HE 372/1992

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 5 ja 6 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että kuluttajavalituslautakunnan päätöksentekoa koskevia säännöksiä muutetaan niin, että vähämerkityksissä ja selvissä asioissa ratkaisun voisi lautakunnan tai sen jaoston asemesta tehdä puheenjohtaja tai sihteeri yksin taikka esittelijä yhdessä jaoston puheenjohtajan kanssa. Lisäksi ehdotetaan, ettei lautakunta antaisi ratkaisusuositusta, jos siitä kun kuluttaja on ilmoittanut virheestä elinkeinonharjoittajalle, on kulunut yli kuusi kuukautta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.


PERUSTELUT

1. Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Kuluttajavalituslautakunta aloitti toimintansa kuluttajansuojalainsäädännön tullessa voimaan syyskuun alusta 1978. Lautakunnan päätehtävänä on siitä annetun lain (42/78) 1 §:n 1 momentin mukaan antaa ratkaisusuosituksia kuluttajien tekemiin valituksiin, jotka koskevat kulutushyödykkeen laatua tai elinkeinonharjoittajan suoritusta. Kuluttajavalituslautakunnan tehtävänä on saman pykälän 2 momentin mukaan lisäksi antaa tuomioistuimille lausuntoja niiden käsitellessä 1 momentissa tarkoitettuja asioita.

Kuluttajavalituslautakunnassa on sivutoiminen puheenjohtaja ja sivutoimisia jäseniä. Kuluttajavalituslautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita ja tuomarin tehtäviin perehtyneitä. Puheenjohtajan ja jäsenten tulee olla kuluttaja-asioihin perehtyneitä. Kuluttajavalituslautakunnan puheenjohtajan ja jaostojen puheenjohtajien tulee olla henkilöitä, joiden ei voida katsoa edustavan elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etuja. Lautakunnassa tulee olla palkansaajien, kuluttajien, kaupan, maatalouden ja teollisuuden edustus. Erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten tulee olla tasapuolisesti edustettuina lautakunnassa.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan päätökset kuluttajavalituslautakunnassa tehdään joko täysistunnossa tai jaostoissa. Täysistunnossa on käsiteltävä periaatteellisesti tärkeät asiat. Täysistuntoon ottavat osaa lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä seitsemän jäsentä, jotka valtioneuvosto määrää. Jaostoon kuuluu sen puheenjohtajan lisäksi neljä muuta jäsentä. Jaostossa käsiteltävien asioiden jakoperusteet sekä jäsenet jaostoihin määrää valtioneuvosto. Nykyisin lautakunnalla on kaikkiaan yhdeksän jaostoa.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun asetuksen 5 §:n 2 momentin (84/88) mukaan kuluttajavalitusasioita valmistelevat lautakunnan sihteeri ja muu henkilöstö. Lautakunnan päätoimiseen henkilöstöön kuuluu tätä nykyisin sihteeri, kymmenen muuta esittelijää ja seitsemän muuta henkilöä. Eräissä tiedotukseen ja toimistotehtäviin liittyvissä tehtävissä on lisäksi yhteistä henkilöstöä kuluttaja-asiamiehen toimiston kanssa.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan on asiassa, joka on kirjallisesti saatettu kuluttajavalituslautakunnan käsiteltäväksi, annettava kirjallinen päätös. Jos kuitenkin tiedetään, että sama asia on vireillä tuomioistuimessa tai että siinä on annettu tuomioistuimen ratkaisu, lautakunta ei saa antaa päätöstä. Kuluttajavalituslautakunnan päätös ei lain 6 §:n 2 momentin mukaan ole täytäntöönpanokelpoinen. Asianosainen voi saattaa lautakunnassa käsitellyn asian yleisen alioikeuden käsiteltäväksi.

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan kuluttajavalituslautakunnan käsiteltävien asioiden valmistelussa on pyrittävä sovintoon. Kuluttajavalituslautakunnasta annetun asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan kuluttajavalituslautakunnan henkilökunnan on annettava kuluttajille neuvoja ja opastusta lautakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

Tarkoituksena on ollut järjestää asioiden käsittely kuluttajavalituslautakunnassa verrattain vapaamuotoiseksi, joustavaksi ja käytännön tarpeiden mukaan määräytyväksi. Asioiden käsittelyä kuluttajavalituslautakunnassa ei ole yksityiskohtaisesti säännelty. Tämä johtunee paljolti siitä, että lautakunnan ratkaisuilta puuttuu niiden suositusluonteen vuoksi täytäntöönpanokelpoisuus. Suuri osa kuluttajien yhteydenotoista selviää käytännössä neuvojen ja opastuksen avulla. Osa kirjallisista valituksista päättyy sovintoon asiaa valmisteltaessa ilman, että tarvitaan täysistunnon tai jaoston ratkaisusuositusta. Tähän uutta kuluttajansuojalainsäädäntöä valmisteltaessa ja säädettäessä tähdättiinkin.

Lautakunnan käsiteltäviksi tulevien asioiden määrä on kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin suuri. Kuluttajavalituslautakunnalle on tehty sen tähänastisen toiminnan aikana yli 35 000 kirjallista valitusta. Vuosittain vireille tulee yli 3 000 asiaa. Vireille tulevat asiat ovat lisäksi ajan myötä vaikeutuneet, koska monet kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien väliset riita-asiat pystytään selvittämään jo aikaisemmassa vaiheessa. Esimerkiksi kunnalliset kuluttajaneuvojat pystyvät ― suurelta osin kuluttajavalituslautakunnan ratkaisukäytäntöön tukeutuen ― selvittämään suurimman osan tavanomaisista riidoista paikallistasolla.

Arvioitaessa kuluttajavalituslautakunnan työmäärää on vielä huomattava se, että valitusasiat tulevat vireille kuluttajan kirjallisen valituksen perusteella. Valituksia valmisteleva lautakunnan henkilöstö joutuu paneutumaan valituksiin huolellisesti jo niiden vireille tultua, jotta kaikkiin olennaisiin seikkoihin saadaan selvitys valmistelun kuluessa. Valitusasian valmisteleminen siihen saakka, että aineiston perusteella on tehtävissä ratkaisuehdotus, vaatii siten merkittävän työmäärän.

Kuluttajavalituslautakunta on pyrkinyt vastaamaan kasvavaan ja vaikeutuvaan asiamäärään tehostamalla omia työtapojaan. Tästä huolimatta ovat asiat lautakunnassa ruuhkautuneet ja käsittelyajat muodostuneet kohtuuttoman pitkiksi. Marraskuussa 1992 oli noin 2 900 asian käsittely kesken. Eräillä jaostoilla, kuten matka-asioita käsittelevällä VI jaostolla sekä rakentamiseen ja kiinteistönvälitykseen liittyviä asioita käsittelevällä VIII jaostolla, keskimääräinen käsittelyaika on yli vuosi. Useilla muillakin jaostoilla keskimääräinen käsittelyaika lähenee yhtä vuotta.

2. Ehdotetut muutokset
2.1. Yksinkertainen käsittely

Asioiden ruuhkautumista voidaan estää kehittämällä edelleen lautakunnan päätöksenteko- ja käsittelytapoja. Laki kuluttajavalituslautakunnasta ja sen nojalla annettu asetus kuluttajavalituslautakunnasta asettavat kuitenkin rajoituksia toimintatapojen kehittämistyölle. Voimassa olevien säännösten ja määräysten puitteissa ei ole mahdollista tehostaa asioiden käsittelyä merkittävästi nykyisestä. Toimintatapojen tehostamisen katsotaan edellyttävän säännösten muuttamista siten, että ratkaisuvaltaa voidaan siirtää jaostoilta lautakunnan puheenjohtajalle ja sihteeristölle siinä määrin kuin tämän katsotaan olevan mahdollista oikeusturvaa ja ratkaisujen laatua heikentämättä. Tällä tavoin voitaisiin purkaa asiaruuhkaa ja lyhentää käsittelyaikaa. Samalla säästettäisiin valmisteluvaiheita ja -työtä, jolloin asioiden valmistelijat saavat nykyistä paremmat mahdollisuudet selviytyä tehtävistään.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädetään nykyisin, että asiat, jotka lain 1 §:n mukaan kuuluvat kuluttajavalituslautakunnalle, eli ratkaisusuositusten antaminen lain 1 §:ssä mainittuihin valituksiin sekä samassa pykälässä mainittujen lausuntojen antaminen tuomioistuimelle, käsitellään lautakunnan täysistunnossa tai jaostossa. Tätä säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi sillä tasiten, että kuluttajavalituslautakunnan työjärjestyksessä tarkemmin määrätyin edellytyksin voisivat valituslautakunnan puheenjohtaja ja sihteeri kumpikin yksin sekä lautakunnan esittelijä yhdessä jaoston puheenjohtajan kanssa ratkaista yksinkertaisessa käsittelyssä merkitykseltään vähäisen asian sekä muun asian, jota koskevan riitakysymyksen osalta kuluttajavalituslautakunnan ratkaisukäytäntö on vakiintunut ja edelleen asian, jota koskevan riitakysymyksen osalta on olemassa sellainen aikaisempi kuluttajavalituslautakunnan täysistunnon tai jaoston ratkaisu, jonka perusteella lautakunnan kanta kysymykseen on selkiytynyt sekä asian, milloin on ilmeistä, että ratkaisusuositusta asiassa ei voida antaa.

Merkitykseltään vähäisinä voidaan pitää asioita, joiden taloudellinen intressi on pieni kuluttajien yleisiä olosuhteita ja hyödykehankintoja ajatellen. Lakiin tai asetukseen ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tarkkoja markkamääräisiä rajoja. Sen sijaan kuluttajavalituslautakunnan täysistunnon olisi syytä vahvistaa lautakunnan työjärjestyksessä ne yleisperiaatteet, joita tältä osin tulisi noudattaa. Periaatteet saattaisivat vaihdella myös jaostoittain tai hyödykeryhmittäin. Osa asioista, kuten vakuutusvalitukset, on sellaisia, että riidan markkamääräinen arvo ei välttämättä täsmenny käsittelyn aikana. Näin on esimerkiksi silloin, kun valitus koskee vakuutusyhtiön vamman haitta-astetta koskevaa ratkaisua. Useimmissa asiaryhmissä lienee kuitenkin mahdollista määrittää täsmälliset markkarajat.

Ratkaisukäytännön vakiintuneisuudella tarkoitetaan sitä, että kuluttajavalituslautakunta on jo aikaisemmin käsitellyt asioita, joihin on liittynyt sama tai samanlainen oikeuskysymys kuin nyt käsiteltävänä olevassa valitukseen, ja omaksunut tällöin yhtenäisen lainsoveltamistavan. Tämä saattaisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa lautakunta on jo aikaisemmin antanut jonkin vakioehdon kohtuullisuutta koskevan ratkaisusuosituksen ja nyt esillä olevassa asiassa on kysymys samasta tai samanlaisesta sopimusehdosta.

Tarvetta toiminnan tehostamiseen on kuitenkin myös sellaisissa tilanteissa, joissa lautakunnan käsiteltäväksi tulee samanaikaisesti tai lyhyen ajan kuluessa useita samaa kulutushyödykettä tai elinkeinonharjoittajan suoritusta koskevia valituksia. Näin saattaa olla asianlaita esimerkiksi silloin, kun usea kuluttaja on toisistaan riippumatta tehnyt valituksen saman kulutustavaran tai kuluttajapalveluksen samasta virheestä tai puutteellisuudesta. Kun yksi tällainen tapaus on käsitelty täysistunnon tai jaoston kokouksessa, ehdotetaan esityksessä, että asia voitaisiin sen jälkeen ratkaista yksinkertaisessa käsittelyssä muiden tämäntyyppisten asioiden osalta. Säännöksessä asetetaan kuitenkin edellytykseksi, että lautakunnan kannan esillä olevaan riitakysymykseen voidaan katsoa selkiytyneen edeltävän ratkaisun myötä.

Ruotsissa voivat Suomen kuluttajavalituslautakuntaa vastaavan yleisen valituslautakunnan (Allmänna Reklamationsnämnden) esittelijät itsenäisesti ratkaista kysymyksen asian käsittelyn päättämisestä esimerkiksi silloin, kun valitusasian ratkaisun katsotaan edellyttävän todistajien kuulemista. Todistajien kuuleminen ei ole Ruotsin yleisessä valituslautakunnassa mahdollista, joten tällaisten asioiden käsittely päättyy siihen, että ratkaisusuositusta ei voida asiassa antaa. Tilanne on sama myös Suomen kuluttajavalituslautakunnassa. Suomessa on asia kuitenkin nykyisin käsiteltävä jaostossa.

Ruotsissa on yleisen valituslautakunnan jaostojen päälliköille annettu oikeus päättää esittelystä valitusasioista, joissa riidan arvo on vähemmän kuin 1 000 kruunua. Ruotsissa saadut kokemukset tällaisesta päätösvallan siirrosta ovat olleet myönteisiä ja myös pidemmälle menevää delegointia harkitaan.

Edellä mainittuun viitaten pidetään tarkoituksenmukaisena, että yksinkertaisessa käsittelyssä voitaisiin ratkaista myös ne valitusasiat, joiden osalta on ilmeistä, että ratkaisusuositusta ei voida antaa.

Ehdotuksen mukaan asian voisivat yksinkertaisessa käsittelyssä ratkaista kuluttajavalituslautakunnan puheenjohtaja ja kuluttajavalituslautakunnan sihteeri sekä työjärjestyksessä tarkemmin määrätyin edellytyksin myös kuluttajavalituslautakunnan esittelijä yhdessä jaoston puheenjohtajan kanssa.

Puheenjohtajan on kuluttajavalituslautakunnasta annetun asetuksen 1 §:n mukaan seurattava muun ohella oikeusperiaatteiden soveltamisen ja lain tulkinnan yhdenmukaisuutta lautakunnan ratkaisuissa sekä sitä, että lautakunnalle kuuluvat tehtävät hoidetaan asianmukaisesti ja joutuisasti. Tämän vuoksi puheenjohtajan tehtäväksi soveltuu hyvin asioiden ratkaiseminen yksinkertaisessa käsittelyssä.

Sihteerin puolestaan on kuluttajavalituslautakunnasta annetun asetuksen 3 §:n mukaan muun muassa valmisteltava ja esiteltävä täysistunnossa käsiteltävät asiat, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä, sekä valmisteltava ja esiteltävä puheenjohtajan ratkaistavat asiat. Tämän vuoksi sihteerin kuuluu puheenjohtajan ohella olla perillä lautakunnan ratkaisukäytännöstä ja on perusteltua, että myös sihteeri voisi ratkaista asian ehdotettavassa yksinkertaisessa käsittelyssä.

Kuluttajavalituslautakunnasta annetun asetuksen 5 §:ssä säädetään muun ohella, että kuluttajavalitusasioita esittelevät lautakunnan sihteeri ja esittelijät. Kuluttajavalituslautakunnan eri jaostoille tulevien asioiden määrä ja vaikeusaste vaihtelevat käytännössä. Yhden esittelijän esittelytehtävät saattavat liittyä pelkästään yhden jaoston työhön. Toisaalta eräissä tapauksissa sama esittelijä saattaa esitellä kahden eri jaoston valituksia. Pitkään samalla jaostolla toiminut esittelijä tuntee jaostonsa käsittelemiin asioihin liittyvät kysymykset ja niiden osalta vakiintuneen ratkaisukäytännön. Tämän vuoksi on pidetty perusteltuna, että niin ikään kuluttajavalituslautakunnan esittelijä voisi ratkaista asian ehdotettavassa yksinkertaisessa käsittelyssä. Tarkoituksena on, että kuluttajavalituslautakunnan täysistunnon vahvistamassa lautakunnan työjärjestyksessä määritettäisiin, millaisin edellytyksin lautakunnan esittelijä voisi saada oikeuden ratkaista asioita yksinkertaisessa käsittelyssä. Ratkaisevaa voisi olla lähinnä se, kuinka pitkään esittelijä on tämänkaltaisia esittelytehtäviä hoitanut. Jos esittelijällä ei ole vielä työjärjestyksessä määriteltyä kokemusta, hänen tulisi esitellä yksinkertaisessa käsittelyssä ratkaistavat asiat lautakunnan sihteerille tai työjärjestyksessä määrättävällä tavalla muulle lautakunnan esittelijälle. Riittävän yhdenmukaisuuden varmistamiseksi edellytetään kuitenkin, että esittelijä voisi tehdä päätöksen vain yhdessä lautakunnan jaoston puheenjohtajan kanssa.

Koska kuluttajavalituslautakunnan päätökset ovat suosituksia, on yhtenä keskeisenä tekijänä päätösten noudattamisen kannalta pidetty sitä, että elinkeinonharjoittajataho on ollut mukana asiaa ratkaisemassa. Tästä johtuen voitaisiin ajatella, että pelkästään puheenjohtajan, sihteerin tai esittelijän nimissä tehty ratkaisu ei omaisi riittävästi painoa ja että sen johdosta olisi todennäköisempää, että ratkaisua ei noudateta. Toisaalta voidaan arvioida, että ratkaisuun kuluvan ajan lyheneminen ja päätöksenteon nopeutuminen edistäisivät suositusten noudattamista. Päätösvallan siirron joustava järjestäminen antaisi mahdollisuuden estää epäkohtien syntymistä. Kuluttajavalituslautakunta seuraa jatkuvasti suositustensa noudattamista. Jos tällaisessa seurannassa ilmenisi, että päätösvallan siirto on laskenut jonkin yksittäisen jaoston suositusten noudattamisastetta, tilanne voitaisiin korjata muuttamalla päätöksentekotapoja tältä osin.

Toteutettaviksi ehdotettavista muutoksista huolimatta on edelleen tarkoituksena, että lautakunnan puheenjohtaja on vastuussa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja lain tulkinnan yhdenmukaisuuden seuraamisesta lautakunnan ratkaisuissa. Työjärjestyksessä voitaisiin antaa tarkempia käytännön ohjeita siitä, millä tavoin tämä seuranta on järjestettävä yksinkertaisessa käsittelyssä ratkaistavien asioiden osalta. Tarvittaessa on asia, jonka esittelijä ja jaoston puheenjohtaja haluavat ratkaista yksinkertaisessa käsittelyssä, voitava seurannan avulla saattaa joko jaoston tai täysistunnon käsittelyyn.

2.2. Vanhat riitakysymykset

Kuten edellä todettiin, kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut perustuvat kirjalliseen aineistoon. Lautakunta ei voi antaa ratkaisusuositusta asiassa, jossa ratkaisun kannalta olennainen seikka olisi selvitettävissä vain todistajia kuulemalla. Käsiteltäessä sellaisia asioita, joissa valituksen kohteena oleva elinkeinonharjoittajan suoritus on tapahtunut jo pidemmän aikaa ennen valituksen vireille tuloa, joudutaan käytännössä usein toteamaan, ettei ratkaisua voida antaa, koska selvitys on puutteellinen. Koska lautakunnan mahdollisuudet selvittää tällaisia vanhoja asioita ovat rajoitetut, ehdotetaan kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 6 §:ään lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa rajattaisiin lautakunnan velvollisuutta käsitellä tällaisia asioita.

Ehdotettavan 6 §:n 3 momentin mukaan lautakunta ei yleensä antaisi ratkaisusuositusta asiassa, jos ennen valituksen saapumista lautakuntaan on kulunut yli kuusi kuukautta siitä, jolloin kuluttaja on viimeisen kerran ilmoittanut elinkeinonharjoittajalle kyseisestä virheestä. Näin voitaisiin säästää sekä kuluttajan että elinkeinonharjoittajan samoin kuin kuluttajavalituslautakunnan aikaa ja vaivannäköä, koska tämäntyyppisten asioiden käsittely olisi tarkoituksenmukaisempaa saattaa suoraan yleisen alioikeuden käsiteltäväksi. Yleisessä alioikeudessa voidaan tarpeen mukaan kuulla myös todistajia, mikä ei ole mahdollista ku- luttajavalituslautakunnassa. Vastaavanlainen säännös on nykyisin voimassa Ruotsissa sikäläisen yleisen valituslautakunnan osalta.

Edellä mainitun yleisperiaatteen estämättä kuluttajavalituslautakunnan tulisi kuitenkin voida käsitellä edellä tarkoitettuja asioita, jos tähän on painavia syitä. Painavia syitä voisivat olla esimerkiksi, että asiaan liittyy oikeudellisesti merkittäviä laintulkintakysymyksiä tai muita seikkoja, joiden vuoksi asian ratkaisulla kuluttajavalituslautakunnassa on merkitystä kuluttajien yleisen edun tai suurehkon kuluttajaryhmän kannalta. Tällöin tulisi lisäksi voida edellyttää, että riitaan liittyvä tosiasia-aineisto olisi helposti selvitettävissä. Mainituista syistä momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännös, jonka mukaan lautakunta voi ottaa myös vanhemman riita-asian käsiteltäväkseen, jos tähän on painavia syitä.

3. Asian valmistelu

Esitys perustuu kuluttajavalituslautakunnan tekemään aloitteeseen, jonka pohjalta esitys on viimeistelty kauppa- ja teollisuusministeriössä.

4. Esityksen organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Sen toteuttaminen vähentäisi vähäisessä määrin ratkaisutoimintaan liittyviä monistus- ja postituskustannuksia niiden asioiden osalta, jotka voitaisiin käsitellä yksinkertaisessa käsittelyssä, ja helpottaisi lautakunnan henkilöstöresurssien ja toimintamenojen kohdentamista siten, että ratkaisutoimintaa voitaisiin tehostaa. Kuluttajavalituslautakunnan toimintamahdollisuuksien parantaminen voisi jossakin määrin vähentää tarvetta saattaa kuluttajariitoja yleisten alioikeuksien käsiteltäviksi.

Esitys parantaa kuluttajavalituslautakunnan sihteeristön toimintamahdollisuuksia ja tehostaa siten lautakunnan toimintaa. Kuluttajahallinnon organisaatioon ehdotuksella ei muutoin ole vaikutuksia.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Ehdotetun yksinkertaisen käsittelyn ottaminen käyttöön kuluttajavalituslautakunnan ratkaisutoiminnassa edellyttää myös muutosten tekemistä kuluttajavalituslautakunnasta annettuun asetukseen sekä uutta kuluttajavalituslautakunnan työjärjestystä, jonka lautakunnan täysistunto voi vahvistaa asetuksen 22 §:n (84/88) nojalla.

Oikeusministeriössä on valmisteilla kuluttajansuojalain muutosehdotus, joka toteutuessaan laajentaisi kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaa.

6. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn nojalla annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 5 ja 6 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kuluttajavalituslautakunnasta 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun lain (42/78) 5 §:1 momentti sekä

lisätään 6 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

5 §

Edellä 1 §:ssä mainitut asiat käsitellään kuluttajavalituslautakunnan täysistunnossa tai jaostoissa. Kuluttajavalituslautakunnan työjärjestyksessä tarkemmin määrätyin edellytyksin voivat valituslautakunnan puheenjohtaja ja sihteeri kumpikin yksin sekä lautakunnan esittelijä yhdessä jaoston puheenjohtajan kanssa kuitenkin ratkaista yksinkertaisessa käsittelyssä asian:

1) jos asia on merkitykseltään vähäinen,

2) jos kuluttajavalituslautakunnan ratkaisukäytäntö on asiaa koskevan riitakysymyksen osalta vakiintunut;

3) jos asiaa koskevan riitakysymyksen osalta on olemassa aikaisempi kuluttajavalituslautakunnan täysistunnon tai jaoston ratkaisu, jonka perusteella lautakunnan kanta samaan riitakysymykseen on selkiytynyt; tai

4) jos on ilmeistä, että ratkaisusuositusta asiassa ei voida antaa.


6 §

Jos valitusasiakirjoista ilmenee, että ennen valituksen saapumista lautakuntaan on kulunut yli kuusi kuukautta siitä, kun kuluttaja on viimeksi ilmoittanut elinkeinonharjoittajalle kysymyksessä olevasta virheestä, lautakunta ei anna ratkaisusuositusta, ellei tähän ole painavia syitä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .


Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Pertti Salolainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.