oikeuksia, etuuksia ja vapauksia sekä omaisuutta, jotka olivat sille vakuutetut tai luovutetut. Etuudet, jotka erikoisesti oli yliopistolle myönnetty, yksilöitiin tarkemmin vuoden 1924 yliopistoasetuksen 3 §:ssä. Näihin etuuksiin kuuluivat muiden muassa vapaus veroista, rasituksista ja maksuista, yksinomainen erioikeus itse tai toisen kautta julkaista suomen- ja ruotsinkielisiä, myytäviksi tahi maassa levitettäviksi aiottuja almanakkoja ja kalentereita sekä erioikeus yhden apteekin pitämiseen Helsingin kaupungissa.

Almanakkaerioikeus

Almanakkaprivilegio eli yksinoikeus Suomen suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen on kuulunut yliopistolle vuodesta 1809. Tämä privilegio siirtyi Ruotsin Tiedeakatemialta silloiselle Turun Akatemialle, kun Suomi liitettiin Venäjän valtakuntaan. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin sen nimeksi tuli vuonna 1828 Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto Suomessa ja sille vahvistettiin uudet perussäännöt. Näissä samoin kuin vuonna 1852 annetuissa yliopiston uusissa säännöissä vahvistettiin muun muassa edellä mainittu almanakkaprivilegio. Samalla kun Turun Akatemia sai yksinoikeuden almanakkojen julkaisemiseen, keisari antoi akatemialle tehtäväksi julkaista maassa käytettävän valtiokalenterin. Viranomaiset velvoitettiin toimittamaan akatemialle valtiokalenteria varten tarvittavat tiedot, jotka akatemian tuli toimittaa tarkistettaviksi hallituskonseljin kansliatoimituskunnalle. Ensimmäinen yliopiston julkaisema valtiokalenteri ilmestyi vuonna 1811. Vuodesta 1870 lähtien valtiokalenterin koko toimitustyö annettiin yliopiston tehtäväksi.

Alkuaikoina julkaistiin ainoastaan tavallista eli niin sanottua kansanalmanakkaa ja valtiokalenteria, mutta 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoi ilmestyä muitakin almanakkoja ja kalentereita ja näiden valikoima tuli vähitellen ja varsinkin Suomen itsenäistymisen jälkeen yhä monipuolisemmaksi.

Almanakkaerioikeus merkitsee, että yliopisto takaa almanakan asianmukaisen sisällön. Yhtenä almanakkaprivilegion perustamisen syynä oli aikanaan se, että muualla kuin yliopistossa ei ollut tarvittavaa asiantuntemusta tähtitieteellisten tietojen laskemiseen. Yliopiston palkkaama tutkija laskee edelleen kaikki almanakan tähtitieteelliset tiedot.

Yliopisto on 1900-luvun alusta lähtien myös vastannut almanakkojen etunimiluettelosta. Yliopisto päättää uusien etunimien ottamisesta suomen- ja ruotsinkielisiin almanakkoihin sekä nimien poistamisesta siitä. Nimipäiväkalenteri on tämän vuosisadan aikana muuttunut paljon erityisesti etunimistömme suomalaistumisen takia. Nykyisin pääpaino tarkistuksissa on nimien yleisyydellä ja vakiintuneisuudella. Siksi muutokset on 1980-luvulta alkaen tehty laajoihin atk-aineistoihin perustuvien selvitysten ja etunimistön muuttamista koskevien tutkimusten pohjalta. Nimipäiväkalenteri on yleensä tarkistettu noin 10 vuoden välein. Yliopisto on viimeksi marraskuussa 1992 vahvistanut muutokset suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen nimipäiväkalenteriin vuodeksi 1995. Ortodoksisen nimipäiväkalenterin ylläpito on sen sijaan täysin Ortodoksisen kirkkokunnan asia. Kalenteriin otettavat uudet nimet vahvistaa ortodoksisen kirkkokunnan piispainkokous.

Valtiokalenterin toimittaminen edellyttää vuosittain laajan kyselyn lähettämistä kaikille niille organisaatioille, joita koskevia tietoja hakuteoksessa julkaistaan. Tietojen päivitys tekstitiedostoon hoidetaan kokonaan yliopiston toimesta. Kalenterissa on mainittu yhteensä 38 000 henkilönnimeä. Teos on laajin maassamme vuosittain julkaistava henkilöhakemisto, jossa nimet esiintyvät sekä organisatorisissa yhteyksissään että aakkosluettelossa. Kalenterin painosmäärä on runsaat 4 000.

Yliopisto on jo Turun Akatemian ja Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston ajoista hyödyntänyt almanakkaerioikeuttaan antamalla julkaisuoikeuden vuokralle. Nykyinen vuokrasopimus on tehty vuonna 1985 ja koskee almanakkavuosia 1989―1998.

Vuokrasopimuksen mukaan yliopisto antaa vuokraajalle tarvittavat kalenteritiedot tähtitieteellisine tietoineen ja etunimiluetteloineen viimeistään 20 kuukautta ennen kalenterivuoden alkua. Vuokraaja julkaisee myös valtiokalenterin. Almanakkaerioikeuden vuokraaja voi, paitsi itse julkaista ja markkinoida almanakkoja, myös painattaa almanakkoja tai kalentereiden almanakkaosia muille kustantajille sekä antaa muille oikeuden painattaa sovittu määrä tiettyä almanakkaa tai kalenteria. Almanakkaerioikeuteen sisältyvien almanakkojen ja kalenterien maahantuonti on edellyttänyt erioikeuden vuokraajan lupaa, josta maahantuoja on maksanut korvausta erioikeuden vuokraajalle.

Apteekkierioikeus

Apteekkioikeus perustuu kuninkaan Turun Akatemialle 1755 antamaan oikeuteen pitää apteekkia Turun kaupungissa. Kun yliopisto vuonna 1827 siirrettiin Helsinkiin, siirtyi myös yliopiston apteekki sinne. Yliopiston apteekin toiminnan oikeudellinen perusta on nykyisin apteekin toimintaa säätelevässä lääkelainsäädännössä. Lääkelain (395/87) 42 §:n mukaan yliopistolla on edelleen oikeus pitää yhtä apteekkia Helsingin kaupungissa. Lääkelain 52 §:n mukaan yliopisto voi lääkelaitoksen kussakin tapauksessa antamalla luvalla pitää sivuapteekkeja, jos se farmasian ja farmaseutin tutkintoihin liittyvän harjoittelun tai lääkehuollon kehittämisen kannalta on tarpeen. Yliopistolle on lääkelain 52 §:n nojalla myönnetty oikeus 16 sivuapteekin pitämiseen.

Helsingin yliopisto on tuloverolain (1535/92) 20 §:n ja varallisuusverolain (1537/92) 5 §:n mukaan vapaa tuloverosta ja varallisuusverosta sekä apteekkimaksusta annetun lain 8 §:n nojalla vapautettu apteekkimaksusta. Yliopiston apteekki ei siis maksa niitä veroja eikä maksuja, jotka muut apteekit joutuvat maksamaan. Tämä ei kuitenkaan anna yliopiston apteekille kilpailuetua muihin apteekkeihin nähden, koska Helsingin yliopiston sisäisen ohjesäännön mukaan apteekki maksaa yliopistolle (Helsingin yliopiston rahastot) apteekkimaksua ja veroja vastaavina maksuina samat määrät, jotka apteekki joutuisi verovelvollisena maksamaan valtiolle ja kunnille. Apteekkimaksua ja veroja vastaavat määrät lasketaan mainittujen lakien mukaisesti. Apteekkimaksua ja veroja vastaavien määrien lisäksi yliopiston apteekki luovuttaa näiden maksujen jälkeisen voittonsa Helsingin yliopistolle. Apteekin käyttöön ei siis jää sellaista rahaa, joka asettaisi sen muita apteekkeja parempaan asemaan.

1.2. Almanakkaerioikeuden ja apteekkioikeuden taloudellinen merkitys

Almanakkaerioikeuden vuokra on vuokrasopimuksen mukaan sidottu elinkustannusindeksiin. Vuokra maksetaan vuosittain almanakkavuoden maaliskuussa. Vuosivuokrana yliopisto sai vuonna 1991 8,6 miljoonaa markkaa, vuonna 1992 8,8 miljoonaa markkaa ja vuonna 1993 samoin kuin kuluvana vuonna 9,1 miljoonaa markkaa. Yliopiston menot valtiokalenterin toimittamisesta, almanakan tähtitieteellisen osan toimittamisesta ja etunimiluettelon ylläpitämisestä ovat keskimäärin 575 000 markkaa vuodessa.

Yliopiston tulot apteekkierioikeudesta muodostuvat apteekin voitosta sekä veroja ja apteekkimaksua vastaavista määristä. Vuonna 1991 apteekkioikeus tuotti yliopistolle 40 miljoonaa markkaa, vuonna 1992 61,5 miljoonaa markkaa ja vuonna 1993 71,5 miljoonaa markkaa. Yliopiston apteekilta saaduista tuloista maksetaan muille yliopistoille ja korkeakouluille korkeakoulupaikkakunnilla lunastettujen reseptien lukumäärän perusteella vuosittain noin 1,6 miljoonaa markkaa.

Almanakka- ja apteekkioikeuksista saamiaan tuloja yliopisto on käyttänyt tutkimustoimintaan, rakentamiseen ja tilojen hankintaan, tiedotukseen, opetukseen, kansainväliseen toimintaan sekä apurahoihin opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille. Tuloja on käytetty erityisesti tutkimukseen ja tutkimusedellytysten parantamiseen kaikilla aloilla. Tuloilla rahoitetaan merkittävästi sellaista toimintaa, jonka rahoitus muissa korkeakouluissa hoidetaan valtion talousarvion kautta, esimerkkinä tiedotustoiminta. Erityisesti apteekkioikeuden tuloilla on olennaisen tärkeä merkitys yliopistolle.

2. Nykytilan arviointi
2.1. Eduskunnan lausuma

Vastauksessaan hallituksen esitykseen laeiksi Helsingin yliopistosta ja Helsingin yliopistosta annetun lain voimaanpanosta (HE 250/1990 vp) eduskunta lausui, että Suomessa nykyisin harjoitettava kilpailupolitiikka edellyttää vapaan kilpailun edistämistä. Sen vuoksi eduskunta edellytti, että pikaisesti selvitetään mahdollisuudet luopua Helsingin yliopiston apteekki- ja kalenterioikeuksista siten, että samalla taataan yliopistolle näistä oikeuksista saatavien tulojen korvaaminen ja että yliopisto voi edelleenkin saada vastaavat määrärahat maan sivistyselämän kannalta tärkeisiin kohteisiin.

2.2. ETA-sopimuksen vaikutus yliopiston erioikeuksiin
ETA-sopimuksen 16 artikla

Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) 16 artiklan mukaan sopimuspuolet huolehtivat kaupallisten valtion monopoliensa muuttamisesta niin, että tavaroiden hankintaa tai myyntiä koskevissa ehdoissa ei syrjitä Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenvaltioiden eikä Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioiden (EFTA-valtio) kansalaisia. Artiklan määräykset vastaavat sisällöltään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 37 artiklan 1 kohdan määräyksiä.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle Euroopan talousalueen perustamiseen liittyvien sopimusten eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 95/1992 vp) todetaan ETA-sopimuksen 16 artiklan johdosta muun muassa, että ilmaisu ''monopoli'' on tässä yhteydessä ymmärrettävä oikeudellisena terminä, jolloin monopolilla tarkoitetaan lain suomaa oikeutta, mahdollisuutta tai kykyä tuottaa tai markkinoida tavaroita sellaisissa olosuhteissa, että muut tahot eivät voi kilpailla yksinoikeuden haltijan kanssa. Jotta artikla tulisi sovellettavaksi, on monopolin myös oltava luonteeltaan ''kaupallinen'' ja tavalla tai toisella valtion hoidossa.

Esityksessä todetaan niin ikään, että valtion monopoleihin rinnastetaan kaikki järjestelmät, joilla valtiot, tosiasiallisesti tai suoraan lain nojalla, joko suoraan tai epäsuorasti, ohjaavat tuontia tai vientiä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, taikka vaikuttavat siihen huomattavalla tavalla. Valtion monopoleja koskeva määräys soveltuu myös monopoleihin, jotka valtio on antanut jollekin taholle. Artiklaa sovelletaan vain tavaroiden kauppaan. Artiklalla on välitön oikeusvaikutus. Artikla syrjäyttää siten sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen lain määräykset. Sitä ei sovelleta kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan.

Almanakkaerioikeus ja apteekkierioikeus ETA-sopimuksen kannalta

Mainitun hallituksen esityksen perustelujen mukaan Helsingin yliopiston almanakkaerioikeus on ETA-sopimuksen 16 artiklassa tarkoitettu valtion monopoli. Tämän johdosta perusteluissa todetaan, että Helsingin yliopistosta annetun lain 5 §:ää on ETA-sopimuksen johdosta mahdollisesti muutettava siten, että yliopiston erioikeus ei sisällä almanakkojen ja kalenterien maahantuontia.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan ETA-sopimus edellyttää almanakkaerioikeuteen liittyvän tuontimonopolin purkamista. Tuontimahdollisuus johtaa kilpailun vinoutumiseen, koska kotimaiset yrittäjät eivät saa valmistaa suomen- ja ruotsinkielisiä almanakkoja ja kalentereita Suomessa ilman yksinoikeuden haltijan suostumusta. Tulliviranomaiset eivät enää vaadi, että almanakkojen ja kalenterien tuonnille ETA-alueelta olisi hankittu yksinoikeuden haltijan suostumus. Kilpailuvirasto pitää muutoinkin almanakkayksinoikeutta nykyaikaan ja markkinatalouteen sopimattomana. Se katsoo yksinoikeuden rajoittavan vapautta elinkeinon harjoittamiseen ja olevan kuluttajien etujen vastainen.

Yliopiston oikeus apteekin pitämiseen ei ole monopoli, vaan Yliopiston apteekki toimii samoilla ehdoilla kuin muut apteekit. Apteekkialan kilpailua ei rajoita se, että yliopiston apteekkioikeus on oikeudellisesti luonnehdittavissa erioikeudeksi. Oikeus apteekin pitämiseen tuottaa yliopistolle taloudellista etua, mutta Yliopiston apteekki ei ole kilpailullisesti muita apteekkeja paremmassa asemassa. ETA-sopimus ei edellytä Yliopiston apteekkia koskevien säännösten muuttamista. Hallitus ei pidä perusteltuna poistaa Helsingin yliopiston oikeutta apteekin pitämiseen.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksessä ehdotetaan Helsingin yliopistosta annetun lain 5 § muutettavaksi siten, että yliopistolla ei enää ole yksinoikeutta suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen. Koska muutos merkitsee yksinoikeudesta saadun vuokratulon lakkaamista, yliopiston rahastoille on tarkoitus myöntää korvauksena valtion talousarviossa vuosina 1996―1998 yhteensä 27 miljoonaa markkaa. Jotta vältettäisiin Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimustoiminnan rahoituksen äkillinen huonontuminen, tarkoitus on valtion talousarviossa edelleen vuosina 1999―2003 myöntää yliopiston rahastoille asteittain pienenevä määräraha almanakka- ja kalenterioikeuden korvauksena.

Helsingin yliopiston ylläpitämä ja ajan mittaan tarkistama nimipäiväkalenteri on saanut vakiintuneen aseman, ja nimipäivät ja niiden esiintyminen almanakassa herättävät jatkuvasti kiinnostusta. Yliopiston yksinoikeuden lakkauttamisella ei ole tarkoitus vaikuttaa suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen nimipäiväluettelojen ylläpitämiseen, vaan tämä tehtävä jäisi edelleen Helsingin yliopistolle. Tarkoituksena on asetuksella säätää, että yliopisto edelleen ylläpitää suomen- ja ruotsinkielisiä nimipäiväluetteloita. Yliopistolla on myös tarkoitus edelleen tuottaa tähtitieteellisiä tietoja ja luovuttaa niitä kalenterien julkaisijoille.

Yksinoikeuden lakkauttamisen jälkeen Helsingin yliopistolla ei enää olisi velvollisuutta valtiokalenterin julkaisemiseen.

4. Asian valmistelu

Kilpailuviranomaiset ovat selvittäneet almanakkoja ja kalentereita koskevan Helsingin yliopiston yksinoikeuden vaikutuksia ja eri yhteyksissä esittäneet yksinoikeuden poistamista, koska sillä on vahingollisia vaikutuksia kilpailua rajoittavana tekijänä.

Alajaksossa 2.1. selostetun eduskunnan lausuman jälkeen opetusministeriö on pyytänyt Helsingin yliopistoa selvittämään, mitä vaikutuksia yliopiston apteekki- ja kalenterioikeuksista luopumisella olisi yliopiston toimintaan sekä mitä toimenpiteitä ja määrärahojen lisätarpeita se yliopiston osalta vaatisi. Yliopisto on laatinut kattavan selvityksen eduskunnan lausumassa tarkoitettujen oikeuksiensa sisällöstä ja tuotosta.

Tämän jälkeen opetusministeriössä on virkatyönä laadittu ehdotus hallituksen esitykseksi almanakkaerioikeuden poistamiseksi. Ehdotuksesta on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, kilpailuvirastolta ja Helsingin yliopistolta. Valtiovarainministeriö katsoo, että yliopistolle myönnettävien määrärahojen kokonaismäärä tulee määritellä vuosittain valtion talousarviossa yliopiston kokonaistarpeet huomioon ottaen. Näin ollen valtiovarainministeriö ei puolla erillisen korvaussäännöksen sisällyttämistä lakiin. Sen käsityksen mukaan yksinoikeuden kumoamisesta aiheutuva tulon menetys voidaan ottaa huomioon siirtymävaiheessa valtion talousarvioissa yliopiston määrärahojen mitoituksessa ja asia voidaan todeta hallituksen esityksen perusteluissa. Lausunnolla olleen ehdotuksen mukaan laki olisi tullut voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995. Kilpailuviraston käsityksen mukaan voimaantulon säätäminen niin myöhäiseksi on tarpeetonta. Kilpailuvirasto mainitsee lausunnossaan myös sosiaali- ja terveysministeriölle tekemästään esityksestä, jossa ehdotetaan ministeriön selvittävän mahdollisuudet poistaa Yliopiston apteekin ja yksityisten apteekkien apteekkimaksun suorittamisvelvollisuudessa olevat erot. Asia selvitetään sosiaali- ja terveysministeriössä.

5. Voimaantulo

Almanakkojen toimittaminen ja julkaiseminen on pitkäjännitteistä toimintaa. Vuoden 1995 almanakkoja ja kalentereita on alettu suunnitella jo syksyllä 1993 ja niiden painatus ja markkinointi ovat jo käynnissä. Markkinoille vuoden 1995 almanakat ja kalenterit toimitetaan alkusyksystä 1994. Myynti tapahtuu pääosin ennen kuluvan vuoden loppua, mutta vuoden 1995 almanakkoja myydään jonkin verran vielä ensi vuoden alkukuukausina. Almanakkayksinoikeuden kumoaminen tulee aiheuttamaan huomattavia muutoksia alan kilpailutilanteeseen ja almanakkatarjontaan.

Kuten alajaksossa 2.2. on todettu, jo kuluvan vuoden alusta sallitaan almanakkojen ja kalenterien maahantuonti ETA-maista ilman yksinoikeuden haltijan suostumusta.

Edellä sanotun perusteella ehdotetaan, että ehdotettu laki tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

6. Säätämisjärjestys

Yliopiston erioikeuksien perustuslaillisesta asemasta on esitetty erilaisia käsityksiä. Erään käsityksen mukaan yliopiston apteekki- ja almanakkaoikeudet ja verovapausprivilegio ovat sellaisia yliopistolle kuuluvia varallisuusarvoisia subjektiivisia oikeuksia, joita ei voida muuttaa muuten kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tälle käsitykselle ei kuitenkaan ole löydettävissä tukea voimassa olevista säännöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta. Yliopiston privilegiot eivät ole säätyjen erioikeuksia, joista poikkeaminen valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n 3 momentin mukaan edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitusmuodon 6 §:n 1 momentin mukainen omaisuuden suoja ei välittömästi koske oikeushenkilöitä eikä lainkaan julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Yliopiston yksittäisten erioikeuksien suoja ei myöskään ole suoraan johdettavissa yliopiston hallitusmuodon 77 §:n 1 momenttiin perustuvasta itsehallinnosta. Jos erioikeuden lakkauttamisella voimakkaasti pienennettäisiin yliopiston omia tuloja, asia olisi säätämisjärjestyksenkin kannalta pohdittava erikseen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki Helsingin yliopistosta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Helsingin yliopistosta 24 päivänä toukokuuta 1991 annetun lain (854/91) 5 § seuraavasti:

5 §
Yliopiston erioikeudet

Yliopistolla on oikeus yhden apteekin pitämiseen Helsingin kaupungissa. Yliopistolla on edelleen myös ne muut oikeudet, etuudet ja vapaudet sekä se omaisuus ja ne tulot, jotka sille on aikaisemmin vakuutettu ja luovutettu, ei kuitenkaan yksinoikeutta suomen- ja ruotsinkielisten almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .


Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Opetusministeri
Olli-Pekka Heinonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.