HE 8/1992

Hallituksen esitys Eduskunnalle Venäjän federaation kanssa suhteiden perusteista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen suhteiden perusteista.

Suomen ja Venäjän välillä Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 allekirjoitetulla sopimuksella luodaan perusta hyvien naapuruussuhteiden sekä keskinäisen yhteistyön kehittämiselle uudessa Euroopassa. Sopimuspuolet vahvistavat suhteidensa perustaksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan, vuoden 1990 uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan ja muiden ETYKin asiakirjojen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjan määräykset ja periaatteet. Sopimuksessa on määräykset sopimuspuolten kahdenvälisen yhteistyön tavoitteista ja pääpainoalueista sekä keskinäisistä turvallisuuseduista.

Sopimukseen ei sisälly lainsäädännön alaan kuuluvia tai valtiosäännön mukaan muuten eduskunnan suostumusta vaativia määräyksiä. Hallitus on päättänyt pyytää eduskunnan suostumusta sopimukselle sen suuren merkityksen vuoksi.

Suomen on tarkoitus ratifioida sopimus mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Sopimus tulee voimaan sopimuspuolten vaihdettua ratifioimiskirjansa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Suomen tasavallan presidentin ja Venäjän presidentin tapaamisessa kesäkuussa 1991 sovittiin Suomen ja Venäjän suhteiden kehittämisestä ja tässä yhteydessä myös sopimusperustan luomisesta maiden välisille suhteille. Suomi esittikin lokakuussa 1991 Venäjälle sopimuksen tekemistä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden perusteista. Myös Suomi ja Neuvostoliitto sopivat syyskuussa 1991 neuvottelujen aloittamisesta maiden välillä ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta vuonna 1948 tehdyn sopimuksen (YYA-sopimus) korvaavasta sopimuksesta.

Suomen Venäjälle tekemä sopimusehdotus vastasi keskeisiltä periaatteiltaan Neuvostoliiton kanssa neuvoteltavana ollutta sopimusluonnosta, mutta se käsitteli viimeksimainittua laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kahdenvälistä yhteistyötä. Venäjän kanssa käytyjen ensimmäisten keskustelujen aikana marraskuussa 1991 Moskovassa voitiin alustavasti sopia sopimuksen pääsisällöstä Suomen ehdotuksen pohjalta. Suomen pyrkimyksenä oli luoda perusta Suomen ja Venäjän suorille kahdenvälisille suhteille tilanteessa, jossa Neuvostoliiton liittovaltiorakenne oli heikkenemässä sekä Venäjän samoin kuin muiden entisten neuvostotasavaltojen itsemääräämisoikeus ja ulkoiset toimivaltuudet lisääntymässä.

Venäjän, Valkovenäjän ja Ukrainan parlamentit hyväksyivät 11 päivänä joulukuuta 1991 Minskissä 8 päivänä joulukuuta 1991 allekirjoitetun Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) perusasiakirjan. Yhteisöön liittyivät Alma-Atassa 21 päivänä joulukuuta 1991 Gruusiaa lukuunottamatta kahdeksan muuta entistä neuvostotasavaltaa. Alma-Atan julistuksessa Venäjän federaatio ilmoitti vastaavansa entisen Neuvostoliiton seuraajavaltiona Neuvostoliiton tekemistä valtiosopimuksista johtuvista kansainvälisistä velvoitteista. Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton välillä neuvoteltu ja parafoitu sopimus hyvästä naapuuruudesta ja yhteistyöstä päätettiin 18 päivänä joulukuuta 1991 jättää allekirjoittamatta.

Suomi hyväksyi 30 päivänä joulukuuta 1991 Venäjän aseman Neuvostoliiton seuraajavaltiona ja tunnusti samalla kymmenen muuta entistä neuvostotasavaltaa itsenäisiksi valtioiksi. Venäjän kanssa tehtävä sopimus viimeisteltiin tämän jälkeen Suomen Moskovassa olevan suurlähetystön välityksellä. Suomen ja Venäjän välinen sopimus suhteiden perusteista sai lopullisen muotonsa Moskovassa 14 päivänä tammikuuta 1992 käydyissä neuvotteluissa.

Suomen keskeisiä neuvottelutavoitteita olivat ETYKin puitteissa vahvistettujen uuden Euroopan periaatteiden ja menettelytapojen vahvistaminen Suomen ja Venäjän välisten suhteiden perustaksi, molempien osapuolten turvallisuusetujen huomioon ottaminen sekä kahdenkeskisen yhteistyön kehittäminen molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Neuvotteluosapuolten tavoitteiden voitiin todeta olevan samankaltaisia ja neuvottelut käytiin nopeasti ja rakentavassa hengessä. Sopimuksen voidaan katsoa vastaavan hyvin Suomen asettamia neuvottelutavoitteita.

Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 Venäjän 1. varapääministeri Gennadi Burbuliksen vierailun yhteydessä. Samassa tilaisuudessa vahvistettiin samansisältöisillä nooteilla, että Suomen ja Venäjän hallitukset katsovat YYA-sopimuksen lakanneen olemasta voimassa. Tasavallan presidentin valtioneuvoston pöytäkirjaan 17 päivänä tammikuuta 1992 sanelemassa lausumassa Suomen hallitus vahvisti myös, että YYA-sopimuksen on katsottava kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla rauenneeksi suhteessa kaikkiin niihin valtioihin, jotka ovat muodostuneet entisestä Neuvostoliitosta.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä virkatyönä.

2. Sopimuksen pääasiallinen sisältö

Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen johdantoon on kirjattu sopimuspuolten sitoutuminen ETYKin päätösasiakirjan, Pariisin peruskirjan ja muiden ETYKin asiakirjojen määräyksiin samoin kuin niiden osallistuminen demokraattisen, rauhanomaisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamiseen. Uuden Euroopan arvoyhteisyyden mukaisesti sopimuspuolet korostavat johdannossa oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia, perusvapauksia ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksia sekä demokratian ja taloudellisen vapauden kehittämistä. Johdannossa todetaan myös sopimuspuolten vastuu elinympäristöstään ja ympäristöturvallisuudesta maailmanlaajuisesti ja alueellisesti. Yhteistyön merkitystä sopimuspuolten maantieteellisten lähialueidensa eli arktisen alueen, Pohjois-Euroopan ja Itämeren piirissä korostetaan.

Sopimus käsittää 12 artiklaa, jotka voidaan jakaa seuraavasti: suhteiden poliittisen ja kansainvälisoikeudellisen perustan määrittely (1 artikla), valtiotason yhteydenpidon menettelyt (2 artikla), yhteistä rajaa koskevat määräykset (3 artikla), turvallisuuspoliittiset määräykset (4 ja 5 artikla), kahdenvälisen yhteistyön painopistealat (6―10 artikla) sekä loppumääräykset (11 ja 12 artikla).

Sopimuspuolten keskinäisten suhteiden perustaksi määritellään YK:n ja ETYKin asiakirjojen mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteet. Tällöin mainitaan kaikki ETYKin päätösasiakirjan valtioiden välisiä suhteita ohjaavat periaatteet. Luettelo ei ole tyhjentävä vaan siinä viitataan myös muihin kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin, joiden vilpittömään noudattamiseen sopimuspuolet sitoutuvat.

Sopimuspuolet korostavat yhteisen rajansa luonnetta hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana. Tässä yhteydessä viitataan myös ETYKin päätösasiakirjaan ja sen rajojen loukkaamattomuutta ja alueellista koskemattomuutta koskeviin periaatteisiin. ETYKin päätösasiakirjan mukaan osanottajamaiden rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin sopimusteitse.

Sopimuksessa määriteltyjen turvallisuustakeiden mukaisesti sopimuspuolet pidättyvät YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisiaan vastaan ja sitoutuvat selvittämään keskinäiset riitansa rauhanomaisesti. Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan. Ne pidättyvät myös sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Sopimuspuolet tukevat YK:n ja ETYKin toimintakyvyn vahvistamista ja sitoutuvat näiden tarjoamien keinojen käyttämiseen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Sopimuspuolet ovat tarvittaessa yhteydessä keskenään tässä tarkoituksessa ja erityisesti, jos jommankumman turvallisuus on vaarantunut.

Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen turvallisuuspoliittiset artiklat vastaavat uudessa yhtenäistyvässä Euroopassa vallitsevaa yhteistyöhön perustuvaa turvallisuuspolitiikkaa, jossa korostetaan kahdenvälisen ja monenkeskisen yhteyden- ja neuvonpidon merkitystä.

Sopimuksen kahdenkeskistä yhteistyötä koskevissa määräyksissä todetaan valtiojohdon ja hallitusten tasolla tapahtuvan säännöllisen vuoropuhelun merkitys sekä halutaan edistää kanssakäymistä kansanedustuslaitosten ja muunkin hallinnon tasoilla. Sopimuksessa mainitaan erityisesti lähialueyhteistyön kehittäminen Suomen ja siihen rajoittuvien Venäjään kuuluvien Murmanskin alueen, Karjalan tasavallan, Pietarin ja Leningradin alueen välillä. Tätä yhteistyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin 20 päivänä tammikuuta 1992 samassa yhteydessä kuin suhteiden perusteita koskeva sopimus. Lähialueyhteistyösopimusta koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi samanaikaisesti tämän esityksen kanssa (HE n:o 9/92 vp.).

Yhteistyön pääpainoalueista mainitaan sopimuksessa myös taloudellisen ja tieteellis-teknisen yhteistyön kehittäminen markkinatalouden ja keskinäisen hyödyn periaatteiden pohjalta sekä tehokkaan yhteistyön kehittäminen ympäristönsuojelun ja ympäristöturvallisuuden aloilla kestävän kehityksen periaatteen pohjalta. Myös maiden välinen kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992. Tätäkin sopimusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle lähiaikoina.

Kulttuurin ja tieteen aloilla sopimuspuolet korostavat kansojensa kanssakäymisen rikkaita perinteitä ja niiden perustana olevia yleisinhimillisiä arvoja. Nuorison yhteyksille annetaan sopimuksessa merkitystä.

ETYKin puitteissa on Euroopan kahtiajaon päättymisen jälkeen noussut keskeisesti esille kansallisten vähemmistöjen oikeuksien takaaminen ja vahvistaminen osana yhteistyötä inhimillisen ulottuvuuden alalla. Sopimuksessa on määräys sopimuspuolten valmiudesta tukea suomalaisten ja suomensukuisten kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Sopimuspuolet suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historiallisia muistomerkkejä.

Rakenteensa ja sisältönsä puolesta sopimus kuuluu niihin uuden sukupolven poliittisiin yhteistyösopimuksiin, joita Neuvostoliitto solmi useiden Euroopan yhteisön maiden, Keski-ja Itä-Euroopan maiden ja Turkin kanssa vuosina 1990―91. Venäjän federaatio on osaltaan aloittanut vastaavien sopimusten tekemisen muiden maiden, kuten Saksan ja Ranskan kanssa. Suomen ja Venäjän välinen sopimus suhteiden perusteista on Venäjän federaation ensimmäinen vieraan valtion kanssa tekemä valtiosopimus.

3. Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Esityksellä ei ole julkiseen hallintoon tai valtiontalouteen liittyviä vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artiklassa todetaan, että sopimuspuolten väliset suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin.

2 artiklan mukaan sopimuspuolet keskustelevat säännöllisesti keskinäisistä ja kansainvälisistä kysymyksistä. Tarkoituksena on myös edistää kanssakäymistä eri aloilla kansanedustuslaitosten sekä keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken.

3 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti rajan loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta noudattaen.

4 artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat pidättymään voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä keskinäisissä suhteissaan. Riidat ratkaistaan rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYK-asiakirjojen mukaisesti. Sopimuspuolen aluetta ei artiklan mukaan saa käyttää hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan. Jos taas toinen sopimuspuoli joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden mukaisesti. Sotilaallisen avun antaminen hyökkääjälle kielletään.

5 artiklan mukaan sopimuspuolet työskentelevät YK:n ja ETYKin toimintakyvyn vahvistamiseksi ja tukevat rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi kansainvälisiä hankkeita, jotka tähtäävät muun muassa aseidenriisuntaan ja aseistuksen valvontaan. Kansainvälisen rauhan tai erityisesti jommankumman sopimuspuolen turvallisuuden vaarantuessa sopimuspuolet ovat tarvittaessa yhteydessä keskenään, jotta ristiriita voitaisiin selvittää YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen tarjoamilla keinoilla.

6 artiklan mukaan rajan lähellä olevien alueiden yhteistyötä kehitetään.

7 artiklan mukaan sopimuspuolet kehittävät keskinäisistä taloudellista ja tieteellis-teknistä yhteistyötä markkinatalouden ja keskinäisen hyödyn periaatteiden pohjalta.

8 artiklan mukaan sopimuspuolet kehittävät kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti yhteistyötä ympäristöasioissa.

9 artiklan mukaan sopimuspuolet edistävät yhteistyötä kulttuurin ja tieteen aloilla. Sopimuspuolet edistävät yksilöiden, järjestöjen ja laitosten suoria yhteyksiä ja kanssakäymistä. Erityisesti kiinnitetään huomiota nuorison yhteyksien parantamiseen.

10 artiklan mukaan sopimuspuolet suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historiallisia muistomerkkejä. Lisäksi ne tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa.

11 artiklan mukaan sopimuspuolet tekevät tarpeellisia sopimuksia edistääkseen tämän sopimuksen tavoitteiden toteutumista.

12 artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen ratifioinnista, voimaantulosta ja voimassaoloajasta. Sopimus on ratifioimisasiakirjojen vaihtamisen jälkeen voimassa kymmenen vuotta ja sen jälkeen viisivuotiskausittain, ellei sopimusta irtisanota vähintään vuotta ennen kyseessä olevan voimassaolokauden päättymistä.

2. Voimaantulo

Suomen on tarkoitus ratifioida sopimus mahdollisimman pian eduskunnan hyväksymisen jälkeen. Sopimus tulee voimaan heti, kun molemmat sopimuspuolet ovat vaihtaneet ratifioimiskirjansa.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimus ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia tai muuten valtiosäännön mukaan eduskunnan suostumusta vaativia määräyksiä. Hallitus on päättänyt pyytää sopimukselle eduskunnan suostumuksen sopimuksen suuren merkityksen vuoksi.

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 2 momentin mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisen sopimuksen suhteiden perusteista.

Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Esko Aho

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.