Helsingin HO 27.6.2019 128376

Törkeä huumausainerikos
Törkeä todistusaineiston vääristeleminen
Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen
Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen

Tämä ratkaisuseloste sisältää Helsingin hovioikeuden tuomion niin sanotussa tynnyrijutussa, jossa vastaajana on ollut Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön päällikkönä toiminut rikosylikomisario Jari Aarnio.

Selosteesta on jätetty pois hovioikeuden tuomioon sisältyvät tiivistelmät asianosaisten valituksista, vastauksista ja muista lausumista sekä tuomion liitteinä olevat luettelot asiassa esitetystä todistelusta. Selosteesta on lisäksi poistettu tuomion perusteluihin sisältyvät viittaukset käräjäoikeuden tuomion sivuihin. Hovioikeuden tuomiolauselmat on selosteessa esitetty tiivistetyssä muodossa.

Muiden henkilöiden kuin Jari Aarnion nimet on selosteessa korvattu pääosin kirjainlyhenteillä (BB, CC jne.). Selvyyden vuoksi eräiden henkilöryhmien lyhenteet on numeroitu (poliisit POL1, syyttäjät SY1, vankiloiden virkamiehet VA1, toimittajat TO1 ja hollantilaiset henkilöt NL1).

Sisällysluettelo

Käräjäoikeuden ratkaisu

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

Pääasia

1 Pasilaan paikantuneilla puhelimilla tapahtuneen viestinnän osapuolet
1.1 Asianosaisten kannanotot
1.2 Käräjäoikeuden johtopäätökset
1.3 Kysymyksenasettelu hovioikeudessa
1.4 Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot
1.5 Puhelinten käyttäjää koskevan arvioinnin muista lähtökohdista
1.6 Televalvontatietojen ja kulunvalvontatietojen suhteesta
1.7 Puhelinten eräät paikantumiset
1.7.1 Kaartin poliisitalon kokoukset ja käräjäoikeudessa käsitelty kulkuavain
1.7.2 Aarnio Porvoossa 16.5. ja 27.12.2011 sekä 9.1.2012
1.7.3 BB:n asuntoon liittyvät paikantumiset keväällä 2011
1.7.4 Aarnio harjoituksessa Tuupakassa 15.3.2011
1.7.5 POL1:n, POL2:n ja POL3:n poissaolojaksot huhtikuussa 2011
1.7.6 Aarnio päällystöpäivillä Porvoossa 4. ja 5.5.2011
1.7.7 Aarnion käynti Jokelan vankilassa 23.5.2011
1.7.8 Tapaaminen Trevoc Oy:ssä 27.5.2011
1.7.9 Paikantuminen Helsingin keskustaan 30.5.2011
1.7.10 Paikantuminen Ruoholahteen 17.6.2011
1.7.11 Aarnio Hämeenlinnassa 1.7.2011
1.7.12 Aarnio Metsälän tenniskentillä 4.7.2011
1.7.13 Paikantumiset 10.–12.7.2011
1.7.14 Paikantumiset Hankoon ja Helsinkiin 20.–24.7.2011
1.7.15 Paikantumiset Porvooseen 1.–3.8.2011
1.7.16 Paikantumiset Etelä-Savoon 5. ja 6.8.2011
1.7.17 Paikantumiset 9.9.2011
1.7.18 Paikantumiset 25.10.2011
1.7.19 Haaga, Hartwall Areena ja muut paikantumiset 1.11.2011
1.7.20 Paikantumiset Nurmijärvelle 2.11.2011
1.7.21 Pihlajisto ja muut paikantumiset 4.11.2011
1.7.22 Tapaaminen Trevoc Oy:ssä ja muut paikantumiset 11.11.2011
1.7.23 Puhelimen saaminen SS:ltä ja muut paikantumiset 16.11.2011
1.7.24 Paikantumiset 27.11.2011
1.7.25 Paikantumiset 29.11.2011
1.7.26 Paikantumiset 1.12.2011
1.7.27 Paikantumiset 2.12.2011
1.7.28 Paikantumiset 7.12.2011
1.7.29 Paikantumiset 28.12.2011
1.8 Paikantumiset poliisilaitoksen väistötilojen lähellä oleviin tukiasemiin
1.9 Kokonaisarviointi
1.9.1 Puhelinten käyttäjää koskeva näyttö
1.9.2 Aarnion esittämä tapahtumainkulku
1.9.3 Johtopäätös puhelinten käyttäjästä
1.9.4 Johtopäätöksen merkityksestä ja puhelinten käyttötarkoituksesta

2 Tynnyrilähetykset, huhtikuu 2011 – tammikuu 2012
2.1 Aikaisempien oikeudenkäyntien merkityksestä
2.2 Tynnyreiden sisällöstä
2.3 Näytön arvioinnista muutoin
2.4 Tuusulan tynnyrilähetyksen 20.4.2011 maahantuonti (kohta 1)
2.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
2.4.2 Yhteydenpidon aloittaminen Hollantiin 13.4.2011
2.4.3 Tynnyrilähetyksen vastaanottoliittymän luovutus 18.4.2011
2.4.4 Tynnyrilähetyksen odottaminen 19.4.2011
2.4.5 Kokonaisarviointi
2.4.6 VV:n tahallisuus ja osallisuus
2.5 Askolan tynnyrilähetyksen 29.11.2011 maahantuonti (kohta 4)
2.5.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
2.5.2 Hollanti-puhelimen ja -liittymän vaihto uuteen 17.–19.11.2011
2.5.3 Tynnyrin vieminen kuljetusliikkeelle 24.11.2011
2.5.4 Tynnyrilähetyksen vastaanottoliittymän käyttöönotto 27.11.2011
2.5.5 Tynnyrin vastaanottaminen 29.11.2011 ja sen jälkeiset tapahtumat
2.5.6 Kokonaisarviointi
2.6 Loviisan tynnyrilähetyksen 23.5.2011 maahantuonti (kohta 2)
2.6.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
2.6.2 Tynnyrilähetyksen maahantuonnin valmistelu 2.–11.5.2011
2.6.3 Vastaanottajan järjestäminen 14.5.2011 ja toimitusosoitteen vaihdos 18.5.2011
2.6.4 Tynnyrilähetyksen vastaanottaminen 23.5.2011
2.6.5 Kokonaisarviointi
2.7 Haagan tynnyrilähetyksen 1.11.2011 maahantuonti (kohta 3)
2.7.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
2.7.2 Tynnyrin lähettämiseen liittyvät tapahtumat 21.–27.10.2011
2.7.3 Lähetyksen vastaanottamiseen liittyvät tapahtumat 30.10.–1.11.2011
2.7.4 Kokonaisarviointi
2.8 Loviisan tynnyrilähetyksen 10.1.2012 maahantuonti (kohta 5)
2.8.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
2.8.2 Puhelinten hankkiminen 16.11.2011
2.8.3 Yhteydenpidon tihentyminen 17.12.2011 alkaen
2.8.4 Tynnyrilähetyksen odottaminen 27.–30.12.2011
2.8.5 Kokonaisarviointi
2.9 KK:n osallisuus maahantuonteihin
2.9.1 Haagan tynnyrilähetys 1.11.2011 (kohta 17)
2.9.2 Askolan tynnyrilähetys 29.11.2011 (kohta 18)
2.9.3 Loviisan tynnyrilähetys 10.1.2012 (kohta 19)
2.10 Hasiksen levitys
2.10.1 Loviisan tynnyrilähetykseen 23.5.2011 liittyvä levitys (kohta 2)
2.10.2 Levitys RR:n toimesta syksyllä 2011 (kohta 3)
2.10.3 Levitys KK:n toimesta syksyllä 2011 (kohta 18)
2.10.4 Loviisan tynnyrilähetykseen 10.1.2012 liittyvä levitysyritys (kohta 5)

3 Tynnyriasian esitutkintaan liittyvät tapahtumat vuosina 2012 ja 2013
3.1 UU:n uhkaaminen (kohta 20)
3.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.1.2 UU:n saamat viestit alkuvuodesta 2012
3.1.3 Uhkaus 4.9.2012
3.2 DD:n lavastaminen (kohta 21)
3.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.2.2 Haagan Shell-huoltamon tapaamiset 22.2. ja 1.3.2012 (a-osa)
3.2.3 Puhelimen vieminen Turkuun (b-osa)
3.2.4 Oikeudellinen arviointi
3.3 Perusteettomien pakkokeinojen kohdistaminen DD:hen (kohta 22)
3.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.3.2 Haagan Shell-huoltamon tapaamisista ja puhelimen viennistä Turkuun
3.3.3 DD:hen kohdistetuista pakkokeinoista
3.3.4 Kokonaisarviointi
3.4 Pohjois-Savon poliisilaitoksen esitutkinta vuonna 2012 (kohta 23)
3.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.4.2 Johtopäätökset POL2:n osalta
3.4.3 Johtopäätökset Aarnion osalta
3.5 Perusteettomien telelupien hakeminen keväällä 2012 (kohta 8)
3.5.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.5.2 Näytöstä
3.5.3 Lupien perusteettomuus
3.5.4 Johtopäätökset Aarnion osalta
3.5.5 Johtopäätökset POL2:n osalta
3.6 Perusteettomien telelupien hakeminen kesällä 2012 (kohta 10)
3.6.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.6.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset
3.7 Perusteettomien telelupien hakeminen alkuvuonna 2013 (kohta 11)
3.7.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
3.7.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset

4 Muut huumausainerikoksia koskevat syytteet
4.1 Hasiksen levitys vuonna 2010 (kohta 15)
4.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
4.1.2 Johtopäätökset Aarnion ja KK:n osalta
4.1.3 Johtopäätökset MM:n osalta
4.2 Hasiksen maahantuonti alkuvuonna 2011 (kohta 16)
4.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
4.2.2 Näyttö
4.2.3 Johtopäätökset RR:n osalta
4.2.4 Johtopäätökset KK:n osalta
4.3 Maahantuonti Pohjois-Suomen kautta vuonna 2013 (kohta 6)
4.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
4.3.2 Syytteen tutkiminen
4.3.3 Näytön arviointi ja johtopäätökset

5 Kokoavia huomioita tynnyrilähetyksiin liittyvistä kohdista

6 Muut huumausainerikossyytteiden kanssa yhdessä käsittelyt syytteet
6.1 Poliisin rekistereiden käyttö vuonna 2013 (kohdat 24–27)
6.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
6.1.2 Yleisesti tietojärjestelmien käytöstä
6.1.3 RR:ää koskevat kyselyt
6.1.4 UU:ta ja TT:tä koskevat kyselyt
6.1.5 VV:tä ja tämän vaimoa koskevat kyselyt
6.1.6 BB:tä koskevat kyselyt
6.1.7 SY1:n ja SY2:n tutkinnanjohtajuudessa olevien asioiden kyselyt
6.1.8 Kokonaisarviointi
6.2 Vankilaviranomaisten tietojen luovutus Aarniolle vuonna 2013 (kohdat 28–33)
6.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
6.2.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset
6.3 Aarnion varoihin kohdistuva rahanpesu elokuussa 2013 (kohta 13)
6.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
6.3.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset
6.4 RR:n suosiminen syyskuun 2013 kotietsinnän yhteydessä (kohta 14)
6.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
6.4.2 Kiinniottoon ja kotietsintään liittyneet tapahtumat 1. ja 2.9.2013
6.4.3 Aarnion esteellisyys
6.4.4 Aarnion oman ja RR:n rikosvastuun välttäminen sekä RR:n suosiminen
6.5 Suodatinlaitteen kehittäminen ja testaaminen syksyllä 2013 (kohta 12)

7 Erillisinä asiakokonaisuuksina käsitellyt virkarikossyytteet
7.1 Tietolähde GG:hen liittyvät rikokset
7.1.1 Tietolähdetoimintaa koskevien tietojen paljastaminen (kohta 43)
7.1.2 Laiminlyönti saattaa asia syyttäjän tutkittavaksi (kohta 44)
7.2 Poliisin rekisteritietojen luovutus toimittajille (kohdat 38–42)
7.3 Eräät muut virkarikokset
7.3.1 BB:hen liittyvä virkarikos (kohta 34)
7.3.2 Virka-auton käyttäminen muihin kuin virkatehtäviin (kohta 37)

8 Seuraamukset
8.1 Rangaistukset
8.1.1 Julkisuuden merkitys rangaistuksen mittaamisessa
8.1.2 Aarnio
8.1.3 KK
8.1.4 RR
8.1.5 POL2
8.1.6 VV
8.2 Vangitseminen
8.3 Menettämisseuraamukset
8.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa
8.3.2 Rikoshyöty ja sen jakautuminen
8.3.3 Laajennettu hyödyn menettäminen
8.4 Vahingonkorvaukset
8.4.1 UU:lle kohdassa 20 tuomittu korvaus kärsimyksestä
8.4.2 DD:lle kohdassa 21 tuomittu korvaus kärsimyksestä
8.4.3 DD:n kohdassa 22 esittämä korvausvaatimus kärsimyksestä
8.4.4 WW:lle kohdissa 28 ja 29 tuomittu korvaus kärsimyksestä
8.4.5 Helsingin poliisilaitokselle kohdassa 37 tuomitut korvaukset
8.4.6 GG:lle kohdassa 43 tuomittu korvaus kärsimyksestä

9 Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset
9.1 Vastaajat, joiden syytteet on hylätty kokonaan
9.1.1 Vastaajien ja asianomistajien oikeudenkäyntikulut
9.1.2 Vastaajien asianosaiskulut
9.2 Rangaistukseen tuomitut vastaajat
9.2.1 Puolustautumiskustannusten korvaaminen valtiolle
9.2.2 Asianomistajien avustajien palkkioiden korvaaminen valtiolle
9.2.3 Muiden asianomistajien oikeudenkäyntikulut
9.3 Todistelukustannukset

10 Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset
10.1 Oikeudenkäynnin kesto
10.1.1 Asianosaisten vaatimukset
10.1.2 Sovellettavat säännökset
10.1.3 Viivästymisen arvioinnin lähtökohdat
10.1.4 Kokonaisarviointi MM:n osalta
10.1.5 Kokonaisarviointi POL9:n osalta
10.2 Syyttömyysolettama
10.3 Esitutkinnan puolueettomuus ja pääsy aineistoon
10.4 Rikosprovokaatio

Tuomiolauselmat

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus on tuomiollaan 29.12.2016 nro 154477 tuominnut Jari Aarnion törkeistä huumausainerikoksista ja useista muista rikoksista 10 vuoden vankeusrangaistukseen ja viralta pantavaksi. Törkeissä huumausainerikoksissa Aarnion rikoskumppaneiksi on katsottu vastaajat VV, RR ja KK, jotka käräjäoikeus on tuominnut eripituisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, sekä tässä asiassa todistajana kuultu SS, joka on tuomittu vankeusrangaistukseen aikaisemmassa oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus on hyväksynyt syyttäjän väitteen, jonka mukaan Aarnio oli vuonna 2011 järjestellyt hasiksen maahantuontia ja levitystä pitämällä yhteyttä edellä mainittuihin rikoskumppaneihinsa niin sanotuilla ”Pasilan miehen” puhelimilla ja prepaid-liittymillä. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavina Aarnion alaisten POL1, POL2 ja POL3 kertomuksia, joiden mukaan he olivat käyttäneet kyseisiä puhelimia ja liittymiä poliisin virkatehtävien hoitamiseen.

Käräjäoikeus on lisäksi tuominnut POL2:n virkarikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja viralta pantavaksi sekä Jokelan vankilan apulaisjohtajana toimineen VA1:n virkarikoksista sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus on hylännyt Aarnion alaisia POL1, POL9 ja POL13 vastaan ajetut virkarikossyytteet sekä MM:ää, ÖÖ:tä ja Aarnion lähipiiriin kuuluvaa henkilöä (selosteessa N. Aarnio) vastaan ajetut syytteet eräistä muista rikoksista.

Käräjäoikeuden tuomion lopputulos on selostettu lähemmin hovioikeuden tuomion perusteluissa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Sirkka Jäntti, Riikka Rask ja Jussi Leskinen.

Asian käsittely hovioikeudessa

Kaikki edellä mainitut rangaistukseen tuomitut vastaajat ovat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja vaatineet, että syytteet hylätään. Vastaaja VV on kuitenkin tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin hänen on katsottu syyllistyneen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen (kohta 20).

Lisäksi syyttäjä ja eräät asianomistajat ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta.

Hovioikeudessa on pidetty valmisteluistunto 20.6.2017 sekä toimitettu 86 päivää kestänyt pääkäsittely, joka on alkanut 14.9.2017 ja päättynyt 19.6.2018. Pääkäsittelyssä on otettu vastaan pääosa käräjäoikeudessa esitetystä kirjallisesta ja suullisesta todistelusta sekä jonkin verran uutta todistelua.

Oikeudenkäynnin aikana hovioikeus on päätöksellään 13.9.2017 nro 1078 hylännyt vastaaja POL9:n vaatimuksen syytteen tutkimatta jättämisestä (kohta 44) sekä päätöksellään 15.11.2017 nro 1373 määrännyt, että asiassa ei saa hyödyntää todisteena vastaaja RR:n esitutkintakertomuksia 24.9.2014 ja 6.4.2015. Lisäksi hovioikeus on antanut useita muita ratkaisuja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta, valtion varoista maksettavista palkkioista sekä muista kysymyksistä.

Hovioikeuden tuomio ja muut asiassa annetut ratkaisut ovat kokonaan julkisia.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

Jari Aarnion valituksen osittainen peruuttaminen

Jari Aarnio on peruuttanut valituksensa siltä osin kuin hän oli vaatinut, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskeva Helsingin käräjäoikeuden päätös 12.3.2014 nro 1033 kumotaan, vaatimus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta hylätään ja syyte jätetään kohdan 43 osalta tutkimatta.

Valituksen osittaisen peruuttamisen johdosta lausunnon antaminen valituksesta näiltä osin raukeaa.

Jari Aarnion viraltapanoa ja sotilasarvon menettämistä koskeva vaatimus

Käräjäoikeus on syyttäjän vaatimuksen mukaisesti tuominnut Jari Aarnion viralta pantavaksi ja menettämään sotilasarvonsa. Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen Helsingin hovioikeuden 30.9.2016 niin sanotussa Trevoc-asiassa antama tuomio nro 139427, jolla Aarnio on jo tuomittu samoihin seuraamuksiin, on tullut lainvoimaiseksi. Sen vuoksi lausunnon antaminen syyttäjän vaatimuksen johdosta raukeaa ja käräjäoikeuden sitä koskevat lausunnot on poistettava.

Verohallinnon vaatimukset

Käräjäoikeus on kohdissa 1–5 lukenut Jari Aarnion syyksi törkeät huumausainerikokset ensisijaisen syytteen mukaisesti. Tämän vuoksi käräjäoikeuden tuomiossa ei ole lausuttu törkeää veropetosta koskevasta toissijaisesta syytteestä eikä siitä johtuvista Verohallinnon vaatimuksista.

Aarnio on hakenut muutosta tuomioon vaatien ensisijaisen syytteen hylkäämistä. Syyttäjä on hovioikeudessa uudistanut toissijaisen syytteen törkeästä veropetoksesta sen varalta, että Aarnion valitus menestyisi. Verohallinto on hovioikeuden siltä pyytämässä lausumassa ilmoittanut, että se uudistaa käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistus- ja korvausvaatimukset koskien törkeää veropetosta.

Aarnio on vaatinut, että hovioikeus jättää tutkimatta Verohallinnon rangaistus- ja korvausvaatimukset, koska Verohallinto ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

Tämän johdosta hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Verohallinto on asianomistaja ainoastaan toissijaisen syytteen osalta eikä sillä siten ole puhevaltaa Aarnion syyksi käräjäoikeudessa luetun ensisijaisen törkeitä huumausainerikoksia koskevan syytteen osalta. Näin ollen Verohallinto ei olisi voinut hakea käräjäoikeuden tuomioon muutosta niiltä osin.

Hovioikeus ei ole pyytänyt Verohallinnolta vastausta Aarnion valitukseen, sillä valituksessa esitetyt vaatimukset ovat koskeneet vain ensisijaista syytettä, vaikka veropetosta koskevaa syytettä onkin valituksen perusteluissa sivuttu. Jos vastaus olisi pyydetty, Verohallinto olisi voinut siinä uudistaa toissijaisen syytteen ja siitä johtuvat korvausvaatimukset. Hovioikeus on kuitenkin pyytänyt Verohallinnolta lausuman, joka tässä tapauksessa rinnastuu vastaukseen. Joka tapauksessa käräjäoikeudessa esitetty toissijainen syyte voidaan hovioikeudessa tutkia, vaikka sitä ei ole uudistettu vielä vastauksessa vaan vasta hovioikeuden myöhemmin pyytämässä lausumassa (KKO 1996:139, ks. myös menettämisseuraamusta koskeva KKO 2010:40 kohdat 14–19 sekä KKO 2013:98 kohdat 14 ja 15). Estettä Verohallinnon vaatimusten tutkimiselle ei näillä perusteilla ole.

Hovioikeus lisäksi toteaa, että jos Verohallinnon vaatimukset jätettäisiin hovioikeudessa tutkimatta, Verohallinnolla ei olisi myöhemminkään mahdollisuutta saada niitä tutkittavaksi, mikä olisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten vastainen lopputulos.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus katsoo, että Verohallinnon rangaistus- ja korvausvaatimuksia ei ole jätettävä tutkimatta, ja hylkää Aarnion tätä koskevan vaatimuksen.

Pääasia

1 Pasilaan paikantuneilla puhelimilla tapahtuneen viestinnän osapuolet

1.1 Asianosaisten kannanotot

Asiassa on esikysymyksenä, kuka tai ketkä ovat käyttäneet niin sanottuja ”Pasilan miehen” puhelimia, jotka ovat televalvontatietojen mukaan paikantuneet etupäässä Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin. Puhelimet ovat liikkuneet Länsi-Pasilan lisäksi muualla pääkaupunkiseudulla sekä eräissä tapauksissa myös muualla Suomessa.

Televalvontatiedoista ilmenee, että puhelimia on käytetty tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Lähtökohtaisesti kussakin puhelimessa on käytetty vain yhtä anonyymiä prepaid-liittymää, jolla on oltu yhteydessä ainoastaan yhteen puhelinnumeroon. Myös viestinnän vastapuolet ovat käyttäneet kerrallaan vain yhtä puhelinta ja prepaid-liittymää eivätkä ole olleet niillä yhteydessä muihin numeroihin. Puhelimia ja liittymiä on vaihdettu tyypillisesti muutaman kuukauden välein siten, että molemmat osapuolet ovat ottaneet yhtä aikaa käyttöön uuden puhelimen ja liittymän. Yhteydenpito on tapahtunut eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta pelkästään tekstiviestein. Televalvontatiedot kattavat ajan helmikuun alusta 2011 maaliskuun alkuun 2012, minkä jälkeen kyseisiä puhelimia tai liittymiä ei ole enää käytetty.

Syyttäjän mukaan puhelimilla oli ollut vain yksi käyttäjä eli tutkinnassa alun perin selvittämättä jäänyt ”Pasilan mies”. Kyseiseksi henkilöksi oli osoittautunut Jari Aarnio, joka oli pitänyt puhelimilla yhteyttä rikoskumppaneihinsa VV:hen, SS:ään, RR:ään ja KK:hon sekä hollantilaisiin prepaid-liittymiin. Puhelinten paikantuminen Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin johtui siitä, että Aarnio oli säilyttänyt ja käyttänyt puhelimia kotonaan Länsi-Pasilassa. Silloin kun puhelimet olivat liikkuneet Länsi-Pasilan ulkopuolella, ne olivat olleet Aarnion mukana. Syynä puhelinten poikkeuksellisille käyttötavoille, kuten pelkkien tekstiviestien käyttämiselle, oli ollut kiinnijäämisen välttäminen ja mahdollisilta telepakkokeinoilta suojautuminen.

Aarnion ja eräiden muiden vastaajien mukaan ”Pasilan miestä” ei ollut olemassa eikä puhelimia ollut käytetty laittomaan toimintaan. Sen sijaan Aarnion johtama Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikkö oli pitänyt puhelimilla yhteyttä henkilöihin, jotka olivat antaneet poliisille luottamuksellisesti tietoja. Puhelimet olivat olleet useiden poliisimiesten yhteiskäytössä niin sanotussa ”päivystysringissä”. Aarnio oli käyttänyt puhelimia itsekin, mutta vain harvoin. Puhelinten paikantumiset selittyivät sillä, että niitä oli säilytetty poliisin tiloissa ja autoissa Länsi-Pasilassa, minkä lisäksi puhelimet olivat liikkuneet niitä käyttäneiden tutkijoiden mukana. Puhelinten poikkeuksellisilla käyttötavoilla oli pyritty estämään Helsingin poliisilaitoksen salaisen tietolähdetoiminnan paljastuminen ulkopuolisille.

1.2 Käräjäoikeuden johtopäätökset

Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten käyttäjä on ollut Aarnio ja että viestinnän vastapuolina ovat olleet VV, SS, RR ja KK sekä hollantilaiset liittymät, joiden käyttäjä tai käyttäjät ovat jääneet selvittämättä.

Käräjäoikeuden johtopäätös Aarniosta puhelinten haltijana ja käyttäjänä on perustunut muun ohella seuraaviin seikkoihin:

(1) Puhelinten paikantumisia Länsi-Pasilan ulkopuolella on verrattu Aarnion liikkeitä koskevaan näyttöön usean kymmenen yksittäisen päivän osalta. Yhteenvetona käräjäoikeus on todennut, että useina päivinä puhelimet ovat voineet olla vain Aarniolla ja että lähes kaikkien päivien osalta näyttö on viitannut pikemmin Aarnioon kuin muihin poliiseihin.

(2) Puhelinten paikantumistietojen ja Aarnion liikkeitä koskevan näytön välillä on käräjäoikeuden arvion mukaan ollut vain yksi ristiriita. Käräjäoikeus on katsonut, että ristiriita ei osoita kokonaisuuden perusteella tehtäviä johtopäätöksiä vääriksi vaan selittyy eräässä kokouspöytäkirjassa olevalla virheellä.

(3) Puhelinten käytössä olleiden taukojen on katsottu vastaavan Aarnion ulkomaanmatkojen ajankohtia.

(4) Aarnio on käräjäoikeuden mukaan itse huolehtinut puhelinten käytön lopettamisesta tammikuussa 2012.

(5) Aarnion autotallista on takavarikoitu puhelin, joka oli tullut esiin KRP:n tynnyrijutun tutkinnassa vuonna 2012, koska se oli ostettu samalla kertaa kuin eräs ”Pasilan miehen” puhelimiksi epäillyistä puhelimista. Kyseessä on näistä puhelimista ainoa, josta KRP ei ollut tutkinnan aikana ilmoittanut Helsingin poliisilaitokselle, ja se on myös ainoa, joka on löydetty.

(6) VV, SS, RR ja KK ovat esitutkinnassa kertoneet pitäneensä yhteyttä nimenomaan Aarnioon ja vasta käräjäoikeudessa kertoneet toisin.

(7) Käräjäoikeus on katsonut Aarnion pitäneen yhteyttä samoihin tahoihin myös aiemmin ja myöhemmin. Tämä johtopäätös on perustunut muun ohella seuraaviin seikkoihin:

VV, SS ja KK: Aarnion autotalleista on takavarikoitu puhelimia, joilla on oltu eri aikoina yhteydessä VV:hen, SS:ään ja/tai näiden puolisoihin sekä KK:hon.

VV ja KK: Aarnion hallusta on hänen kiinniottonsa yhteydessä takavarikoitu sim-kortin kantaosa eräästä liittymästä, jolla on pidetty yhteyttä VV:hen. Aarnion virkaliittymän paikantumisten vuonna 2013 on katsottu seuranneen kyseistä liittymää ja myös erästä toista liittymää, jolla on niin ikään pidetty yhteyttä VV:hen. Viimeksi mainitulla liittymällä on lisäksi pidetty yhteyttä myös KK:hon.

SS: Aarnion on katsottu pitäneen yhteyttä SS:ään vuonna 2013, kun tämä on ollut vankilassa.

RR: Aarnio ja RR ovat pitäneet vuonna 2013 yhteyttä Aarnion virkapuhelimella ja RR:n käyttämillä prepaid-liittymillä.

Hollantilaiset prepaid-liittymät: Aarnion työhuoneesta ja autotallista on takavarikoitu muistilappuja, joihin on kirjoitettu eräiden vuonna 2013 käytettyjen hollantilaisten liittymien puhelinnumeroita ja yhteydenpitoliittymän vaihtamisessa käytetty sähköpostiosoite. Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnio on kirjautunut kyseiseen sähköpostiosoitteeseen työpaikaltaan. Lisäksi Aarnion virkaliittymän paikantumiset ovat seuranneet suomalaisia prepaid-liittymiä, joilla on pidetty yhteyttä kyseisiin hollantilaisiin liittymiin, ja suomalaisten prepaid-liittymien käyttö on päättynyt Aarnion kiinniottoon. Niiden on siten katsottu olleen Aarnion hallussa.

Käräjäoikeus on samalla arvioinut Aarnion esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua, jota ovat tukeneet erityisesti POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset. Näiden kertomusten on kuitenkin katsottu olleen ristiriidassa televalvontatiedoista ilmenevien seikkojen kanssa. Käräjäoikeus on näiltä osin todennut muun muassa, että puhelimia on usein käytetty pitkiä aikoja kerrallaan Länsi-Pasilassa, vaikka huumerikosyksikön pääasialliset tilat ovat tuolloin sijainneet Itä-Pasilassa olleissa väistötiloissa. Ainoastaan POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet varsinaisesti päivystäneensä puhelimia, vaikka Aarnion mukaan tästä olisi vastannut ”seitsikko” tai ”kahdeksikko”. Lisäksi puhelimia on käytetty pääosin POL1:n, POL2:n ja POL3:n työvuorojen ulkopuolella. Televalvontatiedoista ilmenevä yhteydenpito VV:hen, SS:ään, RR:ään ja hollantilaisten liittymien käyttäjään tai käyttäjiin ei ole muutenkaan vastannut kertomuksia näihin tahoihin liittyvästä tietolähdetoiminnasta.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus on päätynyt siihen, että syytteessä tarkoitetuissa puhelimissa ei ole ollut kysymys huumerikosyksikön yhteydenpitopuhelimista, jollaisia POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet käyttäneensä, ja että Aarnion esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei ole totta.

1.3 Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Hovioikeudessa erimielisyys on puhelinten osalta koskenut etupäässä sitä, kuka tai ketkä ovat olleet Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten käyttäjiä. Vastaajat eivät ole erikseen riitauttaneet käräjäoikeuden edellä selostettua johtopäätöstä siitä, että kyseisillä puhelimilla tapahtuneen viestinnän suomalaisia vastapuolia ovat olleet VV, SS, RR ja KK.

Poikkeuksena on kuitenkin viestintä liittymän 041 741 4127 kanssa loppuvuonna 2011 ja tammikuun 2012 alussa. Käräjäoikeus on katsonut, että kysymys on ollut yhteydenpidosta RR:ään, mitä johtopäätöstä RR ei ole hovioikeudessa hyväksynyt. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun näiltä osin sillä lisäyksellä, että liittymän televalvontatiedot 6.1.2012 sopivat siihen riidattomaan seikkaan, että Aarnio on tuona iltana ollut yhteydessä RR:ään ja tavannut tämän samalla, kun RR:n puhelimella on soitettu KK:lle Hollantiin.

Hovioikeudella ei ole muutoinkaan aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus siltä osin kuin VV:n, SS:n, RR:n ja KK:n on katsottu olleen viestinnän vastapuolia.

Mitä sitten tulee kysymykseen Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten käyttäjästä tai käyttäjistä, hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu sekä kuultu todistelutarkoituksessa pääosin samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa. Tätä näyttöä on kuvattu yleisesti käräjäoikeuden tuomiossa.

Lisäksi syyttäjä on esittänyt uusina todisteina Helsingin poliisilaitoksen Itä-Pasilassa sijainneiden väistötilojen kulunvalvontatietoja, jotka on saatu hovioikeusvaiheessa tehdyssä lisätutkinnassa. Asiassa on myös esitetty jonkin verran muuta uutta kirjallista ja suullista näyttöä, jota hovioikeus arvioi jäljempänä siltä osin kuin sillä on merkitystä lopputuloksen kannalta.

Koska kulunvalvontaa koskevalla näytöllä on olennaista merkitystä arvioitaessa, kuka on käyttänyt Länsi-Pasilaan paikantuneita puhelimia, hovioikeus arvioi ensin yleisesti näiden uusien todisteiden näyttöarvoa (jakso 1.4). Tämän jälkeen hovioikeus arvioi kysymystä puhelinten käyttäjästä televalvontatietojen ja muun näytön perusteella (jaksot 1.5–1.8). Hovioikeus ottaa lähemmin kantaa puhelinten käyttäjään sekä tiettyinä käräjäoikeuden käsitteleminä yksittäisinä päivinä että myös eräinä ajankohtina, joita ei ole käräjäoikeuden tuomiossa erikseen käsitelty. Lopuksi hovioikeus arvioi, miltä osin puhelinten käyttäjästä voidaan tehdä yleisiä johtopäätöksiä (jakso 1.9).

Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa, että käräjäoikeus on yksilöinyt Länsi-Pasilaan paikantuneet puhelimet ja liittymät viittaamalla niihin liittymänumeron loppuosaa ja vastapuolen nimeä käyttäen. Esimerkiksi nimityksellä -129/RR on käräjäoikeuden tuomiossa tarkoitettu liittymää, jonka numeron loppuosa on 129 ja jolla on pidetty yhteyttä vain RR:ään. Tästä merkintätavasta poiketen hovioikeus käyttää jäljempänä nimityksiä VV-puhelin, SS-puhelin, RR-puhelin, KK-puhelin ja Hollanti-puhelin. Näillä hovioikeus tarkoittaa sitä puhelinta ja liittymää, jolla on kulloinkin oltu yhteydessä asianomaiseen vastapuoleen. Eri aikoina käytettyjen liittymien numerot ilmenevät käräjäoikeuden tuomiosta.

1.4 Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot

Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikkö on toiminut Itä-Pasilan virastokeskuksessa sijainneissa väistötiloissa vuosina 2010–2012, kun poliisilaitoksen Länsi-Pasilan toimitilat ovat olleet peruskorjattavina. Väistötiloista on luovuttu huhtikuussa 2012, minkä jälkeen poliisilaitoksen käyttöön on vielä jäänyt virastokeskuksen K2-kerroksessa olevia teknisen tutkinnan tiloja ja autopaikkoja.

Itä-Pasilan virastokeskuksessa on ollut väistötilojen käytön aikana kaksi kulunvalvontajärjestelmää, joista toista on hallinnoinut Senaatti-kiinteistöt ja toista Helsingin poliisilaitos. Järjestelmiin on ollut erilliset kulkuavaimet eli ”tagit”, ja huumerikosyksikön tiloihin pääseminen on edellyttänyt molempien järjestelmien kulkuavainten käyttämistä.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta käy ilmi, käräjäoikeudessa on esitetty kulunvalvontatietoja ainoastaan yhdestä Aarniolla olleesta kulkuavaimesta. Kyseisen avaimen tietoja on hyvin vähän, eikä niistä ilmene, onko tuota kulkuavainta käytetty poliisilaitoksen tiloissa Pasilassa vai jossain muualla, kuten Kaartin poliisitalolla Etelä-Helsingissä. Tähän käräjäoikeudessa käsiteltyyn kulkuavaimeen hovioikeus palaa jäljempänä jaksossa 1.7.

Hovioikeudessa on esitetty uusina todisteina Senaatti-kiinteistöjen kulunvalvontajärjestelmän kulkuraportteja, jotka syyttäjän mukaan osoittavat Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n käytössä olleiden Senaatti-kulkuavainten käytön ajankohdat ja paikat Itä-Pasilan virastokeskuksessa sekä näin ollen myös sen, milloin ja miten kyseiset henkilöt ovat liikkuneet väistötiloissa. Syyttäjän ilmoituksen mukaan tieto siitä, että nämä kulunvalvontatiedot ovat edelleen saatavilla, on saatu Senaatti-kiinteistöiltä elokuussa 2017. Aarnio on kiistänyt, että syyttäjän esittämistä kulunvalvontatiedoista ilmenisi hänen liikkumisensa väistötiloissa.

Uutena todisteena esitetty kulkuraportti, joka syyttäjän väitteen mukaan sisältää Aarnion kulunvalvontatiedot väistötiloista, liittyy Itä-Pasilan virastokeskuksessa käytettävään Senaatti-kulkuavaimeen numero 4368. Se on ollut avainnipussa, joka on takavarikoitu Aarnion hallusta hänen kiinniottonsa yhteydessä marraskuussa 2013. Epäselvyyttä ei ole siitä, että uudet kirjalliset todisteet osoittavat, milloin ja missä tuota kulkuavainta on käytetty vuosina 2011–2013. Erimielisyys koskee sitä, onko kulkuavain ollut Aarnion omassa käytössä, kuten syyttäjä on väittänyt, vai ovatko sitä käyttäneet ainakin pääosin muut henkilöt.

Aarnion mukaan kyseinen kulkuavain ei ole ollut hänen päivittäisessä käytössään, vaan häneltä takavarikoidussa avainnipussa oli kyse yleisessä käytössä olleista vara-avaimista, joita oli voinut lainata Aarnion huoneesta hänen ollessaan paikalla. Kun huumerikosyksikkö oli toiminut väistötiloissa vuosina 2011 ja 2012, Aarnion omassa käytössä oli ollut eri kulkuavain, josta ei ollut esitetty tietoja. Väistötiloista luopumisen jälkeen Aarniolla olleita vara-avaimia tai ”voima-avaimia” oli käytetty virastokeskuksen K2-kerroksessa oleviin tiloihin kulkemiseen.

Hovioikeudessa on esitetty laajaa kirjallista ja suullista todistelua Aarniolta takavarikoidussa avainnipussa olleista kulkuavaimista ja mekaanisesta avaimesta sekä tällaisten avainten käytöstä ja hallinnoinnista. Todistelusta on ilmennyt, että avaimista ja sähköisistä kulkuavaimista ei ole pidetty Helsingin poliisilaitoksessa ja Senaatti-kiinteistöissä kaikilta osin tarkkaa kirjaa. Kaikkien avainten haltijoita ei ole voitu jälkikäteen luotettavasti selvittää, sillä avaimia on luovutettu työntekijöiden käyttöön ja siirretty henkilöltä toiselle ilman kuittauksia tai kirjanpitoa siitä, mikä avain on kenenkin käytössä. Tällaisilla seikoilla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, kuka on käyttänyt Aarniolta takavarikoitua Senaatti-kulkuavainta.

Kyseistä kulkuavainta koskevasta raportista ilmenee, että kulkuavaimen säännöllinen käyttö on alkanut 1.3.2011, jolloin Aarnio on palannut virkavapaalta. Avainta on sitä ennen käytetty vain kerran, mikä on tapahtunut edeltävällä viikolla. Hovioikeus katsoo, että jos kulkuavain olisi ollut jonkun muun henkilön käytössä tai jos kyse olisi ollut useiden työntekijöiden yhteiskäyttöön tarkoitetusta vara- tai muusta vastaavasta avaimesta, olisi hyvin epätodennäköinen yhteensattuma, että se olisi otettu päivittäiseen käyttöön juuri samana päivänä, kun Aarnio on palannut virkavapaalta. Tämä seikka puhuu selvästi sen puolesta, että Aarniolta takavarikoitu kulkuavain on ollut nimenomaan hänen omassa käytössään.

Kulkuraportista on lisäksi havaittavissa, että väistötilojen käytön aikana vuosina 2011 ja 2012 kulkuavain on ollut jatkuvassa käytössä, ja sillä on usein avattu virastokeskuksen P2-kerroksen pysäköintihalliin johtavan sisäänajoreitin nosto-ovi ja puomi eli sitä on käytetty saavuttaessa työpaikalle autolla. Kulkuavaimen käyttö on usein alkanut aamulla kello 8 ja 10 välillä. Toisin kuin Aarnio on esittänyt, tällainen päivittäinen käyttö ei ole lainkaan sen vaihtoehdon mukainen, että kyseessä olisi ollut päällikön työhuoneesta lainattavissa oleva vara-avain.

Aarnioon kulkuavaimen käyttäjänä viittaa edelleen hyvin vahvasti se, että kulunvalvontamerkinnöissä olevat useiden päivien mittaiset tauot sijoittuvat juuri Aarnion poissaolojen ajankohtiin. Näitä ovat ensinnäkin Aarnion ulkomaanmatkat Ruotsiin huhti–toukokuun vaihteessa 2011 sekä Espanjaan kesä- ja lokakuussa 2011. Matkojen ajankohtia on käsitelty lähemmin käräjäoikeuden tuomiossa, eikä niitä ole hovioikeudessa riitautettu. Nämä Aarnion poissaolot vastaavat täsmälleen kulunvalvontatiedoissa olevia taukoja. Muut pidemmät tauot kulunvalvontamerkinnöissä siltä ajanjaksolta, jolta on olemassa televalvontatietoja, ajoittuvat kesään 2011. Näiden taukojen ajankohdat ovat 22.6.–3.7. ja 16.7.–7.8.2011, ja samoihin aikoihin Aarnio on riidattomasti ollut lomamatkoilla Suomessa käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin.

Kulunvalvontatiedoissa olevien taukojen ja Aarnion lomamatkojen välinen yhteys väistötila-aikana vuosina 2011 ja 2012 on ilmeinen ja kytkee Aarnion hänen hallustaan takavarikoidun kulkuavaimen käyttäjäksi. Tällainen yhteys ei voi myöskään selittyä sillä, että kulkuavain olisi ollut muiden työntekijöiden lainattavissa vain silloin, kun Aarnio on työpaikallaan, sillä kyse on edellä todetusti ollut selvästi jokapäiväisessä käytössä olleesta avaimesta. Ei ole uskottavaa, että vara-avainta olisi käytetty päivittäin Aarnion ollessa paikalla ja että hänen poissa ollessaan sitä ei olisi käytetty vaan olisi mahdollisesti siirrytty käyttämään toista vara-avainta, jonka käytöstä olisi heti luovuttu aina Aarnion poissaolojen päättyessä.

Sitä, että ainoastaan Aarnio on käyttänyt kyseistä Senaatti-kulkuavainta, tukevat myös kulkuavaimen tiedot kevään 2012 jälkeiseltä ajalta, jolloin poliisilaitos on luopunut väistötiloista ja Itä-Pasilan virastokeskukseen on jäänyt poliisilaitoksen käyttöön enää vain eräitä K2-kerroksen tiloja. Ensinnäkin kulkuavainta on kesäkuussa 2012 käytetty K2-kerroksessa päivittäin ajalla 5.–17.6.2012. Poikkeuksena ovat kuitenkin päivät 8.–10.6.2012, jolloin kulkuavaimen käytössä on tauko. Juuri tuolloin Aarnio on ollut virkaliittymänsä roamingtietojen perusteella Virossa ja Ruotsissa. Tämä tukee sitä, että kulkuavain on ollut myös kesäkuussa 2012 nimenomaan hänen omassa käytössään.

Kesäkuun 2012 jälkeen kulkuavaimen käyttö on ollut vähäistä, sillä sitä on käytetty vain 18 päivänä ennen sen takavarikoimista Aarnion hallusta marraskuussa 2013. Syyttäjä on esittänyt uutena todisteena Aarnion virkaliittymän televalvontatiedot näiden 18 päivän osalta. Aarnio on niiden perusteella ollut useina päivinä joko Länsi-Pasilassa tai muualla lähialueella hieman ennen kulkuavaimen käyttöä Itä-Pasilassa tai sen jälkeen. Vaikka televalvontatietoja on kyseisiltä päiviltä runsaasti, yhdessäkään tapauksessa ne eivät sulje Aarniota pois kulkuavaimen käyttäjänä. Kolmen päivän kohdalla eli 30. ja 31.8.2012 sekä 25.4.2013 Aarnion virkaliittymästä on televalvontatietoja samoilta ajankohdilta, jolloin kulkuavainta on käytetty virastokeskuksessa. Tuolloin virkaliittymä on paikantunut Itä-Pasilassa virastokeskuksen lähellä oleviin tukiasemiin. Näin ollen myös Aarnion virkaliittymän televalvontatiedot tukevat sitä, että kulkuavaimen käyttäjä on ollut Aarnio itse.

Aarnion virkaliittymä on ollut suljettuna, kun kulkuavainta on käytetty virastokeskuksessa hänen kiinniottoaan edeltävän päivän 11.11.2013 aamupäivänä. Aarniolla on kuitenkin ollut tuolloin mukanaan niin sanottu turvapuhelin ja prepaid-liittymä, jonka hän oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin ottanut käyttöön samana päivänä. Tuo prepaid-liittymä on paikantunut Itä-Pasilassa virastokeskuksen lähellä olevaan tukiasemaan puoli tuntia kulkuavaimen käyttämisen jälkeen sekä myöhemminkin. Tämä viittaa siihen, että kulkuavainta on myös tuolloin käyttänyt Aarnio itse.

Lokakuun 2012 jälkeen Aarniolta takavarikoidun kulkuavaimen tiedoissa on noin puolen vuoden tauko. Uutena todisteena esitetyistä tekstiviestikeskusteluista ilmenee, että hieman ennen kuin kulkuavainta on huhtikuussa 2013 jälleen ryhdytty käyttämään virastokeskuksen K2-kerroksessa, Aarnio on tiedustellut POL2:lta ohjeita kyseisiin tiloihin pääsemiseksi ja kertonut POL2:lle käyneensä tiloissa viimeksi syksyllä. Tämä tieto vastaa kulunvalvontatiedoissa olevaa puolen vuoden taukoa ja tukee sitä, että Aarnio on ollut häneltä takavarikoidun kulkuavaimen ainoa käyttäjä.

Asiassa on vielä otettava huomioon syyttäjän uutena todisteena esittämä kulkuraportti eräästä toisesta Senaatti-kulkuavaimesta, jonka numero on 12691 ja jota Aarnio on syyttäjän mukaan käyttänyt väistötiloissa siihen saakka, kun hän on jäänyt syksyn 2010 alussa virkavapaalle. Kyseiset kulunvalvontatiedot on saatu Senaatti-kiinteistöiltä Aarnion henkilönumeron perusteella. Kulkuraportin mukaan tätä toista kulkuavainta on käytetty elokuun loppupuolelle 2010 asti, mikä vastaa Aarnion virkavapaalle jäämisen ajankohtaa ja tukee sitä, että myös kyseinen kulkuavain on ollut Aarnion käytössä.

Edellä selostetun todistelun perusteella muodostuu selvä kokonaiskuva siitä, mitä kulkuavaimia Aarnio on milloinkin käyttänyt Itä-Pasilan virastokeskuksessa. Ennen virkavapaalle jäämistään hän on käyttänyt väistötiloissa yhtä Senaatti-kulkuavainta (numero 12691), jota ei ole enää myöhemmin käytetty. Palattuaan virkavapaalta maaliskuun alussa 2011 Aarnio on käyttänyt väistötiloissa toista Senaatti-kulkuavainta (numero 4368). Sen jälkeen, kun poliisilaitos on luopunut väistötiloista keväällä 2012, Aarnio on vielä jatkanut viimeksi mainitun kulkuavaimen käyttämistä, koska sitä on tarvittu pääsyyn virastokeskuksen K2-kerrokseen jääneisiin poliisilaitoksen tiloihin. Kyseinen kulkuavain on takavarikoitu hänen hallustaan kiinnioton yhteydessä marraskuussa 2013. Näitä johtopäätöksiä vastaan puhuu lähinnä Aarnion oma kertomus, joka ei saa juurikaan tukea muusta näytöstä.

Hovioikeus päätyy siten siihen, että Aarnion hallusta takavarikoitu avainnippu on ollut hänen omassa käytössään eikä kyse ole ollut Aarnion väittämin tavoin yhteiskäytössä olleista vara-avaimista tai ”voima-avaimista”, joita olisivat käyttäneet muut henkilöt. Näin ollen takavarikoitua Senaatti-kulkuavainta koskevista kulunvalvontatiedoista ilmenee, milloin ja miten hän on liikkunut Itä-Pasilan virastokeskuksessa olleissa huumerikosyksikön väistötiloissa vuosina 2011 ja 2012 ja milloin hän on väistötiloista luopumisen jälkeen käynyt poliisilaitoksen käyttöön jääneissä virastokeskuksen K2-kerroksen tiloissa vuosina 2012 ja 2013.

Hovioikeus katsoo, että uusina todisteina esitetyt kulkuraportit osoittavat myös POL1:n, POL2:n ja POL3:n osalta, milloin ja miten he ovat liikkuneet väistötiloissa. Kulkuavainten käytössä olevat pidemmät tauot vastaavat varsin tarkasti heidän työvuorotietojen mukaisia lomiaan ja muita poissaolojaan, eikä mikään viittaa siihen, että joku muu olisi käyttänyt heidän tunnuksiinsa liittyneitä kulkuavaimia. Ei myöskään ole uskottavaa, että kulkuavaimia olisi päivän aikana lainattu muille työntekijöille muuten kuin hetkellisesti. Kulunvalvontatietojen ja muun aineiston väliset vähäiset ristiriidat selittyvät sillä, että manuaalisesti merkityissä tiedoissa kuten kuulustelupöytäkirjojen kellonajoissa voi olla virheitä. Tällaisista seikoista johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta POL1:n, POL2:n ja POL3:n kulunvalvontatiedot ovat yhteensopivia muun heidän liikkeistään esitetyn näytön kanssa.

Kokoavana johtopäätöksenään hovioikeus katsoo, että syyttäjän uusina todisteina esittämistä kulkuraporteista ilmenee Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n liikkuminen Itä-Pasilan virastokeskuksessa, jossa huumerikosyksikön väistötilat ovat sijanneet vuodesta 2010 kevääseen 2012 asti.

Kulunvalvontatiedoilla on merkitystä myös arvioitaessa muiden kirjallisten todisteiden näyttöarvoa. Tämä koskee muun ohella poliisin tietojärjestelmien lokitietoja, joita syyttäjä on esittänyt näyttönä POL1:n, POL2:n ja POL3:n sijainnista eri ajankohtina. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, POL2 on voinut kirjautua poliisin tietojärjestelmiin paitsi Itä-Pasilan väistötiloista, etäyhteyden avulla myös muualta, ja POL1:n kertoman mukaan muut henkilöt ovat saattaneet käyttää telekuuntelujärjestelmää hänen tunnuksillaan. Hovioikeudessa näistä seikoista on kerrottu olennaisilta osin samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee. Uudesta todistelusta käy lisäksi ilmi, että osa poliisin tietojärjestelmien uloskirjautumisista on tapahtunut tietyn ajan jälkeen automaattisesti, mikä antaa selityksen tilanteille, joissa uloskirjautuminen on tapahtunut POL1:n, POL2:n tai POL3:n jo poistuttua väistötiloista. Kulunvalvontatietojen merkitykseen lokitietojen ja muun näytön arvioinnissa hovioikeus palaa myöhemmin arvioidessaan puhelinten käyttäjää yksittäisten päivien tai tapahtumien kohdalla.

Yleisellä tasolla on kuitenkin vielä syytä arvioida kulunvalvontatietojen valossa, mikä merkitys on eri henkilöiden työvuoroista esitetyllä näytöllä. Käräjäoikeudessa syyttäjä on esittänyt tilaston, jonka mukaan puhelinten aktiivinen käyttö on pääsääntöisesti ajoittunut puhelinten käyttäjiksi kerrottujen poliisien työvuorojen ulkopuolelle. Käräjäoikeus on katsonut tämän seikan viittaavan vahvasti siihen, että liittymät eivät ole olleet POL1:n, POL2:n tai POL3:n hallussa. Hovioikeudessa syyttäjä on esittänyt vastaavan tilaston siten muutettuna, että sen pohjana olevia työvuorotietoja on täydennetty POL1:n, POL2:n ja POL3:n kulkuavainten ensimmäisillä ja viimeisillä käyttökerroilla kunakin päivänä.

Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että tällaisesta tilastosta ei voida juurikaan tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, kenellä puhelimet ovat olleet. Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että hovioikeudessa esitetyssä päivitetyssä tilastossa on otettu huomioon myös Itä-Pasilan väistötilojen kulunvalvontatietoja. Puhelimia on näet Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaan käytetty Länsi-Pasilassa yleensä työpäivän aluksi tai lopuksi eli ennen saapumista Itä-Pasilan väistötiloihin aamulla tai sieltä poistumisen jälkeen iltapäivällä tai illalla. Toisin sanoen myös Aarnion vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa puhelinten käyttö ajoittuu lähtökohtaisesti POL1:n, POL2:n ja POL3:n työvuorojen ulkopuolelle. Jo tämän vuoksi tilastolla ei ole sanottavaa merkitystä asian arvioinnissa.

Kun hovioikeuden pääkäsittelyssä on käyty todistelu läpi yksittäisten päivien tarkkuudella, on tullut selväksi, että kulunvalvontatiedoista ilmenevä POL1:n, POL2:n ja POL3:n liikkuminen Itä-Pasilan väistötiloissa työvuorojen ulkopuolella ja vapaapäivinä ei ole ollut poikkeuksellista tai harvinaista. Useissa tapauksissa kulunvalvontatiedoista ja muusta näytöstä on lisäksi pääteltävissä, että tällainen liikkuminen väistötiloissa ei ole liittynyt esimerkiksi lyhyisiin käynteihin työpaikalla, vaan kyse on ollut siitä, että POL1, POL2 ja POL3 ovat tehneet töitä selvästi työvuorojensa ulkopuolisina aikoina. Tämä ilmenee myös muun muassa Aarnion esittämistä luetteloista, joihin on koottu tiedot näiden henkilöiden kulkuavainten käytöstä heidän vapaapäivinään sekä tilanteet, joissa työaika väistötiloissa on kulunvalvontatietojen perusteella ylitetty vähintään puolella tunnilla. Näistä seikoista johtuen hovioikeus katsoo, että pelkille työvuorotiedoille ei voida antaa juurikaan merkitystä arvioitaessa, kuka on käyttänyt puhelimia tiettynä yksittäisenä päivänä.

Toisaalta POL1:n, POL2:n ja POL3:n työvuorotietojen mukaiset lomat ja muut pidemmät poissaolojaksot vastaavat varsin tarkasti heidän kulunvalvontamerkinnöissään olevia taukoja, kuten hovioikeus on jo edellä todennut. Esimerkiksi POL1 on työvuorotietojen mukaan ollut lomalla ja muilla vapailla noin kuukauden ajan 16.7.–14.8.2011, eikä hänellä ole tuolta ajalta lainkaan kulunvalvontamerkintöjä. Samoin esimerkiksi POL3 on ollut yhtäjaksoisesti vapaalla noin kolmen viikon ajan 3.–26.12.2011, ja tuolta ajalta hänellä on ainoastaan kaksi kulunvalvontamerkintää aamupäivältä 12.12.2011. Se, että henkilön työvuorotiedot ja kulunvalvontamerkinnät vastaavat tällä tavoin toisiaan pidemmältä ajanjaksolta, viittaa siihen, että henkilö ei ole ollut työtehtävissä eikä siten ole käsitellyt puhelimia. Tällaisten tilanteiden merkitystä hovioikeus arvioi jäljempänä lähemmin tapauskohtaisesti.

1.5 Puhelinten käyttäjää koskevan arvioinnin muista lähtökohdista

Useat huumerikosyksikön työntekijät ovat kertoneet käyttäneensä Länsi-Pasilassa säilytettyjä puhelimia yhteydenpidossa tietolähteiden kanssa. Näitä ovat olleet ensinnäkin ”kolmikko” POL1, POL2 ja POL3, joiden kertomukset ovat olleet pääpiirteissään samanlaiset kuin käräjäoikeudessa. Heidän kertomansa mukaan puhelimia oli säilytetty niin sanotussa piilokonttorissa, joka on riidattomasti ollut poliisilaitoksen salainen toimitila Länsi-Pasilassa, sekä sen läheisellä pysäköintialueella olleiden poliisilaitoksen leasingautojen hansikaslokeroissa.

Kertomusten mukaan POL1, POL2 ja POL3 olivat olleet osa puhelinten ”päivystysrinkiä”, jossa tyypillisesti yksi henkilö oli töihin tullessaan tarkistanut puhelimet, vastannut tietolähteiltä saapuneisiin viesteihin ja tarvittaessa ottanut puhelimet tai osan niistä mukaansa työpäivän ajaksi. Länsi-Pasilassa puhelimia oli voitu käyttää poliisilaitoksen tiloissa tai niiden lähistöllä. Lisäksi puhelimia oli pidetty mukana työtehtävillä, minkä vuoksi ne olivat liikkuneet eri puolilla pääkaupunkiseutua ja sen ulkopuolella. Yleensä puhelimet oli päivän päätteeksi palautettu piilokonttoriin tai jätetty autoon. Päivystysrinkiin kuuluneet henkilöt olivat sopineet keskenään, kenellä puhelimet kulloinkin olivat, ja ilmoittaneet toisilleen tarpeen mukaan, mikä oli milloinkin yhteydenpidon tilanne eri tietolähteiden kohdalla. Puhelinten käyttäjä oli saattanut vaihtua myös päivän aikana.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, Aarnio on esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa nimennyt puhelimiin liittyen muitakin poliisimiehiä, joita on kuultu myös hovioikeudessa. Heitä ovat ensinnäkin POL4, POL5 ja POL6, jotka ovat kertoneet tarkistaneensa joitakin Länsi-Pasilassa säilytettyjä puhelimia silloin tällöin. Heidän kertomuksistaan ilmenevä toimintatapa on ollut erilainen kuin mistä POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet. POL4, POL5 ja POL6 eivät olleet ottaneet puhelimia mukaansa Länsi-Pasilasta, vaan he olivat vain tarkistaneet puhelimet ja tarvittaessa vastanneet viesteihin lyhyesti puhelinten säilytyspaikoissa tietämättä viestinnän vastapuolia. Puhelinten tarkistaminen oli ollut satunnaista ja tapahtunut aina POL1:n pyynnöstä.

Muista Aarnion nimeämistä henkilöistä POL7 on aloittanut Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa vasta syksyllä 2012, jolloin poliisilaitos oli jo luopunut piilokonttorin käytöstä, eikä hän ole tiennyt yhteisesti päivystetyistä tietolähdepuhelimista tai päivystysringistä mitään. POL8 taas on ollut tietoinen piilokonttorista, josta hän oli joskus käynyt hakemassa siellä säilytettyjä käyttöön otettavia puhelimia. POL8 oli kuitenkin käyttänyt vain omassa käytössään olevia puhelimia eikä hän ole ollut edes tietoinen päivystysringin olemassaolosta. Ylipäätään päivystysringistä ja sen päivittäisestä toiminnasta ovat kertoneet Aarnion lisäksi vain POL1, POL2 ja POL3.

Hovioikeus arvioi jäljempänä piilokonttoria koskevia kertomuksia lähemmin. Televalvontatietojen arvioinnin kannalta kertomuksissa on merkityksellistä se, että POL4, POL5 ja POL6 ovat kertomansa mukaan käyttäneet puhelimia vain Länsi-Pasilassa ja sielläkin vain lyhyen aikaa kerrallaan ja että POL7 ja POL8 eivät ole selvästikään olleet missään tekemisissä niiden Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten kanssa, joista on nyt kyse. Siten niissä tapauksissa, joissa puhelimia on televalvontatietojen mukaan käytetty Länsi-Pasilan ulkopuolella tai joissa puhelimia on käytetty Länsi-Pasilassa muuten kuin lyhytaikaisesti, käyttäjä ei kertomusten perusteella voi olla Aarnion lisäksi kukaan muu kuin POL1, POL2 tai POL3.

Syyttäjän mukaan arvioinnissa on otettava myös huomioon, että puhelimia on televalvontatietojen perusteella käyttänyt vain yksi henkilö. Aarnion ja eräiden muiden vastaajien mukaan asia ei ole näin, vaan eri puhelimet ovat saattaneet olla yhtä aikaa eri henkilöillä. Hovioikeus toteaa, että kun televalvontatiedot on hovioikeuden pääkäsittelyssä käyty päivä kerrallaan läpi, esille on noussut ainoastaan kaksi tilannetta, joissa puhelimet ovat vastaajien kannan mukaan saattaneet olla useammalla henkilöllä yhtä aikaa:

4.11.2011 noin kello 12.30 yhteen puhelimista on saapunut viestejä sen paikantuessa Munkkiniemessä olevaan tukiasemaan. Erästä toista puhelinta taas on käytetty Pihlajistossa olevassa tukiasemassa näiden teletapahtumien molemmin puolin eli noin 45 minuuttia ennen niitä sekä yli tunti niiden jälkeen. Hovioikeus toteaa, että televalvontatietojen perusteella on mahdollista, että ensin mainittu puhelin on jätetty Munkkiniemen tukiaseman alueelle sen sijaan, että se olisi ollut jonkun mukana. Niin ikään on mahdollista, että molemmat puhelimet ovat olleet samalla henkilöllä, joka on liikkunut päivän kuluessa sekä Munkkiniemen että Pihlajiston tukiasemien alueella. Siten kyseisen päivän televalvontatiedot eivät anna tukea sille vaihtoehdolle, että puhelimet olisivat olleet yhtä aikaa eri henkilöiden käytössä.

2.12.2011 puolenpäivän maissa kaksi puhelimista on paikantunut Itä-Pasilassa olevaan tukiasemaan. Noin kello 12.45 alkaen kyseiset puhelimet ovat lyhyen ajan sisällä paikantuneet vaihtelevasti Pasilan asemalla, Länsi-Pasilassa ja Pasilan itäpuolella oleviin tukiasemiin. Hovioikeus katsoo, että kun televalvontatietojen mukaan yksittäinenkin puhelin on voinut olosuhteista riippuen paikantua lyhyen ajan sisällä eri puolilla Pasilaa sijaitseviin tukiasemiin, eivät kahden eri puhelimen paikantumiset tässä tapauksessa viittaa siihen, että puhelimet olisivat olleet samaan aikaan eri henkilöillä. Puhelinten yhtäaikainen käyttö ja televalvontatiedoista ilmenevät paikantumiset viittaavat kokonaisuutena arvioiden päinvastoin siihen, että puhelimia on käyttänyt sama henkilö, joka on ollut Itä-Pasilassa noin kello 12.45 asti ja siirtynyt sen jälkeen puhelimet mukanaan kohti Malmia.

Jäljempänä hovioikeus ottaa tarkemmin kantaa kyseisten päivien televalvontatietoihin ja muihin tapahtumiin. Tässä yhteydessä on huomionarvoista, että erittäin laajassa televalvontatietojen kokonaisuudessa, joka kattaa lukuisten puhelinten päivittäisen käytön noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta, ei ole tullut esiin muita tilanteita, joiden perusteella olisi herännyt edes jollakin tasolla kysymys siitä, onko puhelimia käyttänyt useampi henkilö samanaikaisesti eri paikoissa. Edellä katsotuin tavoin nämäkään kaksi tilannetta eivät ole sellaiseen viitanneet.

Televalvontatiedoista on edelleen havaittavissa, että lukuisissa tapauksissa osa puhelimista on jätetty säilytettäväksi Länsi-Pasilaan samalla, kun jokin tai jotkin puhelimet ovat liikkuneet Länsi-Pasilan ulkopuolella. Tämä ilmenee siitä, että aina kun puhelimia on paikantunut Länsi-Pasilan ulkopuolisiin tukiasemiin, mahdollisissa Länsi-Pasilaan jääneissä puhelimissa on pelkästään saapuvia viestejä. Niitä on ryhdytty käyttämään vasta, kun muualla liikkuneet puhelimet ovat palanneet Länsi-Pasilaan. Nämä seikat viittaavat jo itsessään erittäin vahvasti siihen, että puhelimilla on ollut vain yksi käyttäjä kerrallaan. Aineisto on niin laaja, että tällaiset täysin poikkeuksettomat säännönmukaisuudet eivät voi olla sattumaa.

Lisäksi POL1:n, POL2:n ja POL3:n on esitetty käyneen Itä-Pasilan väistötilojen käytön aikanakin Länsi-Pasilassa hyvin usein. Olisi siten oletettavaa, että joku heistä olisi ainakin jossain yhteydessä käyttänyt jotakin Länsi-Pasilaan jätettyä puhelinta samoihin aikoihin, kun muut puhelimet ovat liikkuneet toisen henkilön mukana muualla. Kuitenkaan yhtään tällaista tilannetta ei ole noin vuoden aikana ollut, vaikka puhelimia on muuten käsitelty jatkuvasti ja niillä on lähetetty ja vastaanotettu tuhansia viestejä. Tämä televalvontatiedoista ilmenevä seikka puhuu sekin hyvin vahvasti sitä vastaan, että useat henkilöt olisivat käsitelleet puhelimia yhtä aikaa.

Edellä lausutuin perustein hovioikeus lähtee televalvontatietoja arvioidessaan siitä, että puhelimet ovat Länsi-Pasilan ulkopuolella liikkuneet yhdessä ja niitä on käyttänyt yksi henkilö kerrallaan. Arvioitavaksi siten tulee, onko tuo henkilö kulloinkin ollut Aarnio, POL1, POL2 vai POL3.

Hovioikeus toteaa tältä osin vielä, että Länsi-Pasila on riidattomasti ollut puhelinten säilytyspaikkana ja puhelimet ovat paikantuneet sinne, kun niihin on saapunut viestejä yöaikaan. Poikkeuksena ovat kuitenkin 8. ja 9.9. sekä 28. ja 29.10.2011 väliset yöt, jolloin televalvontatietojen perusteella on mahdollista, että puhelimia olisi säilytetty Länsi-Pasilan ulkopuolella. Kyseisten päivien paikantumisia arvioidaan jäljempänä lähemmin. Ensin mainitussa tapauksessa kaksi puhelinta on yön ja aamun aikana paikantunut Ruskeasuon Nauvontiellä olevaan tukiasemaan ja jälkimmäisessä tapauksessa televalvontatiedot sopivat siihen, että yksi puhelimista olisi jätetty yöksi Itä-Pasilaan. Näiden tapausten lisäksi osaa puhelimista on useita kertoja säilytetty öisin Helsingin ulkopuolella erityisesti loma-aikoina, mitä myös arvioidaan tarkemmin jäljempänä. Hovioikeus katsoo, että näillä tilanteilla ei kuitenkaan ole erikseen vaikutusta yllä oleviin johtopäätöksiin koskien sitä, että puhelimet ovat liikkuneet yhdessä ja niitä on käyttänyt yksi henkilö kerrallaan.

Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden yleiset kannanotot televalvontatietojen luotettavuudesta ja johtopäätöksistä, jotka televalvontatiedoista ovat tehtävissä puhelinten käyttäjää koskien. Televalvontatietojen ja muun näytön luotettavuuteen hovioikeus palaa myös jäljempänä.

1.6 Televalvontatietojen ja kulunvalvontatietojen suhteesta

Pääosa näytöstä, joka Aarnion liikkeistä on esitetty, ei ole yleisellä tasolla vertailukelpoista POL1:n, POL2:n ja POL3:n liikkeistä esitetyn näytön kanssa. Aarnion osalta kirjallinen näyttö koostuu tekstiviesteistä, kokouspöytäkirjoista, matkustustiedoista ja muusta vastaavasta aineistosta, jonka merkitys on arvioitava tapauskohtaisesti. POL1:n, POL2:n ja POL3:n osalta taas on esitetty selvitystä pankki-, luotto- ja etukorttien sekä poliisin tietojärjestelmien käytöstä. Aarnion kohdalla tällaista koneellisesti tallentunutta tietoa ei ole, ja toisaalta POL1:stä, POL2:sta ja POL3:sta ei ole esitetty samanlaista aineistoa kuin Aarniosta.

Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot muodostavat kuitenkin poikkeuksen, sillä niiden osalta tiedot ovat kirjautuneet automaattisesti kulkuavaimia käytettäessä ja kattavat käsiteltävänä olevan ajanjakson yhtäläisesti niin Aarnion, POL1:n, POL2:n kuin POL3:nkin osalta. Hovioikeus katsookin, että ennen kuin kysymystä puhelinten käyttäjästä tai käyttäjistä käsitellään lähemmin, on aiheellista arvioida kulunvalvontatietojen ja televalvontatietojen suhdetta yhtäältä Aarnion osalta ja toisaalta puhelinten pääasiallisiksi käyttäjiksi kerrottujen POL1:n, POL2:n ja POL3:n osalta.

Kuten edellä jaksossa 1.4 on katsottu, kulkuraporteista ilmenee, milloin Aarnio, POL1, POL2 ja POL3 ovat liikkuneet väistötiloissa Itä-Pasilassa. Sellaisenaan kulunvalvontamerkinnät ovat kuitenkin osoituksena henkilön sijainnista vain tietyllä yksittäisellä hetkellä, sillä väistötiloista on ollut mahdollista poistua ilman, että siitä on jäänyt kulunvalvontamerkintöjä, eikä useimmista kulunvalvontamerkinnöistä ole pääteltävissä henkilön kulkusuuntaa. Myös väistötiloihin saapuminen kulkuavainta käyttämättä on ollut mahdollista, jos henkilö on esimerkiksi tullut sisään samalla ovenavauksella jonkun muun kanssa. Kulunvalvontatietojen arviointiin vaikuttaa myös se, että tiedot ovat kirjautuneet vain minuutin tarkkuudella eikä kulkuraporteista ilmene samalle minuutille kirjautuneiden kulunvalvontamerkintöjen todellista järjestystä. Televalvontatiedoista puolestaan ei ilmene puhelimen tarkkaa sijaintia vaan vain operaattorin ilmoittama tukiaseman osoite, minkä lisäksi osasta teletapahtumia puuttuu tukiasematieto kokonaan. Tosin puhelimen sijainti on tällöinkin usein pääteltävissä muista samoihin aikoihin kirjautuneista teletapahtumista.

Edellä kerrotuista syistä kulunvalvontatietoja ja televalvontatietoja vertaamalla ei voida useimpien yksittäisten teletapahtumien kohdalla tehdä suoria puhelimen käyttäjää koskevia johtopäätöksiä. Tällaisten johtopäätösten tekemistä rajoittaa myös se, että puhelimia on pääosin käytetty pääkaupunkiseudulla tai sen lähialueilla, jolloin matka-aika puhelimen käyttöpaikasta Itä-Pasilan väistötiloihin on ollut lyhyt. Näin ollen väistötilojen yksittäisen kulunvalvontamerkinnän ei pääsääntöisesti voida katsoa sulkevan sinällään pois esimerkiksi sitä, etteikö sama henkilö olisi voinut käyttää puhelinta Länsi-Pasilassa olevan tukiaseman alueella joitakin minuutteja aiemmin tai myöhemmin. Näistä seikoista huolimatta aineistosta on kuitenkin tullut esiin lukuisia tilanteita, joissa kulunvalvontatiedot osoittavat, että tietty henkilö ei ole voinut olla puhelimen käyttäjä. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat:

  • 11.3.2011 aamupäivällä on käytetty puhelinta, joka on paikantunut Länsi-Pasilassa Rahakamarinkadulla olevaan tukiasemaan. Puhelimen käyttäjä ei ole tuolloin voinut olla POL1, koska hänen kulkuavaintaan on käytetty juuri samaan aikaan Itä-Pasilan väistötilojen kellaritiloissa.
  • 2.12.2011 yksi puhelimista on paikantunut noin kello 16.00–16.30 Nurmijärvellä olevaan tukiasemaan. Puhelimen käyttäjä ei ole voinut olla POL1 eikä POL2, sillä molempien kulkuavaimilla on samalla aikavälillä avattu Itä-Pasilan väistötilojen pysäköintihalliin johtaneen ajoreitin varrella oleva nosto-ovi ja puomi.

Tällaisia ilmeisiä ristiriitoja televalvontatietojen ja kulunvalvontatietojen välillä on havaittavissa niin POL1:n, POL2:n kuin POL3:nkin kohdalla kymmenittäin. Sen sijaan Aarnion kohdalla vastaavia ristiriitoja, joissa kulunvalvontatiedot jo sellaisenaan osoittaisivat, että hän ei ole voinut olla puhelimen käyttäjä tietyllä televalvontatiedoista ilmenevällä hetkellä, ei ole ainuttakaan.

Hovioikeus pitää televalvontatietojen ja Aarnion kulunvalvontatietojen keskinäistä yhteensopivuutta merkittävänä seikkana asian arvioinnin kannalta. Tällainen seikka ei voi selittyä sattumalla, sillä muiden henkilöiden kohdalla ristiriitoja on runsaasti. Se tukee vahvasti sitä syyttäjän väitettä, että puhelinten käyttäjä on ollut Aarnio, ja puhuu tämän väitteen kanssa ristiriidassa olevia Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomuksia vastaan. Kyseisten kertomusten mukaan Aarnio olisi käyttänyt puhelimia vain poikkeuksellisesti, mutta kulunvalvontatietojen valossa Aarnio sopii puhelinten käyttäjäksi kaikilta osin, toisin kuin puhelinten pääasiallisiksi käyttäjiksi kerrotut POL1, POL2 ja POL3.

Televalvontatiedot ja Aarnion kulunvalvontatiedot sopivat yhteen myös niissä olevien taukojen osalta. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelinten käytön taukojen ajoittuminen Aarnion ulkomaanmatkojen ajankohtiin viittaa vahvasti siihen, että puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa ja käytössä. Hovioikeus hyväksyy tämän käräjäoikeuden johtopäätöksen ja katsoo, että vastaava johtopäätös on tehtävissä myös uusien kulunvalvontatietojen osalta. Kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.4 todennut, Aarnion kulunvalvontamerkintöjen taukojen ajankohdat vastaavat hänen ulkomaanmatkojensa ajankohtia. Toisin sanoen sekä televalvontatietojen että kulunvalvontamerkintöjen tauot ajoittuvat yhtäläisesti Aarnion ulkomaanmatkojen ajankohtiin, mikä viittaa hyvin vahvasti siihen, että puhelinten käyttäjä on ollut Aarnio.

Lisäksi Aarnion kulunvalvontamerkinnöissä on taukoja kesällä 2011, kun hän on ollut lomamatkoilla muualla Suomessa, mitä kysymystä hovioikeus on niin ikään käsitellyt edellä jaksossa 1.4. Myös nämä tauot sopivat yhteen televalvontatietojen kanssa, sillä puhelinten paikantuessa Helsingin ulkopuolelle Aarniolla ei ole kulunvalvontamerkintöjä. Tämäkin seikka tukee sitä, että Aarnio on käyttänyt puhelimia.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että kun väistötilojen kulunvalvontatietoja tarkastellaan rinnakkain televalvontatietojen kanssa, Aarnion kulunvalvontamerkintöjen ja televalvontatietojen yhteensopivuus puhuu kokonaisuutena arvioiden hyvin vahvasti sen puolesta, että puhelimet ovat olleet Aarnion käytössä.

1.7 Puhelinten eräät paikantumiset

1.7.1 Kaartin poliisitalon kokoukset ja käräjäoikeudessa käsitelty kulkuavain

Aarnio on osallistunut vuosina 2011 ja 2012 poliisitoiminnan ohjausryhmän kokouksiin, jotka on pidetty Etelä-Helsingissä Kaartin poliisitalolla. Hänellä on ollut käytössään Helsingin poliisilaitoksen kulkuavain, jota hän on voinut käyttää paitsi Kaartin poliisitalolla myös muualla sijainneissa poliisilaitoksen kulunvalvontalaitteissa. Tuon kulkuavaimen tiedot on esitetty näyttönä jo käräjäoikeudessa, toisin kuin vasta hovioikeusvaiheessa esitetyt Itä-Pasilan väistötilojen Senaatti-kulkuavaimen tiedot.

Käräjäoikeus on laajasti arvioinut Aarnion osallistumista Kaartin poliisitalon kokouksiin yhdessä hänen mainitusta kulkuavaimestaan esitettyjen tietojen kanssa. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, tätä Aarnion kulkuavainta on käytetty etupäässä sellaisina päivinä, jolloin Kaartin poliisitalolla on ollut kokous. Muutoin sen käyttö on ollut vähäistä. Puhelimet puolestaan ovat paikantuneet Etelä-Helsinkiin usein juuri silloin, kun Aarnio on esitetyn näytön perusteella käynyt Kaartin poliisitalolla, vaikka muutoin tällaisia paikantumisia on televalvontatiedoissa vain vähän. Aarnion käydessä Kaartin poliisitalolla puhelimia ei myöskään ole kertaakaan käytetty muualla. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin näiden seikkojen viittaavan siihen, että puhelimet ovat olleet nimenomaan Aarniolla.

Lisäksi hovioikeus on uuden näytön osalta kiinnittänyt huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  • 10.3.2011 yksi puhelimista on paikantunut Helsingin keskustassa Unioninkadulla olevaan tukiasemaan noin tunti kokouksen jälkeen. Puhelin ei ole voinut olla POL2:lla, joka on ollut kulunvalvontatietojen mukaan samaan aikaan väistötiloissa, eikä myöskään POL3:lla, joka on tuolloin käyttänyt poliisin Patja-järjestelmää. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset, joiden mukaan puhelin on ollut Aarniolla.
  • 12.8.2011 yksi puhelimista on paikantunut Helsingin keskustassa Fabianinkadulla olevaan tukiasemaan alle 10 minuuttia ennen kokousta ja siirtynyt väistötilojen lähelle Pasilaan viimeistään noin 40 minuuttia kokouksen päättymisen jälkeen. Tuolloin POL1 on ollut kuukauden mittaisella vuosilomalla, jonka ajalta hänellä ei ole yhtään kulunvalvontamerkintää väistötiloista. Tämä puhuu hyvin vahvasti sitä vastaan, että puhelin olisi ollut hänellä. Puhelin ei ole voinut olla myöskään POL3:lla, sillä hän on ollut väistötiloissa samoihin aikoihin, kun puhelin on paikantunut Fabianinkadun tukiasemaan. POL2:akaan ei voida pitää varteenotettavana vaihtoehtona hänen liikkeistään ja toiminnastaan esitetyn selvityksen valossa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siten Aarnio, jonka kulunvalvontatiedot eivät ole ristiriidassa televalvontatiedoista ilmenevien paikantumisten kanssa. Hovioikeus näin ollen hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelin on ollut tuolloin Aarniolla.
  • 22.12.2011 eri puhelimia on aamupäivän aikana paikantunut Etelä-Helsingissä oleviin tukiasemiin, puolenpäivän tienoilla Alppiharjuun ja Vallilaan sekä tämän jälkeen Itä-Pasilaan. Kaartin poliisitalolla on ollut aamupäivällä kokous, jonka pöytäkirjaan Aarniota ei ole merkitty läsnäolevaksi. Mahdollisista puhelinten käyttäjistä POL3 on kertonut olleensa loppuvuodesta vapaalla henkilökohtaisista syistä, eikä hänellä ole poissaolojaksonsa 3.–26.12. ajalta kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista muilta päiviltä kuin 12.12. Siten hän ei ole voinut olla puhelinten käyttäjä 22.12. POL2 taas on ollut väistötiloissa samoihin aikoihin, kun puhelimet ovat paikantuneet Etelä-Helsinkiin, eivätkä puhelimet ole siten voineet olla hänelläkään. Vaihtoehdoiksi jäävät siten Aarnio ja POL1. Vaikka Aarnio ei pöytäkirjan mukaan ole osallistunut kokoukseen, hänen kulkuavaintaan on käytetty Helsingin poliisilaitoksen lukijassa hieman ennen sen alkua, mikä puhuu sen puolesta, että hän on ollut tuolloin Kaartin poliisitalolla. Tätä puoltaa sekin, että puhelimia on ryhdytty käyttämään heti sen jälkeen, kun kokous on pöytäkirjan mukaan päättynyt. Myöhemmin Aarnion Senaatti-kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin. Hetkeä aiemmin yksi puhelimista on lähestynyt Itä-Pasilaa, ja puoli tuntia myöhemmin puhelimet ovat paikantuneet siellä. Tämän jälkeen ne ovat lähteneet liikkeelle väistötilojen läheltä juuri samoihin aikoihin, kun Aarnio on käyttänyt hissiä, joka johtaa muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Nämä seikat tukevat vahvasti sitä, että puhelimet ovat olleet Aarniolla hänen saapuessaan autolla väistötiloihin ja poistuessaan sieltä. Sen sijaan POL1:n kulunvalvontamerkinnät eivät ole yhteydessä puhelinten liikkeisiin. Kulunvalvontatietojen sekä Rikitrip- ja Patja-järjestelmien kirjautumistietojen valossa on muutenkin epätodennäköistä, että POL1 olisi ollut puhelinten haltija ja käyttäjä kyseisenä päivänä. Epäilystä siitä, että puhelimet ovat olleet Aarniolla, ei jää.
  • 5.1.2012 yhtä puhelimista on käytetty Itä-Pasilassa samaan aikaan, kun Kaartin poliisitalolla on ollut päättymässä kokous, jonka pöytäkirjaan Aarnio on merkitty osallistujaksi. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, tämä on ollut ainoa tilanne, jossa jotakin puhelimista on käytetty muualla kuin missä Aarnio on käräjäoikeudessa esitetyn näytön valossa ollut. Käräjäoikeus on pitänyt selvänä, että kysymys on tältä osin inhimillisestä virheestä pöytäkirjassa. Hovioikeudessa uutena näyttönä esitetyt kulunvalvontatiedot osoittavat, että Aarnio on ajanut sisään väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin kaksi minuuttia ennen kuin puhelinta on käytetty Itä-Pasilassa. Ainoa varteenotettava selitys tälle on, että kokouksen pöytäkirjassa on virhe, kuten käräjäoikeus on katsonut, ja puhelin on ollut Aarnion hallussa hänen saapuessaan pysäköintihalliin.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että kun Aarnio on käynyt Kaartin poliisitalolla ja puhelimet ovat samoihin aikoihin paikantuneet Etelä-Helsingissä oleviin tukiasemiin, puhelimet ovat olleet hänen hallussaan ja käytössään.

1.7.2 Aarnio Porvoossa 16.5. ja 27.12.2011 sekä 9.1.2012

Aarnion on selvitetty olleen Porvoossa muun muassa 16.5.2011 sekä kiinteistökauppaan liittyen 27.12.2011 ja 9.1.2012. Eri puhelimia on käytetty samoina ajankohtina Porvoossa sijaitsevissa tukiasemissa. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat tuolloin olleet Aarniolla. Hovioikeudessa esitetty uusi näyttö tukee osaltaan näitä käräjäoikeuden johtopäätöksiä sulkemalla pois eri ajankohtina POL1:n, POL2:n tai POL3:n puhelinten käyttäjänä. Hovioikeus on kiinnittänyt heidän osaltaan huomiota erityisesti seuraaviin uudesta näytöstä ilmeneviin seikkoihin:

  • 16.5.2011 iltapäivällä POL3 on ollut väistötiloissa 20 minuuttia ennen VV-puhelimen paikantumista Porvoon keskustan itäpuoliseen tukiasemaan. Illansuussa puolestaan POL1 on ollut Pornaisissa noin 25 minuuttia ennen SS-puhelimen paikantumista Porvooseen. Näin ollen kumpikaan heistä ei ole voinut käyttää puhelimia Porvoossa.
  • 27.12.2011 POL2 on ollut vuosilomalla, joka on alkanut ennen joulua. Hänellä ei ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista joulun ja tammikuun alun väliseltä ajalta. Nämä seikat puhuvat vahvasti sitä vastaan, että hän olisi käyttänyt SS-puhelinta mainittuna päivänä. POL3 on ollut Lempäälässä alle kaksi tuntia ennen kyseisen puhelimen paikantumista Porvooseen, mikä viittaa vahvasti siihen, että puhelin ei ole voinut olla hänelläkään. Tätä tukee myös se, että POL3:n ollessa Lempäälässä puhelinta on lähes samaan aikaan käytetty Länsi-Pasilassa.
  • 9.1.2012 POL1 on ollut Vaasassa samoihin aikoihin, kun Hollanti-puhelin on paikantunut Porvooseen, eikä hän ole siten voinut olla puhelimen käyttäjä. Uusista todisteista ilmenee lisäksi, että Aarnion kulkuavainta on aamupäivällä käytetty hississä, jolla on päässyt muun muassa Itä-Pasilan väistötilojen pysäköintihalliin, ja tämä on tapahtunut noin puoli tuntia ennen Hollanti-puhelimen paikantumista Porvoon moottoritien varrella olevaan tukiasemaan. Tämä sopii siihen, että Aarnio olisi tuolloin lähtenyt poliisilaitokselta Porvooseen, jossa hän on ollut puoliltapäivin tekemässä kiinteistökauppaa. POL2:n ja POL3:n osalta ei sen sijaan ole tullut esiin mitään selvitystä yhteydestä Porvooseen tuona päivänä.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset, joiden mukaan puhelimet ovat olleet kyseisinä ajankohtina Aarniolla.

Aarnion on selvitetty olleen Porvoossa myös 5.5.2011, jolloin hän on osallistunut Haikon kartanossa järjestetyille poliisin päällystöpäiville. Lisäksi Porvoossa oleviin tukiasemiin on paikantunut eri puhelimia muun muassa kolmena peräkkäisenä päivänä 1.–3.8.2011, miltä ajalta Aarnion mahdollisesta yhteydestä Porvooseen ei ole selvitystä. Hovioikeus arvioi kyseisten päivien paikantumisia jäljempänä jaksoissa 1.7.6 ja 1.7.15.

1.7.3 BB:n asuntoon liittyvät paikantumiset keväällä 2011

Aarnio on ollut tekstiviestitse yhteydessä BB:hen 25.2. ja 5.4.2011 koskien sitä, että he tapaisivat BB:n asunnolla. Molemmissa tapauksissa VV-puhelin on samoihin aikoihin paikantunut BB:n asunnon lähettyville Vuosaareen. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelin on kyseisinä ajankohtina ollut Aarniolla. Hovioikeudessa esitetty uusi näyttö tukee näitä johtopäätöksiä erityisesti seuraavilta osin:

  • 25.2.2011 POL2 ja POL1 eivät ole voineet olla puhelimen käyttäjiä, sillä POL2 on ollut väistötiloissa alle 10 minuuttia ennen puhelimen paikantumista Vuosaareen ja POL1 taas on ollut Lauttasaaressa noin 5 minuuttia seuraavan paikantumisen jälkeen. POL3 taas on ollut työvuorotietojen mukaan poissa tänä ja edellisenä päivänä, eikä hänellä ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista 24.–27.2.2011, mitkä seikat puhuvat yhdessä vahvasti sitä vastaan, että hän olisi ollut puhelimen käyttäjä.
  • 5.4.2011 Aarnion kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin noin 15 minuuttia sen jälkeen, kun puhelin on paikantunut Vuosaareen. Tämä sopii siihen, että hän olisi tuolloin palannut Itä-Helsingistä poliisilaitokselle tavattuaan BB:n. POL1 ja POL3 ovat olleet tuolloin pitkillä vuosilomilla, eikä heillä myöskään ole kulunvalvontamerkintöjä kyseiseltä päivältä, mikä viittaa vahvasti siihen, että he eivät ole olleet puhelimen käyttäjiä.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset, joiden mukaan puhelin on ollut kyseisinä ajankohtina Aarniolla. Päivän 5.4.2011 osalta hovioikeus arvioi asiaa myös jäljempänä jaksossa 1.7.5.

1.7.4 Aarnio harjoituksessa Tuupakassa 15.3.2011

Aarnio on osallistunut harjoitukseen Suomen Pankin tiloissa Tuupakan teollisuusalueella Vantaalla aamupäivällä 15.3.2011, mitä tapahtumaa ei ole käräjäoikeuden tuomiossa käsitelty. VV-puhelin on paikantunut samalla suunnalla oleviin tukiasemiin aamupäivällä kello 9 jälkeen, minkä lisäksi puhelinta on ryhdytty käyttämään Tuupakan lähellä olevassa tukiasemassa puolenpäivän aikoihin. Uutena todisteena esitetystä vierailijaluettelosta ilmenee Aarnion vierailijakortin luomisen ja palauttamisen ajankohta. Tämä ei kuitenkaan osoita Aarnion saapumisaikaa harjoitukseen, eikä siitä ole esitetty muutakaan näyttöä.

Aarnion kannan mukaan joku on vienyt hänet harjoitukseen leasingautolla, jossa puhelin on voinut olla. Kulunvalvontatietojen mukaan POL2 ja POL3 ovat olleet väistötiloissa puolenpäivän aikoihin, jolloin puhelinta on käytetty Vantaalla, joten kumpikaan heistä ei ole voinut olla puhelimen käyttäjä. POL1:ä kulunvalvontatiedot ja muut kirjalliset todisteet eivät sen sijaan sulje pois. Aarnion kulkuavaimella on iltapäivällä avattu väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin johtavan ajoreitin nosto-ovi ja puomi. Tämä viittaa siihen, että hän on ainakin tuolloin ajanut itse autoa, mikä puhuu sitä vaihtoehtoa vastaan, että POL1 olisi aiemmin päivällä hakenut hänet Vantaalta ja että puhelin olisi ollut silloin POL1:n käytössä. Aarnioon puhelimen käyttäjänä viittaa puolestaan se, että puhelimen käyttö on alkanut muutamia minuutteja Aarnion vierailijakortin palauttamisen jälkeen.

Hovioikeus katsoo, että pelkästään tätä päivää koskevan näytön perusteella arvioituna VV-puhelinta on puolenpäivän aikoihin käyttänyt joko POL1 tai Aarnio. Näyttö viittaa pikemmin Aarnioon kuin POL1:een mutta ei sulje POL1:ä pois.

1.7.5 POL1:n, POL2:n ja POL3:n poissaolojaksot huhtikuussa 2011

POL1, POL2 ja POL3 ovat olleet huhtikuussa 2011 pitkillä vuosilomilla ja muilla vapailla, jotka ovat jatkuneet vappuun asti. Työvuorotietojen mukaiset poissaolot vastaavat heidän kulunvalvontamerkinnöissään olevia aukkoja seuraavin poikkeuksin:

  • POL1 on ollut työvuorotietojen mukaan poissa 4.4.–1.5.2011. Tuolta ajalta hänellä on väistötilojen kulunvalvontamerkintöjä 8.4., 19.4. ja 29.4.
  • POL2 on ollut työvuorotietojen mukaan poissa 14.4.–1.5.2011. Tuolta ajalta hänellä on väistötilojen kulunvalvontamerkintöjä 21.4. ja 26.4.
  • POL3 on ollut työvuorotietojen mukaan poissa 5.4.–1.5.2011. Tuolta ajalta hänellä on väistötilojen kulunvalvontamerkintöjä 6.4. ja 12.4.

Kyseisistä poissaoloista huolimatta eri puhelimia on käytetty huhtikuun ajan samalla tavalla kuin sitä ennen ja sen jälkeen. Käyttö on ajoittunut etenkin aamuihin ja iltoihin, ja puhelimet ovat paikantuneet lähinnä Länsi-Pasilaan. Puhelinten käyttö on jatkunut samalla tavalla, vaikka POL1 ja POL3 ovat olleet poissa 5.4. alkaen ja vaikka heidän lisäkseen myös POL2 on ollut poissa 14.4. alkaen vappuun asti. Toisin sanoen puhelinten pääasiallisiksi käyttäjiksi kerrottujen henkilöiden poissaolot eivät ole vaikuttaneet puhelinten käyttötapaan tai paikantumiseen Länsi-Pasilaan. Tämä seikka puhuu jo sinällään vahvasti sitä vastaan, että puhelimia ylipäätään olisi säilytetty piilokonttorilla ja päivystetty ”ringissä” Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomin tavoin.

Hovioikeus toteaa huhtikuun poissaolojaksojen osalta ensin yleisesti, että puhelinten paikantumiset eivät ole yhteydessä POL1:n, POL2:n tai POL3:n kulunvalvontamerkintöihin niinä yllä mainittuina vapaapäivinä, jolloin he ovat kulunvalvontatietojen perusteella käyneet väistötiloissa. Tämä ei tue sitä, että puhelimet olisivat olleet kyseisinä päivinä heillä. Hovioikeus ei myöskään pidä varteenotettavana mahdollisuutena, että he olisivat huhtikuun poissaolojensa aikana käsitelleet puhelimia sellaisina päivinä, jolloin heillä ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista.

Ajalla 5.–13.4.2011 POL1 ja POL3 ovat olleet työvuorotietojen mukaan poissa, pääosin vuosilomalla. Tältä osin hovioikeus lausuu seuraavaa:

  • 5.4.2011 POL1:llä ja POL3:lla ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. POL2 on ollut aamulla väistötiloissa Itä-Pasilassa hieman ennen kuin VV-puhelimen käyttö Länsi-Pasilassa on alkanut, mikä sulkee pois hänet puhelimen käyttäjänä. Myöhemmin aamupäivällä Aarnion kulkuavainta käyttäen on ajettu sisään väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin, ja puhelinta on käytetty Itä-Pasilassa hetkeä myöhemmin. Nämä seikat tukevat selvästi sitä vaihtoehtoa, että Aarnio on tuonut puhelimen Itä-Pasilaan. Iltapäivällä puhelin on ollut Aarniolla, kuten edellä jaksossa 1.7.3 on BB:hen liittyvän viestinnän perusteella katsottu. Illalla puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa puolentoista tunnin ajan ja vielä kello 21 jälkeen, mikä puhuu sitä vastaan, että käyttäjä olisi ollut POL2. Hovioikeus päätyy johtopäätöksenään siihen, että puhelimen käyttäjä kyseisenä päivänä on voinut olla vain Aarnio.
  • 9.4.2011 tapahtunutta puhelinten käyttöä on arvioitu käräjäoikeuden tuomiossa sekä yleisesti että kohtaan 1 liittyen. Ainoat puhelimilla soitetut tai vastaanotetut puhelut noin vuoden aikana ajoittuvat tälle päivälle, kun muutoin kaikki yhteydenpito puhelimilla on tapahtunut tekstiviestein. Puhelut on soitettu erään hollantilaisen liittymän sekä RR- ja SS-liittymien välillä. Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa hollantilainen liittymä ei ole syytteessä tarkoitetun niin sanotun Hollannin kontaktin liittymä, vaan puheena olevaa hollantilaista liittymää on käyttänyt SS. Aarnion kannan mukaan puhelimia on käyttänyt tänä päivänä POL2, joka on kertonut puheluista SS:n kanssa samansuuntaisesti kuin käräjäoikeudessa, samoin kuin SS itse. Hovioikeudessa esitetystä uudesta näytöstä ilmenee, että vuosilomalla olleilla POL1:llä ja POL3:lla ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. Myöskään POL2:lla ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista kyseiseltä lauantailta, joka on ollut hänellä vapaapäivä, eikä hänen ole selvitetty olleen kuulustelemassa epäiltyjä tai käyttäneen tuolloin poliisin tietojärjestelmiä, joihin hänellä on ollut etäyhteysmahdollisuus. Nämä seikat viittaavat siihen, että hän ei ole ollut kyseisenä päivänä työtehtävissä. Televalvontatietojen mukaan puhelimia on kuitenkin käytetty Länsi-Pasilassa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti. Tämä ei voi selittyä sillä, että POL2 olisi käyttänyt puhelimia piilokonttorissa pitkin päivää, sillä hänellä oli kertomansa mukaan ollut tapana ottaa puhelimet mukaan ja hän oli vain kerran pikaisesti tarkastanut puhelimia piilokonttorissa. Ei myöskään ole uskottavaa, että hän olisi ensin ottanut puhelimet käyttöön piilokonttorista tai leasing-autosta Länsi-Pasilasta ennen kello 7 aamulla ja viestitellyt niillä jostain muualta Länsi-Pasilasta saman tukiaseman alueelta aina kello 22.40 asti. Ainoa varteenotettava selitys puhelinten paikantumiselle Länsi-Pasilaan kyseisenä päivänä on se, että puhelimia on käyttänyt Aarnio.

Ajalla 14.4.–1.5.2011 POL1, POL2 ja POL3 ovat olleet työvuorotietojen mukaan poissa. Tältä osin hovioikeus lausuu seuraavaa:

  • 14.4.2011 kenelläkään edellä mainituista kolmesta henkilöstä ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista, ja lisäksi POL1:n on selvitetty olleen tänä ja seuraavana päivänä Joensuussa, jonne puhelimet eivät ole paikantuneet. Sen sijaan Aarniolla on kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista noin 20 minuutin ajalta iltapäivältä, ja RR-puhelin on paikantunut Itä-Pasilaan juuri kyseisenä ajanjaksona. Epäilystä siitä, että puhelin on ollut Aarniolla, ei jää.
  • 20.–22.4.2011 puhelimet ovat käräjäoikeuden arvion mukaan olleet Aarniolla. Hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen mukaan POL1 on käynyt lomansa aikana väistötiloissa 19.4. ja POL2 21.4. Aarnion kannan mukaan tämä liittyi siihen, että POL1 ja POL2 olivat keskeyttäneet lomansa ja olleet VV:hen liittyvissä tarkkailutehtävissä puhelimet mukanaan 20.4., mikä selitti etenkin VV-liittymän paikantumiset Vantaan Myyrmäen Iskoskujalle kyseisenä päivänä. Tätä tuki Aarnion mukaan se, että myös VV oli paikantunut samalle alueelle. Hovioikeus on kiinnittänyt näiltä osin huomiota seuraaviin uusista todisteista ilmeneviin seikkoihin:
  • Kulunvalvontatietojen, poliisin tietojärjestelmien lokitietojen ja katevaraustietojen valossa POL1 on käynyt lomallaan väistötiloissa lyhyesti 19.4. ja POL2 21.4., jolloin hän on ollut paikalla enintään puolentoista tunnin ajan. Tällaiset lyhyet käynnit väistötiloissa eri päivinä eivät sovi siihen, että he olisivat Aarnion esittämällä tavalla yhdessä tai vuorotellen 20.4. tarkkailleet VV:tä. POL1:n käynti väistötiloissa edellisenä iltapäivänä 19.4. ei myöskään tue sitä, että hän olisi käyttänyt puhelimia Länsi-Pasilassa tuona päivänä varhain aamulla ja illalla. POL2:n toimia 21.4. koskeva näyttö puolestaan osoittaa, että puhelimet eivät ole voineet tuolloin olla hänellä, sillä hän on muun muassa ollut Helsingin keskustassa ostoksilla muutamaa minuuttia ennen kuin yhtä puhelimista on käytetty Vantaalla. Myöskään POL2:n Patja-järjestelmästä tuolloin tekemän haun sisältö ei viittaa siihen, että hänen käyntinsä työpaikalla olisi millään tavoin liittynyt väitettyyn VV:n seurantaan edellisenä päivänä, eikä POL2 ole kysyttäessä pystynyt myöskään selittämään, miten kyseinen haku olisi kytkeytynyt asiaan.
  • VV-puhelin on 20.4. paikantunut toistuvasti Myyrmäen Iskoskujalla olevaan tukiasemaan noin kello 13–16. Hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjen pankki- ja luottokorttitietojen perusteella POL1 on tänä aikana tehnyt ostoksia sekä lähialueella Malminkartanossa että kauempana Sipoossa, POL2 puolestaan Porvoossa. Aarnion kannan mukaan VV-puhelin on voinut olla osan päivästä POL1:llä ja osan päivästä POL2:lla. Hovioikeus toteaa, että tällaiselle menettelylle ei ole esitetty mitään syytä, eikä kukaan ole sellaisesta myöskään kertonut. Hovioikeus pitää sitä muutenkin hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtona, varsinkin kun POL1:n ja POL2:n asiointipaikoista esitetyt tiedot viittaavat selvästi siihen, että he ovat olleet tuolloin vapaa-ajalla eivätkä virkatehtävissä.
  • Myöskään POL3 ei ole voinut olla tarkkailemassa VV:tä 20.4., koska hän on uusien todisteiden mukaan asioinut Pohjois-Helsingissä olevissa liikkeissä samoihin aikoihin, kun VV-puhelin on paikantunut Iskoskujan tukiaseman alueelle. Hänellä ei ylipäätään ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista huhtikuun jälkipuoliskolta, mikä puhuu sitä vastaan, että hän olisi ollut tuolloin työtehtävissä.
  • Uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen mukaan Aarnion kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin 20.4. aamulla kello 8.30 jälkeen. VV-puhelin on paikantunut Itä-Pasilaan väistötilojen läheiseen tukiasemaan noin tuntia myöhemmin. Heti kello 12 jälkeen Aarnion kulkuavainta on käytetty hississä, jolla pääsee muun muassa kyseiseen pysäköintihalliin, ja tuntia myöhemmin puhelin on paikantunut Iskoskujan tukiasemaan. Aarnion kulunvalvontatiedot viittaavat näin ollen vahvasti siihen, että nimenomaan Aarnio on ollut henkilö, joka on tuonut puhelimen Itä-Pasilaan ja vienyt sen sieltä mukanaan Vantaalle, semminkin kun puhelimen muilla mahdollisilla käyttäjillä eli vuosilomalla olleilla POL1:llä, POL2:lla tai POL3:lla ei ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista kyseiseltä päivältä.
  • Iskoskujan paikantumisten jälkeen VV-puhelin on siirtynyt illalla 20.4. Nurmijärvelle, jonne Aarniolla on naisystävänsä asuinpaikan johdosta ollut yhteys. Myöhemmin illalla puhelin on siirtynyt väistötilojen vieressä olevaan tukiasemaan, ja kolme minuuttia myöhemmin Aarnion kulkuavainta on jälleen käytetty sisäänajoon väistötiloihin. Myös tämä viittaa selvästi siihen, että puhelin on tuolloin ollut Aarniolla eikä POL1:llä, POL2:lla tai POL3:lla.
  • Aarniota ei sulje pois puhelinten käyttäjänä 20.4. se seikka, että väistötiloissa on puolenpäivän maissa järjestetty kokous, johon hän on osallistunut. Kokouksen tarkasta ajankohdasta ei näet ole esitetty luotettavaa selvitystä, ja yllä mainittu Aarnion kulkuavaimen käyttö väistötilojen hississä heti kello 12 jälkeen viittaisi pikemminkin siihen, että hän on tuossa vaiheessa voinut olla jo poistumassa väistötiloista. Tapahtumainkulun tarkka aikataulu on jäänyt selvittämättä, mutta todistelu ei osoita ristiriitaa Aarnion liikkeiden ja puhelinten paikantumisten välillä.
  • Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että edellä selostettu uusi todistelu tukee käräjäoikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan puhelimet ovat olleet 20.–22.4. Aarniolla. Ottaen lisäksi huomioon, mitä edellä on todettu POL1:n ja POL2:n käynneistä väistötiloissa, hovioikeudelle ei ole jäänyt epäilystä siitä, että puhelimet ovat olleet Aarniolla myös 19.4.
  • Aarnion lähdettyä ulkomaanmatkalle 28.4.2011 puhelinten käytössä on alkanut tauko, joka on päättynyt Aarnion palattua Suomeen. Sillä, että huhtikuun aikana POL1, POL2 ja POL3 ovat kaikki jääneet yksi kerrallaan lomalle, ei siis ole ollut televalvontatiedoista havaittavaa vaikutusta puhelinten käyttöön, mutta kun vuorostaan Aarnio on jäänyt vapaalle ja matkustanut ulkomaille, puhelinten käyttö on matkan ajaksi loppunut. Tämäkin seikka tukee sitä, että nimenomaan Aarnio on käyttänyt puhelimia huhtikuussa.

1.7.6 Aarnio päällystöpäivillä Porvoossa 4. ja 5.5.2011

Televalvontatiedot 4. ja 5.5.2011 koskevat VV- ja Hollanti-puhelimia. Kyseisinä päivinä Aarnio on osallistunut Porvoossa Haikon kartanossa pidetyille Helsingin poliisilaitoksen päällystöpäiville.

Hovioikeus toteaa, että uusina todisteina esitetyissä väistötilojen kulunvalvontatiedoissa ei ole lainkaan merkintöjä POL3:n kulkuavaimesta näiden päivien osalta kuten ei myöskään kolmelta seuraavalta päivältä. Näin on siitä huolimatta, että puhelimet ovat paikantuneet 5.5. muun muassa väistötilojen lähelle. Tämä puhuu vahvasti sitä vastaan, että puhelimet olisivat olleet POL3:lla. Kukaan ei ole myöskään kertonut, että POL3 olisi ollut tuolloin puhelinten käyttäjä, eikä asiassa ole tullut esiin mitään muutakaan sellaiseen viittaavaa.

Aamulla 4.5. puhelimet ovat paikantuneet Länsi-Pasilaan, ja niitä on käytetty viimeisen kerran hieman kello 8 jälkeen. Tämän jälkeen puhelinten käytössä on ollut tauko, joka vastaa varsin tarkoin päällystöpäivien ohjelman aikataulua, kun otetaan huomioon matka-aika Helsingistä Porvooseen ja takaisin. Samaan aikaan POL1 ja POL2 ovat olleet päivän aikana väistötilojen kulunvalvontatietojen mukaan töissä, mutta puhelimia ei ole käytetty. Nämä seikat viittaavat yhdessä siihen, että nimenomaan Aarnio on käyttänyt puhelimia ennen lähtöään päällystöpäiville ja illalla uudestaan sieltä palattuaan.

Puhelimet ovat paikantuneet seuraavana päivänä 5.5. seuraavasti:

  • ennen kello 7 Länsi-Pasilassa
  • kello 9.30 jälkeen Porvoossa
  • ennen kello 14 lähestyen Helsinkiä
  • kello 14 jälkeen Pasilassa
  • noin kello 15–16 lentoaseman lähellä Vantaalla
  • noin kello 17 Vantaan Länsimäen seudulla
  • noin kello 18 alkaen Länsi-Pasilassa.

Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet Aarniolla siihen saakka, kunnes ne ovat kello 14 jälkeen paikantuneet Pasilaan, minkä lisäksi näytön on katsottu viitanneen siihen, että puhelimet ovat olleet Aarniolla myös myöhemmin iltapäivällä ja illalla.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että VV-puhelin ei ole voinut olla aamupäivällä POL2:n hallussa. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein VV- ja Hollanti-puhelimet eivät ole voineet olla hänellä iltapäivälläkään.

Väistötilojen kulunvalvontatiedot osoittavat, että myöskään POL1 ei ole voinut käyttää puhelimia, sillä hän on ollut väistötiloissa sekä aamupäivällä VV-puhelimen paikantuessa Porvooseen että iltapäivällä ennen kello 14 puhelinten lähestyessä Helsinkiä. Lisäksi hän on käyttänyt poliisin tietojärjestelmiä myöhemmin iltapäivällä samaan aikaan, kun puhelimet ovat olleet lentoaseman lähellä.

Aarnio ei ole hovioikeudessa halunnut kertoa tarkemmin tapahtumista tämän päivän osalta, toisin kuin käräjäoikeudessa. Aarnion kannan mukaan hän ei ollut palannut Helsinkiin iltapäivällä vaan oli jäänyt Porvooseen, jossa hän oli tavannut erään henkilön. Hovioikeudessa hän on kieltäytynyt kertomasta, kenet hän olisi tavannut, koska hän ei halunnut sekoittaa kyseistä henkilöä asiaan.

Puhelimia ei ole käytetty päällystöpäivien ohjelman aikana, mutta varsinaisen ohjelman päättymisen aikoihin VV:lle on lähetetty viesti. Puhelinten käyttäminen ohjelman päättyessä viittaa osaltaan siihen, että puhelimet ovat olleet tuolloin Aarniolla. Uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen perusteella Aarnio on ajanut sisään Itä-Pasilan väistötilojen pysäköintihalliin noin kello 14.00. Tämä sopii yhteen televalvontatietojen kanssa, joiden mukaan puhelimet ovat edeltävien 15 minuutin aikana liikkuneet Porvoon moottoritien suunnalta kohti Pasilaa. Samalla kulunvalvontatiedot osoittavat paikkansa pitämättömäksi Aarnion väitteen, jonka mukaan hän olisi jäänyt illaksi Porvooseen, samoin kuin sitä tukeneen Aarnion sukulaisen kertomuksen siitä, että tämä olisi hakenut Aarnion illalla Porvoosta.

Uusista todisteista ilmenee myös, että Aarnion lapsen sulkapalloharjoitusryhmällä on ollut kyseisenä päivänä harjoitusvuoro Vantaan Länsimäen alueella olevassa urheiluhallissa. Kello 17 jälkeen puhelimet ovat paikantuneet urheiluhallin lähellä sijaitsevaan tukiasemaan, mikä tukee sitä, että puhelimet ovat tuolloin olleet Aarnion hallussa. Vastaavasti Aarniolla on yhteys Trevoc Oy:hyn, jonka läheisissä tukiasemissa puhelimet ovat aiemmin iltapäivän aikana paikantuneet.

Yhteenvetona kyseisen päivän osalta hovioikeus toteaa, että esitetty näyttö sulkee eri ajankohtina pois POL2:n ja POL1:n puhelinten käyttäjinä, eikä myöskään POL3:a voida pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Ainoaksi vaihtoehdoksi puhelinten käyttäjänä jää siten Aarnio, johon näyttö myös vahvasti viittaa erityisesti päällystöpäivien aikataulun ja kulunvalvontatietojen 5.5. osalta. Kertomukset, jotka sinällään puhuisivat tätä vaihtoehtoa vastaan, ovat ristiriidassa kirjallisen näytön kanssa ja siten selvästi totuudenvastaisia.

Hovioikeus katsoo näin ollen, että puhelimet ovat epäilyksettä olleet 4. ja 5.5.2011 Aarniolla.

1.7.7 Aarnion käynti Jokelan vankilassa 23.5.2011

Aamupäivällä 23.5.2011 Aarnio on käynyt noutamassa sängyn Tuusulassa sijaitsevasta Jokelan vankilasta. Samoihin aikoihin SS-puhelin on paikantunut Tuusulassa olevaan tukiasemaan. Käräjäoikeus on katsonut, että SS-puhelin on ollut Aarniolla tuolloin ja myös muulloin kyseisenä päivänä.

Hovioikeudessa on esitetty uutta todistelua tukiaseman sijainnista Tuusulassa. Hovioikeus katsoo, että tukiaseman tarkalla sijainnilla ei ole arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä, koska on sinänsä riidatonta, että SS-puhelimen sijaintitieto liittyy Aarnion käyntiin Jokelan vankilassa. Erimielisyys koskee sitä, onko puhelin ollut Aarniolla itsellään vai jollakin muulla henkilöllä, joka on vienyt hänet vankilalle.

Käräjäoikeudessa POL1 on pitänyt hyvin todennäköisenä, että hän oli vienyt Aarnion Jokelan vankilaan kyseisenä päivänä. Uutena todisteena esitetyistä kulunvalvontatiedoista kuitenkin ilmenee, että POL1 on liikkunut väistötiloissa juuri samaan aikaan, kun puhelinta on käytetty Tuusulassa. Puhelin ei ole siten voinut olla POL1:llä tuolloin.

Hovioikeudessa on esitetty, että Aarnion olikin vienyt Jokelaan todennäköisimmin POL3 eikä POL1. Hovioikeus kuten käräjäoikeus katsoo, että mikään ei viittaa siihen, että POL3 olisi ollut kyseisenä päivänä kuljettamassa Aarniota Jokelan vankilaan. Tätä käsitystä vahvistaa uusista todisteista ilmenevä POL3:n kulunvalvontamerkintä, jonka mukaan hän on saapunut väistötiloihin noin tuntia ennen SS-puhelimen paikantumista Jokelaan.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen, että SS-puhelin on ollut Aarniolla koko päivän. Tätä tukee osaltaan se, että iltapäivällä puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilasta Itä-Pasilassa olevaan tukiasemaan noin tunnin ajanjakson sisällä, ja uutena todisteena esitetyt väistötilojen kulunvalvontatiedot tukevat sitä vaihtoehtoa, että nimenomaan Aarnio on tuonut puhelimen Itä-Pasilaan.

Hovioikeus toteaa lisäksi, että aamupäivällä Hollanti-puhelinta on käytetty samaan aikaan SS-puhelimen kanssa. Hovioikeus katsoo, että tälle ei ole muuta varteenotettavaa selitystä kuin että molemmilla puhelimilla on ollut sama käyttäjä eli Aarnio.

POL1:n kertomuksella siitä, että hän olisi käynyt kyseisenä päivänä Loviisassa tarkistamassa Robin Hood -liikkeen pysäköintialueelle jätetyn auton, ei ole vaikutusta nyt käsiteltävien puhelinten paikantumisten arviointiin. Hovioikeus ottaa kantaa POL1:n kertomukseen, samoin kuin POL2:n tätä päivää koskevaan kertomukseen, jäljempänä jaksossa 2.6.4 kohdan 2 arvioinnin yhteydessä.

1.7.8 Tapaaminen Trevoc Oy:ssä 27.5.2011

Aarniolla on ollut sovittuna kokous Trevoc Oy:n tiloissa 27.5.2011 puolenpäivän aikaan. Kyseisenä päivänä SS-puhelin on paikantunut Itä-Pasilassa väistötilojen lähellä olevaan tukiasemaan hieman kello 11 jälkeen, ja puoli tuntia myöhemmin se on siirtynyt Trevoc Oy:n toimitilojen läheiseen tukiasemaan Vantaalle. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelin on tuolloin ollut Aarniolla.

Hovioikeudessa esitetyn uuden näytön perusteella puhelin ei ole voinut olla tuolloin POL2:n hallussa, sillä hän on ollut väistötiloissa noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun puhelin on paikantunut Vantaalle. Muista mahdollisista puhelimen käyttäjistä POL1:llä ja POL3:lla ei ole väistötiloista kulunvalvontamerkintöjä sen puolen tunnin ajalta, jona puhelin on siirtynyt Itä-Pasilasta Vantaalle. Sen sijaan Aarnion kulkuavaimella on juuri tuolloin käytetty hissiä, jolla pääsee muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Tämä tukee sitä vaihtoehtoa, että puhelin on siirtynyt Vantaalle nimenomaan Aarnion hallussa.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelin on ollut kyseisenä ajankohtana Aarniolla.

1.7.9 Paikantuminen Helsingin keskustaan 30.5.2011

Aamulla 30.5.2011 Aarnio on ilmoittanut tekstiviestitse QQ:lle tuovansa tälle iltapäivällä tiettyjä Instia-Group Oy:hyn liittyviä asiakirjoja. QQ on työskennellyt OO:n asianajotoimistossa, jonka lähellä olevaan tukiasemaan VV-puhelin on iltapäivällä paikantunut. Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnio ei todennäköisesti ole vienyt asiakirjoja QQ:lle juuri tuolla hetkellä mutta puhelin on joka tapauksessa ollut Aarniolla kyseisenä iltapäivänä.

Uusina todisteina esitetyistä kulunvalvontatiedoista ilmenee, että POL3 on ollut väistötiloissa lähes samaan aikaan, kun puhelin on paikantunut Helsingin keskustaan. POL1 taas on liikkunut väistötiloissa noin 10 minuuttia myöhemmin. POL2 puolestaan on saapunut väistötiloihin noin 15 minuuttia ennen kuin puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilan Rahakamarinkadun tukiasemasta Alppilassa olevan tukiaseman kautta kohti keskustaa. Näiden seikkojen perusteella on hyvin epätodennäköistä, että kukaan heistä olisi ollut puhelimen käyttäjä. Aarnio sen sijaan on käyttänyt väistötiloissa olevaa hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin, hieman ennen kuin VV-puhelinta on ryhdytty käyttämään ja ennen kuin se on lähtenyt siirtymään Pasilasta kohti keskustaa.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelin on ollut iltapäivällä 30.5.2011 Aarniolla.

1.7.10 Paikantuminen Ruoholahteen 17.6.2011

Käräjäoikeus ei ole erikseen käsitellyt RR-puhelimen paikantumista 17.6.2011 kello 12.00 tukiasemaan, joka sijaitsee Ruoholahdessa samassa osoitteessa kuin Helsingin oikeustalo. Syyttäjän uutena todisteena esittämästä tekstiviestistä ilmenee, että neljä päivää aiemmin Helsingin syyttäjänvirastosta on tiedusteltu Aarniolta kyseisenä ajankohtana pidettävän yhteistyökokouksen osanottajamäärää.

POL2 ja POL3 ovat työvuorotietojen mukaan olleet tuolloin useiden päivien poissaolojaksoilla eikä heillä ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista 17.6.2011. Hovioikeus ei siten pidä mahdollisena, että he olisivat käsitelleet puhelimia tuolloin. POL1 on kulunvalvontatietojen mukaan käyttänyt väistötiloissa hissiä kello 12.30, joten hän on sinänsä voinut olla puhelin mukanaan Ruoholahdessa puoli tuntia aiemmin. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut ilmi, että POL1:llä olisi ollut tuolloin yhteyttä samalle alueelle. Jos hän olisi osallistunut kello 12 alkaneeseen kokoukseen oikeustalolla, on epätodennäköistä, että hän olisi ollut jo puoli tuntia myöhemmin väistötiloissa.

Aarnion osallistumisesta kokoukseen ja siitä, onko kokous toteutunut, ei ole esitetty muuta selvitystä kuin kyseinen tekstiviesti. Viesti kuitenkin kytkee Aarnion Ruoholahteen juuri sinä ajankohtana, kun RR-puhelin on paikantunut sinne. Televalvontatietojen mukaan puhelimet eivät ole koko vuoden aikana muutoin paikantuneet Ruoholahteen, vaikka todisteista ilmenee, että POL2 on jonkin verran asioinut Ruoholahdessa olevissa liikkeissä. On hyvin epätodennäköistä, että POL1, joka on Aarnion ohella ainoa varteenotettava vaihtoehto puhelimen käyttäjäksi kyseisenä päivänä, olisi sattumalta liikkunut puhelin mukanaan juuri tuolloin Ruoholahdessa.

Aarnioon RR-puhelimen haltijana 17.6.2011 viittaa osaltaan myös se käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä seikka, että edellisenä päivänä hän on ennen kyseisen puhelimen ja liittymän käyttöönottoa tiedustellut POL1:ltä tekstiviestitse, löytyisikö tältä käyttöönotettavaa puhelinta.

Hovioikeus katsoo edellä kerrotuin perustein, että RR-puhelin on 17.6.2011 ollut Aarniolla sen paikantuessa Ruoholahteen.

1.7.11 Aarnio Hämeenlinnassa 1.7.2011

Asiassa on riidatonta, että RR- ja SS-puhelimet ovat olleet Aarniolla hänen lomansa aikana ainakin 23.6.–1.7.2011 ja että Aarnio on 1.7.2011 palauttanut vuokraamansa matkailuauton Hämeenlinnaan. Aarnion mukaan hän oli sen jälkeen antanut puhelimet Hämeenlinnassa POL3:lle, joka oli tuonut Aarniolle tämän oman auton ja palannut junalla Helsinkiin puhelimet mukanaan. Käräjäoikeus on katsonut, että kertomus POL3:sta Hämeenlinnassa ei pidä paikkaansa vaan että matkailuauton palautuksen jälkeen puhelimet ovat jääneet edelleen Aarniolle, joka on palannut itse junalla Helsinkiin.

Aarnio on hovioikeudessa kertonut, että hän oli tarvinnut omaa autoaan mennäkseen Hämeenlinnasta toiselle tapaamiselle Tervakosken suuntaan. Hän ei kuitenkaan ole halunnut kertoa tapaamisesta lähemmin, koska se ei liittynyt nyt käsiteltävään asiaan. Uutena todisteena esitetyistä Itä-Pasilan väistötilojen kulunvalvontatiedoista ilmenee, että POL3 on liikkunut väistötiloissa samaan aikaan, kun puhelimet ovat paikantuneet Hämeenlinnaan. Uskottavana selityksenä tälle kulunvalvontamerkinnälle ei voida pitää sitä, että POL3 olisi lainannut kulkuavaintaan jollekin toiselle poliisille siksi ajaksi, kun hän olisi käynyt Hämeenlinnassa asti. Epäuskottava on myös Aarnion hovioikeudessa esittämä yksilöimätön väite tapaamisesta Tervakosken suunnalla. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että puhelimet ovat jääneet 1.7.2011 Aarniolle.

1.7.12 Aarnio Metsälän tenniskentillä 4.7.2011

Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että Aarnio on ollut pelaamassa tennistä Helsingin Metsälässä muun muassa 4.7.2011, jolloin hänen mukanaan ovat voineet olla muun muassa POL1 ja POL3. Käräjäoikeus on katsonut, että televalvontatietojen perusteella ei voida päätellä, kenen hallussa puhelimet ovat olleet, koska tutkijat ovat olleet Aarnion kanssa samassa paikassa samaan aikaan.

Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että POL2 on ollut pitkällä vuosilomalla. Hänen poissaolonsa on alkanut juhannuksesta, ja hän on palannut töihin elokuun alussa. Tältä ajalta hänellä on vain yksittäinen kulunvalvontamerkintä väistötiloista 15.7. Lisäksi hän on käyttänyt poliisin tietojärjestelmiä 18.7., jolloin Aarnio on pyytänyt häntä selvittämään eräitä osoite- ja muita tietoja. Muutoin kirjallinen todistelu ei viittaa siihen, että POL2 olisi ollut lomansa aikana työtehtävissä, eikä hovioikeus siten pidä varteenotettavana mahdollisuutena, että hän olisi käsitellyt puhelimia 4.7. Näin ollen puhelimia ovat voineet käyttää joko POL1 tai POL3 tai vaihtoehtoisesti Aarnio.

Aamulla useita tunteja ennen tennisvuoron alkua SS-puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilasta Länsimäkeen. Se ei ole voinut olla tässä vaiheessa POL1:llä, koska hänen tunnuksillaan on tuolloin käytetty poliisin tietojärjestelmiä. Sen sijaan uusista todisteista ilmenee, että Aarnion lapsella on samaan aikaan alkanut sulkapalloleiri Länsimäessä. Uutena todisteena on myös esitetty tekstiviestikeskusteluja saman päivän illalta, jotka viittaavat siihen, että Aarnion lapsi on kulkenut leirille vanhempiensa kyydillä. Nämä seikat tukevat sitä, että Aarnio on ollut puhelimen haltija aamulla.

Uusina todisteina esitetyt väistötilojen kulunvalvontatiedot osoittavat, että noin 25 minuuttia ennen tennisvuoron alkua POL1 on mennyt porraskäytävän kautta väistötilojen P2-pysäköintihalliin ja Aarnio on lähes samaan aikaan käyttänyt sinne johtavaa hissiä. Tämä viittaa siihen mahdollisuuteen, että POL1 ja Aarnio ovat lähteneet väistötiloista yhdessä tenniskentälle.

Tennisvuoron aikana puhelimia ei ole käytetty aktiivisesti, mutta RR-puhelimeen on saapunut viestejä, jolloin puhelin on paikantunut Käpylän aseman lähellä olevaan tukiasemaan. Tämä tukee sitä, että puhelin on ollut tennisvuoron aikana lähialueella Metsälässä. Puhelin ei sen sijaan ole voinut olla POL3:lla, koska tennisvuoron aikana hänen kulkuavaintaan on käytetty väistötiloissa.

Tennisvuoron jälkeen POL1:n kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen pysäköintihalliin, ja hieman myöhemmin RR-puhelin on paikantunut jälleen Itä-Pasilaan. Siihen nähden, että POL1 ja Aarnio ovat edellä selostetusti voineet mennä yhdessä tenniskentälle, kyseiset seikat eivät sellaisenaan osoita, kummalla heistä puhelin on ollut. Sen sijaan pian kyseisen paikantumisen jälkeen Aarnion kulkuavainta on käytetty väistötilojen hississä, ja siitä viisi minuuttia myöhemmin puhelin on lähtenyt liikkeelle paikantuen Länsi-Pasilassa olevaan tukiasemaan. Tämä viittaa hyvin vahvasti siihen, että puhelin on liikkunut Aarnion mukana, sillä POL1:llä tai POL3:lla ei ole kyseiseltä ajankohdalta kulunvalvontamerkintöjä.

Loppupäivän 4.7.2011 aikana RR-puhelimessa ei ole enää teletapahtumia. Sitä vastoin SS-puhelinta on hieman myöhemmin käytetty Länsi-Pasilassa, minkä jälkeen se on siirtynyt Itä-Pasilaan. Myös tältä osin puhelimen liikkeillä on yhteys Aarnioon, sillä muutamaa minuuttia ennen puhelimen paikantumista Itä-Pasilaan Aarnion kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin.

Näin ollen televalvontatiedoista ilmenevät paikantumistiedot 4.7.2011 kytkeytyvät vahvasti Aarnion liikkeitä koskevaan näyttöön. Kun paikantumisia ja kulunvalvontatietoja tarkastellaan yksitellen, olisi periaatteessa mahdollista, että puhelimia olisi voinut käyttää välillä POL1 ja välillä POL3. Mitään syytä sille, että näin olisi tässä tapauksessa toimittu, ei ole kuitenkaan tullut ilmi, eikä mikään asiassa esiin tullut seikka viittaa sellaiseen. Epäilystä siitä, että puhelimet ovat olleet 4.7.2011 koko päivän Aarniolla, ei jää.

1.7.13 Paikantumiset 10.–12.7.2011

Aarnio on käynyt Nurmijärvellä naisystävänsä luona iltapäivällä 11.7.2011 ja Tuusulassa erään toisen henkilön luona samana iltana. Televalvontatiedoista ilmenevät SS- ja RR-puhelinten liikkeet Nurmijärvellä ja Tuusulassa ovat yhteneviä näiden tapaamisten ajankohtien ja paikkojen kanssa. Käräjäoikeudelle ei ole jäänyt epäilyä siitä, että puhelimet ovat olleet Aarniolla 11.7. ja myös edellisenä päivänä 10.7. Seuraavaa päivää 12.7. käräjäoikeus ei ole erikseen käsitellyt.

Hovioikeus katsoo televalvontatietojen viittaavan siihen, että puhelimet ovat olleet saman henkilön hallussa sekä illalla 10.7. että aamusta 11.7. alkaen. POL2:n vuosiloma on jatkunut tässä vaiheessa. Hovioikeus viittaa edellä jaksossa 1.7.12 todettuun ja katsoo, että hän ei ole voinut myöskään 10.–12.7. käsitellä puhelimia. POL3 puolestaan on jäänyt vuosilomalle 11.7., eikä hänellä ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista näiltä päiviltä. Tämä viittaa hyvin vahvasti siihen, että hänkään ei ole ollut puhelinten käyttäjä. Puhelimia on voinut siten käyttää 10.–12.7. joko POL1 tai Aarnio.

POL1:llä ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista 10.7., mikä puhuu sitä vastaan, että hän olisi käyttänyt puhelimia tuolloin. Aamulla 11.7. puhelinten käyttö Länsi-Pasilassa on jatkunut sen jälkeen, kun POL1 on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin. Iltapäivällä 11.7. hän on ajanut pysäköintihalliin samaan aikaan, kun puhelimet ovat siirtyneet Vantaalta Tuusulaan. Aamulla 12.7. hän on liikkunut väistötiloissa muutamaa minuuttia ennen kuin puhelimia on käytetty Länsi-Pasilassa. Iltapäivällä 12.7. hän on jälleen ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin hetkeä ennen puhelinten käyttöä Länsi-Pasilassa. POL1:n kulunvalvontamerkinnät 11. ja 12.7. ovat siten useissa kohdin ristiriidassa sen kanssa, että hän olisi käyttänyt puhelimia.

Aarnioon uusista todisteista ilmenevät kulunvalvontatiedot sen sijaan viittaavat hyvin vahvasti. Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin aamupäivällä 11.7. sillä aikavälillä, jolloin SS- ja RR-puhelimet ovat siirtyneet Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan. Kun Aarnio on iltapäivällä 11.7. käyttänyt väistötilojen hissiä, SS-puhelinta on ryhdytty käyttämään samaan aikaan, ja se on hetkeä myöhemmin lähtenyt liikkeelle kohti Itä-Helsinkiä. Vastaavasti iltapäivällä 12.7. Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin samalla, kun SS-puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilasta Itä-Pasilassa olevaan tukiasemaan. Tämän jälkeen puhelimet ovat paikantuneet Itä-Pasilaan noin tunnin ajan, kunnes Aarnio on käyttänyt hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin. Pian tämän jälkeen puhelimet ovat siirtyneet takaisin Länsi-Pasilaan. Kulunvalvontatietojen ja paikantumisten välinen yhteys on näin ollen ilmeinen.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelimet ovat olleet Aarniolla 10. ja 11.7.2011. Edellä kerrotuin perustein hovioikeus lisäksi katsoo, että puhelimet ovat olleet Aarniolla myös 12.7.2011.

1.7.14 Paikantumiset Hankoon ja Helsinkiin 20.–24.7.2011

Aarnio on jäänyt lomalle maanantaista 18.7.2011 lukien. Asiassa on riidatonta, että hän on keskiviikkona 20.7. matkustanut Hankoon ja perjantaina 22.7. palannut junalla Helsinkiin, kirjautunut Crowne Plaza -hotelliin Töölössä ja osallistunut EE:n 50-vuotispäiville. Edelleen on riidatonta, että lauantaina 23.7. Aarnio on matkustanut uudelleen Hankoon ja maanantaihin 25.7. mennessä palannut jälleen Helsinkiin.

Aarnion mukaan puhelimet olivat todennäköisesti olleet hänellä ainakin osan aikaa, mutta POL3 oli saattanut välillä pitää puhelimia hallussaan. Lisäksi Aarnion mukaan POL2 oli 22.7. ollut loma-aikana käymässä väistötiloissa, jolloin tämä oli ottanut Aarniolta puhelimet haltuunsa EE:n syntymäpäiväjuhlien ajaksi ja palauttanut ne hänelle seuraavana aamuna.

Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet Aarnion myöntäminä ajankohtina kesällä 2011 hänen hallussaan. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet eivät ole olleet 22.7. POL2:lla vaan Aarniolla, joka on jättänyt puhelimet Crowne Plaza -hotelliin lähtiessään EE:n syntymäpäiväjuhliin.

Uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen mukaan POL3 on liikkunut väistötiloissa 20.–22.7. samaan aikaan, kun Aarnio ja puhelimet ovat olleet Hangossa. Hovioikeus ei pidä uskottavana, että puhelinten käyttäjä olisi ollut POL3, jonka olisi täytynyt käydä Aarnion mökillä tai muualla Hangossa illan aikana ja palata työpaikalle Helsinkiin aamuksi. Muita vaihtoehtoja puhelinten käyttäjäksi Hangossa ei ole POL3:n ja Aarnion lisäksi tullut esiin. Hovioikeus katsoo, että puhelimet ovat olleet Hangossa Aarnion hallussa ja käytössä.

Aarniolla on riidattomasti ollut mukanaan VV- ja RR-puhelimet hänen saapuessaan Hangosta Helsinkiin 22.7. ja palatessaan seuraavana päivänä Hankoon. Erimielisyys koskee sitä, onko POL2 ottanut puhelimet välillä käyttöönsä Aarnion käytyä väistötiloissa ennen lähtemistään Crowne Plaza -hotelliin.

Hovioikeudella ei ole toimitetun pääkäsittelyn perusteella aihetta päätyä toisiin johtopäätöksiin kuin käräjäoikeus, joka on katsonut, että VV- ja RR-puhelimet eivät ole olleet POL2:n hallussa. Kuten hovioikeus on edellä todennut, uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen valossa ei ole ylipäätään varteenotettava vaihtoehto, että POL2 olisi käsitellyt puhelimia heinäkuussa vuosilomansa aikana, eikä kulunvalvontatiedoista ilmene, että hän olisi liikkunut väistötiloissa myöskään 22.7.

Kyseisenä päivänä VV-puhelimella on poikkeuksellisesti pidetty yhteyttä VV:n prepaid-liittymän sijasta SS:n siviililiittymään, kuten käräjäoikeuden tuomiosta lähemmin ilmenee. Tämä on tapahtunut juuri silloin, kun puhelinten on väitetty olleen POL2:lla. Tavanomaisesta poikkeava yhteydenpito on alkanut jo keskiviikkona 20.7., jolloin puhelin on edellä katsotusti ollut Aarnion hallussa Hangossa. Tämä osaltaan kytkee Aarnion puhelinten käyttäjäksi myös 22.7.

Käräjäoikeus on pitänyt POL2:n kertomusta tietolähdetapaamisesta kyseisenä iltana ristiriitaisena. Hovioikeus toteaa näiltä osin lisäksi, että olisi erittäin epätodennäköinen sattuma, jos RR-puhelin olisi POL2:n tietolähdetapaamisen vuoksi paikantunut illalla samaan tukiasemaan kuin iltapäivällä, jolloin kyseessä on ollut Aarnion hotellimajoitukseen liittyvä paikantuminen.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa 20.–24.7.2011 joko hänen mukanaan tai Crowne Plaza -hotellilla.

1.7.15 Paikantumiset Porvooseen 1.–3.8.2011

Eri puhelimia on paikantunut Porvooseen tai Porvoon naapurikuntiin iltapäivällä ja illalla 1.–3.8.2011. Aamulla ja illalla puhelimia on säilytetty Länsi-Pasilassa. Käräjäoikeus ei ole erikseen ottanut kantaa siihen, kenellä puhelimet ovat kyseisinä päivinä olleet, eikä asiassa ole esitetty näyttöä Aarnion liikkumisesta Porvoossa tuolloin.

POL1 on ollut kuukauden mittaisella vuosilomalla, eikä hänellä ole koko siltä ajalta yhtään kulunvalvontamerkintää väistötiloista. Tämä seikka puhuu vahvasti sitä vastaan, että puhelin olisi ollut hänellä. POL2 ja POL3 taas ovat liikkuneet kyseisinä päivinä väistötiloissa. Heidän kulunvalvontatietonsa ja POL2:n K-Plussakortin käyttöä koskevat tiedot sulkevat heidät käytännössä pois puhelinten käyttäjinä. Esimerkiksi iltapäivällä 2.8. puhelin on paikantunut Loviisassa olevaan tukiasemaan samaan aikaan, kun POL2 on ollut Ruoholahdessa. Noin puoli tuntia aiemmin POL3 on saapunut väistötiloihin autolla, eikä hänkään ole siten voinut olla Porvoossa, Loviisassa tai lähialueilla puhelin mukanaan. Hovioikeus katsoo, että ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi puhelinten haltijana ja käyttäjänä jää näiden päivien osalta Aarnio.

1.7.16 Paikantumiset Etelä-Savoon 5. ja 6.8.2011

Käräjäoikeus on tuomiossaan selostanut VV- ja RR-puhelinten paikantumisia Etelä-Savoon 5. ja 6.8.2011 mutta on katsonut, että puhelinten haltijan henkilöllisyydestä ei voida tehdä näiden yksittäisten päivien osalta johtopäätöksiä.

Perjantaina 5.8. Länsi-Pasilassa olleet puhelimet ovat siirtyneet Pertunmaalla, Mäntyharjulla ja Mikkelissä oleviin tukiasemiin alkuiltapäivään mennessä. VV-puhelinta on käytetty Pertunmaalla lauantaina 6.8., ja se on paikantunut jälleen Länsi-Pasilaan sunnuntai-iltana 7.8.

POL2 ja POL3 ovat liikkuneet väistötiloissa samoihin aikoihin, kun VV-puhelin on paikantunut Mikkelissä olevaan tukiasemaan perjantaina 5.8. iltapäivällä. POL1 taas on ollut hieman myöhemmin Pornaisissa. Siten kukaan heistä ei ole voinut olla puhelinten käyttäjä tuolloin. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että he olisivat myöhemminkään kyseisen viikonlopun aikana käyttäneet puhelimia Etelä-Savossa tai pitäneet niitä siellä hallussaan. Uusi näyttö päinvastoin osoittaa, että he kaikki ovat olleet Helsingissä ainakin lauantaina päivällä 6.8. Hovioikeus katsoo, että ainoaksi vaihtoehdoksi puhelinten käyttäjänä tämän viikonlopun aikana jää Aarnio, joka on palannut lomalta töihin seuraavana maanantaina 8.8.

1.7.17 Paikantumiset 9.9.2011

SS- ja RR-puhelimet ovat liikkuneet päivän aikana Ruskeasuolla olevasta Nauvontie 3:n tukiasemasta Itä-Pasilaan, Malmille, lentoaseman alueelle, Nurmijärvelle ja lopuksi Länsi-Pasilaan. Käräjäoikeus on katsonut näytön viittaavan siihen, että puhelimet eivät ole olleet tutkijoiden hallussa.

POL3 on ollut vuosilomalla ja muilla vapailla 27.8.–11.9.2011. Uusista todisteista ilmenee, että hänellä ei ole kyseiseltä ajanjaksolta lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. Tämä puhuu hyvin vahvasti sitä vastaan, että hän olisi käyttänyt puhelimia 9.9.2011, varsinkin kun otetaan huomioon, että puhelinten käyttäminen on alkanut varhain aamulla, päättynyt vasta myöhään illalla Länsi-Pasilassa ja jatkunut taas varhain seuraavana aamuna samassa paikassa.

Asiassa on jäänyt selvittämättä, missä SS- ja RR-puhelimet ovat olleet niiden paikantuessa edellä mainittuun Nauvontien tukiasemaan, johon televalvontatiedoissa on muina päivinä vain yksittäisiä paikantumisia. Poissuljettua ei ole, että puhelimet ovat voineet paikantua Nauvontien tukiasemaan myös Länsi-Pasilasta, sillä 29.11.2011 hieman ennen kello 17.30 RR-puhelin on paikantunut kyseiseen tukiasemaan lähtiessään siirtymään Länsi-Pasilasta lentoaseman ohi kohti Vantaan Koivukylää, vaikka Ruskeasuo on eri ilmansuunnassa. Joka tapauksessa paikantumisia Nauvontien tukiasemaan on 9.9. ensin yöllä ja sen jälkeen aamulla POL1:n ja POL2:n ensimmäisten kulunvalvontakirjausten molemmin puolin. POL1 on uusien todisteiden mukaan ollut väistötiloissa vapaapäivänään, mutta kulunvalvontatiedot viittaavat vahvasti siihen, että hän ja POL2 eivät ole olleet puhelinten käyttäjiä aamupäivällä. Puoliltapäivin POL2 on ollut väistötiloissa samoihin aikoihin, kun puhelinta on käytetty Malmilla. Iltapäivällä POL2 on asioinut ydinkeskustassa ja POL1 on ollut Pornaisissa samaan aikaan, kun puhelimet ovat olleet lentoaseman alueella. Hovioikeus päätyy johtopäätöksenään näin ollen siihen, että puhelimet eivät ole voineet olla heillä.

Aarnion kannan mukaan puhelimet ovat tässä tapauksessa kuitenkin voineet olla leasingautossa ja näin ollen liikkua muidenkin poliisien kuin POL1:n, POL2:n tai POL3:n mukana, sillä puhelimia ei ole käytetty niiden paikantuessa Trevoc Oy:n lähellä olleeseen Teknobulevardin tukiasemaan. Tämän johdosta hovioikeus toteaa, että heti näiden paikantumisten jälkeen noin kello 18 eri puhelimia on kuitenkin käytetty aktiivisesti Vantaalla. Kuten edellä jaksossa 1.5 on selostettu, muut puhelinten käyttäjiksi ilmoitetut poliisit eli POL4, POL5 ja POL6 ovat kertoneet, että he olivat tarkistaneet POL1:n pyynnöstä puhelimia ainoastaan Länsi-Pasilassa. Kukaan heistä ei siten ole voinut olla puhelinten käyttäjä Vantaalla. Ainoaksi vaihtoehdoksi puhelinten haltijana jää näin ollen Aarnio.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että SS- ja RR-puhelimet ovat olleet 9.9.2011 koko päivän ajan Aarnion hallussa ja käytössä.

1.7.18 Paikantumiset 25.10.2011

VV-, RR- ja Hollanti-puhelimet ovat paikantuneet Pasilassa ja muualla Helsingissä oleviin tukiasemiin 25.10.2011. Käräjäoikeus on katsonut näytön viittaavan siihen, että VV-puhelin ei ole ollut POL1:llä, kun se on paikantunut Itä-Pasilaan. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet illalla Länsi-Pasilassa Aarnion käytössä.

Hovioikeus arvioi puhelinten käyttöä päivän aikana seuraavasti:

  • VV-puhelin Länsi-Pasilassa aamupäivällä ja siirtyminen Itä-Pasilaan: Puhelimen käyttö on alkanut Länsi-Pasilassa ennen kello 6 aamulla. Se on jatkunut vielä siinä vaiheessa, kun POL1, POL2 ja POL3 ovat uusina kirjallisina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen perusteella jo saapuneet väistötiloihin. Lisäksi Aarnion kulkuavaimella on ajettu sisään väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin aamupäivällä samoihin aikoihin, kun VV-puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilasta Itä-Pasilassa oleviin tukiasemiin. Nämä seikat puhuvat vahvasti sen puolesta, että juuri Aarnio on tuonut puhelimen Länsi-Pasilasta väistötiloihin.
  • VV-puhelimen käyttö Itä-Pasilassa: Samaan aikaan, kun puhelinta on käytetty Itä-Pasilassa, POL1 ja POL3 ovat olleet kuulustelupöytäkirjojen mukaan kuulustelemassa epäiltyjä. Käräjäoikeus on pitänyt epäselvänä, onko POL1:n pitämä kuulustelu ollut Itä- vai Länsi-Pasilassa. Asiassa on hovioikeudessa selvitetty, että kuulusteluja ei ole järjestetty Itä-Pasilan väistötiloissa, joten POL1:n on täytynyt olla kuulustelemassa Länsi-Pasilassa. Puhelin ei ole välillä paikantunut Länsi-Pasilaan, ja kulunvalvontatietojen perusteella POL1 on saapunut kuulustelun jälkeen Itä-Pasilan väistötiloihin kello 13.30. Nämä seikat puhuvat vahvasti sitä vastaan, että POL1 olisi ollut puhelimen käyttäjä Itä-Pasilassa. POL3:n hoitamien kuulustelujen ajankohtia koskevat tiedot ovat ristiriitaisia, kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee. Kulunvalvontatietojen perusteella POL3 on saapunut väistötiloihin jalan Asemapäällikönkadulta hieman ennen puoltapäivää, mikä viittaa yhdessä muun kirjallisen todistelun kanssa arvioituna siihen, että kuulustelun päättymisaika, joka sijoittuu iltapäivään, on merkitty kuulustelupöytäkirjaan väärin. Minuutin tarkkuudella merkitty alkamisajankohta viittaa sitä vastoin siihen, että alkamisajankohdassa ei ole virhettä. Nämä seikat puhuvat selvästi sitä vastaan, että myöskään POL3 olisi voinut olla puhelimen käyttäjä. Kun näyttöä tarkastellaan näiltä osin erikseen, varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi puhelimen käyttäjinä Itä-Pasilassa jäävät Aarnio ja POL2.
  • VV-, RR- ja Hollanti-puhelimet iltapäivällä: Televalvontatiedoista on pääteltävissä, että Hollanti- ja RR-puhelimia on käytetty Länsi-Pasilassa noin kello 13.30. Kuten edellä on todettu, POL1 on saapunut väistötiloihin juuri samaan aikaan, eikä hän ole siten voinut olla puhelinten käyttäjä. POL3 taas on ollut samaan aikaan väistötilojen hississä ja käyttänyt sen jälkeen tietojärjestelmiä kello 13.50 asti. Hänkään ei näin ollen ole voinut käyttää puhelimia tuolloin. POL2 puolestaan on aloittanut kuulustelun kello 14, eikä hetkeä aiemmin Käpylään paikantunut VV-puhelin ole voinut olla hänellä. Hovioikeus katsoo näin ollen, että ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi näiltä osin jää Aarnio.
  • Puhelinten käyttö illalla Länsi-Pasilassa: POL1:llä ei ole kulunvalvontamerkintöjä sen jälkeen, kun hän on kirjautunut ulos poliisin tietojärjestelmistä noin kello 16. Puhelimia on käytetty Länsi-Pasilassa samaan aikaan, kun POL3 on ollut kuulustelemassa epäiltyä Vantaan poliisivankilassa, ja vielä tunti sen jälkeen, kun POL2 on illemmalla asioinut Ruoholahdessa olevissa liikkeissä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan muuta mahdollista selitystä puhelinten käytölle Länsi-Pasilassa ei ole kuin että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

Hovioikeus pitää epätodennäköisenä, että POL2 olisi käyttänyt VV-puhelinta Itä-Pasilassa, kun puhelimet ovat muuten olleet Aarniolla. Kun näyttöä arvioidaan kokonaisuutena ja otetaan huomioon hovioikeudessa esitetyt uudet todisteet, ei jää epäilystä siitä, että puhelimet ovat olleet Aarniolla 25.10.2011 koko päivän.

1.7.19 Haaga, Hartwall Areena ja muut paikantumiset 1.11.2011

SS-puhelin on 1.11.2011 paikantunut Haagassa olevaan tukiasemaan hieman ennen puoltapäivää. Käräjäoikeus ei ole pitänyt mahdollisena, että puhelin olisi ollut tuolloin tutkijoilla.

Hovioikeus toteaa, että POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset ovat tämän päivän osalta osittain yhteneviä kirjallisista todisteista ilmenevien tietojen kanssa, osin taas niiden kanssa ristiriidassa. Kertomusten mukainen tapahtumainkulku on pääpiirteissään se, että SS:ltä oli tullut tietolähdetietoa ZZ-nimiseen henkilöön liittyvästä asuntoautosta Haagassa. POL1 oli lähtenyt tarkistamaan asiaa Haagaan, eikä hän ollut sen vuoksi ehtinyt Käpylään seuraamaan VV:n tapaamista. POL2 ei ollut voinut lähteä POL1:n mukaan Haagaan, koska hän oli menossa Tampereelle, ilmeisesti pitämään luentoa. POL2:n sijaan POL1 oli ottanut mukaansa POL3:n, joka oli ollut aiemmin aamupäivällä kuulustelemassa epäiltyä Tikkurilassa. POL3 oli tullut Malmin asemalle, josta POL1 oli hänet hakenut. Tämän jälkeen POL1 ja POL3 olivat noutaneet Pasilasta varusteet ja käyneet nopeasti Haagassa tarkistamassa asuntoauton SS:n ilmoituksen perusteella. Aarnion kannan mukaan POL1:llä tai POL3:lla oli tuolloin ollut puhelimet mukanaan, mikä selitti SS-puhelimen paikantumisen Haagaan puolenpäivän aikaan.

POL2:n K-Plussakorttia on käytetty Janakkalassa Linnatuuli-myymälässä kello 13 jälkeen, mikä sinänsä sopii siihen, että hän on käynyt kyseisenä päivänä Tampereella. Uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen perusteella hän on poistunut Itä-Pasilan väistötiloista aamupäivällä aikaisintaan kello 10 jälkeen ja palannut sinne iltapäivällä viimeistään noin kello 15.30. Jos hän on käynyt Tampereella asti, hänen on Linnatuulessa asioidessaan täytynyt olla jo paluumatkalla Helsinkiin. Siten hänen olisi täytynyt lähteä Tampereelta noin puolenpäivän aikoihin eikä hän ole ehtinyt kertomallaan tavalla pitää luentoa Tampereella, kun lähdön Pasilasta Tampereelle on täytynyt olla aikaisintaan kello 10 jälkeen aamupäivällä. Tämä ristiriita voi selittyä esimerkiksi sillä, että POL2 on muistanut väärin Tampereella käyntinsä syyn tai ajankohdan.

POL1 ja POL3, toisin kuin POL2, eivät ole voineet erehtyä kertomuksissaan tämän päivän osalta, sillä heidän kuvaamansa tapahtumainkulku on poikkeuksellinen ja mieleenpainuva. POL3 on kertonut kuulustelleensa tiettyjä henkilöitä ennen Haagassa käyntiä ja sen jälkeen, mikä seikka on ollut kirjallisista todisteista tarkistettavissa.

Mitä muutoin tulee POL1:n ja POL3:n liikkeisiin kyseisenä päivänä, hovioikeus toteaa ensinnäkin, että POL1:n kulkuavaimen käyttö ja poliisin eri tietojärjestelmien käyttö hänen tunnuksillaan ovat ajallisesti selvässä yhteydessä toisiinsa, varsinkin kun otetaan huomioon uusi näyttö tietojärjestelmien automaattisista katkaisuajoista. Tätä taustaa vasten ei ole uskottavaa, että joku muu olisi käyttänyt järjestelmiä hänen tunnuksillaan tai lainannut hänen kulkuavaintaan. Aamulla POL1 on kirjautunut Patja-järjestelmään muutamia minuutteja väistötiloihin saapumisensa jälkeen noin kello 7.30. Kaksi minuuttia sen jälkeen, kun hän on kello 9.40 kirjautunut ulos kyseisestä järjestelmästä, hänen tunnuksillaan on kirjauduttu telekuuntelujärjestelmään. Sieltä uloskirjautumisen jälkeen POL1 on noin 15 minuuttia myöhemmin käyttänyt väistötiloissa olevaa hissiä ja noin 10 minuuttia sen jälkeen käyttänyt korttiaan Windsor-ravintolassa Länsi-Pasilassa. Tuolloin kello on ollut noin 11.

Ajallisesti yhtenevät kirjaukset ovat jatkuneet alle tuntia myöhemmin, kun POL1 on kello 11.52 käyttänyt kulkuavaintaan väistötilojen aulan hississä ja kello 11.55 kirjautunut uudelleen telekuuntelujärjestelmään. Hän on kirjautunut ulos telekuuntelujärjestelmästä kello 12.29 ja käyttänyt aulan hissiä kello 12.35.

SS-puhelin on paikantunut Haagan Nuijamiestentiellä sijainneeseen tukiasemaan kello 11.56:44 eli alle viiden minuutin kuluttua siitä, kun POL1 on kello 11.52 käyttänyt kulkuavaintaan väistötiloissa. Hovioikeus katsoo, että jo yksin tämä tieto on selvässä ristiriidassa sen väitteen kanssa, että puhelin olisi ollut POL1:llä tai hänen kanssaan liikkuneella POL3:lla. Kun lisäksi tarkastellaan POL1:n kulunvalvonta-, kirjautumis- ja korttimaksutietoja kokonaisuutena, ne osoittavat POL1:n olleen Itä-Pasilan väistötiloissa puhelimen paikantuessa Haagaan. POL1:n kertomus ei näin ollen voi pitää paikkaansa. Tätä johtopäätöstä tukevat myös POL3:n kulunvalvontatiedot. POL3 on hovioikeudessa kertonut, että hän oli mennyt POL1:n kanssa Haagaan samalla autolla. Hänen kulkuavaintaan on käytetty kello 11.50 väistötilojen K2-kerroksen isossa nosto-ovessa, jonne on yhteys Kirjurinkadulta. Kun otetaan lisäksi huomioon tätä välittömästi seuraava POL1:n kulkuavaimen käyttö hississä kello 11.52, on jo kulunvalvontatietojen perusteella selvää, että POL1 ja POL3 eivät ole voineet lähteä tuolloin POL3:n kertoman mukaisesti väistötiloista samalla autolla niin, että he olisivat olleet muutamia minuutteja myöhemmin Haagassa sijaitsevan tukiaseman alueella. ZZ:aa koskevien kertomusten uskottavuuteen muilta osin hovioikeus palaa jäljempänä.

Edellä selostetuin perustein hovioikeus katsoo, että SS-puhelin ei ole voinut olla POL1:llä eikä POL3:lla sen paikantuessa Haagassa olevaan tukiasemaan kello 11.56:44. Mikään ei viittaa siihen, että puhelin olisi ollut myöskään POL2:n hallussa. Hovioikeus päätyy siihen, että puhelin on ollut Aarniolla. Myöhemmin SS-puhelimen käyttäminen on jatkunut Pasilassa noin kello 13. Mitään viitettä siitä, että puhelimen haltija olisi vaihtunut, ei ole tullut ilmi. Epäilystä siitä, että puhelin on tuolloinkin ollut edelleen Aarniolla, ei jää.

Saman päivän iltana SS, RR- ja VV-puhelimet ovat paikantuneet Hartwall Areenan läheisiin tukiasemiin. Aarnio on samaan aikaan ollut pääkaupunkiseudun turvallisuustyöryhmän tapaamisessa, joka on järjestetty Hartwall Areenalla jääkiekko-ottelun yhteydessä. Tämän jälkeen puhelinten paikantumiset ovat siirtyneet Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin. Käräjäoikeus on katsonut näytön viittaavan vahvasti siihen, että puhelimet eivät ole olleet tutkijoilla vaan Aarniolla.

Aarnion kannan mukaan puhelimet eivät ole olleet hänellä vaan tutkijoilla, joilla oli ollut samalla alueella toimintaa. Hovioikeus toteaa, että väite on jäänyt yksilöimättömäksi. Uudesta todistelusta ei ilmene tietoja POL1:n, POL2:n tai POL3:n liikkumisesta illan aikana. Olisi kuitenkin hyvin epätodennäköinen sattuma, että joku heistä olisi liikkunut Hartwall Areenan lähellä puhelimet mukanaan juuri saman usean tunnin ajanjakson, jolloin Aarnio on ollut tapaamisessa Hartwall Areenalla. Muutoin puhelimet eivät näet ole vuoden aikana paikantuneet kyseisiin tukiasemiin kuin hetkellisesti. Yhteys Aarnion sijaintiin on niin ilmeinen, että puhelimet ovat epäilyksettä olleet kokouksen aikana Aarniolla.

Tapaamiseen osallistunut EE on toisaalta kertonut, että jos Aarnio olisi käyttänyt tapaamisen aikana puhelimia, kokouksen muut osanottajat olisivat kiinnittäneet siihen huomiota. Hovioikeus katsoo, että tämä seikka ei puhu sitä vastaan, että Aarnio on käyttänyt puhelimia, sillä kello 18 ja 21 välisenä aikana puhelimilla on lähetetty ainoastaan kaksi viestiä, joista toinen hieman ennen kello 21 tapaamisen päättymisen aikoihin.

Tapaamisen päätyttyä puhelimet ovat siirtyneet Hartwall Areenan läheisistä tukiasemista Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin, ja puhelimilla on lähetetty useita viestejä. EE:n muistikuvat tapahtumista ovat olleet epävarmat, mutta hän on kertonut, että tapaamisen jälkeen hän oli mennyt kävellen Aarnion kanssa oluelle joko Länsi-Pasilassa tai Pasilan asemalla sijaitsevaan ravintolaan.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että puhelimet ovat olleet 1.11.2011 koko päivän ajan Aarnion hallussa ja käytössä.

1.7.20 Paikantumiset Nurmijärvelle 2.11.2011

Käräjäoikeus on katsonut, että SS-puhelin on ollut Aarniolla, kun se on paikantunut Nurmijärvellä oleviin tukiasemiin illalla 2.11.2011, jolloin puhelinta on myös aktiivisesti käytetty.

Uusina todisteina esitetyistä kulunvalvonta-, loki-, kuulustelu- ja korttitiedoista ilmenee, että puhelimet eivät ole voineet olla POL1:n, POL2:n eivätkä POL3:n hallussa. Kaikki he ovat liikkuneet väistötiloissa puhelinten ollessa Nurmijärvellä, minkä lisäksi POL1 on käyttänyt poliisin tietojärjestelmiä ja POL2 on ollut kuulustelemassa epäiltyä Länsi-Pasilassa. Epäilystä siitä, että SS-puhelin on ollut käräjäoikeuden katsomin tavoin Aarniolla, ei jää.

1.7.21 Pihlajisto ja muut paikantumiset 4.11.2011

SS-puhelin on paikantunut 4.11.2011 Itä-Pasilaan, josta se on siirtynyt Pihlajistoon ja myöhemmin Länsi-Pasilaan. Päivän aikana on käytetty myös RR-puhelinta, minkä lisäksi illalla on otettu käyttöön KK-puhelin. Käräjäoikeus ei ole erikseen arvioinut kyseisen päivän osalta, kenellä puhelimet ovat olleet.

POL2 ei ole voinut olla SS-puhelimen käyttäjä puolenpäivän aikoihin, sillä kulunvalvontatietojen mukaan hän on liikkunut väistötiloissa samaan aikaan, kun puhelinta on käytetty Pihlajistossa. POL1:ä vastaan puhelinten käyttäjänä puhuu se, että hän on liikkunut väistötiloissa iltapäivällä sekä puoli tuntia ennen puhelinten paikantumista Pihlajistoon että noin 20 minuuttia sen jälkeen.

Aarnioon viittaa vahvasti se, että SS-puhelinta on ryhdytty käyttämään samalla, kun Aarnio on käyttänyt hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin, ja hetkeä myöhemmin puhelin on lähtenyt siirtymään Itä-Pasilasta kohti Pihlajistoa. POL1:n, POL2:n sen paremmin kuin POL3:nkaan kulunvalvontamerkinnät eivät sitä vastoin ole lainkaan yhteydessä puhelinten liikkeisiin. Aarnioon viittaa sekin, että kun SS-puhelin on myöhemmin palannut Länsi-Pasilaan ja sitä on siellä käytetty, samassa yhteydessä on aloitettu yhteydenpito KK:hon, johon nimenomaan Aarnio on kertomustenkin mukaan pitänyt yhteyttä. Epäilystä siitä, että puhelimet ovat olleet 4.11.2011 Aarniolla, ei jää.

1.7.22 Tapaaminen Trevoc Oy:ssä ja muut paikantumiset 11.11.2011

Aarnio on 10.11.2011 sopinut tekstiviestitse tapaamisen Trevoc Oy:n tiloihin seuraavaksi päiväksi kello 14. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet Aarniolla 11.11.2011.

Eri puhelimia on 11.11.2011 käytetty aamulla Länsi-Pasilassa, minkä jälkeen osa niistä on siirtynyt aamupäivän aikana Itä-Pasilaan väistötilojen läheiseen tukiasemaan. Sieltä puhelimet ovat siirtyneet Trevoc Oy:n toimitilojen läheiseen tukiasemaan Vantaalle hieman ennen kello 14 ja edelleen noin kaksi tuntia myöhemmin Nurmijärvelle ja illalla takaisin Länsi-Pasilaan.

Hovioikeudessa esitetty uusi näyttö yhdessä käräjäoikeuden tuomiossa selostettujen loki- ja kirjautumistietojen kanssa sulkee pois POL1:n ja POL2:n puhelinten käyttäjinä. He ovat näet olleet väistötiloissa Itä-Pasilassa samaan aikaan, kun puhelimia on päivän aikana käytetty Länsi-Pasilassa, Vantaalla ja Nurmijärvellä.

Puhelinten käyttäjä voi näin ollen olla vain POL3 tai Aarnio. POL3:lla on kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista vain aamupäivältä. Tämä puhuu sitä vastaan, että hän olisi Länsi-Pasilassa alkuiltapäivästä pitämänsä kuulustelun jälkeen hakenut puhelimet väistötiloista ja käyttänyt niitä matkalla Vantaalle. Sen sijaan Aarnion kulkuavaimella on käytetty hissiä, jolla pääsee muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin, juuri ennen kuin puhelimet ovat alkaneet siirtyä kohti Trevoc Oy:n toimitilojen läheistä tukiasemaa. Tämä tukee sitä vaihtoehtoa, että Aarnio on vienyt puhelimet Trevoc Oy:hyn. Olisi myös hyvin epätodennäköinen sattuma, että POL3 olisi liikkunut työtehtävissä puhelimet mukanaan Trevoc Oy:n lähelle täsmälleen samaan aikaan, kun Aarniolla on ollut sinne sovittuna kokous.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelimet ovat olleet 11.11.2011 Aarniolla.

1.7.23 Puhelimen saaminen SS:ltä ja muut paikantumiset 16.11.2011

SS-puhelin on paikantunut 16.11.2011 noin kello 17 Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin. Syyttäjän mukaan puhelin on ollut Aarniolla, joka oli tuolloin tavannut SS:n ja saanut tältä haltuunsa samana päivänä ostetun puhelimen. Aarnion mukaan hän ei ollut tavannut SS:ää vaan tapaaja oli ollut POL2, joka oli tapaamisen yhteydessä ottanut SS:ltä uuden puhelimen vastaan.

Käräjäoikeus on pitänyt epäluotettavana POL2:n kertomusta, jonka mukaan juuri hän olisi tavannut SS:n. Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että tapaamisen osapuolet ovat olleet Aarnio ja SS.

Hovioikeus toteaa, että ennen tapaamista POL2 ei ole voinut olla SS-puhelimen tai muidenkaan puhelinten käyttäjä, sillä sekä aamu- että iltapäivällä hän on ollut Länsi-Pasilassa kuulustelemassa epäiltyjä samaan aikaan, kun puhelimia on käytetty Itä-Pasilassa.

Uusina todisteina esitetyistä kulunvalvontatiedoista ilmenee, että juuri ennen kuin SS-puhelin on lähtenyt iltapäivällä liikkeelle Itä-Pasilasta Käpylän ja Oulunkylän suuntaan, Aarnio on käyttänyt väistötiloissa hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin. Tuolloin POL2 on edelleen ollut kuulustelussa Länsi-Pasilassa, eikä POL1:llä tai POL3:lla ole samoihin aikoihin mitään kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. Nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että SS-puhelin on siirtynyt pois Itä-Pasilasta nimenomaan Aarnion hallussa, ja sulkevat pois POL2:n puhelimen käyttäjänä tuossa vaiheessa.

Kuulustelujen päätyttyä POL2 on palannut Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan väistötilojen pysäköintihalliin autolla kello 16 jälkeen. Hän on käyttänyt luottokorttiaan ydinkeskustassa olleessa liikkeessä noin 20 minuuttia myöhemmin, ja samalla hetkellä SS-puhelin on paikantunut Länsi-Pasilaan. Puhelin ei siten ole tässäkään vaiheessa voinut olla POL2:lla.

Hieman ennen tapaamista SS-puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa, jolloin POL2:n edellä mainitusta luottokorttitapahtumasta ydinkeskustassa on kulunut 22 minuuttia. Jotta puhelimen käyttäjä ja SS:n tapaaja olisi voinut olla POL2, hänen olisi alle tunnissa pitänyt kulkea ensin Länsi-Pasilan poliisivankilasta Itä-Pasilaan, sieltä edelleen keskustaan ostoksille ilmeisestikin julkisilla kulkuneuvoilla ja tämän jälkeen välittömästi takaisin Länsi-Pasilaan. Siellä hän olisi hakenut piilokonttorista tai autosta SS-puhelimen, jonka käyttäjä hän ei ole aiemmin iltapäivällä voinut olla, kuten edellä on selostettu. Heti saatuaan puhelimen POL2 olisi lähettänyt SS:lle viestin ja sen jälkeen tavannut tämän Länsi-Pasilassa. Hovioikeus katsoo, että tällainen tapahtumainkulku on täysin epäuskottava, epäjohdonmukainen ja kuluneeseen aikaan nähden käytännössä mahdoton.

Uuden todistelun valossa ainoaksi varteenotettavaksi tapahtumainkuluksi jää se, että SS-puhelin on ollut Aarniolla, joka on tavannut SS:n Länsi-Pasilassa ja saanut tältä uuden puhelimen.

1.7.24 Paikantumiset 27.11.2011

Sunnuntaina 27.11.2011 aamupäivällä SS- ja Hollanti-puhelimet ovat paikantuneet lentoaseman alueella Trevoc Oy:n toimitilojen lähellä oleviin tukiasemiin. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa.

Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot viittaavat siihen, että POL1 ja POL3 ovat saapuneet työpaikalleen puolenpäivän jälkeen eli samoihin aikoihin, kun heidän työvuoronsa ovat alkaneet. POL2:lla ei ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä kyseiseltä päivältä. Nämä seikat tukevat osaltaan käräjäoikeuden johtopäätöksiä siitä, että kukaan heistä ei ole käyttänyt puhelimia Länsi-Pasilassa aamulla tai aamupäivän aikana Trevoc Oy:n lähellä. Lisäksi POL1:n ja POL3:n kulunvalvontakirjaukset osoittavat, että he ovat olleet väistötiloissa samaan aikaan, kun Hollanti-puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että SS- ja Hollanti-puhelimet sekä myös RR-puhelin ovat olleet 27.11.2011 koko päivän ajan Aarnion hallussa ja käytössä.

1.7.25 Paikantumiset 29.11.2011

Eri puhelimissa on ollut 29.11.2011 saapuvia tai lähteviä viestejä lähes koko päivän ajan varhaisesta aamusta iltaan asti. Ainoa pidempi tauko viestinnässä on ollut noin kello 19 ja 21 välisenä aikana illalla. Viestinnän jatkuminen tällä tavoin viittaa siihen, että puhelimet ovat olleet saman henkilön hallussa.

Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa, kun ne ovat paikantuneet alkuillasta tukiasemaan, joka sijaitsee Koivukylässä SS:n kodin lähellä.

POL1 on ollut aamupäivällä Mäntyharjulla. Uudesta todistelusta ilmenee, että hänellä ei ole kulunvalvontatietoja Itä-Pasilan väistötiloista kyseiseltä päivältä. Myöskään POL3:lla ei ole lainkaan kulunvalvontatietoja väistötiloista. Nämä seikat puhuvat hyvin vahvasti sitä vastaan, että POL1 tai POL3 olisi käyttänyt puhelimia, sillä puhelimet ovat paikantuneet useiden tuntien aikana väistötilojen vieressä oleviin tukiasemiin. Puhelinten siirtyminen Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan aamulla on sen sijaan selvässä yhteydessä Aarnion liikkeisiin, sillä Aarnion kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin noin kello 10, ja televalvontatietojen perusteella puhelimet ovat siirtyneet Itä-Pasilaan samoihin aikoihin.

Sitä vastaan, että puhelimet olisivat olleet POL2:lla, puhuu muun ohella se, että hänen ollessaan iltapäivällä Länsi-Pasilassa kuulustelemassa epäiltyä puhelimet ovat siirtyneet Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan. Kuulustelun päätyttyä puhelinten käyttö on jatkunut Länsi-Pasilassa samaan aikaan, kun POL2:n kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötiloihin. Puhelimet eivät ole voineet olla POL2:lla myöhemminkään, kun ne ovat lähteneet siirtymään Länsi-Pasilasta kohti Koivukylää, sillä alle 10 minuuttia aiemmin POL2 on asioinut Helsingin keskustassa olevissa liikkeissä. Mitään viitettä siitä, että puhelimet olisivatkin tänä aikana siirtyneet Aarniolta POL1:lle tai POL3:lle, ei myöskään ole.

Yhteenvetona päivän 29.11.2011 osalta hovioikeus lausuu, että epäilystä Aarniosta puhelimen haltijana ja käyttäjänä ei jää.

1.7.26 Paikantumiset 1.12.2011

VV- ja SS-puhelimet ovat paikantuneet lentoaseman lähellä oleviin tukiasemiin iltapäivällä 1.12.2011. Lisäksi RR-puhelinta on käytetty samaan aikaan, minkä seikan perusteella se on ollut epäilyksettä samalla alueella, vaikka televalvontatiedoissa ei olekaan paikantumistietoa. Käräjäoikeus on katsonut, että kyseiset puhelimet ovat olleet Aarnion hallussa.

Hovioikeus ensinnäkin toteaa, että päivän aikana on käytetty lisäksi Hollanti-puhelinta. Puhelimet ovat olleet aamulla Länsi-Pasilassa ja puolenpäivän aikaan Itä-Pasilassa, josta ne ovat lähteneet liikkeelle ennen paikantumista lentoaseman lähelle. Uusina todisteina esitetyistä kulunvalvontatiedoista ilmenee, että puhelinten liikkeellelähdön kanssa samoihin aikoihin Aarnion kulkuavainta on käytetty hississä, joka johtaa muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Tämä viittaa siihen, että Aarnio on tuolloin poistunut väistötiloista puhelimet mukanaan.

Uusista todisteista ilmenee lisäksi, että puhelinten ollessa lentoaseman lähellä POL1 on ollut eri ajankohtina väistötiloissa sekä myös Pornaisissa, POL2:n kulkuavaimella on ajettu sisään väistötilojen pysäköintihalliin ja POL3 on ollut kirjautuneena poliisin tietojärjestelmiin. Puhelimet eivät siten ole voineet olla kenelläkään muulla kuin Aarniolla, jolla lisäksi on Trevoc Oy:hyn liittyvä yhteys kyseiselle alueelle.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus päätyy kokonaisarvionaan siihen, että VV-, SS-, RR- ja Hollanti-puhelimet ovat olleet 1.12.2011 koko päivän ajan Aarnion hallussa ja käytössä.

1.7.27 Paikantumiset 2.12.2011

Eri puhelimet ovat paikantuneet muun muassa Länsi- ja Itä-Pasilassa sekä Nurmijärvellä sijaitseviin tukiasemiin 2.12.2011. Käräjäoikeus on katsonut, että RR- ja SS-puhelimet ovat olleet kyseisenä päivänä Aarniolla.

Uusista kirjallisista todisteista ilmenee, että puolenpäivän jälkeen Aarnion kulkuavaimella on käytetty hissiä, joka johtaa muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Muutamaa minuuttia myöhemmin puhelimet ovat lähteneet siirtymään Itä-Pasilassa olevista tukiasemista kohti Malmia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

Samoihin aikoihin POL2 on palannut väistötilojen pysäköintihalliin oltuaan välillä kuulustelussa Länsi-Pasilassa, eivätkä puhelimet ole siten voineet olla hänellä. Myöhemmin iltapäivällä POL2 on ajanut uudelleen sisään pysäköintihalliin samaan aikaan, kun puhelimet ovat olleet Nurmijärvellä, mikä sulkee hänet pois puhelinten käyttäjänä myös tuolloin. Myös POL1:n kulkuavainta on käytetty sisäänajoon väistötiloihin puoli tuntia myöhemmin, jolloin puhelimet ovat edelleen olleet Nurmijärvellä. Puhelinten siirtyessä Helsinkiin hieman ennen kello 18 POL1 on puolestaan ollut Pornaisissa, eivätkä puhelimet ole silloinkaan voineet olla hänellä. POL3:lla taas on ollut viimeinen työpäivä ennen edellä jaksossa 1.7.1 käsiteltyä pitkää poissaoloa, eikä hänellä myöskään ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista tältä päivältä tai myöhemmiltäkään päiviltä ennen kuin 12.12.2011. Tämä puhuu vahvasti sitä vastaan, että puhelimet olisivat olleet nyt käsiteltävänä päivänä hänen käytössään ja hallussaan.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus pitää ainoana varteenotettavana vaihtoehtona, että VV-, SS-, RR- ja KK-puhelimet ovat olleet 2.12.2011 koko päivän ajan Aarnion hallussa ja käytössä.

1.7.28 Paikantumiset 7.12.2011

Eri puhelimia on paikantunut 7.12.2011 tukiasemiin, jotka ovat sijainneet Länsi- ja Itä-Pasilassa, Pasilan asemalla, Malmilla sekä lentoaseman lähistöllä. Käräjäoikeus on katsonut, että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

Uusina todisteina esitetyistä kulunvalvontatiedoista ilmenee, että POL1 on ollut väistötiloissa aamulla noin kello 9 ja lisäksi hän on illalla ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin noin kello 20.30. Näiden kulunvalvontamerkintöjen välissä kello 14 maissa hän on ollut Joroisissa eli yli kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tämä sulkee hänet pääosin pois puhelimen käyttäjänä.

POL2:n väistötilojen kulunvalvontamerkinnät aamupäivällä ja puhelinten käyttö Länsi-Pasilassa sijoittuvat ajallisesti limittäin. Ei ole uskottava vaihtoehto, että POL2 olisi liikkunut lyhyen ajan sisällä edestakaisin väistötilojen ja puhelinten käyttöpaikkana olleen Länsi-Pasilan välillä. Hovioikeus katsoo, että puhelimet eivät ole olleet tuolloin hänellä. Iltapäivällä POL2:n Länsi-Pasilassa suorittaman kuulustelun ajankohta ja hänen kulunvalvontamerkinnöistä ilmenevä sisäänajonsa väistötilojen pysäköintihalliin puolestaan sulkevat pois hänet puhelinten käyttäjänä tuolloin.

POL3:n osalta hovioikeus viittaa siihen, mitä hänen poissaoloistaan joulukuussa 2011 on edellä jaksossa 1.7.1 todettu. Sitä, että POL3 ei ole voinut olla puhelinten käyttäjä, tukee myös se uusista todisteista ilmenevä seikka, että hän on ollut Vantaan Tammistossa samaan aikaan, kun SS-puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa.

Aarnion kulunvalvontatiedoista ilmenee, että hän on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin aamupäivällä sillä ajanjaksolla, jonka kuluessa puhelimet ovat siirtyneet Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan. Vastaava sisäänajo ilmenee sinänsä myös POL2:n kulunvalvontatiedoista samoihin aikoihin. Edellä katsotusti puhelimet eivät kuitenkaan ole voineet olla POL2:lla aamupäivällä. Kulunvalvontatiedot viittaavat siten siihen, että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

Iltapäivällä puhelimet ovat siirtyneet pois Itä-Pasilassa olevasta tukiasemasta, johon ne ovat Aarnion sisäänajon jälkeen paikantuneet. Televalvontatiedoista ilmenevä puhelinten liikkeellelähtö on tapahtunut heti sen jälkeen, kun Aarnio on käyttänyt hissiä, joka johtaa muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Aarnio on poistunut tuolloin väistötiloista autolla puhelimet mukanaan.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelimet ovat olleet 7.12.2011 Aarniolla.

1.7.29 Paikantumiset 28.12.2011

SS-puhelin on paikantunut 28.12.2011 muun muassa lentoaseman alueella, Pasilan asemalla ja Nurmijärvellä oleviin tukiasemiin. Päivän aikana on käytetty myös RR- ja Hollanti-puhelimia. Käräjäoikeus on katsonut puhelinten olleen Aarnion hallussa.

POL2:n osalta hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä jaksossa 1.7.2 on todettu hänen poissaolostaan joulukuun 2011 lopulla. Hovioikeus pitää erittäin epätodennäköisenä, että puhelimet olisivat olleet POL2:lla 28.12.2011. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan se, että hän on ollut illalla Kampissa samoihin aikoihin, kun SS-puhelinta on käytetty Nurmijärvellä.

Uusista todisteista ilmenee lisäksi, että POL1 on ollut Järvenpäässä, kun SS-puhelin on paikantunut lentoaseman alueella olevaan tukiasemaan. Lisäksi hänellä ei ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä ajalta 24.12.2011–1.1.2012, mikä edelleen tukee sitä johtopäätöstä, että hän ei ole ollut puhelimen käyttäjä.

Myöhemmin iltapäivällä POL3 on puolestaan ollut Hämeenlinnan naisvankilassa kuulustelemassa epäiltyä, eikä hän ole näin ollen voinut olla SS-puhelimen haltija tai käyttäjä Helsingissä.

Aarnioon puhelinten käyttäjänä viittaa ensinnäkin se käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä seikka, että niin sanottujen tolppatietojen mukaan hänen virkapuhelimensa on paikantunut lentoaseman alueelle samaan aikaan SS-puhelimen kanssa. Aarnioon viittaa myös se uusista todisteista ilmenevä seikka, että myöhemmin iltapäivällä SS-puhelin on paikantunut väistötilojen vieressä olevaan tukiasemaan pian sen jälkeen, kun Aarnion kulkuavaimella on ajettu sisään väistötilojen P2-kerroksen pysäköintihalliin. Hieman myöhemmin sekä SS-puhelimella että Hollanti-puhelimella on myös lähetetty viesti.

Kun käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty uusi näyttö, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan puhelimet ovat olleet 28.12.2011 Aarniolla.

1.8 Paikantumiset poliisilaitoksen väistötilojen lähellä oleviin tukiasemiin

Hovioikeus on edellä arvioinut televalvontatietoja useilta sellaisilta päiviltä, joina puhelimet ovat paikantuneet Itä-Pasilan väistötilojen lähellä sijaitseviin tukiasemiin, ja päätynyt siihen, että puhelinten on täytynyt olla tuolloin Aarniolla. Useissa näissä tapauksissa puhelinten paikantumisella Itä-Pasilaan tai Pasilan asemalle on ollut selvä yhteys väistötilojen kulunvalvontatiedoista ilmeneviin Aarnion liikkeisiin. Aarnio on esimerkiksi ajanut väistötilojen pysäköintihalliin samoihin aikoihin, kun puhelimet ovat siirtyneet väistötilojen lähellä oleviin tukiasemiin, tai puhelimet ovat vastaavasti siirtyneet pois tällaisista tukiasemista pian sen jälkeen, kun Aarnio on käyttänyt väistötiloissa hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin.

Myös muina kuin edellä käsiteltyinä yksittäisinä päivinä puhelimia on paikantunut tukiasemiin, jotka sijaitsevat väistötilojen lähellä Itä-Pasilassa tai Pasilan aseman kohdalla. Eräissä tapauksissa puhelin on paikantunut tällaisiin tukiasemiin vain lyhytaikaisesti. Tällöin paikantumisissa on voinut olla kysymys esimerkiksi puhelimen liikkumisesta Itä-Pasilan läpi tai ohi sen sijaan, että puhelin olisi ollut väistötiloissa Itä-Pasilassa. Näin on esimerkiksi iltapäivän 11.5.2011 kohdalla, jolloin SS-puhelin on paikantunut hetkellisesti Pasilan asemalla olevaan tukiasemaan siirtyessään Länsi-Pasilasta Vantaan Vaaralassa olevan Fazerilan suuntaan. Kun tarkastellaan muita kuin tällaisia yksittäisiä ja lyhytaikaisia paikantumisia, hovioikeus katsoo, että kokonaisuutena arvioituna paikantumisilla Itä-Pasilaan tai Pasilan asemalle on hyvin vahva yhteys uutena todisteena esitettyihin Aarnion väistötilojen kulunvalvontatietoihin. Hovioikeus perustelee tätä johtopäätöstä seuraavasti.

Aineistosta on havaittavissa, että puhelimet ovat paikantuneet Itä-Pasilaan tai Pasilan asemalle juuri niinä päivinä, jolloin Aarnio on kulunvalvontatietojen mukaan liikkunut väistötiloissa. Ainoat poikkeukset noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta ovat 1. ja 22.7. sekä 23.8.2011. Kahden ensiksi mainitun päivän osalta Aarnion liikkeistä on muuta selvitystä, ja niiltä osin hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että puhelimet ovat olleet Aarniolla. Viimeksi mainittuna päivänä Aarniolla ei ole lainkaan kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista, mutta SS- ja RR-puhelimet ovat paikantuneet päivän aikana Itä-Pasilassa ja Pasilan asemalla sijaitseviin tukiasemiin. Kun tarkastellaan tätä yksittäistä päivää erikseen, johtopäätöksiä puhelinten käyttäjästä ei voida tehdä pelkkien televalvontatietojen ja kulunvalvontamerkintöjen perusteella. Näyttö ei kuitenkaan tältäkään osin viittaa siihen, että puhelimet olisivat olleet jollakulla muulla kuin Aarniolla.

Muilta osin televalvontatietojen mukaiset puhelinten paikantumiset väistötilojen lähelle ovat yhteydessä kulunvalvontatiedoista ilmenevään Aarnion liikkumiseen väistötiloissa. Televalvontojen ja kulunvalvontamerkintöjen välillä ei myöskään ole Aarnion kohdalla ainuttakaan ristiriitaa, kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.6 todennut. Useiden päivien osalta televalvontatiedot vieläpä viittaavat vahvasti siihen, että nimenomaan Aarnio on ollut puhelinten käyttäjä. Esimerkiksi puhelinten käyttö aamulla Länsi-Pasilassa on loppunut aina ennen kuin Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin, ja vastaavasti puhelinten käyttö Länsi-Pasilassa on usein alkanut sen jälkeen, kun Aarnio on kulunvalvontatietojen perusteella poistunut väistötiloista. Vastaavia säännönmukaisia yhteyksiä ei sen sijaan ole esimerkiksi POL1:n kulunvalvontatietojen kanssa, vaikka juuri POL1 on kertonut, että hän on saattanut viedä puhelimia väistötiloihin. Sitä vastoin aineistossa on lukuisia päiviä, joiden kohdalla Aarnion kulunvalvontamerkintöjen yhteys puhelinten liikkeisiin on täysin ilmeinen.

Sen lisäksi, mitä edellä jaksossa 1.7 on yksittäisten päivien paikantumisten osalta jo todettu, hovioikeus on kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin, jotka viittaavat selvästi nimenomaan Aarnioon puhelinten käyttäjänä:

(1) Useina päivinä puhelimet ovat paikantuneet Itä-Pasilassa juuri samaan aikaan, kun Aarnio on saapunut autolla väistötilojen pysäköintihalliin, tai heti sen jälkeen. Näin on paitsi edellä käsiteltyinä päivinä 5.4., 14.4., 4.7., 11.7. ja 12.7.2011 sekä 5.1.2012 niin myös esimerkiksi iltapäivällä 10.8. ja 5.9.2011, aamupäivällä 4.10. ja 9.11.2011, iltapäivällä 23.12.2011 ja aamupäivällä 3.1.2012. Lisäksi vastaavia paikantumisia on useissa tilanteissa, joissa puhelimet paikantuvat muualla Pasilan lähialueella hieman ennen Aarnion sisäänajoa, kuten esimerkiksi edellä käsiteltyinä päivinä 5.5. ja 22.12.2011.

(2) Niissä tapauksissa, joissa televalvontatiedoissa on jatkuvia paikantumisia Itä-Pasilaan päätyvistä liikkeellä olevista puhelimista, Aarnio on kulunvalvontatietojen mukaan ajanut sisään väistötiloihin samassa yhteydessä. Tällaisia tapauksia ovat erityisesti puhelinten saapuminen Itä-Pasilaan Länsi-Pasilasta aamupäivällä 15.10., jota päivää hovioikeus käsittelee lähemmin jäljempänä tässä jaksossa, sekä Hakaniemestä 14.11. ja Länsi-Pasilasta 12.12.2011. Lisäksi vastaavia tilanteita, joissa paikantumiset eivät ole jatkuvia mutta Aarnion sisäänajo vastaa muutoin puhelinten saapumista Itä-Pasilaan, ovat muun muassa seuraavat:

  • Edellä käsitelty ilta 20.4.2011, jolloin puhelin on siirtynyt Itä-Pasilaan Nurmijärveltä.
  • Aamupäivä 21.6.2011, jolloin puhelin on siirtynyt Itä-Pasilaan Länsi-Pasilasta.
  • Iltapäivä 2.9.2011, jolloin puhelin on siirtynyt Itä-Pasilaan Kallion suunnalta.
  • Edellä käsitelty aamupäivä 25.10.2011, jolloin puhelin on siirtynyt Itä-Pasilaan Länsi-Pasilasta.
  • Aamupäivät 16. ja 21.12., jolloin puhelin on siirtynyt Itä-Pasilaan Länsi-Pasilasta.

(3) Useina päivinä puhelimet ovat lähteneet liikkeelle Itä-Pasilasta juuri samoihin aikoihin, kun Aarnio on käyttänyt hissiä, joka johtaa muun muassa väistötilojen pysäköintihalliin. Näin on edellä käsiteltyinä päivinä 5.5., 11.7., 1.11., 4.11., 11.11., 16.11., 1.12., 2.12., 7.12. ja 22.12.2011 sekä lisäksi esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

  • Iltapäivällä 24.8. ja 5.9.2011 SS-puhelin on lähtenyt liikkeelle kohti Itä-Helsinkiä vastaavalla tavalla kuin edellä käsiteltynä iltapäivänä 11.7.2011.
  • Illalla 7.11.2011 RR-puhelin on siirtynyt Malmille RR:n asunnon lähelle.
  • Iltapäivällä 15.11.2011 RR- ja SS-puhelimet ovat siirtyneet Länsi-Pasilaan.

(4) Seuraavissa tapauksissa puhelimet ovat lähteneet liikkeelle Itä-Pasilasta sen jälkeen, kun Aarnio on mennyt väistötilojen pysäköintihalliin portaikon kautta:

  • Puolenpäivän maissa 7.11.2011 SS-puhelinta on käytetty Itä-Pasilassa, ja se on lähtenyt liikkeelle Vallilan suuntaan.
  • Myöhemmin iltapäivällä 7.11.2011 RR-puhelin on siirtynyt Käpylän suuntaan Itä-Pasilasta, johon se on paikantunut Aarnion palattua väistötiloihin autolla.
  • Iltapäivällä 22.11.2011 SS- ja KK-puhelimia on käytetty, kun ne ovat lähteneet liikkeelle Fazerilan suuntaan.
  • Aamupäivällä 2.1.2012 VV-puhelin on siirtynyt Länsi-Pasilaan Itä-Pasilasta, johon se on paikantunut Aarnion saavuttua väistötiloihin autolla.

(5) Useina päivinä puhelimia on käytetty Itä-Pasilassa samoihin aikoihin, kun Aarnio on käyttänyt edellä mainittua hissiä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin, minkä jälkeen Aarnio on televalvontatietojen ja kulunvalvontamerkintöjen perusteella poistunut väistötiloista. Kun muiden mahdollisten puhelinten käyttäjien osalta vastaavaa yhteyttä ei ole, tämä viittaa selvästi siihen, että nimenomaan Aarnio on käyttänyt puhelinta väistötiloista poistumisen yhteydessä tai juuri sitä ennen. Tällaisia ajankohtia ovat muun muassa seuraavat:

  • Illalla 15.3.2011 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti heti pysäköintihalliin johtavan hissin käytön jälkeen, eikä Aarniolla ole sen jälkeen kulunvalvontamerkintöjä.
  • Aamupäivällä 1.4.2011 VV:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti noin 10 minuuttia ennen pysäköintihalliin johtavan hissin käyttöä, ja kulunvalvontamerkintöjen perusteella Aarnio on palannut väistötiloihin autolla noin 35 minuuttia hissin käytön jälkeen.
  • Iltapäivällä 26.8.2011 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti heti pysäköintihalliin johtavan hissin käytön jälkeen, eikä Aarniolla ole sen jälkeen kulunvalvontamerkintöjä.
  • Illansuussa 3.10.2011 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti, johon SS on vastannut heti. Pian tämän jälkeen Aarnio on mennyt pysäköintihalliin portaikon kautta, eikä hänellä ole enää myöhempiä kulunvalvontamerkintöjä. Noin 25 minuuttia myöhemmin SS-puhelin on paikantunut Koivukylässä SS:n asunnon lähellä.
  • Puolenpäivän jälkeen 6.10.2011 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti samalla, kun Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä, eikä Aarniolla ole tämän jälkeen kulunvalvontamerkintöjä.
  • Aamupäivällä 28.10.2011 RR-puhelin on siirtynyt pois Itä-Pasilasta ja RR:lle on lähetetty viesti. Tämä on tapahtunut muutamia minuutteja sen jälkeen, kun Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä. Kulunvalvontamerkintöjen perusteella hän on palannut väistötiloihin autolla noin kaksi tuntia myöhemmin.
  • Iltapäivällä 28.10.2011 RR:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti hieman ennen kuin Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä. RR-puhelin on tämän jälkeen siirtynyt Länsi-Pasilaan, minkä aikana Aarniolla ei ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. Aarnio on vielä illalla käynyt väistötiloissa, ja samoihin aikoihin RR-puhelin on paikantunut uudelleen Itä-Pasilaan. Tähän liittyy myös RR-puhelimen käyttö seuraavana päivänä 29.10.2011, johon hovioikeus palaa jäljempänä tässä jaksossa.
  • Aamupäivällä 3.1.2012 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti hieman ennen kuin Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä, ja Aarnio on kulunvalvontamerkintöjen perusteella palannut väistötiloihin autolla noin tuntia myöhemmin. Mainittuun Aarnion sisäänajoon liittyy myös VV-puhelimen siirtyminen Haagassa olevista tukiasemista jälleen Itä-Pasilaan.
  • Aamupäivällä 4.1.2012 SS:lle on lähetetty Itä-Pasilasta viesti samalla, kun Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä. Hänen seuraavat kulunvalvontamerkintänsä väistötiloista liittyvät sisäänajoon yli neljä tuntia myöhemmin, jolloin puolestaan RR-puhelin on paikantunut Itä-Pasilaan.

(6) Puhelimet ovat paikantuneet väistötilojen lähelle vain arkipäivisin lukuun ottamatta päiviä 15. ja 29.10. sekä 12. ja 13.11.2011. Näistä viimeksi mainitussa on kyse sunnuntaille sijoittuvasta yksittäisestä paikantumisesta Pasilan aseman luona olevaan tukiasemaan, eivätkä televalvontatiedot taikka Aarnion, POL1:n, POL2:n tai POL3:n kulunvalvontatiedot tue sitä vaihtoehtoa, että puhelinta olisi tuolloin viety väistötiloihin. Hovioikeus ei siten käsittele kyseisen päivän paikantumisia tässä yhteydessä. Muut paikantumiset väistötilojen lähelle ovat tapahtuneet lauantaipäivinä, ja niiden osalta hovioikeus lausuu seuraavaa:

  • 15.10.2011 SS-puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa, josta se on aamupäivällä siirtynyt Itä-Pasilassa oleviin tukiasemiin samalla, kun Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin. Myöhemmin aamupäivällä puhelin on lähtenyt liikkeelle Itä-Pasilasta Fazerilan suuntaan samalla, kun Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä. Iltapäivällä puhelin on paikantunut uudelleen Länsi-Pasilassa ja sen jälkeen Itä-Pasilassa, ja Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin juuri näiden paikantumisten välillä. Puhelin on siirtynyt takaisin Länsi-Pasilaan sen jälkeen, kun Aarnio on jälleen käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä. Puhelimen liikkeiden yhteys Aarnioon on näiltä osin täysin selvä. Sen sijaan POL1 on ollut väistötiloissa, kun puhelinta on aamupäivällä käytetty Länsi-Pasilassa. POL2 taas on ollut vapaapäivällä, eikä hänellä ole kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista koko päivältä. POL3 on ollut työvuorossa ja hänellä on kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista, mutta hänen kulunvalvontatiedoista ilmenevä liikkumisensa ei vastaa puhelimen liikkeitä Itä-Pasilassa, toisin kuin Aarnion kohdalla. Puhelin on epäilyksettä ollut Aarniolla koko päivän.
  • 29.10.2011 aamulla RR-puhelin on paikantunut Itä-Pasilassa väistötilojen osoitteessa olevaan tukiasemaan, johon se on paikantunut edellisenäkin päivänä, mitä hovioikeus on käsitellyt edellä. Tämä on ainoa televalvontatiedoista ilmenevä tilanne, joka viittaa siihen, että puhelin olisi jätetty yöksi väistötiloihin. Puhelimeen aamulla saapuneeseen viestiin ei ole aamupäivän aikana vastattu, mutta sen sijaan SS-puhelinta on käytetty aamupäivällä Länsi-Pasilassa. Mahdollisista puhelinten käyttäjistä ainoastaan Aarniolla on kulunvalvontamerkintöjä väistötiloista. Hän on saapunut väistötiloihin kello 15.30 jälkeen, ja RR-puhelimella, jota oli viimeksi käytetty edellisenä päivänä, on lähetetty viesti Itä-Pasilasta noin 15 minuuttia myöhemmin. Puhelinten käytön yhteys Aarnion liikkeisiin on tältäkin osin ilmeinen.
  • 12.11.2011 RR-puhelin on siirtynyt Vantaalta Itä-Pasilaan noin kello 11 ja 12 välillä, jolloin Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin. Noin kello 12.30 Aarnio on käyttänyt pysäköintihalliin johtavaa hissiä, ja myöhemmin iltapäivällä puhelin on jälleen paikantunut Länsi-Pasilaan. POL1 ja POL2 ovat olleet vapaapäivällä, eikä heillä tai POL3:lla ole lainkaan kulunvalvontatietoja väistötiloista kyseiseltä päivältä. Sen sijaan puhelinten siirtyminen Itä-Pasilaan ja sieltä pois on selvässä yhteydessä Aarnion liikkumiseen väistötiloissa. Lisäksi Aarnion yhdistää puhelimiin se, että hänen lapsellaan on ollut kyseisenä päivänä sulkapallopelejä urheiluhallilla, jonka läheisyyteen puhelimet ovat paikantuneet ennen niiden siirtymistä Itä-Pasilaan. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

(7) Useina muina päivinä puhelinten paikantuminen Itä-Pasilassa tai Pasilan asemalla oleviin tukiasemiin ajoittuu juuri Aarnion kulunvalvontamerkintöjen väliin niin, että paikantumiset väistötilojen lähellä alkavat Aarnion ajettua sisään väistötilojen pysäköintihalliin ja päättyvät sen jälkeen, kun Aarnio on myöhemmin käyttänyt kyseiseen pysäköintihalliin johtavaa hissiä. Lukuisten edellä käsiteltyjen ajankohtien lisäksi tällaisia tapauksia on muun muassa alkuiltapäivästä 31.3., aamupäivällä 17.10, aamu- ja iltapäivällä 19.10., aamupäivällä 28.10., aamu- ja keskipäivällä 31.10. sekä aamupäivällä 13.12., 14.12. ja 30.12.2011.

Arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon, että muun muassa Aarnion virkaliittymän vuoden 2013 televalvontatiedoista ilmenevällä tavalla sama puhelin voi lyhyen ajan sisällä paikantua toisistaan varsin kaukanakin oleviin tukiasemiin eri puolilla Pasilaa ja Ilmalaa. Puhelinten paikantumisten, Aarniota koskevien kulunvalvontatietojen ja muun näytön perusteella muodostuu kuitenkin selvä kokonaiskuva puhelinten liikkeistä, eikä mikään viittaa siihen, että sisällä Itä-Pasilan väistötiloissa olleet puhelimet olisivat missään vaiheessa paikantuneet Länsi-Pasilassa oleviin tukiasemiin. Tätä korostaa se, että eräät lyhytaikaiset paikantumiset Länsi-Pasilaan ovat tapahtuneet nimenomaan siinä yhteydessä, kun Aarnio on ajanut sisään väistötilojen pysäköintihalliin tai sieltä ulos. Esimerkiksi 10.10.2011 Aarnio on kulunvalvontatietojen mukaan kulkenut portaikon kautta väistötilojen pysäköintihalliin kello 14 jälkeen, ja tämän jälkeen SS-puhelin on lähtenyt liikkeelle Itä-Pasilasta. Samassa yhteydessä puhelin on paikantunut ensin väistötilojen viereisessä osoitteessa olevaan tukiasemaan, heti sen jälkeen Länsi-Pasilassa olevaan tukiasemaan ja sitten Alppilassa eli radan itäpuolella olevaan tukiasemaan. Hovioikeudelle ei ole jäänyt epäilystä siitä, että puhelin on tällöin ollut Aarnion mukana hänen poistuessaan väistötiloista Itä-Pasilasta.

Vastaavia tilanteita, joissa puhelimet ovat Länsi-Pasilassa olevaan tukiasemaan hetkellisesti paikantuessaan olleet näytön kokonaisarvioinnin perusteella epäilyksettä Aarniolla hänen saapuessaan Itä-Pasilan väistötiloihin tai poistuessaan sieltä, on edellä käsitellyistä ajankohdista iltapäivällä 5.5., aamulla 15.10. ja iltapäivällä 2.12.2011.

Kokonaisarvionaan kaikkien edellä tässä jaksossa käsiteltyjen ajankohtien osalta hovioikeus katsoo, että paikantumisten yhteys Aarnion liikkeisiin ja erityisesti hänen kulunvalvontamerkintöihinsä väistötiloista on niin vahva, että epäilystä Aarniosta puhelimen käyttäjänä ei jää.

1.9 Kokonaisarviointi

1.9.1 Puhelinten käyttäjää koskeva näyttö

Edellä jaksossa 1.2 on selostettu seikkoja (1–7), joihin käräjäoikeuden johtopäätös Aarniosta puhelinten haltijana ja käyttäjänä on perustunut. Arvioituaan asiaa kaiken esitetyn näytön valossa hovioikeus lausuu näistä seikoista kokoavasti seuraavaa:

(1) Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot ja eräät muut uudet todisteet ovat vahvistaneet käräjäoikeuden tekemiä johtopäätöksiä siitä, että Aarnio on ollut puhelinten haltija ja käyttäjä lukuisina yksittäisinä ajankohtina, jotka ovat olleet erikseen arvioitavana. Lähes kaikissa tapauksissa hovioikeus on päätynyt siihen, että puhelimet eivät ole voineet olla kenelläkään muulla kuin Aarniolla, toisin kuin käräjäoikeus, joka on useiden yksittäisten päivien kohdalla katsonut näytön ainoastaan viittaavan jollakin todennäköisyydellä Aarnioon. Niissä tapauksissa, joissa käräjäoikeus on katsonut, että puhelinten käyttäjä on epäilyksettä ollut tiettynä ajankohtana Aarnio, hovioikeus on päätynyt samaan johtopäätökseen. Lisäksi hovioikeus on arvioinut uuden näytön perusteella televalvontatietoja myös useilta sellaisilta päiviltä, joihin käräjäoikeus ei ole ottanut erikseen kantaa. Näiltäkin osin hovioikeus on lähes kaikissa tapauksissa päätynyt siihen, että ainoa vaihtoehto puhelinten haltijaksi on Aarnio. Nämä johtopäätökset ilmenevät edellä jaksosta 1.7.

(2) Hovioikeudessa esitetty uusi todistelu on osoittanut oikeaksi käräjäoikeuden arvion siitä, että ainoa varsinainen ristiriita puhelinten paikantumisten ja Aarnion liikkeitä koskevan näytön välillä johtuu eräässä kokouspöytäkirjassa olevasta virheestä. Hovioikeus on päätynyt tähän johtopäätökseen edellä jaksossa 1.7.1.

(3) Hovioikeudessa esitetyissä Aarnion kulunvalvontatiedoissa olevat tauot ajoittuvat hänen ulkomaanmatkojensa ajankohtiin vastaavalla tavalla kuin puhelinten käytössä olevat tauot, joita käräjäoikeus on käsitellyt. Muut Aarnion kulunvalvontatiedoissa olevat pidemmät tauot vastaavat puolestaan hänen Suomessa viettämiensä lomien ajankohtia. Nämäkin seikat tukevat osaltaan johtopäätöstä, jonka mukaan Aarnio on ollut puhelinten käyttäjä, kuten edellä jaksossa 1.6 on todettu.

(4) Kysymyksiin, jotka koskevat puhelinten käytön lopettamista tammikuussa 2012, hovioikeus palaa jäljempänä.

Edellä jaksossa 1.2 selostettujen seikkojen (5), (6) ja (7) osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset, jotka viittaavat Aarnioon puhelinten käyttäjänä. Lisäksi uudesta todistelusta ilmenevä Aarnion kulunvalvontamerkintä Itä-Pasilan virastokeskuksesta iltapäivältä 11.11.2013 tukee yhdessä muun kyseistä päivää koskevan todistelun kanssa osaltaan käräjäoikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan Aarnio on ollut vuonna 2013 Hollanti-puhelinten käyttäjä.

Näin ollen hovioikeudessa esitetty uusi näyttö tukee ja vahvistaa käräjäoikeuden yllä mainittuja johtopäätöksiä. Miltään osin uusi näyttö ei ole viitannut päinvastaiseen vaihtoehtoon eli siihen, että puhelimia olisi käyttänyt joku muu kuin Aarnio.

Käräjäoikeus ei ole kokoavasti käsitellyt tukiasematietoja eli niin sanottuja tolppatietoja. Niiden osalta hovioikeus toteaa, että puhelinten käyttäjiksi kerrotuista henkilöistä Aarnio on ainoa, jonka virkaliittymän on selvitetty paikantuneen samaan tukiasemaan kuin nyt käsiteltävät puhelimet. Tämäkin seikka tukee sinällään sitä johtopäätöstä, että muut kuin Aarnio eivät ole käyttäneet puhelimia, joskin sen itsenäinen näyttöarvo jää tukiasematietojen pienen määrän vuoksi verraten vähäiseksi muihin edellä selostettuihin seikkoihin nähden.

Lisäksi hovioikeus on tehnyt uudesta näytöstä seuraavat havainnot:

  • Hovioikeudessa esitetyt kulunvalvontatiedot muodostavat ainoan näytön, joka kertoo yhtäläisellä tavalla niin Aarnion, POL1:n, POL2:n kuin POL3:n liikkumisesta sillä ajanjaksolla, jolloin puhelimia on käytetty. Aarnion kulunvalvontamerkinnät ja puhelinten televalvontatiedot ovat keskenään täysin yhteensopivia, kun taas puhelinten pääasiallisiksi käyttäjiksi kerrottujen POL1:n, POL2:n ja POL3:n kulunvalvontamerkintöjen ristiriitoja televalvontatietojen kanssa on runsaasti, kuten edellä jaksossa 1.6 on selostettu. Tämä seikka vahvistaa sitä johtopäätöstä, että nimenomaan Aarnio on käyttänyt puhelimia.
  • Puhelinten paikantumiset tukiasemiin, jotka sijaitsevat väistötilojen lähellä Itä-Pasilassa ja Pasilan asemalla, ovat selvässä yhteydessä kulunvalvontamerkinnöistä ilmeneviin Aarnion käynteihin Itä-Pasilan väistötiloissa ja hänen liikkumiseensa siellä. Tämä johtopäätös, johon hovioikeus on päätynyt edellä jaksossa 1.8, tukee hyvin vahvasti sitä, että puhelinten käyttäjä on ollut Aarnio.

Siten uusi näyttö on näiltäkin osin tukenut nimenomaan sitä vaihtoehtoa, että puhelimet ovat olleet Aarnion käytössä. Sikäli kuin muulla näytöllä on voitu selvittää Aarnion liikkeitä vuosina 2011 ja 2012, aktiivisessa käytössä olleiden puhelinten paikantumistiedot ovat aina vastanneet Aarnion sijaintia. Toisaalta useimmilta päiviltä Aarnion liikkeistä ei ole ollut mitään selvitystä. On kuitenkin niin, että mitä enemmän tietyltä ajankohdalta tai päivältä on ollut saatavilla näyttöä, sitä vahvemmin se on viitannut juuri Aarnioon ja sitä selvemmin se on sulkenut muita puhelinten käyttäjiä pois. Lisäksi lukuisten yksittäisten päivien tai tapahtumien osalta uusi näyttö on yhdessä muun näytön kanssa osoittanut Aarnion olevan ainoa mahdollinen puhelinten käyttäjä.

Sen sijaan yhdessäkään tapauksessa kulunvalvonta-aineisto tai muukaan näyttö ei ole osoittanut, että puhelimen käyttäjän olisi täytynyt olla joku muu henkilö kuin Aarnio. Näin on ollut hovioikeuden arvion mukaan myös niissä tilanteissa, joihin Aarnion mukaan olisi tällainen ristiriita liittynyt. Niissä on ollut etupäässä kyse sellaisista kokouksista, tapaamisista ja muista tapahtumista, joiden tarkkoja ajankohtia ei ole voitu jälkikäteen varmuudella selvittää, kuten edellä jaksoissa 1.7.4 ja 1.7.5 käsitellyissä tapaamisissa Tuupakassa 15.3.2011 ja Itä-Pasilan väistötiloissa 20.4.2011. Tällaisissakin tilanteissa puhelimet ovat joka tapauksessa paikantuneet samoihin aikoihin samoille alueille, missä Aarnio on muun näytön perusteella ollut.

Uuden näytön ohella monet muutkin seikat viittaavat siihen, että puhelimia on käyttänyt Aarnio. Näitä ovat ensinnäkin edellä selostetut seikat (5), (6) ja (7), joita käräjäoikeus on arvioinut laajasti ja joita koskevat johtopäätökset hovioikeus on edellä hyväksynyt. Aarniolta on muun muassa takavarikoitu puhelimia ja muuta aineistoa, joka osoittaa hänen olleen prepaid-liittymien avulla yhteydessä samoihin tai vastaaviin tahoihin myös muulloin kuin nyt käsiteltävien televalvontatietojen kattamana ajanjaksona. Tätä koskeva Aarnion selitys siitä, että arkaluontoiset tietolähdepuhelimet olisivat vahingossa päätyneet hänen haltuunsa työpaikalta tuotujen poistettujen kaappien mukana, ei ole uskottava.

Lisäksi nyt käsiteltävät puhelimet ovat televalvontatietojen mukaan paikantuneet toistuvasti useiden sellaisten paikkojen lähelle, joihin Aarniolla on ollut samoihin aikoihin yhteys. Tällaisia ovat muun muassa Trevoc Oy:n toimitilat lentoaseman lähellä Vantaalla, Aarnion naisystävän koti Nurmijärvellä sekä muut vastaavat käräjäoikeuden tuomiossa luetellut paikat. Lisäksi uuden näytön perusteella puhelimet ovat useita kertoja paikantuneet Tuusulan Hyrylään lähelle Aarnion vuokraamaa varastoa. Yksittäiset paikantumiset tällaisiin paikkoihin voisivat Aarnion esittämällä tavalla selittyä sillä, että POL1, POL2 ja POL3 olisivat liikkuneet samoilla alueilla työtehtävissä tarkkailemassa epäiltyjä, tapaamassa tietolähteitä ja tarkistamassa huumausaineiden metsäkätköjä, tai sinänsä jopa sillä, että Aarnio olisi matkustanut samassa autossa heidän kanssaan, kun he ovat käyttäneet puhelimia. Kun tällaiset Aarnioon selvästi kytkeytyvät paikantumiset ovat kuitenkin olleet toistuvia, kysymys ei voi olla yhteensattumista. Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo niiden osaltaan osoittavan, että kyse on ollut Aarnion käytössä olevista puhelimista. Tätä tukee sekin, että siltä osin kuin Aarnion sijainnista on esitetty luotettavaa selvitystä, Aarnion on näytetty olleen edellä mainituissa paikoissa samaan aikaan puhelinten kanssa.

Sellaisia paikantumisia, joiden osalta asiassa ei ole tullut ilmi mahdollista yhteyttä Aarnioon vuosina 2011 ja 2012, on televalvontatietojen suureen määrään nähden ylipäätään vähän. Käräjäoikeudessa tällaisia ovat olleet muun muassa paikantumiset Salmisaarenrannan tukiasemaan Ruoholahdessa 17.6.2011, Pertunmaalle ja muualle Etelä-Savoon 5. ja 6.8.2011 sekä Ruskeasuon Nauvontien tukiasemaan 9.9.2011. Näiltä osin hovioikeus on edellä jaksoissa 1.7.10, 1.7.16 ja 1.7.17 päätynyt johtopäätöksenään siihen, että uuden näytön valossa puhelimet ovat olleet myös kyseisissä paikoissa Aarnion hallussa ja käytössä. Lisäksi uusi näyttö osoittaa, että Aarniolla on vastoin hänen käräjäoikeudessa esittämäänsä ollut vuonna 2011 Trevoc Oy:hyn liittyvä yhteys Latokasken ja Nöykkiön alueille, jonne puhelimia on paikantunut illalla 4.10.2011.

Uudesta todistelusta tehdyt havainnot myös vahvistavat käräjäoikeuden tekemiä johtopäätöksiä televalvontatietojen luotettavuudesta. Edellä jaksoissa 1.4–1.8 on käynyt ilmi, että hovioikeudessa esitettyjen kulunvalvontatietojen, televalvontatietojen ja muun näytön välillä on selviä ajallisia yhteyksiä. Tällaiset yhteydet osoittavat, että eri järjestelmien kellonajat eivät ole poikenneet toisistaan. Lisäksi aineistosta ilmenevät säännönmukaisuudet tukevat sekä televalvontatietojen että kulunvalvontatietojen luotettavuutta. Aarnion kulunvalvontamerkintöjen yhteys puhelinten paikantumisiin väistötilojen lähelle, mitä seikkaa on käsitelty edellä jaksossa 1.8, viittaa hyvin vahvasti siihen, että puhelimet ovat väistötiloista paikantuneet väistötilojen läheisiin tukiasemiin mutta eivät sen sijaan esimerkiksi Länsi-Pasilaan. Samoin silloin, kun osa puhelimista on jäänyt Pasilaan ja osa on ollut aktiivisessa käytössä muualla, Pasilaan jääneet puhelimet ovat johdonmukaisesti paikantuneet nimenomaan Länsi-Pasilaan. Nämä seikat tukevat sitä, että puhelimet ovat säilytyspaikastaan paikantuneet juuri Länsi-Pasilaan eivätkä esimerkiksi Itä-Pasilaan, ja osaltaan vahvistavat televalvontatietojen ja muun aineiston perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Samalla tele- ja kulunvalvontatietojen yhteensopivuus osaltaan osoittaa, että Aarniolta takavarikoitu kulkuavain on ollut nimenomaan hänen henkilökohtaisessa käytössään.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa edellä käsitellyn näytön tukevan erittäin vahvasti sitä, että puhelimet, joita televalvontatiedot koskevat, ovat olleet ainoastaan Aarnion hallussa ja käytössä. Seuraavaksi hovioikeus arvioi lähemmin Aarnion esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ja sen tueksi esitettyä näyttöä.

1.9.2 Aarnion esittämä tapahtumainkulku

Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaan puhelinten pääasialliset käyttäjät olivat olleet POL1, POL2 ja POL3, kuten nämä henkilöt ovat käräjä- ja hovioikeudessa myös itse kertoneet. Sitä syyttäjän väitettä vastaan, jonka mukaan puhelinten käyttäjä oli ollut Aarnio, puhuvatkin lähinnä nämä kertomukset, jotka näin ollen muodostavat keskeisen vastanäytön edellä käsitellylle pääosin kirjalliselle näytölle.

Kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.7 katsonut, uusi näyttö on lukuisten yksittäisten päivien osalta osoittanut vaihtoehtoisen tapahtumainkulun ja siihen liittyvät Aarnion väitteet paikkansa pitämättömiksi. Useiden erikseen arvioitujen tilanteiden osalta on näytetty, että Aarnion väitteitä tukevat POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset joko eivät vastaa muun näytön perusteella selvitettyjä tosiseikkoja tai ovat muutoin täysin epäuskottavia, ja sama koskee Aarnion sukulaisen kertomusta. Tällaiset ristiriidat eivät voi johtua siitä, että kyseiset henkilöt olisivat muistaneet asian väärin tai olisivat erehtyneet ajankohdista, sillä he ovat kertoneet tiettyjen päivien poikkeuksellisista tai muuten mieleenpainuvista tilanteista varsin yksityiskohtaisesti ja yksilöineet ajankohdat tiettyjen tapahtumien perusteella. Tämä pätee esimerkiksi POL1:n ja POL3:n kertomuksiin tapahtumista 1.11.2011, POL2:n kertomukseen tapahtumista 22.7. ja 16.11.2011 sekä Aarnion sukulaisen kertomukseen tapahtumista 5.5.2011.

Yksittäisten päivien ja tapahtumien lisäksi POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet yleisellä tasolla puhelinten käytöstä. Kertomuksista ilmenevä toimintatapa on ollut edellä jaksossa 1.5 lähemmin kuvatun Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukainen. Kertomusten mukaan huumerikosyksikön ”päivystysringin” käyttämiä tietolähdepuhelimia oli säilytetty Länsi-Pasilassa poliisilaitoksen niin sanotussa piilokonttorissa ja osaksi myös läheisellä pysäköintipaikalla olleissa leasingautoissa. Puhelinten säilytys piilokonttorissa oli jatkunut 2000-luvun alkuvuosista saakka ja oli tapahtunut ilman, että piilokonttorin pääasialliset käyttäjät eli huumerikosyksikön tarkkailuryhmän jäsenet olisivat tienneet asiasta mitään.

Hovioikeuden arvion mukaan televalvontatiedoista ilmenevä puhelinten käyttötapa vaikuttaa yleisellä tasolla olevan ainakin jossain määrin kyseisten kertomusten ja Aarnion esittämän tapahtumainkulun mukainen. Puhelinten käyttö arkipäivisin on usein ajoittunut normaalin virastotyöajan alkuun ja loppuun, jolloin useita puhelimia on käytetty yhtä aikaa. Tämä sopii siihen, että joku päivystysrinkiin kuulunut poliisimies olisi tarkistanut piilokonttorissa säilytetyt puhelimet yhdellä kertaa työpäivän aluksi ja lopuksi. Toisaalta puhelimia on usein käytetty Länsi-Pasilassa pitkiä aikoja kerrallaan sekä myös hyvin aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Lisäksi puhelimia on käytetty runsaasti viikonloppuisin ja juhlapyhinä, kuten itsenäisyyspäivänä. On kyseenalaista, missä määrin tällainen puhelinten käyttö vastaa kertomusten mukaisen päivystysringin toimintaa. Käräjäoikeus on katsonut tällaisten tilanteiden viittaavan vahvasti siihen, että puhelimet ovat olleet Aarniolla.

Aarnio on kuitenkin katsonut asian selittyvän sillä, että Länsi-Pasilassa oli ollut väistötila-aikanakin jonkin verran sellaisia poliisilaitoksen tiloja, joissa puhelimia käyttäneet henkilöt olivat päivittäin käyneet ja työskennelleet. Lisäksi puhelinten käytön varhain aamulla ja myöhään illalla on esitetty johtuneen työn luonteesta, jonka vuoksi työtehtäviä hoidettiin usein epätavanomaisina kellonaikoina. Tätä tukee se seikka, että POL1:n, POL2:n ja POL3:n liikkuminen poliisin tiloissa työvuorojen ulkopuolella ja vapaapäivinä ei uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen valossa ole ollut poikkeuksellista, mitä kysymystä hovioikeus on käsitellyt edellä jaksossa 1.4. Näin ollen hovioikeus katsoo, että Aarnion esittämän tapahtumainkulun ei yleisellä tasolla arvioituna voida todeta olevan ainakaan ilmeisessä ristiriidassa televalvontatiedoista ilmenevän puhelinten käyttötavan ja käytön ajankohtien kanssa.

Toisaalta vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vastaan puhuu se televalvontatiedoista havaittava seikka, että puhelimet ovat usein jakautuneet kahteen ryhmään: osa puhelimista on jätetty Länsi-Pasilaan samalla, kun osa on ollut aktiivisessa käytössä muualla. Jos Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomusten mukaisesti useat poliisimiehet olisivat osallistuneet puhelinten päivystämiseen, olisi oletettavaa, että ainakin joskus molempien ryhmien puhelimia olisi satuttu käyttämään samoihin aikoihin. Puhelimilla on kuitenkin ollut aina vain yksi käyttäjä kerrallaan, kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.5 katsonut.

Vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukainen järjestely puhelinten käytössä vaikuttaa myös erikoiselta ja ristiriitaiselta. Tietolähdetoiminnassa on kyse erittäin luottamuksellisesta henkilökohtaisesta yhteydenpidosta, ja POL1:n, POL2:n ja POL3:n on kunkin kerrottu vastanneen tietyn tietolähteen antaman tiedon ”hallinnoinnista”. Näistä seikoista huolimatta toisistaan riippumattomiin tietolähteisiin olisi pidetty yhteyttä puhelimilla, jotka olisivat olleet useiden poliisimiesten eli ”seitsikon” tai ”kahdeksikon” yhteiskäytössä. Tällaisten arkaluontoisten puhelinten toistuva jättäminen julkisella paikalla pidettyihin leasingautoihin ei olisi ollut riskitöntä. Puhelinten säilyttäminen piilokonttorissa vaikuttaa sekin ongelmalliselta, sillä kertomusten mukaan piilokonttorin varsinaisten käyttäjien eli tarkkailuryhmän jäsenten kohtaamista oli tullut välttää, kun puhelimia haettiin piilokonttorilta. Päivittäiset käynnit piilokonttorissa eri poliisimiesten toimesta olisivat myös olleet omiaan vaarantamaan piilokonttorin salassapidon ulkopuolisilta. Lisäksi järjestely olisi edellyttänyt jatkuvaa hallinnointia päivystysringin jäsenten kesken, sillä puhelinten käyttäjän on esitetty vaihtuneen päivittäin, joskus jopa useita kertoja päivässä, ja edellä todetusti Länsi-Pasilaan on jätetty vaihtuva joukko puhelimia. Vaikuttaa myös hankalalta, että väistötilojen aikana ainoat päivystysringin käytössä olleet avaimet piilokonttoriin olisivat olleet POL1:n työhuoneessa Itä-Pasilassa, kun piilokonttori oli Länsi-Pasilassa.

Toisaalta Aarnion mukaan kyseisiä järjestelyjä oli edellä selostetuista seikoista huolimatta pidetty hyvänä ja tarkoituksenmukaisena toimintamallina, joka oli sopinut käytettävissä oleviin rajallisiin resursseihin. Huumerikosyksikön tietolähdetoiminnassa ei ollut tarvetta esimerkiksi sille, että yhteys poliisiin olisi ollut saatavissa välittömästi, eikä toimintatapaan ollut kertomusten mukaan liittynyt muitakaan todellisia ongelmia tai puutteita.

Hovioikeus katsoo, että vaikka puhelinten säilyttäminen piilokonttorissa ja osin myös autoissa vaikuttaa monellakin tavalla varsin epätarkoituksenmukaiselta toimintatavalta, arvioinnissa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, kuinka mielekkäänä tai käytännöllisenä sitä olisi yleisen elämänkokemuksen mukaan pidettävä. Kun kuitenkin on ilmeistä, että tällainen järjestely on omiaan aiheuttamaan ylimääräistä työtä ja lisäämään tietolähdetoimintaan liittyviä riskejä, on tarpeen arvioida syitä, joita piilokonttorin käyttämisen perusteeksi on esitetty.

Ainoat asiassa esiin tulleet varteenotettavat syyt kyseisen poikkeuksellisen toimintamallin käytölle ovat olleet aiemmin vakiintuneen menettelyn jatkaminen sekä pyrkimys välttää sitä, että puhelimet paikantuisivat samaan tukiasemaan kuin mihin poliisitalolta paikantuu. Ensin mainitun syyn osalta on ensinnäkin huomattava, että puhelinten vakiintunut käyttötapa on mitä ilmeisimmin ollut helposti muutettavissa, sillä niin on kerrottu tehdyn alkuvuonna 2012 paljastumisriskin vuoksi, mitä seikkaa hovioikeus arvioi jäljempänä lähemmin. Niin ikään on epäuskottavaa, että tällaista toimintamallia olisi noudatettu vuosien ajan, jos sille ei olisi ollut mitään muuta perustetta kuin aiemman työtavan jatkaminen.

Ainoaksi varsinaiseksi syyksi piilokonttorin käytölle jääkin kertomusten perusteella se, että puhelinten paikantumista poliisitalon läheiseen tukiasemaan oli haluttu välttää, jotta paikantumistiedot eivät aiheuttaisi tietolähdetoiminnan paljastumista. Tämä selitys ei kuitenkaan ole vakuuttava seuraavista syistä.

Ensinnäkään asiassa ei ole tullut ilmi, että tietolähdepuhelinten sijaintitietojen olisi pelätty paljastuvan ulkopuolisille käytännössä muulla tavoin kuin laissa säädettyjen salaisten pakkokeinojen käytön kautta. Aarnion kannan mukaan riskinä olisivat olleet erityisesti tilanteet, joissa rikollispiireissä toimiva tietolähde joutuu itse rikostutkinnan kohteeksi ja toinen poliisiyksikkö hankkii tältä takavarikoiduista puhelimista televalvontatietoja. Tällöin tietolähteen kanssavastaajat ja muutkin ulkopuoliset tahot voisivat havaita julkisesta esitutkinta-aineistosta, että tietty puhelin paikantuu Pasilaan. Tämä tieto voisi paljastaa tietolähdetoiminnan, koska ulkopuolinen voisi siitä päätellä, että henkilö on ollut salaa yhteydessä poliisiin. Hovioikeus ei pidä lainkaan uskottavana, että puhelimia olisi säilytetty piilokonttorissa tällaisen syyn vuoksi. Helsingin poliisilaitoksen tiloissa on joka tapauksessa säilytetty ja käsitelty sellaisia puhelimia, joita on riidattomasti käytetty poliisin luottamukselliseen yhteydenpitoon, eikä tähän liittyvää paikantumista ole pidetty riskinä.

Toiseksi piilokonttori on sijainnut Länsi-Pasilassa lyhyen matkan päässä poliisitalolta, ja molemmista paikoista on voinut paikantua samaan tukiasemaan, kuten Aarnio on itsekin kertonut. Asiassa ei ole esitetty mitään järjellistä selitystä sille, miten puhelinten säilyttäminen poliisitalon lähellä olevassa piilokonttorissa Pasilassa olisi ylipäätään voinut vähentää Pasilaan paikantumisen aiheuttamaa paljastumisriskiä. Tätä koskevat väitteet ovat jo itsessään ristiriitaisia, sillä kertomusten mukaan POL1:n alkuvuonna 2012 saama tieto KRP:n tutkinnassa havaittujen puhelinten paikantumisesta Pasilaan oli antanut aiheen epäillä, että tietolähdetoiminta olisi paljastumassa. Jos kuitenkin Pasilaan tai ”Pasilan mutkaan” paikantumisen olisi katsottu aiheuttavan riskin tietolähdetoiminnalle, niin tietolähdepuhelinten säilyttäminen Pasilassa olevassa piilokonttorissa ei olisi ollut alun perinkään perusteltua.

Kolmanneksi puhelimia on viety myös Itä-Pasilaan, varsinkin loppuvuonna 2011, kuten televalvontatiedoista on edellä jaksossa 1.8 kuvatuin tavoin käynyt ilmi. Tällöin puhelimet ovat paikantuneet poliisilaitoksen väistötilojen läheisiin tukiasemiin, eikä väistötilojen sijainti Itä-Pasilassa ole ollut salainen. Kun puhelimia on voitu käyttää tällä tavoin poliisin tiloissa Itä-Pasilassa, ei ole alkuunkaan uskottavaa, että samat puhelimet olisi kuitenkin päivän päätteeksi viety takaisin Länsi-Pasilassa poliisilaitoksen lähellä olevaan piilokonttoriin sen vuoksi, että poliisilaitokseen tai Pasilaan liittyviä paikantumisia olisi haluttu välttää.

Neljänneksi paikantumiseen liittyvät riskit olisivat joka tapauksessa olleet vältettävissä piilokonttorijärjestelyn käyttämisen sijaan siten, että Pasilassa puhelimet olisi pidetty sammutettuina ja ne olisi avattu vain Pasilan ulkopuolella. Estettä tällaiselle ei ilmeisestikään olisi ollut, sillä POL1:n kertoman mukaan juuri näin oli ryhdytty menettelemään, kun toimintatapoja alkuvuonna 2012 muutettiin. Tällaisen järjestelyn toteuttamista olisi vielä ollut omiaan helpottamaan puhelinten väitetty säilyttäminen leasingautoissa, joilla liikutaan jatkuvasti Pasilan ulkopuolella.

Yllä mainituin perustein hovioikeus katsoo, että Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ja siihen liittyvät kertomukset ovat täysin epäuskottavia sen keskeisen seikan osalta, minkä vuoksi puhelinten säilytyspaikkana olisi pidetty Länsi-Pasilassa olevaa piilokonttoria.

Vaihtoehtoiseen tapahtumainkulkuun liittyy epäuskottavia piirteitä myös sen osalta, ketkä olivat olleet puhelinten päivystysringistä tietoisia. Aarnion kantana käräjäoikeudessa on ollut, että päivystysringin toimintaan oli osallistunut ”seitsikko” tai ”kahdeksikko”, mitä käsitteitä ei ole hänen puolestaan enää hovioikeudessa käytetty. Hovioikeudessa kerrotun mukaan puhelinten käyttämiseen olivat osallistuneet POL1, POL2, POL3, POL4, POL5 ja POL6 sekä joskus myös Aarnio itse. Kuten edellä jaksossa 1.5 on todettu, Aarnio on asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa kertonut myös POL7:n ja POL8:n liittyneen asiaan, vaikka nämä eivät ole todellisuudessa tienneet päivystysringistä mitään. Aarnio ei ole voinut ainakaan POL8:n kohdalla erehtyä asiasta, sillä vielä hovioikeudessakin Aarnion puolesta on yksilöidysti esitetty, että POL8 olisi voinut käyttää puhelimia esimerkiksi 15.8. ja 26.10.2011. Aarnion hovioikeudessa antamat selitykset siitä, miksi hän on aiemmin maininnut puhelinten käyttäjiksi asiaan täysin liittymättömiä henkilöitä, eivät ole uskottavia.

Erittäin arkaluontoisten tietolähdepuhelinten on väitetty olleen lukuisten henkilöiden yhteiskäytössä ja toiminnan on kerrottu jatkuneen vuosia. Tästä huolimatta POL9 ei ole tiennyt puhelinten säilytyksestä piilokonttorissa, vaikka hän on ollut nimettynä tietolähdetoiminnasta vastaavaksi henkilöksi ja sijaistanut Aarniota yksikön päällikkönä tämän ollessa virkavapaalla vuosina 2010 ja 2011. Myöskään piilokonttoria pääasiallisesti käyttäneen tarkkailuryhmän päälliköllä POL10:llä taikka ryhmänjohtajina toimineilla POL11:llä tai POL12:lla ei ole ollut mitään tietoa tai havaintoa siitä, että piilokonttorissa olisi päivittäin käynyt tarkkailuryhmään kuulumattomia poliisimiehiä hakemassa siellä säilytettyjä puhelimia, käyttämässä puhelimia siellä tai palauttamassa niitä sinne. POL9:n, POL10:n, POL11:n ja POL12:n täydellinen tietämättömyys asiasta puhuu sitä vastaan, että puhelimia varten olisi ollut kertomusten mukainen päivystysrinki ja että piilokonttoria olisi käytetty tietolähdepuhelinten säilyttämiseen lähes vuosikymmenen ajan.

Varsinaisen päivystysringin olemassaolosta ovat Aarnion lisäksi kertoneet edellä mainituista henkilöistä ainoastaan POL1, POL2 ja POL3. He ovat kertoneet käyneensä piilokonttorilla ja käyttäneensä puhelimia ainakin viikoittain. Sen sijaan POL4, POL5 ja POL6 eivät ole kertoneet päivystysringistä, vaan he ovat kertoneet vain tarkistaneensa puhelimia POL1:n pyynnöstä. Kertomusten perusteella puhelinten tarkistaminen ei myöskään olisi ollut heidän kohdallaan säännöllistä eivätkä he olisi edes tienneet, kenen kanssa viestivät. POL5 ja POL6 eivät myöskään ole lainkaan kertoneet piilokonttorissa käynnistä, vaan he ovat kertoneet tarkistaneensa puhelimia vain autoissa. Siten POL1, POL2 ja POL3 jäävät Aarnion lisäksi ainoiksi henkilöiksi, joiden kertomukset tukevat väitettä vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaisesta puhelinringistä.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku sopii sinänsä osaan televalvontatietoja mutta se on monella tavoin epäuskottava, epäjohdonmukainen ja ristiriidassa muun näytön kanssa. Vaihtoehtoisen tapahtumainkulun puolesta puhuvat etupäässä POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset, jotka ovat edellä katsotusti osoittautuneet uuden näytön valossa paikkansa pitämättömiksi useiden yksittäisten päivien osalta. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella arvioida, miltä osin nämä kertomukset piilokonttorista ovat kokonaan sepitettyjä ja miltä osin niihin on sisältynyt mahdollisesti totuudenmukaisia tietoja piilokonttorilla joskus säilytetyistä muista puhelimista, kuten valeosto- ja peitetoimintakoulutukseen liittyneistä puhelimista sekä sellaisista puhelimista, jotka ovat odottaneet käyttöönottoa. Edellä selostetut näkökohdat huomioon ottaen ei kuitenkaan jää mitään epäilystä siitä, että niitä puhelimia, joiden televalvontatiedoista on nyt kyse, ei ole säilytetty piilokonttorissa Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomalla tavalla.

1.9.3 Johtopäätös puhelinten käyttäjästä

Hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.1 katsonut asiassa esitetyn näytön tukevan erittäin vahvasti sitä, että puhelimet ovat olleet vain Aarnion hallussa ja käytössä. Aarnion esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku puolestaan on monilta osin epäuskottava ja ristiriitainen, kuten edellä jaksossa 1.9.2 on katsottu. Sitä tukevat Aarnion oman kertomuksen lisäksi lähinnä POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset, jotka ovat useissa kohdin olleet selvässä ristiriidassa hovioikeudessa esitettyjen uusien todisteiden ja muun näytön kanssa ja jotka ovat olleet muutoinkin epäuskottavia. Näin ollen sitä, että nyt käsiteltävät puhelimet olisivat olleet muiden henkilöiden kuin Aarnion käytössä, ei voida pitää millään tavoin varteenotettavana vaihtoehtona.

Paitsi että Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on jo itsessään epäuskottava ja epätodennäköinen, sen selitysarvo osoittautuu erittäin heikoksi varsinkin verrattaessa sitä syyttäjän esittämään tapahtumainkulkuun. Se, että puhelimet ovat olleet Aarniolla, joka on käyttänyt niitä pääasiassa kotonaan, selittää sellaisenaan käytännössä kaiken asiassa näiltä osin esitetyn kirjallisen näytön. Vaihtoehtoinen tapahtumainkulku taas on paikoitellen hyvinkin monimutkainen, ja siinä olisi pitänyt sattua lukuisia erittäin epätodennäköisiä yhteensattumia ja useiden henkilöiden olisi pitänyt toimia mutkikkaalla, odottamattomalla tai epätarkoituksenmukaisella tavalla ilman mitään järkevää syytä. Siltikään vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei selitä edellä jaksossa 1.7 käsiteltyjä lukuisia puhelinten käyttötilanteita, joissa ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi puhelinten käyttäjänä on jäänyt Aarnio. Se ei myöskään selitä sitä, miksi puhelinten paikantumiset väistötilojen lähelle liittyvät erittäin vahvasti kulunvalvontatiedoista ilmeneviin Aarnion käynteihin väistötiloissa, kuten edellä jaksossa 1.8 on käsitelty.

Yhdessä tarkasteltuna televalvontatiedot, Aarnion kulunvalvontatiedot ja muu hänen liikkeistään esitetty näyttö tukevat ja täydentävät toisiaan, jolloin niistä muodostuu yhtenäinen ja johdonmukainen kokonaiskuva tapahtumista. Tämä toisistaan riippumattomista lähteistä koottu yhdensuuntainen näyttökokonaisuus tukee erittäin vahvasti syyttäjän esittämää tapahtumainkulkua. On vaikea nähdä, miten asia voisi olla näin, jos kysymys olisi Aarnion esittämällä tavalla pelkästä tarinasta, joka olisi tarkoitushakuisesti kehitetty televalvontatietojen ympärille vailla todellisuuspohjaa.

Televalvontatietojen ja Aarnion liikkeitä koskevan näytön yhteensopivuus korostuu entisestään, kun vertailukohdaksi otetaan POL1:n, POL2:n ja POL3:n liikkeitä koskevan näytön suhde televalvontatietoihin. Kuten edellä jaksoissa 1.4 ja 1.6 on todettu, viimeksi mainittujen henkilöiden kulunvalvontatiedot sopivat yhteen heidän omia liikkeitään koskevan muun näytön kanssa mutta sen sijaan ristiriitoja näiden tietojen ja televalvontatietojen välillä on kunkin heistä kohdalla kymmenittäin.

Verrattaessa syyttäjän esittämää tapahtumainkulkua ja Aarnion vaihtoehtoista tapahtumainkulkua voidaan edelleen todeta seuraavaa. Erittäin laajasta kirjallisesta näytöstä ei ole tullut esiin mitään konkreettista osoitusta tai viitettä siitä, että puhelimet olisivat todellisuudessa olleet kertaakaan POL1:llä, POL2:lla tai POL3:lla. Puhelinten ei esimerkiksi ole selvitetty paikantuneen heidän kotiensa läheisiin tukiasemiin kuin enintään ohimennen, vaikka muun muassa POL2 on kertonut käyttäneensä puhelimia loma-aikoinakin. Sen sijaan Aarnion kodin lähelle Länsi-Pasilaan puhelimet ovat paikantuneet päivittäin. Vertailun vuoksi hovioikeus toteaa, että POL1:n ja POL2:n kotien lähelle on kyllä paikantunut eräitä muita puhelimia ja liittymiä, joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä, kuten niin sanottujen anonymisaattorin ja suodatinlaitteen testaamisessa käytetyt liittymät sekä niin sanotut turvapuhelimet. Aarnion vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vastaan puhuu osaltaan se, että tällaisten hyvinkin lyhytaikaisesti käytettyjen puhelinten paikantumisilla on selvä yhteys POL1:een ja POL2:een, kun taas nyt käsiteltävien puhelinten paikantumisista ei ilmene mitään konkreettista yhteyttä heihin, vaikka niiden teletietoja on noin vuoden ajalta ja he ovat kertoneet käyttäneensä puhelimia jatkuvasti.

Vastaavasti myöskään puhelinten käytössä olleiden taukojen ajankohdat eivät ole vastanneet POL1:n, POL2:n ja POL3:n poissaoloja mutta kylläkin Aarnion ulkomaanmatkoja. Vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa tämä olisi sattumaa, minkä lisäksi Aarnio olisi kotimaan lomamatkoille lähtiessään ottanut puhelimet itselleen, vaikka hän ei muutoin olisi juurikaan käsitellyt niitä ja vaikka muita puhelinten käyttäjiä on samaan aikaan jäänyt töihin.

Edelleen POL1:ltä, POL2:lta tai POL3:lta ei ole selvitetty takavarikoidun mitään nyt käsiteltäviin puhelimiin liittyvää aineistoa. Aarnion työhuoneesta ja autotalleista on sitä vastoin takavarikoitu puhelimia, joilla on pidetty yhteyttä samaan henkilöpiiriin kuin nyt käsiteltävillä puhelimilla, sekä muuta tällaiseen yhteydenpitoon liittyvää aineistoa, kuten edellä on käsitelty.

Kaikki edellä todetut seikat huomioon ottaen hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen johtopäätökseen, ettei jää järkevää epäilyä siitä, että puhelinten käyttäjä on ollut Aarnio ja että Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei pidä paikkaansa.

Tämä yleinen johtopäätös ei kuitenkaan koske sitä, kuka on ollut VV-puhelimen käyttäjä 22.2. ja 1.3.2012, jolloin kyseistä puhelinta on syytteen mukaan käytetty tarkoituksin lavastaa ulkopuolinen henkilö puhelimen käyttäjäksi. Käräjäoikeus on näiltä osin katsonut puhelimen olleen osin POL2:lla ja osin Aarniolla. Hovioikeus arvioi asiaa jäljempänä erikseen jaksossa 3.2.2 kohdan 21 yhteydessä.

1.9.4 Johtopäätöksen merkityksestä ja puhelinten käyttötarkoituksesta

Aarnio on esittänyt, että puhelinten käyttäjällä ei olisi asian arvioinnin kannalta merkitystä, koska tietyn puhelimen hallinta tai puhelimella tapahtuva yhteydenpito ei sellaisenaan ole osoituksena rikoksesta ja koska puhelimia oli joka tapauksessa käytetty poliisin laillisiin virkatoimiin.

Hovioikeus toteaa tältä osin, että koska Aarnion on edellä katsottu olleen puhelinten käyttäjä, puhelinten televalvontatiedot ovat osoituksena sekä hänen liikkeistään että siitä, milloin hän on pitänyt yhteyttä vastapuoliin eli VV:hen, SS:ään, RR:ään, KK:hon ja hollantilaisiin liittymiin. Jäljempänä arvioidaan, mikä merkitys tällaisille seikoille kussakin tapauksessa on annettava.

Lisäksi on huomattava, että Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on perustunut keskeisesti siihen väitteeseen, että puhelinten käyttäjinä olisivat olleet muut henkilöt kuin hän itse. Tätä väitettä tukevat kertomukset ovat osoittautuneet useissa kohdin paikkansa pitämättömiksi varsinkin hovioikeudessa esitetyn uuden näytön perusteella. POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet puhelinten käytön lisäksi myös siitä, millaiseen tietolähdetoimintaan tai muuhun asiaan yhteydenpito puhelimilla oli eri tilanteissa liittynyt. Näiden vaihtoehtoista tapahtumainkulkua tukevien kertomusten totuudenvastaisuus puhelinten käyttäjän osalta saattaa niiden uskottavuuden muiltakin osin hyvin kyseenalaiseen valoon.

Tietolähdetoimintaa koskeville kertomuksille on ollut leimallista se, että erityisesti televalvontatietojen kattamalta ajanjaksolta eli alkuvuoden 2011 ja alkuvuoden 2012 väliseltä ajalta väitteet tietolähdetoiminnasta eivät ole olleet mitenkään tarkistettavissa muusta todistelusta, vaan käytännöllisesti katsoen ainoana näyttönä niistä ovat vain henkilöiden itsensä sekä Aarnion, POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset. Vaikka he ovat sinänsä olleet valmiita kertomaan erittäin arkaluontoisena pidettävästä tietolähdetoiminnasta laajastikin, kertomukset ovat jääneet suurelta osin ylimalkaisiksi. Siltä osin kuin tietolähdetoimintaan liittyvästä yhteydenpidosta kyseisenä aikana on kerrottu tarkemmin, asiaan liittyviä väitteitä ei ole juurikaan voitu vahvistaa muusta näytöstä tai ne ovat olleet muun näytön kanssa ristiriidassa. Osin kertomukset ovat myös olleet epäuskottavia, eikä uskottavuutta lisää se, että POL1, POL2 ja POL3 ovat kertoneet hyvinkin yksityiskohtaisesti puhelinten käytöstä ja tietolähdetoimintaan liittyvästä yhteydenpidosta nimenomaan sellaisina päivinä, jotka ovat olleet merkityksellisiä syytteessä tarkoitettujen tynnyrilähetysten kannalta.

Ulkopuolinen näyttö kyseessä olevan ajanjakson tietolähdetoiminnasta onkin koostunut etupäässä muiden poliisien tai virkamiesten kertomuksista koskien sitä, että heidän käsityksensä mukaan joltakulta olisi saatu tietolähdetietoa tai että joku olisi toiminut tietolähteenä. Tällaisten käsitysten taustalla vaikuttavat pitkälti olleen viime kädessä Aarniolta itseltään tulleet tiedot. Käytännössä ainoaksi tämän ajanjakson tietolähdetoimintaa koskevaksi väitteeksi, josta on esitetty luotettavaa ulkopuolista näyttöä, on jäänyt Aarnion valituksen salaisessa osassa selostettu tapaus, joka on myös ollut kytkettävissä puhelinten televalvontatietoihin. Se ei kuitenkaan ajoitu minkään tynnyrilähetyksiin liittyvän riidattoman tai riitaisen tapahtuman ajalle.

Sitä vastaan, että puhelinten käytössä olisi ollut kysymys Aarnion itsensä hoitamasta tietolähdetoiminnasta, puhuu myös se, että kukaan tietolähdetoiminnasta kuulluista huumerikosyksikön poliisimiehistä ei ole kertonut, että Aarnio olisikin hoitanut puhelimitse tapahtuvan yhteydenpidon tietolähteisiin kokonaan yksin. Myöskään Aarnio itse ei ole tällaisesta kertonut, eikä tällainen vaihtoehto saa tukea muustakaan näytöstä. Lisäksi sitä vastaan puhuvat useat seikat, jotka viittaavat siihen, että puhelinten käyttötarkoituksena ei ylipäätään ole ollut tietolähdetoiminta:

  • Yhteydenpidossa kaikkien vastapuolten kanssa on käytetty pelkkiä tekstiviestejä. On selvää, että tällainen rajoitus puhelinten käytössä on hankaloittanut yhteydenpitoa. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut ilmi mitään uskottavaa syytä sille, miksi tällaista toimintatapaa olisi puolin ja toisin noudatettu ehdottoman huolellisesti, jos puhelinten käyttötarkoituksena olisi ollut tietolähdetoiminta tai muukaan lainmukainen toiminta, kuten tietolähteenä toimivan henkilön avustaminen erilaisissa yksityisasioissa. Hyötyä pelkkien tekstiviestien käyttämisestä on sen sijaan silloin, jos halutaan suojautua viranomaisten käyttämiä telepakkokeinoja vastaan ja välttää se, että puhelinten käyttäjien henkilöllisyydet paljastuisivat telekuuntelussa äänen perusteella.
  • Aarnio on vaihtanut yhteydenpitoon käyttämänsä puhelimen ja liittymän tyypillisesti muutaman kuukauden välein, ja samalla vastapuoli on vaihtanut oman puhelimensa ja liittymänsä. Tällaisesta toimintamallista on aiheutunut ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia. Puhelinten ja liittymien yhtäaikaisella vaihtamisella on kuitenkin voitu tehokkaasti katkaista niihin mahdollisesti kohdistuvat telepakkokeinot. Se, että tätä toimintatapaa on noudatettu hyvin säntillisesti, ei viittaa siihen, että puhelinten käyttötarkoituksena olisi ollut tietolähdetoiminta tai muu lainmukainen toiminta.
  • Aarnion autotallista takavarikoidussa puhelimessa, jolla hän on pitänyt aiemmin yhteyttä KK:hon, on ollut vuodelta 2010 olevia tekstiviestejä, jotka osoittavat, että viestintä on koskenut huumausaineen määrää ja että kyse ei ole ollut tietolähdetoiminnasta. Väitteet siitä, että keskustelut olisivatkin koskeneet muun muassa tietolähdetoimintaan liittyvää vihjepalkkiota, eivät ole uskottavia. Niiden uskottavuutta heikentää entisestään se, että Aarnion jääminen virkavapaalle ja siirtyminen Elisa Oyj:n palvelukseen syksyllä 2010 ei näytä vaikuttaneen kyseiseen viestittelyyn. Vastaava huomio voidaan tehdä Aarnion ja VV:n välisestä yhteydenpidosta, joka on televalvontatietojen mukaan ollut käynnissä jo ennen Aarnion virkavapaan päättymistä ja jatkunut samaan tapaan Aarnion palattua hoitamaan virkaansa. Tämä puhuu sitä vastaan, että kyseinen yhteydenpito olisi liittynyt virkatehtäviin. Aarnion ja KK:n vuoden 2010 yhteydenpitoon hovioikeus palaa lähemmin jäljempänä kohdan 15 arvioinnin yhteydessä.
  • Aarnio on pyrkinyt peittelemään yhteydenpitoa kätkemällä siihen liittyvää aineistoa poikkeuksellisella tavalla, mikä ilmenee varsinkin hänen autotalleihinsa kohdistetuista kotietsinnöistä. Edellä mainittu vuoden 2010 KK-puhelin on löytynyt autotallissa olleen kengän sisältä, ja kaksi eri aikoina käytettyä VV-puhelinta on löytynyt suksipussin sisältä ja lakanan välistä. Autotallissa olleen hyllykön reunalistan alle on puolestaan ollut kätkettynä kokoontaiteltu lappu, johon on merkitty vuoden 2013 hollantilaisten vastinliittymien tietoja ja liittymien vaihdossa käytetty sähköpostiosoite. Aineiston kätkeminen Aarnion yksityisessä käytössä olleisiin autotalleihin puhuu sitä vastaan, että kyse olisi ollut tietolähdetoiminnasta tai muustakaan laillisesta toiminnasta. Samaan suuntaan viittaa se, että Aarnio on pyrkinyt salaamaan kirjautumisensa kyseiseen sähköpostiosoitteeseen tekemällä sen Helsingin poliisilaitoksen tiloissa yhteiskäytössä olleella tietokoneella, kuten käräjäoikeus on katsonut.
  • Kuten edellä jaksossa 1.7.23 on katsottu, Aarnio on 16.11.2011 ottanut SS:ltä vastaan puhelimen, jota hän on sen jälkeen käyttänyt yhteydenpidossa SS:n kanssa. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset, joiden mukaan tällainen menettely viittaa vahvasti siihen, että kyse on muusta puhelimesta kuin tietolähdepuhelimesta. Jäljempänä hovioikeus palaa siihen, mikä merkitys on sillä, että SS on ostanut kyseisen puhelimen samalla kertaa kuin kohdassa 5 tarkoitetun hasislähetyksen vastaanottopuhelimen.

Toisaalta on eräitä seikkoja, joille ei voida juurikaan antaa merkitystä arvioitaessa, onko puhelinten käyttötarkoituksena ollut tietolähdetoiminta. Näin on muun muassa puhelinten ja latausseteleiden hankkimisen osalta. Esimerkiksi se seikka, että osa Aarnion käyttämistä puhelimista on hankittu Helsingin poliisilaitoksen varoin, sopii yhtä lailla niin syyttäjän kuin Aarnionkin esittämään tapahtumainkulkuun: Aarnion mukaan kyse on ollut huumerikosyksikön tietolähdetoiminnasta, kun taas syyttäjän mukaan Aarnio on käyttänyt omassa lainvastaisessa toiminnassaan huumerikosyksikön resursseja. Vastaavalla tavalla prepaid-liittymien latausseteleitä on hankittu huumerikosyksikössä laillista toimintaa varten, eivätkä selvitykset latausseteleiden hankkijasta sellaisenaan osoita, onko Aarnio käyttänyt niillä ladattuja liittymiä laillisiin vai laittomiin tarkoituksiin.

Puhelinten ostotapahtumilla ja liittymien lataustapahtumilla on kuitenkin se merkitys, että tutkinnassa niiden avulla on voitu saada televalvontatiedot useista puhelimista ja liittymistä, joilla kaikilla Aarnio on pitänyt yhteyttä samoihin tahoihin eli VV:hen, SS:ään, RR:ään, KK:hon sekä hollantilaisiin liittymiin. Näiden lisäksi on tullut esiin ainoastaan yksi näihin vastapuoliin kytkeytymätön puhelin. Kyseinen puhelin on ostettu samalla kertaa eräiden SS- ja RR-puhelinten kanssa, ja se on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin liittynyt POL1:n virkatehtäviin. Kaikki muut 13 puhelinta ja liittymää ovat edellä katsotusti olleet Aarnion käytössä, ja hän on pitänyt niillä yhteyttä nimenomaan yllä mainittuihin vastapuoliin ja noudattanut niiden käytössä edellä käsiteltyjä poikkeuksellisia menettelytapoja. Useat muutkin seikat kytkevät kohtiin 1–5 liittyvät puhelimet, liittymät ja henkilöt toisiinsa, eikä niidenkään kautta ole tullut esiin muita vastapuolia. Näitä seikkoja ovat etenkin seuraavat:

  • Aarnio on ollut samalla puhelimella yhteydessä sekä KK:hon syksyllä 2011 että SS:ään tammikuussa 2012, minkä lisäksi SS on aiemmin vuonna 2011 käyttänyt kyseistä puhelinta yhteydenpidossa Aarnioon. Nämä seikat on selostettu lähemmin käräjäoikeuden tuomiossa.
  • SS on 9.4.2011 poikkeuksellisesti soittanut hollantilaisesta liittymästä Aarnion RR-puhelimeen, mitä hovioikeus on käsitellyt edellä jaksossa 1.7.5.
  • Aarnio on 14.7.2011 sopinut tapaamisen RR:n kanssa käyttämällä KK:ta viestinvälittäjänä, mikä ilmenee uusista todisteista. Tämä on tapahtunut RR-puhelin- ja liittymäparin käytön lopettamisen 12.7.2011 ja uuden RR-yhteyden avaamisen 19.7.2011 välillä.
  • Aarnio on 20. ja 22.7.2011 ollut VV-puhelimellaan poikkeuksellisesti yhteydessä SS:n siviililiittymään, mitä hovioikeus on käsitellyt edellä jaksossa 1.7.14.
  • Aarnio on 6.1.2012 RR:ää tavatessaan ollut riidattomasti yhteydessä tämän siviililiittymällä Hollannissa olleeseen KK:hon ja ilmoittanut prepaid-liittymien käytön lopettamisesta.
  • Aarnio on pitänyt samoihin henkilöihin yhteyttä prepaid-liittymiä käyttäen myös aiemmin ja myöhemmin, kuten edellä jaksoissa 1.2 ja 1.9.1 on todettu. Myös näiltä osin ristikkäiset yhteydet eri puhelinten ja liittymien välillä ovat liittyneet samoihin henkilöihin, sillä Aarnio on ollut vuonna 2013 samalla puhelimella yhteydessä sekä VV:hen että KK:hon, kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee.

Paitsi että puhelinten ja liittymien käyttäminen useissa tilanteissa ristiin eri vastapuolten kanssa puhuu selvästi sitä vastaan, että kysymys olisi ollut tietolähdetoiminnasta, on huomionarvoista, että tällaiset poikkeukselliset yhteydenotot ovat aina liittyneet samaan henkilöpiiriin eli VV:hen, SS:ään, RR:ään ja KK:hon ilman, että muita tahoja olisi tullut esiin. Toinen huomionarvoinen seikka on, että nämä henkilöt ovat asemaltaan hyvin erilaisia, eikä asiassa ole tullut ilmi perustetta sille, miksi huumerikosyksikön lukuisista tietolähteistä juuri he olisivat valikoituneet tietolähteiksi, joihin Aarnio pitäisi yksin yhteyttä tietyn poikkeuksellisen menettelytavan mukaisesti käyttämällä pelkkiä tekstiviestejä.

Kyseisten henkilöiden lisäksi Aarnion viestinnän vastapuolena on kohdissa 1–5 tarkoitetulla ajanjaksolla ollut hollantilaisia liittymiä, ja yhteydenpitoa eräisiin toisiin hollantilaisiin liittymiin on ollut myös vuonna 2013 kohdassa 6 tarkoitetulla ajanjaksolla. Syyttäjän mukaan kyseessä ovat olleet huumausaineiden maahantuonnin järjestelyihin liittyvät tahot. Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaan hollantilaisissa liittymissä oli kyse kahdesta erillisestä tietolähteestä, joilta huumerikosyksikkö oli saanut merkityksellistä tietolähdetietoa. Näistä vuosien 2011 ja 2012 kontaktin oli kertomusten mukaan hankkinut POL2 ja vuoden 2013 kontaktin puolestaan POL3.

Hovioikeudella ei ole toimitetun pääkäsittelyn perusteella aihetta päätyä toiseen johtopäätökseen kuin käräjäoikeus, joka on katsonut, että televalvontatiedoista ilmenevässä yhteydenpidossa hollantilaisiin liittymiin ei ole ollut kysymys tutkijoiden kertomista tietolähdeyhteyksistä. Järkevää selitystä ei ole esitetty esimerkiksi sille, minkä vuoksi hollantilaisten prepaid-liittymien takana olleiden anonyymien tietolähteiden kanssa käytetyt puhelimet ja liittymät olisi pitänyt vaihtaa muutamien kuukausien välein, eikä sille, miksi kahden eri tietolähteen kanssa eri aikoina käytetyt liittymät olisivat paikantuneet samalle alueelle Hollannissa sijaitsevassa Arnhemin kaupungissa, joka on jäljempänä kohdan 1 arvioinnin yhteydessä käsiteltävällä tavalla liittynyt tynnyrilähetyksiin. Väitteet Hollanti-puhelinten käytöstä tietolähdetoimintaan ovat ylipäätään olleet täysin epäuskottavia. Epäilystä ei jää siitä, että Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin liittymiin ei ole liittynyt tietolähdetoimintaan vuosina 2011 ja 2012 eikä myöskään vuonna 2013.

Kyseistä johtopäätöstä tukevat myös tiedot vuosina 2011 ja 2012 käytettyjen Hollanti-puhelinten käyttötavasta ja ostotapahtumista. Näiltä osin Hollanti-puhelimet eroavat muista nyt käsiteltävistä puhelimista, jotka ovat olleet Aarnion käytössä. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin Hollanti-puhelimet ovat olleet muita puhelimia kalliimpia ja ne on muista poiketen hankittu yksitellen, eikä niiden hankinnoilla ole selvitetty olleen yhteyttä poliisilaitoksen varojen käyttöön tai muuhun toimintaan. Tällaiset seikat viittaavat hovioikeuden arvion mukaan siihen, että Hollanti-puhelimet ovat olleet erityisen arkaluontoisia ja että Aarnio on huolehtinut niiden salassapidosta vielä muita puhelimia tarkemmin. Samaan viittaa sekin, että Hollanti-puhelimet on pidetty muista puhelimista täysin erillään niin, että edellä käsitellyt ristikkäiset yhteydet eri puhelinten ja vastapuolten välillä eivät ole koskeneet niitä. Vuosien 2011 ja 2012 Hollanti-puhelimet ja niissä käytetyt prepaid-liittymät onkin KRP:n tutkinnassa pystytty saamaan selville ainoastaan lataussetelien tietojen kautta, mihin mahdollisuuteen Aarnio ei ole osannut varautua, sillä kyseinen tutkintamenetelmä on tullut hänen tietoonsa vasta marraskuussa 2013. Lisäksi hovioikeus toteaa, että ensimmäinen Hollanti-puhelin on hankittu 11.4.2011 eli vain kaksi päivää ennen sen käytön aloittamista 13.4.2011, mikä viittaa siihen, että se on nimenomaisesti hankittu tiettyä tarkoitusta varten. Hovioikeus palaa kyseisen puhelimen käyttötarkoitukseen jäljempänä kohdan 1 käsittelyn yhteydessä.

Televalvontatiedoista on lisäksi havaittavissa, että Aarnio on vienyt Hollanti-puhelimia vain harvoin Länsi-Pasilan ulkopuolelle, toisin kuin VV-, SS- ja RR-puhelimia. Aarnio näyttää myös pitäneen Hollanti-puhelimia sammutettuina silloin, kun hän ei ole itse ollut Länsi-Pasilassa. Hollanti-puhelimiin ei näet ole saapunut viestejä, kun Aarnio on televalvontatietojen ja muun näytön perusteella ollut itse muualla. Viestejä on sen sijaan saapunut usein juuri silloin, kun Aarnio on palannut muualta Länsi-Pasilaan, mikä viittaa siihen, että hän on tuolloin avannut Länsi-Pasilaan sammutettuna jättämänsä puhelimen. Tämä korostuu uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen valossa erityisesti iltapäivällä 11.5., alkuillasta 26.9. ja iltapäivällä 24.11.2011, jolloin Hollanti-puhelimeen on saapunut viestejä Aarnion palattua väistötiloista Länsi-Pasilaan. Vastaavasti Aarnio on lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään juuri ennen poistumistaan Länsi-Pasilasta väistötiloihin esimerkiksi aamupäivällä 18.4. ja aamulla 1.11.2011 vastausviestien saapuessa vasta hänen palattuaan Länsi-Pasilaan, mikä sopii siihen, että Hollanti-puhelin on lähdön yhteydessä sammutettu ja avattu palattaessa. Usein viestejä on myös saapunut Aarnion viestitellessä muiden vastapuolten kanssa, mikä puolestaan viittaa siihen, että Hollanti-puhelin on avattu tuossa yhteydessä ja yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on liittynyt Aarnion muuhun viestittelyyn. Lukuisissa tapauksissa Hollanti-puhelimeen saapuneisiin viesteihin on vieläpä vastattu heti niiden saavuttua, minkä toistuminen olisi hyvin epätodennäköistä, jos puhelinta olisi säilytetty Länsi-Pasilassa virta kytkettynä samalla tavoin kuin muita puhelimia. Nämä seikat, jotka viittaavat vahvasti Hollanti-puhelinten muista poikkeavaan käyttötapaan, tukevat osaltaan johtopäätöksiä kyseisten puhelinten erityisestä arkaluontoisuudesta ja siitä, että Aarnio on halunnut pitää yhteydenpitonsa hollantilaiseen vastapuoleen ehdottomasti salassa.

Aarnion viestinnän suomalaisista vastapuolista tynnyrilähetysten maahantuontiin kytkeytyy suoraan SS, joka on aiemmassa oikeudenkäynnissä tuomittu törkeistä huumausainerikoksista tynnyreihin liittyen. Hovioikeus toteaa, että muun muassa seuraavien seikkojen perusteella tynnyrilähetyksiin kytkeytyy myös SS:n ja Aarnion välinen prepaid-liittymillä tapahtunut yhteydenpito:

  • Yksi puhelimista, joita SS on käyttänyt yhteydenpidossa Aarnioon, on ostettu samalla kertaa kuin kohdan 3 tynnyrilähetyksen vastaanotossa käytetty puhelin. Lisäksi näissä puhelimissa käytettyjen prepaid-liittymien numerot ovat olleet peräkkäiset, mikä käräjäoikeuden katsomin tavoin viittaa vahvasti siihen, että myös liittymät on ostettu samalla kertaa. Nämä seikat osoittavat, että SS:llä on ollut jokin yhteys kohdan 3 tynnyrilähetykseen, vaikka SS:ään tältä osin kohdistettu syyte törkeästä huumausainerikoksesta onkin aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti hylätty.
  • Yksi puhelimista, joita Aarnio on käyttänyt yhteydenpidossa SS:ään, on ostettu SS:n toimesta samalla kertaa kuin kohdan 5 hasislähetyksen vastaanottopuhelin. Hovioikeus on käsitellyt tämän 16.11.2011 ostetun puhelimen saamista SS:ltä edellä tässä jaksossa sekä jaksossa 1.7.23.

Aarnion kannan mukaan kyseiset seikat kuitenkin selittyisivät sillä sinänsä riidattomalla seikalla, että SS oli ollut tekemisissä edellä mainitun ZZ:n kanssa. Vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaan SS ei olisi itse liittynyt tynnyrilähetyksiin vaan niihin olisi liittynyt ZZ, jonka puhelimia SS olisi ottanut itselleen kahdessa eri tapauksessa. Tällä tavoin laillisessa tietolähdeyhteydenpidossa käytettäväksi olisi SS:n kautta päätynyt sellaisia puhelimia, jotka oli ostettu samalla kertaa tynnyrilähetysten vastaanottamisessa käytettyjen puhelinten kanssa. Toisin sanoen edellä mainitut yhteydet tynnyrilähetyksiin olisivat johtuneet siitä, että SS olisi ottanut käyttöönsä ja antanut huumerikosyksikön tietolähdetoiminnassa käytettäväksi ZZ:n omistamia tai ZZ:aan muutoin liittyviä puhelimia.

Toimitetun pääkäsittelyn perusteella hovioikeudella ei ole aihetta päätyä toiseen johtopäätökseen kuin käräjäoikeus, joka on katsonut, että SS:n kertomus ZZ:n roolista asiassa ei pidä paikkaansa. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan hovioikeudessa esitetty uusi todistelu koskien kohdan 2 tynnyrin saapumispäivää 23.5.2011, johon hovioikeus palaa jäljempänä, ja kohdan 3 tynnyrin saapumispäivää 1.11.2011, jota hovioikeus on käsitellyt edellä jaksossa 1.7.19. Sen lisäksi, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on näiltä osin muutoinkin epäuskottava, uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot ovat osoittaneet paikkansa pitämättömiksi POL1:n, POL2:n ja POL3:n kertomukset, joiden mukaan he olisivat liikkuneet kyseisinä päivinä puhelimet mukanaan SS:n ZZ:sta antaman tietolähdetiedon perusteella tai muutoin SS:n ja ZZ:n toimintaan liittyen.

SS:n aseman ja puhelinten käyttötarkoituksen arvioinnissa on merkityksellinen myös se televalvontatiedoista ilmenevä seikka, että puhelinten käyttötapa on tammikuussa 2012 muuttunut äkillisesti ja merkittävällä tavalla. Ennen tätä ajankohtaa puhelimet ovat paikantuneet etupäässä Länsi-Pasilassa ja jossain määrin myös Itä-Pasilassa oleviin tukiasemiin, kuten edellä on käsitelty, mutta tammikuun 2012 alkupuolella paikantumiset Pasilaan ovat päättyneet. Samalla puhelinten käyttö on vähentynyt huomattavasti ja hieman myöhemmin loppunut lähes kokonaan. Tähän liittyviä tapahtumia on selostettu laajasti käräjäoikeuden tuomiossa.

Aarnion ja eräiden muiden vastaajien mukaan näissä tapahtumissa oli kysymys siitä, että tietolähdepuhelinten käyttötapaa oli päätetty muuttaa toiminnan suojaamiseksi, sillä huumerikosyksikössä oli epäilty KRP:n tutkinnan kohdistuvan niihin. Syyttäjän mukaan muutokset puhelinten käytössä ajoittuivat kuitenkin SS:n paljastumiseen tynnyrijutun tutkinnassa 4.1.2012 eikä puhelinten käyttötapaa olisi tällaisen seikan vuoksi muutettu, jos kyse olisi ollut todellisesta tietolähdetoiminnasta.

Hovioikeus toteaa, että televalvontatietojen perusteella puhelimia on käytetty 4.1.2012 asti samalla tavoin kuin vuonna 2011. Mainitun päivän aamuun ajoittuu kolme tapahtumaa. Ensinnäkin POL1 on saanut KRP:stä tynnyrijutun tutkintaan liittyvän valvontakamerakuvan SS:stä ostamassa puhelimia 16.11.2011. Toinen aamun 4.1.2012 aikana tapahtunut asia on ollut se, että marraskuusta asti käytössä olleen SS-liittymäparin käyttö on lopetettu. Kolmanneksi SS on hieman tämän jälkeen ottanut käyttöönsä uuden vastinliittymän. Viestintä hänen kanssaan uudella puhelin- ja liittymäparilla on aloitettu saman päivän iltana, mutta vielä illan aikana puhelimia on käytetty Länsi-Pasilassa aiempaan tapaan.

Merkittävin muutos on alkanut seuraavana aamuna 5.1. Siitä lähtien puhelimet eivät ole eräitä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta paikantuneet enää Pasilaan ja eri puhelinten yhtäaikainen käyttö, joka on aiemmin ollut lähes jokapäiväistä, on käytännössä päättynyt. Televalvontatietojen perusteella uusi toimintatapa näyttää olleen se, että puhelimet on avattu yksi kerrallaan eri paikoissa Pasilan ulkopuolella, jolloin ne eivät ole enää yhdistyneet toisiinsa tai Pasilaan. Puhelinten käyttö on pian tämän jälkeen eli 7.1. lopetettu lukuun ottamatta Hollanti-puhelinta, jota on käytetty vielä 25.1. asti. Lisäksi tammikuun loppupuolella VV-puhelin on vielä otettu lyhytaikaisesti uudelleen käyttöön.

Puhelinten käyttötavan muuttamisesta ovat hovioikeudessa kertoneet erityisesti Aarnio ja POL1, joiden mukaan muutosten taustalla oli etenkin KRP:n tutkinnan kohdistuminen huumerikosyksikön tietolähdepuhelimiin ja siitä aiheutunut tietolähdetoiminnan suojaamisen tarve. Toteutetuista toimenpiteistä on kertonut lisäksi POL2. Kertomukset ovat olleet yleisluontoisia ja osin ristiriitaisia, eikä niiden perusteella muodostu selvää kokonaiskuvaa asiasta, minkä lisäksi ne ovat ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että puhelinten ainoa käyttäjä on ollut Aarnio. Se, että SS-puhelinparin vaihtotoimenpiteisiin on televalvontatietojen mukaan ryhdytty aamupäivällä 4.1., viittaa joka tapauksessa vahvasti siihen, että vaihdon syynä on ollut nimenomaan SS:n paljastuminen kyseisenä aamuna. Todistelun perusteella ei voida kaikilta osin tehdä varmoja päätelmiä päivän tapahtumien ajankohdista ja keskinäisestä järjestyksestä, mutta tapahtumainkulun yksityiskohdilla ei ole arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä. Merkityksellistä sen sijaan on, että kaikkien puhelinten käytön muuttuminen heti seuraavasta aamusta 5.1. alkaen liittää muutoksen selvästi edellisen päivän SS:ää koskeviin tapahtumiin.

Tästä poiketen Aarnio ja POL1 ovat kuitenkin kertoneet puhelinten käyttötavan muutosten syyksi, että POL1 oli kuullut KRP:n saaneen televalvontatietoja ”Pasilan mutkaan” paikantuvista puhelimista, mikä oli aiheuttanut pelkoa huumerikosyksikön koko tietolähdetoiminnan paljastumisesta. Hovioikeus toteaa tältä osin, että useampien puhelinten paikantuminen Pasilaan on alkanut selvitä KRP:lle vasta helmikuun alkupuolelta lähtien eli kuukautta myöhemmin. Siinä vaiheessa, kun puhelinten käyttötapaa on 5.1. alkaen muutettu, KRP:n tutkinnassa oli tullut esiin vasta yksittäinen Pasilaan paikantuva liittymä. Nämä kirjallisista todisteista ilmenevät seikat ovat selvässä ristiriidassa sen väitteen kanssa, että puhelinten käyttötavan muutoksen syynä olisi ollut POL1:n KRP:ltä saama tieto tutkinnassa esiin tulleiden puhelinten paikantumisesta Pasilaan.

POL1 on lisäksi kertonut yhdistävänsä puhelinten käyttötavan muutoksen siihen, että Helsingin poliisilaitos luopui Länsi-Pasilan piilokonttorista. Piilokonttorista luopuminen on kuitenkin tapahtunut vasta myöhemmin kevään 2012 aikana, eikä sekään ole siten voinut olla perusteena puhelinten äkilliselle käyttötavan muutokselle tammikuun 2012 alkupäivinä. Sen sijaan muutoksen yhteys SS:n paljastumiseen KRP:lle tynnyrijutun tutkinnassa 4.1., josta Helsingin poliisilaitos on heti saanut tiedon, on edellä katsotusti ilmeinen.

Asiassa ei ole tullut ilmi mitään syytä, jonka vuoksi KRP:n tutkinnan kohdistuminen yksittäiseen tietolähteeksi ilmoitettuun henkilöön eli SS:ään olisi aiheuttanut tarpeen muuttaa toimintatapoja myös muiden tietolähteiden kohdalla. Tietolähteen joutuminen rikostutkinnan kohteeksi ei ylipäätään ole voinut olla poikkeuksellinen tai odottamaton tilanne. SS:n paljastumisesta KRP:n tutkinnassa on kuitenkin seurannut, että kaikkien puhelinten päivittäisessä käytössä pitkään noudatettu toimintamalli on muutettu täysin toisenlaiseksi. Muutos on toteutettu nopeasti loppiaiseen liittyneen pitkän viikonlopun yhteydessä, vieläpä niin kiireellisesti, että Aarnio on 6.1. mennyt käymään RR:n luona ja ollut tämän siviililiittymällä yhteydessä Hollannissa olleeseen KK:hon, jolle hän on ilmoittanut puhelimen käytön lopettamisesta. Tällainen menettely ei lainkaan sovi siihen, että puhelinten käyttötarkoituksena olisi ollut tietolähdetoiminta.

Kaikkien puhelinten käyttötavan muuttaminen on ollut myös periaatteellisesti merkittävä tapahtuma, sillä sen yhteydessä on täytynyt herätä kysymys siitä, mikä on voinut aiheuttaa riskin puhelinten paljastumisesta ja millä tavoin puhelinten käyttöä on paljastumisen välttämiseksi tarpeen muuttaa. Asiaa koskevat kertomukset ovat kuitenkin olleet huomattavan epämääräisiä siihen nähden, että tilanteen on merkittävyytensä ja poikkeuksellisuutensa vuoksi täytynyt jäädä mieleen.

Jos muutoksen taustalla olisikin Aarnion ja POL1:n kertomin tavoin ollut osaltaan myös tieto puhelinten paikantumisesta Pasilaan ja tätä olisi pidetty riskinä tietolähdetoiminnan kannalta, tällöin olisi ollut tarve selvittää lähemmin, ovatko KRP:n tutkinnassa esiin tulleet puhelimet todella huumerikosyksikön tietolähdepuhelimia. Selvää on, että pelkästä puhelimen paikantumisesta tiettyyn kaupunginosaan ei tällaista päätelmää voi tehdä. Sikäli kuin olisi epäilty, että kyse olisi tietolähdepuhelimista, olisi ollut tarpeen selvittää, miten on ylipäätään mahdollista, että useita tietolähdepuhelimia tulee esiin saman rikosasian tutkinnassa. Tällöin olisi myös ollut aihetta selvittää, voisiko asia selittyä tietolähteiden mahdollisella yhteydellä tynnyrijuttuun ja voisiko tällaisesta seikasta olla hyötyä meneillään olevassa tutkinnassa. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut esiin, että tällaisia asioita olisi pyritty selvittämään. Aarnio on päinvastoin todennut KRP:lle tynnyrijutun tutkinnan alkuvaiheessa, että SS ja VV eivät liity asiaan, mikä on ollut omiaan ohjaamaan tutkintaa pois puhelinten käyttäjistä.

Edellä kerrotuin perustein kertomukset, joiden mukaan puhelinten käytössä esiintyneiden muutosten syynä olisi ollut tietolähdetoiminnan suojaaminen, ovat epäuskottavia ja ristiriidassa muun asiassa esitetyn näytön kanssa. Puhelinten käyttötavan muutokset ja puhelinten käytön lopettaminen ovat alkaneet nimenomaan SS:n paljastumisesta tynnyrijutun tutkinnassa 4.1.2012, ja ne ovat koskeneet SS-puhelimen lisäksi myös muita puhelimia. Hovioikeus katsoo näiden seikkojen puhuvan osaltaan hyvin vahvasti sitä vastaan, että puhelimia olisi käytetty Aarnion vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa tarkoitetulla tavalla lailliseen yhteydenpitoon, ja selvästi sen puolesta, että kysymys on ollut syytteen kohdissa 1–5 tarkoitettuihin tynnyrilähetyksiin liittyvistä puhelimista.

Hovioikeus päätyy siten kokonaisarvionaan käräjäoikeuden tavoin siihen, että Aarnion käyttämien puhelinten ja prepaid-liittymien käyttötarkoituksena ei ole ollut tietolähdetoiminta. Sen sijaan puhelimilla ja liittymillä on ilmeisiä yhteyksiä kohtien 1–5 tynnyrilähetyksiin. Kun viestien sisällöstä kyseisten kohtien tekoajalta ei ole selvitystä, pelkästään yksittäisistä teletapahtumista ei kuitenkaan voida sellaisenaan päätellä, miltä osin kyseessä on mahdollisesti ollut syyttäjän väittämä huumausainerikoksiin liittyvä yhteydenpito. Näin ollen eri vastapuolten kanssa eri ajankohtina tapahtuneen viestinnän merkitys tulee lähemmin arvioitavaksi jäljempänä muun näytön ja muiden asiassa selvitettyjen tosiseikkojen valossa. Tuossa arvioinnissa on otettava huomioon, että Aarnion yhteydenpidossa hollantilaisiin prepaid-liittymiin ei ole edes voinut olla miltään osin kysymys vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaisesta tietolähdetoiminnasta. Kyseinen yhteydenpito ei sovi muihinkaan asiassa esiin tuotuihin tai muuten ajateltavissa oleviin vaihtoehtoihin, kuten siihen, että viestittely olisi liittynyt tietolähteen avustamiseen yksityisasioissa tai poliisin kanssa yhteistyötä tekevien henkilöiden turvallisuuden varmistamiseen.

2 Tynnyrilähetykset, huhtikuu 2011 – tammikuu 2012

2.1 Aikaisempien oikeudenkäyntien merkityksestä

Asiassa on selvitetty, että Hollannin poliisi on takavarikoinut 22.12.2011 Hollannin Barneveldissä sijaitsevasta Van Reenen -nimisestä kuljetusliikkeestä metallitynnyrin, joka on ollut lähdössä Suomeen ja jonka sisään on ollut piilotettuna 141 kiloa hasista. Takavarikosta alkaneessa rikostutkinnassa on käynyt ilmi, että sama lähettäjä oli aiemmin lähettänyt Suomeen saman kuljetusliikkeen kautta yhteensä viisi tynnyriä neljänä eri lähetyksenä. Kyseiset tynnyrit, mukaan lukien hasiksen takavarikoinnin jälkeen valelastissa matkaa jatkanut viimeinen tynnyri, on vastaanotettu Suomessa seuraavasti:

  • kohdan 1 tynnyri 20.4.2011 Tuusulassa,
  • kohdan 2 tynnyrit 23.5.2011 Loviisan Isnäsissä,
  • kohdan 3 tynnyri 1.11.2011 Helsingin Haagassa,
  • kohdan 4 tynnyri 29.11.2011 Askolassa ja
  • kohdan 5 tynnyri 10.1.2012 Loviisan Isnäsissä poliisin järjestämänä valelähetyksenä.

Seuraavat henkilöt, joiden on katsottu osallistuneen muun muassa tynnyreiden vastaanottamiseen Suomessa, on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu törkeistä huumausainerikoksista niin sanotussa Tynnyri I -oikeudenkäynnissä (Helsingin hovioikeus 25.11.2013 nro 3104, Helsingin käräjäoikeus 5.10.2012 nro 8932):

  • XX kohdissa 1 ja 4,
  • WW kohdassa 1,
  • UU kohdissa 2 ja 5,
  • TT kohdassa 2 sekä
  • SS kohdissa 2 ja 5.

Näistä henkilöistä TT:tä ja SS:ää on syytetty samassa oikeudenkäynnissä myös kohdan 3 tynnyrin osalta, mutta syyte on siltä osin hylätty, eikä kyseisen tynnyrin vastaanottamisesta ole tuomittu ketään.

Kahdessa muussa oikeudenkäynnissä on lisäksi tuomittu seuraavat hollantilaiset henkilöt tynnyreiden lähettämisestä Suomeen:

  • NL1 on tuomittu hollantilaisessa tuomioistuimessa kohdan 5 tynnyrilähetyksen osalta hasiksen maastaviennistä (Rechtbank Gelderland 14.10.2014). NL1:ä ei ole syytetty kohtien 1–4 tynnyrilähetyksistä. Tässä asiassa on kuitenkin riidatonta, että hän on toimittanut myös kohdissa 1–4 tarkoitetut tynnyrit kuljetusliikkeeseen Hollannissa.
  • NL2 on tuomittu lainvoimaisesti kohtien 1–5 tynnyrilähetysten osalta törkeistä huumausainerikoksista Suomessa (Helsingin käräjäoikeus 18.12.2012 nro 12203). Hänen on katsottu toimineen NL1:n toimeksiantajana Hollannissa.

Näissä kolmessa oikeudenkäynnissä annetut tuomiot on esitetty tässä asiassa kirjallisina todisteina, ja niitä on selostettu lähemmin käräjäoikeuden tuomiossa. Aiempien tuomioiden merkitystä myöhemmässä oikeudenkäynnissä on arvioitu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2017:93, joka on koskenut näytön arviointia törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa. Korkeimman oikeuden mukaan estettä toisessa oikeudenkäynnissä annetun tuomion käyttämiselle näyttönä muussa oikeudenkäynnissä ei lähtökohtaisesti ole. Aikaisemmassa oikeudenkäynnissä ratkaistulla kysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä niin sanottu todistusvaikutus. Aikaisemman tuomion näyttöarvo arvioidaan uudessa oikeudenkäynnissä tapauskohtaisesti osana todistusharkintaa.

SS on tässä oikeudenkäynnissä kertonut tulleensa syyttömänä tuomituksi ja kiistänyt liittyvänsä tynnyrilähetyksiin millään tavalla. SS:n mukaan hän oli tullut sekoitetuksi asiaan, koska hänellä oli ollut yhteys ZZ-nimiseen henkilöön, mitä seikkaa hän ei ollut voinut aiemmin kertoa saattamatta itseään hengen ja terveyden vaaraan. Hovioikeus on jo edellä jaksossa 1.9.4 katsonut, että tämä SS:n osuuteen liittyvä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei pidä paikkaansa. SS:n samoin kuin TT:n osuutta tapahtumiin hovioikeus käsittelee jäljempänä kohtien 2, 3 ja 5 arvioinnin yhteydessä. Tässä yhteydessä hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi herännyt epäilystä heidän osallisuudestaan tynnyrilähetyksiin, joihin liittyen heidät on aikaisemmassa oikeudenkäynnissä tuomittu.

NL2 on vastoin kiistämistään tuomittu omassa oikeudenkäynnissään NL1:n toimeksiantajana, ja hän on tässäkin oikeudenkäynnissä kuultuna kiistänyt liittyvänsä tynnyrilähetyksiin. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut ilmi seikkoja, jotka olisivat horjuttaneet aikaisemmissa oikeudenkäynneissä tehtyä johtopäätöstä hänen osallisuudestaan asiaan siltä osin kuin hänet on tuomittu.

WW, XX, UU ja NL1 ovat kertoneet omasta osuudestaan tynnyrilähetyksiin joko tässä oikeudenkäynnissä tai aikaisemmissa oikeudenkäynneissä, joissa he ovat kiistäneet syytteet pääosin sillä perusteella, että he eivät olleet tienneet lähetysten sisältävän huumausainetta. Hovioikeuden havaintojen mukaan mikään ei viittaa siihen, että näiden henkilöiden olisi virheellisin perustein katsottu osallistuneen huumausaineen maahantuontiin. Asiassa ei ole jäänyt epäselvyyttä heidän osallisuudestaan asiaan siltä osin kuin heidät on aikaisemmissa oikeudenkäynneissä tuomittu.

WW ja XX eivät ole tässä oikeudenkäynnissä halunneet antaa kertomusta. Tämän vuoksi hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n 2 momentin nojalla sallinut heidän Tynnyri I -oikeudenkäynnissä antamiensa kertomusten sekä heidän esitutkintakertomustensa käyttämisen todisteena asiassa. Aiemmassa oikeudenkäynnissä annetut kertomukset on kuunneltu hovioikeudessa tallenteelta WW:n ja XX:n läsnä ollessa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin lähtökohtiin kuuluu, että henkilötodistelu otetaan oikeudenkäynnissä vastaan suullisesti ja välittömästi niin, että vastaaja kykenee vastakuulustelussa tuomaan esiin kertomuksen mahdolliset heikkoudet ja omat näkemyksensä kertomuksen johdosta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että todistajankertomus, jota rasittaa vastakuulusteluoikeuden puuttuminen, ei saa olla syytettä tukevana todisteena yksinomainen tai ratkaiseva eikä sillä saa olla todistelussa merkittävää painoarvoa, ellei oikeudenkäynnissä ole ollut riittäviä puolustuksen oikeuksia tasapainottavia tekijöitä (suuren jaoston ratkaisut Al-Khawaja ja Tahery v. Iso-Britannia 15.12.2011 kohta 119 ja Schatschaschwili v. Saksa 15.12.2015 kohta 116). Tämä koskee myös tilanteita, joissa vastakuulusteluoikeuden puuttuminen johtuu kuultavan vaikenemisesta oikeudenkäynnissä (KKO 2013:97 kohta 11 ja siinä mainitut ratkaisut sekä Vidgen v. Alankomaat 10.7.2012, jossa vastakuulusteluoikeuden puuttuminen oli johtunut itsekriminointisuojaan vetoamisesta).

WW:n ja XX:n vaikeneminen nyt esillä olevassa asiassa on omiaan heikentämään erityisesti kohdissa 1 ja 4 syytteessä olevien Aarnion ja VV:n puolustautumismahdollisuuksia. Tämän vuoksi WW:n ja XX:n kertomuksia on arvioitava erityisellä huolellisuudella ja varovaisuudella. He ovat antaneet aiemmat kertomuksensa vastaajina oikeudenkäynnissä, jossa heidät on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Hovioikeuden pääkäsittelyssä Aarnion puolustaja on esittänyt WW:lle ja XX:lle useita kysymyksiä, joihin he ovat joko kieltäytyneet vastaamasta tai ilmoittaneet, että eivät muista asiaa. On selvää, että näissä olosuhteissa WW:n ja XX:n aiemmassa oikeudenkäynnissä antamat kertomukset eivät saa olla yksinomaisia tai ratkaisevia todisteita, vaan päinvastoin niillä voi olla näytön arvioinnissa vain verraten vähäinen painoarvo. Tämä koskee erityisesti XX:n kertomusta liittyen siihen, että hänen toimeksiantajansa kohdissa 1 ja 4 tarkoitettujen lähetysten osalta oli ollut sama. Hovioikeus ottaa nämä lähtökohdat huomioon arvioidessaan jäljempänä näyttöä erityisesti kyseisten kohtien osalta.

2.2 Tynnyreiden sisällöstä

Hollannin poliisi on takavarikoinut kohdassa 5 tarkoitetun tynnyrin sisältä 141 kiloa hasista. Kohtien 1–4 tynnyreiden sisältöä ei sen sijaan ole takavarikoitu. Kohdan 4 tynnyri on takavarikoitu tyhjänä sen vastaanottamisesta tuomitun XX:n pihalta. Käräjäoikeus on aikaisempien oikeudenkäyntien tuomioihin viitaten arvioinut, että kaikissa tynnyreissä on ollut hasista ja että sitä on ollut syytteen mukaiset määrät myös kohtien 1–4 tynnyreissä. Hovioikeus toteaa, että todisteena esitetyssä Tynnyri I -oikeudenkäynnin tuomiossa käräjäoikeus on laajasti arvioinut tynnyreiden sisältöä, ja hovioikeus on tuossa oikeudenkäynnissä hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut syyksiluetuilta osin. Tässä tapauksessa hovioikeus arvioi asiaa seuraavasti.

Syyttäjän kanta tynnyreiden sisältämän hasiksen määrästä on perustunut rahtikirjojen merkintöihin tynnyrilähetysten painoista ja Hollannin poliisin suorittamiin kohdan 5 tynnyrilähetyksen punnituksiin.

Aarnion mukaan asiassa ei ollut selvitetty, oliko kaikissa tynnyreissä ollut huumausainetta, ja mikäli tynnyrit olivat sisältäneet huumausainetta, sen laadusta ja määrästä kohdissa 1–4 ei kuitenkaan ollut selvitystä. Aarnio on tältä osin viitannut ensinnäkin siihen, että kukaan asiassa kuultu henkilö ei ole kertonut nähneensä näiden tynnyreiden varsinaista sisältöä. Aarnio on myös viitannut tynnyrit lähettäneen NL1:n esitutkintakertomukseen, jonka mukaan Suomeen oli toimitettu yhteensä yhdeksän tynnyriä, joista NL1 oli arvellut parin olleen ”dummyja”.

Aarnio on lisäksi viitannut siihen, että vuosina 2011 ja 2012 Hollannista oli lähetetty samanlaisia tynnyrilähetyksiä myös Isoon-Britanniaan ja osasta niistä oli takavarikoitu vaihtelevia määriä sekä marihuanaa että hasista. Osan tynnyreistä oli lähettänyt NL1, ja osan lähettäjää ei ollut saatu selvitettyä. Rahtikirjoissa oli ilmoitettu tynnyreiden sisältävän kyllästysainetta, mikä vastasi Suomeen toimitettujen tynnyreiden rahtikirjojen tietoja. Takavarikoidut tynnyrit olivat olleet myös ulkonäöltään ja rakenteeltaan samanlaisia kuin Suomeen toimitetut. Kahdessa NL1:n Isoon-Britanniaan lähettämässä tynnyrissä oli ollut yhteensä vain 33 kiloa marihuanaa, vaikka lähetysten paino oli vastannut hänen Suomeen lähettämiään tynnyreitä. Lisäksi Tanskasta oli elokuussa 2013 löydetty samanlainen sininen metallitynnyri, josta oli löytynyt jäämiä kokaiinista.

Hovioikeus toteaa, että kohdan 5 osalta Hollannissa on takavarikoitu 141 kiloa hasista Suomeen lähdössä olleesta tynnyrilähetyksestä. Useat asiassa esiin tulleet seikat tukevat syyttäjän väitettä siitä, että myös muut Suomeen tuodut tynnyrit ovat sisältäneet huumausainetta. Tynnyreiden maahantuontitapa ja siihen liittynyt menettely tekaistuine vastaanottajamerkintöineen, käytetyt lähetys- ja vastaanottojärjestelyt sekä prepaid-liittymillä tapahtunut yhteydenpito, joka jäljempänä katsottavin tavoin kytkeytyy tynnyrilähetyksiin, tukevat vahvasti käsitystä tynnyreiden sisältämästä huumausaineesta. Kaikkien Suomeen saapuneiden tynnyreiden lähettäjä on ollut yksi ja sama henkilö eli NL1, jonka toimeksiantajana kaikkien tynnyreiden osalta on ollut sama taho. Suomessa tynnyreiden vastaanottoon on liittynyt kaksi lähetyskohtaisesti vuorotellutta henkilöryhmää. Epäilystä ei ole siitä, että kysymys on ollut saman organisaation Hollannista Suomeen maahantuomista ulkoisesti tarkastellen hyvin samanlaisista ja samalla tavalla toimitetuista lähetyksistä. Toimitusten tapahtuminen varsin tasaisin väliajoin ensin keväällä ja sen jälkeen loppusyksystä ei viittaa siihen, että lähetysten sisältö olisi poikennut toisistaan.

Kohdissa 1 ja 4 tarkoitettujen tynnyreiden osalta NL1 on pyrkinyt sähköpostitse varmistamaan lähetysten perillemenon niiden lähettämisen jälkeen. Lisäksi NL1:n tietokoneella on tehty internet-hakuja koskien Suomeen matkalla olleiden huumausaineiden mahdollista takavarikkoa, kun kohdan 4 tynnyri on ollut vielä matkalla. NL1:n kyselyt tukevat käsitystä siitä, että tynnyrit ovat sisältäneet huumausainetta.

Asiassa ei myöskään ole viitteitä siitä, että jokin lähetyksistä olisi toimitettu Suomeen ilman huumausainelastia niin sanottuna ”dummy”-lähetyksenä. Sitä vastaan puhuvat ennen kaikkea asiassa selvitetyt tynnyreiden vastaanottojärjestelyt, joihin ei hovioikeuden arvion mukaan olisi ollut aihetta, jos tarkoituksena olisi ollut ainoastaan testata lähetystavan toimivuutta. Muuta järkevää selitystä ”dummy”-tynnyrien lähettämiseen ei ole ajateltavissa. Mikäli tuollainen koelähetys olisi tehty, olisi se luontevimmin ollut järjestyksessä ensimmäinen eli kohdan 1 tynnyrilähetys. Siihenkin on kuitenkin liittynyt useiden eri henkilöiden avulla toteutettu monimutkainen vastaanottojärjestely prepaid-liittymineen ja käytettyjen puhelinten hankkimisineen, mikä puhuu vahvasti sitä vastaan, että kysymyksessä olisi ollut koelähetys. Samaan suuntaan viittaa se seikka, että ensimmäisen tynnyrilähetyksen vastaanottaneen henkilöryhmän ei ole selvitetty osallistuneen toisen tai kolmannen tynnyrilähetyksen vastaanottoon. Jos ensimmäinen tynnyrilähetys olisi ollut koelähetys, sen vastaanottanut organisaation haara olisi saanut todellisen huumausainelähetyksen vasta noin puoli vuotta myöhemmin neljännen lähetyksen saapuessa Suomeen, mikä ei ole uskottavaa. Hovioikeus toteaa lisäksi, että NL1:n esitutkinnassa esille tuoma näkemys ”dummyna” lähetetyistä tynnyreistä on ollut pelkkä arvelu, jonka NL1 on esittänyt samalla, kun hän on kiistänyt tienneensä tynnyreiden sisällöstä. Arvelu on ollut NL1:n kannanotto siihen, miten hän itse tekisi asian, vastauksena kuulustelijan kysymykseen siitä, mikä on NL1:n johtopäätös tynnyrien todellisesta sisällöstä.

Kohdan 5 tynnyriä koskevan takavarikon lisäksi muita välittömiä havaintoja tynnyreiden sisällöstä ei ole. UU on kuitenkin kertonut osallistuneensa kohdan 2 tynnyrin purkamiseen. UU oli nostanut avaamastaan tynnyristä lasikuitukankaaseen kiedottuja paketteja, jotka hänen arvionsa mukaan olivat kukin painaneet 15–20 kiloa. UU ei ole osannut sanoa tynnyrissä olleiden pakkausten lukumäärää, mutta niitä oli ollut joka tapauksessa useita. UU ei ollut nähnyt hasista tynnyreitä purettaessa mutta oli päätellyt pakettien sisältävän sitä. Lastia purettaessa oli ollut puhetta siitä, että kiinnijäämisestä seuraisi pitkä tuomio. UU:lle oli tarjottu tynnyreiden vastaanottamisesta rahapalkkion vaihtoehtona kiloa hasista, jonka UU oli valinnut ja myös saanut. Palkkioksi saatu hasis oli jätetty UU:lle tynnyreiden purkupaikalle niiden purkamisen jälkeen. Hasislevyt olivat painaneet joko 100 tai 200 grammaa. UU ei ole muuten osannut tarkemmin kuvailla hänelle jätettyjä hasislevyjä. Kun SS oli joulukuussa tullut UU:n luokse ilmoittamaan tulossa olevasta tynnyristä, UU oli päätellyt olevan kysymys jälleen hasiksesta. Hovioikeus katsoo, että UU:n kertomus tukee vahvasti syyttäjän väitettä kohdan 2 tynnyreiden sisällöstä sekä huumausaineen laadun että määrän osalta.

Edellä todetun perusteella ei ole hovioikeuden arvion mukaan varteenotettavaa mahdollisuutta, että kohdissa 1–4 tarkoitetut tynnyrit olisivat sisältäneet muuta huumausainetta kuin hasista. Asiassa esitetyssä erittäin laajassa näytössä ei ylipäätään ole tullut esiin minkäänlaista konkreettista viitettä siitä, että Suomeen tuoduissa tynnyreissä olisi ollut hasiksen sijasta tai sen lisäksi jotakin muuta huumausainetta. Tätä ei horjuta selvitys siitä, että samanlaisissa tynnyreissä on saman lähettäjäorganisaation toimesta toimitettu Hollannista muihin maihin kuin Suomeen hasiksen lisäksi muitakin huumausaineita, kun kuhunkin maahan toimitetun huumausaineen laatu ja määrä on epäilemättä riippunut siitä, mitä kyseisen maan vastaanottajaorganisaatio on tilannut. Sillä seikalla, onko eräissä asiaan liittyvissä hasislevyissä ollut niin sanottu Daavidin tähti -logo, jollaisia kohdan 5 tynnyristä takavarikoiduissa hasislevyissä on ollut, ei ole sanottavaa merkitystä. Organisaatio on tuonut maahan hasista useiden kuukausien tekoaikana useita erittäin suuria eriä. Siihen nähden hovioikeus pitää mahdollisena, että hasiksen alkuperä ei samasta lähettäjästä huolimatta ole kaikkien erien osalta ollut sama eivätkä hasislevyt ole välttämättä olleet ulkoisesti samanlaisia.

Suomeen lähetetyt tynnyrit ovat rahtikirjojen mukaan olleet osapuilleen samanpainoisia. Kohtien 1 ja 3 tynnyrit ovat kuitenkin olleet hieman kevyempiä kuin kohdissa 2, 4 ja 5. Tämä painoero on otettu huomioon jo syytteessä esitetyissä kilomäärissä. UU:n kertomus kohdan 2 tynnyreistä puretun hasiksen määrästä sopii hyvin yhteen kohdan 5 takavarikoidun hasismäärän kanssa. Tämäkin tukee käsitystä, että myös muiden saman organisaation samalla tavalla maahantuomien tynnyreiden sisältämä hasiksen määrä on ollut erittäin todennäköisesti samaa suuruusluokkaa. Kaikki edellä todetut seikat tukevat ja vahvistavat käsitystä kohdissa 1–4 tarkoitettujen tynnyreiden sisältämän huumausaineen laadusta ja määrästä, eikä mikään asiassa esiin tullut seikka puhu varteenotettavalla tavalla sitä vastaan. Hovioikeus katsoo näin ollen selvitetyksi, että myös kohtien 1–4 tynnyrit ovat sisältäneet syytteessä esitetyt määrät hasista. Järkevää epäilyä asiasta ei jää.

2.3 Näytön arvioinnista muutoin

Käsiteltävänä oleviin väitettyihin huumausainerikoksiin liittyen keneltäkään rikoksesta aikaisemmin tuomitulta tai nyt syytteessä olevalta henkilöltä ei ole tavattu huumausainetta, jota tynnyreissä on syytteen mukaan ollut. Näyttö koostuu monista seikoista, jotka todistavat teosta ainoastaan välillisesti niistä tehtävien johtopäätösten kautta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2017:12 ilmenevän oikeusohjeen mukaan aihetodisteluun perustuvassa todistusharkinnassa on kokonaisharkinnalla yleensä keskeinen merkitys. Siitä huolimatta asiassa esiin tulleiden seikkojen merkitys on arvioitava myös erikseen. Lisäksi tulee harkita, onko syytteessä väitetylle teonkuvaukselle vaihtoehtoinen tapahtumainkulku mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Näin ollen näytön harkintaan kuuluu myös yleisten kokemussääntöjen soveltamista ja vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen ja selitysten tarkastelua (kohta 7).

Ratkaisussa on edelleen todettu, että syyttömyysolettamasta ja syyttäjälle asetetusta todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajalta voidaan edellyttää selvitystä hänen puolustuksekseen vetoamistaan seikoista. Lähtökohtana kuitenkin on, että rikosasian kantaja on esittänyt riittävän vahvan näytön syytteen tueksi ennen kuin syytteelle vaihtoehtoista tapahtumainkulkua koskevan vastaajan kertomuksen epäuskottavuudelle voidaan antaa merkitystä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa harkittaessa. Vastaajan sanotunlaisen kertomuksen epäuskottavuus ei myöskään itsessään lisää syytteen tueksi esitettyjen todisteiden ja asian käsittelyssä esiin tulleiden syytettä tukevien seikkojen todistusvoimaa. Eri asia on, että vastaajan kertomuksesta voi ilmetä seikkoja, jotka varsinkin yhdessä muiden asiassa esiin tulleiden seikkojen kanssa voivat tukea syytettä ja osoittaa sen näytetyksi (kohdat 8, 10 ja 11).

Rikosasian vastaajan syyllistymisellä muihin rikoksiin ei yleensä ole merkitystä harkittaessa, onko vastaaja syyllistynyt syytteessä väitettyyn rikokseen. Kuitenkin jos vastaajan syyksi aikaisemmin luetuilla rikoksilla ja hänen tekemäkseen väitetyllä rikoksella on esimerkiksi samanlainen tekotapa ja muita yhdistäviä piirteitä, aikaisemmalla tuomiolla voi olla vaikutusta myöhemmän rikoksen näytön arvioinnissa. Vastaavasti syytettäessä vastaajaa useasta samankaltaisesta rikoksesta asiassa esiin tulleet sanotunlaiset yhteiset piirteet voivat vahvistaa muun syytettä tukevan näytön todistusvoimaa (kohta 12).

Edelleen ratkaisussa todetaan, että vastaajien välisellä puhelinliikenteellä ja tapaamisilla ei erikseen arvioituna ollut merkitystä näyttönä syyttäjän väittämästä huumausainerikoksesta, vaikka huumausainerikoksissa on yleistä, että siihen osallistuvat ovat rikosta valmisteltaessa tai toteutettaessa aktiivisessa puhelinyhteydessä keskenään. Vastaajien yhteydenpidolla voi kuitenkin olla merkitystä näyttönä, kun sitä arvioidaan kokonaisuutena muun näytön kanssa (kohta 29).

Nyt käsiteltävässä asiassa on esitetty huomattava määrä näyttöä vastaajien välisestä puhelinliikenteestä. Hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.3 päätynyt siihen, että syytteessä tarkoitettuja pääosin Länsi-Pasilaan paikantuneita puhelimia ja prepaid-liittymiä on käyttänyt ainoastaan Aarnio, joka on ollut niillä yhteydessä hollantilaisiin prepaid-liittymiin sekä VV:hen, SS:ään, RR:ään ja KK:hon. Siten hovioikeus ei enää yksittäisten syytekohtien arvioinnin yhteydessä palaa tähän riitaiseen kysymykseen.

Se, mikä merkitys Aarnion yhteydenpidolle kyseisiin tahoihin on kohdissa 1–5 ja niihin liittyvissä KK:ta koskevissa kohdissa 17–19 annettava, tulee jäljempänä arvioitavaksi tapauskohtaisesti muun asiassa esitetyn näytön valossa. Yhteydenpidon merkitystä kuitenkin korostaa, mitä edellä jaksossa 1.9.4 on todettu puhelinten käyttäjää koskevien johtopäätösten merkityksestä ja puhelinten käyttötarkoituksesta erityisesti Hollanti-puhelinten osalta.

2.4 Tuusulan tynnyrilähetyksen 20.4.2011 maahantuonti (kohta 1)

2.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 1 katsonut Aarnion ja VV:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 6.3.–20.4.2011 siten, että he ovat yhdessä usean muun henkilön kanssa laittomasti tuoneet maahan, kuljetuttaneet, välittäneet tai muuten levittäneet vähintään 130 kiloa hasista seuraavasti:

Aarnio on hankkinut Hollannista useita kontakteja, joiden kautta hän on yhdessä muiden henkilöiden kanssa järjestänyt hasiseriä Hollannista Suomeen sekä järjestänyt niiden vastaanottoa ja levitystä. Tässä tarkoituksessa hän on ollut yhteydessä maahantuontiketjun jäseniin eri prepaid-liittymiä hyväksi käyttäen.

Aarnio on järjestänyt huhtikuussa 2012 Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun vähintään 130 kilon hasiserän maahantuonnin olemalla yhteydessä VV:hen ja toistaiseksi tuntemattomaan henkilöön Hollannissa antaen ohjeita huumausaine-erän maahantuonnista ja vastaanottamisesta.

Maahantuonti on toteutettu siten, että Hollantiin on ilmoitettu tynnyrin vastaanottajan yhteystietona tekaistun yrityksen nimi, todellinen toimitusosoite ja todellinen vastaanottajan puhelinnumero. Hollantilainen NL1 on toimittanut hollantilaisen NL2:n toimeksiannosta tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen, josta tynnyri on toimitettu kuljetusliikkeen välityksellä Suomeen.

United Brotherhood -jengin johtajana VV on yhdessä Aarnion kanssa antanut saman jengin jäsenelle WW:lle toimeksiannon ottaa vastaan Tuusulaan toimitettava huumausaine-erä ja toimittanut tälle vastaanotossa tarvitun ja käytetyn prepaid-liittymän.

WW on järjestänyt saamansa toimeksiannon mukaisesti Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun 130 kilon hasiserän vastaanoton luovuttamalla XX:lle matkapuhelimen sekä siihen aktivoidun prepaid-liittymän, jonka numero oli etukäteen ilmoitettu Hollantiin tynnyrin vastaanottajan puhelinnumeroksi.

XX on ottanut huumausaine-erän sisältäneen tynnyrin vastaan kuljetusliikkeen edustajalta Tuusulassa 20.4.2011 ja kuljettanut sen vuokraamallaan pakettiautolla Järvenpään suuntaan, jossa hän on luovuttanut huumausainetynnyrin ja vastaanottopuhelimen WW:lle.

Käräjäoikeus on lisäksi katsonut, että rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta ja sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen erityisesti huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion asemaa poliisiorganisaatiossa.

Syyksilukemista edeltävissä perusteluissaan käräjäoikeus on lisäksi todennut johtopäätöksenään, että kun Aarnio ja VV ovat syytekohdassa 1 järjestäneet huumausaineen maahantuonnin sekä sen vastaanoton ja edelleen kuljetuksen Suomessa, huumausaine on ollut koko ajan heidän hallinnassaan ja he ovat olleet sellaisessa asemassa, että he ovat määränneet myös sen levityksestä eteenpäin ainakin seuraavaan levitysportaaseen saakka. Hovioikeus toteaa, että tällaista menettelyä ei ole kuvattu lainkaan syytteessä eikä käräjäoikeuden sitä koskevassa lausumassa ole kyse teonkuvauksen mukaisten seikkojen vaan teonkuvauksen ulkopuolisen tapahtumainkulun arvioinnista. Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeus ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan kerrotunlaiseen menettelyyn (ks. KKO 2009:25).

Hovioikeudessa Aarnio ja VV ovat vaatineet, että syyte hylätään. Toissijaisesti VV on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen asemesta avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

2.4.2 Yhteydenpidon aloittaminen Hollantiin 13.4.2011

Aamulla 13.4.2011 Länsi-Pasilassa on otettu käyttöön puhelin ja prepaid-liittymä, joilla on aloitettu yhteydenpito hollantilaisen prepaid-liittymän kanssa. Käyttöönotettu puhelin liittymineen on ollut Aarnion hallussa ja käytössä samoin kuin muutkin pääasiassa Länsi-Pasilaan paikantuneet puhelimet, kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.3 katsonut.

Televalvontatiedoista ilmenee, että Aarnio on kyseisen aamun aikana lähettänyt hollantilaiseen liittymään tekstiviestejä ja vastaavasti hän on myös saanut sanotusta liittymästä viestejä. Välittömästi ensimmäisen viestinvaihdon päättymisen jälkeen Aarnio on ottanut toisella puhelimella yhteyttä VV:hen. Myöhemmin aamupäivän aikana Aarnio on vielä ollut yhteydessä sekä hollantilaiseen liittymään että VV:hen.

Hollannissa NL1 on toimittanut Suomeen lähetettävän tynnyrin kuljetusliikkeeseen seuraavana päivänä 14.4. Hänen tuolloin lähettämästään sähköpostiviestistä kuljetusliikkeelle ilmenee, että hän on yrittänyt lähettää viestiä jo iltapäivällä 13.4., mitä ennen hän on ollut asiasta alustavasti yhteydessä kuljetusliikkeeseen. Tämä on tapahtunut vain joitakin tunteja sen jälkeen, kun Aarnio on aloittanut yhteydenpidon hollantilaiseen liittymään. Hovioikeus katsoo, että Aarnion Hollanti-puhelimen käyttöönotto ja yhteydenpidon aloittaminen hollantilaiseen liittymään on selvässä ajallisessa yhteydessä tynnyrin lähettämistä koskevien toimien käynnistymiseen Hollannissa. Tämä viittaa siihen, että Aarnio on käyttänyt puhelinta tynnyrilähetykseen liittyvien asioiden hoitamiseen.

Aarnio on ollut yhteydessä hollantilaiseen liittymään myös tynnyrilähetyksen vastaanoton 20.4. jälkeen, mutta viestintä on ollut vastaanottoa seuranneen kahden viikon aikana verraten vähäistä. Yhteydenpidossa on alkanut yli kuukauden pituinen tauko 23.5., jolloin seuraava tynnyrilähetys on vastaanotettu Suomessa. Hovioikeus katsoo, että Aarnion Hollanti-puhelimen viestinnän ajoittuminen keväällä ajalle 13.4.–23.5.2011 eli juuri ensimmäisen tynnyrin lähettämisen ja toisen tynnyrin vastaanottamisen välille vahvistaa sitä johtopäätöstä, että Aarnio on käyttänyt puhelinta tynnyrilähetyksiin liittyvissä asioissa.

Myös useat muut seikat tukevat sitä, että Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin liittymiin on liittynyt tynnyrilähetyksiin eikä esimerkiksi tietolähdetoimintaan. Aarnion ja eräiden muiden vastaajien esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku, jonka mukaan Hollanti-puhelimilla olisi pidetty yhteyttä ulkomailla toimineeseen tietolähteeseen lähinnä POL2:n ja muiden tutkijoiden toimesta, on puolestaan epäuskottava ja ristiriidassa muun näytön kanssa, kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.4 katsonut. Muita vaihtoehtoisia selityksiä yhteydenpidolle hollantilaiseen liittymään ei ole edes esitetty, eikä mikään asiassa esitetyssä laajassa todistelussa ole viitannut sellaiseen.

Edellä jaksossa 1.9.4 hovioikeus on myös käsitellyt lähemmin sitä seikkaa, että Aarnio on lopettanut Hollanti-puhelimen ja muidenkin prepaid-yhteyksien käytön Länsi-Pasilassa ja siirtynyt käyttämään niitä muualla juuri silloin, kun SS:n on paljastunut KRP:lle tynnyrijutun tutkinnassa tammikuun 2012 alussa. Hovioikeudelle ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Aarnion tuolloin käyttämällä Hollanti-puhelimella ole pidetty yhteyttä samaan tahoon kuin 13.4.2011 käyttöön otetulla puhelimella. Liittymäpari on näet vaihdettu marraskuun puolivälin 2011 jälkeen siten, että Aarnion yli puolen vuoden ajan jatkunut viestintä yhden hollantilaisen liittymän kanssa on päättynyt muutamaa tuntia ennen kuin Aarnio on aloittanut yhteydenpidon toisen hollantilaisen liittymän kanssa uudella puhelimella ja prepaid-liittymällä. Se, että ensimmäisen tynnyrin lähettämistoimista alkanut Aarnion yhteydenpito Länsi-Pasilasta hollantilaisiin prepaid-liittymiin on päättynyt SS:n paljastumiseen tynnyrijutussa, jolloin Aarnio on heti muuttanut puhelinten käyttötapaa ja -paikkaa, viittaa sekin siihen, että yhteydenpito on liittynyt tynnyrilähetysten järjestelyyn.

Yllä kerrotuin perustein hovioikeus katsoo, että Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin liittymiin vuosina 2011 ja 2012 on liittynyt tynnyrilähetyksiin ja että tämän yhteydenpidon aloittaminen ja viestintä 13.4.2011 tukevat vahvasti syytettä.

2.4.3 Tynnyrilähetyksen vastaanottoliittymän luovutus 18.4.2011

Tynnyri I -oikeudenkäynnissä tynnyrilähetyksen vastaanottamisesta on tuomittu WW ja XX, jotka eivät ole hovioikeudessa halunneet antaa kertomusta. Hovioikeus on käsitellyt heidän aiemmissa oikeudenkäynneissä antamiensa kertomusten ja heitä koskevien aiempien tuomioiden merkitystä edellä jaksossa 2.1.

WW on Tynnyri I -oikeudenkäynnissä kertonut saaneensa toimeksiantajaltaan tehtävän etsiä käytetty puhelin toimeksiantajan hänelle toimittamaa prepaid-liittymää varten. Tehtävään oli lisäksi kuulunut toimittaa puhelin ja liittymä XX:lle. Riidatonta on, että kyseinen tynnyrilähetyksen vastaanotossa käytetty liittymä on aktivoitu 18.4.2011 ja siitä on saman iltapäivän aikana soitettu XX:lle kolme puhelua. WW on kertonut soittaneensa nämä puhelut ennen puhelimen luovuttamista XX:lle. Myös XX on Tynnyri I -oikeudenkäynnissä kertonut vastaavalla tavalla siitä, kuinka hän oli saanut WW:ltä puhelimen haltuunsa. XX ja WW eivät Tynnyri I -oikeudenkäynnissä ole halunneet kertoa toimeksiantajansa nimeä. WW on perustellut tätä omalla turvallisuudellaan.

VV on hovioikeudessa kertonut tapahtumista pääpiirteissään samoin kuin esitutkinnassa. VV:n mukaan Aarnio oli keväällä 2011 pyytänyt häntä järjestämään vastaanottajan jollekin lähetykselle. Tätä tarkoitusta varten VV oli saanut Aarniolta liittymän sim-kortin ja tarkemmat ohjeet, jotka VV:n oli tullut luovuttaa lähetyksen vastaanottajaksi suostuvalle henkilölle. Vastaanottajan järjestämiseen liittyneitä tapaamisia Aarnion kanssa keväällä 2011 oli ollut kolme tai neljä, ja niitä oli ollut ainakin ”ratapihalla” eli Ilmalan juna-aseman lähellä olevalla pysäköintialueella. VV:n esitutkintakertomusta on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa.

VV on pitänyt mahdollisena, että hän oli saanut prepaid-liittymän Aarniolta 18.4. ja että hän oli luovuttanut liittymän edelleen samana päivänä. VV ei ole kertonut, kenelle hän oli antanut toimeksiannon ottaa lähetys vastaan tai kenelle hän oli luovuttanut liittymän. VV ei myöskään kertomansa mukaan ollut tietoinen siitä, mistä lähetyksessä oli ollut kysymys, vaan hän oli olettanut toimeksiannon liittyvän joihinkin Aarnion virkatoimiin, joista Aarnio ei kysyttäessä kertoisi mitään.

VV:n kertomus lähetyksen vastaanottoon tarvittavan liittymän luovuttamisesta eteenpäin sopii televalvontatietoihin ja muuhun selvitykseen, jonka perusteella WW on aamupäivällä 18.4. saanut tynnyrin vastaanotossa käytetyn liittymän, hankkinut siihen käytetyn puhelimen puolenpäivän jälkeen ja luovuttanut puhelimen ja liittymän myöhemmin saman päivän aikana XX:lle. Vaikka VV ei ole halunnut kertoa, kenelle hän on liittymän luovuttanut, eikä WW ole halunnut kertoa, keneltä hän on liittymän saanut, näyttö viittaa kokonaisuutena selvästi siihen, että VV on antanut liittymän WW:lle. VV:n asema United Brotherhood -järjestön neuvostossa ja kyseisen järjestön liivien takavarikoiminen WW:ltä vahvistavat tätä johtopäätöstä.

Televalvontatiedot sopivat VV:n kertomaan myös liittymän hankkimisen osalta. Liittymän WW:lle luovuttamista edeltävänä iltana Aarnio ja VV ovat olleet tekstiviestiyhteydessä keskenään. VV on lähettänyt Aarniolle viimeisen viestin yöllä 18.4. kello 0.20, ja heti tämän jälkeen kello 0.23 hän on lähettänyt toisella puhelimella viestin WW:lle, mikä viittaa siihen, että jälkimmäinen viesti on liittynyt hetkeä aiemmin päättyneeseen yhteydenpitoon Aarnion kanssa. Aamulla 18.4. Länsi-Pasilassa ollut Aarnio on viestitellyt Vantaalla olleen VV:n kanssa niin, että yhteydenpito on päättynyt kello 9.30. Alle tuntia myöhemmin kello 10.24 VV on soittanut WW:lle. Tuolloin VV:n liittymä on paikantunut Helsingissä olevaan Metsäläntien tukiasemaan, joka on sijainnut lähellä Ilmalan juna-asemaa ja ratapihaa. WW:n liittymä on puolestaan paikantunut United Brotherhoodin kerhotilan läheiseen tukiasemaan Vantaalla. Nämä televalvontatiedot sopivat siihen, että aamupäivällä 18.4. VV on kertomansa mukaisesti tullut tapaamaan Aarniota Ilmalan juna-aseman lähelle ja saanut tapaamisella Aarniolta prepaid-liittymän. VV on soittanut tämän jälkeen WW:lle, joka on hieman myöhemmin saanut tynnyrin vastaanotossa käytetyn prepaid-liittymän haltuunsa.

Televalvontatiedot tukevat edellä kerrotuin tavoin VV:n kertomusta. Näyttö viittaa näiltä osin selvästi siihen, että tynnyrilähetyksen vastaanotossa käytetty prepaid-liittymä on tullut Aarnion, VV:n ja WW:n kautta XX:lle, joka on ottanut tynnyrin vastaan. Hovioikeus palaa VV:n kertomukseen ja sen merkitykseen jäljempänä.

2.4.4 Tynnyrilähetyksen odottaminen 19.4.2011

Tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen toimittaneen NL1:n ja kuljetusliikkeen työntekijän välisistä sähköpostiviesteistä 18.4. ilmenee, että tynnyrilähetyksen on ollut tarkoitus saapua perille jo 19.4. Aamulla 19.4. Aarniolle on saapunut viesti hollantilaisesta liittymästä, minkä jälkeen hän on ollut yhteydessä sekä kyseiseen liittymään että VV:hen.

Alkuillasta 19.4. NL1 on tiedustellut kuljetusliikkeeltä sähköpostitse, oliko lähetys toimitettu määränpäähän, ja todennut, että hänen asiakkaansa mukaan mitään ei ollut vielä vastaanotettu. Kuljetusliike on vastannut, että lastia ei ollut kyseisenä päivänä purettu ja syy tähän ei ollut tiedossa. NL1 on ilmoittanut kertovansa tiedon eteenpäin.

Paria tuntia myöhemmin Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta prepaid-liittymästä, ja pian tämän jälkeen eli kello 20.45 alkaen hän on pitänyt noin puolen tunnin aikana useita kertoja yhteyttä sekä hollantilaiseen liittymään että VV:hen. Samalla VV on puolestaan soittanut WW:lle, minkä jälkeen molemmat ovat paikantuneet samaan tukiasemaan Kontulassa. Hovioikeus katsoo, että Aarnion samanaikainen yhteydenpito sekä tynnyrilähetyksiin liittyvään hollantilaiseen liittymään että VV:hen, joka taas on samaan aikaan ollut yhteydessä tynnyrilähetyksen vastaanottamisesta tuomittuun WW:hen, tukee sitä, että näiden osapuolten välinen yhteydenpito on liittynyt toisiinsa ja tuolloin saapuvaksi odotettuun tynnyrilähetykseen, varsinkin kun otetaan huomioon NL1:n lähetykseen liittyvät tiedustelut kuljetusliikkeelle Hollannissa hieman aiemmin.

Televalvontatiedoista on muutoinkin havaittavissa niin aamun kuin illankin osalta, että Aarnion yhteydenpidot hollantilaisen liittymän ja VV:n kanssa ovat selvässä ajallisessa yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi Aarnio on 19.4. sekä aamulla hieman ennen kello 7 että illalla kello 20.45 lähettänyt peräkkäiset viestit hollantilaiseen liittymään ja VV:lle hyvin lyhyin väliajoin.

Nämä seikat puhuvat yhdessä selvästi sen puolesta, että Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään ja VV:hen samoin kuin VV:n ja WW:n yhteydenpito 19.4. on liittynyt Tuusulaan seuraavana päivänä saapuneeseen tynnyrilähetykseen.

2.4.5 Kokonaisarviointi

Kun asiaa tarkastellaan kokonaisuutena, Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään ja VV:hen edellä käsiteltyinä ajankohtina 13., 18. ja 19.4.2011 viittaa yhdessä muun näytön kanssa hyvin vahvasti siihen, että Aarnio ja VV ovat järjestelleet Tuusulaan 20.4.2011 saapuneen tynnyrilähetyksen maahantuontia syytteessä kerrotulla tavalla.

Lisäksi tämän ajanjakson televalvontatiedot viittaavat useiden muidenkin ajankohtien osalta siihen, että Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on liittynyt hänen yhteydenpitoonsa VV:n kanssa. Yhtäaikaista viestittelyä on myös esimerkiksi illalla 15.4., ja lisäksi Aarnio on alkuillasta 17.4. lähettänyt ensin viestin hollantilaiseen liittymään ja lähes välittömästi sen jälkeen VV:lle.

Syytettä tukee myös selvitys Aarnion yhteydenpidosta SS:ään, joka on matkustanut Hollantiin 4.4. eli reilu viikko ennen tynnyrin toimittamista kuljetusliikkeelle. SS on tehnyt matkan Hollantiin myös ennen seuraavaa, toukokuussa saapunutta tynnyrilähetystä. Tynnyri I -oikeudenkäynnissä SS:ää on syytetty muun muassa siitä, että hän on näillä matkoilla järjestellyt huumausaineiden maahantuontia Suomeen. Tuossa oikeudenkäynnissä SS:n on näytetty menetelleen näiltä osin syytteen mukaisesti ja hänen matkojensa on katsottu liittyneen tynnyrilähetysten järjestelemiseen, vaikka häntä ei olekaan erikseen syytetty kohdan 1 tynnyrilähetyksen osalta. Tuomioista ilmenee, että kyseisessä oikeudenkäynnissä SS:n matkojen tarkoitus on ollut nimenomaisesti arvioitavana myös hovioikeudessa. Nyt käsiteltävässä asiassa käräjäoikeus on katsonut, että SS:n matkojen tarkoitusta ei ole aihetta arvioida toisin, ottaen huomioon lisäksi se seikka, että SS on palannut Suomeen 14.4. eli hollantilaisen prepaid-liittymän käyttöönottoa seuraavana päivänä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, jonka mukaan SS:n matkat ovat liittyneet tynnyrilähetysten järjestelemiseen.

SS:n ollessa Hollannissa hän on ollut 9.4. yhteydessä Aarnion kanssa prepaid-liittymiä käyttäen. Hovioikeus on edellä jaksossa 1.7.5 katsonut, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku, jonka mukaan kyse olisi ollut SS:n ja POL2:n välisestä yhteydenpidosta liittyen tietolähteen turvallisuuteen, ei pidä paikkaansa. Pasilaan paikantuneita prepaid-liittymiä on käyttänyt Aarnio, ja viestinnässä 9.4. on ollut kysymys hänen ja SS:n välisestä yhteydenpidosta. Se on poikennut muusta prepaid-liittymien käytöstä, sillä siinä on käytetty tekstiviestien sijaan puheluita ja SS on soittanut hollantilaisesta prepaid-liittymästä Aarniolle tämän RR-puhelimeen eli puhelimeen, jota Aarnio on muutoin käyttänyt luottamukselliseen yhteydenpitoon vain RR:n kanssa. Aarnio on myös soittanut RR-puhelimestaan SS:lle takaisin. Myöhemmin samana päivänä puheluita on soitettu myös SS:n käyttämän hollantilaisen prepaid-liittymän ja Aarnion SS-puhelimen välillä.

Edellä kerrotuin perustein prepaid-liittymillä tapahtunut Aarnion ja SS:n poikkeuksellinen yhteydenpito 9.4. SS:n ollessa Hollannissa tynnyrilähetysten järjestelyyn liittyvällä matkalla on syytettä selvästi tukeva seikka. Heidän yhteydenpitonsa liittymistä tynnyrilähetyksiin tukee myös se, että Aarnion ja SS:n välisessä myöhemmässä yhteydenpidossa on syyskuusta 2011 alkaen käytetty puhelimia, jotka on ostettu samalla kertaa kohtien 3 ja 5 tynnyrilähetysten vastaanottopuhelinten kanssa. Myöskään tälle seikalle esitetty vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei pidä paikkaansa, kuten hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.4 katsonut.

Johtopäätöksiä tukee myös selvitys hollantilaisista NL3:sta ja NL4:stä, joita ei ole tynnyrilähetyksiin liittyen syytetty. Heitä ei myöskään ole tässä oikeudenkäynnissä nimetty kuultaviksi. Heidän liittymistään asiaan ei kuitenkaan ole estettä arvioida, mihin kysymykseen hovioikeus palaa vielä jäljempänä syyttömyysolettamaa koskevassa jaksossa 10.2. Käräjäoikeus on katsonut NL3:n ja NL4:n liittyneen tynnyrilähetyksiin. Hovioikeus hyväksyy tämän johtopäätöksen ja toteaa asiasta lähemmin seuraavaa.

NL3 on käynyt Suomessa lyhyellä matkalla 9.–11.4. eli muutamaa päivää ennen kuin NL1 on toimittanut ensimmäisen tynnyrin kuljetusliikkeeseen Hollannissa. Televalvontatiedoista ilmenee, että NL3 on 9.4. juuri ennen lähtöään Amsterdamista Helsinkiin lähettänyt lentoasemalta tekstiviestin NL2:lle, joka on tuomittu NL1:n toimeksiantajana. NL3:n palattua Hollantiin 11.4. hänen yhteydenpitonsa NL2:n kanssa on jatkunut, ja loppuillasta NL3:n ja NL2:n liittymät ovat paikantuneet NL2:n asunnon lähellä olevaan tukiasemaan Hollannin Hoevelakenissa, mikä viittaa tapaamiseen. NL3:n kerrotunlainen yhteydenpito tynnyrilähetyksistä tuomittuun NL2:een välittömästi ennen NL3:n lyhyttä Suomen-matkaa ja pian sen jälkeen puhuu selvästi sen puolesta, että kyseinen matka on liittynyt tynnyrilähetyksiin.

NL3 on Suomessa käydessään tavannut rekka-auton kuljettajana työskennelleen NL4:n Vantaalla kauppakeskus Jumbon pysäköintialueella 11.4. hieman ennen paluutaan Hollantiin ja luovuttanut tälle muovipussin. NL4 on ollut tuolloin tarkkailtavana, ja NL3:n hänelle antamaa muovipussilähetystä on seurattu eri maiden viranomaisten toimesta niin, että seuranta on päättynyt Arnhemin kaupunkiin Hollannissa. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, mihin lähetys on tarkkaan ottaen toimitettu tai mitä se on sisältänyt, mutta kuten käräjäoikeus on katsonut, tapahtumat osoittavat, että NL3 ei ole voinut kuljettaa muovipussin sisältöä lentokoneessa.

Kyseiseen Arnhemin kaupunkiin on paikantunut vuoden 2011 aikana NL3:n käyttämä liittymä, jolla hän on ollut yhteydessä muun muassa NL2:een edellä kuvatuin tavoin. Tukiasemat, joihin NL3:n liittymä on useimmin paikantunut, ovat sijainneet samalla seudulla Arnhemissa kuin missä NL3:n eräät perheenjäsenet ovat asuneet. Vuonna 2013 myös NL3:lla itsellään on ollut virallinen osoite samassa paikassa. NL3 on paikantunut Arnhemiin samalle alueelle myös Suomen-matkaansa edeltävänä päivänä 8.4. sekä uusien todisteiden mukaan myös matkan jälkeen 13.4.

Samalle seudulle Arnhemin esikaupungeissa on tammikuussa 2012 paikantunut myös hollantilainen prepaid-liittymä, johon Aarnio on pitänyt yhteyttä marraskuusta 2011 alkaen. Edellä katsotusti kyseinen liittymä on liittynyt tynnyrilähetyksiin ja Aarnion yhteydenpito siihen on ollut jatkoa aiemmalle, 13.4.2011 alkaneelle viestinnälle.

Näytön kokonaisarvioinnin kannalta on merkillepantavaa, että NL3:lla, joka on käynyt tynnyrilähetyksiin liittyneellä matkalla Suomessa, on vahvat yhteydet samalle alueelle Arnhemissa kuin mihin Aarnion tynnyrilähetyksiin liittynyt yhteydenpito prepaid-liittymillä on suuntautunut.

Asiassa ei ole esitetty yksilöityjä väitteitä siitä, kuka on käyttänyt hollantilaisia prepaid-liittymiä. Merkityksellistä asian arvioinnissa ei olekaan liittymän käyttäjän henkilöllisyys sinänsä, joka on jäänyt selvittämättä, vaan se, että eri henkilöiden kytkeytyminen puhelinyhteyksien, tapaamisten ja muiden seikkojen kautta sekä toisiinsa että tynnyrilähetyksiin lukuisilla eri tavoilla lyhyen ajanjakson sisällä huhtikuun 2011 alkupuolella antaa lisätukea edellä oleville johtopäätöksille koskien Aarnion ja VV:n osuutta asiassa. Näytöstä muodostuu yhdenmukainen kokonaisuus, joka puhuu hyvin vahvasti sitä vaihtoehtoa vastaan, että yhteydet olisivat sattumaa tai selittyisivät Aarnion ja eräiden muiden vastaajien esittämin tavoin muilla asioilla kuin tynnyrilähetyksiin liittyvällä toiminnalla. Jos VV:n ja Aarnion välisessä yhteydenpidossa edellä käsiteltyinä ajankohtina olisikin ollut kysymys esimerkiksi tietolähdetoiminnasta tai Trevoc Oy:hyn liittyvien asioiden järjestelemisestä, olisi hyvin epätodennäköistä, että yhteydenpidolla olisi sellainen yhteys muihin tapahtumiin kuin mitä muusta näytöstä ilmenee. Vastaavasti esimerkiksi NL3:een ja NL4:ään liittyvien tapahtumien ajoittuminen juuri tynnyrilähetysten käynnistymistä ja lähetyksiin liittyvien prepaid-yhteyksien avaamista edeltäviin päiviin viittaa selvästi siihen, että tapahtumilla on yhteys tynnyriasiaan sen sijaan, että ne liittyisivät esimerkiksi alkuvuodesta 2011 Suomeen toimitettuihin niin sanottuihin puulaatikkolähetyksiin, mihin mahdollisuuteen Aarnio on vedonnut.

Vastaajien mukaan syyttäjän väittämät ajalliset ja muut yhteydet oli kuitenkin poimittu laajasta aineistosta tarkoitushakuisesti. Hovioikeus tältä osin toteaa ensin yleisesti, että pelkästään yksittäisen tekstiviestin tai viestiketjun ajoittuminen esimerkiksi samalle päivälle jonkin tynnyrilähetyksiin liittyvän tapahtuman kanssa ei lähtökohtaisesti riitä sellaisenaan osoittamaan, että viestit ja tapahtumat liittyisivät toisiinsa. Näin on jo siitäkin syystä, että televalvontatietoja on paljon, samoin kuin tynnyrilähetyksiin liittyviä tapahtumia. Vastaavasti sekään seikka, että Aarnio on jossakin yksittäisessä tapauksessa ollut eri prepaid-liittymillä samanaikaisesti yhteydessä useampaan eri tahoon, ei yksinään tarkoita, että viestit liittyisivät myös asiallisesti toisiinsa. Näytön kokonaisarvioinnissa on kuitenkin merkitystä sillä, että tällaisia samaan suuntaan viittaavia ajallisia ja henkilöllisiä yhteyksiä ilmenee useita, varsinkin siltä osin kuin vastaavanlaisia yhteyksiä ei muina ajankohtina esiinny.

Edellä hovioikeus on katsonut, että prepaid-liittymillä tapahtunut Aarnion viestintä VV:n kanssa eri tilanteissa on ollut tässä kohdassa tarkoitetun tynnyrilähetyksen osalta selvässä yhteydessä Aarnion ja hollantilaisen liittymän väliseen viestintään. Olennaista ei ole viestinnän määrä sinänsä, joka esimerkiksi Aarnion ja VV:n välillä on ollut verraten tasaista, vaan yhteydenpidon liittyminen muuhun yhteydenpitoon ja tapahtumiin. Nämä yhteydet ovat olleet jo erikseen arvioituina merkityksellisiä, ja yhdessä muun näytön kanssa arvioituna ne ovat viitanneet erittäin vahvasti siihen, että yhteydenpito on liittynyt nimenomaan tynnyrilähetyksen toimittamiseen Hollannista Suomeen. Samaan viittaa sekin, että muina ajankohtina vastaavanlaisia yhteyksiä VV- ja Hollanti-puhelinten televalvontatietojen välillä ilmenee vain vähän.

Aarnio on edellä selostetuin tavoin esimerkiksi lähettänyt lähes samanaikaisesti viestit sekä VV:lle että hollantilaiseen liittymään 13., 17. ja 19.4.2011 eli tynnyrilähetyksen vastaanottamista edeltävinä päivinä. Vastaavanlaisia VV- ja Hollanti-puhelinten käytön keskinäisiä yhteyksiä esiintyy televalvontatiedoissa myöhemmin enää muutamina päivinä koko vuoden ajalta, vaikka Aarnio on jatkanut yhteydenpitoa molempiin tahoihin. Samanaikainen viestittely VV:n ja hollantilaisen liittymän kanssa on muutoinkin pääasiassa keskittynyt tässä kohdassa ja kohdassa 4 tarkoitettujen tynnyrien lähettämis- ja vastaanottamispäivien tienoille, kun taas muina ajankohtina samanaikainen yhteydenpito on jäänyt hyvin hajanaiseksi. Tältä osin hovioikeus on lisäksi pannut merkille, että edellä jaksossa 1.7.6 käsitellyin tavoin Aarnio on kuljettanut mukanaan nimenomaan VV- ja Hollanti-puhelimia poliisilaitoksen päällystöpäivillä Porvoossa 5.5.2011 ja myöhemmin samana päivänä pääkaupunkiseudulla liikkuessaan, vaikka muutoin Hollanti-puhelimet ovat vuoden 2011 aikana vain harvoin paikantuneet Länsi-Pasilan ulkopuolisiin tukiasemiin. Palattuaan päällystöpäiviltä Aarnio on viestitellyt kyseisen iltapäivän ja illan aikana sekä VV:n että hollantilaisen liittymän kanssa. VV:tä ei ole syytetty mistään tuona ajankohtana tehdystä rikoksesta, mutta tällaiset seikat puhuvat osaltaan sen puolesta, että Aarnion yhteydenpito VV:hen on liittynyt hänen yhteydenpitoonsa hollantilaiseen liittymään.

Hovioikeus toteaa vielä, että vastaavanlaisia yhteyksiä ei ilmene pelkästään Aarnion käyttämiä prepaid-liittymiä koskevasta televalvonta-aineistosta vaan myös muusta näytöstä. Kuten edellä on katsottu, VV on esimerkiksi 18.4.2011 lähettänyt puolenyön jälkeen viestin ensin Aarniolle ja heti sen jälkeen WW:lle, joka on saanut seuraavana aamupäivänä tynnyrin vastaanotossa käytetyn prepaid-liittymän. Se, että VV on lähettänyt peräkkäiset viestit yöllä kahta eri puhelinta käyttäen, tukee sitä johtopäätöstä, että kyse ei ole sattumasta vaan viestit Aarniolle ja WW:lle liittyvät toisiinsa. VV:n ja WW:n välinen yhteydenpito on kylläkin tapahtunut heidän päivittäisessä käytössään olleilla liittymillä. Toisaalta yhteydenpidon peittelemiseen ei ole ollut samanlaista tarvettakaan kuin esimerkiksi VV:n ja Aarnion kesken, sillä VV:n ja WW:n on kerrottu olleen muutoinkin tekemisissä keskenään, jolloin esimerkiksi tapaamisten sopimiselle tavallisilla puhelimilla ja liittymillä ei ole lähtökohtaisesti ollut estettä. Näin ollen se seikka, että VV ja WW ovat käyttäneet keskinäiseen yhteydenpitoonsa päivittäisessä käytössään olleita liittymiä eivätkä esimerkiksi prepaid-liittymiä, ei puhu yllä selostettuja johtopäätöksiä vastaan.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeudelle ei ole muutoinkaan jäänyt epäilystä siitä, että yhteydet eri henkilöiden välisen yhteydenpidon ja tynnyreiden maahantuontiin liittyneiden tapahtumien välillä eivät ole sattumaa ja että ne eivät selity tietolähdetoiminnalla tai muilla vaihtoehtoisilla tapahtumainkuluilla.

VV:n kertomuksen merkityksestä hovioikeus lausuu vielä seuraavaa. Kuten edellä on käsitelty, VV on esitutkinnassa samoin kuin hovioikeudessa kertonut järjestäneensä jollekin lähetykselle vastaanottajan ja saaneensa Aarniolta lähetyksen vastaanotossa käytettävän prepaid-liittymän, jonka hän oli toimittanut eteenpäin. Televalvontatiedot osoittavat, että Tuusulan tynnyrin vastaanottoliittymä on aktivoitu 18.4.2011. Kysyttäessä VV on pitänyt mahdollisena, että hän oli saanut prepaid-liittymän Aarniolta juuri kyseisenä päivänä ja luovuttanut sen edelleen samana päivänä. Paitsi että VV:n kertomus liittymän saamisesta ja sen eteenpäin välittämisestä on yhdistettävissä tarkistettavissa oleviin teletietoihin, se myös täsmää olennaisilta osin tynnyrin vastaanottamisesta tuomittujen WW:n ja XX:n Tynnyri I -oikeudenkäynnissä kertoman kanssa. VV:n kertomus ei myöskään ole ristiriidassa muusta näytöstä muodostuvan kokonaisuuden kanssa, vaan sitä tukee selvitys hänen yhteydenpidostaan Aarnion kanssa muina päivinä samoin kuin muun muassa hänen yhteydenpitonsa tynnyrin vastaanottamisesta tuomittuun WW:hen.

Toisaalta Aarnio on esittänyt, että VV:n alun perin esitutkinnassa antama kertomus olisi mielikuvituksen tuotetta, kuten VV oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä itse kertonut. Periaatteessa onkin mahdollista, että saatuaan esitutkintamateriaalin haltuunsa loppulausuntoa varten VV olisi voinut kehittää esitutkinnassa antamansa lausunnot vastaanottajan järjestämisestä ja Aarnion osuudesta asiaan niin, että hän olisi vertaillut muun muassa oman päivittäisessä käytössä olleen liittymänsä, oman prepaid-liittymänsä, Aarnion VV-liittymän ja WW:n liittymän televalvontatietoja ja sen jälkeen sepittänyt todellisuutta vastaamattoman tapahtumainkulun näiden tosiseikkojen varaan edistääkseen vapautumistaan tutkintavankeudesta. Useat seikat kuitenkin puhuvat tätä vaihtoehtoa vastaan niin vahvasti, että hovioikeus ei pidä sitä varteenotettavana mahdollisuutena.

Ensinnäkin VV:n kertomus tukee kokonaisuutta, josta on olemassa suuri määrä muutakin näyttöä. Televalvontatietojen ja muun näytön perusteella hän kytkeytyy tynnyrilähetykseen liittyvinä ajankohtina sekä Aarnioon, joka on pitänyt yhteyttä hollantilaiseen prepaid-liittymään, että WW:hen, joka on tuomittu tynnyrilähetyksen vastaanottamisesta. Hovioikeus pitää erittäin epätodennäköisenä, että olisi ollut kehitettävissä kertomus, joka vahvistaisi VV:n ja Aarnion liittymistä näin monitahoiseen tapahtumakokonaisuuteen, jos heillä molemmilla ei todellisuudessa olisikaan ollut tekemistä asian kanssa.

Kun VV on esitutkinnan loppulausuntovaiheessa tuonut esiin lähetyksen vastaanottamiseen liittyviä asioita ja muita Aarniota koskevia seikkoja, kertomuksen on ensi vaiheessa kirjannut hänen puolustajanaan toiminut kokenut asianajaja. VV:lle on täytynyt olla selvää, että väitteiden todenmukaisuutta tultaisiin myöhemmin selvittämään tarkemmin, eikä hän ole voinut tietää, tulisiko jokin esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä myöhemmin ilmi tuleva tieto tai uusi näyttö osoittamaan hänen kertomuksensa tai osan siitä tekaistuksi. Vaikka hovioikeudelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mitä aineistoa VV on loppulausuntovaiheessa saanut käyttöönsä, niin on selvää, että materiaalin ja yksityiskohtien määrä on ollut valtava. VV:n näkökulmasta olisi ollut vaikeaa arvioida sitä, olisiko sepitetty kertomus ristiriidassa esitutkinnassa jo selvitettyjen seikkojen kanssa.

Asian laajuus, siihen liittyvän tosiseikaston monimutkaisuus ja muusta näytöstä muodostuva kokonaiskuva puhuvat siten voimakkaasti sitä vastaan, että VV:n kertomukset Aarnion osuudesta eivät lainkaan vastaisi todellisuutta vaan olisivat hänen tai jonkun muun kehittämä tarina. Tälle päätelmälle antaa tukea myös se, että VV on kertonut saaneensa Aarniolta poliisitoimintaan liittyvää salaista tietoa asioista tai henkilöistä, joilla on yhtymäkohtia tynnyrilähetyksiin, kuten seurantalaitteen asentamista koskeneesta tapauksesta. VV on myös kertonut Aarnion hänelle antamasta toimeksiannosta, joka olisi liittynyt Vantaalla lentoaseman lähellä olevaan Holiday Inn -hotelliin. NL3 on majoittunut kyseiseen hotelliin saavuttuaan Suomeen 9.4., ja samana iltana Aarnio ja VV ovat olleet prepaid-liittymiensä paikantumisten perusteella yhtä aikaa hotellin lähialueella ja viestitelleet toisilleen. Vaikka tähän liittyvä tapahtumainkulku on jäänyt epäselväksi, VV:n kertomien seikkojen yhdistyminen tynnyrikokonaisuuden eri osia koskevaan muuhun näyttöön puhuu osaltaan sen puolesta, että hänen kertomuksensa ei ole pelkkä sepitetty tarina. Lisäksi VV:n kuulustelijana toimineen todistaja POL20:n kertomus tukee sitä, että VV on tiennyt tällaisista asioista jo ennen kuin hän oli saanut esitutkinta-aineistoa käyttöönsä.

Uskottavaa selitystä vaille on ylipäätään jäänyt, miksi VV olisi hovioikeudessa palannut itsensä kannalta epäedulliseen esitutkintakertomukseensa, jos se olisi vain mielikuvituksen tuotetta ja poliisin kanssa esitutkinnan aikana käydyn kaupankäynnin tulosta. Merkityksetön ei ole sekään seikka, että hovioikeusvaiheessa esitetyt Aarnion kulunvalvontatiedot ja muut uudet todisteet eivät ole olleet VV:n kertomuksen kanssa ristiriidassa, kun taas Aarnion vaihtoehtoista tapahtumainkulkua tukevat kertomukset uusi näyttö on osoittanut useissa kohdin paikkansa pitämättömiksi. Vaikka VV:n kertomus ei itsessään ole näyttöarvoltaan erityisen vahva ja sen painoarvoa heikentää muun muassa se, että VV on kertonut asioista käräjäoikeudessa toisin, kertomus kuitenkin vahvistaa johtopäätöksiä, jotka ovat olleet tehtävissä muun todistelun perusteella.

Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena hovioikeus katsoo näytetyksi, että Aarnio on syyllistynyt kohdassa 1 tarkoitetun tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestämiseen käräjäoikeuden katsomin tavoin. Lisäksi VV on osallistunut lähetyksen maahantuontiin menettelemällä siten kuin syytteen teonkuvauksessa on kerrottu.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen Aarnion syyksilukemisen osalta kohdassa 1 ei ole. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun myös törkeysarvostelun osalta. Erikseen on kuitenkin arvioitava VV:n tahallisuus ja osallisuus asiassa.

2.4.6 VV:n tahallisuus ja osallisuus

Hovioikeus on edellisessä jaksossa katsonut VV:n osallistuneen syytteessä kerrotulla tavalla tynnyrilähetyksen maahantuontiin. Tämän jälkeen asiassa tulee arvioitavaksi, onko VV ollut tietoinen lähetyksessä olleesta huumausaineesta ja onko hänet tuomittava tekijäkumppanina vai avunantajana.

Hovioikeus toteaa, että päätelmät siitä, onko VV ollut tietoinen huumausaineen maahantuonnista ja osallisuudestaan siihen, on tehtävä jutussa esiin tulleiden, ulkonaisesti havaittavien seikkojen perusteella (ks. KKO 2004:72 kohta 6 ja KKO 2017:93 kohta 37).

Arvioidessaan VV:n tietoisuutta lähetyksen sisällöstä hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin. VV on saanut Aarniolta lähetyksen vastaanottamista koskevan tehtävän, mihin on liittynyt muun muassa 5 000 euron rahapalkkio sekä Aarniolta saadun prepaid-liittymän toimittaminen ja puhelimen hankkiminen vastaanottajalle. Aarnio on ollut huumepoliisin päällikkö. VV on ollut United Brotherhood -järjestön neuvoston jäsen, ja hän on antanut tehtävän järjestössä alempitasoiselle WW:lle. Hovioikeus toteaa olevan täysin epäuskottavaa, ettei VV näissä olosuhteissa olisi tiennyt, mistä lähetyksessä todellisuudessa oli kysymys.

Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan heitä kutakin rikoksen tekijänä.

VV:n osuus hasiksen maahantuonnin vastaanottojärjestelyissä on ollut varsin itsenäinen sekä keskeinen, ja hänen toimensa vastaanottajan hankkimiseksi ovat olleet olennaisia. Edellä VV:n toiminnasta kerrotut yksityiskohdat muodostavat yhdessä vahvan näytön siitä, että huumausaineen maahantuontia koskeva rikoshanke on sanotuilta osin ollut Aarnion ja VV:n yhteinen ja he ovat toimineet yksissä tuumin. VV:n toiminta on yhdessä Aarnion toiminnan kanssa toteuttanut rikoslain 50 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaisen huumausainerikoksen, jota on 2 §:n mukaan pidettävä törkeänä. VV:n osuus tekokokonaisuudessa on ollut niin merkittävä, että hänet tulee tuomita käräjäoikeuden katsomin tavoin tekijänä eikä pelkästään avunantajana.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen VV:n syyksilukemisen osalta kohdassa 1 ei ole. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun törkeysarvostelun osalta myös VV:tä koskien.

2.5 Askolan tynnyrilähetyksen 29.11.2011 maahantuonti (kohta 4)

2.5.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 4 katsonut Aarnion ja VV:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 28.9.–14.12.2011 siten, että he ovat yhdessä usean muun henkilön kanssa laittomasti tuoneet maahan, kuljetuttaneet, välittäneet tai muuten levittäneet noin 140 kiloa hasista seuraavasti:

Aarnio on hankkinut Hollannista useita kontakteja, joiden kautta hän on järjestänyt hasiseriä Hollannista Suomeen sekä järjestänyt niiden vastaanottoa ja levitystä. Tässä tarkoituksessa hän on ollut yhteydessä maahantuontiketjun jäseniin eri prepaid-liittymiä hyväksi käyttäen.

Aarnio on järjestänyt Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun yhteensä noin 140 kilon hasiserän maahantuonnin olemalla yhteydessä VV:hen ja toistaiseksi tuntemattomaan henkilöön Hollannissa antaen ohjeita huumausaine-erän maahantuonnista ja vastaanottamisesta ja edelleen levityksestä.

Maahantuonti on toteutettu siten, että Hollantiin on ilmoitettu tynnyrin vastaanottajan yhteystietona tekaistun yrityksen nimi, todellinen toimitusosoite ja todellinen vastaanottajan puhelinnumero. Hollantilainen NL1 on toimittanut hollantilaisen NL2:n toimeksiannosta tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen, josta se on toimitettu kuljetusliikkeen välityksellä Suomeen.

United Brotherhood -jengin johtajana VV on yhdessä Aarnion kanssa antanut toimeksiannon hasiserän vastaanotosta tutkinnassa selvittämättä jääneen henkilön välityksellä XX:lle , joka on ottanut vastaan Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun 140 kilon hasiserän Askolassa.

Käräjäoikeus on lisäksi katsonut, että rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta ja sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen erityisesti huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion asemaa poliisiorganisaatiossa.

Syyksilukemista edeltävissä perusteluissaan käräjäoikeus on vastaavasti kuin syytekohdassa 1 todennut johtopäätöksenään, että kun Aarnio ja VV ovat syytekohdassa 4 järjestäneet huumausaineen maahantuonnin sekä sen vastaanoton ja edelleen kuljetuksen Suomessa, huumausaine on ollut koko ajan heidän hallinnassaan ja he ovat olleet sellaisessa asemassa, että he ovat määränneet myös sen levityksestä eteenpäin ainakin seuraavaan levitysportaaseen saakka. Hovioikeus tältä osin viittaa edellä jaksossa 2.4.1 lausumaansa.

Hovioikeudessa Aarnio ja VV ovat vaatineet, että syyte hylätään. Toissijaisesti VV on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen asemesta avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

2.5.2 Hollanti-puhelimen ja -liittymän vaihto uuteen 17.–19.11.2011

Televalvontatiedoista ilmenee, että Aarnio on illan 17.11. aikana viestitellyt VV:n kanssa ja lähettänyt samoihin aikoihin viestejä hollantilaiseen prepaid-liittymään. Pian tämän jälkeen Aarnio on ottanut Länsi-Pasilassa käyttöön uuden Hollanti-puhelimen ja -liittymän. Seuraavana päivänä 18.11. hän on kuitenkin vielä ollut yhteydessä hollantilaisen prepaid-liittymän kanssa vanhalla Hollanti-puhelimellaan, jonka hän oli ottanut käyttöön huhtikuussa. Yhteydenpidon uudella Hollanti-puhelimella ja -liittymällä Aarnio on aloittanut 19.11., jolloin myös vastapuoli on vaihtanut käyttämäänsä hollantilaista prepaid-liittymää.

Hovioikeus on edellä jaksossa 2.4 katsonut, että Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin prepaid-liittymiin vuosina 2011 ja 2012 on liittynyt tynnyrilähetyksiin. Aarnion yhteydenpito uudella Hollanti-puhelimella on jatkunut tammikuuhun 2012 asti, jolloin vastapuolena ollut hollantilainen liittymä on edellä jaksossa 2.4.5 todetuin tavoin paikantunut tietylle alueelle Hollannin Arnhemissa. Puhelimen ja liittymän vaihto sekä teleliikenne erityisesti 16.11.2011 lähtien hollantilaisen liittymän ja VV:n kanssa sopii siihen, että tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestelyihin on ryhdytty valmistautumaan. Viestittelyn aloittamisesta uudella Hollanti-puhelimella on kulunut hieman yli viikko tynnyrilähetyksen saapumiseen Suomeen.

Koska viestien sisältö tässäkin tapauksessa on jäänyt selvittämättä, Aarnion, hollantilaisen liittymän ja VV:n yhteydenpidon liittymistä törkeään huumausainerikokseen on arvioitava tarkastelemalla viestityksen ajallista liityntää tynnyrin maahantuonnissa muutoin selvitettyihin tapahtumiin sekä punnitsemalla muuta asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena. Hovioikeus palaa illan 17.11. tapahtumiin jäljempänä kokonaisarvioinnin yhteydessä.

Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa olevan riidatonta, että televalvontatietoihin merkitty GPRS-yhteys ei osoita yhteydenpitoa hollantilaisen liittymän käyttäjän kanssa, toisin kuin käräjäoikeus on katsonut päivien 18. ja 19.11. osalta.

2.5.3 Tynnyrin vieminen kuljetusliikkeelle 24.11.2011

Hollanti-puhelimen vaihtamisen jälkeen Aarnio on jatkanut yhteydenpitoa prepaid-liittymillä vastapuoliinsa. Tynnyrilähetyksen kuljetusliikkeelle toimittamista edeltävänä päivänä hänen ja hollantilaisen liittymän välillä on lähetetty vain yksi viesti, jonka Aarnio on saanut illalla 23.11. noin kello 22. Seuraavana aamuna kello 8.30 hän on lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään. Pian tämän jälkeen Hollannissa NL1 on lähettänyt kuljetusliikkeelle sähköpostiviestin, jossa hän on ilmoittanut tulevansa tuomaan Suomeen lähetettävän kuormalavan kello 10 (Hollannin aikaa). Tämä ajallinen yhteys antaa lisätukea sille, mitä edellä on todettu hollantilaisten liittymien yhteydestä tynnyrilähetyksiin, ja kytkee osaltaan Aarnion kyseisen tynnyrilähetyksen järjestelyihin.

Sitä vaihtoehtoa vastaan, että tällaisessa yhteydessä olisikin kysymys sattumasta, joka on seurausta televalvontatietojen suuresta määrästä, puhuu ensinnäkin se, että viestittely hollantilaisen liittymän kanssa ei ole ollut tuossa vaiheessa kovinkaan tiivistä, vaan Aarnion edellisestä viestistä hollantilaiseen liittymään on viimeksi mainitun viestin lähetyshetkellä kulunut puolitoista vuorokautta. Lisäksi erilaisia yhteyksiä televalvontatietojen ja tynnyrilähetysten maahantuontiin liittyvien tapahtumien välillä on muutoinkin niin paljon, että hovioikeuden arvion mukaan myöskään tämä yhteys ei kokonaisuus huomioon ottaen voi selittyä sattumalla.

2.5.4 Tynnyrilähetyksen vastaanottoliittymän käyttöönotto 27.11.2011

Aarnion ja hollantilaisen prepaid-liittymän välillä on vaihdettu useita tekstiviestejä aamupäivän 27.11. aikana. Tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeelle toimittanut NL1 on kyseisen päivän iltana tehnyt tietokoneellaan hakuja liittyen Suomeen matkalla olleisiin huumausaineisiin ja niiden takavarikointiin.

Tynnyri I -oikeudenkäynnissä tynnyrilähetyksen vastaanottamisesta on tuomittu XX, joka ei ole hovioikeudessa halunnut antaa kertomusta. Hovioikeus on edellä jaksossa 2.1 käsitellyt hänen aiemmin antamiensa kertomusten ja häntä koskevan aiemman tuomion merkitystä. XX:n kertomus on kohdan 1 tapahtumien osalta kytkeytynyt televalvontatietojen ja muun ulkopuolisen näytön perusteella selvitettyihin tapahtumiin, jotka puolestaan ovat kytkeytyneet VV:n omasta kertomuksesta ilmeneviin seikkoihin.

XX on Tynnyri I -oikeudenkäynnissä kertonut kohdassa 4 tarkoitetun tynnyrin vastaanottamisesta, että hän oli saanut vastaavanlaisen työtarjouksen kuin kohdan 1 osalta. Sama henkilö oli molemmilla kerroilla pyytänyt XX:ää ottamaan lähetyksen vastaan. Tämä henkilö oli ottanut yhteyttä XX:ään noin viikkoa ennen tynnyrin saapumista Askolaan, ja vastaanottoa varten XX oli saanut kyseiseltä henkilöltä liittymän sekä puhelimen, joka ei ollut toiminut. XX ei ole halunnut kertoa kyseisen henkilön nimeä. XX on 27.11. myöhään illalla ottanut käyttöön vastaanottoliittymän kotonaan Askolassa. Matkapuhelin, jossa kyseinen liittymä oli ollut kytkettynä, on sittemmin takavarikoitu XX:n asunnosta.

2.5.5 Tynnyrin vastaanottaminen 29.11.2011 ja sen jälkeiset tapahtumat

Riidatonta on, että tynnyrilähetys on saapunut Askolaan 29.11. ja että XX on ottanut sen vastaan. XX:n päivittäisessä käytössä ollut liittymä on paikantunut vastaanottopäivänä noin kello 11 ja 17 välillä hänen kotinsa läheisiin tukiasemiin, joten tynnyri on mitä ilmeisimmin otettu vastaan tuolloin. XX:n mukaan tynnyri oli sittemmin 1.12. avattu ja tyhjennetty hänen takapihallaan sillä välillä, kun hän oli saamiensa ohjeiden mukaisesti ollut pois kotoaan.

Aarnion ei ole näytetty vastaanottoa edeltävänä päivänä 28.11. olleen yhteydessä VV:hen eikä hollantilaiseen liittymään. Vastaanottopäivänä 29.11. Aarnio on lähettänyt ensimmäisen viestin VV:lle iltapäivällä kello 15.40. Tämän jälkeen VV on lähettänyt Aarniolle viestit kello 17.18 ja 18.40 eli siinä vaiheessa, kun XX oli jo ottanut tynnyrin vastaan. Myöhemmin illalla ennen kello 21 Aarnio on lähettänyt VV:lle viestin ja vastaanottanut hollantilaisesta liittymästä viestin hetkeä myöhemmin. Aarnio on vastannut viestiin vielä saman minuutin aikana. Aarnio on myöhemminkin viestitellyt samanaikaisesti hollantilaisen liittymän ja VV:n kanssa. Aarnio on saanut hollantilaisesta liittymästä viestin ennen kello 23 ja lähettänyt siihen viestin 10 minuuttia myöhemmin ja välittömästi sen jälkeen toisella puhelimella viestin VV:lle. Vastaanottopäivän viestittely on päättynyt näihin lähes yhtäaikaisiin Aarnion viesteihin VV:lle ja hollantilaiseen liittymään. Näiltä osin Aarnion viestinnällä kyseisten vastapuolten kanssa on selvä ajallinen yhteys. Seuraavien kahden päivän aikana 30.11. ja 1.12. Aarnio on jatkanut yhteydenpitoaan hollantilaisen liittymän ja VV:n kanssa.

2.5.6 Kokonaisarviointi

VV ja Aarnio ovat kiistäneet, että heillä olisi mitään tekemistä Askolaan 29.11. toimitetun tynnyrilähetyksen kanssa. Kukaan muukaan ei ole nimennyt heitä osallisiksi kohdan 4 tapahtumiin. Syytteessä tarkoitettua huumausaine-erää ei ole selvitetty tavatun keneltäkään, eikä siitä ole tehty muutenkaan havaintoja.

Syyttäjä on vedonnut kohdan 4 syytteen tueksi muun ohella siihen riidattomaan seikkaan, että KK on matkustanut Hollannin Arnhemiin 29.10.–13.11.2011. Matka on siis päättynyt noin kymmenen päivää ennen kuin hollantilainen kuljetusliike on 24.11. saanut toimeksiannon tynnyrilähetyksen toimittamisesta Suomeen. KK on tehnyt vastaavat matkat Hollantiin myös ennen kohtien 3 ja 5 tynnyrilähetyksiä ja SS niin ikään ennen kohtien 1 ja 2 tynnyrilähetyksiä. SS:n matkat ovat edellä todetusti liittyneet tynnyrilähetysten järjestelyyn, ja KK:n oma kertomus toimistaan Hollannissa alkuvuonna 2011 jäljempänä jaksossa 5.2 käsiteltävän kohdan 16 osalta osoittaa, että hänellä on ollut valmiudet neuvotella Hollannissa huumausainekauppaan liittyvistä asioista. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että KK:n matka 29.10.–13.11. olisi ajallisesta ja maantieteellisestä yhteydestään huolimatta liittynyt tynnyrin maahantulojärjestelyihin, eikä sille voida antaa syytettä tukevaa merkitystä arvioitaessa Aarnion ja VV:n osallisuutta kohdan 4 tynnyrilähetykseen. Hovioikeus palaa kyseiseen matkaan lähemmin jäljempänä jaksossa 2.9.2 KK:ta koskevan kohdan 18 arvioinnin yhteydessä.

Kohdan 1 osalta Aarnion yhteydenpito tynnyrilähetyksiin liittyvään hollantilaiseen prepaid-liittymään on alkanut viikkoa ennen lähetyksen saapumista Suomeen, kuten edellä jaksossa 2.4.2 on todettu. Vastaavasti VV on kohdan 1 osalta kertonut, että Aarnio oli ottanut häneen yhteyttä vastaanottajan järjestämiseksi lähetykselle noin viikkoa ennen lähetyksen saapumista. Nyt käsiteltävän kohdan 4 osalta Aarnion Hollanti-puhelin ja -liittymä sekä hollantilaisen vastapuolen prepaid-liittymä on edellä todetuin tavoin vaihdettu uusiin hieman yli viikkoa ennen lähetyksen saapumista. Siten voidaan lähteä siitä, että tässäkin kohdassa merkitystä on sellaisella puhelinliikenteellä, joka on tapahtunut suhteellisen lähellä tynnyrilähetyksen saapumista Suomeen.

Aarnion ja VV:n välinen puhelinliikenne osoittaa, että he ovat 16.11. alkaen olleet yhteydessä toisiinsa 1.12. saakka siten, että Aarnio on samoihin aikoihin pitänyt yhteyttä myös hollantilaiseen liittymään. Erityisesti päivien 16., 17., 26. ja 29.11. osalta on vahvoja viitteitä siitä, että Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on liittynyt hänen yhteydenpitoonsa VV:n kanssa. Tämä yhteys ilmenee muun muassa seuraavasti. Televalvontatietojen ja hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen perusteella Aarniolla on 16.11. ollut vanha Hollanti-puhelin mukanaan huumerikosyksikön väistötiloissa Itä-Pasilassa, vaikka muutoin hän on vienyt tynnyrilähetyksiin liittyviä Hollanti-puhelimia vain poikkeuksellisesti Länsi-Pasilan ulkopuolelle. Kun hän on Itä-Pasilassa ollessaan saanut kello 12 jälkeen hollantilaisesta liittymästä viestin, hän on minuuttia myöhemmin lähettänyt viestin VV:lle ja minuutin kuluttua siitä toisen viestin hollantilaiseen liittymään. Yhteys VV- ja Hollanti-puhelimilla tapahtuneiden viestittelyjen välillä on havaittavissa myös kyseisen päivän iltana. Sama koskee muun muassa tynnyrilähetyksen vastaanottopäivää 29.11., jolloin Aarnio on edellä käsitellyin tavoin illan aikana muun muassa kahdella eri kerralla lähettänyt peräkkäiset viestit VV:lle ja hollantilaiseen liittymään. Lisäksi esimerkiksi tynnyrin tyhjennyspäivänä 1.12. Aarnio on pitänyt Hollanti-puhelinta poikkeuksellisesti mukanaan niin, että hän on ensin viestitellyt poliisilaitoksen väistötiloista VV:lle ja SS:lle ja sen jälkeen lähtenyt ainakin VV- ja Hollanti-puhelimet mukanaan Metsälän ja Oulunkylän suuntaan. Tätä seuranneiden viikkojen aikana vastaavanlaisia yhteyksiä Aarnion yhteydenpidossa hollantilaiseen liittymään ja VV:hen ei ole käytännössä havaittavissa, ja yhteyksiä nimenomaan VV- ja Hollanti-puhelinten televalvontatietojen kesken esiintyy aineistossa muutoinkin lähinnä kohtien 1 ja 4 tynnyrilähetysten ajankohtina, kuten hovioikeus on edellä kohdan 1 yhteydessä todennut. Tämä tukee osaltaan sanotun yhteydenpidon liittymistä nimenomaan tynnyrilähetyksiin ja puhuu vahvasti sitä vastaan, että kyse olisi ollut tietolähdetoimintaan liittyvästä yhteydenpidosta, varsinkin kun väitetyn tietolähdetoiminnan ei ole esitettykään liittyneen mihinkään asiaan, jolla olisi ollut juuri noihin aikoihin yhteys Hollantiin.

Hovioikeus katsoo televalvontatietojen tukevan yhdessä muun näytön kanssa selvästi sitä, että Aarnion ja VV:n yhteydenpito on liittynyt Askolaan 29.11. saapuneen tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestelyihin. Käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja VV:n tavanneen illalla 17.11. noin kello 22 eli hieman ennen kuin Aarnio on ottanut käyttöön uuden Hollanti-puhelimen. Hovioikeus viittaa tapahtumista edellä jaksossa 2.5.2 selostettuun ja toteaa lisäksi, että kyseisenä iltana kello 19 jälkeen VV on ensin lähettänyt viestin Aarniolle, joka on vastannut viestiin kello 20 jälkeen. VV on vastannut minuuttia myöhemmin Aarniolle, joka on alle kymmenen minuutin kuluttua lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään. Aarnion prepaid-liittymä on tuolloin paikantunut Länsi-Pasilassa olevaan tukiasemaan ja VV:n liittymä United Brotherhoodin kerhotilan läheiseen tukiasemaan Vantaalla. Tämän jälkeen molempien liittymät ovat kello 21.58 paikantuneet ratapihan ja Ilmalan aseman läheisyydessä sijaitseviin Rahakamarinportin ja Ilmalankujan tukiasemiin, minkä perusteella hovioikeus pitää mahdollisena, että he ovat tavanneet käräjäoikeuden katsomin tavoin noin kello 22. Tämän jälkeen VV on televalvontatietojen mukaan siirtynyt Kontulan ja Myllypuron suuntaan, mikä puhuu sitä vastaan, että Vantaalta lähteneen VV:n paikantumisessa Ilmalassa olevaan tukiasemaan voisi Aarnion esittämin tavoin olla kysymys ohiajosta. Uusina todisteina esitetyt Aarnion kulunvalvontatiedot eivät nekään poissulje tapaamista. Hovioikeus katsoo, että kerrotunlainen Aarnion ja VV:n yhteydenpito hieman ennen kuin Aarnio on ottanut uuden Hollanti-puhelimen käyttöön sopii syyttäjän esittämään tapahtumainkulkuun ja yhtä kaikki viittaa osaltaan siihen, että yhteydenpito on liittynyt tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestelyyn. Kokonaisarvioinnissa sen merkitys ei kuitenkaan ole ratkaiseva.

Edellä jaksossa 2.4 todetuin tavoin olennaista ei ole niinkään Aarnion ja VV:n välisten viestien määrä, joka on ollut verraten tasainen, vaan yhteydenpidon kytkeytyminen muuhun yhteydenpitoon ja tapahtumiin. Edellä on selvitetty Aarnion käytössä ja hallussa olleiden VV- ja Hollanti-puhelinten käytön yhteyksiä. Erikseen arvioituina ne eivät ole olleet yhtä merkityksellisiä kuin kohdan 1 osalta, mutta yhdessä muun näytön kanssa arvioituna ne ovat myös nyt käsiteltävänä olevassa kohdassa 4 viitanneet vahvasti siihen, että yhteydenpito on liittynyt nimenomaan tynnyrin toimittamiseen Hollannista Suomeen.

Kohdan 1 törkeässä huumausainerikoksessa on ollut kysymys suuren hasismäärän maahantuonnista kuten myös nyt arvioitavassa kohdassa 4. Molemmissa tapauksissa tynnyrit ovat olleet samanlaisia. Tynnyrien samanlaisuus, niiden toimittaminen samalla tavoin saman lähettäjän toimesta saman hollantilaisen kuljetusliikkeen kautta, vastaanotossa käytetyt prepaid-liittymät ja muut lähetyksiin liittyvät yhtäläisyydet tukevat sitä, että molempien tynnyreiden maahantuontiin on muutoinkin osallistunut samoja henkilöitä. Kohtien 1 ja 4 tynnyreillä on lisäksi ollut sama vastaanottaja eli XX. Hän on Tynnyri I -oikeudenkäynnissä vastaajana kertonut, kuinka hän oli saanut molemmilla kerroilla tynnyrilähetyksen vastaanottoa varten puhelimen ja liittymän etukäteen ja kuinka jälkimmäisen tynnyrin vastaanottotehtävä oli muutoinkin ollut samanlainen kuin aikaisempi tehtävä. Sama henkilö oli tarjonnut hänelle toimeksiantoa ottaa tynnyrit vastaan sekä Tuusulassa että Askolassa. XX:n kertomus antaa siten lisätukea sille, että myös kohdan 4 tynnyrilähetyksen osalta VV on ollut se henkilö, joka on järjestänyt XX:n vastaanottajaksi. Edellä jaksossa 2.1 lausutuilla perusteilla XX:n kertomuksella on kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa vain vähäinen näyttöarvo.

Hovioikeus on edellä katsonut, että kohdan 1 tynnyrin vastaanottamista koskeva tehtävä on tullut XX:lle VV:n toimeksiannosta. Sen osalta VV on itsekin kertonut Aarniolta saamastaan vastaanottajan hankkimista koskevasta pyynnöstä. Aarnio ei siis ole antanut ensimmäistä tynnyriä koskevaa toimeksiantoa suoraan vastaanottajalle vaan on järjestänyt tehtävään sopivan henkilön VV:n kautta. Varteenotettavana ei voida pitää vaihtoehtoa, että kohdassa 4 tarkoitetun tynnyrilähetyksen kohdalla Aarnio olisikin toiminut toisin, esimerkiksi olemalla yhteydessä suoraan XX:ään VV:n sivuuttaen tai antamalla toimeksiannon XX:lle jonkun muun henkilön kuin VV:n välityksellä. On selvää, että asemansa vuoksi Aarnio on voinut asioida tynnyrilähetyksiin liittyen vain hyvin rajallisen henkilöpiirin kanssa ja hänen intressissään on muutoinkin ollut pitää asiaan liittyvien henkilöiden määrä mahdollisimman pienenä. Lisäksi televalvontatiedot puhuvat edellä katsotusti sen vaihtoehdon puolesta, että nimenomaan VV on ollut osallisena tynnyrin vastaanottojärjestelyissä. Nämä seikat tukevat syyttäjän väitettä siitä, että Aarnio ja VV ovat myös kohdassa 4 osallistuneet tynnyrissä Suomeen tuodun huumausaineen maahantuontiin, varsinkin kun Aarnio on vielä ollut molempien kohtien osalta se taho, joka on pitänyt yhteyttä tynnyrilähetyksiin liittyvään hollantilaiseen liittymään.

Edellä kerrotut näkökohdat huomioon ottaen hovioikeus katsoo asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioituaan näytetyksi, että Aarnio on syyllistynyt kohdassa 4 tarkoitetun tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestämiseen käräjäoikeuden katsomin tavoin ja VV on osallistunut lähetyksen maahantuontiin menettelemällä käräjäoikeuden syyksilukemin tavoin. VV:n tahallisuuden ja tekijäkumppanuuden osalta hovioikeus viittaa edellä kohdassa 2.4 lausuttuun. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun myös törkeysarvostelun osalta.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen syyksilukemisen osalta kohdassa 4 ei ole muutoin kuin että tekoaika on oikaistava päättymään tynnyrilähetyksen vastaanottopäivään 29.11.2011.

2.6 Loviisan tynnyrilähetyksen 23.5.2011 maahantuonti (kohta 2)

2.6.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 2 katsonut Aarnion syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 21.4.–24.9.2011 siten, että hän on yhdessä usean muun henkilön (UU, TT, SS) kanssa laittomasti tuonut maahan, kuljetuttanut, välittänyt tai muuten levittänyt noin 280 kiloa hasista seuraavasti:

Aarnio on hankkinut Hollannista useita kontakteja, joiden kautta hän on järjestänyt hasiseriä sieltä Suomeen ja järjestänyt niiden vastaanottoa ja levitystä. Tässä tarkoituksessa hän on ollut yhteydessä maahantuontiketjun jäseniin eri prepaid-liittymiä hyväksi käyttäen.

Aarnio on järjestänyt Hollannista Suomeen kahdessa tynnyrissä salakuljetetun yhteensä noin 280 kilon hasiserän maahantuontia olemalla yhteydessä SS:ään , joka on järjestänyt maahan tuotavalle erälle vastaanottajan, sekä toistaiseksi tuntemattomaan henkilöön Hollannissa antaen ohjeita huumausaine-erän maahantuonnista.

Maahantuonti on toteutettu siten, että Hollantiin on ilmoitettu tynnyrin vastaanottajan yhteystietona tekaistun yrityksen nimi, todellinen toimitusosoite ja todellinen vastaanottajan puhelinnumero. Hollantilainen NL1 on toimittanut hollantilaisen NL2:n toimeksiannosta tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen, josta se on toimitettu kuljetusliikkeen välityksellä Suomeen.

Aarnio ja SS ovat järjestelleet huumausaine-erän maahantuontia Hollannista Suomeen siten, että SS on matkustanut kolme kertaa Suomesta Hollantiin hoitamaan asiaa ennen tynnyrin maahantuloa. Aarnio ja SS ovat yhteisymmärryksessä järjestäneet huumausaine-erän vastaanottamisen TT:n kanssa, joka on antanut UU:lle toimeksiannon ottaa vastaan tynnyrit, jotka kuljetusliike on toimittanut Isnäsin satama-alueelle.

UU on ottanut tynnyrit vastaan ja kuljettanut ne satama-alueella olevaan rakennukseen, minkä jälkeen SS ja TT ovat saapuneet paikalle. UU, SS ja TT ovat purkaneet hasispaketit tynnyreistä siten, että UU on poistunut paikalta ensimmäisen tynnyrin purkamisen jälkeen SS:n ja TT:n jäädessä purkamaan toista tynnyriä.

SS ja TT ovat kuljettaneet tynnyreissä olleet hasispaketit pois Isnäsin satamasta ja jättäneet UU:lle palkkioksi huumausaineiden vastaanottamisesta yhden kilon hasista, jonka UU on myynyt eteenpäin 5 000 eurolla.

Käräjäoikeus on lisäksi katsonut, että rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta ja sillä on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen erityisesti huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion asemaa poliisiorganisaatiossa.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

2.6.2 Tynnyrilähetyksen maahantuonnin valmistelu 2.–11.5.2011

Aarnion väitetty osallisuus tapahtumiin on syytteessä kytketty Aarnion yhteydenpitoon SS:n ja tuntemattomaksi jääneen Hollannin kontaktin kanssa. Hovioikeus on edellä arvioinut yhteydenpidon liittymistä Aarnion väittämällä tavalla tietolähdetoimintaan ja todennut, että kysymys ei ole ollut siitä. Aarnio ei ole esittänyt yhteydenpidolle tietolähdetoiminnan lisäksi muuta selitystä. Koska tekstiviestien sisältö on jäänyt selvittämättä, on yhteydenpidon väitettyä liittymistä syytteessä tarkoitettuun rikokseen tässäkin tapauksessa arvioitava etupäässä viestityksen ajallisesta liitynnästä tynnyreiden maahantuonnissa muutoin selvitettyihin tapahtumiin ja muuhun esitettyyn näyttöön. Arvioinnissa on otettava huomioon, että edellä käsitellyissä kohdissa 1 ja 4 yhteydenpidon hollantilaisiin liittymiin on katsottu liittyneen tynnyrilähetysten järjestelemiseen.

Aarnion yhteydenpidosta SS:n kanssa prepaid-liittymiä käyttäen on esitetty selvitystä 13.3.2011 alkaen. Edellä kohdan 1 perusteluissa todetuin tavoin SS on keväällä 2011 tehnyt Hollantiin 4.–14.4. ja 2.–8.5. matkat, joiden on katsottu liittyneen tynnyrilähetysten järjestelemiseen. Aarnion yhteydenpito SS:ään on ollut varsin tiheää juuri ennen SS:n matkoja ja niiden jälkeen.

Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on alkanut SS:n ensiksi mainitun matkan aikana. SS:n jälkimmäisen matkan 2.–8.5. aikana Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on ollut tiivistä. Aarnio on käyttänyt yhteydenpitoon samaa puhelinta ja prepaid-liittymää kuin kohdassa 1, mikä viittaa vahvasti siihen, että myös yhteydenpidon tarkoitus on pysynyt samana. Aarnio on 2.–5.5. sekä lähettänyt että vastaanottanut Hollanti-puhelimella useita viestejä päivittäin.

Kuten edellä jaksossa 1.9.4 on todettu, televalvontatietojen mukaan Aarnio on käyttänyt Hollanti-puhelimia pääsääntöisesti Länsi-Pasilassa ja ne ovat paikantuneet muualla sijaitseviin tukiasemiin vain harvoin. Aarnio on kuitenkin 5.5. pitänyt Hollanti-puhelinta mukanaan muun muassa Helsingin poliisilaitoksen päällystöpäivillä ja viestitellyt sillä päivän aikana hollantilaiseen liittymään runsaasti ja tiheään, mikä viittaa siihen, että jotain merkityksellistä on ollut tuolloin hoidettavana. Sen seikan merkitystä, että hän on lähettänyt viestejä myös VV:lle, on käsitelty VV:tä koskevan kohdan 1 kannalta edellä jaksossa 2.4.5.

Aarnion viestittely SS:n kanssa on käynnistynyt heti 8.5. tämän palattua Hollannista. Samalla on jatkunut myös Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään. Aarnion yhteydenpidossa hollantilaiseen liittymään ja SS:ään on näinä päivinä selviä yhteyksiä, jotka ilmenevät muun muassa siten, että saatuaan viestin hollantilaisesta liittymästä Aarnio on ottanut yhteyttä SS:ään. Esimerkiksi 9.5. ennen kello 17 Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä ja lähettänyt pian sen jälkeen viestin SS:lle. Tämän jälkeen Aarnio ja SS ovat vaihtaneet keskenään tekstiviestejä useiden tuntien ajan. Tämä viestinnässä ilmenevä kaava liittää sen osapuolet vahvasti toisiinsa, varsinkin kun otetaan huomioon edellä kohtien 1 ja 4 osalta todetut Aarnion Hollanti-puhelinten yhteydet muuhun viestintään.

Kohdassa 2 tarkoitettujen tynnyreiden lähettämistoimet ovat käynnistyneet Hollannissa tiistaina 10.5. noin kello 13 paikallista aikaa, jolloin NL1 on sähköpostiviestissään tiedustellut hollantilaiselta kuljetusliikkeeltä, voiko hän tuoda torstaina iltapäivällä eli 12.5. kaksi kuormalavaa kuljetettavaksi Suomeen. NL1 on vielä tuossa vaiheessa ilmoittanut tavaran olevan menossa samaan osoitteeseen, johon kohdan 1 tynnyrilähetys oli noin kolme viikkoa aikaisemmin toimitettu. Myöhemmin samana iltana 10.5. Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä noin kello 20 ja vastannut siihen välittömästi. Noin tuntia myöhemmin Aarnio on lähettänyt viestin SS:lle, joka on vastannut viestiin heti.

Yhteydenpito SS:n ja Aarnion välillä on jatkunut heti seuraavana aamuna 11.5., josta on alkanut koko päivän kestänyt Aarnion runsas viestittely SS:lle ja hollantilaiseen liittymään. Yhteydenpito on ollut varsin tiivistä noin kello 9.30–16.30, ja se on tauonnut pidemmäksi aikaa vain, kun Aarnio on uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen mukaan käynyt huumerikosyksikön väistötiloissa Itä-Pasilassa kello 11.35–13.50. Noin kymmenen minuuttia työpaikalla käynnin jälkeen eli kello 14.00 Aarnion viestittely hollantilaiseen liittymään on jatkunut jälleen Länsi-Pasilasta siten, että Aarnio on ollut yhteydessä kyseiseen liittymään ja SS:ään vuorotellen ja yhtäaikaisesti. Hetkeä myöhemmin Aarnio on lähtenyt Länsi-Pasilasta Fazerilan seudulle ottaen mukaansa SS-puhelimen ja poikkeuksellisesti myös Hollanti-puhelimen. Myös SS on lähtenyt lähes yhtäaikaisesti samalle alueelle viestitellen matkalta Aarnion kanssa. Heidän viestittelynsä on päättynyt noin kello 14.20 molempien paikannuttua samoihin aikoihin samaan Fazerintien tukiasemaan, minkä jälkeen Aarnio on aloittanut viestittelyn hollantilaiseen liittymään. Aarnio on palannut Länsi-Pasilaan noin kello 15.00, jolloin viestittely on jatkunut. Illalla Aarnio on jatkanut viestittelyä hollantilaiseen liittymään vielä kello 19.30 jälkeen sekä noin kello 22.

Yhteenvetona edellä olevasta hovioikeus toteaa, että NL1 on ryhtynyt toimenpiteisiin tynnyreiden lähettämiseksi ottamalla yhteyttä kuljetusliikkeeseen 10.5. eli varsin pian SS:n Hollannista lähdön jälkeen. Tätä seurannut Aarnion runsas yhteydenpito SS:ään ja hollantilaiseen liittymään selvästi toisiinsa liittyen kytkee yhteydenpidon NL1:n toimiin Hollannissa ja siten syytteessä tarkoitettuihin tapahtumiin huumausainelähetyksen maahantuonnin järjestelyissä. Nämä seikat yhdessä viittaavat vahvasti siihen, että Aarnio on ollut osallisena myös tämän tynnyrilähetyksen järjestelyihin.

2.6.3 Vastaanottajan järjestäminen 14.5.2011 ja toimitusosoitteen vaihdos 18.5.2011

UU:n kertomuksen mukaan TT oli esittänyt UU:lle tämän syntymäpäiväjuhlissa Loviisan Isnäsissä lauantaina 14.5. pyynnön ottaa vastaan lähetys, jonka saapumiselle oli annettu jonkinlainen aikaväli toukokuussa. Riidatonta on, että TT on osallistunut UU:n syntymäpäiväjuhlille. Edellä jaksossa 2.1 selostetuin tavoin molemmat on lainvoimaisesti tuomittu kyseisen tynnyrilähetyksen vastaanottamisesta, samoin kuin SS. Samana iltana 14.5. SS on lähettänyt Aarniolle viestin kello 21 jälkeen.

Sunnuntaina 15.5. Aarnio on ollut yhteydessä SS:n kanssa ensin aamupäivällä kello 10 jälkeen ja uudelleen iltapäivällä. Saman päivän iltana kello 21–22 Aarnio on vaihtanut usean päivän tauon jälkeen viestejä hollantilaisen liittymän kanssa.

Seuraavana päivänä eli maanantaina 16.5. Aarnion viestittely SS:n kanssa on käynnistynyt varhain aamulla. Aarnion SS-liittymä on uusina todisteina esitettyjen kulunvalvontatietojen osoittamalla tavalla siirtynyt huumerikosyksikön väistötiloihin hänen mukanaan, mikä on ollut vielä kevään aikana poikkeuksellinen puhelinten käyttötapa. Iltapäivällä Aarnio on televalvontatietojen mukaan lähtenyt kyseinen puhelin mukanaan kello 15 jälkeen kohti Porvoota. Hän on ollut kello 18 jälkeen Porvoossa ja paikantunut sen jälkeen noin kello 19 Loviisassa olevan tukiaseman alueelle sekä palannut Helsinkiin kello 20 jälkeen. Kello 18 ja 20 välillä Aarnio on ollut useita kertoja yhteydessä SS:ään. Palattuaan Loviisasta Aarnio on saanut noin kello 20.20 viestin hollantilaisesta liittymästä. Hän on pian sen jälkeen lähettänyt viestin SS:lle ja saatuaan tältä vastauksen lähettänyt heti hollantilaiseen liittymään vastausviestin. Näiltäkin osin Aarnion yhteydenpito SS:ään kytkeytyy selvästi hänen yhteydenpitoonsa hollantilaiseen liittymään.

Keskiviikkona 18.5.2011 aamupäivällä Aarnio on lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään ennen kello 9. TT ja UU ovat televalvontatietojen perusteella tavanneet Isnäsin satamassa noin kello 9.30. Hieman puolenpäivän jälkeen Aarnio on lähettänyt jälleen viestin hollantilaiseen liittymään ja aloittanut välittömästi sen jälkeen viestittelyn SS:n kanssa. Hollannissa NL1 on päivän aikana jättänyt tynnyrilähetyksen kuljetusliikkeelle toimitettavaksi Suomeen osoitteeseen, joka on viitannut Isnäsin satamaan. Toimitusosoite on siis tässä vaiheessa muuttunut siitä, mitä NL1 oli vielä 10.5. ilmoittanut kuljetusliikkeelle. Illalla kello 20 jälkeen Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä ja vastannut siihen heti. Yhteydenpito Aarnion ja SS:n välillä on jatkunut vielä myöhemmin illalla.

Hovioikeus toteaa, että lähetyksen vastaanotto-osoitteen muuttuminen 18.5. eli sen jälkeen, kun NL1 oli 10.5. ottanut yhteyttä kuljetusliikkeeseen tulevaan lähetykseen liittyen, sopii hyvin yhteen sen kanssa, että toimitusosoite on varmistunut vasta, kun UU:ta oli 14.5. pyydetty vastaanottajaksi. Tätä käsitystä tukee NL1:n esitutkintakertomus, jonka mukaan NL1 oli aluksi ilmoittanut toukokuun lähetykselle saman vastaanotto-osoitteen kuin huhtikuun lähetykselle, koska hän ei vielä tuossa vaiheessa ollut tiennyt oikeaa osoitetta. NL1 oli vasta myöhemmin saanut tiedon, että tynnyrit piti lähettää Loviisaan eikä Tuusulaan. Uusi toimitusosoite on ollut kirjoitettuna myös NL1:n asunnolta takavarikoidulle muistilapulle.

UU:n kertomusta hänen värväämisestään vastaanottajaksi tukee selvitys TT:n käynnistä Isnäsin satamassa myös samana päivänä, kun tynnyrit on Hollannissa viety kuljetusliikkeeseen. Aarnion viestittely sekä SS:n että hollantilaisen liittymän kanssa on ajallisessa yhteydessä UU:n värväämiseen vastaanottajaksi, ja se vahvistaa käsitystä Aarnion osallisuudesta tämänkin tynnyrilähetyksen vastaanottojärjestelyihin.

2.6.4 Tynnyrilähetyksen vastaanottaminen 23.5.2011

Tynnyreiden on selvitetty saapuneen 23.5.2011 puolenpäivän aikaan Isnäsin satamaan, jossa UU on ottanut ne vastaan. Aarnio on lähettänyt viestin SS:lle samana aamuna jo kello 6 jälkeen. SS on tuolloin paikantunut tukiasemaan, joka on moottoritien varressa lähellä Isnäsin satamaa. Aamun aikana Aarnion ja SS:n välillä on vaihdettu useampia viestejä, joiden lomassa kello 9 jälkeen Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä. Sen jälkeen Aarnio on ollut yhteydessä SS:n kanssa ja lähettänyt sitten viestin hollantilaiseen liittymään kello 9.35 ja välittömästi sen jälkeen SS:lle. Aarnion yhteydenpito Hollanti-puhelimella on kello 9.35 lähetetyn viestin jälkeen tauonnut yli kuukaudeksi. Hollantilaiseen liittymään suuntautuneen yhteydenpidon päättyminen tällä tavoin juuri tynnyrilähetyksen saapumispäivänä viittaa hovioikeuden jo edellä kohdassa 1 toteamin tavoin vahvasti siihen, että yhteydenpito on liittynyt tynnyrilähetysten maahantuontiin, varsinkin kun liittymää oli ryhdytty käyttämään edellisen tynnyrilähetyksen lähetystoimenpiteiden alkaessa Hollannissa.

Aarnion viestittely SS:n kanssa on jatkunut edelleen. Kello 11 jälkeen SS:n käytössä ollut prepaid-liittymä on uudelleen paikantunut Isnäsin lähellä olevaan tukiasemaan. Aarnion SS-puhelin on puolestaan tuolloin paikantunut Tuusulassa, josta hän on ollut hakemassa sänkyä edellä jaksossa 1.7.7 käsitellyin tavoin. Huomionarvoista on, että Aarnio on kuljettanut puhelinta mukanaan jälleen juuri tynnyrilähetykseen liittyvänä päivänä, ja uusien todisteiden osoittamalla tavalla hän on iltapäivällä käynyt työpaikallaankin puhelin mukanaan. Yli kolmen tunnin tauon jälkeen Aarnio ja SS ovat viestitelleet uudelleen kello 14.40 alkaen, jolloin SS on lähettänyt viestin Aarniolle. Hieman myöhemmin kello 14.50 SS on jälleen paikantunut samaan tukiasemaan lähellä Isnäsiä. Hän on lähettänyt Aarniolle viestin vielä noin kello 15.40, minkä jälkeen yhteydenpito on taas tauonnut useiksi tunneiksi. SS:n käyttämän liittymän paikantumiset aamupäivällä hieman ennen tynnyreiden saapumista ja sen jälkeen iltapäivän aikana tukevat UU:n kertomusta, jonka mukaan SS oli saapunut satamaan tynnyreiden vastaanottamisen jälkeen ja osallistunut niiden purkamiseen yhdessä UU:n ja TT:n kanssa. Edellä selostettu Aarnion ja SS:n välinen yhteydenpito samana päivänä ennen lähetyksen saapumista ja sen jälkeen liittää Aarnion tapahtumiin ja tukee osaltaan syytettä.

Aarnio ja SS ovat viestitelleet toisilleen vielä vastaanottopäivän iltana kello 20 jälkeen. Tuolloin SS:n käyttämän liittymän paikantumiset ovat viestittelyn aikana siirtyneet Loviisan suunnalta Porvoon kautta SS:n kodin lähelle Vantaan Koivukylään, jonne myös Aarnion käytössä ollut liittymä on siirtynyt samaan aikaan Länsi-Pasilasta. Aarnion ja SS:n liittymät ovat paikantuneet Koivukylässä vierekkäisiin tukiasemiin kello 20.55, jolloin heidän keskinäinen yhteydenpitonsa on päättynyt. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näkemyksen siitä, että Aarnio ja SS ovat tuolloin tavanneet. Tapaaminen SS:n kanssa illalla tämän palatessa kotiinsa Loviisasta, jossa hän on ollut purkamassa tynnyreitä, vahvistaa edellä tehtyjä johtopäätöksiä Aarnion liittymisestä hasiserän vastaanottoon.

Tynnyrilähetyksen vastaanottopäivään liittyy SS:n osuutta koskeva vaihtoehtoinen tapahtumainkulku, johon Aarnion puolustus on vedonnut ja josta myös POL1 ja POL2 ovat kertoneet. Sen mukaan SS:n paikantumiset Isnäsin lähialueelle selittyivät sillä, että SS oli kertomansa mukaisesti vienyt aamulla alueelle pakettiauton ja noutanut sen illalla pois. Auto oli vuokrattu ZZ-nimisen henkilön toimeksiannosta, ja SS oli jättänyt sen moottoritien ja Isnäsin satamaan johtavan tien risteyksen lähellä sijaitsevan Robin Hood -liikkeen pihalle. Kysymys oli ollut ZZ:aa koskevasta tietolähdetoiminnasta, johon liittyen SS oli pitänyt yhteyttä huumerikosyksikköön antaen tietoa ja saaden poliisilta toimintaohjeita eri vaiheissa.

Hovioikeus on edellä katsonut, että vuonna 2013 kuolleeseen ZZ:aan liittyvä Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei pidä paikkaansa ja että mikään ei viittaa siihen, että SS ei olisikaan syyllistynyt hänen syykseen aiemmassa oikeudenkäynnissä luettuihin törkeisiin huumausainerikoksiin. Näitä kysymyksiä on käsitelty edellä muun muassa jaksoissa 1.9.4 ja 2.1. Päivän tapahtumien osalta hovioikeus viittaa myös edellä jaksossa 1.7.7 lausuttuun. Hovioikeus kuitenkin arvioi vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vielä tässä yhteydessä.

Vaihtoehtoisen tapahtumainkulun tueksi on vedottu POL1:n ja POL2:n kertomuksiin. POL1 on kertonut käyneensä SS:ltä tulleen vihjeen perusteella tarkistamassa edellä mainitun auton Robin Hood -liikkeen pihassa kahteen kertaan päivän kuluessa. Lisäksi POL1 on kertonut, että hän oli käynyt iltapäivällä tarkistuskäynnillä myös SS:n asuintalon pihalla Koivukylässä ja nähnyt SS:n parvekkeellaan tupakoimassa. POL2 on puolestaan kertonut käyneensä katsomassa puheena olevaa pakettiautoa illalla Vantaan Kulomäessä.

Hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjen poliisilaitoksen Itä-Pasilan väistötilojen kulunvalvontatietojen mukaan POL1 on kyseisenä päivänä saapunut väistötiloihin kello 10, jolloin hän on ajanut sisään pysäköintihalliin. Viimeinen häntä koskeva kulunvalvontatieto tuolta päivältä on merkintä hieman kello 15.30 jälkeen hissistä, joka johtaa muun muassa pysäköintihalliin. Päivän aikana POL1 on käyttänyt kulkuavaintaan kyseisessä hississä myös kello 11 jälkeen sekä hieman kello 13.30 jälkeen.

POL1 ei ole hovioikeudessa kertonut tarkemmin ajankohtia, jolloin hän oli käynyt tarkistamassa pakettiautoa Loviisassa. POL1 on kuitenkin ollut varma, että hän oli tehnyt nämä SS:ään liittyneet tarkistukset juuri tuona päivänä. Kulunvalvontatietojensa perusteella POL1 on arvellut, että hän oli saattanut käydä Robin Hood -liikkeen pihassa iltapäivällä vasta sen jälkeen, kun hän oli työstä palattuaan käynyt ensin kotona. Käräjäoikeudessa POL1 oli kertonut, että hän oli tarkistanut auton ensin aamulla töihin mennessään ja uudelleen iltapäivällä töistä palatessaan. POL1 oli nähnyt SS:n Koivukylässä parvekkeellaan iltapäivällä noin kello 15. Sieltä POL1 oli mennyt suoraan Loviisaan tarkistamaan pakettiauton uudelleen matkallaan kotiinsa.

Hovioikeus toteaa, että POL1:n kulunvalvontatiedot eivät sovi hänen kertomukseensa. POL1 on käyttänyt K-Plussakorttiaan Pornaisissa kello 16.20 aikoihin eli noin 50 minuutin kuluttua päivän viimeisestä kulunvalvontamerkinnästään väistötiloissa. Näiden tietojen perusteella on pääteltävissä, että hän on poistunut työpaikaltaan suoraan kohti kotiaan. Matkaan kuluva aika huomioon ottaen on lisäksi hyvin epätodennäköistä, että hän olisi poikennut matkallaan Koivukylässä tarkkailemassa SS:n asuntoa. POL1:n liikkeistä kello 11.15–13.30 ei toisaalta ole selvitystä. Hieman yli kahden ja puolen tunnin aika sinänsä riittäisi käyntiin esimerkiksi Loviisassa. POL1 ei kuitenkaan ole kertonut tehneensä tarkistuskäyntejä kesken työpäivän vaan nimenomaan työhön tullessaan ja kotiin mennessään.

POL2:n kertomus auton tarkistamisesta samana iltana Kulomäessä ei saa tukea muusta näytöstä, eikä hänen kertomustaan voida muutenkaan pitää uskottavana. Aarnion SS-puhelin on epäilyksettä paikantunut illalla Koivukylään nimenomaan sen vuoksi, että Aarniolla on ollut se mukanaan hänen tavatessaan illalla SS:n. Hovioikeus katsoo, että POL2:n kertomuksella on ainoastaan pyritty antamaan tietolähdetoimintaan liittyvää väitettä tukeva selitys SS-liittymän paikantumiselle illalla.

Mikään asiassa esitetty uskottava näyttö ei ylipäätään tue sitä vaihtoehtoa, että ZZ olisi todellisuudessa liittynyt vastaanottopäivän 23.5. tapahtumiin tai tynnyrilähetyksiin muutoinkaan. Kyseisen henkilön kytköstä asiaan oli selvitetty tynnyrijutun tutkinnassa jo alkuvuonna 2012, eikä yhteyttä ollut löytynyt. Tuolloin KRP oli tehnyt yhteistyötä Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön kanssa, eivätkä POL1 ja POL2 olleet tuoneet lainkaan esille nyt kertomiaan seikkoja ZZ:sta. ZZ on nostettu uudelleen esille vasta hänen kuolemansa jälkeen Aarniota koskevan esitutkinnan aikana.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että edellä olevat johtopäätökset antavat vahvaa lisätukea sille aiemmalle päätelmälle, että Aarnion vaihtoehtoista tapahtumainkulkua tukevat kertomukset ZZ:n liittymisestä asiaan ovat keksittyjä ja totuutta vastaamattomia.

2.6.5 Kokonaisarviointi

Kun arvioidaan kokonaisuutena Aarnion yhteydenpitoa hollantilaiseen liittymään ja SS:ään suhteessa SS:n Hollannin-matkaan, tynnyreiden lähettämistoimiin, vastaanottajan järjestämiseen ja lähetyksen vastaanottamiseen liittyviin tapahtumiin sekä tapahtumien kannalta merkittäviin ajankohtiin, ei jää järkevää epäilyä siitä, että Aarnion yhteydenpito on liittynyt saman hasiserän maahantuonnin järjestämiseen, josta SS, UU ja TT ovat jo aikaisemmin tulleet osaltaan tuomituiksi. Aarnio on ollut mukana myös noin kuukautta aikaisemmin saapuneen kohdan 1 hasiserän maahantuonnin järjestämisessä samanlaisessa roolissa samoin kuin syksyllä saapuneen kohdan 4 hasiserän osalta. Yhteydenpidon jatkaminen hollantilaiseen liittymään jo kohdassa 1 käytetyllä liittymäparilla vahvistaa käsitystä saman toiminnan jatkamisesta. Hovioikeus viittaa lisäksi siihen, mitä edellä jaksossa 2.4.5 on lausuttu Aarnion yhteydenpidosta hollantilaiseen liittymään ja SS:ään.

Viestinnästä ilmenee selkeä kaava, jonka mukaisesti tiedot Hollannissa olleen tynnyreiden lähettäjätahon ja Suomessa olleen vastaanottajatahon välillä ovat kulkeneet nimenomaan Aarnion kautta. Aarnion asema hasiserän maahantuonnin järjestelyssä on siten ollut keskeinen ja tärkeä. Hänen roolinsa organisaatiossa on edellyttänyt, että hän on ollut tavoitettavissa silloin, kun ratkaistavana on ollut hasiksen maahantuontiin liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Aarnio on pitänyt prepaid-liittymiä mukanaan myös tynnyrilähetyksen toimituspäivänä, mikä vahvistaa edellä tehtyjä johtopäätöksiä.

Rikokset on toteutettu samaa tekotapaa noudattaen kaikissa nyt käsiteltävinä olevissa kohdissa 1–5. Huumausaineen lähettäjänä on kaikissa tapauksissa ollut sama taho, ja tekotapa on ollut samanlainen. Kaikkiin lähetyksiin on merkitty vastaanottajaksi tekaistu yrityksen nimi. Tässä tapauksessa tynnyrit on lähetetty Isnäsin satamaan kuten myös myöhempi, kohdan 5 takavarikoitu hasislähetys. Tynnyreiden vastaanottajaksi on värvätty sama henkilö kuin kohdan 5 osalta eli UU, ja maahantuontia järjestellyt henkilöpiiri on muutoinkin ollut sama. Niin ikään tynnyreiden maahantuonnin järjestelyyn liittynyt yhteydenpito on hoidettu samaa kaavaa noudattaen. Nämäkin seikat tukevat Aarnion osallisuutta kohdassa 2 tarkoitetun hasiserän maahantuonnin järjestämiseen. Lisäksi sitä vahvistavat UU:lle hänen kiinnijäämisensä jälkeen alkuvuonna 2012 välitetyt viestit, joita käsitellään lähemmin jäljempänä kohtaa 20 koskevassa jaksossa 3.1.2.

Kokonaisarvioinnissa merkittävä syytettä tukeva seikka on vielä se, että tynnyrilähetysten vastaanotossa Suomessa on vuorotellut kaksi henkilöryhmää, jotka molemmat ovat yhdistyneet lukuisten seikkojen kautta nimenomaan Aarnioon. Edellä kohdissa 1 ja 4 hovioikeus on katsonut Aarnion olleen osallinen tynnyrilähetyksiin, joihin on liittynyt VV ja joissa vastaanottajana on toiminut aiemmin tuomittu XX. Nyt käsiteltävän kohdan 2 osalta hovioikeus on puolestaan katsonut Aarnion olleen osallinen myös sellaisen tynnyrilähetyksen maahantuontiin, johon ovat liittyneet aiemmin tuomitut SS, TT ja vastaanottajana toiminut UU. Kohdan 2 osalta näitä johtopäätöksiä vielä vahvistavat edellä jaksossa 1.9.4 selostetut Aarnioon ja SS:ään liittyvät seikat, kuten myöhempien tynnyrilähetysten vastaanottopuhelinten yhteydet Aarnion ja SS:n keskinäisessä yhteydenpidossaan käyttämiin puhelimiin sekä SS:n paljastumisen jälkeiset tapahtumat.

Toisin sanoen näyttö on hyvin vahvasti osoittanut Aarnion olleen maahantuontiorganisaatiossa molempiin vastaanottohaaroihin liittyvä taho, minkä lisäksi Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin prepaid-liittymiin on kytkenyt hänet myös Hollannissa toimineeseen huumausaineiden lähettäjäorganisaatioon. Näistä eri osatekijöistä muodostuva kokonaiskuva vahvistaa käsitystä siitä, että Aarniolla on ollut syyttäjän väittämä rooli tynnyrilähetysten järjestelyssä. Vastaavasti Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku muodostuu sitä epäuskottavammaksi, mitä laajemmin näyttöä tarkastellaan. Tämä korostuu varsinkin, kun arvioinnissa otetaan huomioon VV:hen liittyvien tynnyrilähetysten lisäksi nyt käsiteltävä SS:ään liittyvä lähetys.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus päätyy siihen, että aihetta syyksilukemisen muuttamiseen Aarnion osalta kohdassa 2 ei ole muutoin kuin tekoajan osalta. Tekoaika päättyy tynnyrilähetyksen vastaanottopäivään 23.5.2011, koska Aarnion osalta ei ole hovioikeudessa kysymys sen jälkeisestä menettelystä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun myös törkeysarvostelun osalta.

2.7 Haagan tynnyrilähetyksen 1.11.2011 maahantuonti (kohta 3)

2.7.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 3 katsonut Aarnion syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 27.6.–29.11.2011 siten, että hän on yhdessä usean henkilön kanssa laittomasti tuonut maahan, kuljetuttanut, välittänyt tai muuten levittänyt noin 100 kiloa hasista seuraavasti:

Aarnio on hankkinut Hollannista useita kontakteja, joiden kautta hän on järjestänyt hasiseriä Hollannista Suomeen sekä järjestänyt niiden vastaanottoa ja levitystä. Tässä tarkoituksessa Aarnio on ollut yhteydessä maahantuontiketjun jäseniin eri prepaid-liittymiä hyväksi käyttäen.

Aarnio on järjestyttänyt Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun yhteensä noin 100 kilon hasiserän maahantuontia olemalla yhteydessä toistaiseksi tuntemattomaan henkilöön Hollannissa antaen ohjeita huumausaine-erän maahantuonnista.

Maahantuonti on toteutettu siten, että Hollantiin on ilmoitettu tynnyrin vastaanottajan yhteystietona tekaistun yrityksen nimi, todellinen toimitusosoite ja todellinen vastaanottajan puhelinnumero. Hollantilainen NL1 on toimittanut hollantilaisen NL2:n toimeksiannosta tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen, josta se on toimitettu kuljetusliikkeen välityksellä Suomeen. Kaksi muuta henkilöä on ottanut tynnyrin vastaan kuljetusliikkeeltä Helsingin Haagassa.

Aikaisemmassa oikeudenkäynnissä tämän huumausaine-erän vastaanottamisesta on syytetty SS:ää ja TT:tä, joita vastaan ajetut syytteet on lainvoimaisesti hylätty. NL2 on tuomittu rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla 18.12.2011.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

KK:n osuutta tapahtumiin hovioikeus käsittelee jäljempänä jaksossa 2.9.1.

2.7.2 Tynnyrin lähettämiseen liittyvät tapahtumat 21.–27.10.2011

Hovioikeus on edellä tämän tuomion jaksossa 1 katsonut selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut puhelinliittymät, joilla on pidetty yhteyttä hollantilaiseen liittymään ja muun muassa aikaisemmin kohtien 2 ja 5 maahantuonneista tuomittuun SS:ään sekä tässä asiassa hasiksen levityksestä syytteessä olevaan RR:ään, ovat olleet Aarnion hallussa ja että näillä liittymillä tapahtuneessa yhteydenpidossa ei ole ollut kysymys Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön tutkijoiden ja tietolähteiden välisestä viestinvaihdosta. Kohdan 3 tekoaikana Aarnion ja SS:n yhteydenpito on ollut samanlaista kuin aikaisemmin käsitellyssä kohdassa 2. Huolimatta siitä, että SS:n syyte kohdassa 3 on lainvoimaisesti hylätty eikä hänen rikosvastuutaan siten enää tässä asiassa arvioida, on televalvontatietojen valossa ilmeistä, että SS on jollakin tavalla liittynyt myös kohdan 3 tapahtumiin. Arvioitaessa Aarnion hollantilaiseen liittymään tapahtuneen yhteydenpidon tarkoitusta on samalla otettava huomioon myös Aarnion yhteydenpito muun muassa SS:ään.

Jo kohtien 1 ja 2 perusteluissa todetuin tavoin Aarnion yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on 23.5. jälkeen tauonnut yli kuukaudeksi. Heinäkuun alussa yhteydenpito Hollanti-puhelimella on alkanut uudelleen, mutta se on ollut määrältään vähäistä lokakuuhun saakka.

Aarnion viestittely hollantilaisen liittymän kanssa on tihentynyt reilu viikko ennen kohdan 3 tynnyrilähetyksen saapumista Suomeen. Aarnio on saanut hollantilaisesta liittymästä iltapäivällä 21.10. kaksi viestiä ja vastannut jälkimmäiseen parin minuutin kuluttua sen saapumisesta. Illalla hieman ennen kello 19 Aarniolle on saapunut jälleen viesti hollantilaisesta liittymästä. Hän on vastannut siihen heti ja lähettänyt saman tien viestin SS:lle. Tämän jälkeen Aarnio on vaihtanut viestejä hollantilaisen liittymän kanssa samana iltana vielä kolmesti. Pian hollantilaiseen liittymään kello 19.06 lähettämänsä viestin jälkeen Aarnio on lähettänyt jälleen viestin SS:lle. Seuraavana päivänä 22.10. Aarnio on pitänyt yhteyttä SS:ään heti aamusta alkaen.

Aamulla 23.10. Aarnio on saanut jälleen viestin hollantilaisesta liittymästä, vastannut siihen heti ja lähettänyt samalla minuutilla viestin myös SS:lle. Aarnion yhteydenpito hollantilaisen liittymän ja SS:n kanssa on jatkunut aamun ja aamupäivän aikana tiheänä. Aarnio on viestitellessään ollut ensin Länsi-Pasilassa, mutta hänen liittymänsä paikantumiset ovat siirtyneet kello 10.55 alkaen kohti Vantaan Länsimäkeä ja Fazerilaa. Myös SS on Aarnion kanssa käymänsä viestinvaihdon aikana siirtynyt Vantaan Koivukylästä samalle alueelle Aarnion kanssa. SS:n liittymä on paikantunut kello 10.59 Fazerintiellä olevaan tukiasemaan muutamaa minuuttia ennen Aarniota. Kello 11.09 molemmat ovat paikantuneet samaan tukiasemaan. SS on paikantunut Fazerintien tukiasemaan vielä kello 11.22 ja siirtynyt muualle kello 11.26 alkaen. Aarnion paikantumiset puolestaan ovat siirtyneet kello 11.22 alkaen Porvoon moottoritien eteläpuolelle Länsimäkeen vaihdellen parin minuutin välein lähekkäin sijaitsevien tukiasemien välillä. Myös Aarnion Hollanti-puhelin on paikantunut samalle alueelle. Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä kello 11.26 ja lähettänyt välittömästi sen jälkeen viestin SS:lle. Seuraavan puolen tunnin aikana Aarnio on palannut Länsi-Pasilaan ja viestitellyt vielä hetken sekä hollantilaisen liittymän että SS:n kanssa.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että Aarnio on tavannut SS:n aamupäivällä 23.10. Aarnio on pitänyt yhteyttä hollantilaiseen liittymään juuri ennen tapaamista ja pian sen jälkeen. Aarniolla on ollut Hollanti-puhelin myös tapaamisella mukanaan, ja hän on saanut siihen tuolloin viestin. SS:n tapaaminen ja siihen ajallisesti liittyvä viestintä hollantilaisen liittymän kanssa ovat selvässä yhteydessä toisiinsa. Vastaavat paikantumiset Aarniolla ja SS:llä on myös SS:ään liittyvän kohdan 2 tynnyrilähetystä edeltävästi 11.5.2011, jolloin Aarnio ja SS ovat niin ikään käyneet yhtä aikaa kyseisellä alueella Aarnion pitäessä SS- ja Hollanti-puhelimia mukanaan ja viestitellessä hollantilaisen liittymän kanssa, kuten edellä jaksossa 2.6.2 on todettu. Aarnion ja hollantilaisen liittymän väliset viestit vielä tynnyrin lähettämispäivää edeltävänä ja sitä seuraavana iltana vahvistavat käsitystä siitä, että edellä selostettu yhteydenpito on liittynyt nimenomaan Hollannista 26.10. lähetettyyn tynnyriin.

Varhain seuraavana aamuna 24.10. Aarnio on saanut viestin hollantilaisesta liittymästä. Samana iltana Aarnio on vaihtanut SS:n kanssa jälleen useita viestejä ja myöhemmin illalla lähettänyt viestin myös hollantilaiseen liittymään. Yhteydenpitoa Aarnion ja hollantilaisen liittymän välillä on ollut vielä iltapäivällä ja illalla 25.10.

Tynnyrilähetys on toimitettu Hollannissa 26.10. kuljetusliikkeeseen. Vastaanottajan osoitteeksi on ilmoitettu Helsingin Haagassa oleva osoite, jossa on sijainnut TT:n veljen yritys. Aarnion ja hollantilaisen liittymän välinen yhteydenpito on ollut runsasta vielä illalla 27.10., jolloin tynnyrilähetys on ollut jo matkalla Suomeen. Tuolloin Aarnio on vaihtanut hollantilaisen liittymän kanssa illalla useita viestejä ja ollut jälleen viestinvaihdon välissä yhteydessä SS:n kanssa.

Hovioikeus toteaa, että Aarnion ja hollantilaisen liittymän yhteydenpito on tapahtunut samoja prepaid-liittymiä käyttäen kuin edellä kohdissa 1 ja 2, joissa yhteydenpidon on katsottu liittyneen hasiksen maahantuonnin järjestelyyn. Kun otetaan huomioon Aarnion hollantilaisiin liittymiin suuntautuneesta yhteydenpidosta edellä kohtien 1, 2 ja 4 osalta lausuttu, samanlaisen yhteydenpidon jatkaminen samaa liittymäparia käyttäen viittaa vahvasti siihen, että tekstiviestit ovat liittyneet Hollannista Suomeen 26.10. lähetetyn huumausaine-erän maahantuonnin järjestelyyn. Aarnion hollantilaiseen liittymään suuntautuneen yhteydenpidon tihentyminen muutamia päiviä ennen tynnyrin lähettämistä Hollannista Suomeen ja Aarnion samanaikainen yhteydenpito SS:ään, joka on lainvoimaisesti tuomittu kohtien 2 ja 5 tynnyrilähetyksistä ja jäljempänä tarkemmin selostettavin tavoin on liittynyt myös nyt käsiteltävän kohdan 3 tynnyrilähetykseen, vahvistavat käsitystä yhteydenpidon liittymisestä nimenomaan huumausaineen maahantuontiin. Samanlainen yhteydenpito hollantilaiseen liittymään ja vastaanottoa Suomessa järjestäneisiin tahoihin on edeltänyt myös keväällä saapuneiden kohtien 1 ja 2 tynnyrilähetysten maahantuontia, ja samanlaista viestintää on käyty myös edellä käsitellyn kohdan 4 tynnyrilähetyksen osalta. Yhteydenpito, joka on liittynyt kyseisiin lähetyksiin, on tyypillisesti aktivoitunut noin viikkoa ennen huumausaine-erien lähettämistä ja ollut tiheää juuri muutamia päiviä ennen lähetyksen toimittamista kuljetusliikkeelle.

2.7.3 Lähetyksen vastaanottamiseen liittyvät tapahtumat 30.10.–1.11.2011

Tynnyrilähetys on saapunut 1.11. Helsingin Haagaan. Vastaanottajan yhteystiedoksi rahtikirjaan merkitty prepaid-liittymä on otettu käyttöön Haagassa kaksi päivää aikaisemmin 30.10. puhelimessa, joka oli ostettu 27.6. Itäkeskuksesta. Samalla kerralla ostettu toinen puhelin on päätynyt SS:n käyttöön, ja hän on pitänyt sillä yhteyttä ainoastaan Aarnion prepaid-liittymään. SS:n 29.9. tuossa tarkoituksessa käyttöön ottaman liittymän ja tynnyrin vastaanottoliittymän peräkkäiset numerot viittaavat erittäin vahvasti siihen, että liittymätkin on ostettu yhdessä. Vastaanottoliittymä on sen käyttöönottoa seuraavana päivänä 31.10. paikantunut jälleen Haagassa puolenpäivän aikaan ja uudelleen illalla ennen kello 19. Samaan Haagassa olevaan tukiasemaan on samaan aikaan illalla paikantunut myös SS, joka on tuolloin viestitellyt Aarnion kanssa. Vastaanottoliittymä ja SS ovat paikantuneet samaan aikaan Haagassa myös tynnyrin saapumispäivänä 1.11., ensin aamulla ja uudelleen puolenpäivän aikaan.

Aarnio ja SS ovat vaihtaneet keskenään useita viestejä 1.11. aamulla kello 6.30 jälkeen SS:n paikantuessa Haagassa olevaan tukiasemaan ja Aarnion ollessa Länsi-Pasilassa. Kello 7.45 Aarnio on lähettänyt yksittäisen viestin hollantilaiseen liittymään ja uusina todisteina esitettyjen poliisilaitoksen väistötilojen kulunvalvontatietojen mukaan saapunut noin kello 8.10 työpaikalleen Itä-Pasilaan autolla. Kulunvalvontatiedoista ja muusta näytöstä on edelleen pääteltävissä, että Aarnio on poistunut työpaikaltaan autolla käytettyään pysäköintihalliin vievää hissiä noin kello 10.10. Aarnion puhelinten paikantumiset ovat heti sen jälkeen siirtyneet Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan, josta on juuri tuolloin ostettu kaksi latausseteliä, sieltä Käpylän suuntaan ja edelleen noin tuntia myöhemmin kello 11.56 Haagassa olevaan tukiasemaan. Tuolloin Aarnio on lähettänyt viestin SS:lle, jonka liittymä on ollut toisen Haagassa sijaitsevan tukiaseman alueella.

Tynnyrilähetyksen on selvitetty saapuneen Haagaan pian puolenpäivän jälkeen. Todistajana kuultu kuljetusliikkeen autonkuljettaja on soittanut lähetyksen vastaanottajalle kello 12.11, jolloin vastaanottoliittymä on paikantunut samaan Haagassa olevaan tukiasemaan, johon oli hetkeä aiemmin kello 11.56 paikantunut myös SS:n käyttämä liittymä. Autonkuljettajan kertoman mukaan lähetyksen vastaanottajat olivat tulleet paikalle pian puhelun jälkeen. Tynnyrin vastaanottamisen on siten täytynyt tapahtua ennen kuin SS on lähettänyt Aarniolle viestin kello 12.43, josta lähtien Aarnio ja SS ovat viestitelleet noin kahdenkymmenen minuutin ajan samalla, kun Aarnion paikantumiset ovat siirtyneet Länsi-Pasilaan. SS:n paikantumiset puolestaan ovat siirtyneet Haagasta Lahden moottoritien suuntaisesti Vantaan Korsoon.

Aarnio on palannut työpaikalleen Itä-Pasilaan kello 13.30, jolloin hän on käyttänyt kulkuavaintaan väistötilojen pysäköintihalliin johtavassa nosto-ovessa. Ajettuaan sisään pysäköintihalliin Aarnio on lähettänyt ennen hissiin menoaan viestin RR:lle, joka jäljempänä jaksossa 2.10.2 katsottavin tavoin on välittänyt kyseisessä tynnyrissä saapunutta hasista myöhemmin CC:lle. Aarnion ja RR:n välillä on vaihdettu lisää viestejä vielä samana iltana. RR on seuraavana aamupäivänä ottanut yhteyttä CC:hen tiedustellen tämän kuulumisia. CC on vastannut RR:n viestiin myöhemmin samana päivänä, minkä jälkeen RR on lähettänyt CC:lle viestin ”NYT ON”. CC:n käsityksen mukaan kyseisessä viestissä on ollut kysymys hasiksesta.

Hovioikeuden jo edellä jaksossa 1.9.4 toteamin tavoin tynnyrin vastaanottajan puhelimella ja siinä olleella prepaid-liittymällä on selvä yhteys SS:ään, mitä myös SS:n ja tynnyrin vastaanottoliittymän paikantumiset 30.10.–1.11. vahvasti tukevat. SS on liittynyt tynnyrien maahantuontijärjestelyihin ja vastaanottoon myös keväällä, ja Aarnion yhteydenpidon hollantilaisiin prepaid-liittymiin on edellä käsitellyissä kohdissa 1, 2 ja 4 katsottu liittyvän tynnyrilähetysten järjestelemiseen.

Aarnion viestittely SS:n kanssa tynnyrilähetyksen saapumispäivän aamuna SS:n oleskellessa lähellä tynnyrin ilmoitettua vastaanotto-osoitetta ja uudelleen juuri ennen lähetyksen saapumista kytkee Aarnion tynnyrin saapumiseen liittyviin tapahtumiin ja tukee käsitystä Aarnion osallisuudesta hasiserän maahantuontiin. Aarnion paikantuminen lähelle tynnyrilähetyksen vastaanottopaikkaa juuri ennen lähetyksen saapumista vahvistaa tätä johtopäätöstä. SS:n viesti Aarniolle pian lähetyksen saapumisen jälkeen ja sitä seurannut tekstiviestien vaihto sopii hyvin tähän tapahtumaketjuun ja tukee myös osaltaan Aarnion syytettä. Aarnion viesti RR:lle hieman myöhemmin ja sitä seuraavan RR:n ja CC:n välisen viestittelyn yhteys hasiserän saapumiseen on ilmeinen ja vahvistaa edelleen samaa johtopäätöstä.

2.7.4 Kokonaisarviointi

Kun arvioidaan kokonaisuutena Aarnion yhteydenpitoa hollantilaiseen liittymään ja SS:ään suhteessa tynnyrin lähettämis- ja saapumisajankohtiin, lähetyksen vastaanottamiseen liittyviin tapahtumiin sekä lähetyksen saapumista välittömästi seuranneeseen Aarnion yhteydenpitoon hasiksen levittämiseen osallistuneen RR:n kanssa, viittaa näyttö hyvin vahvasti siihen, että Aarnion hollantilaiseen liittymään suuntautuneen yhteydenpidon tarkoituksena on tässäkin tapauksessa ollut järjestellä huumausaine-erän maahantuontia. Aarnio on ollut samanlaisessa roolissa mukana jo aikaisemmin samana vuonna huhti- ja toukokuussa saapuneiden hasiserien maahantuonnin järjestämisessä sekä tämän erän jälkeen saapuneiden tynnyrilähetysten maahantuonnin järjestämisessä. Yhteydenpidon jatkaminen hollantilaiseen liittymään jo kohtien 1 ja 2 tynnyrilähetysten maahantuonnissa käytetyllä liittymäparilla vahvistaa käsitystä saman toiminnan jatkamisesta.

Edellä käsitellyin tavoin SS on Haagan tynnyrilähetykseen liittyvinä ajankohtina käyttänyt yhteydenpitoon Aarnion kanssa puhelinta, joka on ostettu samalla kertaa kyseisen tynnyrilähetyksen vastaanotossa käytetyn puhelimen kanssa. Lisäksi SS:n puhelimessa ja vastaanottopuhelimessa käytettyjen prepaid-liittymien numerot ovat olleet peräkkäiset. Hovioikeus katsoo näiden seikkojen antavan vahvaa lisätukea sille, että Aarnion ja SS:n välinen yhteydenpito on liittynyt tynnyrilähetyksiin, varsinkin kun myös jäljempänä käsiteltävässä kohdassa 5 heidän välisessään yhteydenpidossa käytetty puhelin on ostettu samalla kertaa kuin puhelin, jossa tynnyrin vastaanottoliittymä on aktivoitu. Tuossa tapauksessa kyseinen puhelin on vieläpä ollut Aarnion itsensä käytössä.

Aarnion puolustus on vedonnut vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna SS:n kertomaan ZZ:sta, jonka kautta SS:lle olisi päätynyt tynnyrilähetysten vastaanottoon kytkeytyviä puhelimia. POL1:n ja POL3:n tähän liittyvät kertomukset Haagassa 1.11. tapahtuneesta asuntoauton tarkistuksesta, joka olisi perustunut ZZ:aa koskevaan tietolähdetietoon ja antaisi selityksen yllä käsitellylle SS-puhelimen paikantumiselle Haagaan, ovat osoittautuneet ristiriitaisiksi hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjen poliisilaitoksen väistötilojen kulunvalvontatietojen kanssa ja ovat olleet muutoinkin epäuskottavia. Kertomusten ja kirjallisen todistelun välistä ristiriitaa on käsitelty edellä jaksossa 1.7.19. Kun POL1:n ja POL3:n kertomukset asuntoauton tarkistamisesta juuri tuona päivänä ovat osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi, ei vaihtoehtoinen tapahtumainkulku saa tukea muusta näytöstä. Hovioikeuden johtopäätös on, että SS:n kertomus ZZ:n roolista asiassa ei tässäkään kohdassa pidä paikkaansa eikä siten horjuta Aarnion syytteen tueksi esitettyä näyttöä.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus päätyy siihen, että aihetta syyksilukemisen muuttamiseen Aarnion osalta kohdassa 3 ei ole. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun myös törkeysarvostelun osalta.

2.8 Loviisan tynnyrilähetyksen 10.1.2012 maahantuonti (kohta 5)

2.8.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 5 katsonut Aarnion syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 16.11.2011–10.1.2012 siten, että hän on yhdessä SS:n ja UU:n sekä kohdassa 19 tuomitun KK:n kanssa laittomasti yrittänyt tuoda maahan, hankkia, kuljetuttaa, välittää tai muuten levittää noin 141 kiloa hasista seuraavasti:

Aarnio on järjestänyt Hollannista olleen kontaktin kautta hasiseriä Hollannista Suomeen sekä järjestänyt niiden vastaanottoa ja levitystä olemalla yhteydessä maahantuontiketjun eri jäseniin eri prepaid-liittymiä hyväksi käyttäen.

Aarnio on järjestyttänyt Hollannista Suomeen tynnyrissä salakuljetetun noin 141 kilon hasiserän vastaanoton olemalla yhteydessä järjestelijään SS:ään ja toistaiseksi tuntemattomaan henkilöön Hollannissa antaen ohjeita huumausaine-erän maahantuonnista.

Maahantuonti on toteutettu siten, että Hollantiin on ilmoitettu tynnyrin vastaanottajan yhteystietona tekaistun yrityksen nimi, todellinen toimitusosoite ja todellinen vastaanottajan puhelinnumero. Hollantilainen NL1 on toimittanut hollantilaisen NL2:n toimeksiannosta tynnyrin Hollannissa kuljetusliikkeeseen, josta tynnyri on toimitettu kuljetusliikkeen välityksellä Suomeen.

SS on järjestänyt huumausaine-erän vastaanoton antamalla UU:lle toimeksiannon ottaa vastaan tynnyriin kätketty 141 kilon hasiserä.

Hollannin poliisi on takavarikoinut hasiserän 22.12.2011 ennen sen toimittamista Suomeen ja laittanut tynnyriin valepaketit hasispakettien tilalle. UU on ottanut tynnyrin vastaan ja purkanut tynnyrin yhdessä avukseen pyytämänsä henkilön kanssa. UU on vienyt valepaketit Sjögårdin kartanolle, josta ne on myöhemmin takavarikoitu.

Aarnio on salakuljetusketjussa olevan roolinsa mukaisesti erilaisin toimin lähetyksen takavarikoinnin jälkeen pyrkinyt sotkemaan asian selvittämistä. Aarnio on pyrkinyt estämään SS:n kiinnijäämisen sen jälkeen, kun hän oli virka-asemaansa liittyen saanut KRP:ltä tiedon Hollannin poliisin suorittamasta takavarikosta ja tynnyrin tulevista seurantatoimista. Aarnio on varoittanut SS:ää hasiserän takavarikosta ja KRP:n suorittaman esitutkinnan etenemisestä. Aarnio on lisäksi varoittanut Hollannin kontaktin välityksellä tynnyrin Hollannissa olleita lähettäjiä.

Aarnio on asemansa suomia mahdollisuuksia hyväksi käyttäen pyrkinyt estämään oman kiinnijäämisensä pyrkimällä erilaisin toimin ohjaamaan KRP:n suorittamaa esitutkintaa väärään suuntaan ja vääriin henkilöihin.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

KK:n osuutta tapahtumiin hovioikeus käsittelee jäljempänä jaksossa 2.9.3.

2.8.2 Puhelinten hankkiminen 16.11.2011

Asiassa on selvitetty, että SS on ostanut 16.11. kello 13.20 Vantaalla kauppakeskus Jumbon Musta Pörssi -liikkeestä kaksi puhelinta. Toisessa näistä puhelimista on 27.12. aktivoitu prepaid-liittymä, joka oli ilmoitettu Hollannissa takavarikoidun tynnyrin vastaanottajan puhelinnumeroksi. Toista samaan aikaan ostettua puhelinta on käyttänyt Aarnio yhteydenpidossaan SS:n kanssa 22.11. alkaen.

Aamulla ennen puhelinten ostamista Aarnio ja SS ovat vaihtaneet useita viestejä noin tunnin ajan. Viestittely SS:n kanssa on jatkunut iltapäivällä puhelinten ostamisen jälkeen noin kello 14.30, jolloin SS on lähettänyt viestin Aarniolle. Aarnion käytössä ollut SS-puhelin on tuolloin paikantunut Itä-Pasilaan huumerikosyksikön väistötilojen läheiseen tukiasemaan. Väistötilojen läheiseen tukiasemaan on pian puolenpäivän jälkeen paikantunut myös Aarnion käytössä ollut Hollanti-puhelin. Hollanti-puhelimeen on saapunut tuolloin viesti, johon Aarnio on vastannut heti. Aarnion käytössä olleen SS-puhelimen paikantumiset ovat ennen kello 15 siirtyneet Käpylän ja Metsälän kautta Oulunkylään ja myöhemmin sieltä edelleen Länsi-Pasilaan. Aarnio on viestitellyt SS:n kanssa kello 16.27–16.59 ja paikantunut tuolloin Länsi-Pasilaan. Myös SS:n paikantumiset ovat iltapäivällä siirtyneet Itäkeskuksesta kohti Länsi-Pasilaa. Juuri ennen kello 17 Aarnio ja SS ovat paikantuneet vierekkäisiin tukiasemiin Länsi-Pasilassa, minkä jälkeen viestit ovat tauonneet.

Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnio ja SS ovat tavanneet Länsi-Pasilassa noin kello 17, ja päätellyt SS:n luovuttaneen tuolloin toisen aikaisemmin päivällä hankkimistaan puhelimista Aarniolle. Aarnio on väittänyt sanotun puhelimen päätyneen huumerikosyksikölle käytettäväksi tietolähdetoiminnassa siten, että SS oli luovuttanut sen tapaamalleen POL2:lle. Puhelimen luovuttamisesta ja tapaamisesta ovat kertoneet sekä POL2 että SS. Hovioikeus on edellä jaksossa 1.7.23 päätynyt siihen johtopäätökseen, että POL2:n ja SS:n kertomukset eivät pidä paikkaansa. Muu näyttö sen sijaan tukee vahvasti käräjäoikeuden tekemiä johtopäätöksiä SS:n ja Aarnion tapaamisesta ja puhelimen luovuttamisesta tuolloin Aarniolle. Sanottu puhelin on joka tapauksessa ollut Aarnion käytössä viimeistään 22.11., kun se on otettu käyttöön yhteydenpidossa hänen ja SS:n välillä.

Hovioikeus toteaa, että Aarnion ja SS:n välinen yhteydenpito aamulla ja iltapäivällä sopii ajallisesti yhteen puhelinten oston kanssa ja on epäilemättä liittynyt juuri näihin puhelimiin, joista toista on myöhemmin käytetty tynnyrilähetyksen vastaanottopuhelimena. Puhelinten ostotapahtuma on liittänyt SS:n ratkaisevalla tavalla tynnyrin maahantuontiin liittyviin tapahtumiin. Toisen samaan aikaan ostetun puhelimen päätyminen Aarnion käyttöön kytkee puolestaan Aarnion vahvasti SS:ään ja siten myös samoihin tapahtumiin. Vastaavasti myös kohdan 3 tynnyrilähetystä edeltävästi oli ostettu samalla kertaa kaksi puhelinta, joista toinen oli ilmoitettu tynnyrilähetyksen vastaanottajan yhteystiedoksi ja toisella SS oli pitänyt yhteyttä Aarnioon. Samanlainen puhelinten hankintatapa ja käyttötarkoitus vahvistaa käsitystä samasta henkilöpiiristä ja Aarnion yhteydestä tynnyrilähetykseen.

2.8.3 Yhteydenpidon tihentyminen 17.12.2011 alkaen

Aarnion viestinnässä hollantilaisen liittymän kanssa on 11.12. alkaen ollut noin viikon tauko. Yhteydenpito on tihentynyt 17.12. myöhään illalla Aarniolle saapuneen viestin jälkeen. Sitä on seurannut molemminpuolinen viestinvaihto useilla viesteillä. Aarnion viestittely on jatkunut varhain seuraavana aamuna 18.12. Länsi-Pasilasta ensin SS:n kanssa ja pari tuntia myöhemmin myös hollantilaisen liittymän kanssa. Sen jälkeen viestittely hollantilaiseen liittymään on tauonnut hieman yli tunniksi. Tuona aikana Aarnion paikantumiset ovat siirtyneet Länsi-Pasilasta Fazerilaan, jonne Aarnio on paikantunut kello 10.22–11.00. Aarnio on Fazerilan seudulle siirtyessään ja siellä ollessaan viestitellyt SS:n kanssa. Myös SS:n paikantumiset ovat samaan aikaan siirtyneet Itä-Helsingistä Vantaalle Länsimäen suuntaan ja edelleen Fazerilaan. Aarnio ja SS ovat molemmat paikantuneet kello 10.42 samaan Fazerintien tukiasemaan. Sen jälkeen Aarnion ja SS:n välisessä viestittelyssä on ollut noin 15 minuutin tauko, jonka jälkeen viestittely on jälleen jatkunut.

Kun otetaan huomioon, että seuraava tynnyrilähetys on viety Hollannissa kuljetusliikkeelle 22.12., sopii viestinvaihdon tihentyminen 17.12. alkaen ajallisesti hyvin huumausainetynnyrin lähettämisen ja vastaanoton järjestämiseen, joka on edellyttänyt sopimista sekä lähettävän että vastaanottavan tahon kanssa. Aarnion ja SS:n paikantumiset ja yhteydenpito aamupäivällä 18.12. liittyvät selvästi toisiinsa. Aarniolla on ollut Hollanti-liittymä tuolloin mukanaan. Tämä ilmenee siitä, että Aarnio on saadessaan viestin hollantilaisesta liittymästä kello 11.09 paikantunut Käpylään ja kolme minuuttia myöhemmin Länsi-Pasilaan. Hänen on tuolloin täytynyt olla palaamassa Fazerilan seudulta. Länsi-Pasilasta yhteydenpito hollantilaiseen liittymään on jatkunut useilla viesteillä, minkä jälkeen Aarnio on lähettänyt viestin RR:lle. Hollanti-liittymän pitäminen mukana kytkee SS:ään ja hollantilaiseen liittymään suuntautuneen yhteydenpidon toisiinsa.

Edellä käsitellyissä kohdissa 1–4 Aarnion yhteydenpidon hollantilaisiin liittymiin on katsottu liittyneen tynnyrilähetysten järjestelemiseen. Kohdassa 5 yhteydenpidossa hollantilaiseen liittymään on käytetty samaa prepaid-liittymäparia kuin edellä kohdassa 4. Aarnion ja SS:n viestittely ja paikantuminen Fazerilassa on tapahtunut juuri muutamaa päivää ennen kuin tynnyri on viety Hollannissa kuljetusliikkeeseen Suomeen kuljetettavaksi. Vastaava viestittely ja paikantuminen samalla alueella on tapahtunut myös muutamaa päivää ennen kohtien 2 ja 3 tynnyreiden lähettämistä Suomeen. Nämä seikat yhdessä viittaavat hyvin vahvasti siihen, että edellä selostettu Aarnion yhteydenpito SS:ään ja hollantilaiseen liittymään on liittynyt tynnyrilähetyksen maahantuonnin järjestämiseen. Yhteydenpidon järjestyksestä on pääteltävissä, että Aarnio on Hollannista saamansa tiedon perusteella keskustellut lähetyksen vastaanoton järjestelyistä SS:n kanssa ja sen jälkeen ilmoittanut tilanteesta Hollantiin. Tämän jälkeen Aarnion yhteydenpidossa hollantilaiseen liittymään on ollut muutaman päivän tauko.

Hollantilaisesta liittymästä on saapunut Aarniolle viesti 21.12. illalla. Aarnio on vastannut siihen heti ja lähettänyt vielä noin puoli tuntia myöhemmin uuden viestin, johon on vastattu välittömästi. Tämän viestittelyn välissä ja sen päätyttyä Aarnio on lähettänyt viestit SS:lle.

Seuraavana päivänä 22.12. NL1 on ollut aamulla sähköpostitse yhteydessä kuljetusliikkeeseen Hollannissa ja ilmoittanut tuovansa kuormalavan lähetettäväksi Suomeen. Myöhemmin samana päivänä kuormalavalle pakattu tynnyri on viety kuljetusliikkeeseen. Aarnion ja hollantilaisen liittymän välillä ei ole ollut tuona päivänä yhteydenpitoa. Sen sijaan Aarnio on päivän aikana vaihtanut useita viestejä SS:n ja RR:n kanssa sekä kuljettanut puhelimia jälleen päivän aikana mukanaan liikkuessaan eri puolilla Helsinkiä sekä työpaikallaan huumerikosyksikön väistötiloissa. Myöhään illalla 23.12. Aarnio on vastaanottanut viestin hollantilaisesta liittymästä ja vastannut siihen.

Hovioikeus toteaa, että viestittely Aarnion ja hollantilaisen liittymän välillä 21. ja 23.12. sopii ajallisesti hyvin tynnyrin toimittamiseen kuljetusliikkeelle ja viittaa vahvasti viestien liittymiseen juuri siihen. Tämä seikka sekä Aarnion runsas yhteydenpito SS:ään ja RR:ään juuri samana päivänä, kun tynnyri on viety kuljetusliikkeeseen, tukevat osaltaan käsitystä Aarnion osallisuudesta asiaan.

2.8.4 Tynnyrilähetyksen odottaminen 27.–30.12.2011

Tynnyrilähetyksen vastaanottajan yhteystiedoksi ilmoitettu puhelinliittymä on otettu käyttöön 27.12. noin kello 5.30 toisessa SS:n 16.11. ostamista puhelimista. Vastaanottoliittymä on sen käyttöönottohetkellä paikantunut Herttoniemeen noin viiden minuutin ajan. Samalle suunnalle Roihuvuoreen on noin tuntia aikaisemmin samoin kuin kello 7 jälkeen paikantunut myös SS:n käytössä ollut liittymä, kun hän on lähettänyt Aarniolle viestin. Puolenpäivän jälkeen SS on lähettänyt jälleen Aarniolle viestin, johon tämä on vastannut. SS ja Aarnio ovat vaihtaneet muutamia viestejä vielä iltapäivällä. Kello 16 jälkeen Aarnio on lisäksi lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään.

Seuraavana päivänä 28.12. Aarnio on viestitellyt SS:n kanssa aamulla kello 6 jälkeen. Tynnyrin vastaanottoliittymä on edellisen päivän käyttöönoton jälkeen avattu ensimmäisen kerran Sipoossa Porvoon moottoritien varressa kello 12. Noin 15 minuuttia myöhemmin SS on lähettänyt Aarniolle viestin, johon tämä on vastannut. Viestin lähettäessään SS on paikantunut Porvooseen moottoritien varressa sijaitsevaan tukiasemaan. Noin puolen tunnin kuluttua tästä SS on paikantunut moottoritien varteen lähempänä Porvoon keskustaa. Iltapäivällä SS:n paikantumiset ovat siirtyneet Vantaalle, kun Aarnio ja SS ovat jatkaneet viestittelyä vaihtamalla useita viestejä kello 15 jälkeen. Televalvontatiedoista ilmenee, että Aarniolla on ollut iltapäivällä SS-liittymä mukanaan Vantaalla lähellä lentoasemaa. Kello 16 jälkeen Aarnio on edellisen päivän tapaan lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään ja jatkanut sen jälkeen illalla viestittelyä SS:n kanssa sekä vaihtanut viestejä myös RR:n kanssa. Illalla Aarnio on kuljettanut SS-puhelinta mukanaan. Myöhemmin illalla Aarnio on lähettänyt vielä viestin hollantilaiseen liittymään kello 21 jälkeen, vastaanottanut viestin puolenyön jälkeen ja vastannut siihen. Kolme minuuttia myöhemmin Aarnio on vielä lähettänyt viestin SS:lle.

Aarnion ja SS:n välinen yhteydenpito on edelleen jatkunut varhain aamulla 29.12., ja Aarnio on pitänyt SS-puhelinta mukanaan koko päivän. Illalla työpäivän päätyttyä Aarnio on jälleen lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään kello 18 jälkeen, ja viestittely on jatkunut vielä kello 22 jälkeenkin.

UU:n kertoman mukaan SS oli käynyt hänen luonaan ilmoittamassa lähetyksestä, joka oli tulossa joulun ja uudenvuoden välisenä aikana, ja pyytänyt UU:ta ottamaan sen vastaan. Vastaanottoliittymän aktivoiminen SS:n aikaisemmin ostamassa puhelimessa 27.12. ja hänen käytössään olleen toisen prepaid-liittymän paikantumiset samana aamuna yhdistävät hänet tynnyrin vastaanottoon liittyviin tapahtumiin, joista UU on kertonut. Vastaanottopuhelimen avaaminen 28.12. puoliltapäivin Sipoossa ja SS:n paikantumiset hieman myöhemmin Porvoossa sopivat sekä ajallisesti että maantieteellisesti hyvin tynnyrilähetyksen odottamiseen. Tynnyrin odottamiseen sopii niin ikään Aarnion ja SS:n välinen yhteydenpito 27.–29.12., joka kytkee Aarnion myös näihin tapahtumiin. Puhelimet ovat jälleen olleet Aarnion mukana hänen liikkuessaan muun muassa Porvoossa ja Vantaalla, mistä on edellä todetuin tavoin pääteltävissä, että Aarnio on halunnut olla tavoitettavissa. Lähetys ei ole kuitenkaan saapunut odotettuna aikana. Aarnion hollantilaiseen liittymään lähettämät viestit 27. ja 28.12. kello 16 jälkeen sekä 29.12. kello 18 jälkeen ovat epäilemättä koskeneet tynnyrilähetystä, joka ei vieläkään ollut saapunut.

Aarnio on saanut KRP:n POL21:ltä tiedon tynnyrilähetyksen Hollannissa tapahtuneesta takavarikosta torstaina 29. tai perjantaina 30.12., kuten Aarnio on itsekin kertonut. Hän on ollut yhteydessä SS:n kanssa 30.12. jo aamulla ja sen jälkeen muutamia kertoja sekä aamu- että iltapäivällä. Paikantumistietojen mukaan Aarniolla on tuolloinkin ollut SS-puhelin päivän aikana mukanaan. SS:n kanssa kello 15 aikoihin käymänsä viestinvaihdon jälkeen Aarnio on kello 15.22 lähettänyt viestin hollantilaiseen liittymään. Noin tuntia myöhemmin Aarnion viestiliikenne on jatkunut sekä SS:n että hollantilaisen liittymän kanssa vajaan tunnin ajan ja tauonnut jälleen yli tunniksi. Kello 18.20 jälkeen Aarnio on lähettänyt perättäin viestit VV:lle, RR:lle ja hollantilaiseen liittymään. Tätä on seurannut runsas ja tiheä viestinvaihto ensin noin tunnin ajan hollantilaisen liittymän kanssa ja sen jälkeen SS:n kanssa.

Hovioikeus toteaa, että edellä kuvattu yhteydenpito vielä 30.12. aamulla ja päivän aikana on ollut samankaltaista kuin edellisinä päivinä, kun tynnyriä on odotettu saapuvaksi. Lähetyksen viipyminen on epäilemättä herättänyt huolta, mikä on havaittavissa viestinnästä myöhään iltapäivällä ja illansuussa. Aarnion kello 18.20 jälkeen lähettämät peräkkäiset viestit VV:lle, RR:lle ja hollantilaiseen liittymään sekä sitä seurannut runsas viestittely viittaavat vahvasti siihen, että tieto tynnyrilähetyksen takavarikosta on saavuttanut Aarnion juuri sitä ennen.

2.8.5 Kokonaisarviointi

Kun arvioidaan kokonaisuutena näyttöä Aarnion yhteydenpidosta hollantilaiseen liittymään ja SS:ään suhteessa tynnyreiden lähettämistoimiin ja odotettuun saapumisajankohtaan sekä lähetyksen takavarikoinnista aiheutuneeseen viivästykseen ja sitä seuranneisiin tapahtumiin, tukee se vahvasti käsitystä siitä, että Aarnion yhteydenpidossa hollantilaiseen liittymään ja kohdan 5 törkeästä huumausainerikoksesta lainvoimaisesti tuomittuun SS:ään on ollut kysymys käräjäoikeuden syyksilukemasta menettelystä. Aarnio on ollut samanlaisessa roolissa mukana neljän aikaisemman vuonna 2011 saapuneen hasiserän maahantuonnin järjestämisessä. Yhteydenpidon jatkaminen hollantilaiseen liittymään kohdassa 4 käytetyllä liittymäparilla vahvistaa käsitystä saman toiminnan jatkamisesta.

RR:n on katsottu jäljempänä syyllistyneen kohdassa 3 maahantuodun hasiksen levittämiseen CC:lle sekä yrittäneen levittää tälle myös nyt käsiteltävässä kohdassa tarkoitettua huumausainetta. RR:n CC:lle 28. ja 29.12. lähettämien tekstiviestien sisältö sopii hyvin siihen, että RR on tässäkin tapauksessa odottanut Aarniolta tietoa hasiksen saatavuudesta. Tämäkin vahvistaa osaltaan syytettä tukevaa näyttöä. RR:n menettelyyn hovioikeus palaa jaksoissa 2.10.2 ja 2.10.4.

KRP:n POL21:n ja POL22:n kertomuksista ilmenee, että he olivat pitäneet Aarnion ajan tasalla takavarikoidun hasistynnyrin tutkinnassa vuodenvaihteessa selvinneistä asioista sekä suunnitelmasta lähettää tynnyri valepaketteineen ja seurantalaitteineen alkuperäiseen määränpäähänsä vastaanottajatahon selvittämiseksi. On selvää, että tällaisessa tilanteessa paljastumisen ja kiinnijäämisen vaarassa olevia henkilöitä varoitetaan ja ryhdytään varotoimiin. UU on kertonut TT:n käyneen varoittamassa häntä tynnyrin vastaanottamisesta sen viikon lopulla, jolloin lähetyksen oli pitänyt saapua. Varoittaminen on siten tapahtunut hyvin pian sen jälkeen, kun Aarnio oli saanut tietää takavarikosta. UU:n varoittaminen on epäilyksettä tapahtunut Aarniolta saadun tiedon perusteella.

Hovioikeus toteaa, että Aarnion menettelyn tarkoituksena sen jälkeen, kun hän on saanut tiedon tynnyrilähetyksen takavarikoimisesta, ei ole voinut enää olla kyseisen lähetyksen maahantuonnin järjesteleminen. Huumausainerikoksen on katsottava hänen osaltaan päättyneen siihen, kun hän on tullut tietoiseksi asiasta. Tämän jälkeiset toimet, joihin hovioikeus palaa jäljempänä, kuitenkin osaltaan vahvistavat Aarnion syytettä tukevaa näyttöä.

Hovioikeus on edellä jaksossa 1.9.4 käsitellyt Aarnion käytössä olleiden puhelinten käyttötavan muuttamista ja asteittain tapahtunutta käytön lopettamista 4.1.2012 alkaen. KRP on aamulla saanut haltuunsa valvontakamerakuvan tynnyrin vastaanottopuhelimen ostotapahtumasta 16.11.2011, ja KRP:n POL23 on lähettänyt kuvan puhelimen ostajasta POL1:lle. Samana päivänä on vielä pidetty Helsingin poliisilaitoksen tiloissa huumerikosyksikön ja KRP:n yhteispalaveri, jossa puhelimen ostajan kuvaa on näytetty Aarniolle. Jossakin vaiheessa päivän aikana puhelimen ostaja on KRP:ssä tunnistettu SS:ksi. Hovioikeus katsoo, että yhteydenpidon lopettaminen Aarnion ja SS:n välillä tuolloin käytössä olleilla liittymillä 4.1.2012 hieman ennen kello 9.30 on liittynyt SS:n tunnistamiseen.

Aarnion yhteydenpito SS:ään on kuitenkin jatkunut samana iltana uusilla liittymillä. Aarnio on tuolloin ottanut omaan käyttöönsä puhelimen, joka oli aiemmin ollut SS:n käytössä. Tämä muodostaa lisäkytköksen Aarnion ja tynnyrilähetysten maahantuonnin välille. Yhteydenpidon päättyminen tuolla liittymällä SS:ään 6.1.2012 samoin kuin yhteydenpidossa RR:n ja VV:n kanssa käytettyjen liittymien käytön lopettaminen 7.1.2012 liittyvät hovioikeuden arvion mukaan hasislastin takavarikkoa ja SS:n paljastumista väistämättä seuranneeseen tarpeeseen pyrkiä häivyttämään huumausaineita maahantuoneeseen organisaatioon liittyneiden henkilöiden yhteydet tynnyrilähetykseen. Vaikka VV:tä ei ole syytetty rikoksesta kohdassa 5, on hän kuitenkin edellä kohdissa 1 ja 4 todetuin tavoin ollut osa kokonaisuuteen liittyvää henkilöpiiriä, mikä selittää yhteydenpidon katkaisemisen myös häneen. Yhteydenpidon jatkuminen hollantilaiseen liittymään vielä noin kahden viikon ajan selittyy tarpeella seurata tapahtumien kehittymistä Hollannissa. Tammikuussa 2012 hollantilainen liittymä on paikantunut Hollannin Arnhemiin, joka on edellä katsotusti liittynyt tynnyrilähetyksiin.

Kaikki edellä oleva huomioon ottaen hovioikeudelle ei jää järkevää epäilyä siitä, että Aarnion yhteydenpidossa SS:ään ja tuntemattomaan tahoon Hollannissa on ollut kysymys yrityksestä järjestellä Hollannista Suomeen salakuljetettavan 141 kilon hasiserän maahantuontia ja vastaanottoa.

Rikoksen törkeysarvioinnin osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen syyksilukemisen osalta kohdassa 5 ei ole muutoin kuin että tekoaika on oikaistava päättymään 30.12.2011, jolloin Aarnio on tullut tietoiseksi tynnyrilähetyksen takavarikoinnista Hollannissa.

2.9 KK:n osallisuus maahantuonteihin

2.9.1 Haagan tynnyrilähetys 1.11.2011 (kohta 17)

Kohdassa 17 (kohta 3) on kysymys KK:n osallisuudesta Haagassa 1.11.2011 vastaanotetun tynnyrin sisältämän noin 100 kilon hasiserän maahantuontiin. Syytteen mukaan KK on matkustanut Hollantiin ja välittänyt maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä Aarnion ja niin sanotun Hollannin kontaktin välillä. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

Käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun lisäksi KK on esittänyt uutta näyttöä yhteydenpidostaan lapsensa kanssa, lapsen perheen ongelmista ja lapselleen antamastaan taloudellisesta avusta syytteessä tarkoitettuna aikana.

Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty välitöntä näyttöä siitä, että KK olisi välittänyt viestejä Aarnion ja tuntemattomaksi jääneen Hollannin kontaktin välillä. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että KK olisi Hollannin-matkansa aikana tavannut tai ollut muulla tavoin yhteydessä syyttäjän tarkoittamaan henkilötahoon. Syyttäjä on pyrkinyt näyttämään KK:n menettelyn toteen aihetodisteilla. Syyttäjä on katsonut, että KK:n menettelyä kohdissa 17–19 tulee arvioida kokonaisuutena ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös kohdissa 15 ja 16 esitetty näyttö KK:n osallisuudesta muihin huumausainerikoksiin. Syyttäjä on viitannut KK:n Hollannin-matkojen ajoittumiseen tynnyrilähetysten järjestelemisen ajankohtaan sekä niihin liittyneeseen yhteydenpitoon Aarnion kanssa. Lisäksi syyttäjä on korostanut prepaid-liittymien aktivoinnin ajallista yhteyttä Hollannin-matkoihin sekä niillä tapahtuneen yhteydenpidon yhtäläisyyttä Aarnion muuhun yhteydenpitoon, jonka on todettu liittyneen hasistynnyreiden maahantuonnin järjestelemiseen. Edelleen syytteen tueksi on vedottu KK:n syksyllä 2011 tekemien Hollannin-matkojen yhtäläisyyteen SS:n matkoihin, joilla SS:n on katsottu järjestelleen kevään 2011 tynnyrilähetyksiä.

Hovioikeus katsoo, että syyttäjän esiin tuomat seikat viittaavat siihen, että KK:n matkoilla Hollannin Arnhemiin on voinut olla yhteys hasistynnyreiden maahantuonnin järjestämiseen. Prepaid-liittymien käyttö ja yhteydenpito pelkkiä tekstiviestejä käyttäen tukevat sitä, että viestittely Aarnion kanssa ei ole koskenut ainoastaan yksityisasioita.

KK on kertonut käyneensä syksyn 2011 matkoillaan Arnhemiin tapaamassa ja auttamassa lastaan, joka asui Arnhemissa pienen lapsensa kanssa. Yhteydenpito Aarnion kanssa oli enimmäkseen koskenut KK:n ja hänen lapsensa yksityisasioita. KK:n esittämän selvityksen mukaan hän on vuosina 2010 ja 2011 matkustanut seitsemän kertaa Hollantiin lastaan tapaamaan. Vuonna 2010 käyntejä on ollut kolme ja vuonna 2011 neljä. Lisäksi yksi käynti on tapahtunut vuoden 2012 alussa. KK on lisäksi esittänyt laajasti selvitystä lapsen perheen erilaisista ongelmista Hollannissa syksyllä 2011. Hovioikeus pitää esitetyn näytön valossa uskottavana, että KK:n Hollannin-matkojen tarkoituksena on ollut lapsen perheen auttaminen. Tätä tukee osaltaan myös se seikka, että KK:n lapsi on tullut lapsensa kanssa Suomeen syksyn 2011 matkojen väliseksi ajaksi. KK:n matkoille, toisin kuin SS:n matkoille, on esitetty uskottava selitys, jota syyttäjä ei sinänsä ole kiistänyt. Toisaalta tämä selitys ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että matkoilla olisi myös välitetty tynnyrilähetyksiin liittyviä viestejä syytteessä väitetyllä tavalla.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että KK:n ja Aarnion välillä olisi ollut viestitystä KK:n 26.9.–13.10.2011 tapahtuneen Hollannin-matkan aikana. Mikäli KK olisi menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla, olisi todennäköistä, että hän olisi viestittänyt Aarniolle toimeksiantonsa etenemisestä matkan aikana. Todennäköistä on myös, että Aarnion olisi pitänyt olla yhteydessä KK:hon voidakseen tämän välityksellä olla yhteydessä hollantilaiseen tahoon. Yhteydenpidon puuttuessa ei myöskään KK:n käytössä olleen prepaid-liittymän aktivoinnin ajankohdalla tai prepaid-liittymien käyttöön liittyvillä näkökohdilla ole merkitystä näytön kokonaisarvioinnissa tämän kohdan osalta.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa lisäksi, että Aarnio on pitänyt yhteyttä Hollantiin KK:sta riippumatta. Aarniolla on ollut viestiyhteys tynnyreiden Hollannissa toimineeseen lähettäjätahoon jo ennen kuin KK:n on väitetty välittäneen hasiserien maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä.

Jaksossa 2.3 todetuin tavoin rikosasian vastaajan syyllistymisellä muihin rikoksiin ei yleensä ole merkitystä harkittaessa, onko vastaaja syyllistynyt syytteessä väitettyyn rikokseen. Aikaisemmalla tuomiolla voi olla merkitystä näytön arvioinnissa kuitenkin, jos rikoksilla on yhteinen tekotapa ja muita yhdistäviä piirteitä. Vastaavasti syytettäessä vastaajaa useasta samankaltaisesta rikoksesta asiassa esiin tulleet yhteiset piirteet voivat vahvistaa muun syytettä tukevan näytön todistusvoimaa.

Hovioikeus arvioi, että KK:n kohdissa 15 ja 16 esiin tulleeseen menettelyyn, jota käsitellään jäljempänä, ja syytteessä väitettyyn tekoon sisältyy yhteisiä piirteitä, joiden voidaan katsoa jossakin määrin tukevan syyttäjän esittämien aihetodisteiden todistusvoimaa. Näyttöä kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus kuitenkin katsoo, että syyttäjän esittämät aihetodisteet eivät muodosta riittävää näyttöä KK:n osallistumisesta hasistynnyrin maahantuontiin välittämällä maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen kohdassa 17 ei ole.

2.9.2 Askolan tynnyrilähetys 29.11.2011 (kohta 18)

Kohdassa 18 (kohta 4) on kysymys KK:n osallisuudesta Askolassa 29.11.2011 vastaanotetun tynnyrin sisältämän noin 140 kilon hasiserän maahantuontiin. Syytteen mukaan KK on matkustanut Hollantiin ja välittänyt maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä Aarnion ja niin sanotun Hollannin kontaktin välillä. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen näiltä osin.

Lisäksi kohdassa 18 on kysymys KK:n osallisuudesta laittomasti maahantuodun hasiksen levittämiseen, jota käsitellään jäljempänä kohdassa 2.10.3.

Myöskään kohdassa 18 ei ole esitetty välitöntä näyttöä siitä, että KK olisi välittänyt viestejä Aarnion ja tuntemattomaksi jääneen Hollannin kontaktin välillä. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että KK olisi 29.10.–13.11.2011 tapahtuneen Hollannin-matkansa aikana tavannut syyttäjän tarkoittamaa henkilötahoa tai ollut muulla tavoin yhteydessä siihen.

Syyttäjä on viitannut samaan aihetodisteluun kuin kohdassa 17. Syyttäjä on lisäksi korostanut sitä, että Aarnio oli aktivoituaan 17.10. yhteydenpitoon KK:n kanssa tarkoitetun prepaid-liittymän viestitellyt tämän kanssa 4.11., 10.11. ja 11.11. KK:n ollessa Arnhemissa. Yhteydenpito oli jatkunut 13.11. ja 14.11. KK:n palattua Suomeen. Lisäksi KK oli tavannut Aarnion 14.11.

KK on vedonnut samaan todisteluun kuin kohdassa 17.

Hovioikeus toteaa, että yhteydenpitoon käytetyn prepaid-liittymän aktivointi, KK:n matka sekä hänen viestityksensä Aarnion kanssa ajoittuvat sille ajanjaksolle, jolloin Askolaan saapuneen tynnyrin maahantuontia on järjestelty ottaen huomioon, että sanottu tynnyri on viety kuljetusliikkeelle 24.11.2011. Hovioikeus pitää kuitenkin viestityksen näyttöarvoa sen kokonaismäärä huomioon ottaen vähäisenä. Aarnion ja KK:n välinen yhteydenpito matkan loppuvaiheessa ja heidän tapaamisensa Helsingissä 14.11.2011 viittaavat ennemminkin siihen, että yhteydenpito on liittynyt jäljempänä kohdassa 2.10.3 käsiteltävään hasiksen levittämiseen 22.11.2011.

Samoilla perusteilla kuin kohdassa 17 hovioikeus katsoo, että syyttäjän esiin tuomat seikat viittaavat siihen, että KK:n Arnhemin-matkalla on voinut olla yhteys hasistynnyrin maahantuonnin järjestelemiseen, mutta nämä seikat tai KK:n ja Aarnion välinen vähäinen yhteydenpito, jonka sisällöstä ei ole tietoa, eivät riitä sitä osoittamaan. Lisäksi kohdassa 17 kerrotut seikat KK:n lapsen perheen tilanteesta ovat edelleen muodostaneet uskottavan syyn KK:n Hollannin-matkoille. Myös tämän tynnyrilähetyksen osalta Aarniolla on ollut yhteys Hollantiin ilman KK:n toimenpiteitäkin.

Näyttöä kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoo, että syyttäjän esittämät aihetodisteet eivät muodosta riittävää näyttöä KK:n osallistumisesta hasistynnyrin maahantuontiin välittämällä maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin kohdassa 18 ei ole.

2.9.3 Loviisan tynnyrilähetys 10.1.2012 (kohta 19)

Kohdassa 19 (kohta 5) on kysymys KK:n osallisuudesta Loviisan Isnäsiin lähetetyn ja 22.12.2011 Hollannissa takavarikoidun 141 kilon hasiserän maahantuonnin yritykseen. Käräjäoikeus on katsonut KK:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 16.11.2011–10.1.2012 yhdessä Aarnion, SS:n ja UU:n kanssa siten, että KK on välittänyt hasiserän järjestelyyn liittyviä viestejä Aarnion ja Hollannin kontaktin välillä.

Hovioikeudessa KK on vaatinut, että syyte hylätään.

Myöskään tämän kohdan osalta ei ole esitetty välitöntä näyttöä siitä, että KK olisi välittänyt viestejä Aarnion ja tuntemattomaksi jääneen Hollannin kontaktin välillä. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että KK olisi 7.–29.12.2011 tapahtuneen tai 3.1.2012 alkaneen Hollannin-matkansa aikana tavannut syyttäjän tarkoittamaa henkilötahoa tai ollut muulla tavoin yhteydessä siihen.

Syyttäjä on viitannut samaan aihetodisteluun kuin kohdissa 17 ja 18. Syyttäjä on lisäksi vedonnut siihen, että KK oli ennen Hollantiin matkustamistaan 6.12.2011 tavannut Aarnion ja ollut Aarnioon yhteydessä 2.1.2012 juuri ennen 3.1.2012 tapahtunutta uutta Hollannin-matkaansa.

KK on vedonnut samaan todisteluun kuin kohdassa 17.

Syytteen mukainen tekoaika on 16.11.2011–10.1.2012. Syyte kuitenkin koskee ainoastaan osallistumista mainitun hasistynnyrin maahantuonnin järjestelemiseen matkustamalla Hollantiin ja välittämällä viestejä. Tynnyri on takavarikoitu 22.12.2011 ja Aarnion on kohdassa 5 todetuin tavoin näytetty saaneen tiedon takavarikosta viimeistään 30.12.2011. Näin ollen KK:n tämän ajankohdan jälkeen tapahtuneen Hollannin-matkan tai muiden toimenpiteiden tarkoitus ei ole enää voinut olla tynnyrin maahantuonnin järjestely, vaan enimmilläänkin vain kiinnijäämisen välttäminen.

Televalvontatiedoista ilmenee, että KK ja Aarnio ovat viestitelleet 6.12.2011 juuri ennen KK:n lähtöä Hollantiin 7.12.2011. KK on lähettänyt Aarniolle kuusi viestiä ja Aarnio on lähettänyt KK:lle neljä viestiä. Hovioikeus katsoo, että viestitystä koskevat paikantumistiedot viittaavat siihen, että Aarnio ja KK olisivat tuolloin myös tavanneet Pasilassa, mutta pelkästään paikantumisten perusteella tapaamisesta ei voida tässä tapauksessa katsoa olevan riittävää varmuutta. KK on voinut myös jäädä junasta Pasilassa ja matkustaa sisarensa asunnolle raitiovaunulla, kuten hän on kertonut usein tehneensä ulkomaanmatkojensa yhteydessä.

Televalvontatiedoista ei 6.12.2011 jälkeen ilmene, että Aarniolla ja KK:lla olisi ollut yhteydenpitoa KK:n 7.–29.12.2011 tapahtuneen Hollannin-matkan aikana. Riidatonta on, että televalvontatiedoista ilmenevät viestit 16.12. ja 20.12. sekä myös 30.12.2011 ovat olleet operaattoriviestejä eivätkä siten yhteydenpitoa Aarnion ja KK:n välillä.

Hovioikeus toteaa, että KK:n ja Aarnion välinen viestittely 6.12.2011 ja KK:n Hollannin-matka 7.–29.12.2011 sopivat siihen ajankohtaan, jolloin Loviisan Isnäsiin tarkoitetun tynnyrin maahantuontia on järjestelty ottaen huomioon, että sanottu tynnyri on viety Hollannissa kuljetusliikkeelle 22.12.2011. Hovioikeus pitää kuitenkin yhden päivän aikana ennen Hollannin-matkaa tapahtunutta viestittelyä näyttöarvoltaan vähäisenä.

Samoilla perusteilla kuin kohdissa 17 ja 18 hovioikeus katsoo, että syyttäjän esiin tuomat seikat viittaavat siihen, että KK:n Arnhemin-matkalla on voinut olla yhteys hasistynnyrin maahantuonnin järjestelemiseen, mutta nämä seikat tai KK:n ja Aarnion välinen yhteydenpito, jonka sisällöstä ei ole tietoa, eivät riitä osoittamaan KK:n osallisuutta maahantuontiin. Lisäksi kohdassa 17 kerrotut seikat KK:n lapsen perheen tilanteesta ovat tässäkin tapauksessa olleet uskottava syy KK:n Hollannin-matkoille.

KK on matkustanut uudelleen Hollantiin 3.1.2012. Esitetyn selvityksen perusteella tämänkin matkan syynä on ollut lapsen perheen tilanne. Sitä, että kysymys ei ole ollut syyttäjän väittämästä varoitusmatkasta, tukee myös se, että Aarnion saatua tiedon takavarikosta hänen ja KK:n välillä ei ole selvitetty olleen yhteydenpitoa ennen kuin vasta matkan varaamisen jälkeen. KK:n lähettäminen varoitusmatkalle Hollantiin tilanteessa, jossa Hollannin poliisi on ryhtynyt tutkimaan asiaa, olisi myös ollut omiaan lisäämään kiinnijäämisriskiä.

Näyttöä kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoo, että syyttäjän esittämät aihetodisteet eivät muodosta riittävää näyttöä KK:n osallistumisesta hasistynnyrin maahantuonnin järjestelemiseen välittämällä maahantuonnin järjestelyyn liittyviä viestejä. Syyte törkeästä huumausainerikoksesta kohdassa 19 on hylättävä.

2.10 Hasiksen levitys

2.10.1 Loviisan tynnyrilähetykseen 23.5.2011 liittyvä levitys (kohta 2)

Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 2 katsonut RR:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen siten, että RR on levittänyt CC:lle Loviisan tynnyreissä 23.5.2011 vastaanotettua hasista 17.6., 24.6., 1.7. ja 5.7.2011 yhden kilon kerrallaan eli yhteensä neljä kiloa. Käräjäoikeuden mukaan hasiksen toimitus on tapahtunut Aarniolta saatujen ohjeiden mukaan ja RR on tilittänyt myynnistä saamansa varat omaa palkkiotaan lukuun ottamatta Aarniolle.

Hovioikeudessa RR on vaatinut syytteen hylkäämistä.

Näyttö

RR on hovioikeudessa kertonut olleensa keväällä 2011 matkalla Kroatiassa ja palanneensa 16.6. Suomeen. Tämän jälkeen RR oli tutustunut CC:hen, kun RR:n ystävä oli tuonut tämän kylään RR:n asunnolle. CC oli etsinyt ”pilveä”, mutta RR:llä ei sitä ollut. RR ja CC olivat antaneet toisilleen puhelinnumeronsa. CC:n nimi oli selvinnyt RR:lle vasta myöhemmin. Jossakin vaiheessa RR oli antanut CC:lle yhteystietoja, joiden kautta tämä saattoi tiedustella haluamiaan asioita. RR ei ollut yhteydessä CC:hen ennen tälle 19.7. lähettämäänsä tekstiviestiä. Kaiken kaikkiaan RR oli tavannut CC:n noin viisi kertaa. Joskus tämä oli piipahtanut RR:n luona Helsingissä käydessään. Huumausainekauppaa RR ei ollut CC:n kanssa tehnyt. CC oli lähettänyt Kuortista viestin auton rikkoutumisesta ilmeisesti sen vuoksi, että CC oli jäänyt RR:lle velkaa 700 euroa autoa varten saamastaan lainasta.

RR:llä ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä hänen puhelimestaan CC:lle lähetetyissä viesteissä oli ollut kysymys ja oliko hän edes kirjoittanut viestejä. RR:n asunnossa oli oleskellut ihmisiä, jotka olivat saattaneet lainata hänen puhelintaan. RR:n esitutkinnassa viesteistä kertomat seikat sisälsivät vääriä kirjauksia. Kuulustelija oli muotoillut kirjauksia oman näköisekseen tarinaksi, eikä RR ollut halunnut selvittää niitä. RR ei tiennyt, mitä viesti 2.11. ”NYT ON” tarkoitti. Siitä täytyi puuttua jotakin välistä. RR:n esitutkinnassa kertoma ei tältä osin pitänyt paikkaansa. Viestistä 7.11. ”Riittää aamu päivä, mutta riittääkö nolla kuus. Vai siirretäänkö vaikka viikolla” RR on todennut muistavansa, että joku oli joskus valitellut, että jokin oli jäänyt vajaaksi.

CC on hovioikeudessa vahvistanut esitutkintakertomuksensa, jonka mukaan hän oli vuosina 2011–2012 hakenut pääkaupunkiseudulta hasista yhteensä noin kaksi kiloa, josta suurin osa oli tullut RR:n välityksellä. Pieniä määriä oli tullut myös muilta tahoilta. Kaikki käynnit eivät olleet liittyneet hasikseen. Käyntikerroista 17.6., 24.6., 1.7. ja 5.7.2011 CC ei osannut sanoa liittyivätkö ne hasiksen hakemiseen.

RR:n puhelimesta vastaanottamiensa viestien osalta CC on kertonut käsityksenään, että viestissä 19.7. on ilmoitettu hasista olevan tai piakkoin tulevan ja että CC:llä tulee olla rahaa hänen noutaessaan hasista. Viestissä 24.9. on ollut kysymys hasiksesta ja CC käsitti, että viestin aikaan hasista oli ollut, mutta sen jälkeen ei ollut tiedossa milloin sitä taas olisi saatavilla. Viesti 2.11. ”NYT ON” tarkoitti myös hasista, samoin viesti 7.11. Siinä kysymys ”riittääkö nolla kuus” tarkoitti 60 tai 600 grammaa hasista. Seuraavana päivänä 8.11. CC oli mennyt hakemaan RR:ltä hasista ja tavannut tämän jossakin Malmilla, mutta ei RR:n asunnossa. CC oli tavannut RR:n myös 14.11., ja tapaamisesta oli sovittu tekstiviestillä edellisenä päivänä. CC oli ilmeisesti joko hakenut hasista tai vienyt rahaa. CC oli 29.–30.11. ollut käymässä Helsingissä ja oletti olleensa tekemisissä RR:n kanssa. CC ei muistanut, olivatko he tavanneet myös 30.11. Viesteistä 28.12.2011–1.1.2012 CC on päätellyt, että RR on odottanut hasista tulevaksi, mutta mitään ei ollut ehtinyt tulla ennen kuin CC oli jäänyt kiinni. CC ei muistanut tavanneensa RR:ää 9.1.2012. Vuonna 2012 CC ei ollut enää hakenut RR:ltä hasista.

FF on hovioikeudessa kertonut olleensa pari kertaa CC:n mukana Helsingissä, kun tämä oli vuonna 2010 tai 2011 kesällä ja ehkä myös syksyllä hakenut hasista. Omia havaintoja hasiksesta FF ei matkoilla ollut tehnyt eikä hän myöskään tiennyt, mistä CC oli hakenut hasiksen. Kalliossa he olivat pääasiassa ”pyörineet” pornokaupoissa. FF ei muistanut, oliko CC tuolloin käynyt missään yksin. FF:n käsityksen mukaan kaikkien matkojen tarkoitus oli kuitenkin ollut hakea hasista.

Johtopäätökset

CC:n televalvontatiedot osoittavat, että hän on kesän 2011 aikana edellä mainittuina päivinä käynyt päivän kestäneillä matkoilla Etelä-Suomessa. Matkoista ainakin kaksi on ulottunut Helsinkiin saakka. CC on paikantunut Helsinkiin 1.7. noin kello 17 Malmille RR:n asunnon läheiseen tukiasemaan ja 5.7. noin kello 11.30 Kallion ja Sörnäisten kaupunginosissa oleviin tukiasemiin. Malmin paikantumisen 1.7. osalta RR on kertonut CC:n käyneen hänen asunnollaan mutta kiistänyt tuolloin luovuttaneensa CC:lle hasista.

Asiassa ei ole esitetty välitöntä näyttöä siitä, että RR olisi tapaamisella 1.7. luovuttanut CC:lle hasista tai että RR ja CC olisivat sitä ennen olleet yhteydessä toisiinsa. RR:n ensimmäinen viestiyhteys CC:hen on ollut vasta 19.7., jolloin RR on viestittänyt ”Nyt olisi jonkinlainen näkymä”. Viesti viittaa tuleviin tapahtumiin, eikä siitä saa tukea väitteelle, että RR ja CC olisivat jo sitä ennen käyneet huumausainekauppaa. Ilman näyttöä RR:n ja CC:n välisestä yhteydenpidosta ennen 19.7. ei myöskään CC:n tai FF:n kertomusten perusteella voida pitää selvitettynä, että CC olisi näillä matkoillaan hakenut RR:n välittämää hasista. Pelkät paikantumiset pääkaupunkiseudulle eivät sitä osoita. Syyte tältä osin on hylättävä.

2.10.2 Levitys RR:n toimesta syksyllä 2011 (kohta 3)

Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 3 katsonut RR:n syyllistyneen syytekohtien 3 ja 4 osalta törkeään huumausainerikokseen siten, että RR on levittänyt CC:lle 600 grammaa hasista 8.11.2011 sekä yhden kilon kerrallaan 14.11., 29.11. ja 7.12.2011 eli yhteensä 3,6 kiloa.

Syytekohdassa 3 on kysymys Haagassa 1.11.2011 ja syytekohdassa 4 Askolassa 29.11.2011 vastaanotetuista tynnyrilähetyksistä.

Hovioikeudessa RR on vaatinut, että syyte hylätään.

Näyttö ja näytön arviointi

RR:n ja CC:n kertomusten osalta hovioikeus viittaa edellisessä jaksossa kohdan 2 osalta lausuttuun.

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu RR:n ja CC:n välisestä viestittelystä 19.7. ja 14.12.2011 välisenä aikana sekä heidän paikantumistiedoistaan vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Viestien sisällön ja CC:n kertomuksen perusteella on selvää, että yhteydenpidossa on ollut kysymys hasiksen välittämisestä CC:lle.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että RR on 2.11.2011 ilmoittanut CC:lle hasiksen saatavuudesta ja että RR ja CC ovat tavanneet 8.11.2011, jolloin CC on vastaanottanut RR:ltä 600 gramman hasiserän. Käräjäoikeuden tuomiossa selostetuilla perusteilla RR:n ja CC:n on näytetty lisäksi tavanneen 14.11., 29.11. ja 7.12.2011, jolloin CC oli kertomansa mukaan joko käynyt hakemassa hasista tai viemässä rahaa.

Käräjäoikeus on katsonut selvityksen osoittavan, että CC on mainituilla tapaamisilla noutanut RR:ltä hasista ainakin yhden kilon kerrallaan lukuun ottamatta edellä mainittua 600 gramman erää 8.11.2011. CC on kertonut hakeneensa vuosina 2011 ja 2012 hasista pääkaupunkiseudulta yhteensä noin kaksi kiloa, josta suurin osa oli tullut RR:n välityksellä.

Välitetyn hasiksen määrästä ei ole esitetty muuta selvitystä kuin CC:n kertomus ja edellä mainittu 600 gramman erää koskeva viesti, jonka perusteella voidaan arvioida hasiserien suuruusluokka. Hasiserien koko on kuitenkin voinut vaihdella, eikä yksittäisen viestin perusteella voida tehdä päätelmiä välitetyn hasiksen kokonaismäärästä. CC:n huumausainerikosta Kuopion poliisissa tutkineen todistaja POL32:n mukaan CC oli ollut uusi toimija Kuopion alueella eikä vaikuttanut kovin suurelta tekijältä. POL32:n käsityksen mukaan CC oli pienten, 10–50 gramman erien myyjä. Hovioikeus toteaa, että CC on 12.10.2012 Pohjois-Savon käräjäoikeudessa tuomittu kahden hasiskilon hallussapidosta ja noin 1 800 gramman edelleen myymisestä. Tähän nähden ei ole todennäköistä, että CC:n vastaanottaman hasiksen määrä olisi ollut yhden kuukauden aikana käräjäoikeuden arvioima 3,6 kiloa. Hovioikeus arvioi hasiserien suuruudeksi keskimäärin noin puoli kiloa. Levitetyn hasiksen kokonaismääräksi kohdassa 3 on siten katsottava kaksi kiloa.

Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta. Rikoksella tavoitellun ja saadun taloudellisen hyödyn määrä on ollut 4 000 euroa, jonka RR on tilittänyt Aarniolle. Hovioikeus katsoo, että rikoksella ei näin ollen ole tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos on kuitenkin kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion asemaa poliisiorganisaatiossa.

Edellä lausutuin perustein RR on syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen levittämällä CC:lle yhteensä kaksi kiloa hasista 8.11., 14.11., 29.11. ja 7.12.2011.

2.10.3 Levitys KK:n toimesta syksyllä 2011 (kohta 18)

Käräjäoikeuden syyksilukeminen ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 18 katsonut KK:n syyllistyneen huumausainerikokseen levittämällä 28.9. ja 14.12.2011 välisenä aikana yhden kilon Aarniolta hankkimaansa hasista, jonka KK oli 14.11.2011 maksanut Aarniolle ja 22.11.2011 hakenut Vantaalta Koivukylän kätköpaikasta.

Hovioikeudessa KK on vaatinut, että syyte tältäkin osin hylätään.

Näyttö

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu KK:n ja Aarnion välisestä viestittelystä 13.11. ja 22.11. välisenä aikana sekä heidän paikantumistiedoistaan vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

Syyttäjä ei ole esittänyt välitöntä näyttöä siitä, että KK olisi pitänyt hallussaan tai levittänyt hasista syytteessä tarkoitettuna aikana. Syytteessä tarkoitettua huumausaine-erää ei ole tavattu keneltäkään, eikä siitä ole tehty muutenkaan havaintoja.

Näyttönä huumausaineen maksusta syyttäjä on viitannut KK:n ja Aarnion välisestä yhteydenpidosta ja heidän paikantumisestaan 14.11. esitettyyn selvitykseen, joka syyttäjän mukaan osoitti heidän tavanneen Pasilassa heti sen jälkeen, kun KK oli nostanut pankkitililtään 6 000 euroa. Näyttönä huumausaineen vastaanottamisesta syyttäjä on viitannut siihen, että KK on 22.11. vieraillut Koivukylässä alueella, jolla RR:n ja CC:n hasiskätkö sijaitsi, eikä hänen kertomuksensa vierailun syystä ollut uskottava. Edelleen syyttäjä on vedonnut siihen, että televalvontatietojen mukaan KK ja SS ovat paikantuneet samaan Koivukylän hasiskätkön ja SS:n asunnon läheiseen tukiasemaan samanaikaisesti, kun Aarnio on viestitellyt heidän molempien kanssa prepaid-liittymillä.

KK on kertonut pankkitililtä 14.11. tapahtuneen 6 000 euron noston syyksi hänen maatilallaan tapahtuneen vesivahingon korjausmenot ja wc:n saneerauskulut. Osa menoista oli maksettu teurasruhoilla, mutta 3 400 euroa oli pitänyt maksaa pankkitilin kautta. Myös käteismaksuihin oli pitänyt varautua. Mahdollinen viestittely Aarnion kanssa samaan aikaan ei liittynyt mitenkään rahojen nostoon. Aarniota KK ei ollut koskaan tavannut Pasilassa.

Paikantumisensa 22.11. Koivukylään KK on selittänyt ilmeisesti aiheutuneen siitä, että hänellä oli ollut mahdollisuus hakea kiellettyä lääkettä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa Koivukylästä. Mahdollista oli myös, että lääkkeen hakeminen ei ollut liittynyt tähän matkaan ja että KK oli vain käynyt kaupassa Koivukylässä.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus katsoo KK:n ja Aarnion välisestä yhteydenpidosta ja heidän paikantumisestaan esitetyn selvityksen viittaavan vahvasti siihen, että he ovat tavanneet Pasilassa 14.11. heti KK:n 6 000 euron noston jälkeen. Tämä viittaa myös siihen, että tapaaminen on liittynyt rahan nostamiseen ja että KK on luovuttanut ainakin osan nostamistaan varoista Aarniolle. On uskottavaa, että KK on voinut tarvita osan rahoista kertomiinsa korjaus- ynnä muihin menoihin maatilallaan. KK:n kertoman vesivahingon ja wc:n saneerauksen aiheuttamat menot eivät kuitenkaan selitä 6 000 euron määräistä käteisnostoa, koska KK:n mukaan rahana maksettu osa korjausmenoista oli pitänyt suorittaa pankin kautta eikä käteisenä.

KK on kertonut matkustaneensa 22.11. Helsinkiin palauttamaan sisarensa auton, joka oli jäänyt Leppävirralle tämän aikaisemman vierailun yhteydessä. KK:n ja hänen sisarensa väliset tekstiviestit sekä KK:n matkustamisesta esitetty muu selvitys tukevat KK:n selitystä. Televalvontatiedoista voidaan havaita, että KK on tullut Helsinkiin autolla ja samana päivänä palannut Leppävirralle junalla.

Syyttäjän esittämät televalvontatiedot osoittavat sen KK:n myöntämänkin seikan, että hän on Helsinkiin ajaessaan poikennut Koivukylään. Paikantumiset osuvat alkuillasta noin kello 18 aikaan Koivukylään Rautkallionkadulle, jossa oli SS:n asunto ja syyttäjän väitteen mukaan myös RR:n ja CC:n käyttämä hasiskätkö. Televalvontatiedot osoittavat, että SS:n liittymä on samaan aikaan paikantunut kyseiseen tukiasemaan ja Aarnio on viestitellyt heidän molempien kanssa prepaid-liittymillä.

Hovioikeus katsoo mainitun selvityksen viittaavan hyvin vahvasti siihen, että KK:n käynnissä Koivukylässä on ollut kysymys hasiksen noutamisesta. Hänen selityksensä siitä, että hän olisi hakenut Koivukylästä lääkeainetta, ei ole uskottava. Vielä epäuskottavampi on se vaihtoehto, että hän olisi matkallaan Leppävirralta Helsinkiin poikennut Koivukylässä kaupassa.

Varteenotettavaa epäilyä KK:n syyllisyydestä ei jää. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen kohdassa 18 ei hasiksen levittämisen osalta ole. Tekoaika on kuitenkin oikaistava alkamaan huumausaineen maksamisesta 14.11.2011 ja päättymään 22.11.2011, jolloin KK on saanut huumausaineen haltuunsa.

2.10.4 Loviisan tynnyrilähetykseen 10.1.2012 liittyvä levitysyritys (kohta 5)

Kohdassa 5 on RR:n osalta kysymys siitä, onko hän syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen yrittämällä 16.11.2011 ja 10.1.2012 välisenä aikana levittää CC:lle Loviisan tynnyrin hasista, jonka Hollannin poliisi oli 22.12.2011 takavarikoinut.

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen. Hovioikeudessa syyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen hasiksen levittämisen osalta. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut, että RR:n katsotaan 9.1.2012 välittäneen CC:lle yhden kilon kohdassa 3 tarkoitettua hasista.

Näyttö ja näytön arviointi

RR:n ja CC:n kertomusten osalta hovioikeus viittaa edellä jaksossa 2.10.1 lausuttuun.

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu RR:n viestittelystä Aarnion ja CC:n kanssa 28.12.2011 ja 9.1.2012 välisenä aikana sekä heidän paikantumistiedoistaan vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että RR:n 28. ja 29.12.2011 CC:lle lähettämät viestit ovat koskeneet Aarniolle tulossa ollutta hasista, jota RR:n on ollut tarkoitus välittää CC:lle.

Tämän jälkeen on vielä arvioitava, onko RR:n menettely edennyt huumausainerikoksena rangaistavaksi yritykseksi, kun levitettäväksi tarkoitettu huumausaine oli Hollannin poliisin toimesta takavarikoitu.

Rikoslain 50 luvun 1 ja 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta on tuomittava muun muassa se, joka laittomasti myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää suuren määrän huumausainetta, jos teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

Mainittua momenttia koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp s. 137) mukaan säännöksessä mainittu vaara viittaa konkreettiseen vaaraan, millä tarkoitetaan sitä, että rikoksen täyttymisen tulisi olla tosiasiallisesti mahdollista. Jos rikossuunnitelmassa on ollut sillä tavoin perustava puute, ettei teko käytettyjen välineiden, teon kohteen tai muiden tilanteeseen tyypillisesti liittyvien seikkojen vuoksi olisi missään olosuhteissa voinut johtaa tarkoitettuun tulokseen, yritys jäisi rankaisematta. Kelvoton ja tosiasiallisesti mahdotonkin yritys saattaa kuitenkin tulla rangaistavaksi 2 momentin toiseen virkkeeseen otetun vaarakriteerin nojalla. Sen mukaan käsillä olisi rangaistava yritys myös, vaikka vaaraa ei syntynyt, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Tässä tarkoitetussa tilanteessa käsillä ei ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, mutta tekijän näkökulmasta ja senhetkisen tilanteen pohjalta rikoksen täyttymistä saattoi pitää uskottavana.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2014:59 käsitellyssä tapauksessa teko oli edennyt rangaistavaksi huumausainerikokseksi, kun huumausainetta maastokätköstä noutaneet vastaajat olivat saaneet haltuunsa valepaketit, jotka poliisi oli vaihtanut huumausaineen tilalle. Tuossa tapauksessa vaara rikoksen täyttymisestä oli jäänyt syntymättä satunnaisesta syystä.

Hovioikeus on edellä jaksossa 2.10.2 katsonut, että RR:n viesteissä CC:lle 19.7. ja 14.12.2011 välisenä aikana on ollut kysymys hasiksen levittämisestä CC:lle. RR:n 28. ja 29.12.2011 sekä 1.1.2012 lähettämien viestien sisällön perusteella on selvää, että viestit ovat koskeneet huumausaineen levitystoiminnan jatkamista ja että RR on odottanut uutta erää saapuvaksi 29.12.2011. Viestittämällä hasiksen saatavuudesta RR on yrittänyt levittää tulossa olevaa hasista CC:lle. Ottaen huomioon CC:n ja RR:n huumausaineisiin liittyneet aikaisemmat toimet rikoksen täyttyminen on RR:n näkökulmasta ollut uskottava vaihtoehto.

Hovioikeus toteaa, että Hollannin poliisin 22.12.2011 tekemän takavarikon johdosta todellista vaaraa hasiksen levityksen toteutumisesta ei ole tekohetken olosuhteissa ollut. Siitä huolimatta rikoksen yritys on täyttynyt, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

Mainittujen viestien sisällön sekä RR:n ja Aarnion välisen yhteydenpidon perusteella voidaan pitää selvitettynä, että alustava tieto hasiksen saatavuudesta, johon RR on viesteissään 28.12.2011 viitannut, on tullut Aarniolta. Edellä jaksossa 2.8.4 katsotusti Aarnio on saanut tiedon hasiksen 22.12.2011 tapahtuneesta takavarikosta mitä ilmeisimmin 30.12.2011, eikä mikään viittaa siihen, että Aarnio olisi kertonut takavarikosta RR:lle. Näin ollen vaikka vaaraa rikoksen toteutumisesta ei enää takavarikon jälkeen ole ollut, RR:n näkökulmasta rikoksen toteutuminen on ollut todennäköistä ja RR:n kannalta on ollut sattumanvaraista, että levitettäväksi tarkoitettu huumausaine on takavarikoitu. Huumausaineen levittäminen on siten estynyt rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta satunnaisesta syystä. Teko on näin ollen edennyt rangaistavaksi yritykseksi, joka huumausainerikoksen tunnusmerkistössä rinnastetaan täytettyyn tekoon.

Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että RR:n tietoisuudella siitä, mistä levitettäväksi tarkoitettu huumausaine on peräisin, ei ole merkitystä syytesidonnaisuuden tai teon rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta.

Syytteen mukaan levitettäväksi aiotun hasiksen määrä on ollut vähintään yksi kilo ja huumausainerikos on sen vuoksi törkeä. Hovioikeus katsoo, että RR:n viesteistä CC:lle ei voida tehdä päätelmiä levitettäväksi tarkoitetun huumausaineen määrästä. Muutakaan näyttöä siitä ei ole esitetty. Määrä on jäänyt epäselväksi, ja näyttämättä on näin ollen jäänyt, että teon kohteena olisi ollut suuri määrä huumausainetta.

Edellä kerrotuin perustein RR on kohdassa 5 syyllistynyt huumausainerikokseen 28.12.2011–1.1.2012. RR on yrittänyt levittää hasista CC:lle olemalla tässä tarkoituksessa yhteydessä Aarnioon ja CC:hen. Teko on jäänyt yritykseksi siitä sattumanvaraisesta seikasta johtuen, että Hollannin poliisi on takavarikoinut lähetyksen.

Syyttäjän ensisijaisen syytteen tultua hyväksytyksi hovioikeus ei lausu syyttäjän toissijaisesta vaatimuksesta koskien hasiksen luovuttamista CC:lle 9.1.2012.

3 Tynnyriasian esitutkintaan liittyvät tapahtumat vuosina 2012 ja 2013

3.1 UU:n uhkaaminen (kohta 20)

3.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 20 katsonut Aarnion ja VV:n syyllistyneen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen 4.9.2012–11.9.2013 siten, että he ovat yhdessä kahden tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa oikeudettomasti vaikuttaneet uhkaamalla UU:n tynnyrijutun oikeudenkäynnissä antaman lausunnon sisältöön seuraavasti:

Aarnio on ensin yrittänyt vaikuttaa UU:n tynnyrijutun esitutkinnassa antaman lausunnon sisältöön kertomalla asianajaja OO:lle tynnyrijutun esitutkinnan etenemiseen liittyviä viestejä, jotka asianajaja OO on kertonut kolmella eri kerralla talven/kevään 2012 aikana UU:n avustajana toimineelle YY:lle . YY on välittänyt viestit edelleen UU:lle, joka on kokenut ne uhkaavina. Viesteistä huolimatta UU on kuitenkin kertonut esitutkinnan aikana suoritetuissa kuulusteluissa tynnyrilähetyksiin liittyvistä tapahtumista sekä nimennyt TT:n ja SS:n toimeksiantajikseen.

Kun UU:lle välitetyt viestit eivät toimineet halutulla tavalla eikä niillä ole ollut vaikutusta UU:n lausumiin esitutkinnassa, Aarnio on antanut VV:lle toimeksiannon, jonka mukaisesti VV on järjestänyt kahden tuntemattomaksi jääneen henkilön käynnin asianajaja YY:n toimistolla syyskuun 2012 alussa. Nämä kaksi tuntematonta henkilöä, jotka ovat olleet M.O.R.E.-jengistä, ovat ilmoittaneet asianajaja YY:lle, että tämän päämiehestä UU:sta tehdään tekaistut insestisyytteet ja tämän perhe tapetaan, mikäli tämä ei muuta esitutkinnassa antamaansa kertomusta oikeudenkäynnissä. Asianajaja YY on kertonut saamansa viestin vankilassa olleelle päämiehelleen UU:lle.

UU on muuttanut saamansa uhkauksen takia tynnyrijutun esitutkinnassa antamiaan lausuntoja oleellisesti tynnyrijutun käräjä- ja hovioikeuskäsittelyissä.

Käräjäoikeus on hylännyt Aarnioon ja VV:hen kohdistetun syytteen siltä osin kuin syyttäjä oli vaatinut Aarniolle ja VV:lle rangaistusta seuraavasta menettelystä:

Samana päivänä 4.9.2012, kun edellä mainittu uhkaus oli saatettu asianajaja YY:n tietoon, Aarnion johtama Helsingin huumepoliisi oli siirtänyt vangittuna olleen United Brotherhood -jengin jäsenen DD:n Pasilan poliisivankilasta erityisjärjestelyin Vantaan vankilaan UU:n naapuriselliin. Siirron tarkoituksena oli ollut UU:hun kohdistetun uhkauksen tehostaminen. Aarnion alainen oli näyttänyt kuulustelussa UU:n kuvaa DD:lle ennen tämän siirtoa Vantaan vankilaan. DD:llä oli molemmissa kämmenselissään M.O.R.E.-tatuoinnit.

Hovioikeudessa syyttäjä ja UU ovat vaatineet, että Aarnio tuomitaan syytteen mukaisesti myös hylätyiltä osin ja pitäen sisällään seuraavan:

Aarnio oli määrännyt tai muutoin saanut POL2:n siirrättämään DD:n Pasilan poliisivankilasta erityisjärjestelyin Vantaan vankilaan.

Hovioikeudessa on kysymys koko edellä selostetusta Aarnion syyksi väitetystä menettelystä. VV on osaltaan tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon.

3.1.2 UU:n saamat viestit alkuvuodesta 2012

Aarnio on kiistänyt kertoneensa OO:lle mitään yksityiskohtia tutkinnasta. Hän oli puhunut OO:n kanssa asioista pelkästään yleisellä tasolla. Hän ei myöskään ollut pyytänyt OO:ta kertomaan asioita YY:lle.

UU on hovioikeudessa vahvistanut esitutkintakertomuksensa, jonka mukaan hänen puolustajansa YY oli välittänyt hänelle alkuvuodesta 2012 kolme viestiä, jotka YY oli saanut OO:lta. Viesteistä ensimmäisen mukaan poliisi ei tiennyt toukokuun tynnyreistä mitään. Seuraava viesti oli sisältänyt tiedon siitä, että poliisi aloittaisi pian kovan prässäämisen, ja kolmannen viestin mukaan ”Hollannin pää” ei kertonut mitään.

Hovioikeus on pääkäsittelyssä 18.5.2018 julistamansa käsittelyratkaisun mukaisesti sallinut syyttäjän vedota OO:n esitutkintakertomukseen, jonka mukaan Aarnio oli OO:n toimistolla käynyt nahkatakkimies (käräjäoikeuden tuomiossa mainittu ”tavallista fiksumpi liivimies”). Kertomuksen mukaan kyseinen henkilö oli kertonut OO:lle Tynnyri I -jutun tutkintaan liittyneitä tietoja, muun muassa sen, että poliisi ei tiennyt toukokuun huumausaine-erästä mitään. OO oli sittemmin keskustellut asioista YY:n kanssa.

Käräjäoikeus on johtopäätöksenään lausunut, että asiassa ei ollut tullut esiin ketään muuta henkilöä kuin Aarnio, jolta OO olisi voinut saada YY:lle kertomansa tiedot. Aarnio oli ollut myös ainoa henkilö, jolla oli ollut sanotut tiedot hallussaan ja myös motiivi niiden kertomiseen OO:lle. Käräjäoikeudelle ei ole jäänyt epäilyä siitä, että YY:n UU:lle kertomien viestien sisältö oli tullut OO:lle Aarniolta. Edellä selostettu OO:n esitutkinnassa antama kertomus tukee tätä johtopäätöstä. Hovioikeudella ei ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella muutoinkaan aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Epäilyä ei jää siitä, että Aarnio on kertonut OO:lle tynnyrijutun esitutkinnan etenemiseen liittyneitä tietoja, jotka sittemmin ovat Aarnion toivomalla tavalla kulkeutuneet YY:n välityksellä UU:lle.

Aarnion tarkoituksena on epäilyksettä ollut pyrkiä vaikuttamaan UU:n kertomusten sisältöön. Arvioinnin kannalta ratkaisevaa ei ole se, ovatko viestit vastanneet todellisuutta ja tutkinnan sen aikaista vaihetta, vaan merkitystä on sillä, ovatko viestit olleet uhkaavia. Käräjäoikeuden mukaan viesteissä oli ollut uhkaava elementti, joka johtui siitä, että viestit olivat tulleet tuntemattomalta taholta, joka ilmeisesti pystyi vaikuttamaan UU:n tilanteeseen. UU:n mukaan viestit olivat olleet uhkaavia, kun ”sivusta” oli tullut epämääräisiä selityksiä asioille, ja hän oli pitänyt viestejä erikoisina.

Selvää on, että kyseiset UU:n saamat viestit ovat liittyneet juuri sen tynnyrilähetyksiä koskevan rikoskokonaisuuden tutkintaan, jonka johdosta UU oli ollut vangittuna. UU on viestien sisällön perusteella voinut päätellä, että niiden taustalla on täytynyt olla henkilö, joka liittyi jollain tavalla meneillään olevaan tutkintaan ja jolla oli sisäpiirin tietoa sekä tutkinnasta että huumausaineiden maahantuonnista. UU onkin kertonut mieltäneensä, että joku henkilö tutkinnasta oli ollut viestien takana. On ymmärrettävää, että UU on kokenut tällaisen poikkeuksellisen tilanteen vähintäänkin omituiseksi.

Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevassa rikoslain 15 luvun 9 §:ssä, jonka sisältö on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa, mainitaan väkivallan ohella toisena tekotapana uhkaus. UU:n saamat viestit eivät ole sisällöltään olleet uhkaavia, kuten käräjäoikeus on todennut. Hovioikeus lisäksi toteaa, että viestit eivät ole sisältäneet vihjaustakaan seurauksista, joita UU:lle koituisi, jos hän myötävaikuttaa asian selvittämiseen esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Toisaalta varsinkin ensimmäinen viesti on luonut pahaenteisen vaikutelman, sillä viestissä on annettu ymmärtää lähettäjällä olevan yhteys sekä poliisiin että huumausaineorganisaatioon ja lähettäjän tietävän UU:n toimet asiassa. Nämä seikat ovat olleet omiaan aiheuttamaan UU:ssa epätietoisuutta ja tunteen siitä, että hänen on tarpeen olla varuillaan. Tällaisia asioita ei kuitenkaan ole viesteissä ilmaistu, vaan ne ovat UU:n näkökulmasta olleet ainoastaan asiayhteydestä pääteltävissä, samoin kuin mielikuva lähettäjän tarkoituksesta ja UU:lle mahdollisesti aiheutuvien kielteisten seurausten vaarasta. Viesteihin ei siten voida katsoa sisältyneen rikoslain 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettua uhkausta. Näin ollen hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että Aarnion menettely ei näiltä osin täytä kyseisessä lainkohdassa tarkoitettua oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistöä. Aarnioon kohdistettu syyte on UU:lle välitettyjen viestien osalta hylättävä.

3.1.3 Uhkaus 4.9.2012

Käräjäoikeuden mukaan oli selvää, että YY:n asianajotoimistossa tapahtunut uhkaus täytti oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen tältä osin. Käräjäoikeus on lisäksi lausunut, että VV:n esitutkinnassa antama kertomus sopi todelliseen tapahtumainkulkuun ja hänen esitutkinnassa antamansa ja myöhemmin peruuttamansa kertomuksen tueksi oli esitetty sitä tukevaa muuta näyttöä. Ottaen huomioon Aarnion motiivi vaikuttaa UU:n kertomukseen sekä Aarnion muu toiminta saman tavoitteen saavuttamiseksi käräjäoikeudelle ei ole jäänyt järkevää epäilyä siitä, että Aarnio ja myös VV olivat menetelleet tältä osin syytteessä kuvatulla tavalla.

DD:n vankilaan sijoittamista koskevasta teonkuvauksen osasta käräjäoikeus on todennut, että se ei sisältänyt mitään rangaistavaksi säädettyä tekoa eikä siinä myöskään väitetty täsmällisesti Aarnion toimineen tietyllä rangaistavalla tavalla. Käräjäoikeus ei tämän vuoksi ole lukenut kyseistä menettelyä Aarnion syyksi rikoksena, vaikka se on perusteluissaan todennut hyväksyvänsä syytteen teonkuvauksen tältä osin.

VV on hovioikeudessa kertonut Aarnion olleen sitä mieltä, että syyttömiä ihmisiä oli ollut syytteessä tynnyriasiaan liittyen. Aarnio oli ehdottanut VV:lle, että jonkun pitäisi mennä asianajaja YY:n toimistolle ja kehottaa UU:ta perumaan puheensa ja muuttamaan kertomustaan. VV oli antanut asian eteenpäin, ja toimistolle oli mennyt pari ”kaveria”.

VV on esitutkinnassa kertonut kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Käräjäoikeudessa VV ei ole toistanut esitutkinnassa kertomaansa vaan on kertonut sepittäneensä esitutkinnassa antamansa kertomuksen, jota käräjäoikeus on yllä todetusti kuitenkin pitänyt uskottavana.

Hovioikeus on edellä jaksossa 2.4.5 todennut, että vaikka VV:n kertomus ei itsessään ole näyttöarvoltaan erityisen vahva ja vaikka sen painoarvoa heikentää muun muassa se, että VV on kertonut asioista käräjäoikeudessa toisin, kertomus kuitenkin vahvistaa johtopäätöksiä, jotka ovat olleet tehtävissä muun todistelun perusteella. Myös tässä kohdassa VV:n kertomus sopii olennaisilta osin todistajana kuullun YY:n kertomukseen tämän toimistolla käyneestä kahdesta ”liivimiehestä”, ja siten VV:n kertomus näiltäkin osin tukee muun todistelun perusteella tehtäviä johtopäätöksiä.

Aarnion on edellä kohtien 1–5 osalta näytetty syyllistyneen huumausaineiden maahantuontiin. Kuten käräjäoikeus on todennut, Aarniolla on täytynyt olla voimakas motiivi pyrkiä vaikuttamaan tynnyrijutun tutkintaan. Hovioikeus on edellä katsonut, että Aarnio on ollut se henkilö, jonka toimesta UU:lle oli välitetty tynnyrijutun tutkintaan liittyneitä viestejä. Nyt esillä olevassa teossa kohteena on jälleen ollut UU. Tämä seikka viittaa vahvasti siihen, että toimien taustalla on ollut sama taho eli Aarnio.

Tätä tukevat myös DD:hen liittyneet järjestelyt samana päivänä, jolloin uhkaus on esitetty YY:n toimistolla. Hovioikeus ei pidä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että DD:n vankilaan siirtämiseen liittyvät tavallisuudesta poikkeavina pidettävät toimet, kuten pyyntö sijoittamisesta tietylle osastolle, olisivat olleet POL2:n oma-aloitteisia toimenpiteitä. Asiassa ei jää järkevää epäilyä siitä, etteikö Aarnio ole määrännyt tai muutoin saanut POL2:a siirrättämään kyseisenä päivänä DD:tä poliisivankilasta Vantaan vankilaan samalle osastolle UU:n kanssa. POL2 on myös näyttänyt DD:lle UU:n kuvaa juuri ennen siirtoa. Tätä tukee hovioikeudessa esitetty uusi todistelu POL2:n tekemästä kyselystä poliisin järjestelmässä. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että siirtoa koskevan pyynnön ajoittuminen samalle päivälle YY:n toimistolla tapahtuneen uhkauksen kanssa viittaa siihen, että DD:n siirron taustalla on ollut pyrkimys tehostaa uhkausta.

Mikään asiassa ei myöskään tue sitä vaihtoehtoa, että joku muu kuin Aarnio olisi lähetyttänyt YY:n toimistolle syytteessä kuvatut tuntemattomaksi jääneet kaksi henkilöä. VV on tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin hänen on katsottu yhdessä Aarnion kanssa osallistuneen nyt kysymyksessä olevaan tekoon. Uskottavaa selitystä vaille on jäänyt, miksi VV olisi tyytynyt tuomioon näiltä osin, jos hänen kertomuksensa esitutkinnassa olisi tältä osin ollut vain mielikuvituksen tuotetta ja poliisin kanssa esitutkinnan aikana käydyn kaupankäynnin tulosta.

Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin näytetyksi, että Aarnio on ollut se henkilö, joka on yhdessä VV:n kanssa määrännyt toimitettavaksi UU:hun kohdistuneen uhkauksen YY:n toimistolla. Hovioikeudella ei siten ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella aihetta arvioida näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Lisäksi hovioikeus katsoo, että asiassa ei jää epäilystä Aarnion tahallisuuden ulottumisesta YY:n toimistolla uhkauksen esittäneiden henkilöiden koko menettelyyn, sillä Aarniolle on täytynyt olla selvää, millaisia keinoja United Brotherhood -järjestön neuvostoon kuuluva VV tulee käyttämään asian hoitamiseksi.

Mitä tulee käräjäoikeuden hylkäämään teonkuvauksen osaan koskien uhkauksen tehostamista DD:hen liittyvillä järjestelyillä, hovioikeus toteaa, että Aarnion kyseisille toimenpiteille ei ole nähtävissä mitään muuta tarkoitusta kuin pyrkimys tehostaa samana päivänä YY:n toimistolla tapahtunutta uhkausta. Sattumaa on kuitenkin ollut se, että DD on sijoitettu juuri UU:n naapuriselliin. UU:n kertomuksen perusteella siirrolla ei myöskään ole ollut tosiasiallista vaikutusta häneen, millä ei kuitenkaan ole merkitystä rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

Näin ollen Aarnio on kohdassa 20 syyllistynyt YY:n toimistolla 4.9.2012 tapahtuneeseen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen. Käräjäoikeuden syyksilukeman menettelyn lisäksi Aarnio on samana päivänä määrännyt tai muutoin saanut POL2:n siirrättämään vangittuna olleen United Brotherhood -jengin jäsenen DD:n Pasilan poliisivankilasta erityisjärjestelyin Vantaan vankilaan samalle osastolle kuin UU. Siirron tarkoituksena on ollut UU:hun kohdistetun uhkauksen tehostaminen.

Rikoksen tekoajaksi on katsottava 4.9.2012.

3.2 DD:n lavastaminen (kohta 21)

3.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 21 katsonut, että Aarnio on syyllistynyt törkeään ja VV perusmuotoiseen todistusaineiston vääristelemiseen. Saadakseen syyttömän DD:n tuomituksi rangaistukseen tai muuten häntä vahingoittaakseen he olivat yhdessä ja yksissä tuumin muuntaneet ja muuten vääristäneet rikosasian esitutkinnassa todisteita, joilla heidän tietensä oli ollut merkitystä asiassa. He olivat harhauttavassa tarkoituksessa luoneet ja saattaneet viranomaisten käytettäviksi vääristeltyjä todisteita rikosasian esitutkinnassa.

Syytteen teonkuvauksessa lähemmin kuvattu menettely on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen (a) liittyy Haagan Shell-huoltamolla järjestettyihin tapaamisiin 22.2. ja 1.3.2012 ja toinen (b) United Brotherhoodin Turun kerhotilasta 20.8.2012 takavarikoituun puhelimeen.

Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnion on näytetty menetelleen teonkuvauksen mukaisella tavalla eli seuraavasti:

(a) Aarnio ja VV ovat sopineet, että VV lähettää 21.2. ja 29.2.2012 KRP:n kuuntelussa olleesta puhelinliittymästään 041 704 6028 Haagan Shell-huoltamolla 22.2. ja 1.3.2012 järjestettyjä tapaamisia koskeneet viestit liittymään 040 377 4595, joka niin ikään on ollut KRP:n kuuntelussa ja jonka on tuolloin tiedetty olleen KRP:n tutkiman tynnyrijutun Pasilan mieheksi kutsutun pääepäillyn käytössä. Pasilan miehen henkilöllisyys ei ole tuolloin ollut vielä tiedossa. VV on lähettänyt viestit ja Aarnio on mainitusta Pasilan miehen liittymästä VV:lle lähettämissään tai lähetyttämissään vastauksissa vahvistanut tapaamiset sovituiksi.

Aarnio ja VV ovat tienneet, että KRP tulee tarkkailemaan viesteistä ilmennyttä tapaamispaikkaa. He ovat pyrkineet siihen, että KRP:n valmistamaan esitutkintamateriaaliin tulee todisteena käytettävä kirjallinen dokumentaatio edellä mainituista viesteistä sekä valokuvat ja tarkkailuraportit siitä, että viesteissä sovittuun paikkaan saapui viesteissä sovittuna ajankohtana VV:tä tapaamaan DD . Aarnio on tiennyt, että näiden sisällöltään vääristeltyjen ja harhauttavien esitutkintamateriaaliin otettujen todisteiden perusteella DD:n päätellään olleen Pasilan mies, vaikka tällainen päätelmä on hänen tietensä ollut väärä, koska Aarnio itse oli Pasilan mies ja koska tapaamiset huoltamolle oli tosiasiassa sovittu muulla tavoin.

(b) Aarnio ja VV ovat sopineet, että VV kätkee Pasilan miehen käytössä olleen matkapuhelimen United Brotherhoodin Turun kerhotilaan, jossa DD on noihin aikoihin usein oleskellut. VV:n kätkettyä puhelimen kerhotilan puisen ulkoterassin laudoituksen alle Aarnion alaiset ovat saapuneet Helsingistä Turkuun ja tehneet tiloihin 20.8.2012 kotietsinnän sekä takavarikoineet puhelimen. Puhelin on sittemmin tuntemattomalla tavalla kadonnut Helsingin poliisilaitoksen hallusta. Menettelyllään Aarnio ja VV ovat pyrkineet siihen, että puhelimen löytyminen saatetaan KRP:n tietoon ja Aarnion alaisten kotietsinnästä ja takavarikosta laatimaa pöytäkirjaa ja valokuvia tullaan käyttämään todisteena DD:tä vastaan. Aarnio on menettelyllään valmistuttanut sisällöltään vääristellyn ja harhauttavan todisteen esitutkintamateriaaliin.

Edellä kuvatulla todistusaineiston vääristelemisellä on aiheutettu vakava vaara, että syytön DD joutuu syytteeseen ja tuomitaan vankeuteen. Rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen erityisesti huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion virkatoiminnassaan saamia tietoja ja huumausainerikosten tutkintaan liittyvää erityistä asiantuntemusta sekä Aarnion käytössä ollutta viranomaiskoneistoa.

Käräjäoikeus on katsonut, että VV:n on näytetty menetelleen seuraavasti:

(a) Aarnio ja VV ovat sopineet, että VV lähettää 21.2. ja 29.2.2012 KRP:n kuuntelussa olleesta puhelinliittymästään 041 704 6028 Haagan Shell-huoltamolla 22.2. ja 1.3.2012 järjestettyjä tapaamisia koskeneet viestit liittymään 040 377 4595, joka niin ikään on ollut KRP:n kuuntelussa. VV on lähettänyt viestit ja Aarnio on vahvistanut tapaamiset sovituiksi. Aarnio ja VV ovat tienneet, että KRP tulee tarkkailemaan viesteistä ilmennyttä tapaamispaikkaa. He ovat pyrkineet siihen, että KRP:n valmistamaan esitutkintamateriaaliin tulee todisteena käytettävä kirjallinen dokumentaatio edellä mainituista viesteistä sekä valokuvat ja tarkkailuraportit siitä, että viesteissä sovittuun paikkaan saapui viesteissä sovittuna ajankohtana VV:tä tapaamaan DD .

(b) Aarnio ja VV ovat sopineet, että VV kätkee Aarnion hänelle antaman matkapuhelimen United Brotherhoodin Turun kerhotilaan, jossa DD on noihin aikoihin usein oleskellut. VV:n kätkettyä puhelimen kerhotilan puisen ulkoterassin laudoituksen alle Aarnion alaiset ovat saapuneet Helsingistä Turkuun ja tehneet tiloihin 20.8.2012 kotietsinnän sekä takavarikoineet puhelimen. Menettelyllään Aarnio ja VV ovat pyrkineet siihen, että puhelimen löytyminen saatetaan KRP:n tietoon ja Aarnion alaisten kotietsinnästä ja takavarikosta laatimaa pöytäkirjaa ja valokuvia tullaan käyttämään todisteena DD:tä vastaan.

Hovioikeudessa syyttäjä on vaatinut, että VV tuomitaan perusmuotoisen todistusaineiston vääristelemisen asemesta törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä syytteen teonkuvauksen mukaisesti myös hylätyiltä osin. Aarnio ja VV ovat vaatineet, että syyte hylätään. Toissijaisesti VV on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen todistusaineiston vääristelemisen asemesta avunantoon todistusaineiston vääristelemiseen.

3.2.2 Haagan Shell-huoltamon tapaamiset 22.2. ja 1.3.2012 (a-osa)

Teonkuvauksen mukaan Aarnio on itse ollut niin sanottu ”Pasilan mies”, jonka henkilöllisyyttä on pyritty selvittämään tynnyrilähetyksiä koskevassa esitutkinnassa. Tältä osin hovioikeus ensinnäkin toteaa, että edellä jaksossa 1 on katsottu Pasilan miehen puhelinten ja liittymien olleen Aarnion hallussa ja käytössä, kuten käräjäoikeuskin on katsonut. Edellä jaksossa 2 hovioikeus on puolestaan päätynyt käräjäoikeuden tavoin siihen, että Aarnio on käyttänyt kyseisiä puhelimia ja liittymiä kohdissa 1–5 tarkoitettujen törkeiden huumausainerikosten tekemiseen. Aarnio on ollut Pasilan mies, ja hänellä on siksi ollut motiivi lavastaa asiaan liittymätön DD Pasilan mieheksi.

VV ja DD ovat tavanneet VV:n aloitteesta Haagan Shell-huoltamolla 22.2. ja 1.3.2012. Molemmat ovat kuuluneet United Brotherhood -järjestöön ja olleet muutoinkin tekemisissä keskenään, eivätkä tapaamiset ole itsessään olleet erityisiä. Poikkeuksellista kuitenkin on, että kummallakin kerralla VV on edeltävänä päivänä lähettänyt tulevaa tapaamista koskevan tekstiviesti-ilmoituksen omasta prepaid-liittymästään Aarnion prepaid-liittymään (VV-puhelimeen), vaikka kyseisen puhelin- ja liittymäparin käyttö oli käytännössä lopetettu 5.1.2012.

Vielä poikkeuksellisempaa on se, miten kyseistä Aarnion aiemmin käyttämää VV-puhelinta on käytetty DD:n asunnon lähellä Länsi-Pasilassa kumpanakin tapaamispäivänä. Puhelin on ensin avattu, jolloin VV:n edellisenä päivänä lähettämä tapaamista koskeva tekstiviesti on vastaanotettu ja siihen on välittömästi vastattu kuittausviestillä. Heti tämän jälkeen puhelin on jälleen suljettu. Näitä kahta keskenään samanlaista tapausta lukuun ottamatta Aarnion käyttämät puhelimet ja prepaid-liittymät ovat televalvontatietojen mukaan paikantuneet kyseiseen DD:n asunnon lähellä olevaan tukiasemaan vain kerran, vaikka paikantumistietoja on tuhansittain ja Aarnio on käyttänyt puhelimia etupäässä nimenomaan Länsi-Pasilassa. Poikkeuksellista on sekin, että sama puhelin on lisäksi avattu Haagan Shellin läheisyydessä DD:n saavuttua sinne ensimmäiselle tapaamiselle ja suljettu heti sen jälkeen.

POL2 on hovioikeudessa kertonut, että hän oli 22.2. ollut tarkkailemassa DD:tä ensin tämän asunnon läheisyydessä Länsi-Pasilassa, jolloin POL2:n hallussa ollut VV-puhelin oli kello 11.48 paikantunut Maistraatinkadulle. POL2 ei ole muistanut, mitä hän ennen tarkkailua oli tehnyt. Länsi-Pasilasta hän oli joka tapauksessa siirtynyt tarkkailemaan VV:n ja DD:n tapaamista Haagan Shellillä. POL2 ei ole osannut sanoa tarkemmin kulunvalvontatiedoistaan väistötiloissa kyseisenä päivänä. Käräjäoikeudessa hän oli puhunut muistinvaraisesti siitä, kuinka hän oli ollut tarkkailemassa DD:tä useita tunteja.

POL2 on edelleen kertonut, että hän oli ollut tarkkailemassa Haagan Shellillä tapaamista myös 1.3. Myös DD oli ehkä ollut tulossa tapaamiselle, mutta varsinaisesti POL2 oli mennyt paikalle erään toisen henkilön takia. POL1 ja POL3 olivat myös olleet paikalla. POL2 ei ole muistanut, mistä hän oli lähtenyt tarkkailutehtävälle, mutta mahdollisesti hän oli käynyt DD:n asunnon läheisyydessä aamupäivän aikana. Kulunvalvontatieto, jonka mukaan POL2 olisi puolenpäivän aikaan ollut väistötiloissa, ei hänen mukaansa pitänyt paikkaansa, vaan joku muu henkilö oli käyttänyt hänen kulkuavaintaan.

Hovioikeus katsoo, että Aarnion esittämään vaihtoehtoiseen tapahtumainkulkuun, jonka mukaan kyse olisi ollut POL2:n ja VV:n välisestä todellisesta tietolähdetoimintaa koskevasta yhteydenpidosta, ei sovi lainkaan se, että puhelinta on käytetty edellä kuvatulla poikkeuksellisella tavalla DD:hen liittyvissä paikoissa siinä vaiheessa, kun kyseisen puhelimen ja muidenkin vastaavien puhelinten käyttö oli muutoin jo lopetettu. Käytöstä poistettu puhelin on ilmiselvästi otettu 22.2. ja 1.3.2012 uudelleen käyttöön nimenomaan siinä tarkoituksessa, että DD:hen viittaavat paikantumiset ja muut tiedot olisivat todennettavissa televalvonta- ja telekuunteluaineistosta. Tämän jälkeen puhelinta ei ole enää käytetty. Tälle erikoislaatuiselle tapahtumaketjulle ei ole nähtävissä muuta selitystä kuin se, että Aarnio, joka on itse käyttänyt kyseistä puhelinta ja muita vastaavia puhelimia törkeiden huumausainerikosten tekemiseen, on omaa kiinnijäämisriskiään vähentääkseen halunnut tilanteen näyttävän KRP:n näkökulmasta siltä, että puhelimia käyttävä henkilö eli Pasilan mies olisikin DD. Epäilystä Aarnion tarkoitusperistä ja siitä, että hän on ollut koko järjestelyn taustalla, ei jää.

Aarnion järjestämä lavastus on aluksi onnistunut. Kun KRP:lle on sittemmin selvinnyt muiden tietojen perusteella, että DD ei ole voinut olla tynnyrilähetyksiin liittyvä Pasilan mies, asian päätutkijana toiminut POL23 on kuitenkin päätellyt, että Pasilan miehen puhelin oli joka tapauksessa päätynyt Haagan Shellin tapaamisiin mennessä DD:n haltuun, mikä on ollut omiaan kytkemään DD:n edelleen Pasilan miehen puhelimeen ja tynnyrilähetyksiin. POL23 on kertonut päätelmänsä POL1:lle, jolta tieto on epäilemättä kulkeutunut edelleen Aarniolle. Sillä seikalla, että Aarnion on täytynyt tietää DD:n olevan lavastuksen ansiosta KRP:n epäilysten kohteena vielä myöhemminkin, on merkitystä jäljempänä.

Muiden kuin Aarnion osallisuutta DD:n lavastamiseen hovioikeus arvioi seuraavasti. Käräjäoikeus on katsonut, että lavastuksessa käytetty puhelin on ollut 22.2. POL2:lla, kuten hän on hovioikeudessakin kertonut, ja 1.3. Aarniolla. Hovioikeus toteaa, että näiden tapahtumien aikana puhelin on ollut Aarnion tieten KRP:n telepakkokeinojen kohteena, ja Aarnion nimenomaisena tarkoituksena on ollut puhelimen todellisen käyttäjän peittäminen ja hämärtäminen. POL2:n kertomus tapahtumista ja väitteet siitä, että viesteissä olisi ollut kysymys hänen ja VV:n välisestä tietolähdetoimintaan liittyvästä yhteydenpidosta, ovat epäuskottavia. Edellä todetusti puhelimen poikkeuksellinen käyttötapa ja muut olosuhteet eivät sovi Aarnion vaihtoehtoiseen tapahtumainkulkuun, jonka mukainen POL2:n kertomus on. Lisäksi uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot osoittavat, että POL2 ei ole voinut olla käräjäoikeudessa kertomallaan tavalla 22.2. tarkkailemassa DD:tä tämän asunnon luona Länsi-Pasilassa useiden tuntien ajan. Hovioikeudessa hän on selittänyt käyneensä välillä Itä-Pasilassa siten kuin kulunvalvontatiedoista ilmenee. Väite ei ole uskottava, varsinkin kun POL2:n kertomukset asiassa ovat useilta muiltakin osin olleet selvässä ristiriidassa muun näytön kanssa. POL2 ei myöskään ole voinut olla kertomallaan tavalla tarkkailemassa tapaamista Haagan Shellillä 1.3., koska kulunvalvontatietojen mukaan hänen kulkuavaintaan on juuri tapaamisen alkamisajankohdan kello 12.00 tienoilla käytetty sisäänajoon väistötilojen pysäköintihalliin. Ei ole uskottavaa, että POL2 olisi lainannut väistötilojen kulkuavaintaan toiselle henkilölle siksi ajaksi, kun hän olisi itse liikkunut muualla Helsingissä. Hovioikeus toteaa, että POL2:n kertomukset ovat näiltäkin osin epäluotettavia, eikä ole todettavissa, mitkä osat niistä ovat mahdollisesti totta. Kertomuksille ei tämän kohdan osalta voida antaa arvioinnissa merkitystä.

Hovioikeudessa uusina todisteina esitettyjä Aarnion ja POL2:n kulunvalvontatietoja on lisäksi voitu verrata televalvontatietoihin ja selvitykseen POL2:n kirjautumisista poliisin tietojärjestelmiin. Tiedot sopivat hyvin sekä 22.2. että 1.3. osalta siihen, että hieman ennen kuin Aarnion VV-puhelin on avattu Länsi-Pasilassa DD:n asunnon lähellä, Aarnio ja POL2 olisivat poistuneet yhdessä hetkeksi Itä-Pasilan väistötiloista autolla ja heti kohta puhelimen käytön jälkeen palanneet yhdessä autolla väistötiloihin POL2:n toimiessa kuljettajana. Esimerkiksi 22.2. POL2 on kello 11.41 käyttänyt kulkuavaintaan 3. kerroksessa pysäköintihalliin johtavan portaikon ovella, minkä jälkeen hän on kello 11.59 palannut autolla pysäköintihalliin ja kirjautunut Rikitrip-järjestelmään kello 12.24. Puhelinta on käytetty Länsi-Pasilassa DD:n asunnon lähellä kello 11.48–11.51 eli juuri POL2:n portaikkoon menon ja autolla tapahtuneen paluun välisen 18 minuutin aikana. POL2:n kulunvalvontatiedoissa ei kuitenkaan ole merkintöjä, jotka sopisivat kulkemiseen portaikosta edelleen pysäköintihalliin kello 11.41 tai pysäköintihallista takaisin toimistokerroksiin kello 11.59 tapahtuneen sisäänajon jälkeen. Sen sijaan Aarnion kulunvalvontatiedoissa on tällaiset merkinnät POL2:n menomatkalla kello 11.41–11.42 ja paluumatkalla POL2:n sisäänajon jälkeen kello 12.02, mikä sopii yhteen sen kanssa, että Aarnio ja POL2 olisivat menneet yhdessä käymään Länsi-Pasilassa täsmälleen silloin, kun puhelinta on siellä käytetty. Vastaava yhteys Aarnion ja POL2:n kulunvalvontatietojen sekä osin myös POL2:n kirjautumistietojen kesken on havaittavissa myös 1.3. tapahtuneen puhelimen käytön osalta.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus ei kuitenkaan pidä uskottavana, että Aarnio olisi luovuttanut POL2:n haltuun ja käytettäväksi itsensä kannalta erittäin raskauttavana todisteena pidettävää puhelinta, jota hän on hieman aiemmin käyttänyt törkeiden huumausainerikosten tekemiseen. Asiassa ei ole tullut ilmi mitään syytä, jonka vuoksi Aarnion olisi pitänyt tai kannattanut antaa POL2:n tehtäväksi tällaisen puhelimen hetkellistä avaamista tietyssä paikassa tietynsisältöisen tekstiviestin lähettämiseksi, varsinkin kun sellainen poikkeuksellinen toimenpide olisi edellyttänyt tarkkojen ohjeiden antamista ja jonkinlaisen tekosyyn esittämistä POL2:lle. Nämä seikat puhuvat hyvin vahvasti sitä vastaan, että puhelimen käyttäjä olisi ollut POL2. Kulunvalvontatiedot voivat hovioikeuden arvion mukaan pikemmin selittyä esimerkiksi sillä, että POL2 ei ole ollut tietoinen siitä, mitä Aarnio on hallussaan olleella puhelimella Länsi-Pasilassa tehnyt tai mihin se on liittynyt.

Uusina todisteina esitetyt kulunvalvontatiedot osoittavat lisäksi, että Aarnio on mennyt väistötiloissa portaikon kautta pysäköintihalliin noin tuntia ennen kuin puhelin on 22.2. avattu Haagan Shellillä. Noin 13 minuuttia puhelimen sulkemisen jälkeen hän on palannut pysäköintihalliin autolla. Tämä sopii siihen, että Aarnio on itse käynyt Haagan Shellin lähistöllä avaamassa ja sulkemassa puhelimen. Siitä, miten tapahtumat ovat tarkkaan ottaen edenneet, ei näiltäkään osin ole yksiselitteistä näyttöä, mutta tapahtumainkulun yksityiskohdilla ei ole arvioinnissa olennaista merkitystä. Kaikki edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeudelle ei ole jäänyt epäilystä siitä, että Aarnion aiemmin käyttämää VV-puhelinta on käyttänyt 22.2. ja 1.3.2012 ainoastaan Aarnio itse.

VV:n osalta käräjäoikeus on katsonut, että VV olisi tapaamisia järjestäessään ja tekstiviestejä lähettäessään tiennyt, että toiminnan tarkoituksena oli vahingoittaa DD:tä yhdistämällä hänet tiettyyn puhelinliittymään sekä tapaamisiin. Toisaalta käräjäoikeus on todennut, että VV ei kuitenkaan ollut välttämättä tiennyt, että tällä toiminnalla DD:tä oli pyritty liittämään nimenomaan tynnyrijuttuun erääksi keskeiseksi epäillyksi ja että hänen lähettämiensä viestien avulla oli voitu myös saada sopivia paikantumistietoja televalvontatietoihin.

VV on hovioikeudessa kertonut, että Aarnion kanssa oli yleisesti ollut puhetta Haagan Shellin tapaamisista ja Aarnio oli tiennyt, ketä VV oli siellä kulloinkin tavannut. Aarnio oli pyytänyt lähettämään tapaamisista etukäteen tekstiviestin normaaliin numeroon, mutta viestin sanamuodosta ei ollut sovittu. VV ei muistanut kuin yhden tapaamisen kyseiseltä ajalta. Esitutkinnassa VV on kertonut, että Aarnio oli pyytänyt häntä järjestämään tapaamiset DD:n kanssa huoltamolle Haagassa. VV ei tuolloin ollut ymmärtänyt, mistä oli ollut kysymys, eikä Aarnio ollut hänelle sitä myöskään kertonut. VV oli saanut Aarniolta ohjeen lähettää tapaamisviesti tiettyyn numeroon, jonka käyttäjästä VV:llä ei ollut tietoa. Tämän lisäksi VV oli ohjeen mukaisesti erikseen sopinut tapaamisen DD:n kanssa. Käräjäoikeudessa VV on myöntänyt kertoneensa asiasta esitutkinnassa edellä selostetulla tavalla eikä ole halunnut käräjäoikeudessa lausua asiasta enemmälti.

Hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä on yleisesti lausuttu VV:n kertomusten näyttöarvosta. Tämän kohdan osalta kertomusten merkitystä heikentää niiden ylimalkaisuus sekä muuttuminen esitutkinnan ja oikeudenkäynnin eri vaiheissa. VV:n esitutkintakertomusta Aarnion pyynnöstä järjestetyistä tapaamisista kuitenkin tukevat edellä selostetut johtopäätökset puhelimen käyttämisestä poikkeuksellisella tavalla eli Aarnion tarpeesta saada hänen omassa käytössään ollut Pasilan miehen puhelin paikantumaan DD:hen viittaavalla tavalla tämän asunnon ja Haagan Shellin läheisyyteen. Hovioikeus pitää epätodennäköisenä, että Aarnio olisi pystynyt toteuttamaan tällaisen DD:hen kohdistuvan lavastuksen, johon on sisältynyt tekstiviestejä ja tapaamisia, ilman VV:n jonkinlaista myötävaikutusta.

Edellä on katsottu, että VV on syyllistynyt yhdessä Aarnion kanssa törkeisiin huumausainerikoksiin kohdissa 1 ja 4 ja että he ovat käyttäneet tätä koskevassa keskinäisessä yhteydenpidossaan tiettyjä puhelimia ja prepaid-liittymiä. DD:n lavastamiseen käytetty puhelin ja liittymä ovat olleet Aarnion käytössä 29.9.2011 alkaen ja VV:n vastinliittymä 25.10.2011 alkaen, kunnes puhelinten ja liittymien käyttö on lopetettu 6.2.2012. Kyseessä ovat olleet useiden kuukausien aikana käytetyt erittäin arkaluontoiset puhelimet ja prepaid-liittymät, joita Aarnio ja VV ovat hyödyntäneet kohdan 4 rikoksessa ja joilla he eivät ole olleet yhteydessä muihin tahoihin. Näiden seikkojen perusteella VV:lle on täytynyt olla selvää, että hän on lähettänyt tapaamisia koskevat viestit samaan numeroon, jota hän on aikaisemmin käyttänyt yhteydenpidossa Aarnioon. VV:n esitutkinnassa esittämä väite siitä, että hän ei olisi tiennyt, mihin numeroon hän on viestit lähettänyt, ei siten ole uskottava. Uskottava ei myöskään ole VV:n kertomus hovioikeudessa siltä osin kuin VV:n lähettämät tapaamisilmoitukset olisivat olleet hänen näkökulmastaan tavanomaisia, sillä viestit on lähetetty liittymällä, jonka käyttö oli päättynyt jo yli kaksi viikkoa aiemmin. Kuten aiemmin käsiteltyjen kohtien osalta, myös tässä tapauksessa VV:n kertomuksista välittyy vahvasti se vaikutelma, että hän tietää enemmän kuin haluaa paljastaa ja on pyrkinyt asiasta kertoessaan vähättelemään omaa asemaansa tapahtumissa ja tietoisuuttaan siitä, mistä on ollut kysymys.

Edellä olevat näkökohdat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että VV on tiennyt, mihin liittymään hän on teonkuvauksen a-osassa tarkoitetut tekstiviestit lähettänyt, ja että kysymys ei ole selvästikään ollut aidosta tapaamisiin liittyneestä tiedottamisesta. Aarnion VV:lle esittämää pyyntöä järjestää DD:n tapaamiset Haagan Shellille ja lähettää niitä koskevia tekstiviestejä voidaan lisäksi pitää poikkeuksellisena. Kaikki nämä seikat viittaavat siihen suuntaan, että VV on tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että toiminnan tarkoituksena oli ollut vahingoittaa DD:tä. VV on kuitenkin kiistänyt olleensa tietoinen siitä, mistä tapaamisissa oli lopulta ollut kysymys. VV on vedonnut muun muassa siihen, että hän ei olisi suostunut tietoisesti lavastukseen, jossa hän olisi itse näyttäytynyt huumausainerikoksista epäillyn Pasilan miehen keskeisenä yhteistyökumppanina.

Ihmetystä herättääkin juuri se, miksi VV olisi osallistunut DD:n lavastamiseen Pasilan mieheksi tai muutoin kyseiseen rikoskokonaisuuteen liittyväksi henkilöksi tietäen samalla, että hänet itsensä pystyttäisiin tapaamisten ja televalvontatietojen perusteella osoittamaan Pasilan miehen yhteydenpidon vastapuoleksi ja siten myös rikoskumppaniksi. Tähän nähden hovioikeus pitää todennäköisempänä, että Aarnio ei ole kertonut VV:lle lavastamistarkoituksesta mitään. Aarnio on saattanut kertoa VV:lle ainoastaan sen, että heidän yhteydenpidossa käyttämänsä liittymät ovat joutuneet KRP:n telepakkokeinojen kohteeksi. Tällöin Aarnio on voinut saada VV:n suostumaan puheena olevaan menettelyyn esimerkiksi sellaisella verukkeella, että viestien lähettämisen ja Haagan Shellin tapaamisten järjestämisen avulla he voisivat saada yhteydenpitonsa näyttämään tietolähdetoiminnalta ja siten karistaa KRP:n epäilyt yhteydenpidon liittymisestä tynnyrilähetyksiin. Tämä selittäisi paitsi sen, miksi VV ei selvästikään ole halunnut kertoa asioiden todellista laitaa kaikilta osin, myös sen, että viestien sisältö on sopinut sinänsä DD:n lavastamiseen KRP:lle siinä missä tietolähdetoimintaa koskevaan selitykseenkin. Tällainen tapahtumainkulku, jota asiassa esitetty näyttö ei sulje pois, puhuisi VV:n tietoisuutta ja siten myös syyllisyyttä vastaan.

Arvioituaan näyttöä kokonaisuutena hovioikeus katsoo asiassa jääneen epäselväksi, millä perusteella Aarnio on saanut VV:n suostumaan Haagan Shellin tapaamisten järjestämiseen ja tapaamisia koskeneiden tekstiviestien lähettämiseen, eikä VV:n tietoisuutta näiden toimien tarkoituksesta voida katsoa selvitetyksi. Näyttämättä on siten jäänyt, että VV olisi ollut tietoinen siitä, mistä tapaamisissa oli ollut kysymys, tai että hänen olisi kerrotuissa olosuhteissa täytynyt ymmärtää toiminnan tarkoituksena olleen DD:n vahingoittaminen. Syyte VV:hen kohdistettuna on jo näillä perusteilla puuttuvan tahallisuuden vuoksi hylättävä.

3.2.3 Puhelimen vieminen Turkuun (b-osa)

Riidatonta on, että United Brotherhoodin Turun kerhotilasta on 20.8.2012 suoritetussa kotietsinnässä takavarikoitu kaksi matkapuhelinta. Syyttäjän mukaan Aarnio oli antanut VV:lle toimeksiannon piilottaa puhelin kerhotilan terassin alle, josta se on ollut tarkoitus löytää. Aarnio on kiistänyt tämän.

VV on hovioikeudessa kertonut, että hän oli saanut Aarniolta pyynnön kätkeä Turun kerhotilaan puhelin, jonka Aarnio oli antanut hänelle muoviin käärittynä. VV ei ole muistanut tarkemmin ajankohtaa, mutta kyse oli ollut kesästä 2012. Aarnio ei ollut kertonut syytä puhelimen viennille. VV oli epäillyt, että puhelin olisi tarkoitettu jollekulle, joka pitäisi sillä yhteyttä Aarnioon, ja miettinyt, keneen Aarnio mahtaa olla yhteydessä. Puhelimen viennin jälkeen VV oli ilmoittanut Aarniolle puhelimen kätköpaikan kerhotilassa. Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, VV on esitutkinnassa kertonut saamastaan toimeksiannosta muutoin samalla tavalla, mutta ilmoittanut Aarnion pyynnön tapahtuneen samoihin aikoihin Haagan Shellin tapahtumien kanssa. Käräjäoikeudessa VV ei ole toistanut esitutkintakertomustaan. Hän on kuitenkin myöntänyt kertoneensa esitutkinnassa hänen kertomakseen merkityllä tavalla, mutta hän ei ole halunnut käräjäoikeudessa lausua asiasta enemmälti.

Käräjäoikeus on päätynyt pitämään VV:n esitutkintakertomusta luotettavana ja on siten katsonut Aarnion antaneen puhelimen VV:lle kerhotilaan vietäväksi. Käräjäoikeudelle ei myöskään ole jäänyt järkevää epäilyä siitä, etteikö kerhotilan terassin alta löytynyt puhelin ole ollut aikaisemmin Aarnion hallussa ollut puhelin, jolla hän oli pitänyt yhteyttä VV:hen ja jota hän oli käyttänyt Haagan Shellin tapaamisiin liittyen.

Hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä on jo yleisesti lausuttu VV:n kertomuksen näyttöarvosta. Lisäksi hovioikeus toteaa, että VV:n hovioikeudessa ja esitutkinnassa kertoma on yhdistettävissä kotietsintää suorittaneiden POL12:n ja POL14:n kertomuksista ilmeneviin seikkoihin. VV:n kertomusta tukee myös häntä kuulustelleen POL20:n kertomus. POL20 ei ollut aluksi uskonut VV:n kertomaa, sillä Turun KRP:llä ei ollut mitään tietoa elokuun 2012 kotietsinnästä. POL20 oli ottanut yhteyttä POL14:ään, joka oli kertonut kotietsinnän olleen erikoinen. Kuten edellä, myös nyt käsiteltävänä olevassa kohdassa VV:n kertomus vahvistaa niitä johtopäätöksiä, jotka ovat olleet tehtävissä muun todistelun perusteella.

Edellä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että Aarnio on antanut puhelimen VV:lle kerhotilaan vietäväksi ja että kerhotilan terassin alta takavarikoitu puhelin on ollut sama puhelin, jota Aarnio oli käyttänyt DD:n lavastamiseen teonkuvauksen a-osassa tarkoitetussa menettelyssä. Puhelimen sijoittaminen kerhotilaan vahvistaa johtopäätöstä siitä, että Aarnio on halunnut kytkeä juuri DD:n tapahtumiin, kun otetaan huomioon, että DD:n oli yleisesti tiedetty oleskelevan kyseisessä kerhotilassa. Myös DD:n kiinniotto aiemmin samana päivänä, jota hovioikeus käsittelee jäljempänä jaksossa 3.3, liittää Aarnion toimet nimenomaan DD:hen ja tukee näitä johtopäätöksiä.

Kuten edellisessä jaksossa on todettu, KRP:ssä on päätelty Pasilan miehen puhelimen päätyneen DD:n haltuun, joten hänet on yhdistetty Pasilan miehen puhelimeen vielä senkin jälkeen, kun KRP oli saanut selville, ettei hän ole itse voinut olla Pasilan mies. Aarnion intressissä on siten vielä elokuussa 2012 ollut pyrkiä vahvistamaan DD:hen kohdistuvia epäilyksiä. Poissuljettuna ei voida pitää sitä VV:n puolustuksen esille tuomaa vaihtoehtoa, että Aarnio olisi osaltaan tavoitellut toimillaan tutkinnan siirtämistä omaan yksikköönsä, jonka kohteeksi DD oli jo alkuvuonna 2012 merkitty. Esitetyn näytön perusteella ei kuitenkaan voida varmuudella tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä Aarnion tarkoituksena on viime kädessä ollut tai onko hänellä tuossa vaiheessa edes ollut lopullista suunnitelmaa asioiden järjestelemiseksi itselleen edullisella tavalla. Hänen ilmeinen tavoitteensa on joka tapauksessa ollut kytkeä DD puhelimen avulla vahvemmin Pasilan mieheen ja siten vahvistaa DD:hen kohdistuvia epäilyjä sekä vaikuttaa näillä DD:hen kohdistuvilla toimenpiteillä tynnyriasian esitutkintaan oman kiinnijäämisensä estämiseksi. Siten hän on syytteessä kuvatulla tavalla pyrkinyt vahingoittamaan DD:tä. Mitään muutakaan varteenotettavaa selitystä erikoiselle tapahtumainkululle ei ole.

On kiistatonta, että puhelin on löytynyt poikkeuksellisella tavalla kerhotilan terassin alta Aarnion alaisten Turussa toimittamassa kotietsinnässä, ja tapahtumat liittyvät kiinteästi Aarnion muun menettelyn muodostamaan kokonaisuuteen. Hovioikeus ei siten pidä tämänkään kohdan osalta mahdollisena, että Aarnion väittämällä tavalla kysymys olisi pelkästä keksitystä tarinasta, joka olisi sepitetty esitutkinnassa ilmi tulleiden tietojen varaan ja joka VV olisi sitten saatu kertomaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Epäilystä siitä, että Aarnio on menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla myös teonkuvauksen b-osan kohdalla, ei jää.

Käräjäoikeus on katsonut, että myös VV oli tiennyt puhelimen viennin liittyvän DD:n vahingoittamistarkoitukseen, vaikka VV ei tässäkään tapauksessa ollut tietoinen kokonaisuudesta eikä asian liittymisestä tutkinnan kohteena olleeseen Pasilan mieheen. Käräjäoikeuden mukaan VV oli kuitenkin tiennyt, että hänen kätkemällään puhelimella voi olla suurikin merkitys esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä.

Toimeksianto, jonka VV on kertonut saaneensa Aarniolta, on ollut myös näiltä osin erikoinen, kun VV ei kertomansa mukaan ollut saanut tietää syytä, jonka vuoksi puhelin oli pitänyt piilottaa United Brotherhoodin kerhotilaan. VV on kertonut epäilleensä, että puhelin oli tarkoitettu Aarnion ja jonkun toisen henkilön väliseen yhteydenpitoon. VV:n kannalta olisi epäilemättä ollut erittäin merkittävä tieto, että joku muu United Brotherhoodin Turun kerhotilalla käyvä henkilö pitäisi salaisesti yhteyttä Aarnioon. Olisi hyvin erikoista, että VV olisi hoitanut tällaisen toimeksiannon kyseenalaistamatta asiaa ja pyrkimättä selvittämään sitä lähemmin. Tällaiset kummastusta herättävät piirteet VV:n kertomuksessa viittaavat selvästi siihen, että hänen roolinsa Aarnion toimissa on ollut merkittävämpi kuin hän on antanut ymmärtää. Kuten aiemmissakin VV:tä koskevissa kohdissa, VV:n kertomuksesta jää tässäkin tapauksessa se käsitys, että vaikka kertomus selvästi kytkeytyy todellisiin tapahtumiin, joissa hän on ollut osallisena, hän ei ole halunnut kertoa asiasta koko totuutta vaan on pyrkinyt vähättelemään omaa osuuttaan tapahtumissa ja tietoisuuttaan siitä, missä hän on ollut mukana.

Toisaalta mikään seikka puhelimen vientiä koskevassa toimeksiannossa ei VV:n näkökulmasta ole välttämättä viitannut juuri DD:hen, toisin kuin teonkuvauksen a-osan toimeksiannoissa, joissa keskeistä on VV:n tieten ollut DD:n saaminen Haagan Shellille. Asiassa esitetty näyttö ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että Aarnio on voinut jonkin tekosyyn varjolla saada VV:n viemään puhelimen Turun kerhotilaan ilman, että VV on tullut tietoiseksi siitä, mitä Aarnio on tällaisella toimenpiteellä todellisuudessa tavoitellut. Hovioikeus katsoo näin ollen jääneen näyttämättä, että VV olisi tiennyt tai olisi edes voinut olosuhteista päätellä, että puhelimen piilottamisen tarkoituksena olisi nimenomaan DD:n vahingoittaminen tai että puhelin olisi tarkoitettu löydettäväksi tulevassa kotietsinnässä. VV:n ei ole ylipäätään näytetty tienneen, että puhelimella olisi merkitystä todisteena vireille tulevassa oikeudenkäynnissä tai rikosasian esitutkinnassa. Siten VV:hen kohdistettu syyte on myös nyt käsiteltävän teonkuvauksen b-osan kohdalta jo näillä perusteilla puuttuvan tahallisuuden vuoksi hylättävä.

3.2.4 Oikeudellinen arviointi

Todistusaineiston vääristelemistä koskevia säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon perustuslain 8 §:stä ja rikoslain 3 luvun 1 §:stä ilmenevä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridisteknisestä merkityksestä. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2002 vp s. 29 ja 34).

Laillisuusperiaatetta koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että käsitteiden tulkinta on välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (KKO 2014:7 kohta 18 ja siinä viitatut tapaukset). Laillisuusperiaatteen arvioinnissa merkitystä on muun ohella rangaistussäännöksen esitöissä mainituilla tyyppitapauksilla (esim. KKO 2019:44 kohta 24).

Todistusaineiston vääristelemistä koskeva rikoslain 15 luvun 7 §, sen törkeää tekomuotoa koskeva 8 § sekä kyseisten säännösten esitöitä on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa. Hovioikeus toteaa lisäksi seuraavaa.

Rikoslain 15 luvun säännösten uudistamiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee lainsäätäjän tarkoituksena olleen, että todistusaineiston vääristelemiseen syyllistyy rikoksentekijä, joka toimillaan pyrkii lavastamaan jonkun toisen kyseisen rikoksen tekijäksi (HE 6/1997 vp s. 37). Uudistuksen yhteydessä on kumottu silloinen rikoslain 26 luvun 2 §, jossa oli säädetty niin sanotusta epäsuorasta väärästä ilmiannosta (HE 6/1997 vp s. 18 ja 36). Tuon säännöksen mukaan tuomittiin rikoksentekijä, joka saattaakseen toisen rangaistuksen alaiseksi oli vastoin parempaa tietoansa tuonut esiin häntä koskevan perättömän ja raskauttavan seikan.

Hallituksen esityksen perusteella voidaan todeta, että lakia säädettäessä tarkoituksena on ollut säätää kattavalla tavalla rangaistaviksi toimet, joilla joku pyrkii lavastamaan syyttömän henkilön rikoksen tekijäksi. Rangaistavuuden kannalta ei kuitenkaan ole enää riittävää perättömän ja raskauttavan seikan esiintuominen, kuten aiemmin voimassa olleen rikoslain 26 luvun 2 §:n kohdalla oli asianlaita, vaan nykyisen säännöksen mukaan rangaistavuus edellyttää, että tekijä on vääristellyt olemassa olevaa todistetta. Nykyisen säännöksen sanamuodosta ei ole pääteltävissä, että perättömien seikkojen esiintuonti taikka todisteen valmistaminen tai valmistuttaminen olisi sen nojalla sellaisenaan rangaistavaa. Sen sijaan esitöistä ilmenee nimenomaisesti, että säännöksen 1 momentissa teon kohteena on olemassa oleva todiste ja 2 momentti puolestaan koskee todisteen antamista esimerkiksi esitutkintaviranomaiselle mutta ei todisteen valmistamista (HE 6/1997 vp s. 38). Näin asiaa on tulkittu myös oikeuskirjallisuudessa, jossa on katsottu, että rangaistavuuden alaan jää epätyydyttäviä aukkoja ja että laki kaipaisi tarkistamista (Pekka Viljanen teoksessa Keskeiset rikokset 2018 s. 48 ja 53–54).

Edellä olevat näkökohdat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että todistusaineiston vääristelemistä koskevan rikoslain 15 luvun 7 §:n soveltamisala ei kata tämän syytekohdan teonkuvauksen a-osan mukaista menettelyä, jossa Aarnio on VV:n avulla järjestänyt ”näytelmän” DD:n asunnon lähelle ja Haagan Shellille, vaikka Aarnion toimien tarkoituksena onkin ollut lavastaa DD Pasilan mieheksi. Menettely ei nimittäin ole kohdistunut pykälän 1 momentin tunnusmerkistön mukaisesti olemassa olevaan todisteeseen, eikä kyse ole tosiasiallisesti ollut myöskään 2 momentin tunnusmerkistön mukaisesta todisteen antamisesta käytettäväksi tai käyttämisestä tuomioistuimessa tai esitutkinnassa. Teonkuvauksessa tarkoitettu menettely jää näin ollen rangaistussäännöksen sanamuodon ulkopuolelle, eikä rangaistavuuden alaa voida siitä tulkinnalla laajentaa. Tätä johtopäätöstä tukevat sekä lain esityöt että edellä mainittu oikeuskirjallisuuden kannanotto, jossa sääntelyä on pidetty puutteellisena. Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että teonkuvauksen a-osan mukaisen menettelyn lukeminen Aarnion syyksi todistusaineiston vääristelemisenä olisi lain täydentämistä tai korjaamista analogiapäätelmän nojalla ja johtaisi vastaajan kannalta selvästi ennakoimattomaan lopputulokseen, joka olisi laillisuusperiaatteen vastainen. Syyte on siten teonkuvauksen a-osan osalta hylättävä myös Aarnion osalta.

Sen sijaan teonkuvauksen b-osan mukaisessa teossa, jossa Aarnio on pyytänyt VV:tä sijoittamaan tietyn puhelimen United Brotherhoodin Turun kerhotilaan, on ollut kysymys rikoslain 15 luvun 7 §:n 1 momentin tunnusmerkistön mukaisesta menettelystä. Tällainen toimi vastaa hallituksen esityksessä olevaa ja käräjäoikeuden tuomiossa mainittua esimerkkitapausta todisteen muuntamisesta tai muusta vääristelystä sijoittamalla esine sellaiseen paikkaan, jossa siitä tehdään totuutta vastaamattomia johtopäätöksiä (HE 6/1997 vp s. 37). Kun kyseisen tekotavan rangaistavuus ilmenee nimenomaisesti lain esitöistä eikä tämä ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon juridisteknisen merkityksen kanssa, menettely kuuluu selvästi todistusaineiston vääristelemisenä rangaistavien tekojen piiriin.

Teonkuvauksen mukaan Aarnio on myös saattanut vääristeltyjä todisteita käytettäviksi esitutkinnassa. Hovioikeus katsoo, että teonkuvauksen b-osassa selostetussa Aarnion menettelyssä, jonka tuloksena puhelin on hänen tavoittelemallaan tavalla takavarikoitu, on kysymys tunnusmerkistön 2 momentin mukaisesta todisteen antamisesta käytettäväksi esitutkinnassa.

Sitä vastoin teonkuvauksessa mainittua todisteen luomista tai valmistuttamista ei tule lukea Aarnion syyksi todistusaineiston vääristelemisenä. Kuten edellä on todettu, todisteen valmistaminen tai valmistuttaminen ei säännöksen sanamuoto ja esityöt huomioon ottaen sisälly sen paremmin 1 kuin 2 momentinkaan soveltamisalaan (HE 6/1997 vp s. 38).

Muutoin käräjäoikeuden tuomiota ei ole aihetta muuttaa siltä osin kuin Aarnion on katsottu menetelleen teonkuvauksen b-osassa selostetulla tavalla.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden lausuman siitä, että Aarnio on toiminut suunnatakseen mahdollisesti myöhemmin itseensä kohdistuvia epäilyjä toisaalle ja että hän on toiminut DD:tä vahingoittaakseen ja välinpitämättömänä siitä, johtaako hänen toimintansa DD:n tuomitsemiseen.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun myös törkeysarvostelun osalta lukuun ottamatta vakavan vaaran aiheuttamista koskevaa ankaroittamisperustetta. Sen osalta hovioikeus viittaa siihen edellä todettuun seikkaan, että KRP:n tietoon on pian Haagan Shellin tapahtumien jälkeen tullut, ettei DD ole voinut olla Pasilan mies. Pasilan miehen puhelimen on kuitenkin päätelty siirtyneen hänen haltuunsa, mikä on edelleen kytkenyt hänet Pasilan mieheen ja tynnyrilähetyksiin, ja Aarnio on tämän epäilyksettä tiennyt. Edellä todetusti Aarnio on suhtautunut välinpitämättömästi siihen, tuleeko DD tuomituksi. Kun DD:llä ei kuitenkaan ole todellisuudessa ollut mitään tekemistä tynnyrilähetysten kanssa ja kun televalvontatiedot ovat osoittaneet, että Pasilan miehen puhelinten käyttäjän on täytynyt olla joku muu, todellista vaaraa DD:n tuomitsemisesta ei ole voinut vielä syytteessä tarkoitetuilla lavastustoimilla syntyä, toisin kuin käräjäoikeus on katsonut. Se, että Aarnio on vielä elokuussa jatkanut syyttömän DD:n lavastamista ylläpitääkseen kuvaa hänestä asiaan liittyvänä henkilönä, näyttääkin käytännössä edistäneen etupäässä sitä, että esitutkinta ohjautuisi harhaan ja jäisi tuloksettomaksi. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että syyksiluetulla todistusaineiston vääristelemisellä olisi aiheutettu vakava vaara syyttömän DD:n joutumisesta syytteeseen ja hänen tuomitsemisestaan vankeusrangaistukseen. Muilla syytteen teonkuvauksessa mainituilla ja käräjäoikeuden katsomilla perusteilla teko on kuitenkin ollut törkeä.

Puhelimen kätkeminen on tapahtunut kesällä 2012, ja se on löydetty kotietsinnässä 20.8.2012. Rikoksen tekoaika on siten kesä 2012 – 20.8.2012, mikä on teknisistä syistä merkittävä tuomiolauselmalle muodossa 1.6.–20.8.2012.

Aarnio on siten syyllistynyt kohdassa 21 törkeään todistusaineiston vääristelemiseen seuraavasti:

Aarnio on DD:tä vahingoittaakseen muuntanut ja muuten vääristänyt rikosasian esitutkinnassa todisteen, jolla hänen tietensä on ollut merkitystä asiassa. Hän on harhauttavassa tarkoituksessa saattanut viranomaisten käytettäväksi vääristellyn todisteen rikosasian esitutkinnassa menetellen seuraavasti:

Aarnio on pyytänyt VV:tä kätkemään matkapuhelimen United Brotherhoodin Turun kerhotilaan, jossa DD on noihin aikoihin usein oleskellut. Puhelin on ollut KRP:n tutkiman tynnyrijutun Pasilan mieheksi kutsutun pääepäillyn eli Aarnion itsensä käytössä. VV:n kätkettyä puhelimen kerhotilan puisen ulkoterassin laudoituksen alle Aarnion alaiset ovat saapuneet Helsingistä Turkuun ja tehneet tiloihin 20.8.2012 kotietsinnän sekä takavarikoineet puhelimen. Puhelin on sittemmin tuntemattomalla tavalla kadonnut Helsingin poliisilaitoksen hallusta. Menettelyllään Aarnio on pyrkinyt siihen, että puhelimen löytyminen saatetaan KRP:n tietoon ja Aarnion alaisten kotietsinnästä ja takavarikosta laatimaa pöytäkirjaa ja valokuvia tullaan käyttämään todisteena DD:tä vastaan.

Rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen erityisesti huomioon, että siinä on käytetty hyväksi Aarnion virkatoiminnassaan saamia tietoja ja huumausainerikosten tutkintaan liittyvää erityistä asiantuntemusta sekä Aarnion käytössä ollutta viranomaiskoneistoa.

3.3 Perusteettomien pakkokeinojen kohdistaminen DD:hen (kohta 22)

3.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Kohdassa 22 on kysymys virkarikoksista, joihin käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja POL2:n syyllistyneen.

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen 21.2.–14.9.2012 seuraavasti:

Aarnio on hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun ja käyttäessään julkista valtaa virkatehtävissään käynnistänyt yhdessä POL2:n kanssa Aarnion aloitteesta DD:hen kohdistuneen törkeään huumausainerikokseen perustuneen esitutkinnan 8010/R/55127/12, jolle ei ole ollut esitutkintalain 2 §:ssä (449/1987) tarkoitettuja laillisia perusteita ja jonka toimittaminen on rikkonut saman lain 8 §:ää. POL13 on toiminut asiassa tutkinnanjohtajana ja POL2 tutkijana.

Perusteeton esitutkinta jäljempänä selostettavine pakkokeinoineen on ollut tarkoitus saada kytketyksi kohdassa 21 mainittua tynnyrijuttua koskeneeseen asiakokonaisuuteen. Aarnio on vaikuttaessaan tutkintatoimiin ja pakkokeinoihin käyttänyt väärin asemaansa käskyvallassaan olleisiin POL13:een ja POL2:een nähden.

DD on 20.8.2012 otettu kiinni törkeän huumausainerikoksen osalta perusteettomasti ilman pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 1–3 §:n mukaisia edellytyksiä. Samana päivänä POL2 on laatinut perusteettoman ja yksilöimättömän rikosilmoituksen törkeästä huumausainerikoksesta. POL13 on rikosepäilyyn perustuen määrännyt suoritettavaksi kotietsinnät DD:n kotiin Pasilassa sekä Turussa sijainneeseen United Brotherhood -järjestön kerhotilaan, jonne VV oli kätkenyt kohdassa 21 mainitun matkapuhelimen. Samana päivänä DD on perusteettomasti ilman pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 3 §:n mukaisia edellytyksiä pidätetty POL13:n päätöksellä epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta.

Aarnio on syyllistynyt törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen myös kohdassa 21 erikseen syyksi luetun menettelyn osalta yrittäessään virkaansa toimittaessaan ja käyttäessään siihen kuuluvaa julkista valtaa esitutkintalain 8 §:n (449/1987), poliisilain 1, 2 ja 9 c §:n (493/1995) ja valtion virkamieslain 14 §:n mukaisia virkavelvollisuuksiaan rikkoen tahallaan lavastaa syyttömän DD:n kohdassa 21 kerrotuin tavoin Pasilan mieheksi.

Virka-aseman väärinkäyttäminen on ollut törkeää, koska sillä on pyritty aiheuttamaan DD:lle erityisen tuntuvaa haittaa ja vahinkoa. DD on joutunut perusteettomien pakkokeinojen kohteeksi ja ollut vakavassa perusteettoman rikosvastuun vaarassa. Rikos on myös tehty erityisen suunnitelmallisesti ja häikäilemättömästi käyttämällä hyväksi perusoikeusherkkää esitutkinta- ja pakkokeinokoneistoa. Teko on ollut myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen erityisesti huomioon Aarnion ja POL13:n päällystöasema poliisiorganisaatiossa ja se, että Aarnio on merkittävällä tavalla käyttänyt väärin ammatillista kokemustaan ja valmiuksiaan huumausainerikosten tutkinnassa.

Käräjäoikeus on katsonut POL2:n syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen 20.8.–4.9.2012 seuraavasti:

POL2 on virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

POL2 on yhdessä Aarnion kanssa käynnistänyt Aarnion aloitteesta DD:hen kohdistuneen törkeään huumausainerikokseen perustuneen esitutkinnan 8010/R/55127/12, jolle ei ole ollut laillisia perusteita. POL2 on toiminut asiassa tutkijana.

DD on 20.8.2012 otettu kiinni törkeän huumausainerikoksen osalta perusteettomasti ilman pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 1–3 §:n mukaisia edellytyksiä. Samana päivänä POL2 on laatinut perusteettoman ja yksilöimättömän rikosilmoituksen törkeästä huumausainerikoksesta. POL13 on rikosepäilyyn perustuen määrännyt suoritettavaksi kotietsinnät DD:n kotiin Pasilassa sekä Turussa sijainneeseen United Brotherhood -järjestön kerhotilaan, jonne VV oli kätkenyt kohdassa 21 mainitun matkapuhelimen. Samana päivänä DD on perusteettomasti ilman pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 3 §:n mukaisia edellytyksiä pidätetty POL13:n päätöksellä epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään. POL2:n osalta kysymys on siitä, onko hänet tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisen asemesta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä tai onko syyte hylättävä kokonaan. Toissijaisesti kysymys on siitä, täyttääkö POL2:n menettely tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen.

3.3.2 Haagan Shell-huoltamon tapaamisista ja puhelimen viennistä Turkuun

Nyt käsiteltävässä kohdassa 22 Aarniolle on vaadittu rangaistusta virkarikoksesta, jonka teonkuvaus on osittain päällekkäinen edellä käsiteltyjen kohdan 21 tekojen kanssa. POL2:a ei ole syytetty kohdan 21 tapahtumista, mutta hänen toiminnallaan niihin liittyen on merkitystä arvioitaessa hänen osallisuuttaan kohdan 22 tekoihin.

Hovioikeus on edellä kohdassa 21 katsonut toisin kuin käräjäoikeus, että POL2 ei ole helmikuussa 2012 käsitellyt DD:n lavastamiseen käytettyä Pasilan miehen puhelinta, vaan puhelimen käyttäjä on ollut Aarnio. Epäselväksi on jäänyt, missä laajuudessa POL2 on tuolloin todellisuudessa osallistunut DD:hen liittyneisiin toimiin, eikä siten ole varmuudella pääteltävissä, mitä POL2 on tiennyt tai mitä hänen olisi pitänyt tietää tapahtumien todellisesta tarkoituksesta. Se seikka, että POL2 ei ole käyttänyt Pasilan miehen puhelinta helmikuussa 2012, puhuu joka tapauksessa selvästi sitä vastaan, että hän olisi tiennyt Haagan Shellin tapaamisten liittyneen DD:n lavastamiseen. Hänen ei ole väitettykään tienneen, että Aarnio oli Pasilan mies, eikä asiassa esitetty näyttö tue miltään osin sitä vaihtoehtoa, että POL2:lla olisi alkuvuonna 2012 ollut jokin syy lavastaa DD Pasilan mieheksi tai että hänellä olisi muutoinkaan ollut tarkoitusta vahingoittaa DD:tä tuossa vaiheessa tai myöhemminkään.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyy toisin kuin käräjäoikeus siihen johtopäätökseen, että POL2:n ei ole helmi- ja maaliskuussa 2012 näytetty olleen tietoinen Aarnion tarkoituksesta saada DD kytketyksi tynnyrien maahantuontia koskeneeseen asiakokonaisuuteen eikä POL2:n siten voida katsoa ainakaan tietoisesti osallistuneen helmikuussa 2012 DD:n lavastamiseen Pasilan mieheksi.

Mitä tulee puhelimen kätkemiseen United Brotherhoodin kerhotilaan Turkuun, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että POL2:n ei ole näytetty tienneen asiasta.

3.3.3 DD:hen kohdistetuista pakkokeinoista

Riidatonta on, että DD on otettu kiinni 20.8.2012 kello 15.45 ja pian tämän jälkeen kello 18.00 United Brotherhoodin Turun kerhotilaan on tehty kotietsintä. Kerhotilasta on takavarikoitu kaksi GSM-puhelinta, joista toisen VV oli kätkenyt kerhotilaan kesällä 2012 Aarnion toimeksiannosta, kuten edellä jaksossa 3.2.3 on lähemmin käsitelty (kohdan 21 teonkuvauksen b-osa).

Tutkintailmoituksen ja kiinniottamista koskeneen kirjaamisilmoituksen mukaan DD on otettu kiinni törkeää huumausainerikosta koskevan epäilyn johdosta. Tekoajaksi on merkitty 1.1.2012. Lisäksi DD:tä on epäilty ampuma-aserikoksesta, kätkemisrikoksesta ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, joiden osalta tekoajaksi on merkitty kiinniottopäivä 20.8.2012. DD:n osallisuudesta törkeään huumausainerikokseen ei suoritetussa esitutkinnassa kuitenkaan ollut sittemmin saatu näyttöä, ja jo kaksi päivää kiinnioton jälkeen eli 22.8.2012 häntä oli vaadittu vangittavaksi pelkästään epäillyn ampuma-aserikoksen perusteella, mikä viittaa siihen, että todellisia edellytyksiä DD:n kiinniotolle ja pidättämiselle epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta ei ole alun perinkään ollut.

POL2 on kertonut, että vuodenvaihteessa 2011–2012 huumerikosyksikköön oli alkanut tulla tietoa DD:n huumausainetekemisistä ja helmikuussa 2012 DD oli merkitty huumerikosyksikön kohteeksi. Elokuussa 2012 oli saatu tietää, että DD liikkui aseistautuneena. Tiedossa oli myös ollut, että jos muut United Brotherhoodin jäsenet törmäisivät DD:hen, aseita tultaisiin käyttämään puolin ja toisin. POL13 oli tämän johdosta päättänyt DD:n kiinniotosta ja kotietsinnöistä. POL2 oli laatinut tutkintailmoituksen törkeästä huumausainerikoksesta POL13:n ohjeiden mukaisesti ja myös sen johdosta, että DD oli aikaisemmin keväällä ollut telekuuntelussa saman rikosepäilyn perusteella. POL2 oli keskustellut DD:stä ainoastaan POL13:n kanssa, ja POL2 oli liittynyt Turun kerhotilan kotietsintään vain siten, että hänelle oli ilmoitettu, mitä sieltä oli löytynyt. Vielä POL2 on kertonut, että Aarnio ei ollut osallistunut DD:n kiinniottoon eikä suoritettuihin kotietsintöihin ainakaan niin, että POL2 olisi ollut asiasta tietoinen.

POL13 on kertonut saaneensa todennäköisesti tutkijoilta viestiä siitä, että oli ollut hyvä hetki ottaa DD kiinni. Hän oli mahdollisesti keskustellut asiasta myös Aarnion kanssa. POL13:n muistikuvan mukaan Aarnio oli muistuttanut häntä siitä, että DD:n avustaja oli avustanut jossain aiemmassa jutussa henkilöä, jonka perusteella oli olemassa vaara näiden juttujen välisestä yhteenliittymisestä. POL1 on kertonut, että kun muiden United Brotherhoodin jäsenten kanssa kahnauksiin joutunut DD oli kulkenut aseistautuneena, oli päädytty siihen, että ase oli saatava pois, ja siksi DD oli otettu kiinni. POL12 on kertonut, että Aarnio oli määrännyt hänet ja hänen kollegansa kiireellisesti Turkuun kotietsinnälle United Brotherhoodin kerhotilaan. DD on kertonut, että POL2 oli kuulusteluissa kysellyt häneltä ”jonninjoutavia asioita”, mutta saattoi olla, että myös huumausaineista oli kysytty jotain.

POL13:n ja POL12:n kertomukset tukevat sitä, että DD:n kiinniotto ja United Brotherhoodin kerhotilaan kohdistunut kotietsintä ovat tapahtuneet Aarnion aloitteesta ja kytkeytyneet edellä mainittuihin DD:hen liittyneisiin järjestelyihin. Kun otetaan huomioon Aarnion kohdassa 21 käsitellyt toimet DD:n lavastamiseksi, hovioikeudelle ei jää epäilyä siitä, että pakkokeinot ovat olleet osa Aarnion tähän liittynyttä suunnitelmaa. Tätä tukee myös se, että mitään konkreettista tietoa tai tosiseikkaa, joka olisi liittänyt DD:n epäiltyyn törkeään huumausainerikokseen ja olisi jälkikäteen tarkistettavissa, ei ole pystytty asiassa esittämään. Tältäkin osin hovioikeus viittaa siihen, mitä käräjäoikeus on asiasta todennut.

Kuten edellä jaksoissa 3.2.2 ja 3.2.3 on lähemmin käsitelty, POL23 oli päätellyt Pasilan miehen puhelimen päätyneen Haagan Shellin tapaamisiin mennessä DD:n haltuun, mikä on ollut omiaan kytkemään DD:n tynnyrilähetyksiin vielä myöhemminkin. Edellä jaksossa 3.2.3 katsotusti varmuudella ei ole pääteltävissä, mikä Aarnion tarkoitus on loppujen lopuksi ollut ja onko hänellä tuossa vaiheessa ollutkaan lopullista suunnitelmaa asioiden järjestelemiseksi itselleen edullisella tavalla. Ilmeistä kuitenkin on, että hänen pyrkimyksenään on näillä monimutkaisilla järjestelyillä ollut saada DD yhdistetyksi Pasilan miehen puhelimeen ja meneillään olleeseen tynnyriasian esitutkintaan ja tällä tavoin vähentää omaa kiinnijäämisriskiään piittaamatta DD:lle mahdollisesti aiheutuvista seurauksista.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen ei jää järkevää epäilyä siitä, etteikö DD:n kiinniotto ja pidättäminen epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta siihen liittyvine kotietsintöineen ole ollut Aarnion aloitteesta käynnistetty tapahtumainkulku siinä tarkoituksessa, että DD saataisiin edelleen näyttäytymään Pasilan miehen puhelinta käyttäneenä henkilönä ja DD:tä koskeva esitutkinta saataisiin kytketyksi tynnyrijuttua koskeneeseen asiakokonaisuuteen.

3.3.4 Kokonaisarviointi

Edellä selostetuin tavoin DD:hen kohdistunut esitutkinta elokuussa 2012 on käynnistetty Aarnion aloitteesta ja POL13:a välikappaleena käyttäen. Aarnio on itse ollut Pasilan mies, ja hänellä on ollut motiivi lavastaa asiaan liittymätön syytön DD Pasilan miehen puhelimen käyttäjäksi. Riidatonta on, että jo helmikuusta 2012 lähtien DD oli ollut merkittynä poliisin rekisteriin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta ja että KRP ja huumerikosyksikkö olivat tarkkailleet DD:tä ja häneen oli kohdistettu televalvontaa epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta. POL13 on vielä toukokuun lopussa 2012 tiedustellut KRP:stä, aikoiko KRP ottaa DD:n kiinni. POL2 on kesäkuun puolessa välissä 2012 tiedottanut POL13:a DD:hen kohdistuneesta huumausainerikokseen liittyneestä epäilystä. Elokuussa 2012 käynnistetyssä esitutkinnassa kysymys on edelleen ollut samasta rikosnimikkeestä eli epäillystä törkeästä huumausainerikoksesta.

Aarnion on edellä jaksossa 3.2.2 katsottu järjestelleen DD:n ja VV:n tapaamiset Haagan Shellillä helmi- ja maaliskuussa 2012. Tynnyriasian esitutkinta on jo tuossa vaiheessa ollut käynnissä, eikä Aarnion menettelyä selitä mikään muu kuin se, että hän on alusta lähtien pyrkinyt suuntaamaan tutkintaa haluamaansa suuntaan. Motiivina tälle menettelylle on täytynyt olla hänen oman vastuunsa ja mahdollisesti myös rikoskumppaniensa vastuun välttäminen ja siten hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle. Sinänsä edellä jo todetuin tavoin epäselväksi on jäänyt, mikä tarkoitus puhelimen viennillä Turkuun ja DD:n kiinniotolla lopulta on ollut. Selvää kuitenkin on, että myös näiden toimien avulla Aarnio on edelleen pyrkinyt suuntamaan tutkintaa haluamaansa suuntaan.

Vaikka hovioikeus ei ole edellä kohdassa 21 katsonut Haagan Shellin tapaamisiin liittyvien toimien (teonkuvauksen a-osa) täyttävän törkeän todistusaineiston vääristelemisen tunnusmerkistöä, käräjäoikeuden katsomin tavoin kyseinen menettely kuitenkin täyttää yhdessä puhelimen vientiin kerhotilaan liittyneiden toimien (b-osa) kanssa virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. Kuten todistusaineiston vääristelemistä koskevan säännöksen esitöissä on todettu, poliisin vääristellessä todistusaineistoa kysymys voi olla sekä todistusaineiston vääristelemisestä että törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä (HE 6/1997 vp s. 36).

Kuten käräjäoikeus on katsonut, DD:hen kohdistetut pakkokeinot ovat olleet tarkoitushakuisia ja niiden perusteet ovat törkeän huumausainerikoksen osalta olleet tekaistuja. Pakkokeinoille on kuitenkin ollut ampuma-aserikosta koskevan epäilyn vuoksi myös laillinen peruste. Näin ollen hovioikeus katsoo, että pakkokeinot eivät ole olleet perusteettomia. DD ei myöskään ole Aarnion menettelyn vuoksi ollut vakavassa perusteettoman rikosvastuun vaarassa. Näiltä osin hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä jaksossa 3.2.3 on todettu vakavan vaaran aiheuttamista koskevasta todistusaineiston vääristelemisen ankaroittamisperusteesta. KRP:lle on jo keväällä 2012 selvinnyt, että DD ei ole voinut olla Pasilan mies. Tosiasiallista vaaraa siitä, että DD joutuisi syytteeseen, ei siten voida näillä lavastustoimilla katsoa syntyneen. Tähän nähden ei ole näytetty, että Aarnio olisi pyrkinyt aiheuttamaan DD:lle erityisen tuntuvaa haittaa ja vahinkoa.

Hovioikeus palaa Aarnion syyksilukemiseen arvioituaan vielä POL2:n osallisuutta asiaan.

Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että POL2 olisi tiennyt Aarnion aikomuksesta kytkeä DD tynnyrijuttuun. Käräjäoikeuden mukaan POL2 ei myöskään ollut tietoinen puhelimen kätkemisestä United Brotherhoodin Turun kerhotilaan. Näin ollen asiassa oli jäänyt näyttämättä, että POL2 olisi tältä osin toiminut yhdessä ja yksissä tuumin Aarnion kanssa. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, että POL2:lta oli puuttunut hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus. POL2 oli kuitenkin tiennyt, että perusteita epäillä DD:tä törkeästä huumausainerikoksesta oli ollut hyvin vähän ja ettei vaadittava syytä epäillä -kynnys ollut niiden johdosta ylittynyt. POL2 oli ollut helmikuussa 2012 mukana lavastamassa DD:tä Tynnyri I -jutun tutkinnassa ja DD:n pidättäminen törkeän huumausainerikoksen perusteella elokuussa 2012 oli ollut jatkoa samalle toiminnalle, josta POL2 oli ollut tietoinen. Näillä perusteilla käräjäoikeus on katsonut POL2:n syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Hovioikeus toteaa, että tahallisesta virka-aseman väärinkäyttämisestä tai virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että POL2 olisi arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut menetellä lainvastaisesti tai että hänen olisi ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lainvastaisesti. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että POL2:n ei ole väitettykään olleen tietoinen siitä, että Aarnio oli Pasilan mies. Toiseksi merkitystä on sillä, että edellä hovioikeus on katsonut toisin kuin käräjäoikeus, että POL2 ei ole osallistunut helmikuussa 2012 DD:n lavastamiseen Pasilan mieheksi. POL2 ei ylipäätään ole ollut tietoinen siitä, mitä Pasilan miehen puhelimella on tuolloin tehty. Hovioikeus on edellä hyväksynyt sen käräjäoikeuden johtopäätöksen, että POL2 ei ole ollut tietoinen puhelimen kätkemisestä United Brotherhoodin Turun kerhotilaan.

Vaikka DD:n osallisuudesta vuonna 2012 törkeään huumausainerikokseen ei lopulta ole saatu näyttöä, vielä kesän kynnyksellä ja kesällä 2012 DD:n nimi on ollut esillä. POL2:n näkökulmasta kysymys on ollut todellisesta huumausainerikosta koskevasta epäilystä, eikä näyttö tue sitä, että hän olisi tullut tietoiseksi Aarnion tarkoituksesta kytkeä DD tynnyrilähetyksiä koskevaan asiakokonaisuuteen. Kerrotuissa olosuhteissa ei voida tehdä sellaista päätelmää, että POL2 olisi toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen eikä hänen ole tullut myöskään mieltää menettelevänsä lain vastaisesti, kun hän on laatinut tutkintailmoituksen DD:stä epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta.

Syyttäjä on katsonut, että POL2:n menettely täyttää ainakin tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön, minkä vuoksi asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko POL2:n menettely ollut huolimatonta. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 96–97) on todettu, että tekijältä on voinut puuttua tilaisuus menetellä huolellisesti, jos tekijän kokemusperäisen ja ammatillisen tiedon perusteella ei ollut mitään perusteltua syytä epäillä riskejä ja jos normaalilla tavalla huolellinenkaan toimija ei olisi havainnut riskejä. Selonottovelvollisuus voi vaihdella asteeltaan eri vastuuasemassa olevien henkilöiden toiminnassa tai perusteltu työnjako voi määrittää selonottovelvollisuuden rajoja eri tehtävissä toimijoille.

Hovioikeus toteaa, että POL2:lla ei lähtökohtaisesti ole ollut perusteltua syytä epäillä Aarnion toimia miltään osin laittomiksi, vaan päinvastoin hänellä on ollut oikeus luottaa esimiehensä toimenpiteiden ja esimieheltään saamiensa ohjeiden ja tietojen asianmukaisuuteen. Hänen ei ole ylipäätään näytetty olleen tietoinen Aarnion aikomuksesta kytkeä DD tynnyrijuttuun. Edellä kerrotusti epäselväksi on jäänyt, miltä osin POL2 on mahdollisesti osallistunut Haagan Shellillä tapahtuneisiin tarkkailuihin. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että hänen olisi tullut tuossa vaiheessa tai myöhemminkään havaita, että DD:hen kohdistuneissa toimenpiteissä olisi ollut kysymys lavastuksesta tai jostain muusta lainvastaisesta menettelystä. Kysymys on ollut täysin poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa törkeisiin huumausainerikoksiin syyllistynyt huumerikosyksikön päällikkö on yrittänyt lavastaa syyttömän DD:n välttääkseen tällä tavoin oman ja mahdollisesti myös rikoskumppaniensa vastuun. Se seikka, että POL2:n kertomukset asiasta tässä oikeudenkäynnissä ovat olleet ristiriidassa muun näytön kanssa ja siten epäluotettavia, ei osoita, että hän olisi ollut osallisena Aarnion poikkeukselliseen menettelyyn tai edes tietoinen siitä.

POL13:n kertomuksen perusteella asiassa on selvitetty, että Aarnio on ollut DD:n kiinniottovaiheessa yhteydessä POL13:een. Mitään muuta syytä Aarnion osallistumiselle DD:n kiinniotosta käytyyn keskusteluun ei ole voinut olla kuin se, että Aarnio on halunnut vaikuttaa siihen, että DD myös otettaisiin kiinni. Hovioikeus ei pidä uskottavana, etteikö Aarnio olisi keskustellut DD:n kiinnioton tarpeellisuudesta vastoin POL2:n kertomaa myös POL2:n kanssa. Uskottavaa sen sijaan on, että Aarnio on kertonut POL13:lle ja POL2:lle ainoastaan sen, minkä on katsonut tarpeelliseksi, ja hänen etunsa mukaista on luonnollisesti ollut pitää POL13 ja POL2 tietämättöminä todellisista tavoitteistaan. Tällaisessa tilanteessa, kun yksikön päällikkö on osallistunut DD:n kiinniottoon liittyneeseen keskusteluun ja varsin todennäköisesti myös ilmoittanut, miten DD:n kanssa tuli menetellä, on selvää, että POL2 Aarnion alaisena on myös toiminut esimiehensä kehottamalla tavalla. Näin ollen POL2:n käytettävissä olleen tiedon perusteella hänellä ei ole ollut syytä epäillä, etteikö asiassa ole ollut edellytyksiä käynnistää esitutkinta siihen liittyvine pakkokeinoineen, vaikka tosiasiassa asiaa jälkikäteen arvioitaessa edellytyksiä DD:n kiinniotolle ja pidättämiselle epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta ei ole alun perinkään ollut. Tutkintailmoituksen laatiminen ei siten osoita POL2:n rikkoneen edellä kuvattujen olosuhteiden edellyttämää huolellisuusvelvollisuutta.

Syytteen mukaan POL2:n laatima rikosilmoitus on kuitenkin ollut paitsi perusteeton, myös yksilöimätön. Rikosilmoituksen mukaan DD:tä on epäilty muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta. Tekotapoina on mainittu huumausaineen myynti, välitys, luovutus tai muu levitys. Tekoajaksi on merkitty 1.1.2012 ja tekopaikaksi Helsinki.

Rikoslain 40 luvun 9 ja 10 §:n mukaan tahallista tai tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskeva tunnusmerkistö ei täyty, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. DD:hen kohdistunut esitutkinta elokuussa 2012 on käynnistetty Aarnion aloitteesta tilanteessa, jossa hän on käyttänyt väärin esimiesasemaansa niin POL2:een kuin POL13:eenkin nähden. Aarnio on järjestellyt tapahtumia haluamallaan tavalla, ja POL2 on voinut perustellusti olettaa, että DD:n pidättäminen törkeän huumausainerikosepäilyn vuoksi olisi perusteltua. Kerrotuissa olosuhteissa POL2:n syyksi jää rikosilmoituksen puutteellinen kirjaaminen niin, että rikosilmoitus on ollut syytteessä kerrotulla tavalla yksilöimätön. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että teko on ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen huomioon ottaen edellä kuvatut ja tekoon muutoin liittyvät seikat.

Edellä todetuin perustein POL2:n syyte tahallisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on kaikilta osin hylättävä. POL2 on ollut POL13:n tavoin rikoslain 5 luvun 4 §:ssä tarkoitettu välikappale, jota Aarnio on käyttänyt rikoksensa tekemiseen.

Siten Aarnio on syyllistynyt törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen menettelemällä seuraavasti:

Aarnio on hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun ja käyttäessään julkista valtaa virkatehtävissään. Aarnio on käynnistänyt DD:hen kohdistuneen törkeään huumausainerikokseen perustuneen esitutkinnan 8010/R/55127/12, jolle ei ole ollut asiassa sovellettavan esitutkintalain (449/1987) 2 §:ssä tarkoitettuja laillisia perusteita ja jonka toimittaminen on rikkonut saman lain 8 §:ää. POL13 on toiminut asiassa tutkinnanjohtajana ja POL2 tutkijana.

Esitutkinta pakkokeinoineen on ollut tarkoitus saada kytketyksi tynnyrijuttua koskeneeseen asiakokonaisuuteen. Aarnio on vaikuttaessaan tutkintatoimiin ja pakkokeinoihin käyttänyt väärin asemaansa käskyvallassaan olleisiin POL13:een ja POL2:een nähden.

DD on 20.8.2012 otettu kiinni törkeän huumausainerikoksen osalta perusteettomasti ilman asiassa sovellettavan pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun mukaisia edellytyksiä. Samana päivänä POL2 on laatinut perusteettoman rikosilmoituksen törkeästä huumausainerikoksesta. POL13 on rikosepäilyyn perustuen määrännyt suoritettavaksi kotietsinnät DD:n kotiin Pasilassa sekä Turussa sijainneeseen United Brotherhood -järjestön kerhotilaan, jonne VV oli kätkenyt kohdassa 21 mainitun matkapuhelimen. Samana päivänä DD on perusteettomasti ilman pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun mukaisia edellytyksiä pidätetty POL13:n päätöksellä epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta.

Aarnio on syyllistynyt törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen myös rikkomalla esitutkintalain 8 §:n (449/1987), poliisilain 1, 2 ja 9 c §:n (493/1995) ja valtion virkamieslain 14 §:n mukaisen virkavelvollisuutensa virkaansa toimittaessaan ja käyttäessään siihen kuuluvaa julkista valtaa, kun hän on yrittänyt lavastaa syyttömän DD:n Pasilan mieheksi kohdissa 21 a ja b selostetulla tavalla.

Rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti ja häikäilemättömästi käyttämällä hyväksi perusoikeusherkkää esitutkinta- ja pakkokeinokoneistoa. Teko on ollut myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen erityisesti huomioon Aarnion päällystöasema poliisiorganisaatiossa ja se, että Aarnio on merkittävällä tavalla käyttänyt väärin ammatillista kokemustaan ja valmiuksiaan huumausainerikosten tutkinnassa.

Rikoksen tekoaika alkaa DD:hen kohdistuneiden lavastustoimien alkamisesta 21.2.2012 ja päättyy 22.8.2012, jolloin DD:tä on vaadittu vangittavaksi ampuma-aserikoksen perusteella.

3.4 Pohjois-Savon poliisilaitoksen esitutkinta vuonna 2012 (kohta 23)

3.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 23 katsonut Aarnion ja POL2:n syyllistyneen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen siten, että

Aarnio ja POL2 ovat yhdessä ja yhteisymmärryksessä hankkiakseen toiselle hyötyä rikkoneet esitutkintalain (449/1987) 2 ja 5 §:ään perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon ja käyttäessään julkista valtaa virkatehtävissään.

Aarnio ja POL2 ovat tahallaan vaikuttaneet siihen, että RR:n epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta ei ole käynnistetty esitutkintaa eikä RR:ään ole kohdistettu tarvittavia selvittely- ja esitutkintatoimenpiteitä Pohjois-Savon tai Helsingin poliisilaitoksen toimesta. Esitutkintalaissa tarkoitetut perusteet esitutkinnan suorittamiselle ovat olleet olemassa sekä Aarnion ja POL2:n tiedossa. Aarnio ja POL2 ovat vaikuttaneet siihen, että Kuopiossa on lopetettu telepakkokeinot, jotka ovat kohdistuneet epäiltyihin RR:n käytössä olleisiin liittymiin.

POL2 on sopinut POL30:n ja POL31:n kanssa, että epäily tutkitaan Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikössä ja että CC:n tutkinnassa saatu aineisto toimitetaan Helsinkiin. POL2 on toimittanut POL32:lta saamansa aineiston Aarniolle. Pohjois-Savon poliisilaitoksella on jääty siihen käsitykseen, että jutun tutkinta on siirtynyt RR:n osalta Helsinkiin.

Aarnio on johtamassaan yksikössä huolehtinut yhdessä POL2:n kanssa, että RR:ään kohdistuviin tutkintatoimiin ei ole ryhdytty. Aarnio on viimeistään 6.2.2012 saanut tietää POL2:n menettelystä ja RR:n rikosepäilyn perusteena olevista seikoista, minkä jälkeen hän on hyväksynyt POL2:n menettelyn.

Aarnion ja POL2:n menettelyn tarkoituksena on ollut suojata huumerikosyksikön tietolähteenä toiminutta RR:ää rikosvastuulta ilman laillista perustetta.

Teolla on tavoiteltu huomattavaa hyötyä, koska RR:ää on ollut syytä epäillä törkeästä huumausainerikoksesta, mistä hänelle olisi voitu tuomita pitkä vapausrangaistus. Lisäksi teko on törkeä ottaen huomioon Aarnion korkea asema poliisiorganisaatiossa ja se, että tekijät ovat yhdessä merkittävällä tavalla käyttäneet väärin asemaansa ja ammatillisia valmiuksiaan.

Aarnion osalta tekoajaksi on katsottu 6.2.2012–12.11.2013 ja POL2:n osalta 22.1.2012–12.11.2013.

Hovioikeudessa Aarnio ja POL2 ovat vaatineet, että syyte hylätään.

3.4.2 Johtopäätökset POL2:n osalta

POL2 on kiistänyt sopineensa RR:ää koskevan esitutkinnan siirtämisestä Helsinkiin. POL2 on kiistänyt myös velvollisuutensa esitutkinnan aloittamiseen, koska esitutkintakynnyksen ylittävää varmuutta RR:n osallisuudesta huumausainekauppaan ei ollut.

RR:ää koskevan tutkinnan siirtäminen Kuopiosta Helsinkiin

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu RR:ää koskevan tutkinnan siirtämisestä Kuopiosta Helsinkiin sekä CC:n televalvontaa koskevan aineiston toimittamisesta POL2:lle vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Tältä osin hovioikeudella ei ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että POL2:n on näytetty sopineen RR:ään kohdistuneiden rikosepäilyjen tutkinnan siirtämisestä Helsingin huumerikosyksikön tutkittavaksi. Hovioikeus katsoo, että RR:n käytössä olleisiin liittymiin kohdistettu televalvonta ei ole ollut esteenä tutkinnan siirtämiselle Helsinkiin, kun samalla oli sovittu televalvonnan lopettamisesta, koska POL2 ei ollut pitänyt sen jatkamista tarpeellisena.

Velvollisuus käynnistää esitutkinta Helsingissä

Tutkinnassa esiin tulleiden RR:n CC:lle 24.9. ja 30.11.2011 välisenä aikana lähettämien tekstiviestien sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus arvioi viestien sisällön perusteella, että POL2:n on täytynyt ymmärtää viestien liittyvän CC:n huumausainekauppaan, etenkin kun POL2:n tiedossa oli, että CC:tä epäiltiin huumausaineiden levittämisestä ja että CC:ltä oli takavarikoitu muun muassa hasista ja suuri määrä rahaa. Objektiivisesti arvioiden perusteet esitutkinnan käynnistämiselle ovat olleet riittävät.

Arvioitaessa POL2:n syyllisyyttä ja velvollisuutta aloittaa esitutkinta on otettava huomioon myös POL2:n asema Aarnion alaisena ja POL2:lla ollut käsitys RR:n toimimisesta Aarnion tietolähteenä. POL2:n näkökulmasta CC on ollut huumerikosyksikön kiinnostuksen kohteena jo syksyllä 2011, ja POL2 on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin 30.11.2011 hakenut tietoja CC:stä eri järjestelmistä. POL2:n esitutkintakertomuksen mukaan pyyntö selvitysten tekemiseen oli tullut Aarniolta. POL2 on myöhemmin muuttanut kertomustaan ja ilmoittanut, ettei muista, keneltä pyyntö oli tullut. Ottaen kuitenkin huomioon myös edellä kohdassa 3 selvitetty RR:n osallisuus Aarnion maahantuoman hasiksen levittämiseen CC:lle hovioikeus katsoo mainitun selvityksen osoittavan, että selvityspyynnön on täytynyt tulla Aarniolta.

Vastaanotettuaan Kuopiosta CC:n puhelimen purkutiedot ja RR:n televalvontatiedot POL2 on välittänyt ne Aarniolle, jonka tietokoneelta ne on myöhemmin löydetty. Hovioikeus katsoo, että vaikka sinänsä on selvää, että myös mahdollisen tietolähteen tekemät rikokset on tutkittava, POL2 on täyttänyt virkavelvollisuutensa välittämällä RR:ää koskevat tiedot esimiehelleen, jolla on ollut POL2:a paremmat mahdollisuudet arvioida, oliko RR:n syytä epäillä syyllistyneen rikokseen vai liittyikö RR:n ja CC:n yhteydenpito mahdollisesti tietolähdetoimintaan. Asiassa ei ole tullut esiin syytä epäillä, että POL2 olisi ollut tietoinen Aarnion syyllistymisestä hasiksen maahantuontiin, tai mitään muutakaan syytä siihen, miksi POL2 ei olisi voinut luottaa Aarnion kykyyn arvioida esitutkinnan tarpeellisuutta.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että POL2 olisi tahallaan laiminlyönyt virkavelvollisuutensa tai että hänen menettelynsä tarkoituksena olisi ollut suojata RR:ää rikosvastuulta. Näin ollen ensisijainen syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja toissijainen syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä.

3.4.3 Johtopäätökset Aarnion osalta

Aarnio on kiistänyt tehneensä tai hyväksyneensä RR:ää koskevia päätöksiä tai myötävaikuttaneensa niihin. Velvollisuutta esitutkinnan aloittamiseen ei ollut, koska esitutkintakynnys ei ollut ylittynyt.

RR:ää koskevan tutkinnan siirtäminen Kuopiosta Helsinkiin

Käräjäoikeus on lukenut Aarnion syyksi, että hän oli yhdessä POL2:n kanssa vaikuttanut siihen, että RR:n epäillyn törkeän huumausainerikoksen johdosta ei Pohjois-Savon poliisilaitoksen toimesta ollut käynnistetty esitutkintaa ja että telepakkokeinot, jotka olivat kohdistuneet epäiltyihin RR:n käytössä olleisiin liittymiin, oli Kuopiossa lopetettu. Perusteluissaan käräjäoikeus on kuitenkin katsonut olevan mahdollista, että POL2 oli toiminut itsenäisesti sopiessaan RR:ään kohdistuvan tutkinnan jatkamisesta Helsingissä ja pakkokeinojen lopettamisesta Kuopiossa, ja katsonut jääneen näyttämättä, että POL2 olisi toiminut Aarnion pyynnöstä sopiessaan edellä mainituista seikoista Pohjois-Savon poliisilaitoksen poliisimiesten kanssa.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut tältä osin. Asiassa ei ole esitetty näyttöä Aarnion pyrkimyksestä vaikuttaa RR:ää koskevan tutkinnan tai telepakkokeinojen lopettamiseen Kuopiossa. Syyte on tältä osin hylättävä.

Velvollisuus käynnistää esitutkinta Helsingissä

Hovioikeus on edellä kohdassa 3 katsonut RR:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen levittämällä Aarnion ohjeiden mukaisesti tämän maahantuomaa hasista CC:lle. Sen vuoksi on arvioitava, mikä merkitys itsekriminointisuojalla on Aarnion velvollisuuteen käynnistää RR:n menettelyä koskeva esitutkinta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2014:67 ilmenevin tavoin itsekriminointisuoja tarkoittaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Tämän periaatteen on katsottu sisältyvän perustuslain 21 §:ssä taattuun oikeusturvaan. Periaate on ilmaistu laintasoisesti sitovalla tavalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen g kohdassa, jonka mukaan rikossyytettä tutkittaessa ketään ei saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuihin oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin keskeisiin takeisiin kuuluu myös itsekriminointisuojaa koskevan periaatteen noudattaminen. Keskeisimmät soveltamistapaukset ovat koskeneet rikoksen esitutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä, mutta periaatteen on katsottu voivan tulla sovellettavaksi muissakin yhteyksissä.

Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, vaan se voi kaventua tai väistyä silloin, kun rikosta koskevien tietojen antaminen on välttämätöntä hengen tai terveyden vaaran torjumiseksi (KKO 2014:67 kohdat 13 ja 18).

Oikeuteen olla ilmiantamatta itseään on viitattu myös rikoslain 15 lukuun sisältyvien säännösten esitöissä (HE 6/1997 vp). Esitöissä todetaan törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä koskevan säännöksen (15 luvun 10 §) osalta yleisistä oikeudellisista periaatteista johtuvan, etteivät törkeää rikosta valmistelevat henkilöt itse ole ilmoitusvelvollisuuden piirissä (s. 44). Rikoksentekijän suojelemista koskevan säännöksen (11 §) osalta esitöissä todetaan, että saman rikoksen tekijöitä ja osallisia pidetään yhtenä ryhmänä sillä tavoin, että rangaistavaa ei ole myöskään sellainen toiminta, jonka tarkoituksena on estää toisen samaan rikokseen osallistuneen saattaminen vastuuseen rikoksesta (s. 46). Edelleen esitöiden mukaan perätöntä lausumaa koskevan rikoksen rajoitussäännös (13 §) on ilmaus yleisemmästä oikeudellisesta periaatteesta, jonka mukaan kukaan ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman oikeudellisen vastuunsa toteuttamiseen. Säännös antaa oikeuden jättää ilmaisematta sellaisen seikan, jonka ilmitulo aiheuttaisi lausuman antajalle itselleen syytteen vaaran tai vaaran joutua vastuuseen muusta lainvastaisesta teosta (s. 49).

Kuten edellä on todettu, RR on ollut Aarnion rikoskumppani levittäessään CC:lle Aarnion maahantuomaa hasista. Hovioikeus katsoo itsekriminointisuojan periaatteesta johtuvan, ettei Aarnio samaan rikokseen osallisena ole ollut velvollinen aloittamaan RR:n rikosta koskevaa esitutkintaa, koska menettelemällä esitutkintalain (449/1987) 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla Aarnio olisi myötävaikuttanut oman rikosoikeudellisen vastuunsa toteutumiseen ja saattanut itsensä syytteen vaaraan.

Edellä lausutun perusteella, ja kun tässä tapauksessa käsillä ei myöskään ole ollut sellaisia seikkoja tai olosuhteita, joiden johdosta itsekriminointisuojan voitaisiin perustellusti katsoa kaventuvan tai väistyvän jonkin sitä tärkeämpänä pidettävän oikeuden turvaamiseksi, hovioikeus katsoo, että Aarnion menettelyä ei voida lukea hänen syykseen rikoksena. Syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä tai virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä.

3.5 Perusteettomien telelupien hakeminen keväällä 2012 (kohta 8)

3.5.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja POL2:n 25.4.–25.5.2012 yhdessä syyllistyneen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen siten, että POL13 on 25.4.2012 hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n rikosilmoitukseen liittämillä tekaistuilla tiedoilla televalvontaluvat liittymiin -800 ja -816 Aarnion ja POL2:n ollessa tietoisia siitä, etteivät haetut luvat ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio ja POL2 ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta myöntämään edellä tarkoitetut luvat saadakseen televalvontatiedot Aarnion ja POL2:n käyttämistä matkapuhelimista, joilla on testattu yhteistyössä Trevoc Oy:n kanssa toteutettua järjestelyä, jossa on ollut kysymys niin sanotun anonymisaattorin kehittämisestä sekä matkapuhelinten imei-koodien vaihtamisesta ja kloonaamisesta. Aarnion ja POL2:n tarkoitus on ollut oikeudettomasti hankkimillaan ja käyttämillään televalvontatiedoilla sotkea ja harhauttaa käynnissä ollutta tynnyrijutun esitutkintaa Pasilan miehen puhelinliikenteen osalta saattamalla tynnyrijutussa hankitut televalvontatiedot epäluotettavaan valoon ja siten virkavelvollisuuksiaan rikkoen haitata tynnyrijuttuun osallisten henkilöiden rikosvastuun toteuttamista tai muuta asian selvittämistä.

Käräjäoikeuden mukaan teolla on tavoiteltu huomattavan suurta hyötyä, koska rikosvastuu, jonka välttämiseen menettely on liittynyt, on perustunut ankarasti rangaistaviin törkeisiin huumausainerikoksiin. Rikos on myös tehty erityisen suunnitelmallisesti ja Aarnion osalta myös häikäilemättömästi käyttämällä hyväksi käräjäoikeutta, poliisin salaisia tietojärjestelmiä ja niihin kirjatun rikosjutun perustietoja sekä perusoikeusherkkää pakkokeinokoneistoa, jonka osana myös poliisin toiminnalta edellytetään erityistä luotettavuutta tuomioistuimelle annettavien tietojen suhteen. Teko on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen erityisesti huomioon Aarnion päällystöasema poliisiorganisaatiossa ja se, että Aarnio ja POL2 ovat merkittävällä tavalla käyttäneet väärin ammatillista kokemustaan ja valmiuksiaan huumausainerikosten tutkinnassa.

Hovioikeudessa Aarnio ja POL2 ovat vaatineet, että syyte hylätään.

3.5.2 Näytöstä

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on tämän kohdan osalta otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu sekä kuultu samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa. Aarnio ja POL2 ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa.

PP:n muistikuvat ovat hovioikeudessa olleet merkittävästi heikommat kuin esitutkinnassa ja vielä käräjäoikeudessakin. PP on hovioikeudessa vahvistanut oikeaksi esitutkintakertomuksensa siltä osin kuin syyttäjä on siihen vedonnut. PP:n esitutkintakertomuksen mukaan anonymisaattoria oli Trevoc Oy:ssä kehitetty vuosina 2011 ja 2012. Helsingin poliisilaitokselle laitetta ei koskaan ollut myyty eikä myöskään luovutettu sen käyttöön lukuun ottamatta paria kertaa, jolloin Aarnio oli lainannut Helsingin poliisilaitoksella ja Poliisihallituksessa pidettyihin kokouksiin laitteen niin sanottua demomallia, jossa ei ollut ohjelmaa sisällä.

Anonymisaattorin niin sanottu i-malli oli syntynyt siten, että Aarnio oli kysynyt voisiko anonymisaattoriin vaihtaa imei-koodin. Toiveena oli ollut laite, joka pystyisi häivyttämään todelliset telerelaatiot ja johon myös pystyisi vaihtamaan mielensä mukaisen imei-koodin. Saatuaan myöntävän vastauksen Aarnio oli tullut POL1:n kanssa Trevoc Oy:n toimistolle mukanaan kaavio, josta oli piirretty työkappale. Kaavion oli tehnyt POL23, jonka nimi oli tuotu esiin ongelmana. Aarnio ja POL1 olivat myös kertoneet, että kaaviossa useampi liittymä kommunikoi yhteen puhelimeen, josta he käyttivät nimitystä ”Pasilan mies”. Aarnio oli halunnut tietää, voitiinko näille yhteysväleille tehdä ”anonymisointiboksi”, johon saataisiin kaaviossa olleet imei-koodit. Pasilan mies piti pystyä häivyttämään kuvasta. PP:n vastattua, että se oli mahdollista mutta vaati paljon työtä, Aarnio oli valtuuttanut käynnistämään työt ja toimittamaan prototyypin. Asialla oli ollut kiire. Laite oli pitänyt saada testiin ennen kesälomia vuonna 2012.

Prototyypin valmistuttua siinä oli käytetty Trevoc Oy:n sim-kortteja, jotka eivät kuitenkaan olleet kelvanneet Helsingin poliisilaitokselle. Poliisilaitos oli halunnut testata laitetta liikkuvassa tilanteessa eli niin, että laite oli heidän hallussaan. POL2 oli toimittanut 4–5 kappaletta Nokian vanhoja 3210-mallisia puhelimia ja latureita sekä lisäksi kaksi DNA:n prepaid-liittymän sim-korttia ja ilmoittanut kaksi muuta prepaid-numeroa, joiden kanssa laite kommunikoisi. DNA:n prepaid-kortit oli laitettu Nokian puhelimiin, joihin siinä vaiheessa oli vaihdettu imei-koodit. Laitetta oli poliisilaitoksella testattu muutaman päivän ajan, jonka jälkeen se oli palautettu. Silloin oli käynyt ilmi, että poliisilaitos ei ollut hankkimassa laitetta itselleen, vaan sen tarve oli koskenut vain testaamista. PP:n käsityksen mukaan laite ei koskaan ole ollut poliisilaitoksen operatiivisessa käytössä, koska he eivät olisi pystyneet operoimaan sillä ilman PP:tä.

PP:n mukaan laite oli testeissä osoittautunut toimivaksi ja Aarnio sekä POL2 olivat olleet siihen tyytyväisiä. Trevoc Oy:lle oli koko ajan ollut selvää, että laite toimii, mutta PP:lle oli syntynyt sellainen vaikutelma, että Aarnio ei sitä uskonut, minkä vuoksi sitä oli pitänyt testata Helsingin poliisilaitoksen sim-korteilla. Laitteen toimivuutta ei ollut pystytty toteamaan mitenkään muuten kuin hakemalla liittymiin televalvontatiedot.

3.5.3 Lupien perusteettomuus

Televalvontaluvat prepaid-liittymiin -800 ja -816 ajalle 20.4.–25.5.2012 on haettu 25.4.2012. Esitetyn selvityksen mukaan Aarnio ja PP ovat edellisenä päivänä 24.4.2012 viestitelleet ”simmeilystä” ja samana päivänä on alkanut mainittujen liittymien välinen viestittely. PP:n esitutkintakertomuksesta ilmenee, että ”simmeilyllä” oli tarkoitettu niin sanotun i-mallin anonymisaattorin kehittämistä. Prototyyppi oli valmistunut ja laitetta piti päästä kokeilemaan.

Liittymien televalvontatiedot ajalta 27.4.–3.5.2012 ovat olleet tallennettuna POL2:n työhuoneesta takavarikoidulle muistitikulle tiedostonimillä eka_testiluuri ja toka_luuri. Televalvontatiedoista ilmenee, että liittymillä on ollut vain niiden välistä keskinäistä viestittelyä. POL2 on lähettänyt tiedot Aarniolle. POL2:n hallusta on takavarikoitu mainittuja liittymiä koskevat televalvontatiedot myös ajalta 8.–10.5.2012. Niiden mukaan molemmat liittymät ovat 10.5.2012 olleet samaan aikaan kytkettynä matkapuhelimiin, joilla on ollut sama imei-tunnus.

PP:n mukaan mainitut kaksi liittymää olivat Helsingin poliisilaitoksen omia liittymiä, joita oli haluttu käyttää anonymisaattorin testauksessa. Testaus olisi ollut helpompaa Trevoc Oy:n liittymillä, mutta asiakas oli halunnut käyttää omia liittymiään.

Ottaen huomioon lisäksi liittymien paikantumisista esitetty selvitys, joka viittaa vahvasti siihen, että liittymät ovat olleet Aarnion ja POL2:n käytössä, hovioikeudella ei ole syytä arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus. Aarnion ja POL2:n kertomukset asiasta ovat olleet kirjallinen näyttö huomioon ottaen täysin epäuskottavia. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että televalvontaluvat on haettu Aarnion ja POL2:n omassa käytössä olleisiin liittymiin ja että niitä on käytetty anonymisaattorin testaamiseen. Televalvontalupien hakemiseen ei siten ole ollut laillista perustetta. Hakemalla luvat ilman laillista perustetta Aarnio ja POL2 ovat rikkoneet virkavelvollisuutensa.

Tämän jälkeen on vielä arvioitava, täyttääkö Aarnion tai POL2:n menettely virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. Syytteen mukaan Aarnion ja POL2:n tarkoitus on ollut oikeudettomasti hankkimillaan ja käyttämillään televalvontatiedoilla sotkea tynnyrijutun esitutkintaa ja siten hankkia hyötyä Aarniolle ja muille tynnyrijuttuun osallisille haittaamalla heidän rikosvastuunsa toteutumista.

3.5.4 Johtopäätökset Aarnion osalta

Hovioikeus on edellä katsonut, että Aarnio on Pasilan mies ja että hän on Pasilan miehen puhelinten avulla järjestellyt huumausaineiden maahantuontia. Siten Aarniolla on ollut motiivi pyrkiä sotkemaan puhelinliikennettä koskevaa esitutkintaa ja saattaa tynnyrijutussa hankitut televalvontatiedot epäluotettavaan valoon.

Pasilan miehen henkilöllisyyttä on KRP:n toimesta pyritty aktiivisesti selvittämään kevään ja kesän 2012 aikana. KRP:n POL24 on informoinut tutkinnan vaiheista POL13:a ainakin 10.5. ja 24.5.2012 lähettämissään sähköpostiviesteissä, jotka POL13 on välittänyt Aarniolle ja POL2:lle. Lisäksi POL24 on 13.6.2012 lähettämänsä sähköpostin liitteenä toimittanut POL13:lle luettelon Pasilan miehen matkapuhelimista ja liittymistä.

Pasilan miehen liittymiä on selvitetty myös Helsingin poliisilaitoksen ja KRP:n edustajien kesken 15.6.2012 pidetyssä kokouksessa. Kokouksessa on käsitelty Pasilan miehen liittymiä ja erityisesti sitä, oliko KRP tutkimuksissaan törmännyt Helsingin huumerikosyksikön viranomaisoperaatioon tai tietolähdetoimintaan. Helsingin poliisilaitoksen POL15:n kertomuksesta ilmenee, että mainitussa kesäkuun kokouksessa ei vielä ollut käsitelty anonymisaattoria. Myöhemmässä kokouksessa sen sijaan Aarnio oli selityksenä KRP:n televalvontatiedoille esitellyt anonymisaattoria ja sen toimintaperiaatteita hyvin yksityiskohtaisesti. POL15 oli tulkinnut Aarnion esityksen niin, että laitetta oli käytetty Helsingin poliisilaitoksella ja sen vuoksi teletiedot olivat olleet sekaisin.

Hovioikeus katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että Aarnio on pyrkinyt johtamaan tynnyrijutun esitutkintaa harhaan siten, että hän on selityksenä KRP:n tutkinnassa olleiden liittymien paikantumiselle Pasilaan esitellyt anonymisaattorin prototyyppiä ja sen ominaisuuksia sekä antanut ymmärtää, että televalvontatiedot selittyisivät anonymisaattorin käytöllä Helsingin poliisilaitoksella. Toisaalta mitään näyttöä ei ole esitetty siitä, että Aarnio olisi esittänyt oikeudettomasti hankkimiaan televalvontatietoja esimiehilleen tai KRP:lle tai muutoinkaan varsinaisesti käyttänyt niitä tynnyrijutun esitutkinnan harhauttamiseen. Perusteettomien televalvontalupien hankkiminen on kuitenkin liittynyt osana syytteessä tarkoitettuun Aarnion suunnittelemaan järjestelyyn, jolla hänen tarkoituksenaan on ollut sotkea käynnissä ollutta tynnyrijutun esitutkintaa ja siten hankkia hyötyä itselleen ja muille tynnyrijuttuun osallisille haittaamalla heidän rikosvastuunsa toteutumista.

Aarnio on menettelyllään syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen. Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla virka-aseman väärinkäyttämistä on pidettävä törkeänä. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen Aarnion syyksilukemisen osalta kohdassa 8 ei ole.

3.5.5 Johtopäätökset POL2:n osalta

POL2:n osalta on kysymys siitä, ulottuuko hänen tahallisuutensa tynnyrijutun esitutkinnan sotkemiseen ja tarkoitukseen haitata Aarnion sekä muiden tynnyrijuttuun osallisten rikosvastuun toteutumista. Tahallisuus edellyttää, että POL2 on tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä, että Aarnion tarkoituksena on ollut käyttää televalvontatietoja tynnyrijutun sotkemiseen haitatakseen oman ja rikoskumppaniensa rikosvastuun toteutumista.

Käräjäoikeus on katsonut POL2:n syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämiseen, koska hän oli tiennyt, että anonymisaattorin testaamisella oli pyritty tynnyrijutussa saatujen teletietojen luotettavuuden horjuttamiseen ja tätä kautta KRP:n tutkinnan haittaamiseen. Teletiedot olivat KRP:n tutkinnan kannalta oleellisia ja POL2:n oli täytynyt ymmärtää, että imei-tunnusten epäluotettavaksi osoittaminen haittasi merkittävästi KRP:n tutkintaa. Toisaalta käräjäoikeus on katsonut POL2:n olleen mukana testauksessa tietämättä testauksen todellista tarkoitusta.

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että asiassa ei ole tullut esiin syytä epäillä, että kukaan muu Helsingin poliisilaitoksella kuin Aarnio itse olisi tiennyt hänen olevan Pasilan mies. Epäselvää toisaalta on, kuinka paljon Aarnio on kertonut POL2:lle anonymisaattorin testaamisen tarkoituksesta. POL2:n oma kertomuskaan ei tätä valaise, koska hän ei ole kertonut tapahtumista totuudenmukaisesti. Kuitenkin on selvää, että Aarnion intressissä ei ole ollut paljastaa POL2:lle lainvastaisia tarkoitusperiään. Kirjallisesta todistelusta on pääteltävissä, että POL2 on tiennyt järjestelyn liittyvän anonymisaattorin testaamiseen ja imei-koodin vaihtamiseen, mutta tämä ei osoita hänen tienneen siitä, miten hänen toimensa ovat tosiasiallisesti edistäneet Aarnion toimesta tapahtuvaa tutkinnan sotkemista. Imei-koodin vaihtamisen osoittaminen mahdolliseksi ei ylipäätään voi olla tutkinnan haittaamista, sillä tällaisen tosiseikan esiintuominen on ennemminkin omiaan edistämään aineellisen totuuden selvittämistä. Näyttämättä on jäänyt, että POL2 olisi ollut tietoinen Aarnion pyrkimyksestä välttää omaa tai muiden rikosvastuuta tai myöskään siitä, että järjestelyn tarkoituksena olisi muutoinkaan ollut sotkea tai haitata KRP:n rikostutkintaa. Kun POL2:n teolla ei siten ole katsottava tavoitellun hyötyä itselle tai toiselle taikka haitan tai vahingon aiheuttamista, virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö ei täyty. Syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä on näin ollen hylättävä.

Hakemalla televalvontaluvat ilman laillista perustetta POL2 on kuitenkin rikkonut virkavelvollisuutensa. Teon moitittavuutta vähentää se, että televalvontalupien hakeminen poliisin käytössä olleisiin puhelimiin ei ole loukannut kenenkään ulkopuolisen oikeuksia. Moitittavuutta vähentää myös se, että POL2 on toiminut esimiehensä ohjeiden mukaisesti tietämättä toiminnan taustalla olevaa todellista tarkoitusta. Teko ei ole kuitenkaan kokonaisuutena arvioiden vähäinen, sillä se on tehty käyttämällä hyväksi käräjäoikeutta, poliisin salaisia tietojärjestelmiä ja perusoikeusherkkää pakkokeinokoneistoa.

POL2:n syyksi on kohdassa 8 luettava virkavelvollisuuden rikkominen hakemalla televalvontaluvat ilman laillista perustetta seuraavasti:

POL2 on tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. POL13 on hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n rikosilmoitukseen liittämillä tekaistuilla tiedoilla Helsingin käräjäoikeuden pakkokeino-osastolta 25.4.2012 televalvontaluvat osin takautuvasti ajalle 20.4.–25.5.2012 liittymiin -800 ja -816. POL2 on tiennyt, että haetut luvat eivät ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

POL2 ja Aarnio ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta myöntämään edellä tarkoitetut luvat väärien tietojen perusteella saadakseen televalvontatiedot heidän käyttämistään matkapuhelimista, joilla on testattu yhteistyössä Trevoc Oy:n kanssa toteutettua järjestelyä, jossa on ollut kysymys niin sanotun anonymisaattorin kehittämisestä sekä matkapuhelinten imei-koodien vaihtamisesta ja kloonaamisesta.

Teko ei ole huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Tekoajaksi on katsottava 25.4.2012, jolloin televalvontaluvat on haettu.

3.6 Perusteettomien telelupien hakeminen kesällä 2012 (kohta 10)

3.6.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja POL2:n 19.6.–18.7.2012 yhdessä syyllistyneen törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen siten, että POL13 on hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n antamilla tekaistuilla tiedoilla televalvontaluvat liittymiin -952 ja -806 sekä -391 ja -305 Aarnion ja POL2:n ollessa tietoisia siitä, etteivät haetut luvat ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio ja POL2 ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta myöntämään edellä tarkoitetut luvat saadakseen televalvontatiedot Aarnion ja POL2:n käyttämistä matkapuhelimista, joilla on testattu yhteistyössä Trevoc Oy:n kanssa toteutettua järjestelyä, jossa on ollut kysymys niin sanotun anonymisaattorin kehittämisestä sekä matkapuhelinten imei-koodien vaihtamisesta ja kloonaamisesta. Aarnion ja POL2:n tarkoitus on ollut oikeudettomasti hankkimillaan ja käyttämillään televalvontatiedoilla sotkea ja harhauttaa käynnissä ollutta tynnyrijutun esitutkintaa Pasilan miehen puhelinliikenteen osalta saattamalla tynnyrijutussa hankitut televalvontatiedot epäluotettavaan valoon ja siten virkavelvollisuuksiaan rikkoen haitata tynnyrijuttuun osallisten henkilöiden rikosvastuun toteuttamista tai muuta asian selvittämistä.

Käräjäoikeuden mukaan teolla on tavoiteltu huomattavan suurta hyötyä, koska rikosvastuu, jonka välttämiseen menettely on liittynyt, on perustunut ankarasti rangaistaviin törkeisiin huumausainerikoksiin. Rikos on myös tehty erityisen suunnitelmallisesti ja Aarnion osalta myös häikäilemättömästi käyttämällä hyväksi käräjäoikeutta, poliisin salaisia tietojärjestelmiä ja niihin kirjatun rikosjutun perustietoja sekä perusoikeusherkkää pakkokeinokoneistoa, jonka osana myös poliisin toiminnalta edellytetään erityistä luotettavuutta tuomioistuimelle annettavien tietojen suhteen. Teko on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen erityisesti huomioon Aarnion päällystöasema poliisiorganisaatiossa ja se, että Aarnio ja POL2 ovat merkittävällä tavalla käyttäneet väärin ammatillista kokemustaan ja valmiuksiaan huumausainerikosten tutkinnassa.

POL1:n osalta käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että POL1 olisi ollut tietoinen telelupien hakemisesta tai osallistunut niiden taustalla olleeseen testaukseen. Käräjäoikeus on hylännyt POL1:een kohdistetun syytteen törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä vaihtoehtoiset syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hovioikeudessa Aarnio ja POL2 ovat vaatineet, että syyte hylätään. Syyttäjä on vaatinut, että POL1 tuomitaan törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä taikka vaihtoehtoisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

3.6.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on tämän kohdan osalta otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu sekä kuultu samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa. Aarnio, POL2 ja POL1 ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa. PP:n kertomuksen osalta hovioikeus viittaa edellä kohdassa 8 lausuttuun.

Prepaid-liittymien -952 ja -806 televalvontaluvat ajalle 19.6.–18.7.2012 on haettu 19.6.2012. Samana päivänä on alkanut liittymien välinen yhteydenpito tekstiviestein. Liittymillä on ollut vain niiden välistä keskinäistä yhteydenpitoa. Liittymien televalvontatiedot on takavarikoitu POL2:n virkasähköpostitililtä ja henkilökohtaiselta verkkolevyltä tiedostonimillä RIVER_1 ja RIVER_2. Televalvontatiedoista ilmenee, että liittymä -806 on ollut 19.6.–18.7.2012 välisenä aikana kytkettynä Aarnion työhuoneesta takavarikoituun Nokia C1 -matkapuhelimeen.

Vastaavasti televalvontaluvat prepaid-liittymiin -391 ja -305 ajalle 28.6.–1.7.2012 on haettu 3.7.2012. Liittymien välinen yhteydenpito tekstiviestein on alkanut 28.6.2012. Myös näillä liittymillä on ollut vain niiden välistä keskinäistä yhteydenpitoa. Näiden liittymien televalvontatiedot ovat olleet tallennettuna POL2:n työpisteestä takavarikoidulle muistitikulle tiedostonimillä Kone_dna_vastapää ja kone_dna. Televalvontatiedoista ilmenee, että liittymä -391 on ollut 28.6.–1.7.2012 välisenä aikana kytkettynä edellä mainittuun Aarnion työhuoneesta takavarikoituun matkapuhelimeen.

PP:n mukaan myös tässä on ollut kysymys anonymisaattorin testausjaksosta. Anonymisaattori oli käynnistetty Trevoc Oy:n tiloissa ja POL2 oli ottanut sen mukaansa. Liittymä -305 on ollut kytkettynä anonymisaattorin päätelaitteeseen. Tiedostonimessä ”kone” on tarkoittanut anonymisaattorissa olevaa tietokonetta, joka ohjasi toimintaa. Kysymyksessä oli kaksi testausjaksoa, joissa anonymisaattorin imei-tunnus on pidetty samana.

Ottaen lisäksi huomioon liittymien paikantumisista esitetty selvitys, joka viittaa vahvasti siihen, että liittymät ovat olleet Aarnion ja POL2:n käytössä, hovioikeudella ei ole syytä arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus. Aarnion ja POL2:n kertomukset asiasta ovat olleet kirjallinen näyttö huomioon ottaen täysin epäuskottavia. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että televalvontaluvat on haettu Aarnion ja POL2:n omassa käytössä olleisiin liittymiin ja että niitä on käytetty anonymisaattorin testaamiseen. Televalvontalupien hakemiseen ei siten ole ollut laillista perustetta. Hakemalla luvat ilman laillista perustetta Aarnio ja POL2 ovat rikkoneet virkavelvollisuutensa.

Arvioidessaan, täyttääkö Aarnion menettely virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön, hovioikeus katsoo edellä kohdassa 8 mainituilla perusteilla näytetyksi, että perusteettomien televalvontalupien hankkiminen on liittynyt osana syytteessä tarkoitettuun Aarnion suunnittelemaan järjestelyyn, jolla hänen tarkoituksenaan on ollut sotkea käynnissä ollutta tynnyrijutun esitutkintaa ja siten hankkia hyötyä itselleen ja muille tynnyrijuttuun osallisille haittaamalla heidän rikosvastuunsa toteutumista.

Aarnio on menettelyllään syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen. Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla virka-aseman väärinkäyttämistä on pidettävä törkeänä. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen Aarnion syyksilukemisen osalta kohdassa 10 ei ole.

POL2:n osalta hovioikeus katsoo niin ikään kohdassa 8 mainituilla perusteilla jääneen näyttämättä, että POL2 olisi ollut tietoinen Aarnion pyrkimyksestä välttää omaa tai muiden rikosvastuuta tai myöskään siitä, että järjestelyn tarkoituksena olisi muutoinkaan ollut sotkea tai haitata KRP:n rikostutkintaa. Kun POL2:n teolla ei ole katsottava tavoitellun hyötyä itselle tai toiselle taikka haitan tai vahingon aiheuttamista, virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö ei täyty. Sen vuoksi syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä on myös tässä kohdassa hänen osaltaan hylättävä.

POL2:n syyksi on kohdassa 10 luettava virkavelvollisuuden rikkominen hakemalla televalvontaluvat ilman laillista perustetta seuraavasti:

POL2 on tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. POL13 on hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n antamilla tekaistuilla tiedoilla Helsingin käräjäoikeuden pakkokeino-osastolta tiettyyn rikosilmoitukseen perusteettomasti ja näennäisesti liitetyt televalvontaluvat. POL2 on tiennyt, että haetut luvat eivät ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

POL2 ja Aarnio ovat käyttäneet yllä mainittuja liittymiä tai olleet niihin yhteydessä ja viestinnällään osallistuneet televalvontoihin liittyneisiin testijärjestelyihin. POL2 on merkitty yllä mainitun rikosilmoituksen asiaan tutkijaksi.

POL2 ja Aarnio ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta väärien ja harhaanjohtavien tietojen perusteella myöntämään edellä tarkoitetut oikeudettomat luvat saadakseen televalvontatiedot heidän käytössään olleista matkapuhelimista, joiden avulla on testattu Trevoc Oy:n valmistamaa laitetta (anonymisaattori).

Teko ei ole huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Tekoajaksi POL2:n osalta on katsottava 19.6.–3.7.2012.

POL1:n osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että POL1:n ei ole näytetty tienneen telelupien hakemisesta testauksessa käytettyihin liittymiin. Vaikka POL1 olisikin tiennyt osallistuvansa anonymisaattorin testaamiseen, näyttämättä on jäänyt, että hän olisi ollut tietoinen Aarnion pyrkimyksestä välttää omaa tai muiden rikosvastuuta tai siitä, että järjestelyn tarkoituksena on ollut sotkea ja haitata KRP:n rikostutkintaa. Syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on näin ollen hylättävä.

Sinänsä anonymisaattorin testaaminen ei ole ollut laitonta, eikä mahdollinen osallistuminen testaamiseen esimiehen ohjeiden mukaisesti osoita POL1:n toimineen huolimattomasti. Sen vuoksi myöskään tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö ei POL1:n kohdalla täyty. Syytä käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen POL1:n osalta ei ole.

3.7 Perusteettomien telelupien hakeminen alkuvuonna 2013 (kohta 11)

3.7.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja POL2:n syyllistyneen yhdessä 9.1.–9.2.2013 törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen siten, että POL13 on 9.1.2013 hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n rikosilmoitukseen liittämillä perusteettomilla ja tekaistuilla tiedoilla televalvontaluvat liittymiin -263 ja -557 Aarnion ja POL2:n ollessa tietoisia siitä, etteivät haetut luvat ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio ja POL2 ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta myöntämään edellä tarkoitetut luvat saadakseen televalvontatiedot Aarnion ja POL2:n käyttämistä matkapuhelimista, joilla on testattu yhteistyössä Trevoc Oy:n kanssa toteutettua järjestelyä, jossa on ollut kysymys niin sanotun anonymisaattorin kehittämisestä sekä matkapuhelinten imei-koodien vaihtamisesta ja kloonaamisesta. Aarnion ja POL2:n tarkoitus on ollut oikeudettomasti hankkimillaan ja käyttämillään televalvontatiedoilla sotkea ja harhauttaa käynnissä ollutta tynnyrijutun esitutkintaa Pasilan miehen puhelinliikenteen osalta saattamalla tynnyrijutussa hankitut televalvontatiedot epäluotettavaan valoon ja siten virkavelvollisuuksiaan rikkoen haitata tynnyrijuttuun osallisten henkilöiden rikosvastuun toteuttamista tai muuta asian selvittämistä.

Käräjäoikeuden mukaan teolla on tavoiteltu huomattavan suurta hyötyä, koska rikosvastuu, jonka välttämiseen menettely on liittynyt, on perustunut ankarasti rangaistaviin törkeisiin huumausainerikoksiin. Rikos on myös tehty erityisen suunnitelmallisesti ja Aarnion osalta myös häikäilemättömästi käyttämällä hyväksi käräjäoikeutta, poliisin salaisia tietojärjestelmiä ja niihin kirjatun rikosjutun perustietoja sekä perusoikeusherkkää pakkokeinokoneistoa, jonka osana myös poliisin toiminnalta edellytetään erityistä luotettavuutta tuomioistuimelle annettavien tietojen suhteen. Teko on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä ottaen erityisesti huomioon Aarnion päällystöasema poliisiorganisaatiossa ja se että Aarnio ja POL2 ovat merkittävällä tavalla käyttäneet väärin ammatillista kokemustaan ja valmiuksiaan huumausainerikosten tutkinnassa.

Hovioikeudessa Aarnio ja POL2 ovat vaatineet, että syyte hylätään.

3.7.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on tämän kohdan osalta otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu sekä kuultu samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa. Aarnio ja POL2 ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa. PP:n kertomuksen osalta hovioikeus viittaa edellä kohdassa 8 lausuttuun.

POL13 on POL2:n pyynnöstä 9.1.2013 hakenut televalvontaluvat prepaid-liittymiin -263 ja -557 ajalle 24.10.2012–9.2.2013. POL2:n mukaan televalvontaluvat näihin liittymiin oli haettu tietolähdetiedon oikeellisuuden varmistamiseksi sen jälkeen, kun POL2 oli saanut vanhalta tietolähteeltä tiedoksi kaksi puhelinnumeroa, joista toiseen oli pitänyt tulla huumekätkön koordinaatit ja toiseen oli pitänyt vain vastata.

Esitetyn selvityksen mukaan näillä liittymillä on ollut vain niiden välistä keskinäistä yhteydenpitoa. POL2 on kertonut jossakin vaiheessa vastaanottaneensa puhelimet tietolähteeltä ja antaneensa liittymän -557 Aarniolle ja ilmoittaneensa, että siihen oli tulossa ”mälli”. Liittymä -263 oli jäänyt POL2:lle, joka oli laittanut sen PP:ltä saamaansa puhelimeen.

POL2:n kertomus on tämänkin kohdan osalta täysin epäuskottava, varsinkin ottaen huomioon liittymien paikantumisista ja niiden välisestä yhteydenpidosta aikavälillä 9.–24.1.2013 esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä selvitys. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että televalvontaluvat on haettu Aarnion ja POL2:n omassa käytössä olleisiin liittymiin ja että niitä on käytetty anonymisaattorin testaamiseen. Telekuuntelulupien hakemiseen ei siten ole ollut laillista perustetta. Hakemalla televalvontaluvat ilman laillista perustetta Aarnio ja POL2 ovat rikkoneet virkavelvollisuutensa.

Myös tämän kohdan osalta on vielä arvioitava, täyttääkö Aarnion tai POL2:n menettely virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. Käräjäoikeuden mukaan Aarnion ja POL2:n tarkoitus on ollut oikeudettomasti hankkimillaan ja käyttämillään televalvontatiedoilla sotkea tynnyrijutun esitutkintaa ja siten hankkia hyötyä Aarniolle ja muille tynnyrijuttuun osallisille haittaamalla heidän rikosvastuunsa toteutumista.

Edellä jaksossa 3.5.4 todetuin tavoin Pasilan miehen liittymiä oli KRP:n toimesta selvitetty aktiivisesti kevään ja kesän 2012 aikana, jolloin Aarnio oli tarjonnut anonymisaattorin käyttöä selityksenä televalvontatiedoille ja antanut ymmärtää, että televalvontatiedot selittyivät anonymisaattorin käytöllä Helsingin poliisilaitoksella. Syksyllä 2012 asian selvittelyä oli jatkettu Poliisihallituksen johdolla. KRP:n POL25:n mukaan Aarnio oli 22.11.2012 pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut Pasilan miehen liittymien olevan ”Helsingin pakkaa” eli että ne liittyivät tavalla tai toisella Helsingin poliisilaitoksen toimintaan. Seuraavassa kokouksessa 7.12.2012 Aarnio oli vielä vahvistanut saman asian, jonka jälkeen POL25 oli päättänyt lopettaa asiaan liittyvät telepakkokeinot.

Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole tullut esiin mitään siihen viittaavaa, että anonymisaattorin testaaminen olisi enää 9.1.2013 ollut tarpeen KRP:n suorittaman esitutkinnan sotkemiseksi. Ajallisesti televalvontojen hakeminen vielä tammikuussa 2013 viittaa pikemminkin siihen, että testaamisella oli haluttu varmistaa laitteen toiminta ennen sen esittelemistä tammikuun 2013 lopulla Poliisihallitukselle. POL25:lle Aarnion selitys Pasilan miehen puhelinten kuulumisesta ”Helsingin pakkaan” oli riittänyt. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Aarnion tarkoitus olisi enää 9.1.2013 ollut televalvontatiedot hakemalla haitata tynnyrijutun esitutkintaa ja pyrkiä estämään hänen ja muiden siihen osallisten rikosvastuun toteutumista. POL2:lla ei edellä kohtien 8 ja 10 osalta todetut seikat huomioon ottaen ole tällaista tarkoitusta näytetty alun perinkään olleen. Kun Aarnion ja POL2:n teoilla ei ole katsottava tavoitellun hyötyä itselle tai toiselle taikka haitan tai vahingon aiheuttamista, virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö ei täyty. Sen vuoksi syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä on hylättävä.

Aarnion ja POL2:n syyksi on kohdassa 11 luettava virkavelvollisuuden rikkominen hakemalla televalvontaluvat ilman laillista perustetta seuraavasti:

Aarnio ja POL2 ovat yhdessä tahallaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolain säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. POL13 on hakenut Aarnion aloitteesta ja POL2:n rikosilmoitukseen liittämillä perusteettomilla ja tekaistuilla tiedoilla televalvontaluvat liittymiin -263 ja -557 Aarnion ja POL2:n ollessa tietoisia siitä, etteivät haetut luvat ole liittyneet käynnissä olleisiin esitutkintoihin eikä niille ole ollut pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:n (450/1987) mukaisia edellytyksiä tai muutakaan laillista perustetta.

Aarnio ja POL2 ovat erehdyttäneet käräjäoikeutta myöntämään edellä tarkoitetut luvat saadakseen televalvontatiedot Aarnion ja POL2:n käyttämistä matkapuhelimista, joilla on testattu yhteistyössä Trevoc Oy:n kanssa toteutettua järjestelyä, jossa on ollut kysymys niin sanotun anonymisaattorin kehittämisestä sekä matkapuhelinten imei-koodien vaihtamisesta ja kloonaamisesta.

Teko ei ole huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Tekoajaksi on katsottava 9.1.2013.

4 Muut huumausainerikoksia koskevat syytteet

4.1 Hasiksen levitys vuonna 2010 (kohta 15)

4.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion ja KK:n syyllistyneen 20.5.–9.11.2010 törkeään huumausainerikokseen pitämällä yhdessä laittomasti hallussaan vähintään kolmea kiloa hasista siten, että Aarnio oli myynyt sanotun suuruisen hasiserän KK:lle. Lisäksi KK oli tilittänyt Aarniolle hasiksen myyntituloja ainakin 6 000 euroa.

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen siltä osin kuin Aarnion on väitetty KK:n välityksellä myyneen mainitun hasiserän MM:lle.

Hovioikeudessa Aarnio ja KK ovat vaatineet, että syyte hylätään. Syyttäjä on hakenut muutosta ainoastaan MM:n osalta ja toistanut käräjäoikeudessa MM:ään kohdistamansa syytteen. Lisäksi syyttäjä on vaatinut toissijaisesti, että MM:n joka tapauksessa katsotaan laittomasti levittämistarkoituksessa yrittäneen hankkia kolmen kilon hasiserän KK:lta.

4.1.2 Johtopäätökset Aarnion ja KK:n osalta

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu Aarnion ja KK:n välisestä viestittelystä 27.7. ja 10.10.2010 välisenä aikana vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että 27.7. ja 31.8.2010 välisenä aikana lähetetyt viestit liittyvät toisiinsa ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden ilman mitään viitteitä siitä, että viestiketjusta puuttuisi viestejä.

Aarnio on ensin 27.7. tiedustellut KK:lta, onko Tapsa löytynyt, ja saatuaan myöntävän vastauksen ilmoittanut 30.7. ”Okei. On mitä tarjota”. KK on 27.8. ilmoittanut suunnittelevansa Aarnion luo matkustamista ja tiedustellut ”Millainen on siellä työtilanne” ja ”Onko siellä vielä kaikki hyvin”. Hovioikeuden arvion mukaan nämä tiedustelut viittaavat Aarnion aikaisempaan ilmoitukseen ”On mitä tarjota” ja koskevat hasiksen saatavuutta.

Aarnion vastaukset 28.8. ”Siinä ja siinä. Tiedustelen” ja 30.8. ”Ehkä vähän” sekä KK:n samana päivänä ilmoittama ”Mulla on vaikeuksia tulla ennen torstaita. Kolme tarviis” sekä Aarnion tähän 30.8. antama vastaus ”En osaa sanoa varmaksi mutta yritetään” ja 31.8. lähettämä viesti ”Tule jo torstaina voidaan rauhassa katsoa miten edetään” muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden ja myös selvästi viittaavat Aarnion aikaisempaan viestiin ”On mitä tarjota”. Viestien sisällön perusteella Aarnion ja KK:n selitys, jonka mukaan Aarnion 30.7. lähettämä viesti ”On mitä tarjota” ja KK:n 30.8. Aarniolle lähettämä viesti ”Kolme tarviis” koskisi vihjepalkkion maksamista, ei ole uskottava. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että viestit ovat koskeneet kolmen kilon suuruista hasiserää, jota KK on ollut ostamassa Aarniolta.

Aarnion ja KK:n välinen viestittely osoittaa, että Aarnio ja KK ovat tavanneet torstaina 2.9. ja myös seuraavana päivänä 3.9. Käräjäoikeuden tuomion mukaan Aarnio on näillä tapaamisilla luovuttanut KK:lle tämän 30.8. tilaaman hasismäärän. Hovioikeus toteaa, että syyttäjän esittämä näyttö tältä osin muodostuu yksinomaan edellä mainitusta viestittelystä eikä välitöntä näyttöä hasiksen luovuttamisesta tai sitä koskevasta maksutapahtumasta ole esitetty. Käräjäoikeuden viittaama mahdollinen 6 000 euron maksutapahtuma 24.5. ei syyttäjänkään mukaan ole liittynyt tähän hasiserään.

Hovioikeus katsoo, ettei edellä selostettujen viestien perusteella voida päätellä, että Aarniolla olisi ollut hallussaan KK:n tarvitsema kolmen kilon hasiserä. Aarnion KK:lle lähettämät vastaukset ”Siinä ja siinä. Tiedustelen”, ”Ehkä vähän”, ”En osaa sanoa varmaksi mutta yritetään” ja ”Tule jo torstaina voidaan rauhassa katsoa miten edetään” viittaavat pikemminkin siihen, että Aarniolla ei ole ainakaan vielä 31.8. ollut hallussaan KK:n tarvitsemaa määrää hasista. Syytettä vastaan puhuu myös se, että KK:n yhteydenpito MM:ään on alkanut vasta 6.10. eli runsaan kuukauden kuluttua mainituista tapaamisista. Tähän nähden ei ole uskottavaa, että Aarnio olisi jo 2. tai 3.9. luovuttanut suuren määrän hasista KK:lle. Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa Aarnion ja KK:n välisestä yhteydenpidosta esitetty selvitys ei riitä näytöksi huumausaineen luovuttamisesta tai hallussapidosta. Syyte törkeästä huumausainerikoksesta kohdassa 15 on Aarnion ja KK:n osalta hylättävä.

4.1.3 Johtopäätökset MM:n osalta

MM:n osalta on kysymys siitä, onko hän ostanut ja vastaanottanut Aarniolta KK:n välityksin mainitun kolmen kilon hasiserän, ja toissijaisesti siitä, onko hän yrittänyt levittämistarkoituksessa hankkia KK:lta mainitun hasiserän.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla KK:n ja MM:n välillä on 6. ja 10.10. välisenä aikana ollut runsaasti viestittelyä. Tämän jälkeen KK on 10.10. lähettänyt Aarniolle ensin viestin, jonka mukaan ”T:n tapaaminen ei onnistunut joten minulle on vaikea hoitaa homma niinkuin piti” ja myöhemmin samana päivänä viestin ”Pitäisi perua se tapaaminen. Kun tyhjin käsin jäin.” Hovioikeus katsoo mainitun viestityksen osoittavan, että KK:lla on ollut tarkoitus tavata MM, mutta tapaaminen ei ole toteutunut. Viestit viittaavat myös siihen, että tämän vuoksi jokin mahdollisesti hasikseen liittynyt asia on jäänyt hoitamatta. Epäselväksi on jäänyt, miksi tapaaminen ei ole toteutunut.

Palattuaan Hollannista Suomeen 8.11. KK on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin lähettänyt MM:lle seuraavana aamuna viestin, johon tämä on vastannut, ja vielä aamupäivällä uuden viestin. Paikantumistietojen perusteella MM on myöntämällään tavalla ollut viestit vastaanottaessaan tulossa Helsinkiin, jonne hän on myös paikantunut jälkimmäisen viestin saadessaan. Sen sijaan selvitystä KK:n paikantumisesta Helsinkiin 9.11. tai muutakaan selvitystä siitä, että KK olisi vastoin kiistämistään 8.11. jäänyt Helsinkiin, ei ole esitetty. Näyttämättä on siten jäänyt, että MM ja KK olisivat tavanneet 9.11. Asiassa ei ole muutakaan näyttöä siitä, että MM olisi vastaanottanut KK:lta hasista. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole siltä osin kuin MM:ään kohdistettu ensisijainen syyte hasiksen hallussapidosta on hylätty.

Syyttäjän MM:ään kohdistaman toissijaisen rangaistusvaatimuksen johdosta on vielä arvioitava, osoittaako asiassa esitetty selvitys MM:n kuitenkin yrittäneen hankkia KK:lta hasista.

Selvitystä MM:n ja KK:n välisten viestien sisällöstä ei ole esitetty. Suunniteltu tapaaminen ei ole toteutunut, eikä viestien sisällön puuttuessa voida pelkän yhteydenpidon perusteella tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, onko MM:llä ollut tarkoitus ostaa hasista KK:lta. KK:n viesti Aarniolle viittaa pikemminkin siihen, että KK on pyrkinyt järjestämään tapaamista ja että tapaamisen toteutumatta jääminen oli johtunut MM:stä. Näyttämättä on jäänyt, että MM olisi yrittänyt ostaa KK:lta hasista. Näin ollen myös MM:ään kohdistettu toissijainen syyte on hylättävä.

4.2 Hasiksen maahantuonti alkuvuonna 2011 (kohta 16)

4.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut RR:n ja KK:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen 30.11.2010–20.2.2011 hankkimalla tai yrittämällä hankkia Hollannista 7,5 kiloa hasista ja kuljetuttamalla tai yrittämällä kuljetuttaa hasis Hollannista Suomeen. Käräjäoikeuden mukaan rikos oli toteutettu siten, että KK oli RR:n pyynnöstä toimittanut huumausaineen myyjälle Hollantiin RR:n laatiman kirjeen ja lisäksi välittänyt RR:n ja myyjän välisiä viestejä.

Hovioikeudessa KK ja RR ovat vaatineet, että syyte hylätään.

RR on vedonnut siihen, että hänen Hollantiin lähettämässään viestissä ei ollut kysymys huumausaineen hankkimisesta vaan avustamisesta huumepoliisin tiedustelutoiminnassa. RR oli toiminut poliisin antamien ohjeiden mukaisesti siinä uskossa, että poliisin tarkoitus ei ollut tehdä huumausainerikoksia vaan selvittää niitä. RR oli joka tapauksessa erehtynyt pitämään toimintaansa sallittuna ja oli sen vuoksi rangaistusvastuusta vapaa. RR on vedonnut myös siihen, että teko oli enintään huumausainerikoksen valmistelua eikä täyttänyt huumausainerikoksena rangaistavan yrityksen tunnusmerkistöä, koska väitetystä 7,5 kilon hasiserästä tai siihen liittyvistä toimista ei ollut mitään selvitystä.

KK on kiistänyt olleensa tietoinen Hollantiin RR:n pyynnöstä toimittamansa kirjeen sisällöstä.

4.2.2 Näyttö

Hovioikeudessa on tämän kohdan osalta otettu vastaan sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa.

RR on hovioikeudessa kertonut, että hänellä oli ollut ennakkotieto eräästä virolaisesta, joka oli salakuljettamassa ”pilveä” Hollannista Suomeen. RR oli ilmoittanut siitä Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikköön, jossa oli jo ollut tieto siitä, että kyseiseen henkilöön oli liittynyt myös iso ”amfetamiinikuvio”. RR oli arvellut, että hän voisi ”hasiskuviota” seuraamalla saada selvitettyä ”amfetamiinikuvion”. RR oli päivämäärää ehdottamalla pyrkinyt vaikuttamaan siihen, milloin virolaiset lähtevät Hollannista, jotta poliisi voisi seurata tilannetta. Tässä tarkoituksessa hän oli kirjoittanut ehdottamansa päivämäärän lapulle, jonka hän oli antanut KK:n mukaan suljetussa kirjekuoressa. RR:n 18.2.2011 lähettämä ensimmäinen viesti KK:lle oli koskenut sitä, että virolainen henkilö tulee Hollantiin sen päivän aamuna, jonka RR oli lapulle laittanut.

RR oli saanut huumerikosyksiköstä tiedon, jonka mukaan hänen antamiensa tietojen perusteella hasista oli saatu takavarikoitua 7,5 kiloa. Takavarikko oli tapahtunut KK:n 18. ja 20.2. lähettämien viestien välisenä aikana. Koska takavarikkoon oli saatu vain 7,5 kiloa ja ennakkotieto lähetyksestä oli ollut 10 kiloa, RR oli halunnut tietää, oliko osa lähetyksestä kadonnut. Sen vuoksi hän oli 20.2. tiedustellut KK:lta, oliko ollut puhetta siitä, paljonko Hollannista oli kokonaisuutena lähtenyt. Kun RR oli saanut tietää, että 7,5 kiloa oli lähtenyt ja määrät täsmäsivät, asia oli hänen kannaltaan ollut ohi.

KK on hovioikeudessa kertonut asiaan vaikuttavilta osin samalla tavoin kuin hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu. KK on lisäksi kertonut, että hän ei ollut RR:n kanssa käynyt keskustelua muusta kuin kirjeen viemisestä. Sen vuoksi RR:n viesti 18.2. kello 11.52 (”Pääsitkö perille. Kaveri tuli tähän jo tänään. Niinku vähä arvelinkin. Tulee sinne sinä päivän aamuna minkä laitoin lapulle. Tarvii tasan kymmenen eli vähemmän ku oli alustavasti sopinut”) oli ollut yllättävä, eikä KK ollut ymmärtänyt, mistä siinä oli ollut kysymys. Hän oli ajatellut, että hänen ei tarvinnutkaan sitä tietää, koska RR:llä oli paljon yhteyksiä huumepoliisiin tuohon aikaan eikä niistä puhuttu.

RR:n 20.2. päivätyt viestit KK oli mielestään saanut jo 18.2. ollessaan Amsterdamissa. Päivämäärän täytyi olla virheellinen. Joka tapauksessa KK oli vastannut RR:n kyselyihin kirjeen vastaanottajalta saamansa vastauslapun perusteella. Lapulla oli ollut lukuja, ja KK oli yrittänyt ymmärtää lapun sisältöä. KK ei ollut tavannut miestä 18.2. jälkeen enää uudelleen, eikä asiaan ollut palattu RR:nkään kanssa 20.2. päivättyjen viestien jälkeen. KK ei ollut mieltänyt olevansa tekemässä mitään laitonta, vaikka hän olikin arvellut olevan mahdollista, että kysymys oli huumausaineista. Hänen mielessään oli käynyt, että toimet liittyvät RR:n poliisiyhteyksiin ja kysymys saattoi olla valeosto- tai muusta vastaavasta tapahtumasta.

POL3 on hovioikeudessa kertonut olennaisilta osin samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. POL3 oli pyytänyt RR:ltä tietoa siitä, olivatko tietyt virolaiset toimijat hankkimassa huumausainetta Hollannista. POL3:n RR:ltä saaman tiedon mukaan RR oli tiedustellut asiaa kirjeitse. POL3 oli myöhemmin saanut tietää myös, että KK oli ollut jollakin tavoin osallinen kirjeen viemiseen. Tämän tiedustelun perusteella näihin virolaisiin toimijoihin ei ollut kohdistettu toimia. POL3 on lisäksi kertonut saaneensa RR:ltä alkuvuonna 2011 myös sellaista rikostiedustelutietoa, jonka perusteella Tallinnasta Helsinkiin tulossa ollut 10 kilon hasislähetys oli saatu takavarikoitua. Takavarikko ei liittynyt POL3:n RR:ltä pyytämään tietoon.

4.2.3 Johtopäätökset RR:n osalta

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu RR:n ja KK:n välisestä viestittelystä 18.–21.2. vastaa sitä, mitä käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että viestien sisältö ja niissä esitetyt kysymykset eivät sovi siihen, että kysymys olisi RR:n kertomasta rikostiedustelusta. Lisäksi RR:n hovioikeudessa kertoman mukaan 7,5 kilon hasiserän takavarikon olisi täytynyt tapahtua jo kirjeen viemistä seuraavana päivänä, eikä kysymys näin ollen voi olla POL3:n kertomasta tiedustelusta. Ottaen lisäksi huomioon, että RR:n on edellä kohdissa 3 ja 5 näytetty osallistuneen hasiksen levittämiseen, hovioikeus ei pidä uskottavana RR:n väitettä siitä, että kysymys olisi ollut huumepoliisin tietolähdetoiminnan avustamisesta.

RR:n myöntämin tavoin kirje oli koskenut ainakin 10 kilon suuruista hasiserää, joka oli ollut tarkoitus salakuljettaa Suomeen. RR:n ja KK:n välisestä viestityksestä ilmenee, että RR oli huumausaineen noutamisen ajankohdasta sopimisen lisäksi pyrkinyt sopimaan myös huumausaineen määrästä.

Käräjäoikeus on katsonut, että RR:n KK:lle 18.2. lähettämä viesti ”Tarvii tasan kymmenen” on koskenut eri hasiserää kuin KK:n viestissä 21.2.2011 tarkoitettu 7,5 kilon erä. Syyttäjä ja RR ovat hovioikeudessa esittäneet käsityksenään, että kysymys on ollut yhdestä ja samasta hasiserästä, jonka lähetys jostakin syystä oli toteutunut 10 kilon asemesta 7,5 kilon suuruisena.

RR on hovioikeudessa kertonut, että hän oli KK:lle 20.2. lähettämillään viesteillä halunnut selvittää, kuinka suuri hasiserä Hollannista oli Suomeen lähtenyt, ja että KK:n vastaus 21.2. vahvisti, että Suomeen lähtenyt määrä oli ollut 10 kilon asemesta vain 7,5 kiloa. Hovioikeus katsoo, että viestien sisältö tukee syyttäjän ja RR:n käsitystä, eikä mikään viittaa siihen, että viestit olisivat koskeneet kahta eri hasiserää.

RR:n kertomuksen ja viestien sisällön perusteella hovioikeus katsoo, että 7,5 kilon hasiserä on lähtenyt Suomeen. RR:n teko on siten edennyt huumausainerikoksena rangaistavaksi yritykseksi riippumatta siitä, onko huumausaine mahdollisesti takavarikoitu vai ei. RR on kohdassa 16 yrittämällä hankkia ja kuljetuttaa Suomeen 7,5 kiloa hasista syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei ole. Tekoajaksi on kuitenkin oikaistava 18.2.2011.

4.2.4 Johtopäätökset KK:n osalta

KK on kiistänyt olleensa tietoinen Hollantiin RR:n pyynnöstä toimittamansa kirjeen sisällöstä. Huumausainerikoksesta tuomitseminen edellyttää tekijän tahallisuutta, mikä tässä tapauksessa edellyttää tietoisuutta kirjeen sisällöstä tai ainakin siitä, että kirje liittyy huumausaineen hankintaan. Lisäksi kun syyte koskee huumausainerikoksen törkeää tekomuotoa, vaaditaan, että KK on ollut tietoinen myös hasiksen suuresta määrästä.

Harkitessaan, onko KK:n katsottava tienneen kirjeen liittymisestä huumausaineen hankintaan ja huumausaineen suuresta määrästä, hovioikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että KK on tuntenut RR:n pitkään ja hänen omien lausumiensa perusteella on pääteltävissä, että hän on ollut selvillä RR:n suhteesta huumausaineisiin ja yhteyksistä huumausainepiireihin Hollannissa. Pyyntö kirjeen toimittamisesta Hollantiin tuntemattomalle henkilölle ilman, että syy siihen samalla selvitetään, on poikkeuksellinen. Se, että KK ei ole tiedustellut viestin tarkoitusta, viittaa siihen, että hän on sen tiennyt tai ei ole itseään suojellakseen halunnut sitä kuulla. Hovioikeus katsoo, että KK:n on jo ottaessaan kirjeen kuljetettavakseen täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että se liittyy huumausaineisiin. KK:n väite siitä, että hän olisi olettanut kirjeen voivan liittyä poliisitoimintaan, on epäuskottava.

KK on Hollantiin saavuttuaan vastaanottanut RR:ltä viestin, jonka mukaan ”kaveri” on tulossa kirjeessä mainitun päivän aamuna ja tarvitsee ”tasan kymmenen eli vähemmän ku oli alustavasti sopinut”. Viestin sisällöstä on ollut pääteltävissä, että se on koskenut 10 kilon hasiserää. KK on kertonut vastaanottaneensa ja lukeneensa viestin ennen kirjeen toimittamista vastaanottajalle. Hovioikeus katsoo, että KK:n on viimeistään tämän viestin saatuaan ja luettuaan täytynyt ymmärtää, että kirje varsin todennäköisesti koskee 10 hasiskilon hankintaa. Törkeän huumausainerikoksen tahallisuusvaatimus on siten KK:n kohdalla täyttynyt. Mahdollinen tarkoituksellinen tietämättömyys huumausaineen määrästä tai laadusta ei poista KK:n tahallisuutta rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen tarkoittamalla tavalla (ks. KKO 2006:64 kohta 7).

Mitä tulee siihen, onko KK syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen tekijänä vai onko hän toiminut vain avunantajana, hovioikeus toteaa, että KK on toimittamalla kirjeen huumausaineen myyjälle osallistunut itse rikoksen toteuttamiseen. Tietoisena kirjeen sisällöstä hänen on täytynyt myös ymmärtää, että hänen oma toimintansa yhdessä RR:n toiminnan kanssa toteuttaa törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön. Sen vuoksi KK:n on katsottava yhdessä RR:n kanssa yrittäneen hankkia ja kuljetuttaa Suomeen 7,5 kiloa hasista ja siten syyllistyneen tekijänä törkeään huumausainerikokseen. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei ole. Tekoajaksi on kuitenkin oikaistava 18.2.2011.

4.3 Maahantuonti Pohjois-Suomen kautta vuonna 2013 (kohta 6)

4.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on tuomiossaan arvioinut laajasti kohtaan 6 liittyvää näyttöä. Käräjäoikeudelle ei ole jäänyt järkevää epäilyä siitä, että kohtien 1–5 tapahtumien jälkeen Aarnio on jatkanut huumausaineiden maahantuonnin järjestämistä kiinniottoonsa saakka. Tämän jälkeen käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että syytteen teonkuvauksesta ei ilmene riittävän yksityiskohtaisia tietoja, joista yksittäiset rikokset ilmenisivät tarkkarajaisesti ja riittävän yksilöidysti. Käräjäoikeuden mukaan asianmukainen puolustautuminen liian laajaa ja epämääräistä syytettä vastaan ei ole mahdollista eikä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteudu. Lopuksi käräjäoikeus on päätynyt siihen, että tarkempi tapahtumainkulku on jäänyt niin epäselväksi, että kohdan 6 syyte on tullut hylätä.

Hovioikeudessa syyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen katsoen, että syyte on riittävällä tavalla yksilöity.

4.3.2 Syytteen tutkiminen

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan haastehakemuksessa on ilmoitettava syytteenalainen teko, sen tekoaika ja -paikka ja muut tiedot, jotka tarvitaan teon kuvailemiseksi. Säännöksen esitöiden mukaan tällä tarkoitetaan sellaisten seikkojen ilmoittamista, jotka ovat tarpeen syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön toteutumiseksi. Riittävää ei ole, että toistetaan vain tunnusmerkistötekijät, vaan haastehakemuksessa on nimenomaisesti kuvailtava teko historiallisena tapahtumainkulkuna (HE 82/1995 vp s. 63). Arvioitaessa, onko teonkuvaus riittävän täsmällisesti yksilöity, ratkaisevaa on se, erottuuko teko kaikista muista rikoksista ja pystyykö vastaaja puolustautumaan rangaistusvaatimusta vastaan (KKO 2012:23 kohta 22). Oikeuskäytännössä on katsottu huumausainerikosta koskeva syyte riittävällä tavalla yksilöidyksi, vaikka siitä ei ole eritellysti ilmennyt eri aikoina maahantuotujen tai levitettyjen huumausaineiden määrä (esim. KKO 2003:30).

Vastaajan puolustautumismahdollisuudet ovat keskeisiä kriteereitä myös arvioitaessa asiaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 a kohdan valossa. Kyseisen säännöksen mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen edellyttää, että syytetty saa tiedon syytteen perusteena olevista aineellisista tosiseikoista ja niiden oikeudellisesta luonnehdinnasta, jotta hän ymmärtää syytteen sisällön ja voi valmistella puolustustaan (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu asiassa Mattoccia v. Italia 25.7.2000 kohdat 58–61).

Jos haastehakemus on niin puutteellinen, ettei se kelpaa oikeudenkäynnin perustaksi, eikä syyttäjä kehotuksesta huolimatta täydennä haastehakemusta, on tuomioistuimen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 6 §:n mukaan jätettävä asia heti tutkimatta.

Tässä tapauksessa syytteen tekoajaksi on ilmoitettu hieman alle kahden vuoden mittainen ajanjakso. Teonkuvauksesta ilmenee teon kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä, yksittäisten huumausaine-erien suuruusluokka, salakuljetusreitti pääpiirteissään, salakuljetuksessa käytetyt kulkuvälineet sekä toiminnan järjestelemisessä käytetty yhteydenpitotapa. Tekoa ei ole esitetty abstraktilla tavalla vain rikoslain 50 luvun 1 ja 2 §:n mukainen tunnusmerkistö toistaen, vaan syytteessä on kuvattu tietty historiallinen tapahtumainkulku, jonka mukainen rikos erottuu kaikista muista rikoksista. Näin ollen teonkuvaus on edellä selostetut säännökset ja oikeuskäytäntö huomioon ottaen riittävän täsmällisesti yksilöity. Käräjäoikeudessa Aarnion tietoon on tullut, minkä todistelun perusteella hänelle on vaadittu syytteenalaisesta teosta rangaistusta, ja pääosin sama näyttö on otettu uudestaan vastaan vielä hovioikeudessa. Hovioikeus katsoo, että Aarniolle ei ole voinut jäädä epäselväksi, mistä häntä syytetään ja mihin tosiseikkoihin ja näyttöön syyte perustuu, eivätkä hänen mahdollisuutensa puolustautua ole vaarantuneet. Siten syyte ei ole ollut niin puutteellinen, että se ei kelpaisi oikeudenkäynnin perustaksi, eikä syytettä ole aihetta jättää tällaisella perusteella tutkimatta. Kun käräjäoikeus on tosiasiallisesti tutkinut asian myös aineellisesti ja hylännyt syytteen, estettä arvioida asiaa aineellisesti myöskään hovioikeudessa ei ole.

4.3.3 Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus on edellä jaksoissa 1.9.3 ja 1.9.4 hyväksynyt käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että Aarnio on ollut vuonna 2013 Hollanti-puhelinten käyttäjä ja että kyseisillä puhelimilla ja liittymillä tapahtuneessa yhteydenpidossa hollantilaisiin liittymiin ei ole ollut kysymys tietolähdetoiminnasta. Lisäksi yhteydenpitoa koskevan aineiston piilottaminen ja muut toimet yhteydenpidon salaamiseksi puhuvat sitä vastaan, että kyse olisi ollut muustakaan laillisesta toiminnasta. Yhteydenpitotapa on myös ollut samanlainen kuin Aarnion aiemmassa, huumausainerikosten tekemiseen liittyneessä toiminnassa kohdissa 1–5. Yhtäläisyytenä aiempaan yhteydenpitoon on lisäksi ollut se, että siltä osin kuin televalvontatietoja on ollut Hollannista saatavissa, hollantilaiset liittymät ovat paikantuneet pääasiassa Arnhemin kaupunkiin sekä vuoden 2012 alussa että vuonna 2013.

Syyttäjä on esittänyt näyttönä myös valokuvia Aarnion kotoa takavarikoidun korttikotelon sisällä säilytetystä muistilapusta, johon on kirjoitettu lukuja sekä päivämääriä ilman vuosilukua. Aarnion mukaan kysymys olisi puutavarakauppaan liittyvistä muistiinpanoista. Kuten käräjäoikeus, hovioikeus pitää tätä Aarnion selitystä totuudenvastaisena. Käräjäoikeuden katsomin tavoin lapulle merkityt tiedot ovat yhteensopivia sen vaihtoehdon kanssa, että kysymys olisi syyttäjän väitteen mukaisesti Aarnion Suomeen järjestämien huumausaine-erien määristä kiloissa mitattuna ja maahantuontiin jollakin tavoin liittyvistä päivämääristä.

Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin liittymiin ja kyseinen muistilappu viittaavat yhdessä siihen, että kohtien 1–5 rikosten jälkeen Aarnio on jatkanut huumausaineiden maahantuonnin järjestelemistä vuonna 2013. Tätä tukee käräjäoikeuden katsomin tavoin myös muun muassa hänen tontiltaan löytynyt rahakätkö, mihin hovioikeus palaa jäljempänä.

Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut seikat eivät sellaisenaan riitä osoittamaan, että Aarnio olisi syyllistynyt kohdassa 6 tarkoitettuun menettelyyn. Niistä ei ole pääteltävissä, mikä hänen tosiasiallinen roolinsa tai asemansa maahantuontiorganisaatiossa olisi ollut, miten tapahtumat olisivat milloinkin edenneet ja missä vaiheessa toiminta olisi edennyt rangaistavan huumausainerikoksen asteelle. Välitöntä näyttöä huumausaineiden maahantuonnista tai levityksestä kohdassa 6 ei ole muutoinkaan esitetty.

Syyttäjä on vedonnut näyttönä myös RR:n kertomukseen esitutkinnassa. RR on esitutkinnassa 14.4.2014 kertonut tavanneensa Aarnion syntymäpäivänään lokakuun lopulla 2013 ja saaneensa tältä tuolloin toimeksiannon etsiä henkilö, joka voisi osallistua hasiksen salakuljetukseen Pohjois-Suomen kautta. Esitutkintakertomuksen sisältö on selostettu lähemmin käräjäoikeuden tuomiossa.

RR on myöhemmin peruuttanut tämän kertomuksensa. Hovioikeudessa hän on ilmoittanut, että hänen esitutkintakertomuksensa oli pelkkä kuulustelussa kehitetty tarina.

RR:n esitutkinnassa mainitsemat hasismäärät vastaavat Aarnion kotoa takavarikoidun lapun tietoja, sillä lapun toiselle puolelle on kirjoitettu lukuja 50:n ja 90:n välillä sekä niistä laskettuja summia. Toisaalta lapun toiselle puolelle on kirjoitettu myös luvut 120 ja 150, jotka eivät varsinaisesti sovi RR:n kertomiin määriin.

Hovioikeus toteaa, että RR:n esitutkinnassa antamat kertomukset ovat luotettavuudeltaan heikkoja. Näiltä osin hovioikeus viittaa ensinnäkin siihen, mitä hyödyntämiskieltoa koskevassa päätöksessä 15.11.2017 nro 1373 on todettu RR:ää kuulustelleen rikosylikonstaapeli POL26:n menettelystä ja sen merkityksestä.

RR:n mukaan hän oli keksinyt kertomuksessa mainitsemansa 50–100 kilon hasismäärät eikä ollut kuulustelussa puhunut Aarniosta mitään, toisin kuin kuulustelupöytäkirjaan oli merkitty. Hovioikeus ei pidä uskottavana, että RR olisi sepittänyt kaikki kuulustelussa 14.4.2014 kertomansa seikat ja että POL26 olisi vielä lisännyt kuulustelupöytäkirjaan Aarnion nimen useisiin kohtiin ilman, että RR olisi itse maininnut Aarniosta mitään. Muutenkaan RR:n esitutkintakertomuksista ei muodostu vaikutelmaa puhtaasta sepitteestä. Kertomuksissa on kohtia, jotka ovat kytkettävissä todennettavissa oleviin tapahtumiin ja tosiseikkoihin. Toisaalta RR näyttää sekoittaneen asioita keskenään kertoessaan niistä esitutkinnan ja oikeudenkäynnin eri vaiheissa. RR on esimerkiksi kertonut toimeksiantoon liittyvän tapaamisen Aarnion kanssa olleen RR:n syntymäpäivänä lokakuussa 2013. Riidatonta on, että he eivät kuitenkaan ole todellisuudessa tavanneet tuolloin. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa RR on tosin täsmentänyt, että tapaaminen oli kuitenkin ollut hänen syntymäpäivänsä aikoihin. Vaikka kysymys on yksityiskohdasta, tällaiset epäselvyydet ja ristiriidat, joista useille ei ole saatu luotettavaa selitystä, heikentävät RR:n esitutkintakertomuksen ja hänen myöhempien kertomustensa luotettavuutta muiltakin osin.

Hovioikeus toteaa lisäksi, että RR on ollut johdateltavissa, mikä koskee esitutkinnan lisäksi myös syytteessä tarkoitettujen tapahtumien aikaa. Asiassa esitetyn erittäin laajan näytön perusteella on tullut selväksi, että Aarnio on onnistunut vaikuttamaan useiden muidenkin henkilöiden toimintaan kertomalla heille paikkansa pitämättömiä väitteitä, joiden todenperäisyyttä he eivät ole osanneet Aarnion aseman vuoksi epäillä ja joiden tarkistaminen on ollut asioiden luottamuksellisuuden vuoksi heille vaikeaa tai mahdotonta. Nyt käsiteltävässä kuulustelussa RR on kertonut Aarnion etsineen henkilöä, joka voisi osallistua hasiserien salakuljetukseen ja olisi kiinnijäädessään valmis ottamaan ”ison tuomion” ja vaikenemaan täysin. Toisaalta kyse olisi kuitenkin ollut tilanteesta, jossa poliisilla olisi mahdollisuus ”toimittaa oma toimija väliin”. RR:n kertomuksen perusteella ei voida riittävän luotettavasti arvioida, mitä Aarnio on tuohon aikaan kertonut RR:lle, saati sitä, mitä todellisia tapahtumia Aarnion kertoman taustalla on mahdollisesti ollut. Epäselväksi myös jää, miksi Aarnio olisi halunnut paljastaa RR:lle toiminnan yksityiskohtia kuten autoissa kuljetettavien hasiserien koon, jos RR:n osuutena olisi lähinnä ollut niin sanotun kuriirin hankkiminen.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että RR:n esitutkintakertomus ei yksin osoita Aarnion asunnolta takavarikoidun lapun sisältämien tietojen liittyvän Pohjois-Suomen kautta mahdollisesti maahantuotuihin hasiseriin. Asiassa esitetty näyttö ei muutoinkaan riitä osoittamaan, että Aarnio olisi menetellyt teonkuvauksessa esitetyllä tavalla. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta, jolla syyte kohdan 6 osalta on hylätty, ei siten ole aihetta muuttaa.

5 Kokoavia huomioita tynnyrilähetyksiin liittyvistä kohdista

Hovioikeus on edellä käsitellyt kysymyksiä Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten ja prepaid-liittymien käyttäjästä (jakso 1) ja tämän seikan merkityksestä (jakso 1.9.4) sekä sen jälkeen syytteitä, jotka koskevat tynnyrilähetyksiin liittyviä huumausainerikoksia (jakso 2), tynnyriasian esitutkintaan liittyviä rikoksia (jakso 3) ja eräitä muita huumausainerikoksia (jakso 4). Kun tähän laajaan tapahtumakokonaisuuteen liittyviä johtopäätöksiä tarkastellaan yhdessä, voidaan havaita, että ne sopivat erittäin hyvin yhteen ja vahvistavat toisiaan.

Länsi-Pasilaan paikantuneiden puhelinten ja prepaid-liittymien ainoaksi käyttäjäksi on osoittautunut syyttäjän väittämällä tavalla Aarnio. Hänen liikkeitään koskeva laaja todistelu on kytkeytynyt selvästi yhteen kyseisten puhelinten televalvontatietojen kanssa (jakso 1.9.1). Tämä koskee varsinkin hovioikeudessa uutena todisteena esitettyjä huumerikosyksikön väistötilojen kulunvalvontatietoja. Syyttäjän esittämästä kirjallisesta näytöstä on muodostunut johdonmukainen kokonaisuus, joka on kertonut Aarnion toiminnasta vuosina 2011 ja 2012 eräiltä osin hyvinkin tarkasti ja samalla osoittanut hänen vaihtoehtoista tapahtumainkulkuaan tukevat kertomukset totuudenvastaisiksi (jakso 1.9.2). Kirjallisen näytön eri osien keskinäinen yhteensopivuus, useissa tapauksissa minuutin tarkkuudella, on vielä vahvistanut käsitystä televalvontatietojen ja kulunvalvontatietojen luotettavuudesta sekä siitä, että väistötilojen kulkuavain, joka on takavarikoitu Aarnion hallusta hänen kiinniottonsa yhteydessä, on vastoin hänen kiistämistään ollut hänen henkilökohtaisessa käytössään.

Aarnion puhelinten käyttöä ja muita toimia koskeva näyttö kytkeytyy puolestaan kiinteästi näyttöön, joka koskee syytteen kohdissa 1–5 tarkoitettuihin hasistynnyreihin liittyviä tapahtumia (jakso 2). Hovioikeus on arvioinut asiaa kunkin yksittäisen maahantuonnin ja levityksen osalta ja päätynyt siihen, että Aarnio on syyllistynyt huumausainerikoksiin yhdessä aiemmin tuomitun SS:n sekä VV:n, RR:n ja KK:n kanssa (jaksot 2.4–2.8 sekä 2.10.2–2.10.4). Kun asiaa tämän jälkeen tarkastellaan kokonaisuutena, syytteen yksittäisten kohtien osalta tehdyt johtopäätökset tukevat toisiaan merkittävällä tavalla:

  • Hasistynnyreiden vastaanotossa Suomessa on vuorotellut kaksi henkilöryhmää, joihin kuuluvia henkilöitä on tuomittu aiemmassa oikeudenkäynnissä. Aarnio on tynnyreiden vastaanotto-organisaation molempia haaroja yhdistävä tekijä, sillä hänen toimillaan on ollut vahvat yhteydet sekä VV:hen liittyviin kohtien 1 ja 4 tynnyrilähetyksiin (jaksot 2.4 ja 2.5) että SS:ään liittyviin kohtien 2, 3 ja 5 tynnyrilähetyksiin (jaksot 2.6–2.8).
  • Aarniolla on ollut ilmeinen yhteys myös Hollannissa toimineeseen tynnyreiden lähettäjäorganisaatioon, sillä hänen yhteydenpitonsa hollantilaisiin prepaid-liittymiin on lukuisilla eri tavoilla kytkeytynyt molempien vastaanottohaarojen tynnyrilähetyksiin. Esimerkiksi Aarnion viestintä hollantilaisiin liittymiin on alkanut ensimmäisen, VV:hen liittyvän tynnyrin lähettämistoimien käynnistyessä Hollannissa ja jäänyt pitkälle tauolle samana päivänä, kun seuraava, SS:ään liittyvä tynnyrilähetys on otettu vastaan Suomessa, jolloin myös lähetyksissä on alkanut pitkä tauko (jaksot 1.9.4, 2.4.2 ja 2.6.4).
  • Aarnion yhteydenpito RR:ään ja KK:hon on selvästi yhdistynyt heidän toimiinsa, jotka ovat liittyneet Suomeen lähetetyn hasiksen levittämiseen (jaksot 2.10.2–2.10.4).
  • Aarnio on yhdistynyt tynnyrilähetyksiin esimerkiksi hänen ja SS:n välisessä yhteydenpidossa käytettyjen puhelinten kautta. Kaksi näistä puhelimista on ostettu samalla kertaa kuin kohtien 3 ja 5 tynnyrilähetysten vastaanottopuhelimet, joissa käytettyjen prepaid-liittymien numerot tynnyrien hollantilainen lähettäjä on ilmoittanut kuljetusliikkeelle vastaanottajien yhteystiedoiksi Suomessa. Kohdan 3 tynnyrin vastaanottopuhelimen kanssa ostettua puhelinta on käyttänyt SS, ja kohdan 5 tynnyrin vastaanottopuhelimen kanssa ostetun puhelimen käyttäjä on ollut Aarnio itse. Näille seikoille esitetyt vaihtoehtoiset selitykset ovat olleet epäuskottavia, eivätkä niiden tueksi esitetyt kertomukset pidä paikkaansa, mitä johtopäätöstä hovioikeudessa esitetty uusi näyttö on tukenut (jaksot 1.9.4, 2.7.3 ja 2.8.2).
  • Asiassa esitetty laaja näyttö muidenkin henkilöiden välisestä yhteydenpidosta ja tapaamisista sekä muista tapahtumista on kytkeytynyt televalvontatietoihin ja muuhun näyttöön ja siten vahvistanut päätelmiä siitä, että Aarnion ja hänen kanssavastaajiensa toimet ovat liittyneet nimenomaan tynnyrilähetyksiin eivätkä esimerkiksi vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa tarkoitettuun tietolähdetoimintaan tai yksityisasioihin (muun muassa jakso 2.4.5).
  • Aarnion syyllistyminen tynnyrilähetyksiin liittyviin huumausainerikoksiin yhdessä kanssavastaajiensa kanssa on antanut selityksen kaikille puhelinten käytön herättämille kysymyksille, kuten sille, miksi juuri Aarnio on pitänyt prepaid-liittymillä yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja hollantilaisiin liittymiin, miksi hän on halunnut salata puhelinten käytön muun muassa noudattamalla useita poikkeuksellisia toimintatapoja erittäin kurinalaisesti ja miksi hän on halunnut loppuun asti kiistää käyttäneensä kyseisiä puhelimia.

Aarnion vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa koko tämä monimuotoinen tapahtumien ketju, joka muodostaa yhtenäisen ja johdonmukaisen kokonaisuuden, selittyisikin lukemattomilla erittäin epätodennäköisillä sattumilla, joiden ansiosta useita syyttömiä henkilöitä vastaan olisi pystytty keräämään lukuisista eri lähteistä poikkeuksellisen laaja näyttökokonaisuus. Tätä kautta heidät olisi onnistuttu keinotekoisesti yhdistämään huumausaineiden maahantuontiin ja levitykseen, jonka kanssa heillä ei olisi todellisuudessa ollut tekemistä. Toisin sanoen suuresta määrästä irrallisia tosiseikkoja, jotka olisivat eri syistä sattuneet kytkeytymään toisiinsa yhtenäisellä ja yhdensuuntaisella tavalla, olisi rakennettu kuva olemattomasta huumausaineiden maahantuonti- ja levitysorganisaatiosta, vaikka todelliset tekijät olisivat olleet joitakin muita henkilöitä. Tätä ei voida pitää millään tavalla varteenotettavana vaihtoehtona, varsinkin kun eräiden vastaajien ja todistajien kertomukset, jotka ovat muodostaneet vaihtoehtoisen tapahtumainkulun tueksi esitetyn olennaisimman näytön, ovat osoittautuneet keskeisiltä osiltaan paikkansa pitämättömiksi.

On lisäksi merkillepantavaa, että kun asiassa esitetty näyttö on oikeudenkäynnin eri vaiheissa täydentynyt muun muassa lisätutkintojen myötä, vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen uskottavuutta heikentävät ristiriidat ovat lisääntyneet samalla kun syytteen mukainen tapahtumainkulku on saanut lisätukea. Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että syyttäjän esittämä näyttö selittyy sellaisenaan Aarnion ja muiden vastaajien osallisuudella huumausaineiden maahantuontiin ja levitykseen, kun taas Aarnion vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on monimutkainen, osin yhteensattumiin perustuva ja paikoin jo itsessään ristiriitainen, eikä se siltikään selitä useita seikkoja, jotka yhdistävät vastaajat eri tavoin tynnyrilähetyksiin.

Johtopäätöksiä Aarnion osallisuudesta tynnyrilähetyksiin liittyviin huumausainerikoksiin tukee myös selvitys hänen toiminnastaan lähetysten päätyttyä. Hänen ilmeisenä motiivinaan näiltä osin on ollut kiinnijäämisen välttäminen. Huomionarvoisia ovat varsinkin seuraavat edellä käsitellyt seikat:

  • Joulukuun 2011 lopussa Aarnio on saanut KRP:stä tiedon siitä, että Hollannissa oli takavarikoitu Suomeen matkalla ollut hasistynnyri, jonka tilalle poliisi aikoi vaihtaa valelähetyksen. Saatuaan tietää asiasta Aarnio on aloittanut huomattavan tiiviin viestinvaihdon sekä hollantilaisen liittymän että SS:n kanssa, ja seuraavien päivien aikana SS:n alapuolella organisaatiossa olleelle UU:lle on välitetty varoitus, ettei hänen pidä ottaa tynnyriä vastaan (jakso 2.8.4).
  • Tammikuun 2012 alussa Aarnio on muuttanut puhelinten käyttötapaa merkittävällä tavalla saatuaan tietää, että SS oli paljastunut KRP:n tutkinnassa. Ensin Aarnion ja SS:n välisessä yhteydenpidossa käytetty puhelin- ja liittymäpari on vaihdettu, seuraavana aamuna Aarnio on lopettanut puhelinten käyttämisen Pasilassa ja muutamaa päivää myöhemmin kaikkien puhelinten käyttö on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta lopetettu kokonaan. Puhelinten käyttötavan muutokselle esitetyt vaihtoehtoiset selitykset eivät ole olleet uskottavia eivätkä myöskään yhteensopivia kirjallisen näytön kanssa (jaksot 1.9.4 ja 2.8.5).
  • Alkuvuonna 2012 UU:n tultua KRP:n kiinniottamaksi Aarnio on välittänyt hänelle nimettömiä viestejä, joiden ilmeinen tarkoitus on ollut saada hänet vaikenemaan esitutkinnassa (jaksot 2.6.5 ja 3.1.2). Viestien sisältö tukee sitä, että Aarnio on ollut tietoinen UU:n osallisuudesta aiemman tynnyrilähetyksen vastaanottamiseen.
  • Helmi–maaliskuussa 2012 Aarnio on erityisen suunnitelmallisella tavalla lavastanut syyttömän DD:n KRP:n etsimäksi Pasilan mieheksi. Aarnio on toteuttanut lavastuksen kahdesti noudattamalla samaa tekotapaa molemmilla kerroilla eli järjestämällä ensin harhaanjohtavaa puhelinliikennettä KRP:n telepakkokeinojen kohteena olleeseen Pasilan miehen puhelinliittymään, jota hän oli itse aiemmin käyttänyt törkeän huumausainerikoksen tekemiseen, ja järjestelemällä sen jälkeen VV:n ja DD:n tapaamiset, joita KRP on Aarnion suunnitelman mukaisesti saapunut tarkkailemaan (jaksot 3.2.2, 3.3.2 ja 3.3.4).
  • Kesällä 2012 Aarnio on jatkanut DD:n lavastamista niin, että viimeksi mainittu Pasilan miehen puhelin on Aarnion pyynnöstä kätketty United Brotherhood -järjestön Turun kerhotilaan, jossa DD:n on tiedetty usein oleskelleen. Aarnion alaiset ovat sittemmin takavarikoineet puhelimen kerhotilaan tehdyn kotietsinnän yhteydessä, mikä on tapahtunut samana päivänä, kun Aarnion johtama yksikkö on ottanut DD:n kiinni epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta ilman, että siihen olisi ollut todellista perustetta (jaksot 3.2.3 ja 3.3.2–3.3.4). Vaikka epäselväksi onkin jäänyt, mitä Aarnio on näillä lavastuksilla viime kädessä tavoitellut, hänen menettelynsä tukee vahvasti johtopäätöksiä hänen osallisuudestaan tynnyrilähetysten vastaanottamiseen.
  • Syyskuussa 2012 UU:n puolustajan asianajotoimistolla on käynyt rikollisjärjestön tunnuksin varustautuneita henkilöitä esittämässä UU:hun ja tämän perheeseen kohdistettuja tappo- ja muita uhkauksia, joilla UU on saatu muuttamaan kertomustaan Tynnyri I -oikeudenkäynnissä. Tältäkin osin tapahtumien taustalla on ollut Aarnio, joka on antanut asiaa koskevan toimeksiannon VV:lle (jakso 3.1.4).

Sen puolesta, että Aarnio on syyllistynyt kohtien 1–5 huumausainerikoksiin, puhuu myös muu näyttö siitä, miten hän on tutkinnan käynnistyttyä suhtautunut KRP:n pyrkimyksiin selvittää Pasilan miehen henkilöllisyyttä ja asian mahdollista yhteyttä Helsingin poliisilaitokseen. Näistä seikoista esitetty laaja todistelu on hovioikeudessa ollut olennaisilta osin sama kuin käräjäoikeuden tuomiossa on selostettu. Merkitystä on tältä osin erityisesti niin sanotun anonymisaattorin testaamiseen liittyvillä kohtien 8 ja 10 virkarikoksilla, joissa Aarnion tarkoituksena on ollut sotkea ja harhauttaa kohdissa 1–5 tarkoitettujen rikosten esitutkintaa saattamalla tutkinnassa hankitut televalvontatiedot epäluotettavaan valoon (jaksot 3.5 ja 3.6).

Aarnion muut toimet, jotka liittyvät tynnyriasian esitutkinnan aikaisiin tapahtumiin vuonna 2012, eivät erikseen arvioituna ole kovinkaan merkityksellisiä törkeitä huumausainerikoksia koskevien syytteiden näkökulmasta. Yhdessä muun näytön kanssa arvioituna ne kuitenkin vahvistavat Aarnion syyllisyyttä koskevia johtopäätöksiä. Sen lisäksi, että Aarnion toimien muodostama kokonaisuus osoittaa hänen määrätietoista pyrkimystään ohjata tutkintaa harhaan ja vaikeuttaa asian selvittämistä, päätelmiä tukevat myös useat hänen menettelynsä poikkeukselliset yksityiskohdat, jotka ovat jääneet muiden henkilöiden mieleen, kuten hänen käräjäoikeuden tuomiossa lähemmin selostettu suhtautumisensa VV:n ja SS:n osallisuutta koskeviin epäilyihin. Hovioikeus onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että kokonaisuuden lisäksi myös tapahtumainkulun yksityiskohdat sopivat yhteen sen kanssa, että Aarnio on syyttäjän väittämällä tavalla pyrkinyt sotkemaan tynnyriasian tutkintaa. Tämä seikka vahvistaa kokonaisarvioinnissa sitä muun näytön perusteella tehtyä johtopäätöstä, että Aarnio on ollut hasistynnyreiden maahantuontia järjestellyt Pasilan mies.

Johtopäätöstä vahvistavat myös Aarnion toimet Tynnyri I -oikeudenkäynnin aikana. Käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevin tavoin Aarnio on avustanut SS:n kanssavastaajana olleen TT:n puolustajana toiminutta asianajaja OO:ta muun muassa kehittelemällä erilaisia vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ja ehdottamalla, mitä OO:n päämies voisi oikeudenkäynnissä kertoa. Tämä on tapahtunut syyskuun 2012 alussa eli puolitoista viikkoa ennen kyseisen oikeudenkäynnin pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja kaksi päivää ennen UU:n perheeseen kohdistettua tappouhkausta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset OO:n avustamisen osalta ja toteaa lisäksi, että Aarnion hyvin poikkeuksellinen toiminta osoittaa hänellä olleen erityinen intressi edistää Tynnyri I -oikeudenkäynnin syytteiden hylkäämistä.

Todistelu on osoittanut myös, että Aarniolla on ollut virkatehtäviin liittymätöntä toimintaa VV:n, SS:n, RR:n ja KK:n kanssa muulloinkin kuin tynnyrilähetyksiin liittyvien rikosten tekoaikana samoin kuin virkatehtäviin liittymätöntä yhteydenpitoa hollantilaisiin prepaid-liittymiin:

  • Aarnio on avustanut VV:tä aiemmassa huumausainerikosta koskevassa oikeudenkäynnissä vuonna 2007 ja pyrkinyt toimittamaan hänelle kirjeen vankilaan valvonnan ohi vuonna 2008, kuten käräjäoikeus on katsonut.
  • Aarnio on toimittanut SS:lle rahaa vankilaan vuosina 2012 ja 2013 tämän ollessa tutkintavankina Tynnyri I -oikeudenkäynnissä, kuten käräjäoikeus on katsonut.
  • Aarnio on pitänyt vuonna 2013 yhteyttä RR:n prepaid-liittymiin omalla virkapuhelimellaan, ja yhteydenpidon päättyessä 4.9.2013 he ovat keskustelleet siirtymisestä toisen viestintäkeinon käyttöön. Kuten käräjäoikeus on todennut, tuossa yhteydessä käydyn peitekielisen viestinnän sisältö ei viittaa virkatehtävien hoitamiseen tai RR:n auttamiseen yksityisasioissa.
  • Aarnion yhteydenpito KK:hon vuonna 2010 on edellä katsotusti liittynyt huumausaineisiin eikä tietolähdetoimintaan (jaksot 1.9.4 ja 4.1).
  • Aarnion yhteydenpito hollantilaisiin prepaid-liittymiin on jatkunut vuonna 2013, ja hän on pyrkinyt useilla eri menettelytavoilla salaamaan asian. Hän on muun muassa kirjautunut liittymäparin vaihdossa käytettyyn sähköpostiosoitteeseen poliisilaitoksen yhteiskäytössä olleelta tietokoneelta ja kätkenyt asiaa koskevan muistiinpanolapun taiteltuna autotallinsa hyllykön reunalistan alle. Aarnion viestinnän vastapuolena vuonna 2013 olleet hollantilaiset liittymät ovat paikantuneet samalle alueelle Hollannin Arnhemissa kuin aiemmassa, kohtien 4 ja 5 tynnyrilähetyksiin liittyvässä yhteydenpidossa käytetty liittymä (jaksot 1.9.4 ja 4.3).

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että Aarnion esittämät vaihtoehtoiset selitykset yhteydenpidolle näihin tahoihin eivät ole uskottavia ja että Aarnion menettely VV:n ja SS:n avustamisessa on ollut outo ja varsinkin SS:n osalta viittaa jonkinlaiseen yhteistoimintaan. Nämäkään seikat eivät itsessään ole osoitus Aarnion syyllistymisestä kohtien 1–5 törkeisiin huumausainerikoksiin, mutta kokonaisharkinnassa ne ovat yhdensuuntaisia muun näytön perusteella tehtävien johtopäätösten kanssa ja vahvistavat niitä. On huomionarvoista, että Aarniolla on ollut tällaista erikoislaatuista yhteistoimintaa samojen henkilöiden kanssa, joihin hän on pitänyt prepaid-liittymillä yhteyttä tynnyrilähetyksiin liittyen.

Asiassa on esitetty huomattavasti todistelua myös Aarnion selvittämättömästä käteisvarallisuudesta ja hänen kiinteistöltään löytyneestä rahakätköstä. Hovioikeudessa näiltä osin vastaanotettu näyttö vastaa olennaisilta osiltaan käräjäoikeuden tuomiossa selostettua. Käräjäoikeus on tehnyt asiasta erityisesti seuraavat johtopäätökset:

  • Aarnion kiinteistöltä löytynyt 64 800 euron rahakätkö ei ole rikollisten kostotarkoituksessa tekemä lavastus, vaan Aarnio on itse piilottanut käteisvarojaan.
  • Aarnion väite siitä, että hän olisi vuonna 2002 saanut eräältä liikemieheltä 447 000 euron palkkion tämän turvallisuusasiantuntijana toimimisesta hieman ennen tämän kuolemaa, ei pidä paikkaansa.
  • Aarnion poikkeuksellisen suuri selittämätön käteisvarallisuus ei ole voinut olla peräisin mistään laillisesta toiminnasta. Sille ei ole tullut ilmi muuta uskottavaa selitystä kuin että rahat ovat peräisin huumausainekaupasta.

Hovioikeus hyväksyy nämä käräjäoikeuden johtopäätökset. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole tullut esiin mitään sellaista, jonka vuoksi asiaa olisi arvioitava toisin. Myöskään Aarnion pääkäsittelyn jälkeen esittämät uudet todisteet eivät anna aihetta päätyä toiseen lopputulokseen. Kokonaisharkinnassa Aarnion käteisvarallisuus ja hänen kiinteistöltään löytynyt rahakätkö antavat edelleen lisätukea muun näytön perusteella tehdyille johtopäätöksille Aarnion syyllistymisestä kohtien 1–5 törkeisiin huumausainerikoksiin.

Näytöstä muodostuva kokonaiskuva on myös entisestään vahvistanut johtopäätöksiä siitä, että kysymys ei ole ollut Aarnion vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mukaisesta tietolähdetoiminnasta tai muustakaan vaihtoehdosta, joka voisi selittää vastaajien toimet ja niiden yhteyden syytteessä tarkoitettuun asiaan. Tätä korostaa, että kun yksittäisissä kohdissa vastaajien on katsottu olleen osallisina tynnyrilähetyksiin kytkeytyviin huumausainerikoksiin, televalvontatietojen ja muun näytön muodostama kokonaisuus on tätä johtopäätöstä vasten näyttäytynyt uudessa valossa ja osoittautunut sen kanssa yhteensopivaksi aina yksityiskohtia myöten.

Vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja on esitetty paitsi vastaajien myös syyttäjän toimesta. Toissijaisen syytteen mukaan Aarnio olisi ainakin ollut tietoinen laajasta hasiksen maahantuontijärjestelystä ja mahdollistanut muiden henkilöiden tekemät huumausainerikokset antamalla heidän tuoda maahan ja levittää hasista. Vastaavansuuntaisesti eräät muut vastaajat ovat esittäneet, olisiko Aarnion osuus asiassa voinut olla jokin muu kuin heidän kanssaan toteutettu hasiksen maahantuonti ja levitys. Esimerkiksi VV:n puolesta on tuotu esiin, että Aarnion yhteydenpito ja muut tapahtumat voisivat selittyä esimerkiksi hollantilaisten rikollisten antamiin lahjuksiin liittyvillä toimilla, mikä puhuisi muiden vastaajien osallisuutta vastaan.

Hovioikeus toteaa tältä osin, että Aarnio on selvästi pitänyt yhteyttä sekä hollantilaiseen lähettäjäorganisaatioon että molempiin vastaanotto-organisaation haaroihin Suomessa ja myös hasista levittäneisiin henkilöihin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Aarnion viestittely ja muut toimet ovat kytkeytyneet tapahtumiin, jotka liittyvät tynnyrilähetyksiin ja tynnyreissä Suomeen saapuneen hasiksen levittämiseen, yhteydenpidossa ei ole voinut olla kyse sen paremmin tietolähdetoiminnasta kuin muiden henkilöiden tekemien huumausainerikosten tietoisesta mahdollistamisestakaan esimerkiksi ohjaamalla poliisitoimintaa väärään suuntaan tai jättämällä esitutkinta toimittamatta. Jos Aarnio olisi vain sallinut muiden tekevän huumausainerikoksia tai jos hänen roolinsa asiassa olisi muutoin ollut vähäisempi kuin on edellä katsottu, se ei olisi edellyttänyt toistuvaa yhteydenpitoa hollantilaisiin prepaid-liittymiin eikä siihen kytkeytyvää samanaikaista ja limittäistä yhteydenpitoa tynnyreiden vastaanottoon liittyviin henkilöihin eikä myöskään yhteistoimintaa huumausaineita levittäneiden henkilöiden kanssa. Muun näytön perusteella tehtyjä johtopäätöksiä Aarnion osallisuudesta tukevat myös hänen edellä käsitellyt tutkinnan sotkemista koskevat toimensa, sillä ne ovat täyttäneet useiden vakavien rikosten tunnusmerkistön ja palvelleet etupäässä hänen oman rikosvastuunsa välttämistä. Vaihtoehtoiset tapahtumainkulut, joissa Aarnion rooli olisikin ollut jokin muu kuin on edellä katsottu, eivät muutoinkaan ole millään tavoin sovitettavissa televalvontatietojen ja muun näytön muodostamaan kokonaisuuteen.

Asiassa on myös esitetty, että Aarnio olisi voinut järjestää käyttämiinsä puhelimiin harhautusmielessä tietynlaista teleliikennettä joko itse tai muiden henkilöiden avustuksella, minkä seurauksena televalvontatiedoista ei voitaisi tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja tiedot voisivat harhautuksen johdosta myös puhua syyttömiä henkilöitä vastaan. Hovioikeus katsoo useiden seikkojen viittaavan selvästi siihen, että tällaisiin harhautustoimiin ei ole ryhdytty. Yhteydenpidon paljastumisriskiin on muutoin kyllä pyritty varautumaan useilla eri tavoilla, kuten käyttämällä pelkkiä tekstiviestejä ja vaihtamalla puhelimia ja liittymiä, mutta esimerkiksi Aarnioon itseensä vahvasti viittaavia puhelinten käytön taukoja hänen ulkomaanmatkojensa aikana ei ole peitelty, vaikka harhauttava viestittely taukojen häivyttämiseksi olisi ilmeisestikin ollut järjestettävissä verraten helposti.

Puhelinten paljastuessa Aarnion toimintatapana on ollut ensin salata niiden yhteys Helsingin poliisilaitokseen ja epäilysten herättyä kiistää se, jonka jälkeen epäilykset ovat viime kädessä olleet hälvennettävissä vetoamalla salassa pidettävään tietolähdetoimintaan, kuten Aarnio on loppuvuonna 2012 tehnytkin ilmoittaessaan, että puhelimet ovat niin sanottua ”Helsingin pakkaa” (jakso 3.7.2). Tähän ei sovi lainkaan se, että Aarnio olisikin kiinnijäämisen varalta järjestänyt puhelimiin harhautustarkoituksessa yhteydenpitoa, joka viittaisi totuudenvastaisesti siihen, että joku yhteydenpidon vastapuolista olisi syyllistynyt huumausainerikokseen. Tällainen harhautus olisi helposti ajautunut ristiriitaan tietolähdetoimintaa ja viestinnän vastapuolten syyttömyyttä koskevien Aarnion väitteiden kanssa, eikä se olisi muutoinkaan ollut Aarnion kannalta edullista. Lisäksi tällainen harhautus olisi ollut erittäin vaikeasti toteutettavissa. Televalvontatiedoista voidaan myös havaita, että kun Aarnio on helmi–maaliskuussa 2012 käyttänyt yhtä puhelimista DD:n lavastamiseen, puhelimen käyttötapa on selvästi poikennut aiemmasta (jakso 3.2.2). Lavastuksessa noudatetun menettelyn poikkeavuus aiempaan nähden tukee osaltaan sitä, että puhelinten aiemmassa käytössä ei ole ollut kyse harhautuksesta tai lavastuksesta.

Lisäksi tässä yhteydessä on merkitystä sillä, että Aarnio on pyrkinyt eri keinoin pitämään käyttämänsä puhelimet toisistaan erillään sekä katkaisemaan niiden väliset yhteydet ja niihin mahdollisesti kohdistetut telepakkokeinot muun muassa käyttämällä eri vastapuolten kanssa erillisiä puhelimia ja liittymiä, joita on aika ajoin vaihdettu. Asian tutkinnassa on tästä huolimatta onnistuttu hankkimaan tiedot kymmenistä prepaid-liittymistä, jotka ovat olleet Aarnion ja hänen vastapuoltensa käytössä. Tämä on ollut hyvin merkittävä seikka televalvontatiedoista tehtävien johtopäätösten kannalta. Edellä katsotusti liittymien paljastumiseen on osaltaan myötävaikuttanut se, että Aarnio ei ole ollut tietoinen siitä, miten prepaid-liittymien lataussetelien tietoja voidaan rikostutkinnassa hyödyntää (jakso 1.9.4).

Televalvontatiedoista ja muusta näytöstä ilmenevä kokonaiskuva Aarnion toiminnasta ei tue sitä vaihtoehtoa, että hän olisi ennalta varautunut tilanteeseen, jossa toinen poliisiyksikkö saa selvitettyä hänen eri tahojen kanssa käyttämiensä puhelinten ja liittymien numerot ja televalvontatiedot pitkältä ajanjaksolta. Aarnion toimet viittaavat nimenomaan päinvastaiseen suhtautumiseen, sillä esimerkiksi SS:n paljastuttua KRP:lle tammikuun alussa 2012 Aarnio on vaihtanut aluksi ainoastaan SS:n kanssa käyttämänsä puhelin- ja liittymäparin ja jatkanut muiden puhelinten käyttämistä Länsi-Pasilassa kyseisen päivän ajan aiempaan tapaan (jakso 1.9.4). Puhelimet ovat tämänkin jälkeen olleet käytössä vielä muutaman päivän ajan. Tällainen menettely osoittaa, ettei Aarnio ole ennen sitä pitänyt kovinkaan todennäköisenä riskiä siitä, että yhden puhelimen paljastuminen johtaisi jonkin toisen puhelimen saati kaikkien puhelinten paljastumiseen. Tämä seikka puhuu sitä vaihtoehtoa vastaan, että eri puhelinten televalvontatietojen välisissä yhteyksissä, joille hovioikeus on useissa kohdissa antanut merkitystä, voisi olla kysymys harhautustarkoituksessa järjestetystä teleliikenteestä. Se myös lisää televalvontatiedoista tehtävien johtopäätösten painoarvoa muutoinkin.

Aarnion käyttämien puhelinten televalvontatiedoista ilmenevät syytettä tukevat seikat ovat lisäksi kytkeytyneet muiden henkilöiden käyttämien puhelinten televalvontatietoihin sekä tynnyrilähetyksiin liittyviin ulkopuolisiin tapahtumiin. Viestinnässä on lukuisissa tapauksissa ollut havaittavissa selvä kaava, jolla on ollut selviä liittymäkohtia muusta näytöstä ilmeneviin tosiseikkoihin. Tällaiset säännönmukaisuudet eivät selvästikään ole olleet sattumia, jotka johtuisivat esimerkiksi televalvontatietojen suuresta määrästä, ja tällaisen teleliikenteen järjestäminen harhautusmielessä olisi ollut äärimmäisen vaikeaa, sillä se olisi edellyttänyt useiden henkilöiden yhteistoimintaa sekä jonkinlaista arviota siitä, minkä puhelinten televalvontatietoja mahdollisessa tutkinnassa tultaisiin saamaan ja mitä muita seikkoja ja tapahtumia siinä pystyttäisiin selvittämään.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen hovioikeus ei pidä varteenotettavana mahdollisuutena, että Aarnio olisi ennen DD:hen kohdistunutta lavastusta järjestänyt harhauttamistarkoituksessa tietynlaista teleliikennettä käyttämiinsä puhelimiin, varsinkaan useisiin puhelimiin. Tällainen vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei saa tukea mistään asiassa selvitetystä tosiseikasta eikä sovi yhteen näytöstä muodostuvan kokonaiskuvan kanssa.

Yhteenvetona hovioikeus lausuu, että edellä tehdyt johtopäätökset Aarnion ja hänen kanssavastaajiensa menettelystä tynnyrilähetyksiä koskevissa kohdissa ovat yhdessä tarkasteltuna vahvistaneet toisiaan. Tässä kokonaisarvioinnissa mikään yksittäinen syytekohta tai tapahtuma ei ole noussut yksinään ratkaisevaksi. Johtopäätöksille ovat antaneet lisätukea päätelmät, joita esitetyn näytön perusteella on voitu tehdä Aarnion ja kanssavastaajien muusta toiminnasta sekä Aarnion käytössä olleesta selittämättömästä käteisvarallisuudesta. Asiassa selvitettyjen yhdensuuntaisten seikkojen muodostama johdonmukainen kokonaisuus on siten vahvistanut päätelmiä vastaajien syyllistymisestä törkeisiin huumausainerikoksiin ja muihin rikoksiin, jotka on edellä luettu heidän syykseen. Tämä on samalla antanut lisätukea sille johtopäätökselle, että esitetty näyttö ei voi selittyä vastaajien esittämillä tai muillakaan vaihtoehtoisilla tapahtumainkuluilla. Mitä laajemmin kokonaisuutta on tarkasteltu, sitä selvemmin vaihtoehtoiset tapahtumainkulut ovat sulkeutuneet pois.

6 Muut huumausainerikossyytteiden kanssa yhdessä käsitellyt syytteet

6.1 Poliisin rekistereiden käyttö vuonna 2013 (kohdat 24–27)

6.1.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen kohdissa 24 ja 25 yllytykseen virkavelvollisuuden ja virkasalaisuuden rikkomiseen sekä POL2:n kohdissa 26 ja 27 tuottamukselliseen virkavelvollisuuden ja virkasalaisuuden rikkomiseen seuraavasti:

Aarnio on kohdassa 24 taivuttanut POL2:n kohdassa 26 kuvattuun virkavelvollisuuden rikkomiseen pyytämällä POL2:a käyttämään poliisiasiain tietojärjestelmää (Patja-järjestelmä). Pyynnöllään Aarnio on saanut POL2:n käyttämään Patja-järjestelmää sekä hakemaan ja katsomaan salassa pidettäviä tietoja ilman, että tähän olisi ollut laillista oikeutta.

POL2 on kohdassa 26 toiminut huolimattomuudesta virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun hän on Aarnion pyynnöstä tai muutoin ryhtynyt hakemaan ja katsomaan Patja-järjestelmästä ja epäiltyjen tietojärjestelmästä (Epri-rekisteri) salassa pidettäviä tietoja. POL2 on käyttänyt tietojärjestelmiä ja käsitellyt henkilötietoja, vaikka hänellä ei ole ollut tähän käyttötarkoitussidonnaisuuden edellyttämää oikeutta eikä muutakaan asiallista lain mukaista perustetta. POL2 on ryhtynyt tekoon, vaikka huolellisesti asiaa arvioiden hänen olisi tullut ymmärtää edellytysten rekisterin käyttämiselle puuttuvan.

Aarnion ja POL2:n tekoja ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisinä ottaen huomioon niiden haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut niihin liittyvät seikat.

Aarnio ja POL2 ovat kohdissa 24 ja 26 menetelleet seuraavasti:

  • 4.1., 5.2., 22.3., 3.4., 26.4., 30.5., 3.6., 10.7., 12.7., 3.8., 11.8. ja 18.10.2013 POL2 on Aarnion pyynnöstä hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä tietoja RR:stä.
  • 10.6.2013 POL2 on Aarnion pyynnöstä hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä tietoja UU:sta ja TT:stä.
  • 21.7.2013 Aarnio on pyytänyt POL2:a käyttämään Patja-järjestelmää VV:n vaimon puhelinnumeron selvittämiseksi ja POL2 on selvittääkseen VV:n puhelinnumeron tehnyt Patja-järjestelmään kyselyjä liittyen ainakin VV:hen ja tämän vaimoon ja selvittänyt, mitä puhelinnumeroita tutkinnoissa olisi selvinnyt.

POL2 on lisäksi kohdassa 26:

  • 5.9. ja 8.10.2013 hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä ja Epri-rekisteristä tiedon kaikista niistä tiedoista, joissa BB esiintyy nimellään tai henkilötunnuksellaan.
  • 3.12., 10.12. ja 12.12.2013 hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä tiedon kaikista kihlakunnansyyttäjä SY1:n tutkinnanjohtajuudessa olevista jutuista 1.1.2012 lukien.
  • 10.12.2013 hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä tiedon kaikista kihlakunnansyyttäjä SY2:n tutkinnanjohtajuudessa olevista jutuista 1.1.2013 lukien.

Aarnio on kohdassa 25 taivuttanut POL2:n kohdassa 27 kuvattuun virkasalaisuuden rikkomiseen. Aarnio on pyytänyt POL2:n oikeudettomasti paljastamaan hänelle Patja-järjestelmään tallennettuja salassa pidettäviä tietoja, joiden ilmaisemiseen POL2:lla ei ole ollut oikeutta. POL2 on hakenut rekistereistä tiedot ilman laillista virkaperustetta ja luovuttanut tiedot Aarniolle, vaikka Aarniolla ei ole ollut virkatehtävään perustuvaa oikeutta näihin tietoihin.

POL2 on kohdassa 27 huolimattomuudesta paljastanut, vahvistanut ja ilmoittanut oikeudettomasti esimiehelleen Aarniolle tämän pyynnöstä salassa pidettäviä tietoja ilman säännöksiin ja määräyksiin perustuvaa oikeutta. POL2:n olisi huolellisesti asiaa arvioiden pitänyt ymmärtää, että hän ei ole oikeutettu tietojen ilmaisemiseen ottaen huomioon hakuperusteet ja sen, että haettavat tiedot eivät ole POL2:n tieten liittyneet Helsingin poliisilaitoksessa tuolloin selvitettävänä olevaan asiaan.

Aarnion ja POL2:n tekoja ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisinä ottaen huomioon niiden haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut niihin liittyvät seikat.

Aarnio ja POL2 ovat menetelleet kohdissa 25 ja 27 seuraavasti:

  • Aarnio on saanut POL2:n kertomaan hänelle, mitä tietoja Patja-järjestelmästä käy ilmi RR:ään liittyen 5.2., 3.4., 26.4., 30.5., 3.6., 10.7., 12.7., 3.8. ja 11.8.2013.
  • Aarnio on saanut POL2:n kertomaan hänelle 10.6.2013 Patja-järjestelmästä ilmikäyviä UU:n liittyviä tietoja UU:ta koskevasta ilmoituksesta ja sen perusteella oletettavasti tehtävästä esitutkintatoimenpiteestä.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko hauille ollut laillista perustetta. Jos katsotaan, että haut ovat olleet oikeudettomia, asiassa on arvioitava, onko POL2:n teoissa (kohdat 26 ja 27) ollut kysymys tahallisista vai tuottamuksellisista rikoksista ja onko Aarnio tuomittava yllyttäjänä vai tekijänä (kohdat 24 ja 25).

Hovioikeudella ei ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella aihetta arvioida esitettyä näyttöä tehtyjen rekisterikyselyjen osalta toisin kuin käräjäoikeus. Siten POL2:n on näytetty hakeneen ja katsoneen Patja-järjestelmästä tai Epri-rekisteristä RR:ää, UU:ta, TT:tä, VV:tä ja tämän vaimoa, BB:tä, SY1:ä ja SY2:a koskeneita tietoja sekä kertoneen RR:ää ja UU:ta koskeneita tietoja Aarniolle.

6.1.2 Yleisesti tietojärjestelmien käytöstä

Käräjäoikeuden tuomiossa selostetuissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 15 ja 16 §:ssä (761/2003) on säädetty Epri-rekisteriin ja Patja-järjestelmään sisältyvien tietojen käyttämisestä. Myös Eprin tietosuojalomakkeessa ja Patjan tietosuojaselosteessa on vastaavasti selostettu oikeus näiden lähteiden käyttöön (niin sanottu tietojärjestelmän käyttötarkoitus). Nämä rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten poliisin ylläpitämät rekisterit ovat salassa pidettäviä ja näiden järjestelmien käyttö on tarkasti säädetty ja ohjeistettu.

Aarnio on nyt kysymyksessä olevana ajankohtana toiminut huumerikosyksikön päällikkönä. On selvää, että Aarniolla on hänen asemansa perusteella ollut oikeus saada tietoja laajastikin Epri-rekisteriin ja Patja-järjestelmään tallennetuista salassa pidettävistä tiedoista paitsi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja huumausainerikosten ennalta estämiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi, myös henkilön turvallisuuden ja poliisin työturvallisuuden varmistamiseksi. POL2:lla huumerikosyksikön rikosylikonstaapelina on ollut käyttöoikeus niin Patja-järjestelmään kuin Epri-rekisteriinkin.

6.1.3 RR:ää koskevat kyselyt

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen siitä, että RR:ään kohdistuneissa hauissa ei ole ollut kysymys Aarnion välittämistä vaan hänen omista pyynnöistään.

Käräjäoikeus on katsonut, etteivät kyselyt ole vastanneet tietojärjestelmille määriteltyä käyttötarkoitusta eikä hauille ole ollut Aarnion ja POL2:n virkatehtäviin liittynyttä perustetta, vaan muiden poliisien tekemisten valvonta on selittynyt tässä asiakokonaisuudessa esiin tulleilla seikoilla ja toimilla. Hovioikeus toteaa, että kirjallisina todisteina esitetyistä Aarnion ja POL2:n välisistä tekstiviesteistä ei ole pääteltävissä, että POL2:lla teetettyjen kyselyiden taustalla olisivat olleet Aarnion ja RR:n tekemät huumausainerikokset. RR:n on väitetty tehneen yhteistyötä poliisin kanssa. Eri poliisimiehet ovat hovioikeudessa kertoneet, että RR:ää oli autettu yksityiselämään, muun muassa asumiseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa, mistä RR on itsekin kertonut.

Patja-järjestelmään ja Epri-rekisteriin tallennettuja tietoja saadaan tietojärjestelmän käyttötarkoituksen mukaisesti käyttää poliisilain 1 §:n 1 momentissa säädettyjen poliisien tehtävien suorittamiseksi sekä henkilön turvallisuuden ja poliisin työturvallisuuden varmistamiseksi. Käräjäoikeus ei ole pitänyt uskottavina Aarnion ja POL2:n kertomuksia siitä, että kyselyjen tarkoituksena olisi ollut huolehtia RR:n turvallisuudesta. Hovioikeus katsoo, että hakuihin liittyvän viestittelyn perusteella hakujen tarkoituksena on osin ollut RR:n olinpaikan selvittäminen, osin taas tiedon saaminen RR:ään kohdistuneista poliisin toimenpiteistä. Tällaiset tiedot ovat voineet edistää lainmukaisia tarkoitusperiä eli RR:n turvallisuuden varmistamista siinä missä Aarnion pyrkimystä pysyä ajan tasalla rikoskumppaniinsa liittyvistä tapahtumista. Yhtä kaikki hakuihin liittyvästä viestittelystä ei ilmene, että haut olisivat olleet kokonaan virkatehtäviin liittymättömiä. Hovioikeus katsoo näin ollen jääneen näyttämättä, että kyselyt eivät olisi vastanneet tietojärjestelmille määriteltyä käyttötarkoitusta. Syyte on sekä Aarnion että POL2:n osalta hylättävä.

6.1.4 UU:ta ja TT:tä koskevat kyselyt

Käräjäoikeus on katsonut yksittäisten KRP:n ilmoitusten hakemisen osoittaneen pyrkimystä selvittää, mitä toimia KRP:llä oli ollut meneillään Tynnyri I -juttuun liittyen. Näiden seikkojen selvittämiseen Aarniolla tai POL2:lla ei ollut virkatehtäviin liittynyttä perustetta.

Hovioikeuden arvion mukaan Aarnion ja POL2:n viestit viittaavat siihen, että Aarnio on halunnut saada selvitystä siitä, oliko KRP hakemassa UU:ta kuulusteluihin. Hovioikeus on jäljempänä jaksossa 6.2 selostettavin tavoin katsonut kohdan 30 osalta, että VA1 ei ole oikeudettomasti paljastanut Aarniolle täytäntöönpanorekisterissä tai valvonta- ja toimintarekisterissä olleita salassa pidettäviä tietoja SS:n ja TT:n tilapäisestä sijoittamisesta kuulusteluja varten pois Jokelan vankilasta. Asiassa saadun selvityksen mukaan kyseisten tietojen kertominen Aarniolle oli perustunut SS:n turvallisuuden takaamiseen.

Helsingin käräjäoikeus on 5.10.2012 tuominnut UU:n, TT:n ja SS:n Tynnyri I -oikeudenkäynnissä siitä, että he olivat yhdessä syyllistyneet törkeisiin huumausainerikoksiin. Valitusten johdosta asian käsittely on kesäkuussa 2013 ollut vireillä hovioikeudessa ja KRP on vielä tuolloin suorittanut vastaajien kuulusteluja. Aarnion on näytetty saaneen VA1:ltä 10.6.2013 kohdassa 30 tarkoitetut viestit SS:n ja TT:n tilaamisesta kuulusteluihin. Saatuaan tiedot Aarnio on pyytänyt POL2:a selvittämään Patja-järjestelmästä UU:n tilannetta.

Hovioikeus toteaa, että Aarnion ja POL2:n välisistä viesteistä ei suoraan käy ilmi Aarnion huoli SS:stä ja tämän turvallisuudesta. Tämä tukee käräjäoikeuden johtopäätöstä, jonka mukaan POL2:n tekemien hakujen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä toimia KRP:llä oli ollut meneillään liittyen tynnyriasiaan tai ainakin UU:hun, TT:hen ja SS:ään. Toisaalta kuten käräjäoikeus on myös todennut, asiassa ei ole aihetta epäillä, etteivätkö vankien siirrot voisi aiheuttaa epäilyjä muiden vankien taholta ja muodostaa turvallisuusuhan. Tiedotusvälineissä oli ollut esillä, että tynnyrijutussa oli ollut mukana yksi tai useampi poliisin tiedonantaja, mikä on ollut omiaan lisäämään turvallisuusuhkaa. Näytöstä ei tässäkään tapauksessa ilmene, että haut olisivat olleet kokonaan virkatehtäviin liittymättömiä. Hovioikeus katsoo näin ollen jääneen näyttämättä, että kyselyt eivät olisi vastanneet tietojärjestelmille määriteltyä käyttötarkoitusta. Syyte on sekä Aarnion että POL2:n osalta hylättävä.

6.1.5 VV:tä ja tämän vaimoa koskevat kyselyt

Käräjäoikeus on katsonut, että VV:n vaimoon kohdistunut haku ei ole ollut Patja-järjestelmän käyttötarkoituksen mukaista. Vaikka Patja-järjestelmän käyttö olisi ollut käyttötarkoituksen mukaista, kyseenalaista olisi joka tapauksessa ollut se, että VV:n tavoittamiseksi oli haettu hänen vaimonsa tietoja.

Aarnion mukaan VV oli antanut luvan siihen, että häntä saatiin yrittää tavoittaa myös hänen vaimonsa kautta, ja nämäkin kyselyt olivat liittyneet VV:n turvallisuuteen. Myös POL2 on kertonut olleensa tietoinen niistä tavoista, joilla VV:tä oli kulloinkin tavoiteltu. Hovioikeudessa asiantuntijana kuultu POL40 on kertonut, että kadonnutta tietolähdettä voidaan etsiä poliisin rekistereiden avulla.

Myös VV:n on väitetty tehneen tuohon aikaan yhteistyötä poliisin kanssa. Kuten edellä on jo todettu, rekisterien käyttö henkilön turvallisuuden takaamiseksi ja varmistamiseksi on ollut hyväksyttävää. Aarnion ja POL2:n välisistä viesteistä ei ilmene mitään sellaista, etteikö Aarnion tarkoituksena olisi ollut VV:n tavoittaminen. Kun häntä ei ole tavoitettu omasta puhelimestaan, häneen on pyritty saamaan yhteys myös puolison kautta, minkä vuoksi puolison puhelinnumeron selvittämiseen, toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, on ollut asiallinen peruste. Syyte on sekä Aarnion että POL2:n osalta hylättävä.

6.1.6 BB:tä koskevat kyselyt

Aarniota ei ole syytetty siitä, että hän olisi taivuttanut POL2:n tekemään kyselyn BB:stä, mutta käräjäoikeus on kuitenkin päätynyt siihen, että kyselyn tekemistä olisi pyytänyt Aarnio. Tämän johdosta hovioikeus toteaa, että POL2 ei ole tällaisesta kertonut, vaan POL2:n kertoman mukaan POL13 oli esittänyt hänelle pyynnön tehdä kysely BB:stä huumausainerikosepäilyn johdosta. Tässäkään tapauksessa POL2:n kertomus ei ole uskottava, vaan hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen siitä, että kysely 5.9.2013 on liittynyt Aarnion samana päivänä saamaan kutsuun saapua kuulusteluun BB:hen liittyen. Mikään ei kuitenkaan tue sitä, että kyselyn tekeminen olisi tapahtunut Aarnion pyynnöstä.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen siitä, että POL2:lla ei ole ollut hyväksyttävää syytä BB:tä koskevan kyselyn tekemiseen, vaan esiin tulleiden seikkojen perusteella on pääteltävissä, että POL2 on tehnyt haut urkkiakseen tietoa KRP:ssä tutkittavana olleesta Aarnioon kohdistuneesta rikosepäilystä. POL2:n on täytynyt koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella tietää, että kerrotunlainen rekisterien käyttäminen ilman virkatehtäviin liittyvää perustetta on ollut lain vastaista.

6.1.7 SY1:n ja SY2:n tutkinnanjohtajuudessa olevien asioiden kyselyt

POL2 on kertonut, että esimies oli pyytänyt häntä katsomaan, mitä juttuja SY1:llä ja SY2:lla oli ollut vireillä. Tämä oli kiinnostanut siksi, koska Aarnio oli otettu kiinni eikä huumerikosyksikössä ollut tiedetty, mitä oli ollut meneillään. POL2:n kertomuksen uskottavuutta heikentää se, että hän ei ole halunnut kertoa pyynnön tehneen esimiehensä nimeä. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen siitä, että tosiasiassa järjestelmästä oli haluttu urkkia Aarnion rikosepäilyihin liittyviä tietoja. Vaikka POL2 olisi tehnyt haut esimiesasemassa olleen henkilön pyynnöstä, POL2:n on pitänyt koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella tietää, että kerrotunlainen rekisterin käyttäminen ilman virkatehtäviin liittyvää perustetta on ollut lainvastaista. Helsingin hovioikeus on myös tuomiossaan 7.7.2017 nro 127225 katsonut, että eräällä Helsingin poliisilaitoksen poliisimiehellä ei ollut Aarnion kiinnioton jälkeen loppuvuonna 2013 oikeutta hakea poliisin tietojärjestelmästä Aarnion rikosepäilyä koskevia tietoja.

6.1.8 Kokonaisarviointi

Edellä lausutun perusteella Aarnioon kohdissa 24 ja 25 sekä POL2:een kohdassa 27 kohdistettu syyte on kokonaisuudessaan hylättävä.

Käräjäoikeus on katsonut POL2:n teon kohdassa 26 täyttäneen tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen. Hovioikeudessa POL2:n viaksi on tältä osin jäänyt BB:hen sekä SY1:n ja SY2:n tutkinnanjohtajuudessa olleisiin asioihin kohdistuneiden hakujen tekeminen. Näiden hakujen tekemiseen POL2:lla ei ole ollut virkatehtäviin liittyvää perustetta, vaan kysymys on ollut siitä, että hän on tehnyt haut urkkiakseen tietoa KRP:ssä tutkittavana olleista Aarnioon kohdistuneista rikosepäilyistä. POL2:n koulutus ja kokemus huomioon ottaen hänen on täytynyt tietää toimivansa lakia rikkoen, eikä hän ole voinut luottaa siihen, että rekisterien käyttämiseen olisi ollut laillinen peruste siinäkään tapauksessa, että hän olisi tehnyt hakuja jonkun toisen pyynnöstä.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että POL2 on käräjäoikeuden syyksilukeman tuottamuksellisen teon asemesta syyllistynyt tahalliseen tekoon menettelemällä siten kuin käräjäoikeus on edellä kuvatulla tavalla lukenut POL2:n syyksi niiden hakujen tekemisen, jotka ovat kohdistuneet BB:hen sekä SY1:n ja SY2:n tutkinnanjohtajuudessa olleisiin asioihin.

POL2:n on näytetty hakeneen ja katsoneen BB:stä ja tutkinnanjohtajina toimineiden syyttäjien asioista tietoja yhteensä kuusi eri kertaa, joten kysymys ei ole ollut yksittäisestä ja satunnaisesta teosta. Osateot ovat tapahtuneet usean kuukauden aikana. Näiden seikkojen takia tekoa ei sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Kerrotulla menettelyllään POL2 on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen 5.9.–12.12.2013.

6.2 Vankilaviranomaisten tietojen luovutus Aarniolle vuonna 2013 (kohdat 28–33)

6.2.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdissa 28–33 katsonut VA1:n 11.1.–25.10.2013 Jokelan vankilan apulaisjohtajan virkaa toimittaessaan käyttäneen oikeudettomasti vankitietojärjestelmään kuuluvaa turvallisuustietorekisteriä hakeakseen Aarniolle tietoa tietystä naishenkilöstä ja lisäksi oikeudettomasti paljastaneen Aarniolle salassa pidettäviä vankitietojärjestelmään kuuluviin valvonta- ja toiminta-, täytäntöönpano-, turvallisuustieto-, tapaaja- ja asioijarekistereihin tallennettuja tietoja.

Hovioikeudessa VA1 on vaatinut, että syyte hylätään.

6.2.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeudessa on otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa. VA1 ja Aarnio sekä todistajat VA2 ja VA3 ovat kertoneet hovioikeudessa olennaisilta ja asiaan vaikuttavilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

Asiassa on riidatonta, että VA1 on syytteessä kerrotuin tavoin käyttänyt vankitietojärjestelmään kuuluvia rekistereitä ja paljastanut Aarniolle syytteestä ilmenevät tiedot. Riidatonta on myös, että tiedot ovat olleet salassa pidettäviä ja niiden luovuttamiseen on pitänyt olla rekisterien käyttötarkoitussidonnaisuuden mukainen asiallinen ja perusteltu syy. Sovellettavat säännökset on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa.

VA1 on vedonnut siihen, että hän on toiminut Jokelan vankilan turvallisuusasioista ja viranomaisyhteistyöstä vastaavana apulaisjohtajana ja hän on tässä tehtävässään ollut vastuussa vankilaan sijoitettujen vankien turvallisuudesta. VA1 on myös vastannut vankilan niin sanotusta PTR-yhteistyöstä, mihin on kuulunut olennaisena osana tietojenvaihto poliisin ja vankilaviranomaisten kesken. VA1:llä on ollut oikeus päästä kaikkiin syytteessä tarkoitettuihin rekistereihin. VA1 on katsonut, että kaikki hänen Aarniolle luovuttamansa tiedot olivat olleet vankeuslain 19 luvun 5 §:n mukaisia tietoja, joiden luovuttamiseen poliisille VA1 oli ollut oikeutettu ja joiden vastaanottamiseen Aarniolla oli huumepoliisin päällikkönä ollut oikeus.

Kohdat 28–30

VA1 on kohtien 28–30 osalta vedonnut siihen, että syytteessä tarkoitettujen tietojen luovuttaminen Aarniolle oli ollut tarpeen SS:n turvallisuuden vuoksi ja vakavan väkivaltarikollisuuden ennalta estämiseksi. SS oli saanut tuomion Tynnyri I -oikeudenkäynnissä, jossa myös TT, XX ja WW oli tuomittu. Tiedotusvälineissä oli ollut esillä, että tynnyrijutussa oli ollut yksi tai useampi poliisin tiedonantaja. Sen vuoksi vangit olivat alkaneet miettiä, kuka voisi olla kyseessä.

VA1 on kertonut tunteneensa Aarnion pitkään ja saaneensa tältä tietää, että SS oli Aarnion tietolähde. Vaara paljastua poliisin tietolähteeksi muodosti vakavan turvallisuusriskin. Kun vanki oli poliisin tietolähde, VA1 seurasi jatkuvasti, oliko tätä kohtaan jotakin mahdollisesti tapahtumassa tai suunnitteilla. Mikäli jotakin huomionarvoista ilmeni eikä se edellyttänyt välittömiä toimenpiteitä vankilassa, VA1 oli yhteydessä siihen tahoon, jonka tietolähteestä oli kysymys. SS oli lokakuussa 2012 pahoinpidelty vankilassa. Tämä pahoinpitely ei välttämättä ollut liittynyt SS:n toimimiseen poliisin tietolähteenä, mutta myöhemmin oli tullut vihjetietoa siitä, että SS:lle oltaisiin jälleen tekemässä jotakin ja tämä uhka varmuudella liittyi hänen toimimiseensa poliisin tietolähteenä.

Hovioikeus toteaa, että VA1 on Jokelan vankilan turvallisuudesta ja viranomaisyhteistyöstä vastaavana apulaisjohtajana ollut vastuussa vankilaan sijoitettujen vankien turvallisuudesta.

Hovioikeuden arvion mukaan luovutetut puhelu- ja tapaajatiedot ovat VA1:n kertomilla perusteilla voineet olla SS:n turvallisuuden kannalta merkityksellisiä. Samoin vankien tilapäinen sijoittaminen vankilan ulkopuolelle on VA1:n ja Aarnion kertomalla tavalla voinut aiheuttaa turvallisuusriskin. Kun kysymys on vangin turvallisuudesta, tietojen luovuttamisen kynnyksen tulee olla matala. VA1:llä on vankilan turvallisuudesta vastaavana virkamiehenä ollut harkintavalta sen suhteen, mikä tieto voi olla vangin turvallisuuden kannalta merkityksellinen.

Hovioikeus katsoo, että VA1:llä ollut käsitys SS:n asemasta Aarnion ja huumerikosyksikön tietolähteenä ja siitä aiheutunut turvallisuusuhka ovat muodostaneet VA1:lle asianmukaisen perusteen kohdissa 28–30 tarkoitettujen tietojen luovuttamiseen Aarniolle. Se, että Aarnio mahdollisesti on ollut kiinnostunut tiedoista muutenkin kuin SS:n turvallisuuden kannalta, ei vaikuta arvioon, koska VA1:n ei ole väitetty olleen tietoinen Aarnion osallisuudesta Tynnyri I -oikeudenkäynnissä käsiteltyihin rikoksiin ja siihen liittyneestä intressistä seurata tutkintaa. VA1:n ja Aarnion välisten viestien epämuodollinen ja henkilökohtainen sävy selittyy heidän pitkäaikaisella yhteistyöllään ja tuttavuudellaan, eikä sille voida antaa arvioinnissa syytettä tukevaa merkitystä.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että VA1 olisi kohdissa 28–30 luovuttanut Aarniolle syytteessä mainittuihin eri rekistereihin merkittyjä salassa pidettäviä tietoja ilman hyväksyttävää perustetta. Syyte on siten hylättävä.

Kohdat 31 ja 32

VA1:n mukaan kohtien 31 ja 32 tietojen antamisessa oli ollut kysymys sekä SS:n että Aarnion turvallisuudesta. VA1 on kertonut saaneensa Aarniolta tietää sen naishenkilön eli BB:n nimen, jonka väitteiden vuoksi Aarnio oli joutunut poliisikuulusteluun. VA1 oli tiennyt, että BB:llä oli ollut yhteys SS:n veljeen ja että BB oli aikanaan hankkinut tiedot niin sanottuun ”tappolistaan”. Lisäksi VA1 oli tiennyt SS:n välit veljeensä erittäin huonoiksi. VA1:n mukaan näissä olosuhteissa SS:n asema aiheutti selkeän ja konkreettisen turvallisuusuhan, joka kohdistui sekä SS:ään että Aarnioon. Turvallisuustietorekisterin käyttäminen oli ollut tarpeen sen selvittämiseksi, oliko BB tavannut tai ollut yhteydessä SS:n veljeen.

Hovioikeuden arvion mukaan BB:n aikaisempi yhteys SS:n veljeen ja tämän vihamielisyys Aarniota ja SS:ää kohtaan ovat voineet olla VA1:n kertomilla perusteilla Aarnion ja SS:n turvallisuuden kannalta merkityksellisiä seikkoja, varsinkin kun otetaan huomioon VA1:llä ollut käsitys SS:n asemasta. Tätä tukee VA1:n ja Aarnion välisistä viesteistä ilmenevä VA1:n huoli siitä, olisiko joku voinut vuotaa Aarnion ja SS:n yhteydestä tämän veljelle. Aarnion ja SS:n turvallisuus on siten muodostanut VA1:llä olleiden tietojen valossa asianmukaisen perusteen kohdissa 31 ja 32 tarkoitettujen tietojen katsomiseen ja luovuttamiseen Aarniolle. Näyttämättä on näin ollen myös näiltä osin jäänyt, että VA1 olisi katsonut tai luovuttanut Aarniolle syytteessä mainittuun rekisteriin merkittyjä salassa pidettäviä tietoja ilman hyväksyttävää perustetta. Syyte on siten hylättävä.

Kohta 33

VA1 on kertonut, että kohdassa 33 tarkoitetut tapaajatiedot olivat koskeneet henkilöitä, jotka olivat varanneet tapaamisajan vangille, jonka epäiltiin jatkavan huumausainekauppaa vankilasta käsin. VA1:n mukaan poliisille ilmoitetaan välittömästi, kun vankilan rikostiedustelussa tulee esiin merkkejä rikollisesta toiminnasta. VA1 oli ilmoittanut näistä epäilyistä huumepoliisille jo kesällä 2013. Tuolloin Aarnio oli kehottanut olemaan yhteydessä tiettyyn huumerikosyksikön tutkijaan. Kun KRP:n tutkija oli pyytänyt tapaajatietoja, VA1 oli lähettänyt tiedot myös Aarniolle, jotta eri poliisilaitokset eivät tekisi päällekkäistä työtä.

Hovioikeus katsoo, että VA1:n ja Aarnion välisten viestien sisällön niukkuuden perusteella on pääteltävissä, että he ovat keskustelleet asiasta aikaisemminkin. Tämä tukee VA1:n kertomusta siitä, että hän oli jo aikaisemmin vuonna 2013 ilmoittanut rikosepäilystä huumerikosyksikölle. Tapaajatietojen toimittamiseen on siten ollut rikoksen torjumiseen perustuva hyväksyttävä syy. Viestien sisältö ei myöskään tue syyttäjän väitettä, jonka mukaan kysymys olisi ollut KRP:n tutkimien juttujen tarkoituksellisesta urkkimisesta. Tältäkin osin viestinnän sävy voi selittyä Aarnion ja VA1:n pitkällä tuttavuudella. Syyte on hylättävä myös tältä osin.

6.3 Aarnion varoihin kohdistuva rahanpesu elokuussa 2013 (kohta 13)

6.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on hylännyt ÖÖ:hön kohdassa 13 kohdistetun syytteen, jonka mukaan ÖÖ oli 15.8.2013 syyllistynyt tuottamukselliseen rahanpesuun vastaanottaessaan Aarniolta lainaksi käteisenä rahana 35 000 euroa ja rahat käyttäessään. Syyte on perustunut siihen, että ÖÖ:n on pitänyt rahojen poikkeuksellisten luovutusolosuhteiden ja ammattikokemuksensa perusteella ymmärtää varojen mahdollisesti olevan rikoksella hankittuja. Syytteen mukaan ÖÖ oli toiminut peittääkseen tai häivyttääkseen varojen laittoman alkuperän tai avustaakseen Aarniota välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset, tai ainakin peittänyt tai häivyttänyt rikoksella hankitun omaisuuden luonteen tai avustanut Aarniota tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä.

Hovioikeudessa syyttäjä on toistanut ÖÖ:hön käräjäoikeudessa kohdistamansa syytteen.

6.3.2 Näytön arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavat säännökset esitöineen on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa.

Aarnion ja ÖÖ:n mukaan heidän välisensä velkasuhde oli alun perin alkanut jo vuonna 2010, kun Aarnio oli lainannut ÖÖ:lle 50 000 euroa. Aarnion hovioikeudessa kertoman mukaan rahat olivat osa hänen vuonna 2002 eräältä liikemieheltä saamiaan varoja. Aarnio ei ole tarkemmin selittänyt, mistä hän oli saanut syytteessä tarkoitetut ÖÖ:lle 15.8.2013 lainaamansa 35 000 euron käteisvarat.

Hovioikeus on edellä jaksossa 2 katsonut Aarnion vuonna 2011 syyllistyneen useisiin törkeisiin huumausainerikoksiin. Hän on saanut rikoksista huomattavaa hyötyä, mihin hovioikeus palaa jäljempänä. Lisäksi hovioikeus on edellä jaksossa 5 hyväksynyt käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että Aarnion kertomus eräältä liikemieheltä vuonna 2002 saamastaan 447 000 eurosta ei pidä paikkaansa ja että Aarnion poikkeuksellisen suurelle selittämättömälle käteisvarallisuudelle ei ole tullut ilmi muuta uskottavaa selitystä kuin että rahat ovat peräisin huumausainekaupasta. ÖÖ:n vastaanottamat varat ovat siten olleet rikoksella hankittuja, ja rahanpesun tunnusmerkistö täyttyy tältä osin.

Tuottamuksellisesta rahanpesusta tuomitseminen edellyttää myös, että rahojen vastaanottaja on rahat vastaanottaessaan menetellyt törkeän huolimattomasti. Asiassa on riidatonta, että Aarnio on luovuttanut rahat ÖÖ:lle Suomessa käteisenä rahana. ÖÖ on matkustanut Suomeen rahoja noutamaan, ja rahojen luovuttaminen on tapahtunut satamassa Helsingissä, josta ÖÖ on kuljettanut ne Viroon ja kertomansa mukaan käyttänyt velkojensa maksuun.

KK:n menettelyn huolimattomuuden osalta hovioikeus katsoo, että suuren rahasumman vastaanottaminen käteisenä satamassa on sinänsä epäilyttävää. Menettely on luonteeltaan sellaista, että se sopii rahanpesurikoksen tekotavaksi. ÖÖ on ollut ammatiltaan poliisi, joten hänellä on myös ammattinsa perusteella ollut tietämystä rahanpesusta ja sen toteutustavoista. Toisaalta ÖÖ on tiennyt, että Aarnio on korkeassa poliisivirassa ja että Suomessa poliisien ansiotaso on ollut korkeampi kuin Virossa. ÖÖ on kertonut tunteneensa Aarnion pitkään ja olleensa siinä käsityksessä, että Aarnion taloudellinen tilanne oli aina ollut hyvä. Lisäksi syyttäjän esittämän selvityksen mukaan ÖÖ:n Swedbankin pankkitililtä oli 28.8.2012 siirretty Aarnion tilille 54 000 euroa vuoden 2010 velan maksuna. Hovioikeus arvioi, että näissä olosuhteissa syytteessä tarkoitettu 35 000 euron rahamäärä ei ole niin suuri, etteikö sen hankkiminen laillisin keinoin olisi ÖÖ:n näkökulmasta voinut olla Aarniolle mahdollista. Esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että ÖÖ:lla olisi ollut painavaa syytä epäillä Aarniolta saamiensa varojen alkuperää. ÖÖ ei näin ollen ole rahat vastaanottaessaan menetellyt törkeän huolimattomasti. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei ole.

6.4 RR:n suosiminen syyskuun 2013 kotietsinnän yhteydessä (kohta 14)

6.4.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on kohdassa 14 katsonut Aarnion syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämiseen 1.–2.9.2013 seuraavasti:

Aarnio on rikkonut esitutkintalain 16 §:ään perustuvan virkavelvollisuutensa toimia virassaan esteettömänä. Aarnio on osallistunut päätöksentekoon ja sen valmisteluun esteellisenä sekä käyttänyt julkista valtaa ja asemaansa väärin käskyvallassaan ja välittömässä valvonnassaan olleeseen jutun tutkinnanjohtajana toimineeseen POL13:een nähden suosiakseen RR:ää ja välttääkseen RR:n ja oman rikosvastuunsa kohdissa 2–4 kuvattuihin tapahtumiin liittyen. Aarnio on järjestyttänyt asian esitutkinnan niin, että Helsingin poliisilaitoksen kenttävalvonnan 1.9.2013 paljastama muun muassa RR:ään kohdistunut huumausainerikosepäily on normaalista käytännöstä poiketen siirretty Aarnion johtaman yksikön tutkittavaksi. Menettelyn tarkoituksena on ollut saada kenttävalvonnan RR:n asunnosta takavarikoimat rahat, hasis ja useat puhelimet Aarnion kontrolliin ja salattua KRP:ltä. Takavarikoidut esineet ovat Aarnion tieten saattaneet liittyä kohdissa 2–4 kuvattuihin huumausainerikoksiin.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

6.4.2 Kiinniottoon ja kotietsintään liittyneet tapahtumat 1. ja 2.9.2013

Helsingin poliisilaitoksen kenttävalvonta on 1.9.2013 suorittanut epäillyn huumausainerikoksen johdosta kotietsinnän RR:n asuntoon. Asunnosta on takavarikoitu huumausaineita, rahaa ja kuusi puhelinta. RR ja asunnossa paikalla olleet kaksi muuta henkilöä on otettu samassa yhteydessä kiinni. Asiasta on laadittu rikosilmoitus, ja esitutkinta on 2.9.2013 siirretty huumerikosyksikön tutkittavaksi. RR:ää koskeva asia on 14.2.2014 tullut vireille Helsingin käräjäoikeudessa, ja hänet on 22.10.2014 tuomittu rangaistukseen 1.9.2013 tehdystä huumausainerikoksesta.

Aarnio on vedonnut siihen, että hän ei ollut päättänyt syytteissä kuvatuista toimista. Juttu oli siirretty huumerikosyksikköön, koska POL13 oli saanut Vantaan vankilan apulaisjohtajalta tiedustelutietoa RR:n asunnolta kiinniotetusta henkilöstä.

Riidatonta on, että POL13 oli muutamaa päivää ennen kotietsintää eli 28.8.2013 kysynyt sähköpostilla POL2:lta tietoja tietystä henkilöstä, joka sittemmin on 1.9.2013 otettu kiinni RR:n asunnolta.

POL13 on hovioikeudessa kertonut, että Aarniolta oli tullut ohje ottaa asia huumerikosyksikön tutkittavaksi ja että juttu Aarnion mukaan oli liittynyt isompaan kokonaisuuteen. Mitään tarkempia yksityiskohtia POL13 ei ole muistanut, eikä siis myöskään sitä, mitä isommalle kokonaisuudelle oli myöhemmin tapahtunut. POL13 on lisäksi kertonut, että vankilaviranomainen oli välittänyt hänelle tietoa RR:n asunnosta kiinniotetusta henkilöstä, mutta ajankohtaa hän ei ole muistanut.

Vantaan vankilan apulaisjohtaja VA2 on hovioikeudessa kertonut, että hän oli ollut POL13:een yhteydessä vankiyhteisöstä tulleesta tiedosta, joka oli liittynyt RR:n asunnolta kiinniotettuun henkilöön. Hän ei kuitenkaan ole muistanut ajankohtaa, jolloin hän oli kertonut henkilöstä POL13:lle.

Myös POL1 on hovioikeudessa kertonut VA2:n POL13:lle välittämästä tiedosta koskien RR:n asunnolta kiinniotettua henkilöä muistamatta hänkään tarkemmin ajankohtaa. POL1:n kertomuksesta ei ilmene mitään sellaista, jonka perusteella kysymys olisi ollut isompaan kokonaisuuteen liittyvästä asiasta. POL1 on kuitenkin pitänyt mahdollisena, että juttu oli siirretty huumerikosyksikön tutkittavaksi, koska yksikössä oli ollut tietolähdetietoa. POL1:n mukaan ohjeet jutun siirtämisestä olivat tulleet Aarniolta.

POL7:llä, joka on ollut POL1:n ohella jutun toinen tutkija, on ollut hatarat muistikuvat tapahtumista.

6.4.3 Aarnion esteellisyys

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämiseen ensiksikin sen johdosta, että hän oli osallistunut päätöksentekoon ja valmisteluun esteellisenä.

Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin.

Väitetyn rikoksen tekoaikana vuonna 2013 voimassa olleessa, sittemmin kumotun esitutkintalain 16 §:ssä (449/1987) oli säädetty ainoastaan tutkinnanjohtajan ja tutkijan esteellisyydestä. Uusi esitutkintalaki on tullut voimaan väitetyn rikoksen tekoajan jälkeen 1.1.2014. Sen 2 luvun 7 §:n 1 momentin esteellisyyssäännöksen mukaan tutkinnanjohtajan ja tutkijan lisäksi myöskään muu esitutkintaviranomaisen virkamies ei saa esteellisenä osallistua esitutkintaan.

Uuden lain esitöissä (HE 222/2010 vp s. 37) on todettu, että aiemmassa esitutkintalaissa ei säädetty muiden esitutkintavirkamiesten kuin tutkinnanjohtajan ja tutkijan esteellisyydestä. Esitutkintaan voi kuitenkin osallistua ja esitutkintatoimenpiteitä tehdä myös muu esitutkintavirkamies, ja aiemman esitutkintalain esteellisyyssäännökset eivät koskeneet tällaista henkilöä eivätkä myöskään hallintolain esteellisyyssäännökset viimeksi mainitussa laissa tehdyn lain soveltamisalarajauksen vuoksi. Tältä osin esteellisyyssäännöksissä katsottiin olevan aukko, joka voitiin uuden esitutkintalain säätämisen yhteydessä paikata. Hallituksen esityksessä on viitattu apulaisoikeuskanslerin ratkaisuun (30.9.2005 dnro 1185/1/03), jossa on arvioitu, kattoiko pelkästään tutkinnanjohtajan ja tutkijan esteellisyyttä koskeva sääntely kaikki ne tilanteet, joissa kysymys esitutkintaan osallistuvan poliisimiehen puolueettomuudesta saattoi perustellusti nousta esille.

Riidatonta on, että Aarnio on syyskuussa 2013 ollut huumerikosyksikön päällikkö. Kun otetaan huomioon säännöksen sanamuoto ja edellä selostetut oikeuslähteet, tuolloin voimassa olleen esitutkintalain (449/1987) 16 §:n esteellisyyssäännöstä ei sovelleta Aarnioon. Näin ollen väitetyn rikoksen tekoaikana ei ole ollut voimassa säännöstä, jonka nojalla Aarniota voitaisiin pitää esteellisenä syytteessä väitetyin tavoin. Syyte on siten tältä osin hylättävä.

6.4.4 Aarnion oman ja RR:n rikosvastuun välttäminen sekä RR:n suosiminen

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämiseen myös sen johdosta, että hän oli käyttänyt julkista valtaa ja asemaansa väärin käskyvallassaan ja välittömässä valvonnassaan olleeseen jutun tutkinnanjohtajana toimineeseen POL13:een nähden suosiakseen RR:ää ja välttääkseen RR:n ja oman rikosvastuunsa kohdissa 2–4 kuvattuihin tapahtumiin liittyen.

Käräjäoikeuden johtopäätös Aarnion aloitteesta tapahtuneesta jutun siirrosta on perustunut muun ohella seuraaviin seikkoihin:

(1) Muuta järkevää selitystä Aarnion suhtautumiselle RR:ään ynnä muihin kohdistuneisiin toimenpiteisiin ei ollut kuin se, että kotietsintä oli kohdistunut RR:ään, mikä viittasi myös siihen, että liityntä RR:ään oli ollut pääasiallinen syy jutun siirtämiselle.

(2) Aarnion pyyntö salata asia KRP:ltä oli poikkeuksellinen ja viittasi siihen, että Aarnio oli halunnut pitää jutun vain Helsingin huumepoliisin tiedossa.

(3) Mitään järkevää syytä Aarnion pyynnölle olla laatimatta pöytäkirjoja heti ei ollut kerrottu. Aarnion pyyntö oli erikoinen ja viittasi siihen, että Aarnio oli halunnut viivyttää juttuun liittyvien kirjausten laatimista ja pitää juttuun liittyvät tiedot vain Helsingin huumepoliisin tiedossa.

(4) Asiassa ei ollut tullut esiin mitään järkevää syytä sille, miksi Aarnio oli ollut kiinnostunut siitä, kuka tutkisi puhelimet. Myös tämä viittasi siihen, että Aarnio oli ollut kiinnostunut siitä, ketkä saivat tietää tutkinnassa esiin tulevista asioista.

Käräjäoikeus on lisäksi lausunut johtopäätöksenään, että asiassa ei ollut tullut esiin mitään seikkaa, joka viittaisi siihen, että juttu tosiasiassa olisi liittynyt Aarnion väittämin tavoin johonkin isompaan kokonaisuuteen. Tältä osin hovioikeus toteaa, että Aarnion, POL13:n ja POL7:n välisistä, käräjäoikeuden tuomiossa tarkemmin selostetuista tekstiviesteistä 2.9.2013 ei ilmene, mihin isompaan kokonaisuuteen kyseinen asia olisi liittynyt, vaan viesteissä on käyty keskustelua kiinniotetuista henkilöistä ja asian etenemisestä. Viesteistä käy myös ilmi, kuinka Aarnion mukaan olisi ollut hyvä, jos KRP:lle ei ilmoitettaisi mitään. Hän on myös arvostellut kenttävalvonnan toimintaa. Kuten käräjäoikeus on todennut, juttua ei tosiasiassa ole tutkittu minkään muun asian yhteydessä, ja se on RR:n osalta ratkaistu käräjäoikeudessa erikseen. Nämä seikat tukevat sitä, että esillä oleva asia ei ole liittynyt mihinkään isompaan kokonaisuuteen.

Hovioikeudella ei ole pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus sen osalta, että rikostutkinta, joka on kohdistunut muun muassa RR:ään, on Aarnion aloitteesta siirretty huumerikosyksikön tutkittavaksi POL13:n toimiessa tutkinnanjohtajana sekä POL7:n ja POL1:n tutkijoina. Siirtämisen syynä ei ole ollut jutun liittyminen laajempaan kokonaisuuteen.

Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnion toimien tarkoituksena on ollut välttää oma ja RR:n rikosvastuu kohtien 2–4 huumausainerikoksista, joihin RR:n asunnolta takavarikoidut huumausaineet, rahat ja matkapuhelimet ovat Aarnion tieten saattaneet liittyä. Hovioikeus toteaa, että kyseiset rikokset ovat liittyneet tynnyrilähetyksiin ja ne ovat tapahtuneet jo vuonna 2011. RR:n asuntoon on tehty nyt käsiteltävä kotietsintä vasta syyskuussa 2013. Hovioikeus pitää sinänsä epätodennäköisenä, että RR:n asunnolta takavarikoidut esineet olisivat enää voineet liittyä vuoden 2011 rikoksiin. RR:n joutuminen toisen poliisiyksikön tutkintatoimenpiteiden kohteeksi on kuitenkin muodostanut ilmeisen riskin Aarnion ja RR:n yhteisten huumausainerikosten paljastumisesta. Aarniolla on siten ollut motiivi pyrkiä vaikuttamaan RR:ään kohdistuvien esitutkintojen etenemiseen ja tällä tavoin suosia RR:ää. Aarnion pyynnöt salata RR:ää koskeva tutkinta KRP:ltä ja olla laatimatta pöytäkirjoja sekä Aarnion kiinnostus siihen, kuka tutkii RR:n asunnosta takavarikoidut puhelimet, osoittavat suosimistarkoitusta. Ei jää epäilyä siitä, että Aarnion tarkoituksena on tässä tapauksessa ollut saada RR:ää koskeva huumausainerikosepäily oman yksikkönsä tutkittavaksi sekä hänen hallintaansa ja valvontaansa. Kysymys on ollut syytteessä tarkoitetusta RR:n suosimisesta ja hänen ja Aarnion rikosvastuun välttämisestä.

Näin ollen Aarnio on syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen 1.–2.9.2013 seuraavasti:

Aarnio on hankkiakseen itselleen ja toiselle hyötyä rikkonut virkavelvollisuutensa käyttäessään julkista valtaa ja asemaansa väärin käskyvallassaan ja välittömässä valvonnassaan olleeseen tutkinnanjohtajana toimineeseen alaiseensa POL13:een nähden.

Aarnio on järjestyttänyt asian esitutkinnan niin, että Helsingin poliisilaitoksen kenttävalvonnan 1.9.2013 paljastama muun muassa RR:ään kohdistunut huumausainerikosepäily on normaalista käytännöstä poiketen siirretty Aarnion johtaman yksikön tutkittavaksi.

Menettelyn tarkoituksena on ollut saada RR:n asunnosta takavarikoidut rahat, hasis ja useat puhelimet Aarnion kontrolliin ja salattua KRP:ltä ja siten suosia RR:ää sekä välttää Aarnion oma ja RR:n rikosvastuu kohdissa 2–4 kuvattuihin tapahtumiin liittyen.

6.5 Suodatinlaitteen kehittäminen ja testaaminen syksyllä 2013 (kohta 12)

Kohdassa 12 on kysymys siitä, ovatko POL1 ja POL2 syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen osallistumalla tietoisesti niin sanotun suodatinlaitteen kehittämiseen ja testaamiseen tarkoituksenaan haitata Aarnion toimintaan kohdistunutta esitutkintaa ja hallinnollista arviointia. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

Hovioikeudessa syyttäjä on toistanut POL1:een ja POL2:een kohdistamansa syytteen.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on tämän kohdan osalta otettu vastaan pääosin sama kirjallinen todistelu sekä kuultu samoja henkilöitä kuin käräjäoikeudessa. Aarnio, POL2 ja POL1 ovat kertoneet hovioikeudessa olennaisilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeudella ei ole vastaanottamansa näytön perusteella syytä arvioida POL1:n ja POL2:n syyllisyyttä toisin kuin käräjäoikeus. Näyttämättä on jäänyt, että POL1:n ja POL2:n tarkoituksena olisi ollut haitata Aarniota koskevan asian selvittämistä.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen kohdan 12 osalta ei ole.

7 Erillisinä asiakokonaisuuksina käsitellyt virkarikossyytteet

7.1 Tietolähde GG:hen liittyvät rikokset

7.1.1 Tietolähdetoimintaa koskevien tietojen paljastaminen (kohta 43)

Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen virkasalaisuuden rikkomiseen 17.2.–3.4.2009 paljastamalla oikeudettomasti salassa pidettäviä tietoja poliisin teknisistä ja taktisista menetelmistä, rekisteröidyn tietolähteen ja peitepoliisin käytöstä sekä tietolähteen (GG) henkilöllisyyden ja peitepoliisit asianajaja OO:lle tämän päämiehen tekemän tutkintapyynnön valmistelun yhteydessä.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

Tapahtumista

Tapahtumien taustalla on törkeää huumausainerikosta koskeva asia, jossa Helsingin hovioikeus on antanut tuomion 20.12.2007 (Vantaan käräjäoikeus 27.2.2007). Siinä törkeistä huumausainerikoksista tuomitut HH ja II ovat myöhemmin epäilleet poliisin käyttäneen laitonta valeostoa ja yllyttäneen heitä rikokseen. HH on tehnyt poliisin menettelystä rikosilmoituksen 18.4.2008 ja II tutkintapyynnön 17.6.2008. Asianajaja OO on avustanut HH:ta, ja II:n avustajana on toiminut oikeustieteen kandidaatti LL. Aarnion syytteessä kuvattu menettely on liittynyt hänen ja asianajaja OO:n väliseen yhteydenpitoon tutkintapyyntöä käsiteltäessä.

Sovellettavan lainsäädännön osalta hovioikeus viittaa käräjäoikeuden tuomiossa selostettuihin säädöksiin.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan pääosin sama todistelu kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa on vedottu uutena todisteena asianajaja OO:ta koskevaan syyttämättäjättämispäätökseen 4.4.2016.

LL:n laatimassa 19.12.2008 päivätyssä Espoon kihlakunnan poliisilaitokselle osoitetussa II:n lisätutkintapyynnössä GG on mainittu etu- ja sukunimeltä henkilöksi, jota tulisi kuulla esitutkinnassa selvitettäessä valeoston lainmukaisuutta. Lisätutkintapyynnössä on mainittu, että GG oli alun perin tutustuttanut II:n ja Mikke-nimisen henkilön toisiinsa.

Aarnion ja OO:n välisessä viestittelyssä GG:n nimi on esiintynyt ensimmäisen kerran 17.2.2009. OO on tuolloin lähettänyt Aarniolle sähköpostin liitteenä valtionsyyttäjälle osoittamansa kirjeen, joka on liittynyt HH:ta koskevaan valeoston selvittelyyn. Aarnio on samana iltana vastauksessaan OO:n sähköpostiin kommentoinut kirjeen sisältöä ja esittänyt siinä mainittavaksi seuraavaa: ”Käytetty tietolähteenä GG-nimistä henkilöä, jonka osuus törkeään huumausainerikokseen on jätetty kokonaan selvittämättä.” Aarnion viestissä GG:n etunimi on ollut väärin.

KRP:ssä tapahtuma-aikana työskennellyt POL2 on lähettänyt Aarniolle 14.3.2009 kaksi sähköpostiviestiä, joiden sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta. POL2 on myöhemmin samana päivänä lähettänyt Aarniolle vielä neljä tekstiviestiä. Näissä viesteissä POL2 on ilmaissut GG:n täydellisen nimen ja roolin sekä operaatiossa käytettyjen peitepoliisien lukumäärän ja roolin. POL2 on hovioikeudessa kertonut, että viestit olivat liittyneet HH:n ja II:n juttuun ja siihen, että KRP oli ”uittanut peitemiehen kiinni GG:hen”. POL2:n mukaan viestit olivat olleet kahden huumepoliisin välistä luottamuksellista keskustelua, johon oli liittynyt paljon muitakin viestejä.

Syyttäjän kirjallisesta todistelusta ilmenee, että Aarnion ja OO:n välinen yhteydenpito HH:n ja II:n tekemiin tutkintapyyntöihin liittyen on helmikuun jälkeen jatkunut heinäkuuhun 2009 saakka. OO on 20.3.2009 lähettänyt Aarniolle sähköpostin liitteenä HH:n selostuksen tapahtumista otsikolla ”valeosto ja GG:n osuus asiaan”. OO:n laatimassa kirjoituksessa on mainittu GG etu- ja sukunimeltä sekä puhuttu Mikke-nimisestä henkilöstä, joka on myöhemmin paljastunut poliisiksi, ja ”rahasäkkipoliisista”. Samana päivänä OO:n Aarniolle lähettämässä toisessa viestissä on ollut liitteenä valtakunnansyyttäjänvirastolle osoitettu LL:n laatima kirjelmä, jossa on selostettu II:n käsitystä tapahtumien kulusta. Aarnio on vastauksessaan OO:lle samana iltana kommentoinut OO:n ja LL:n kirjoituksia. Aarnio on edelleen 21.3.2009 aamupäivällä lähettänyt OO:lle muokatut versiot edellisenä päivänä tältä saamastaan HH:n tapahtumakuvauksesta. Aarnio on vielä 31.3.2009 sähköpostissaan OO:lle kiinnittänyt huomiota terminologiaan sekä painottanut tapahtumakuvauksen osalta muun muassa sitä, että GG oli poliisin tiedottaja.

Johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, että Aarnio on OO:n kanssa käymässään viestittelyssä ilmaissut useaan kertaan GG:n olleen poliisin tietolähde. Aarnio on saanut POL2:lta tarkat tiedot myös operaatiossa käytetyistä peitepoliiseista ja heidän rooleistaan. Ottaen huomioon, että nämä tiedot ovat esiintyneet noin viikkoa myöhemmin päivätyissä OO:n HH:n asiamiehenä laatimissa tutkintapyyntöön liittyvissä kirjoituksissa, ei jää järkevää epäilyä siitä, että Aarnio on ilmaissut myös nuo tiedot OO:lle.

Aarnion mukaan kysymys ei ollut tietojen paljastamisesta, kun sanotut tiedot olivat jo olleet OO:n tiedossa.

Hovioikeus pitää uskottavana, että GG:n nimi, joka oli mainittu jo ennen Aarnion ja OO:n edellä selostettua viestittelyä 19.12.2008 päivätyssä II:n tutkintapyynnössä, on ollut OO:n tiedossa ennen kuin Aarnio on sen OO:lle lähettämässään viestissä ilmaissut. Tätä käsitystä tukevat HH:n tutkintapyyntöön liittyvät myöhemmin laaditut kirjoitukset, joiden mukaan GG oli ollut HH:lle ennestään tuttu ja tutustuttanut hänet Mikke-nimiseen henkilöön. Ennen Aarnion ja OO:n välistä yhteydenpitoa laadituista kirjoituksista ei kuitenkaan ole tehtävissä johtopäätöstä, että GG:n toimiminen poliisin tietolähteenä olisi ollut HH:n tai II:n tiedossa. Selvää on, että HH:lla tai II:llä ei tuossa vaiheessa ole voinut olla myöskään poliisin peitetoiminnan osuudesta ja toimista tapahtumassa varmaa tietoa, jonka OO olisi heiltä saanut. OO on saattanut ammattikokemuksensa perusteella pystyä päättelemään epäiltyyn valeostoon liittyvien henkilöiden rooleja, mutta vahvistus tiedoille on kuitenkin tullut Aarniolta. Kysymys on ollut virkasalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetusta paljastamisesta. Aarnion paljastamat tiedot ovat olleet äärimmäisen salassa pidettäviä, eikä Aarniolla ole ollut oikeutta niiden ilmaisemiseen OO:lle. Viestittelystä ilmenevä Aarnion menettely osoittaa hänen paljastaneen salassa pidettävät tiedot tahallaan.

Edellä todetuin perustein aihetta syyksilukemisen muuttamiseen ei Aarnion osalta ole.

7.1.2 Laiminlyönti saattaa asia syyttäjän tutkittavaksi (kohta 44)

Kohdassa 44 on kysymys siitä, onko POL9 rikkonut virkavelvollisuutensa tahallaan tai huolimattomuudesta, kun hän ei ollut saattanut Aarnion edellä selostettuja toimia syyttäjän arvioitavaksi saatuaan tiedon tämän menettelystä. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

Hovioikeudessa syyttäjä on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen.

Aarnio on 21.3.2009 välittänyt POL9:lle edellisenä päivänä OO:lta saamansa HH:n ja II:n tutkintapyyntöihin liittyvät edellä kohdassa 43 tarkoitetut kirjoitukset. Syytteen mukaan POL9:llä oli sähköpostien perusteella ollut aihetta epäillä Aarnion ilmaisseen tahallaan tai tuottamuksellisesti ulkopuoliselle henkilölle salassa pidettäviä tietoja, joiden ilmaisemiseen hänellä ei ole ollut oikeutta. Saatuaan tiedon Aarnion toimista POL9 oli laiminlyönyt velvollisuutensa saattaa rikosepäily asianmukaisesti tutkittavaksi.

Aluksi on arvioitava, onko POL9:llä ollut saamiensa viestien perusteella aihetta epäillä Aarnion paljastaneen salassa pidettäviä tietoja. Aarnion POL9:lle lähettämien viestien liitteenä olevissa kirjoituksissa esiintyy edellä kohdassa 43 todettuja poliisin salassa pidettäviä tietoja. Kirjoituksissa on HH:n ja II:n käsityksiä tapahtumista, joihin he olivat itse osallistuneet. II:n avustajan LL:n laatimassa kirjoituksessa valeostoon liittyvä asia esitetään epäilynä, jota pyydetään selvitettäväksi. Aarnio on saateviestissään POL9:lle ilmoittanut, että HH:n kirjoitus olisi hänen itsensä laatima. Hovioikeus katsoo, että POL9:llä ei kirjoitusten perusteella ole ollut aihetta epäillä Aarnion osallistuneen niiden laatimiseen tai muokkaamiseen. Käräjäoikeuden toteamin tavoin mikään kirjoituksissa ei viittaa siihen, että siinä esitetyt tiedot olisivat peräisin Aarniolta. Aarnion saateteksti POL9:lle viittaa siihen, että Aarnion ja POL9:n välillä on ollut asiaan liittyvää keskustelua jo ennen puheena olevia viestejä. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, että POL9 olisi tiennyt OO:n ja Aarnion välisen viestittelyn sisällöstä enemmälti. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että yksin syytteessä tarkoitettujen viestien perusteella POL9 ei ole voinut tehdä johtopäätöksiä siitä, mistä kirjoituksissa olevat salassa pidettävät tiedot ovat olleet peräisin, eikä hänellä ole ollut aihetta epäillä, että ne olisivat olleet Aarnion ulkopuoliselle ilmaisemia. POL9:n tietokoneelle tallennettu muokattu versio HH:n kertomuksesta ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä lausutuin perustein POL9:n ei ole katsottava tahallaan tai huolimattomuuttaan rikkoneen virkavelvollisuuttaan. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen POL9:n osalta ei ole.

7.2 Poliisin rekisteritietojen luovutus toimittajille (kohdat 38–42)

Käräjäoikeus on katsonut Aarnion syyllistyneen kohdissa 38 ja 39 yllytykseen virkavelvollisuuden ja virkasalaisuuden rikkomiseen sekä kohdassa 42.1 virkasalaisuuden ja kohdassa 42.2 virkavelvollisuuden rikkomiseen. POL2:n on katsottu syyllistyneen kohdassa 40 virkavelvollisuuden ja kohdassa 41 virkasalaisuuden rikkomiseen. Kummallakaan ei ole ollut alla selostettujen hakujen suorittamiseen laillista oikeutta eikä Aarnion tai POL2:n tekoja huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoihin liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen ole voitu pitää vähäisinä (kohdat 38, 40 ja 42.2).

Käräjäoikeus on katsonut heidän menetelleen seuraavasti kohdissa 38–41:

Aarnio on kohdissa 38 ja 39 taivuttanut POL2:n kohdissa 40 ja 41 kuvattuihin tekoihin pyytämällä POL2:a käyttämään Epri-rekisteriä ja Patja-järjestelmää sekä paljastamaan oikeudettomasti alla mainittuja virkasalaisuuksia henkilöstä NN.

POL2 on kohdissa 40 ja 41 Aarnion pyynnöstä hakenut, katsonut ja paljastanut oikeudettomasti Aarniolle Epri-rekisteriin ja Patja-järjestelmään tallennettuja sanottuja virkasalaisuuksia. POL2 on ilmoittanut tiedot Aarniolle, vaikka POL2 on tiennyt, ettei Aarniolla ole ollut virkatehtävään perustuvaa oikeutta tähän tietoon. Tekoon ryhtyessään POL2 on tiennyt rekisterikyselyt laittomiksi, minkä johdosta hän on pyrkinyt naamioimaan suorittamiaan hakuja virkatehtäviin liittyväksi. Ainakin POL2:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, ettei tietojen haulle ja luovuttamiselle ole ollut virkaperustetta.

Aarnion ja POL2:n menettely on kohdissa 38–41 käsittänyt seuraavat toimet:

  • Aarnio on 28.–31.5.2013 pyytänyt POL2:a tarkistamaan ja kertomaan hänelle, oliko Epri-rekisterissä NN:ää koskevia tietoja. Pyynnön johdosta POL2 on 31.5.2013 hakenut ja katsonut rekisteristä NN:ää koskevat tiedot ja kertonut Aarniolle NN:n olleen edelleen rekisteriin tallennettuna.
  • Aarnio on 9.9.2013 pyytänyt POL2:a tarkistamaan, oliko Epri-rekisterissä vielä NN:ää koskevia tietoja. Pyynnön johdosta POL2 on 10.9.2013 hakenut ja katsonut rekisteristä NN:ää koskevat tiedot ja kertonut Aarniolle, että NN oli vielä rekisteriin tallennettu ja hänet oli merkitty rekisteriin vuoden 2004 huumausainerikosepäilyyn liittyen.
  • Aarnio on 24.9.2013 POL2:n ilmoitettua Patja-järjestelmästä ilmikäyvän tiedon NN:n kiinniotosta erääseen esitutkinnassa olevaan asiaan liittyen pyytänyt POL2:a ilmoittamaan, ketä muita henkilöitä tähän rikosasiaan liittyi. Pyynnön johdosta POL2 on hakenut ja katsonut Patja-järjestelmästä NN:ää koskevan tiedon tämän kiinniotosta ja vielä hakenut ja katsonut järjestelmästä tiedon, ketä muita henkilöitä tähän rikosasiaan liittyi. POL2 on ilmoittanut Aarniolle hakemansa tiedon NN:n kiinniotosta ja rikosepäilyn rikosnimikkeet. Edelleen POL2 on kertonut Aarniolle kolmen muun henkilön nimet, jotka NN:n asiaan liittyivät.
  • Aarnio on 26.9.2013 pyytänyt POL2:a ilmoittamaan, oliko NN edelleen vapautensa menettäneenä ja mikä oli kiinnioloaika. Pyynnön johdosta POL2 on 26.9.2013 ilmoittanut salassa pidettävät tiedot NN:n kiinniolosta ja vapaudenmenetysajasta.

Lisäksi Aarnio on menetellyt seuraavasti kohdissa 42.1 ja 42.2:

  • Aarnio on kohdassa 42.1 ilman laillista oikeutta tahallaan paljastanut toimittaja TO1:lle (Suomen Kuvalehti) ja TO2:lle (MTV3) NN:ää koskeneita Epri-rekisteriin ja Patja-järjestelmään tallennettuja salassa pidettäviä rekisteritietoja.
  • Aarnio on kohdassa 42.2 tahallaan ilmoittanut NN:ää koskeneen salassa pidettävän tiedon toimittaja TO2:lle (MTV3).

Hovioikeudessa Aarnio ja POL2 ovat vaatineet, että syyte hylätään.

Hovioikeudessa vastaanotettu kirjallinen todistelu ja henkilötodistelu vastaavat olennaisilta asiaan vaikuttavilta osiltaan käräjäoikeuden tuomioon kirjattua. Hovioikeudella ei ole vastaanottamansa näytön perusteella syytä päätyä toisiin johtopäätöksiin kuin käräjäoikeus. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen kohdissa 38–41 sekä 42.1 ja 42.2 ei ole.

7.3 Eräät muut virkarikokset

7.3.1 BB:hen liittyvä virkarikos (kohta 34)

Käräjäoikeus on kohdassa 34 katsonut Aarnion syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen 8.9.2005–14.9.2010 (kohta 34.1) ja 1.3.–30.7.2011 (kohta 34.2) siten, että Aarnio oli harrastanut virkatoimiensa yhteydessä seksiä virkatoimiinsa liittyvän BB:n kanssa ja myötävaikuttanut BB:n prostituution harjoittamiseen sen kestäessä auttamalla prostituutiolla hankittujen varojen säilyttämisessä.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

Hovioikeudessa vastaanotettu kirjallinen todistelu ja henkilötodistelu vastaavat olennaisilta asiaan vaikuttavilta osin käräjäoikeuden tuomioon kirjattua. Hovioikeudella ei ole toimitetun pääkäsittelyn perusteella aihetta päätyä toiseen lopputulokseen kuin käräjäoikeus siltä osin kuin Aarnion on katsottu harrastaneen BB:n kanssa seksiä useita kertoja.

Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen tuomitseminen virkavelvollisuuden rikkomisesta edellyttää, että teko on tehty virkamiehen toimittaessa virkaansa. Säännöksestä seuraa, että virantoimituksen ulkopuolinen menettely ei ole virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa.

Sitä, onko teko tehty virkatoiminnassa, on oikeuskäytännössä tulkittu suppeasti. Esimerkiksi sen seikan, että poliisimies oli vapaa-ajallaan esittänyt virkamerkkinsä ja sillä tavoin herättänyt toisessa luottamusta, ei ole katsottu yksistään osoittaneen, että poliisimies olisi toiminut virkatehtävässään (KKO 2013:6 kohdat 12, 13 ja 18–20). Tapauksessa, jossa syyttäjä oli ensin keskustellut vireillä olevasta rikosasiasta vastaajan kanssa ravintolassa ja myöhemmin samana iltana ollut tämän kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä, syyttäjän ei katsottu syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun viimeksi mainitussa tapahtumassa ei ollut kysymys virkatehtävien hoitamisesta (KKO 2017:67 kohta 45).

Teon ajallinen ja paikallinen yhteys virkatehtävien hoitamiseen ei sekään sellaisenaan osoita, että kysymys olisi virkaa toimitettaessa tehdystä teosta. Tapauksessa, jossa poliisimiesten katsottiin virkatehtävän suorittamisen yhteydessä syyllistyneen hätävarjelun liioitteluun, syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin, koska kysymys ei silloisen lain mukaan ollut poliisivaltuuksien vaan yleisen hätävarjeluoikeuden rajojen ylittämisestä (KKO 2004:75 kohdat 34–38).

Asiassa on selvitetty, että BB:n ja Aarnion yhteydenpito on alkanut 1990-luvun loppupuolella Aarnion virkatehtäviin liittyen. Kysyttäessä yhteydenpidosta BB:hen syytteen tekoaikana Aarnio on kertonut, että osin heidän tapaamisensa olivat liittyneet poliisitoimintaan ja osin Aarnio oli vain käynyt tarkistamassa, oliko BB ylipäätään hengissä. Aarnion mukaan BB ei missään tapauksessa ollut poliisin tietolähde vaan tavallinen ihminen, jota poliisi arkityössään tapaa.

Hovioikeus toteaa, että asiassa esitetystä todistelusta ei ilmene, millä tavoin Aarnion ja BB:n yhteydenpito olisi enää vuosina 2005–2011 liittynyt poliisitoimintaan. Aarnion omassa kertomuksessakaan ei ole tullut esiin mitään tarkempaa tietoa siitä, miten tapaamiset BB:n asunnolla tai muukaan yhteydenpito BB:hen olisivat liittyneet poliisin tehtäviin. Aarnion väitteet siitä, että kysymys olisi ollut poliisitoiminnasta, eivät saa tukea muusta näytöstä. Asiassa vastaanotetun näytön perusteella hovioikeus pitää epätodennäköisenä, että BB:llä olisi syytteen tekoaikana ollut liityntää Aarnion virkatoimiin.

Aarnion ja BB:n välisestä yhteydenpidosta on esitetty näyttönä osa heidän välisistään tekstiviesteistä. Niistä ei ole pääteltävissä, että yhteydenpito olisi ennen kesällä 2011 tapahtunutta tapaamisten päättymistä liittynyt poliisitoimintaan, vaan viestien perusteella kysymys on ollut Aarnion ja BB:n välisestä suhteesta ja Aarnion henkilökohtaisesta mielenkiinnosta BB:n toimintaan prostituoituna. Tuon ajanjakson yksittäiset viestit, jotka sivuavat rikollisuuteen liittyviä asioita, eivät nekään tue sitä käsitystä, että yhteydenpidon syynä olisi miltään osin ollut poliisitoiminta. Se, että Aarnio on kertonut yhteydenpidon liittyneen hänen tehtäviinsä poliisina, vaikka tämä seikka on virkarikosasian oikeudellisessa arvioinnissa hänelle epäedullinen, selittyy muu näyttö huomioon ottaen sillä, että Aarnio ei ole halunnut kertoa hänen ja BB:n tapaamisten todellista syytä.

Siinäkään tapauksessa, että POL1 ja POL2 olisivat kertomallaan tavalla varmistaneet Aarnion ja BB:n tapaamisia, Aarnion ei voida katsoa toimineen virkatehtävissään, kun otetaan huomioon edellä selostettu ratkaisu KKO 2013:6.

BB:n kertoman mukaan Aarnio oli tapaamisten aikana myös vastannut työpuheluihin. Kun otetaan huomioon edellä mainitusta ratkaisusta KKO 2004:75 ilmenevät oikeusohjeet, myöskään tästä seikasta ei seuraa, että Aarnion menettelyn olisi katsottava tapahtuneen virkaa toimitettaessa. Vastaavasti merkitystä ei voida antaa sillekään, että tapaamisia on ollut myös niin sanotun normaalin virka-ajan puitteissa.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että seksin harrastaminen BB:n kanssa olisi tapahtunut Aarnion toimittaessa virkaansa tai että BB olisi enää syytteen tekoaikana ollut hänen virkatoimiinsa liittyvä henkilö. Myöskään mahdollinen auttaminen prostituutiolla saatujen varojen säilyttämisessä ei ole voinut olla Aarnion virkatoimiin liittyvää toimintaa.

Syyte kohdassa 34 on siten hylättävä.

7.3.2 Virka-auton käyttäminen muihin kuin virkatehtäviin (kohta 37)

Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnio on syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen 17.1.–12.11.2013 käyttämällä Helsingin poliisilaitoksen käytössä ollutta leasingvuokrattua RHU-1:ksi kutsuttua virka-autoa viisi kertaa käynteihinsä Porvoossa olleeseen rakennuskohteeseensa ja siten muuhun kuin virkatehtäviin.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut, että syyte hylätään.

Hovioikeudessa on otettu vastaan pääosin sama kirjallinen ja suullinen todistelu kuin käräjäoikeudessa, ja sen sisältö vastaa ratkaisuun vaikuttavin osin käräjäoikeuden tuomioon kirjattua.

Aarnio on myöntänyt käyneensä joitakin kertoja leasingautolla rakennustyömaallaan virkatehtäviin liittyneen ajon yhteydessä. Aarnion mukaan Porvoon seudulla oli ollut muun muassa tietolähdetapaamisia ja huumerikosyksikön tarkkailemia maastokätköjä.

Todistaja POL16:n kertomuksesta ilmenee, että ajopäiväkirjamerkintöjen mukaan RHU-1 oli ollut käytännössä lähes yksinomaan Aarnion käytössä. Aarnion mukaan auto oli kuitenkin ollut pääsääntöisesti tutkijoiden käytössä erityistehtävissä. Aarnio on kertonut luoneensa käytännön, jonka mukaan kyseisen auton ajopäiväkirjaa oli säilytetty hänen huoneessaan ja Aarnio oli kuitannut siihen auton käytön myös muiden käyttäjien osalta. POL1:n ja POL2:n kertomukset ajopäiväkirjan merkintöjen tekemisestä ovat hovioikeudessa jääneet epämääräisiksi, eikä niiden perusteella voida tehdä johtopäätöksiä leasingauton ajopäiväkirjamerkintöjen totuudenmukaisuudesta sen enempää kuin siitäkään, kuinka useasti virkatehtävien hoitaminen on edellyttänyt käyntejä Porvoossa.

Hovioikeus ei pidä uskottavana kertomusta siitä, että auton ajopäiväkirjaa olisi säilytetty muualla kuin autossa ja että Aarnio olisi kuitannut auton käytön myös muiden käyttäjien osalta. Tuollaiselle järjestelylle ei ole esitetty mitään uskottavana pidettävää järjellistä selitystä. Toisaalta ajopäiväkirjan merkinnät eivät käräjäoikeuden toteamin tavoin ole kaikilta osin täysin luotettavia. Yksin niiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä auton käyttäjästä. Myöskään auton tankkaamista koskevat tiedot eivät yksistään osoita, että auto olisi ollut Aarnion käytössä, sillä virka-autojen tankkauskortit ovat olleet ajoneuvokohtaisia, kuten POL16 on hovioikeudessa kertonut.

Siltä osin kuin Aarnion tekstiviesteistä ilmenee käynti rakennustyömaalla samana päivänä, kun autoa on tankattu Porvoossa tai matkalla sinne, viittaa ajallinen yhteys siihen, että auto on ollut Aarnion käytössä ajopäiväkirjaan merkityin tavoin. Olisi epätodennäköinen sattuma, että joku huumerikosyksikön tutkijoista olisi käynyt hoitamassa kyseisellä leasingautolla virkatehtäviä Porvoossa juuri samoina päivinä. Tällaisia päiviä ovat olleet 2.5., 16.7., 10.8. ja 4.9. Lisäksi Aarnion viestit 17.10. viittaavat siihen, että ne lähettäessään hän on ollut rakennustyömaallaan Porvoossa, vaikka paikkakuntaa ei viesteissä olekaan mainittu. Myös tuona päivänä leasingauto on tankattu Porvoossa. Aarnion tekstiviesteistä edellä mainittuina päivinä ilmenee, että hän ei ole ainoastaan piipahtanut rakennustyömaalla vaan tehnyt siellä rakennustöitä. Hovioikeus katsoo tekstiviestien ja tankkausten ajallisen yhteyden osoittavan, että kysymys ei näiltä osin ole ollut leasingauton käyttämisestä virkatehtävien hoitamiseen.

Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei ole. Tekoajaksi on kuitenkin katsottava 2.5.–17.10.2013.

8 Seuraamukset

8.1 Rangaistukset

8.1.1 Julkisuuden merkitys rangaistuksen mittaamisessa

Vastaajista KK, RR ja VV ovat vedonneet rangaistuksen lieventämisperusteena oikeudenkäynnin saamaan poikkeukselliseen julkisuuteen sekä tietolähdetoiminnan paljastumiseen ja siitä heille aiheutuvaan vaaraan.

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon rikoksen tekijälle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus sen vuoksi johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

Esitöiden mukaan peruste on tarkoitettu poikkeussäännökseksi. Rikokseen liittyy säännönmukaisesti monenlaisia seuraamuksia ja haittoja. Säännönmukainen mediajulkisuus ei riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomittujen ja usein jo epäiltyjen elämään, seuraukset on lupa ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä. Kelvatakseen lieventämisperusteeksi sanktiokumulaation tulee kuitenkin olla keskimääräistä huomattavasti tuntuvampaa. Normaalit lisäseuraamukset eivät yleensä oikeuta soveltamaan säännöstä (HE 44/2002 vp s. 199–200).

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että rikoksesta johtuvien tai tuomiosta aiheutuvien ennakoitavissa olevien kiusallistenkaan seuraamusten ei ole katsottu oikeuttavan rangaistuksen lieventämiseen (mm. KKO 2006:44, KKO 2016:39, KKO 2017:69 ja KKO 2018:32).

Hovioikeus toteaa, että vakavia huumausainerikoksia käsitellään tavanomaisesti julkisuudessa. Kysymyksessä olevat rikokset ovat herättäneet julkisuudessa erityistä mielenkiintoa varsinkin sen vuoksi, että ne on tehty yhdessä Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön päällikön Aarnion kanssa. Näissä olosuhteissa oikeudenkäynnin saama laaja julkisuus tai mahdollisen tietolähdetoiminnan esiin tuleminen ei ole ollut odottamatonta. Vastaajien on täytynyt ymmärtää, että rikosten paljastuessa heidän toimintansa Aarnion kanssa tulisi suuren huomion kohteeksi.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että asian saamaa julkisuutta ja siitä vastaajille mahdollisesti aiheutuvia haitallisia seurauksia ei ole pidettävä sellaisina poikkeuksellisina ja ennakoimattomina seurauksina, jotka olisi otettava huomioon rangaistusta määrättäessä.

8.1.2 Aarnio

Aarnion syyksi on luettu viisi törkeää huumausainerikosta (kohdat 1–5), kolme törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä (8, 10 ja 22), virka-aseman väärinkäyttäminen (14), oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (20), törkeä todistusaineiston vääristeleminen (21), kolme virkavelvollisuuden rikkomista (11, 37 ja 42.2), yllytys virkavelvollisuuden rikkomiseen (38), yllytys virkasalaisuuden rikkomiseen (39) sekä kaksi virkasalaisuuden rikkomista (42.1 ja 43).

Aarnio on syyllistynyt törkeisiin huumausainerikoksiin ja lukuisiin muihin rikoksiin samaan aikaan, kun hän on toiminut Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikön päällikkönä. Käräjäoikeus on todennut, että Aarnion toiminta on ollut suunnitelmallista ja pitkäkestoista ja että hän on häikäilemättömällä tavalla käyttänyt hyväkseen asemaansa poliisina peittääkseen rikoksensa. Aarnion rikokset ovat olleet poikkeuksellisen vakavia ja vahingollisia sekä omiaan heikentämään luottamusta poliisin toiminnan lainmukaisuuteen. Hovioikeus hyväksyy nämä käräjäoikeuden perustelut.

Lisäksi hovioikeus toteaa, että tekijän toimia oman rikoksensa paljastumisen ehkäisemiseksi ei yleensä voida pitää rikoksen moitittavuutta lisäävänä seikkana (KKO 2018:60 kohta 19). Tässä tapauksessa Aarnio on käyttänyt hyväksi virkansa suomia mahdollisuuksia paitsi huumausainerikosten tekemiseksi myös niiden peittämiseksi ja oman kiinnijäämisriskinsä vähentämiseksi, eikä hän ole selvästikään piitannut seurauksista, joita muille hänen toiminnastaan aiheutuu. Aarnio on muun muassa saanut UU:n muuttamaan kertomustaan oikeudenkäynnissä lähetyttämällä tämän puolustajan asianajotoimistoon rikollisjärjestön tunnuksin varustautuneita henkilöitä, jotka ovat esittäneet tappo- ja muita uhkauksia. Aarnio on myös muun muassa törkeästi vääristellyt todistusaineistoa yrittäen lavastaa syyttömän DD:n epäillyksi laajamittaiseen huumausaineiden maahantuontiin, johon hän oli itse syyllistynyt. Hovioikeus katsoo, että tällaiset toimet oman rikoksen paljastumisen ehkäisemiseksi osoittavat varsinkin poliisin päällikkövirassa toimivalta henkilöltä niin poikkeuksellista häikäilemättömyyttä, että ne on otettava osaltaan huomioon rikoskokonaisuuden moitittavuutta lisäävänä seikkana, kuten käräjäoikeus on tehnyt.

Näillä lisäperusteluilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun, jonka mukaan oikeudenmukainen seuraamus Aarnion syyksi luetuista rikoksista ennen aiemman tuomion alentavaa vaikutusta on lain mukainen enimmäisrangaistus eli 13 vuotta vankeutta. Aarnion rikokset ovat niin vakavia, että tähän ei vaikuta se, että hovioikeus on hylännyt osan Aarniota vastaan ajetuista syytteistä.

Aarnio olisi tuomittu samaan 13 vuoden enimmäisrangaistukseen, jos tässä oikeudenkäynnissä käsitellyt rikokset ja niin sanotussa Trevoc-oikeudenkäynnissä käsitellyt rikokset olisi käsitelty samalla kertaa. Trevoc-oikeudenkäynnissä Aarnio on tuomittu 3 vuoden vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä petoksesta ja törkeästä lahjuksen ottamisesta. Tuo aiempi tuomio on siten otettava rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla alentavana huomioon, jotta rikosten käsittelyn jakautuminen eri oikeudenkäynteihin ei johtaisi kokonaisrangaistuksen ankaroitumiseen. Aarnio on näin ollen tuomittava 10 vuoden vankeusrangaistukseen nyt käsiteltävistä rikoksista, kuten käräjäoikeus on tehnyt, jolloin hänen kokonaisrangaistuksekseen muodostuu edellä mainittu 13 vuoden enimmäisrangaistus.

8.1.3 KK

KK:n syyksi on luettu törkeä huumausainerikos (kohta 16) ja huumausainerikos (kohta 18).

Kun kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomitaan yhteinen rangaistus, lähtökohdaksi on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus. Yhteinen rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

KK:n osalta lähtökohdaksi on otettava kohdan 16 törkeästä huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus. Rikoksessa KK on syyllistynyt 7,5 kilon hasiserän laittoman maahantuonnin yritykseen toimittamalla RR:n pyynnöstä tämän laatiman kirjeen huumausaineen myyjälle Hollantiin ja välittämällä lisäksi RR:n viestin myyjälle.

Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä sitä on ollut, koska huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät huumausainerikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. KK:n rikoksen kohteena on ollut suuri määrä hasista. Yksin huumausaineen laadun ja sen määrän perusteella kohdan 16 törkeästä huumausainerikoksesta tulisi KK:lle mitata noin 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

Kuten korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2017:9 lausunut, huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin huumausaineen laatu ja määrä. Erilaisissa tehtävissä huumausaineen laittomaan maahantuontiin osallistuneiden välillä heidän tehtävänsä osoittama syyllisyys voi vaihdella huomattavasti (kohta 12).

Mainitussa ratkaisussaan korkein oikeus on arvioinut huumausainerikoksesta tuomittavaa rangaistusta niin sanottuna kuriirina toimineelle henkilölle ja päätynyt siihen, että huomiota on kiinnitettävä huumausaineen määrän ja laadun lisäksi kuriirin osuuteen rikoksen tekemisessä ja muihin hänen syyllisyyteensä vaikuttaviin tekijöihin. Ainakin jos kuriirin osuus rikoksen tekemisessä on rajattu tarkoin kuljetustehtävään eikä hän ole tavoitellut rikoksella muuta hyötyä kuin vähäistä palkkiota eikä rikoksen tekemiseen liity muitakaan hänen syyllisyyttään lisääviä piirteitä, kuriirin rangaistuksen on perusteltua olla huomattavasti alempi kuin rikoksen suunnitelleiden ja sen keskeisten vaiheiden toteuttamisen järjestelleiden ja sen tuottamaa hyötyä tavoitelleiden henkilöiden rangaistus (kohta 17). Mitatessaan rangaistusta kuriirina toimineelle vastaajalle noin 8 kilon amfetamiinierän maahantuonnista korkein oikeus otti huomioon huumausaineen määrän ja laadun lisäksi vastaajan epäitsenäisen ja muita rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi hänet 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen eli rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

Vastaavin perustein korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2017:23 tuominnut 6 vuoden vankeusrangaistuksen vastaajalle, joka olematta määräävässä asemassa huumausaineeseen nähden tai osallistumatta rikoksen suunnitteluun oli saamiensa ohjeiden mukaisesti kuljettanut maahan lähes 14 kiloa amfetamiinia sisältäneen ajoneuvon.

Ratkaisussa KKO 2018:45 (kohta 15) korkein oikeus on todennut, että laajamittaisiin huumausainerikoksiin osallistuu usein henkilöitä, joiden osuus rikoksen tekemisessä on huumekuriirin tehtävään rinnastettavalla tavalla vähämerkityksellisempi ja epäitsenäisempi kuin huumausainerikoksen suunnittelusta, organisoinnista tai toteuttamisesta vastanneilla rikoksentekijöillä. Pelkästään huumausaine-erää hallussaan pitäneen tai sen kätkeneen tekijän osuus voi olla tällä tavalla vähäisempi. Mitattaessa rangaistusta huumausaineen kätkijälle onkin perusteltua kiinnittää huomiota samanlaisiin seikkoihin, joiden on ratkaisussa KKO 2017:9 katsottu vaikuttavan huumausainekuriirille tuomittavan rangaistuksen mittaamiseen. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, kuinka keskeinen huumausainetta hallussa pitäneen tehtävä on ollut, minkälaista määräysvaltaa hän on käyttänyt hallussaan olleeseen huumausaine-erään, kuinka itsenäisesti hän on tehtävän suorittanut, minkälaista hyötyä hän on saanut tai tavoitellut ja onko hän osallistunut myös jollakin muulla tavalla huumausainerikoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

KK:n on kohdassa 16 katsottu osallistuneen 7,5 kilon hasiserän laittoman maahantuonnin yritykseen toimittamalla RR:n pyynnöstä tämän laatiman kirjeen huumausaineen myyjälle Hollantiin ja välittämällä lisäksi RR:n viestin myyjälle. Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä hasista. Toisaalta KK on toiminut vain viestinviejänä, eikä hänen ole väitetty muutoin osallistuneen rikoksen suunnitteluun taikka toteuttamiseen. Osakaan huumausaineesta tai siitä saatavasta hyödystä ei ole ollut tarkoitettu KK:lle. Kun KK:n toiminta on rajoittunut yksinomaan viestinviejänä toimimiseen, hänelle tuomittavan rangaistuksen tulee kohdassa 16 olla huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän maahantuonnista tulisi muutoin tuomita. Hovioikeus katsoo, että KK:n syyllisyyteen nähden oikeudenmukainen rangaistus kohdassa 16 olisi 1 vuosi 8 kuukautta vankeutta.

Ottaen huomioon myös kohdassa 18 syyksiluettu huumausainerikos oikeudenmukainen yhteinen rangaistus KK:n rikoksista on 2 vuotta vankeutta.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Tämän lisäksi rangaistuksen lajista päätettäessä tulee rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan ottaa huomioon myös rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavat 6 luvun 4–8 §:n säännökset. Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä tapahtuu kokonaisharkinnan perusteella. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Tuomittaessa lähes kahden vuoden pituinen vankeus täysi-ikäiselle tekijälle vankeuden ehdolliseksi määrääminen edellyttää painavia perusteita (KKO 2018:45 kohta 26).

KK:n rikokset ovat vakavia, mikä yhdessä tuomittavan vankeusrangaistuksen pituuden kanssa puoltaa vankeuden määräämistä ehdottomaksi. Asiassa ei ole tullut esiin painavia perusteita vankeuden tuomitsemiselle ehdollisena, minkä vuoksi vankeus on KK:lle tuomittava ehdottomana.

8.1.4 RR

RR:n syyksi on luettu kaksi törkeää huumausainerikosta (kohdat 3 ja 16) sekä huumausainerikos (kohta 5).

Myös RR:n osalta lähtökohdaksi on otettava kohdan 16 törkeästä huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus. Siinä rikoksen kohteena on ollut suuri määrä hasista. Huumausaineen laadun ja sen määrän perusteella kohdan 16 törkeästä huumausainerikoksesta tulisi RR:lle mitata noin 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus. Kun otetaan lisäksi huomioon kohdan 3 törkeä huumausainerikos ja kohdan 5 huumausainerikos, oikeudenmukainen yhteinen rangaistus on 3 vuotta vankeutta.

Hovioikeus katsoo, että RR:n esittämän selvityksen perusteella hänen terveydentilaansa tai muita henkilökohtaisia olojaan ei ole pidettävä rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna rangaistusta lieventävänä seikkana.

8.1.5 POL2

POL2:n syyksi on luettu viisi virkavelvollisuuden rikkomista (kohdat 8, 10, 11, 26 ja 40) sekä virkasalaisuuden rikkominen (kohta 41).

POL2 on kohdissa 8, 10 ja 11 rikkonut virkavelvollisuutensa osallistumalla järjestelyyn, jossa käräjäoikeutta on erehdytetty myöntämään perusteettomat televalvontaluvat. Rikosten moitittavuutta vähentää, että pakkokeinot on haettu poliisin omassa käytössä olleisiin liittymiin eikä kenenkään ulkopuolisen oikeuksia ole loukattu. POL2 on tehnyt toimet esimiehensä Aarnion pyynnöstä, eikä hänen ole näytetty olleen tietoinen järjestelyn taustalla olleesta Aarnion pyrkimyksestä sotkea KRP:n rikostutkintaa.

Kohdissa 26, 40 ja 41 kysymys on ollut määräysten vastaisesta Patja- ja Epri-rekisterien käyttämisestä, mikä myös on osin tapahtunut POL2:n esimiehen Aarnion pyynnöstä.

Törkeitä virka-aseman väärinkäyttämisiä koskevien syytteiden tultua hylätyiksi POL2:lle syyksiluetut virkavelvollisuuden rikkomiset ja virkasalaisuuden rikkominen ovat yksittäisinä tekoina laadultaan sellaisia, että niistä olisi tuomittava sakkorangaistus. Rikoslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos joku olisi tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta sakkorangaistukseen, hänet tuomitaan yhteiseen sakkorangaistukseen. Hovioikeus katsoo kohtuulliseksi yhteiseksi rangaistukseksi 60 päiväsakkoa.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaan, jos sakkorangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika. Sakkorangaistusta tuomittaessa vapaudenmenetysaika on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

POL2 on hänelle syyksiluettujen tekojen johdosta ollut vapautensa menettäneenä 13.–15.12.2013 ja 5.–21.2.2014 eli yhteensä 20 päivää. Hovioikeus katsoo vapaudenmenetyksen POL2:lle tuomittavan yhteisen sakkorangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Mitä tulee POL2:n viraltapanoa koskevaan vaatimukseen, hovioikeus toteaa, että hänet on tuomittu sakkorangaistukseen. Hänen voidaan katsoa rikkoneen virkavelvollisuutensa olennaisella tavalla kohdissa 8, 10 ja 11, kun hän on osallistunut väärien tietojen antamiseen käräjäoikeudelle pakkokeinoasiassa. POL2:n syyksi luetut rikokset eivät kuitenkaan osoita häntä ilmeisen sopimattomaksi virkaansa ottaen huomioon edellä selostetut tekojen moitittavuutta vähentävät seikat. Sen vuoksi viraltapanoa koskeva vaatimus on hylättävä.

Sotilasarvon menettämistä koskeva seuraamus ei tule tässä tapauksessa kysymykseen ottaen huomioon POL2:n sotilasarvo ja tuomittu sakkorangaistus.

8.1.6 VV

VV:n syyksi on luettu kaksi törkeää huumausainerikosta (kohdat 1 ja 4) sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (kohta 20).

Syyttäjä on valituksessaan vaatinut rangaistuksen korottamista ainoastaan siinä tapauksessa, että VV:n syyksi kohdassa 21 luetaan törkeä todistusaineiston vääristeleminen. Hovioikeus on VV:n osalta hylännyt syytteen kohdassa 21 kokonaan. Näin ollen hovioikeudessa on kysymys ainoastaan siitä, onko VV:lle tuomittua rangaistusta alennettava.

Kuten edellä on todettu, huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä sitä on ollut, koska huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät huumausainerikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

VV:lle kohdissa 1 ja 4 syyksiluettujen rikosten kohteena on ollut erittäin suuri määrä hasista. Hasiksen määrän perusteella hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että kohdan 4 törkeä huumausainerikos on VV:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava ja siitä tuomittava rangaistus on otettava lähtökohdaksi yhteistä rangaistusta mitattaessa.

Kohdassa 4 VV on syyllistynyt noin 140 kilon hasiserän laittomaan maahantuontiin. Huumausaineen laadun ja sen määrän perusteella kohdan 4 törkeästä huumausainerikoksesta tulisi VV:lle mitata noin 8 vuoden vankeusrangaistus. Viitaten edellä syyksilukemisen yhteydessä todettuun hovioikeus katsoo, että VV:n osuus rikosten tekemisessä ei ole ollut sillä tavoin vähämerkityksellinen tai epäitsenäinen, että se olisi otettava rangaistusta alentavana seikkana huomioon (KKO 2018:45 kohta 15).

Kun yhteisen rangaistuksen mittaamisessa otetaan huomioon myös kohdan 1 törkeä huumausainerikos, jossa VV on tuomittu 130 kilon hasiserän maahantuonnista, ja kohdan 20 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen, hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden VV:lle tuomitsemaa 10 vuoden vankeusrangaistusta ei ole syytä alentaa. VV:n rikokset ovat niin vakavia, että rangaistuksen määrään ei vaikuta alentavasti se, että hovioikeus on hylännyt VV:tä vastaan ajetun syytteen kohdassa 21.

Kun otetaan huomioon törkeiden huumausainerikosten vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen, perustetta alentaa rangaistusta rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla ei ole.

Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen VV on tuomittu toisessa oikeudenkäynnissä (Helsingin käräjäoikeus 7.4.2017, Helsingin hovioikeus 30.11.2018) 4 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen rikoksista, jotka on tehty ennen käräjäoikeuden tuomion antamista tässä asiassa. Tällainen tuomio voidaan ottaa rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla rangaistusta alentavana hovioikeudessa huomioon, vaikka se on annettu käsiteltävänä olevan käräjäoikeuden tuomion jälkeen (KKO 2018:72). Koska toisessa oikeudenkäynnissä VV:lle tuomitussa rangaistuksessa on kuitenkin jo otettu alentavana seikkana huomioon nyt käsiteltävä käräjäoikeuden tuomio, VV:lle tuomittavaa rangaistusta ei ole aihetta alentaa sen perusteella (ks. KKO 2017:60 kohta 32).

8.2 Vangitseminen

Syyttäjä on vaatinut, että vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen tuomittavat vastaajat, joita ovat nyt Aarnio, KK, RR ja VV, määrätään vangittaviksi.

Pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa syyttäjän vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Saman luvun 13 §:n mukaan ketään ei saa vangita, jos se olisi kohtuutonta asian laadun taikka rikoksesta tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi.

Aarnio, RR ja VV on tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. Vangitseminen ei ole asian laadun taikka heidän ikänsä tai heidän muiden henkilökohtaisten olosuhteidensa vuoksi kohtuutonta. Asiaa ei ole myöskään RR:n osalta arvioitava toisin hänen terveydentilastaan esitetyn selvityksen perusteella. Näin ollen hovioikeus määrää Aarnion, RR:n ja VV:n vangittaviksi.

KK on tuomittu kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Hän on ollut tämän asian vuoksi vangittuna 4.1.–20.12.2017. Vapaudenmenetysaika lähes vastaa tuomitusta rangaistuksesta suoritettavaa osaa, kun otetaan huomioon ehdonalaista vapauttamista koskevat säännökset. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että KK:ta ei ole aihetta määrätä vangittavaksi.

8.3 Menettämisseuraamukset

8.3.1 Käräjäoikeuden ratkaisu ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on määrännyt rikoslain 10 luvun 2 §:n (875/2001) nojalla rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä menetetyksi valtiolle seuraavasti:

  • Kohdassa 1 Jari Aarnio ja VV on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle 260 000 euroa yhteisvastuullisesti aikaisemmin tuomittujen XX:n ja WW:n kanssa.
  • Kohdassa 2 Jari Aarnio on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle yhteisvastuullisesti aikaisemmin tuomittujen TT:n ja SS:n kanssa 560 000 euroa. RR on tuomittu menettämään yhteisvastuullisesti edellä mainittujen henkilöiden kanssa 8 000 euroa.
  • Kohdassa 3 Jari Aarnio on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle 200 000 euroa. RR on tuomittu menettämään yhteisvastuullisesti Aarnion kanssa 7 200 euroa.
  • Kohdassa 4 Jari Aarnio ja VV on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle yhteisvastuullisesti aikaisemmin tuomitun XX:n kanssa 280 000 euroa.
  • Kohtaan 4 liittyvässä kohdassa 18 KK on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle 2 000 euroa yhteisvastuullisesti Aarnion, XX:n ja VV:n kanssa.
  • Kohdassa 15 Jari Aarnio ja KK on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle yhteisvastuullisesti 6 000 euroa.
  • Kohdassa 16 KK ja RR on tuomittu menettämään rikoshyötynä valtiolle yhteisvastuullisesti 15 000 euroa.

Kunkin vastaajan kohdalla menetetyksi tuomittu hyöty on perustunut hänen syyksilukemisensa mukaiseen huumausaineen määrään. Hyödyn määräksi on arvioitu 2 000 euroa hasiskilolta, mitä ei ole hovioikeudessa erikseen riitautettu.

Käräjäoikeus on tuominnut rikoslain 10 luvun 3 §:n (875/2001) nojalla N. Aarnion menettämään valtiolle Jari Aarnion hänen nimiinsä ostaman ja Jari Aarnion maksaman Skogsgläntan-nimisen kiinteistön RN:o 5:61 Porvoon kaupungin Epoon kylässä. Jari Aarnio on tuomittu menettämään valtiolle kiinteistöön kuuluvat rakennukset.

N. Aarnio on vaatinut laajennetun rikoshyödyn menettämisvaatimuksen hylkäämistä siinä tapauksessa, että Jari Aarnion valitus menestyy. Toissijaisesti hän on vaatinut, että kiinteistöstä määrätty lahjavero otetaan huomioon menettämisseuraamusta määrättäessä.

Jari Aarnion vaatimus menettämisseuraamusten hylkäämisestä on perustunut vaatimukseen syytteen hylkäämisestä. Laajennettua hyödyn menettämistä Aarnio on vaatinut muutettavaksi sillä perusteella, että kiinteistön hankintaan käytetyt varat eivät olleet rikoksella hankittuja.

KK, RR ja VV ovat kiistäneet saaneensa taloudellista hyötyä.

Rikosten tekohetkellä ovat olleet voimassa rikoslain 10 luvun 2 ja 3 §:t sellaisina kuin ne ovat laissa 875/2001. Säännösten sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta, ja niitä on muutettu lailla 356/2016. Uuden lain soveltaminen ei kuitenkaan johda lievempään lopputulokseen, ja sovellettavaksi tulee siten rikosten tekoajan laki.

8.3.2 Rikoshyöty ja sen jakautuminen

Tynnyreissä maahantuotu hasis (kohdat 1–4)

Rikosten tekoaikana voimassa olleeseen lakiin ei ole sisältynyt määräyksiä siitä, miten menetellään, jos rikoksesta on hyötynyt kaksi tai useampi henkilö. Lain esitöiden mukaan lähtökohta on, että rikoksen tuottama taloudellinen hyöty määrätään menetetyksi vain siltä, joka on todella hyötyä saanut. Jos useat henkilöt ovat hyötyneet rikoksesta, tuomitaan hyöty menetetyksi kultakin ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän on rikoksesta tosiasiallisesti hyötynyt. Mikäli ei olisi selvitystä siitä, miten hyöty on jakautunut, voitaisiin hyöty tuomita menetetyksi yhteisvastuullisesti (HE 80/2000 vp s. 22).

Kohdissa 1–4 Suomeen on tuotu neljässä eri lähetyksessä kerrallaan 100–280 kiloa hasista. Maahantuontiin on osallistunut monitahoinen huumausaineiden salakuljetusorganisaatio, jossa eri henkilöillä on ollut kullakin oma asemansa ja tehtävänsä. Selvitystä siitä, minkä verran hyötyä kukin rikosten toimeenpanoon osallistunut on osuudestaan saanut, ei ole esitetty. Oletettavaa kuitenkin on, että organisaatiossa merkittävässä ja määräävässä asemassa olevat henkilöt ovat saaneet rikoksista suurempaa hyötyä kuin organisaatiossa alemmalla tasolla olleet tekijät.

Käräjäoikeus on päätynyt tuomitsemaan rikoshyödyn menetetyksi Aarniolta ja VV:ltä käyttäen laskentaperusteena heidän syykseen luettujen rikosten kohteena olleita huumausainemääriä kokonaisuudessaan. Siltä osin kuin heidät on katsottu rikoskumppaneiksi, menettämisseuraamukset on määrätty yhteisvastuullisina.

Aarnio on toiminut huumausaineita Hollannista lähettäneen tahon ja niitä Suomessa vastaanottaneen tahon välissä ja ollut siten huumausaine-erien maahantuonnissa keskeisessä ja merkittävässä asemassa. Epäilystä ei ole siitä, että Aarnio on saanut rikoksista taloudellista hyötyä, joka on määrättävä valtiolle menetetyksi. Hyödyn määrää Aarnio ei ole hovioikeudessa erikseen riitauttanut. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin Aarnion kohdalla ei ole.

VV on kiistänyt saaneensa rikoshyötyä ja viitannut tältä osin kohdassa 1 myöntämäänsä menettelyyn lähetyksen vastaanottajan järjestämisessä. Hovioikeus on edellä jaksoissa 2.4 ja 2.5 katsonut, että kohdissa 1 ja 4 on ollut kysymys Aarnion ja VV:n yhteisistä rikoshankkeista. VV:n menettely on ollut molemmissa kohdissa hyvin samanlaatuista. VV:n osuus hasiksen maahantuonnin vastaanottojärjestelyissä on ollut varsin keskeinen, ja hänen toimintansa huumausaineen maahantuonnissa on ollut olennaista. Nämä seikat huomioon ottaen käräjäoikeuden arviota VV:n saamasta rikoksen tuottamasta taloudellisesta hyödystä ei ole aihetta muuttaa.

RR:ää koskeva syyte kohdassa 2 on kokonaan hylätty. Näin ollen myös menettämisseuraamusta koskeva vaatimus on siltä osin hylättävä.

RR:n osalta rikoshyödyn menettämisvaatimus kohdassa 3 on perustunut syytteeseen, jonka mukaan RR olisi hänen syykseen luetun hasiksen levittämisen lisäksi syyllistynyt myös huumausaineen maahantuonnin järjestämiseen. Kun syyte on käräjäoikeudessa hylätty maahantuonnin järjestämiseen osallistumisen osalta, menettämisseuraamus on tuomittu käyttäen laskentaperusteena RR:n levittämää hasiksen määrää. Hovioikeus on kohdassa 3 lukenut RR:n syyksi kahden hasiskilon levittämisen.

RR on kiistänyt saaneensa rikoksesta mitään taloudellista hyötyä. Syytteen teonkuvauksen mukaan RR on tilittänyt hasiksen myynnistä saadut varat Aarniolle. Asiassa ei ole väitetty, että RR olisi saanut huumausaineen välittämisestä erillistä palkkiota tai muuta taloudellista hyötyä. Näin ollen on katsottava jääneen selvittämättä, että RR olisi saanut rikoksesta taloudellista hyötyä, joka tulisi tuomita valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus on siten myös kohdan 3 osalta hylättävä.

KK:n osalta hovioikeus ei ole kohdassa 18 muuttanut syyksilukemista siltä osin kuin hänen on katsottu levittäneen yhden kilon verran kohdassa 4 laittomasti maahantuotua hasista. Aihetta menettämisseuraamuksen muuttamiseen tältä osin ei ole.

Muut huumausainerikokset

Kohdassa 15 Aarnion ja KK:n syyte törkeästä huumausainerikoksesta on hylätty. Näin ollen myös menettämisseuraamusta koskevat vaatimukset on tältä osin hylättävä.

Kohdassa 16 KK:n ja RR:n on katsottu syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen siten, että he ovat yhdessä yrittäneet hankkia ja kuljetuttaa Suomeen 7,5 kiloa hasista. Hovioikeus on katsonut, että kyseinen hasiserä on lähtenyt Hollannista Suomeen, mutta epäselväksi on jäänyt, onko se saapunut vastaanottajalle. Tässä tilanteessa taloudellisen hyödyn aiheutumisesta ylipäätään ei ole riittävää selvitystä. Lisäksi käräjäoikeus on todennut tuomionsa perusteluissa KK:n osalta, että asiassa ei ole tullut esille sellaista, että huumausaineesta tai siitä saatavasta hyödystä olisi osaakaan tullut KK:lle. Hovioikeus katsoo, että menettämisseuraamusta koskeva vaatimus on hylättävä sekä KK:n että RR:n osalta.

8.3.3 Laajennettu hyödyn menettäminen

Rikoslain 10 luvun 3 §:n mukaisen laajennetun hyödyn menettämisen osalta hovioikeus toteaa, että menettämisseuraamuksen kohteena on kiinteä omaisuus. Kysymyksessä on siten niin sanottu esinekonfiskaatio, jota tuomittaessa ei voida ottaa huomioon kiinteistön luovutuksesta määrättyä lahjaveroa.

Näin lisättynä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei tältä osin ole.

8.4 Vahingonkorvaukset

8.4.1 UU:lle kohdassa 20 tuomittu korvaus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on velvoittanut Aarnion ja VV:n yhteisvastuullisesti suorittamaan UU:lle korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 7 000 euroa korkoineen.

Käräjäoikeus on lausunut johtopäätöksinään, että oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen oli rikos, jonka perusteella rikoksen uhrille voitiin määrätä suoritettavaksi korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. UU:ta oli uhattu tappamisella sekä tekaistuilla syytteillä eli uhkaus oli ollut erittäin vakava. Uhkauksen oli esittänyt rikollisjärjestön tunnuksissa ollut henkilö UU:n asianajajalle, joka oli ottanut uhkauksen hyvin vakavasti ja pitänyt sitä uskottavana. Uhkaus oli tullut asianajajan kautta UU:n tietoon, joka myös oli ottanut uhkauksen vakavasti ja toiminut uhkauksen mukaan. UU oli ollut vankilassa tutkintavankina, ja hänen yhteydenpitoaan oli rajoitettu. Kun UU oli ymmärtänyt, että uhkauksen takana oli ollut sama taho, jolta hän oli saanut tietoa esitutkinnasta keväällä 2012, eli jonkinlainen kolmas osapuoli, tilanne oli epäilemättä tuntunut erityisen ahdistavalta ja turvattomalta. UU ei ollut tuntenut uhkaajaansa tai uhkaajiaan eikä hän ollut voinut näiden henkilöllisyyttä edes arvata.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut korvausvaatimuksen hylkäämistä. Tuomittuun määrään hänellä ei ole ollut huomautettavaa. UU on vaatinut, että Aarnion maksettavaksi tuomittu korvaus kärsimyksestä korotetaan 10 000 euroksi korkoineen. VV:n maksettavaksi tuomitusta korvauksesta ei ole hovioikeudessa kysymys.

UU on perustellut korvauksen korottamisvaatimustaan sillä, että hän oli kokenut alkuvuonna 2012 vankilaan saamansa viestit uhkaaviksi ja hän oli ollut huolissaan perheensä turvallisuudesta. Tilanne oli ollut uhkaava ja ahdistava jo useamman kuukauden ajan ennen syyskuun 2012 tapahtumia. Lisäksi DD:n vankilasiirto oli lisännyt UU:n kokemaa uhkaa ja ahdistusta.

Aarnio on kohdassa 20 syyllistynyt YY:n toimistolla 4.9.2012 tapahtuneeseen UU:hun kohdistuneeseen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen. Hovioikeus on edellä jaksossa 3.1.2 katsonut, että UU:lle alkuvuodesta 2012 lähetettyihin viesteihin ei ole sisältynyt rikoslain 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettua uhkausta. Edellä jaksossa 3.1.3 hovioikeus on katsonut, että vaikka DD:n vankilasiirrolla on pyritty tehostamaan UU:hun kohdistunutta uhkausta, sillä ei ole ollut häneen tosiasiallista vaikutusta. Teon objektiivisesti arvioitavissa oleva tosiasiallinen vaikutus voidaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n esitöiden mukaan ottaa huomioon kärsimyskorvauksen arvioinnissa (HE 167/2003 vp s. 60). Perustetta korvauksen korottamiselle ei ole.

8.4.2 DD:lle kohdassa 21 tuomittu korvaus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on velvoittanut Aarnion ja VV:n yhteisvastuullisesti suorittamaan DD:lle korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 8 000 euroa korkoineen.

Käräjäoikeus on lausunut johtopäätöksinään muun muassa seuraavaa. DD oli vaatinut korvausta sen johdosta, että häneen oli kohdistunut vaara perusteettomasta rikosepäilystä, koska Aarnio ja VV olivat yrittäneet lavastaa DD:n syylliseksi törkeään rikokseen loukaten vakavasti DD:n ihmisarvoa. Käräjäoikeuden mukaan DD:hen kohdistunut rikos oli ollut laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden oli aiheuttanut DD:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kärsimystä. DD:n kärsimä loukkaus oli tosiasialliselta merkitykseltään rinnastettavissa sanotun pykälän 1 momentin 1–3 kohdissa mainittuihin henkilöön kohdistuviin loukkauksiin. Lisäksi DD:n kokemaa loukkausta oli pidettävä vakavana, ja loukkaus oli kohdistunut hänen ihmisarvoonsa eli hänelle ihmisenä ja yksilönä kuuluvaan arvoon ja koskemattomuuden suojaan.

Hovioikeudessa Aarnio ja VV ovat vaatineet korvausvaatimuksen hylkäämistä. Aarniolla ei ole ollut huomautettavaa tuomittuun määrään.

Hovioikeus on edellä jaksossa 3.2 hylännyt Aarnioon kohdistetun syytteen Haagan Shellin tapaamisten järjestämisen osalta (teonkuvauksen a-osa) ja lukenut hänen syykseen törkeän todistusaineiston vääristelemisen puhelimen Turkuun kätkemisen osalta (b-osa). VV:hen kohdassa 21 kohdistettu syyte on hylätty kokonaan, koska on jäänyt näyttämättä, että hän olisi tiennyt toimien tarkoituksena olleen DD:n vahingoittaminen. Siten myös DD:n VV:hen kohdistama korvausvaatimus on hylättävä ja VV vapautettava korvausvelvollisuudesta.

Aarnio on sitä vastoin myös hovioikeudessa tuomittu törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä, eikä hänellä ole ollut huomautettavaa käräjäoikeuden tuomitseman korvauksen määrään. Näin ollen hovioikeudella ei ole Aarnion osalta aihetta arvioida DD:lle tuomittavaa korvausta toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

8.4.3 DD:n kohdassa 22 esittämä korvausvaatimus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on hylännyt DD:n kohdassa 22 POL2:een kohdistaman korvausvaatimuksen kokonaisuudessaan. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut osoitettu, että kotietsintä olisi ollut perusteeton. Muutoinkaan POL2:n menettelyn ei ollut näytetty aiheuttaneen DD:lle korvattavaa vahinkoa.

Hovioikeudessa DD on vaatinut, että POL2 velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi kärsimyksestä 8 000 euroa korkoineen.

Hovioikeus on edellä jaksossa 3.3.4 hylännyt POL2:n syytteen kohdassa 22 kokonaisuudessaan katsoen, että POL2 on näiltä osin ollut rikoslain 5 luvun 4 §:ssä tarkoitettu välikappale, jota Aarnio on käyttänyt rikoksensa tekemiseen. POL2:n ei ole näytetty olleen tietoinen Aarnion aikomuksesta kytkeä DD tynnyrijuttuun, ja POL2:lla on siten ollut oikeus olettaa hänellä olleiden DD:tä koskeneiden tietojen olleen paikkansapitäviä ja DD:n pidättämiselle muine pakkokeinoineen olleen lainmukaiset perusteet. Kun POL2 ei ole menetellyt DD:n korvausvaatimuksessa väitetyllä tavalla, vaatimus on hylättävä. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

8.4.4 WW:lle kohdissa 28 ja 29 tuomittu korvaus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on velvoittanut VA1:n suorittamaan WW:lle korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 600 euroa korkoineen.

Hovioikeudessa VA1 on vaatinut korvausvaatimuksen hylkäämistä. WW on valituksessaan vaatinut, että korvaus loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä korotetaan 2 000 euroksi korkoineen.

Hovioikeus on edellä jaksossa 6.2 hylännyt VA1:hin kohdistetun syytteen muun muassa kohtien 28 ja 29 osalta, koska näyttämättä on jäänyt, että VA1 olisi luovuttanut Aarniolle salassa pidettäviä tietoja ilman hyväksyttävää perustetta. Näin ollen, kun VA1:n menettely ei ole ollut oikeudetonta, WW:n VA1:hin kohdistama korvausvaatimus on hylättävä ja VA1 vapautettava korvausvelvollisuudesta.

8.4.5 Helsingin poliisilaitokselle kohdassa 37 tuomitut korvaukset

Käräjäoikeus on kohdassa 37 velvoittanut Aarnion suorittamaan Helsingin poliisilaitokselle korvaukseksi virka-auton käyttämisestä muuhun kuin virkatehtäviin 150 euroa ja auton polttoainekuluista 150 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Hovioikeudessa Aarnio on vaatinut korvausvaatimusten hylkäämistä.

Hovioikeus on edellä jaksossa 7.3.2 pysyttänyt syyksilukemisen tässä kohdassa. Näin ollen ei ole aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota korvausvelvollisuuden osalta.

8.4.6 GG:lle kohdassa 43 tuomittu korvaus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on kohdassa 43 velvoittanut Aarnion suorittamaan GG:lle korvaukseksi kärsimyksestä 2 500 euroa korkoineen. Hovioikeuskäsittelyn aikana on käynyt ilmi, että GG on kuollut ennen käräjäoikeuden tuomion antamista.

Hovioikeudessa GG:n oikeudenomistajataho on ilmoittanut luopuvansa rangaistusvaatimuksesta sekä kärsimyskorvausta koskevasta vaatimuksesta.

Kun kärsimyskorvausta koskevasta vaatimuksesta on luovuttu ja kun Aarnio on omassa valituksessaan vaatinut sanotun korvausvaatimuksen hylkäämistä, korvausvaatimus on hylättävä ja Aarnio on vapautettava tältä osin korvausvelvollisuudesta.

9 Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset

Vastaajille on määrätty puolustajat lukuun ottamatta POL9:ää ja VA1:ä, jotka ovat järjestäneet puolustuksensa omalla kustannuksellaan, sekä KK:ta, joka on puolustautunut henkilökohtaisesti ilman avustajaa.

Asianomistajista UU:lle, DD:lle ja WW:lle on määrätty oikeudenkäyntiavustajat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla. Muista asianomistajista vain Helsingin poliisilaitos on esittänyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hovioikeudessa.

Hovioikeus on päätöksillään 28.12.2017 nro 1535 ja 19.12.2018 nro 1714 määrännyt puolustajien ja asianomistajille määrättyjen oikeudenkäyntiavustajien palkkiot ja kulut maksettavaksi valtion varoista.

9.1 Vastaajat, joiden syytteet on hylätty kokonaan

9.1.1 Vastaajien ja asianomistajien oikeudenkäyntikulut

POL1:n, MM:n, KK:n, POL9:n ja VA1:n syytteet on hylätty kokonaan. Näin ollen valtion varoista POL1:n ja MM:n puolustajille maksetut palkkiot jäävät valtion vahingoksi ja valtio on velvoitettava korvaamaan POL9:n ja VA1:n kohtuulliset ja tarpeelliset oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa. KK ei ole vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

POL9:n vaatimuksen osalta hovioikeus toteaa, että laskuun sisältyy myös vastavalitukseen liittyviä toimenpiteitä. Vaikka vastavalitus on liitännäinen päävalitukseen nähden, kyseessä on kuitenkin muutoksenhakemus, jonka osalta noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 c §:n nojalla, mitä valituksesta säädetään. Kun POL9:n vastavalitus, jossa oli vaadittu syytteen tutkimatta jättämistä, on hylätty hovioikeuden päätöksellä 13.9.2017 nro 1078, hänen on katsottava hävinneen oman muutoksenhakunsa hovioikeudessa. Siten hän saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti pitää kulunsa tältä osin vahinkonaan. Hovioikeus katsoo, että toimenpiteet 29.3. ja 30.3.2017 liittyvät vastavalitukseen ja POL9 saa näin ollen itse vastata yhteensä 2 325 euron kuluista.

VA1:ä koskevissa syytteissä on ollut asianomistajana WW kohtien 28 ja 29 osalta. VA1:n syytteiden tultua hylätyksi hänet on vapautettava korvaamasta valtiolle WW:lle määrätyn avustajan käräjäoikeusvaiheen palkkiota, joka jää valtion vahingoksi samoin kuin WW:n avustajan palkkio hovioikeudessa.

N. Aarniota koskeva syyte on lainvoimaisesti hylätty käräjäoikeuden tuomiolla. Hän on valittanut käräjäoikeuden tuomitsemasta menettämisseuraamuksesta, ja puolustajan määräystä on jatkettu koskemaan kyseistä muutoksenhakua. Hovioikeus on hylännyt valituksen. N. Aarnion taloudelliset olot huomioon ottaen puolustajan palkkio jää valtion vahingoksi myös hovioikeudessa.

9.1.2 Vastaajien asianosaiskulut

MM ja POL9 ovat esittäneet vaatimuksen myös asianosaiskulujensa korvaamisesta. Niihin sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momenttia, jonka mukaan korvausta suoritetaan oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Säännöksen esitöissä (HE 107/1998 vp s. 19) on todettu kyseisistä korvauksista seuraavaa. Korvauksen tulee olla poikkeuksellista, eikä se saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Ei ole hyväksyttävää, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ulottuisi pelkästä mielenkiinnosta johtuvaan osallistumiseen oikeudenkäyntiin. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. Oikeudenkäyntiin suoraan liittyvä menetys olisi oikeudenkäyntimenettelyssä asianosaiselle henkilökohtaisesti aiheutuva kustannus tai muu rahallinen tappio, kuten esimerkiksi työansion menetys sen vuoksi, että tuomioistuin on velvoittanut asianosaisen osallistumaan oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti.

MM on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle työansion menetyksestä ja matkakuluista kaikkiaan 18 istuntopäivältä yhteensä 1 566 euroa. MM on perustellut vaatimustaan sillä, että syyttäjä oli nimennyt asiakokonaisuuteen liittyvän erittäin laajan todistelun kokonaisuudessaan myös häntä vastaan ja henkilökohtainen osallistuminen istuntoihin osittain ilman avustajaa oli vähentänyt puolustajan työtä ja palkkiovaatimusta asiassa.

Syyttäjä on lausunut, että MM:n korvausvaatimuksen perustetta ei kiistetä, jos syyte hänen osaltaan hylätään. Asianosaiskuluja tulisi syyttäjän mukaan kuitenkin korvata vain niiltä päiviltä, jolloin MM:n henkilökohtainen osallistuminen oikeudenkäyntiin on ollut välttämätöntä.

Hovioikeus toteaa, että MM on vastaajana niin sanotussa päähaarassa, jossa häntä on syytetty ainoastaan kohdan 15 osalta. Hänet on hovioikeudessa velvoitettu saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti vain 9.2.2018, jolloin häntä on kuultu todistelutarkoituksessa. Toisaalta syyttäjän ilmoituksen mukaan päähaarassa ”kaikki liittyy kaikkeen” eikä näyttöä ole nimenomaisesti rajattu esimerkiksi niin, että joitakin päähaaran todisteita ei olisi MM:n osalta voitu ottaa asiaa arvioitaessa lainkaan huomioon. Suurimmalla osalla päähaaran näytöstä ei kuitenkaan ole voinut olla MM:n kannalta välitöntä merkitystä, mikä on epäilyksettä ollut selvää MM:lle ja hänen puolustajalleen. Tätä osoittaa etenkin MM:n ja hänen puolustajansa toiminta käräjäoikeudessa. Pöytäkirjasta ilmenee, että MM on ollut käräjäoikeudessa henkilökohtaisesti läsnä kuutena istuntopäivänä, minkä lisäksi puolustaja on osallistunut kahdelle muulle istuntopäivälle. MM:n syytteeseen liittyvien asioiden käsittely on keskitetty tietyille istuntopäiville niin käräjä- kuin hovioikeudessakin. Hänen henkilökohtainen osallistumisensa istuntoihin hovioikeudessa paljon laajemmin kuin käräjäoikeudessa näyttää johtuneen pikemmin henkilökohtaisesta mielenkiinnosta asiakokonaisuuteen kuin tarpeesta valvoa oikeuksiaan oikeudenkäynnissä, varsinkin niiden päivien osalta, jolloin puolustaja ei ole ollut paikalla. Esimerkiksi 12.10.2017 MM on ollut istunnossa itse läsnä ilman puolustajaa, jolloin hän on ilmoittanut hovioikeudelle olevansa vapaapäivällä. Tällainen osallistuminen oikeudenkäyntiin ei ole yllä selostettujen lain esitöiden valossa korvattavaa.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että MM:n vaatimissa asianosaiskuluissa ei ole kysymys oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä muutoin kuin sen päivän osalta, jolloin hänet on velvoitettu saapumaan istuntoon henkilökohtaisesti. Kyseisenä päivänä hän on hovioikeuden kehotuksesta myös lausunut mahdolliseen rangaistukseen vaikuttavista seikoista, eikä henkilökohtainen saapuminen loppulausuntopäivälle ole siten ollut enää välttämätöntä. Näin ollen hovioikeus päätyy siihen, että MM on oikeutettu vaatimaansa 87 euron päiväkohtaiseen korvaukseen yhdeltä päivältä. MM:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta hylätään enemmälti.

POL9 on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle oikeudenkäynnin aiheuttamasta työstä ja ajanhukasta hovioikeuden osalta 12 tunnin valmistautumisesta 1 200 euroa ja 15 tunnin pääkäsittelystä 1 500 euroa. POL9 on perustellut vaatimustaan sillä, että hänen koulutuksensa ja kokemuksensa johdosta hänen oma työpanoksensa oli ollut omiaan vähentämään oikeusoppineen avustajan työtä, mikä oli otettu huomioon avustajan laskussa. Syyttäjä ei ole vastannut vaatimukseen.

Hovioikeus katsoo, että POL9 on ammattitaitonsa ja erityisosaamisensa perusteella voinut sinänsä tehdä asiassa sellaista valmistelutyötä, joka avustajan suorittamana olisi ollut laskutettavaa. Erittelyn perusteella POL9:n vaatimus kuitenkin liittyy suurelta osin vastavalitukseen, johon liittyvistä kuluista hän saa jaksossa 9.1.1 todetuin perustein vastata itse. Asianosaiskuluja on vaadittu myös päätökseen tutustumisesta, tuomion ja valituksen oikeudellisesta arvioinnista, avustajan tapaamisesta ja oikeudenkäyntiin valmistautumisesta. Nämä eivät ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla korvattavia asianosaiskuluja.

Mitä tulee POL9:n asianosaiskulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen pääkäsittelyyn osallistumisen osalta, hovioikeus toteaa, että hänet on velvoitettu saapumaan hovioikeuden istuntoon henkilökohtaisesti kahtena päivänä, jolloin on käsitelty asiakokonaisuuden häntä koskeva osuus. Pääkäsittely on hänen osaltaan kestänyt yhteensä 8 tuntia. Hovioikeus katsoo, että kohtuullinen korvaus oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä molemmilta päiviltä on yhteensä 400 euroa. Asianosaiskulujen korvaamista hovioikeudessa koskeva vaatimus hylätään enemmälti.

POL9:n vaatimukseen sisältyy lisäksi käräjäoikeusvaiheen asianosaiskuluja. Tällaista vaatimusta ei voida esittää enää hovioikeudessa. Vaatimus on jätettävä tältä osin tutkimatta.

9.2 Rangaistukseen tuomitut vastaajat

9.2.1 Puolustautumiskustannusten korvaaminen valtiolle

RR:n ja VV:n taloudelliset olot huomioon ottaen heidän puolustajiensa palkkiot ja kulut jäävät valtion vahingoksi.

Jari Aarnion, KK:n ja POL2:n osalta hovioikeus arvioi asiaa seuraavasti. Käräjäoikeus on katsonut, että Aarnion pitkän vankeusrangaistuksen, viraltapanon, menettämisseuraamusten ja korvausvelvollisuuden vuoksi hänen taloudellinen asemansa muodostui sellaiseksi, että hänen puolustamisestaan aiheutuneet noin 500 000 euron kustannukset oli jätettävä valtion vahingoksi. Sen sijaan KK on käräjäoikeudessa velvoitettu korvaamaan puolustuksensa noin 250 000 euron kustannukset kokonaan valtiolle, sillä hänellä oli huomattavia tuloja ja varallisuutta. POL2 on puolestaan ollut oikeutettu oikeusapuun 40 prosentin omavastuulla ja hänet on siten velvoitettu korvaamaan valtiolle tätä vastaava määrä puolustuksensa kuluista eli noin 55 000 euroa.

Hovioikeusvaiheen puolustautumiskuluja koskevan korvausvelvollisuuden lisäksi asiassa on arvioitava, onko KK ja POL2 vaatimustensa mukaisesti vapautettava korvaamasta valtiolle edellä mainittuja kuluja käräjäoikeudessa. Siitä käräjäoikeuden ratkaisusta, että Aarnion puolustamisesta käräjäoikeudessa aiheutuneet kulut on jätetty valtion vahingoksi, ei syyttäjä ole valittanut eikä se siten ole hovioikeuden tutkittavana.

Hovioikeus toteaa, että useat eri seikat vaikuttavat sen arviointiin, onko Aarnio, KK ja POL2 velvoitettava korvaamaan kyseisiä kuluja valtiolle kokonaan tai osittain. Keskeinen seikka on ensinnäkin asiakokonaisuuden poikkeuksellinen laajuus ja monimutkaisuus, mitä valtion varoista maksettujen kulujen erittäin suuri määrä osaltaan ilmentää. Esitutkinta-aineistoa on ollut kymmeniä tuhansia sivuja, ja oikeudenkäynnissä on käräjä- ja hovioikeudessa ollut yhteensä noin 180 pääkäsittelypäivää. Eri vastaajia koskevat syytteet ja niihin liittyvät riidanalaiset tosiseikastot ovat nivoutuneet toisiinsa niin, että eräitä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki syytteet on käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Asiaan on liittynyt myös vaikeita oikeuskysymyksiä. On selvää, että Aarnio, KK ja POL2 eivät olisi itse kyenneet puolustamaan itseään tällaisessa asiassa, jossa heille on vaadittu pitkiä vankeusrangaistuksia. Siten heille olisi joka tapauksessa tullut viran puolesta määrätä puolustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla.

Kyseisen luvun 11 §:n mukainen lähtökohta on, että jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut korvaukset. Korvaus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi, jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset. Puolustajan on esitettävä selvitys mainituista edellytyksistä, ellei selvitys ole käsiteltävässä asiassa tarpeeton.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ole pidetty ihmisoikeussopimuksen vastaisena järjestelmää, jossa rangaistukseen tuomittu vastaaja oli lähtökohtaisesti aina velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut puolustautumiskulut ja jossa vastaajan taloudellinen asema otettiin huomioon vasta korvausvelvollisuutta täytäntöönpantaessa, kunhan järjestelmä ei heikentänyt oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta yleisellä tasolla eikä kyseisessä yksittäistapauksessa (Croissant v. Saksa 25.9.1992 kohdat 34–37). Muissakin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa on lähdetty siitä, että jos vastaaja pystyy maksamaan hänelle määrätyn puolustajan palkkion, ei ole ihmisoikeussopimuksen vastaista velvoittaa häntä korvaamaan sitä (esim. Breukhoven v. Tšekin tasavalta 21.7.2011 kohdat 59, 62 ja 63).

Vastaajan velvollisuuteen korvata puolustuksensa kulut valtiolle vaikuttaa myös, mitä oikeusapulain 20 §:ssä on säädetty. Sen 1 momentin mukaan oikeusapua myönnettäessä määrätyn omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa, jos se muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi. Säännöksen esitöissä (HE 82/2001 vp s. 108) on todettu, että kun oikeusapupäätöstä tehtäessä omavastuuosuus määritellään prosentuaalisena osuutena avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta, omavastuuosuus voi nousta oikeusapua saavan maksukyvyn kannalta kohtuuttomalle tasolle oikeudenkäyntikulujen kasvaessa poikkeuksellisen korkeiksi. Säännöksen tarkoituksena on välttää kaavamaiseen omavastuujärjestelmään liittyviä kohtuuttomuuksia. Oikeuskäytännössä on omavastuuosuuden määrää alennettu oikeusapulain 20 §:n nojalla sellaisissakin tapauksissa, joissa oikeudenkäyntikulujen määrä on ollut verraten vähäinen (esim. KHO 2015:8 ja 2018:140 sekä Helsingin hovioikeus 4.7.2017 nro 127175). Mahdollinen rikoksesta aiheutuva korvausvastuu ei kuitenkaan ole sellaisenaan peruste kohtuullistaa omavastuun määrää (Helsingin hovioikeus 14.2.2014 nro 319 kohta 54).

Tässä tapauksessa puolustautumiskulut ovat Aarnion osalta olleet hovioikeudessa noin 375 000 euroa, KK:n osalta käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä noin 415 000 euroa ennen omavastuuta sekä POL2:n osalta käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä noin 200 000 euroa ennen omavastuuta. KK:n omavastuuosuus on hovioikeudelle esitettyjen taloudellisten selvitysten mukaan vaihdellut 0 ja 100 prosentin välillä, ja POL2:n omavastuuosuus on edellä todetusti 40 prosenttia. Hovioikeus katsoo, että puolustautumiskulujen omavastuuosuuden rahamäärän määrittäminen kaavamaisesti näiden prosentuaalisten osuuksien mukaan johtaisi selvästi kohtuuttomaan lopputulokseen, sillä oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet vastaajien maksukykyyn nähden poikkeuksellisen korkealle tasolle. Varsinkaan KK ja POL2 eivät ole juurikaan voineet vaikuttaa asiaan, sillä heidän on täytynyt olla pääkäsittelyssä edustettuina myös sellaisissa osissa oikeudenkäyntiä, jotka eivät ole välittömästi liittyneet heidän omiin syytteisiinsä. Tosin hovioikeudessa pääkäsittelyn aikataulu on pyritty käräjäoikeuskäsittelyn pohjalta jaksottamaan tiettyjen teemojen mukaisesti, jolloin puolustajat ovat voineet vapaammin harkita, miltä osin päämiehen oikeuksien valvominen on edellyttänyt läsnäoloa pääkäsittelyssä.

Vastaajien korvausvelvollisuuden kannalta on merkitystä lisäksi sillä, että edellä mainittua oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:ää on tulkittava yhtenevästi saman lain 9 luvun 1 a §:n 2 momentin kanssa (KKO 2007:9 kohdat 5–9). Viimeksi mainitun säännöksen mukainen pääsääntö on, että jos osa syytteistä hylätään, vastaaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ellei ole erityistä syytä velvoittaa valtiota korvaamaan niitä osaksi (ks. KKO 2001:85). Erityinen syy voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun pääsyyte hylätään mutta vastaaja tuomitaan rangaistukseen toisesta rikoksesta, joka on vähäisempi ja lievemmin paheksuttava (HE 132/1997 vp s. 56). Valtion vastuu oikeudenkäyntikuluista voi syntyä myös silloin, kun tietty yksittäinen syyte hylätään niin olennaisilta osin, että vastaajan syyksi luetaan selvästi vähäisempi ja lievemmin paheksuttava menettely (KKO 2007:9 kohta 9). Harkinnassa voidaan ottaa myös huomioon, miten merkittävä osa oikeudenkäyntikuluista on aiheutunut puolustautumisesta syyksi luettuun menettelyyn verrattuna hylätyissä syytteissä kuvattuun menettelyyn (KKO 2016:41 kohta 19).

Tässä tapauksessa on tulkinnanvaraista, miten eri vastaajien kohdalla olisi arvioitava hyväksyttyjen ja hylättyjen syytteiden osuutta kokonaisuudesta. Aarnion osalta on sinänsä selvää, että valtaosa syytteistä on hyväksytty. Sen sijaan KK ja POL2 on hovioikeudessa tuomittu selvästi vähäisemmästä ja lievemmin paheksuttavasta menettelystä kuin mistä heitä on syytetty. KK:n syytteet on hylätty kokonaan erittäin suurten huumausaine-erien maahantuontiin osallistumisen osalta, ja hovioikeus on tuominnut hänet tätä selvästi vähäisemmistä huumausainerikoksista huomattavasti lyhyempään vankeusrangaistukseen kuin mihin hänet oli käräjäoikeudessa tuomittu. POL2:n kohdalla hovioikeus puolestaan on katsonut toisin kuin käräjäoikeus, että hän ei ole syyllistynyt törkeisiin virka-aseman väärinkäyttämisiin. Käräjäoikeuden POL2:lle tuomitsema 3 vuoden 6 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus on hovioikeudessa lievennetty sakoksi ja viraltapanoa koskeva seuraamus on kumottu.

KK:n ja POL2:n osalta ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti eriteltävissä, mikä osuus puolustautumiskuluista on kohdistunut mihinkin osaan syytteitä. Tämä johtuu siitä, että niin sanotun päähaaran vastaajia koskevien syytteiden eri kohdat on pääosin käsitelty yhtenä kokonaisuutena limittäin, tietty todistelu on voinut kohdistua kerrallaan useisiin syytteen kohtiin ja vastaajien on yllä selostetuin tavoin ollut tarpeen olla edustettuina myös sellaisissa osissa oikeudenkäyntiä, jotka eivät ole suoraan liittyneet heidän omiin syytteisiinsä.

Oikeuskäytännössä on tapauksesta riippuen sovellettu edellä mainittuja säännöksiä yhdessä niin, että kokonaisharkinnalla on arvioitu, miltä osin vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle puolustajansa palkkiota (esim. Helsingin hovioikeus 15.5.2012 nro 1255). Hovioikeus katsoo, että puolustautumiskulujen valtiolle korvaamista ja omavastuuosuuden määrää koskevien säännösten kaavamainen soveltaminen olisi tässä tapauksessa omiaan johtamaan lopputulokseen, joka ei olisi perusteltavissa vastaajien yhdenvertaisen kohtelun ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten näkökulmasta. Tämä johtuu paitsi siitä, että oikeudenkäynnin poikkeuksellisesta luonteesta ja laajuudesta johtuen puolustautumiskulut ovat nousseet erittäin korkeiksi, myös siitä, että kulujen kohdistumisesta hylättyihin syytteisiin on vaikeaa esittää objektiivista arviota, joka olisi johdonmukainen eri vastaajien kesken. Epäjohdonmukaista olisi sekin, että Aarnion puolustuksen kulujen jäädessä kokonaan valtion vahingoksi KK ja POL2 joutuisivat korvaamaan valtiolle osaakaan omista puolustautumiskuluistaan, sillä oikeudenkäynnin laajuus on etupäässä johtunut nimenomaan Aarnion menettelyyn liittyvän näytön mittavuudesta, mikä on edellä todetusti ollut KK:n ja POL2:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oikeudenkäynnissä. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että Aarnion, KK:n ja POL2:n puolustautumiskulut olisi asiaa kokonaisuutena arvioitaessa jätettävä valtion vahingoksi.

Samaa lopputulosta puoltaa myös se näkökohta, että muutoin vastaaja saattaisi näin laajassa oikeudenkäynnissä joutua tilanteeseen, jossa hänen kannaltaan voisi olla edullisempaa tunnustaa menetelleensä syytteessä tarkoitetulla tavalla tai muutoin rajoittaa puolustustaan välttääkseen taloudellisesti raunioittavan korvausvastuun oman puolustajansa kustannuksista, mihin mahdollisuuteen KK:n ja POL2:n puolesta asiassa on vedottu. Tällaisen asetelman mahdollisuus tässä poikkeuksellisessa yksittäistapauksessa olisi omiaan heikentämään oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta, varsinkin kun kyseessä oleville vastaajille olisi joka tapauksessa tullut määrätä puolustaja viran puolesta.

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus päätyy oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:ää ja oikeusapulain 20 §:ää soveltaessaan kokonaisharkinnan perusteella siihen, että Aarniota, KK:ta ja POL2:a ei ole velvoitettava korvaamaan valtiolle osaakaan puolustautumiskuluista, jotka valtion varoista on maksettu käräjä- ja hovioikeudessa. Siten KK ja POL2 on vapautettava käräjäoikeuden määräämästä korvausvelvollisuudesta tältä osin ja kyseiset kulut on heidän osaltaan jätettävä sekä käräjä- että hovioikeudessa valtion vahingoksi samoin kuin Aarnion kulut hovioikeudessa.

9.2.2 Asianomistajien avustajien palkkioiden korvaaminen valtiolle

Rangaistukseen tuomitut vastaajat ovat lähtökohtaisesti velvollisia korvaamaan valtiolle palkkiot, jotka asianomistajien avustajille on valtion varoista maksettu. Vastaajien keskinäinen vastuu asianomistajan oikeudenkäyntikuluista jakautuu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 4 ja 5 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti.

Käräjäoikeus on vastaajien taloudelliseen asemaan viitaten jättänyt asianomistajien avustamisesta käräjäoikeusvaiheessa aiheutuneet kustannukset kohdissa 20 ja 21 valtion vahingoksi sen sijaan, että kyseisissä kohdissa vastaajina olleita Aarniota tai VV:tä olisi velvoitettu korvaamaan niitä valtiolle. Myöskään kohdassa 22, joka liittyy kohtaan 21 ja jossa vastaajana ovat olleet Aarnio ja POL2, asianomistajan avustamisesta aiheutuneita kustannuksia ei ole määrätty korvattavaksi valtiolle, mistä ei ole tuomion perusteluissa erikseen lausuttu. Käräjäoikeuden ratkaisu ei ole näiltä osin hovioikeuden tutkittavana. Arvioitavaksi tulee siten vain se, onko vastaajia määrättävä korvaamaan valtiolle niitä kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet asianomistajien avustamisesta hovioikeusvaiheessa.

Kohdassa 20 hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut Aarnion syyllistyneen asianomistaja UU:hun kohdistuneeseen rikokseen. VV:n osalta käräjäoikeuden syyksilukeva ratkaisu on jäänyt kyseisessä kohdassa lainvoimaiseksi. Kun VV ja UU ovat siten toistensa vastapuolia hovioikeudessa vain VV:lle tuomitun yhteisen rangaistuksen osalta, hovioikeus katsoo, että UU:n avustamiseen ei ole hovioikeusvaiheessa liittynyt VV:tä koskevia kustannuksia, jotka VV olisi määrättävä korvaamaan. UU:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet kustannukset on siten jätettävä yksin Aarnion korvattaviksi.

Poikkeuksena tähän on kuitenkin UU:n vaatimus saada tiedokseen VV:n hovioikeuteen toimittama lisäkirjelmä, jota VV oli vaatinut asianomistajilta salassa pidettäväksi. Kysymys on ollut ainoastaan VV:n ja UU:n välinen. Vaatimus on ratkaistu UU:n hyväksi hovioikeuden päätöksellä 28.9.2017 nro 1164. VV on näiltä osin hävinnyt asian, ja hänet on siten velvoitettava yksin korvaamaan valtiolle vastaava osuus kuluista, jotka ovat aiheutuneet UU:n avustamisesta. Hovioikeus arvioi tuon osuuden määräksi laskun 27.11.2017 perusteella yhden tunnin työmäärää vastaavat 110 euroa eli arvonlisäveroineen 136,40 euroa.

Kohdissa 21 ja 22 asianomistaja DD:hen kohdistuvista rikoksista on tuomittu hovioikeudessa ainoastaan Aarnio, sillä hovioikeus toisin kuin käräjäoikeus on hylännyt VV:n ja POL2:n syytteet näiltä osin. Näin ollen Aarnio on yksin velvoitettava korvaamaan valtiolle palkkio, joka on hovioikeudessa maksettu DD:n avustajalle. DD:n avustajan vaihtamisesta hovioikeusvaiheessa aiheutuneet kustannukset eivät kuitenkaan ole johtuneet Aarniosta tai hänen menettelystään. Laskun 1.12.2017 perusteella hovioikeus arvioi kyseisten kustannusten arvonlisäverolliseksi määräksi 5 000 euroa. Näiltä osin DD:n avustamisesta aiheutuneet kustannukset on jätettävä valtion vahingoksi.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää voidaan viran puolesta alentaa, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Säännöstä sovellettaessa ei ole merkitystä sillä, että oikeus kulukorvaukseen on siirtynyt oikeusapulain 22 §:n nojalla valtiolle (KKO 2008:55 kohta 8). Hovioikeus toteaa, että kynnys alentaa vastaajan velvollisuutta korvata asianomistajan avustamisesta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja on korkea. Tässä tapauksessa Aarnion syyksi on kohdissa 20–22 luettu UU:hun ja DD:hen kohdistuneet suunnitelmalliset ja vakavat rikokset. Näissä olosuhteissa Aarnion korvausvastuun alentaminen ei voi tulla kysymykseen, vaan hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle UU:n ja DD:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet kustannukset.

9.2.3 Muiden asianomistajien oikeudenkäyntikulut

Kohdassa 37 Aarnion on katsottu syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, ja hänet on tuomittu maksamaan vahingonkorvausta Helsingin poliisilaitokselle. Aarniolla ei ole ollut huomautettavaa poliisilaitoksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrään. Hänet on siten velvoitettava korvaamaan poliisilaitokselle sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Kohdassa 43 Aarnioon kohdistettu vaatimus kärsimyskorvauksesta on hovioikeudessa hylätty, sillä GG:n oikeudenomistajataho on vastauksessaan Aarnion valitukseen ilmoittanut luopuvansa rangaistus- ja kärsimyskorvausvaatimuksista sekä oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskevasta vaatimuksesta. Näin ollen GG:n oikeudenomistajatahon on katsottava hävinneen asian Aarnioon nähden, minkä vuoksi Aarnio on vapautettava käräjäoikeuden määräämästä velvollisuudesta suorittaa GG:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla GG:n oikeudenomistajataho tulisi velvoittaa korvaamaan valtiolle Aarnion puolustautumiskulut siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet vastaamisesta GG:n vaatimuksiin, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Ottaen huomioon, että GG:n oikeudenomistajataho on tullut oikeudenkäynnin osapuoleksi GG:n kuoltua kesken oikeudenkäynnin, asiassa on erityinen syy jättää Aarnion puolustautumiskulut tältäkin osin valtion vahingoksi.

9.3 Todistelukustannukset

Valtion varoista maksettujen todistelukustannusten määrä hovioikeudessa on yhteensä 3 445,38 euroa. Aarnio on velvollinen korvaamaan ne lukuun ottamatta korvauksia, jotka on maksettu hänen nimeämilleen todistajille tai jotka ovat liittyneet ainoastaan hylättyihin syytekohtiin. Korvattavien todistelukustannusten määrä on siten 1 668 euroa.

VV on velvollinen osallistumaan yhteisvastuullisesti Aarnion kanssa niiden kustannusten korvaamiseen, jotka ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi hänen syykseen luettujen kohtien 1 ja 4 osalta. Näiden kustannusten määrä on 149,40 euroa.

Muilta osin todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

10 Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset

10.1 Oikeudenkäynnin kesto

10.1.1 Asianosaisten vaatimukset

MM on vaatinut, että valtio määrätään maksamaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 500 euroa. MM:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli loukattu. Viivästymisen pääasiallisena syynä oli se, että syyttäjä ei ollut kyennyt rajaamaan MM:n vähäisenä pidettävää syytettä erikseen käsiteltäväksi.

POL9 on vaatinut, että valtio määrätään maksamaan hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä kolmelta vuodelta 1 500 euroa vuodessa ja hyvityksen korotuksena 2 000 euroa. POL9:n rikosasian käsittely oli aiheettomasti viivästynyt. POL9:n syytettä oli neljän vuoden aikana käsitelty käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä vain neljänä päivänä. Hänen asiaansa ei voitu mitenkään arvioida laajahkoksi. Asia oli liittynyt välittömästi POL9:n toimeentuloon ja oikeudelliseen asemaan, minkä vuoksi korvauksen määrää oli korotettava vaaditulla tavalla.

Syyttäjä on vaatinut, että MM:n vaatimus hyvityksestä hylätään. Oikeudenkäynti oli sujunut nopeasti ja ilman turhia keskeytyksiä. MM:n asian käsittely yhdessä pääasian kanssa oli ollut perusteltua. Oikeudenkäynnin kohteena olleen asian laatu ja laajuus huomioon ottaen oikeudenkäynti ei ollut viivästynyt lainkaan.

Syyttäjä on vaatinut, että myös POL9:n vaatimus hyvityksestä ja sen korottamisesta hylätään. Oikeudenkäynti ei ollut viivästynyt siten, että se olisi loukannut POL9:n oikeutta kohtuullisessa ajassa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin. POL9:n rikosepäilyä ei ollut voitu käsitellä Aarnion asiasta erillisenä asiana, vaan rikosasioiden yhdessä käsittelyyn oli ollut asianmukaiset ja lailliset tarkoituksenmukaisuussyyt. Kysymys oli ollut kokonaisuutena erittäin laajasta ja vaikeasta rikosasiasta. Asiassa ei ollut sellaisia POL9:n toimeentuloon tai oikeudelliseen asemaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella hyvityksen määrää voitaisiin korottaa.

10.1.2 Sovellettavat säännökset

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Vastaavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin silloin, kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa on hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon oikeudenkäynnin keston lisäksi erityisesti 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Pykälän 2 momentin mukaan huomioon on lisäksi otettava Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista. Hyvityslain 4 §:n esitöiden mukaan (HE 233/2008 vp s. 23–24) keskeisimpänä kysymyksenä on aina se, kuinka kauan oikeudenkäynti on kestänyt. Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä olisi kuitenkin ratkaistava eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. Käytännössä viivästymisestä saattaa olla kysymys silloin, kun suhteellisen tavanomaisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan noin viisi vuotta tai enemmän. Erityisen vaikeissa asioissa hyväksyttävä kokonaiskäsittelyaika voi toisaalta muodostua huomattavankin pitkäksi, jollei missään yksittäisessä vaiheessa tapahdu valtion vastuulle jäävää viivästymistä. Yli 10 vuoden käsittelyajat eivät kuitenkaan yleensä tällöinkään ole hyväksyttäviä.

Hyvityslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa.

10.1.3 Viivästymisen arvioinnin lähtökohdat

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO 2016:45 (kohta 12), että oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ei ole yksiselitteisesti määritelty ihmisoikeussopimuksessa eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Kokonaisarvioinnissa huomiota kiinnitetään erityisesti tapauksen vaikeusasteeseen, valittajan ja viranomaisten käyttäytymiseen sekä asian merkitykseen valittajalle. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, että erittäin pitkään eli käytännössä noin 8 vuotta ja sitä kauemmin jatkuneissa oikeudenkäynneissä viivästyminen jää joka tapauksessa valtio-osapuolen vastuulle, ja oikeudenkäynnin kestoa pidetään jo sellaisenaan ilmeisen kohtuuttomana (hyvityslain muuttamiseen johtanut hallituksen esitys HE 85/2012 vp s. 5).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asian monimutkaisuus on siis seikka, joka voi hyväksyttävästi selittää oikeudenkäynnin pitkittymisen. Monimutkaisuus voi liittyä sekä tosiseikkoihin että lakiin. Tosiseikkojen monimutkaisuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että useat asianosaiset osallistuvat samaan oikeudenkäyntiin, tai oikeudenkäynnissä esitettävien todisteiden määrää (esim. tapaukset Meilus v. Liettua 6.11.2003 kohta 25 ja Mattila v. Suomi 23.8.2006 kohdat 14–18).

MM:ään kohdistetussa syytteessä on ollut kysymys 20.5.–9.11.2010 tapahtuneeksi väitetystä törkeästä huumausainerikoksesta. MM:n puhelinliittymään on 11.3.2015 kohdistettu pakkokeinoja, ja häntä on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä 13.3.2015. Esitutkintapöytäkirja on valmistunut 11.5.2015, ja syyttäjä on jättänyt haastehakemuksensa käräjäoikeuteen 15.5.2015.

POL9:ään kohdistetussa syytteessä on ollut kysymys 21.3.2009–12.2.2014 tapahtuneeksi väitetystä virkavelvollisuuden rikkomisesta. POL9:n työhuoneesta on rikosepäilyn vuoksi takavarikoitu levyasema 13.12.2013. Häntä on kuulusteltu tässä oikeudenkäynnissä käsitellystä rikoksesta epäiltynä 5.5.2014. Esitutkintapöytäkirja on valmistunut 2.9.2014, ja syyttäjä on jättänyt haastehakemuksensa käräjäoikeuteen 11.3.2015.

Käräjäoikeus on antanut tuomionsa tässä asiakokonaisuudessa 29.12.2016 ja hovioikeus 27.6.2019.

MM on saanut rikosta koskevan väitteen tiedokseen viimeistään 13.3.2015, jolloin häntä on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä. POL9 on puolestaan joutunut esitutkintatoimenpiteiden kohteeksi hänen työhuoneeseensa kohdistuneessa kotietsinnässä 13.12.2013. Nämä ovat ne ajankohdat, joista alkaen käsittelyn keston pituutta ja sen merkitystä on arvioitava.

MM:n ja POL9:n syytteet on käsitelty osana rikoskokonaisuutta, jonka esitutkintamateriaali on ollut useita kymmeniä tuhansia sivuja. Esitutkinta ja syyteharkinta MM:n osalta on kestänyt muutaman kuukauden ja POL9:n osalta aikaa on kulunut noin vuosi. Käräjäoikeudessa koko rikoskokonaisuuden käsittelyyn on kulunut 2 vuotta (18.12.2014–29.12.2016), josta pääkäsittelyyn on kulunut noin 10 kuukautta (4.6.2015–30.3.2016 ja 3.6.2016). Hovioikeudessa asia on ollut vireillä 4.4.2017 lähtien, eli asian käsittely hovioikeudessa on kestänyt noin 2 vuotta 3 kuukautta, josta pääkäsittelyyn on kulunut noin 9 kuukautta (14.9.2017–19.6.2018).

Rikoskokonaisuus, jossa kaikki syytteet on kiistetty, on ollut erittäin poikkeuksellinen ja monimutkainen. Kysymys on ollut yhdestä Suomen suurimmista yksittäisistä rikosoikeudenkäynneistä. Lisätutkinta on jatkunut koko käsittelyn ajan. Syyttäjiä on ollut useita, ja asia on ratkaistu käräjäoikeudessa kolmen ja hovioikeudessa neljän tuomarin kokoonpanossa. Nämäkin seikat osoittavat osaltaan sitä, kuinka laajasta ja vaikeasta asiakokonaisuudesta on ollut kysymys. Asian käsittelyyn esitutkinnasta hovioikeuden ratkaisuun ei ole liittynyt sellaisia vaiheita, joiden aikana käsittely olisi ollut pitkiä aikoja pysähtyneenä ilman käsittelyä eteenpäin vieviä toimenpiteitä. Tuomion antamiseen käräjä- ja hovioikeudessa kulunutta aikaa ei voida pitää kohtuuttoman pitkänä suhteessa asiassa esitettyyn erittäin laajaan kirjalliseen todisteluun ja henkilötodisteluun. Kummankaan vastaajan osalta oikeudenkäynti ei myöskään ole jatkunut niin pitkään, että se ylittäisi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kohtuullisena pidetyn ajan monimutkaisissa asioissa.

Hovioikeus toteaa, että MM:n osalta esitutkinta ja syyteharkinta on edennyt varsin nopeasti. POL9:nkin osalta noin vuoden kestänyt aika on ollut kohtuullinen ottaen huomioon, että häntä on epäilty myös muusta rikoksesta ja hänen osaltaan rikosepäilyt ovat vahvasti liittyneet Aarnion laaja-alaiseen rikolliseksi epäiltyyn toimintaan. Sekä MM:n että POL9:n vaatimus onkin ennen kaikkea perustunut siihen, että heidän syytteensä olisi tullut jo käräjäoikeudessa käsitellä erikseen eikä yhdessä muiden vastaajien kanssa.

10.1.4 Kokonaisarviointi MM:n osalta

MM:ään kohdistettu syyte törkeästä huumausainerikoksesta on hylätty sekä käräjä- että hovioikeudessa. Kokonaisuudessaan asian käsittely hovioikeuden tuomioon saakka on kestänyt MM:n osalta runsaat 4 vuotta, jota kokonaisaikaa voidaan sinänsä pitää pitkähkönä. Mikäli MM:n asia olisi käsitelty erikseen, asiaa ei olisi voitu pitää kovinkaan vaikeana tai laajana. Oikeudenkäynnin pitkähkö kesto ei myöskään ole aiheutunut MM:n syystä vaan siitä, että hänen asiansa on yhdistetty käsiteltäväksi kaikkien muiden vastaajien syytteiden yhteydessä. On selvää, että useita vuosia kestävä rikosasian vireilläolo on omiaan aiheuttamaan stressiä ja muita haitallisia vaikutuksia, kuten MM on vaatimuksensa perusteina esittänyt. Nämä seikat puoltavat MM:n oikeutta hyvitykseen.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia tai eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Sama koskee myös eri vastaajien tekemiä eri rikoksia, jos syytteiden yhteinen käsittely on eduksi asian selvittämiselle. Pykälän 2 momentin mukaan yhdessä käsiteltäviksi otetut eri syytteet saadaan myöhemmin erottaa, jos se on asian käsittelyn kannalta perusteltua.

Syyttäjä on vaatinut MM:lle rangaistusta siitä, että hän oli ostanut tai yrittänyt ostaa Aarniolta KK:n välityksellä hasista vähintään 3 kiloa. Myös Aarniolle ja KK:lle on samassa yhteydessä vaadittu rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. Kysymys ei ole ollut vähäisistä rikoksista. Rikoksissa on Aarnion, KK:n ja MM:n menettelyn osalta ollut kysymys saman historiallisen tapahtumainkulun arvioinnista. Kaikki vastaajat ovat kiistäneet menetelleensä väitetyllä tavalla. MM:n syytettä ei näin ollen olisi ollut soveliasta käsitellä ilman Aarnion ja KK:n syytteen käsittelyä. Heitä molempia on syytetty samanaikaisesti useista muista rikoksista, ja heitä koskevat syytteet ovat muodostaneet kokonaisuuden, josta ei ole ollut tarkoituksenmukaista erottaa MM:ään liittyvää syytekohtaa erikseen käsiteltäväksi. MM:n asian käsitteleminen yhdessä muun rikoskokonaisuuden kanssa on ollut edellä selostetun oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:ssä säädetyn mukaista. MM:n osalta runsaan 4 vuoden kokonaiskäsittelyaikaa ei myöskään voida pitää huomattavan pitkänä. Nämä seikat puolestaan puhuvat sitä vastaan, että MM olisi oikeutettu hyvitykseen oikeudenkäynnin keston perusteella. Edellä hovioikeus on jo päätynyt siihen, että MM:n osalta esitutkinta ja syyteharkinta on edennyt varsin nopeasti. Myöskään tuomioistuinkäsittelyssä ei koko kokonaisuuden laatu ja laajuus huomioon ottaen ole ilmennyt selvästi osoitettavaa viivästymistä miltään osin.

Hovioikeus katsoo edellä mainittuja MM:n oikeutta korvaukseen puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan, että oikeudenkäynnin kestoa ei hänen osaltaan ole pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan ja perustuslain 21 §:ään perustuvia MM:n oikeuksia ei siten ole loukattu.

Edellä mainituilla perusteilla MM ei ole oikeutettu saamaan hyvitystä rikosasian käsittelyn kohtuuttoman keston perusteella.

10.1.5 Kokonaisarviointi POL9:n osalta

POL9:ään kohdistettu syyte tahallisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on hylätty sekä käräjä- että hovioikeudessa. Kokonaisuudessaan asian käsittely hovioikeuden tuomioon saakka on kestänyt POL9:n osalta yli 5 vuotta, jota kokonaisaikaa voidaan sinänsä pitää pitkänä. Mikäli POL9:n asia olisi käsitelty erikseen, asiaa ei olisi voitu pitää erityisen vaikeana eikä laajana. Oikeudenkäynnin pitkä kestoaika ei myöskään ole aiheutunut POL9:n syystä vaan siitä, että hänen asiansa on yhdistetty käsiteltäväksi muiden vastaajien syytteiden yhteydessä. POL9:n syyte on koskenut hänen virassaan tekemää rikosta. On uskottavaa, että tämän rikosasian vireilläolo on haitannut POL9:n viran hoitamista ja myös hänen tulevaisuudensuunnitelmiaan, kuten hän on vaatimuksensa perusteina esittänyt. Nämä seikat puoltavat POL9:n oikeutta hyvitykseen.

Syyttäjä on vaatinut POL9:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun hän ei ollut saattanut Aarnion kohdassa 43 kerrottuja toimia syyttäjän arvioitavaksi saatuaan tiedon tämän menettelystä. Aarniolle on samassa yhteydessä vaadittu rangaistusta virkasalaisuuden rikkomisesta. Aarnion ja POL9:n menettely liittyy saman historiallisen tapahtumainkulun arviointiin. Aarnio ja POL9 ovat kiistäneet menetelleensä väitetyllä tavalla. POL9:n syytettä ei näin ollen olisi ollut soveliasta käsitellä ilman Aarnion syytteen käsittelyä. Aarnion osalta kysymys on ollut erittäin laajasta, monimutkaisesta ja poikkeuksellisesta rikoskokonaisuudesta, jonka perusteella hänelle on vaadittu ankaraa rangaistusta. Vaikka POL9:n syyte ei ole liittynyt niin olennaisella tavalla rikoskokonaisuuteen kuin edellä MM:n osalta on ollut, POL9:ää koskevan asian erottaminen erikseen käsiteltäväksi tai ratkaistavaksi ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä MM:n osalta on lausuttu syytteiden käsittelemisestä yhdessä, ja toteaa, että myös POL9:n asian käsitteleminen yhdessä muun rikoskokonaisuuden kanssa on ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n mukaista. Nämä seikat puolestaan puhuvat sitä vastaan, että POL9 olisi oikeutettu hyvitykseen oikeudenkäynnin keston perusteella.

Asiakokonaisuus on osoittautunut monimutkaiseksi ja laaja-alaiseksi, ja syyttäjä onkin koko käsittelyn ajan vedonnut siihen, että ”kaikki liittyy kaikkeen”. Nämä seikat puoltavat sitä johtopäätöstä, että kaikkien Aarnioon liittyneiden syytteiden käsittely yhdessä on edistänyt asian selvittämistä. Vaikka POL9:n syytteen käsittely on ollut pieni osa kokonaisuudesta, sen erottaminen kesken asian käsittelyn ei kuitenkaan olisi ollut perusteltua siihen nähden, että Aarnion ja POL9:n menettelyt ovat kytkeytyneet toisiinsa ja niiden arviointi erikseen olisi ollut epätarkoituksenmukaista. Vaikka hovioikeus on edellä todennut oikeudenkäynnin keston olleen pitkä, POL9:n asiaa ei kuitenkaan ole käsitelty epätavallisen pitkään. Edellä hovioikeus on jo päätynyt siihen, että POL9:n osalta noin vuoden kestänyttä esitutkintaa ja syyteharkintaa ei voida pitää liian pitkänä. Myöskään tuomioistuinkäsittelyssä ei koko asiakokonaisuuden laatu ja laajuus huomioon ottaen ole ilmennyt selvästi osoitettavaa viivästymistä miltään osin.

Hovioikeus katsoo edellä mainittuja POL9:n oikeutta korvaukseen puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan, että oikeudenkäynnin kestoa ei ole hänenkään osalta pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan ja perustuslain 21 §:ään perustuvia POL9:n oikeuksia ei siten ole loukattu.

Edellä mainituilla perusteilla POL9 ei ole oikeutettu saamaan hyvitystä rikosasian käsittelyn kohtuuttoman keston perusteella.

10.2 Syyttömyysolettama

Hovioikeus on edellä kohdan 1 arvioinnin yhteydessä käsitellyt tynnyrilähetyksiä edeltäviä tapahtumia, joihin ovat liittyneet Suomessa käyneet hollantilaiset NL3 ja NL4. Niin kuin jaksosta 2.4.5 ilmenee, näiden kahden henkilön ei ole väitetty syyllistyneen mihinkään tiettyyn rikokseen eikä heitä ole tässä oikeudenkäynnissä nimetty kuultaviksi. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin päätynyt asiassa esitetyn näytön perusteella siihen johtopäätökseen, että heidän toimillaan on ollut yhteys tynnyrilähetyksiin.

Aarnio on katsonut olevan syyttömyysolettaman vastaista, että asian arvioinnissa otetaan huomioon kyseisten henkilöiden menettely, kun heitä ei ole edes syytetty tynnyrilähetyksistä. Tämän johdosta hovioikeus lausuu seuraavan.

Syyttömyysolettama ilmenee muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syyttömyysolettaman vastaista on, jos tuomioistuimen ratkaisusta ilmenee syyllisyyttä heijastava kannanotto ilman, että henkilön syyllisyyttä olisi laillisesti näytetty toteen ja ilman, että hänellä olisi ollut mahdollisuutta käyttää oikeuttaan puolustautua (esim. Minelli v. Sveitsi 25.3.1983 kohta 37).

Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että voi olla syyttömyysolettaman vastaista, jos kansallinen tuomioistuin esittää ennenaikaisia syyllisyyskannanottoja käsiteltäessä eri vastaajia vastaan ajettuja syytteitä erillisissä oikeudenkäynneissä. Monimutkaisissa rikosoikeudenkäynneissä tuomioistuimen voi toisaalta olla tarpeen viitata muidenkin kuin vastaajina olevien henkilöiden menettelyyn, eikä tuomioistuin voi käsitellä oikeudenkäynnissä selvitettyjä tosiseikkoja pelkkinä epäilyksinä. Tuomioistuimen on kuitenkin vältettävä sellaisista seikoista lausumista, jotka eivät ole välttämättömiä vastaajan syyllisyyden arvioinnissa. Arvioidessaan, onko syyttömyysolettamaa loukattu, ihmisoikeustuomioistuin on antanut painoa myös sille, onko kansallisen tuomioistuimen ratkaisusta käynyt riittävän selvästi ilmi, että siinä ei ratkaista ulkopuolisen henkilön syyllisyyttä (Karaman v. Saksa 27.2.2014 kohdat 42 ja 65).

Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen aikaisemmassa käytännössä on ollut arvioitavana tapaus, jossa huumausainerikosta koskevaa syytettä käsittelevä kansallinen tuomioistuin oli perusteluissaan arvioinut vastaajan veljen osallisuutta rikokseen, vaikka syyte veljeä vastaan oli tullut käsiteltäväksi vasta myöhemmin erillisessä oikeudenkäynnissä. Arviointi oli ollut oikeudenkäynnin vastaajan kannalta merkityksellistä, eikä se ollut sisältänyt kannanottoa vastaajan veljen syyllisyydestä. Tällaisella arvioinnilla ei katsottu loukatun syyttömyysolettamaa (päätös Gjerde v. Norja 31.3.1993).

Tässä tapauksessa edellä mainittujen hollantilaisten henkilöiden toimien arviointi on ollut merkityksellistä Aarnion ja muiden vastaajien kannalta, sillä hollantilaisten henkilöiden matkoihin, tapaamisiin ja puhelinyhteyksiin liittyvät selvitetyt seikat ovat antaneet kokonaisarvioinnissa lisätukea johtopäätöksille, joita hovioikeus on tehnyt muun näytön perusteella. Hovioikeuden arvioitavana ei ole ollut hollantilaisten henkilöiden syyllisyys, eikä hovioikeus ole ottanut kantaa siihen, voisiko heidän menettelynsä ylipäätään täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Estettä arvioida heihin liittyvää näyttöä Aarnion ja muiden vastaajien syyllisyyttä harkittaessa ei ole ollut yllä selostettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen.

Hovioikeus on edellä arvioinut myös SS:ää koskevia tapahtumia. Kuten jaksoissa 2.1 ja 2.7 on selostettu, SS on ollut vastaajana niin sanotussa Tynnyri I -oikeudenkäynnissä, jossa syyte kohdan 3 tynnyrilähetystä koskien on hylätty. Aarnio on katsonut olevan syyttömyysolettaman vastaista, että syyttäjän vetoamia SS:ään liittyviä seikkoja otetaan nyt käsiteltävän asian arvioinnissa huomioon myös kohdan 3 osalta, kun SS on siltä osin lainvoimaisesti vapautettu syytteestä eikä aikaisemman oikeudenkäynnin syyttäjä ollut edes valittanut käräjäoikeuden tuomiosta siltä osin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun syyttömyysolettaman ulottuvan myös syytteen hylkäämisen jälkeiseen aikaan siten, että syytteen tultua hylätyksi vastaaja on lain silmissä syytön ja häntä on kohdeltava sen mukaisesti (suuren jaoston ratkaisu Allen v. Yhdistynyt kuningaskunta 12.7.2013 kohdat 94 ja 103). Hylkäävän tuomion tuomiolauselmaa on kunnioitettava, kun viranomainen myöhemmin viittaa henkilön rikosvastuuseen suoraan tai epäsuorasti (kohta 102). Syyttömyysolettama voi tulla sovellettavaksi myöhemmässä oikeudenkäynnissä, jos asialla on aiempaan oikeudenkäyntiin riittävä yhteys, jollainen voi syntyä esimerkiksi tuomioistuimen joutuessa arvioimaan aiemman oikeudenkäynnin lopputulosta tai syytteestä vapautetun henkilön osallisuutta tapahtumiin taikka ottamaan kantaa tämän syyllisyyttä koskeviin epäilyihin (kohta 104). Keskeistä on, miten tällaiset kannanotot on myöhemmässä ratkaisussa ja sen perusteluissa muotoiltu (kohta 126).

Hovioikeus toteaa, että arvioinnissa on otettava huomioon, että oikeuskäytäntö ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdan tulkinnasta koskee tapauksia, joissa syytteestä vapautettu vastaaja on itse osallistunut myöhempään häntä koskevaan prosessiin, kuten syyttömästi vangitulle maksettavaa korvausta koskevaan oikeudenkäyntiin (esim. useat Allen-tapauksen kohdissa 98 ja 126 mainitut tapaukset). Tässä oikeudenkäynnissä SS ei kuitenkaan ole asianosainen vaan todistaja. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä toisaalta ilmenee, että syyttömyysolettamaan liittyvät kysymykset voivat tulla arvioitavaksi paitsi 6 artiklan 2 kohdan myös 8 artiklan näkökulmasta (Allen-tapauksen kohta 94 sekä siinä mainitut Zollman- ja Taliadorou ja Stylianou -tapaukset). Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta.

Tässä tapauksessa on kiistatonta, että SS:llä on erityisesti televalvontatietojen ja puhelinten ostotapahtumien perusteella ollut kohdan 3 tynnyrilähetykseen selviä yhteyksiä, joita on selostettu lähemmin jaksoissa 1.9.4 ja 2.7. Tätä ei muuta se, että SS:ää vastaan ajettu syyte on aikaisemmassa oikeudenkäynnissä kyseisen tynnyrilähetyksen osalta hylätty. SS ei ole kertomuksessaan itsekään kiistänyt kyseisten seikkojen olemassaoloa vaan on antanut niille vaihtoehtoisen selityksen, joka on liittynyt nyttemmin kuolleeseen ZZ-nimiseen henkilöön. Arvioituaan kokonaisuutena SS:n kertomusta ja muuta näyttöä hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että SS:n vaihtoehtoinen selitys tapahtumainkululle ei pidä paikkaansa. Tämä hovioikeuden johtopäätös ei tarkoita, että SS olisi syyllistynyt myös kohdan 3 tynnyrilähetyksen osalta törkeään huumausainerikokseen. Hovioikeuden arvioitavana tässä oikeudenkäynnissä ei ylipäätään ole ollut SS:n rikosvastuu kohdan 3 osalta eikä aikaisemman tuomion tuomiolauselmasta ilmenevän lopputuloksen oikeellisuus. Siitä seikasta, että SS:ää koskeva syyte on näiltä osin jo aiemmin hylätty, ei seuraa, että hänen kertomustaan olisi tässä oikeudenkäynnissä pidettävä totena tai että hänen olisi asiassa esitetyn muun näytön vastaisesti katsottava esimerkiksi olevan tapahtumiin liittymätön ulkopuolinen henkilö. Sen johtopäätöksen toteaminen, että SS on liittynyt kohdan 3 tapahtumiin muulla kuin oman kertomuksensa mukaisella tavalla ja että tämä osaltaan yhdistää Aarniota kohdan 3 tynnyrilähetykseen, ei myöskään johda SS:n yksityiselämän tai maineen suojan kannalta kestämättömään tilanteeseen ottaen huomioon, että hänet on joka tapauksessa lainvoimaisesti tuomittu kohtien 2 ja 5 tynnyrilähetyksiin liittyvistä törkeistä huumausainerikoksista yli 12 vuoden vankeusrangaistukseen.

Edellä mainittujen seikkojen valossa ei ole ollut estettä arvioida SS:n liittymistä kohdan 3 tynnyrilähetykseen siten kuin hovioikeus on edellä tehnyt.

10.3 Esitutkinnan puolueettomuus ja pääsy aineistoon

Aarnio on katsonut, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei hänen kohdallaan ole toteutunut esitutkinnan osalta, sillä asiassa oli ollut esteellisiä tutkijoita ja tutkinta oli muutoinkin ollut puolueellista.

Asian esitutkinta on alkanut ennen nykyisen esitutkintalain voimaantuloa 1.1.2014. Näin ollen kyseisen lain 11 luvun 12 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen nojalla sovellettavaksi tulee niin sanottu vanha esitutkintalaki (447/1987 myöhempine muutoksineen), toisin kuin hovioikeus on RR:n eräiden esitutkintakertomusten hyödyntämiskieltoa koskevassa päätöksessään 15.11.2017 nro 1373 katsonut. Sovellettavalla lailla ei kuitenkaan ole tältä osin merkitystä kyseisestä päätöksestä ilmenevien johtopäätösten eikä tässä jaksossa käsiteltävien kysymysten kannalta.

Vanhan esitutkintalain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Saman pykälän 2 momentin mukaan epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. Kyseisen lain 16 §:n 1 momentissa on lisäksi säädetty tutkinnanjohtajan ja tutkijan esteellisyydestä.

Edellä mainitussa hyödyntämiskieltoa koskevassa päätöksessään hovioikeus on katsonut, että RR:n kuulustelijana toiminut KRP:n rikosylikonstaapeli POL26 on luonut epäillyn asemassa olleeseen RR:ään luottamuksellisen suhteen, jota hän on käyttänyt esitutkinnassa hyväkseen. POL26 on toiminut esteellisenä, ja hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu virkarikoksesta rangaistukseen. Esitutkinnassa on eräiltä osin loukattu RR:n oikeutta avustajaan, minkä johdosta hovioikeus on asettanut kaksi RR:n esitutkintakertomusta hyödyntämiskieltoon.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä on vedonnut näyttönä useisiin muihin kertomuksiin, joita RR on antanut esitutkinnassa. Näyttöä arvioidessaan hovioikeus on ottanut muun ohella huomioon edellä mainitussa päätöksessä todetut seikat, jotka ovat heikentäneet RR:n esitutkintakertomusten näyttöarvoa. RR:n kertomukset ovat olleet syyttäjän esittämässä todistelussa keskeisessä asemassa lähinnä syytteen kohdan 6 osalta. Näiltä osin hovioikeus on edellä jaksossa 4.3 todennut, että RR:n kertomusten luotettavuutta heikentävät yleisemminkin niistä ilmenevät sekaannukset ja ristiriitaisuudet muun näytön kanssa. Kohdan 6 osalta syyte on hylätty. Kokonaisarvioinnissa kertomukset ovat osoittautuneet muidenkin kohtien osalta luotettavuudeltaan heikoiksi, eikä hovioikeus ole antanut niille merkitystä syyksilukemista tukevana näyttönä.

Hyödyntämiskieltoa koskevassa päätöksessään hovioikeus on siihen mennessä vastaanotetun näytön perusteella todennut, ettei tutkinnanjohdon ollut osoitettu hyväksyneen POL26:n menettelyä tai olleen siitä tietoinen. Sellaiseen ei myöskään viittaa selvitys, joka pääkäsittelyssä on sen jälkeen esitetty esitutkinnan toimittamista koskien. Hovioikeus on joka tapauksessa ottanut kaiken esitutkintaa koskevan selvityksen huomioon muun näytön arvioinnissa. Hovioikeus katsoo, että POL26:n lainvastainen menettely esitutkinnassa ei ole vaarantanut Aarnion tai muiden vastaajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Kysymykseen tutkinnan puolueettomuudesta liittyy lisäksi Aarnion väite siitä, että hänen edukseen puhuvia seikkoja oli tutkinnassa pyritty salaamaan. Tämä ilmeni Aarnion mukaan muun muassa siitä, että puolustukselle ei ollut aluksi luovutettu kaikkia tutkinnan hankkimia tukiasematietoja eli niin sanottuja tolppatietoja, vaikka niitä oli nimenomaisesti vaadittu, eikä esitutkintapöytäkirjaan ollut liitetty kaikkea rahakätköä koskevaa aineistoa eikä kaikkia kansainvälisiä oikeusapupyyntöjä ja niihin liittyviä asiakirjoja, joista ei myöskään ollut kerrottu puolustukselle. Viimeksi mainitut tiedot koskivat muun muassa Isoon-Britanniaan ja Tanskaan toimitettuja tynnyrilähetyksiä sekä Hollannista pyydettyjä televalvontatietoja.

Vanhan esitutkintalain 40 §:n 2 momentin mukaan esitutkintapöytäkirjaan on liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Saman pykälän 3 momentin mukaan esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

Säännöksen esitöiden mukaan esitutkintapöytäkirjasta ei saa jättää pois mitään asiaan vaikuttavaa, mutta sitä ei myöskään saa tarpeettomasti paisuttaa aineistolla, jolla ei tutkittavan asian kannalta ole merkitystä (HE 14/1985 vp s. 37). Hovioikeus toteaa, että tämä rajanveto edellyttää tapauskohtaista harkintaa, joka on esitutkintaa hoitavien virkamiesten vastuulla. Harkinnanvaraisuutta liittyy myös sen laissa olevan määräyksen soveltamiseen, että esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jäävä aineisto on merkittävä pöytäkirjaan. Vanhaa lakia tältä osin vastaavan uuden esitutkintalain 9 luvun 6 §:n esitöiden mukaan pöytäkirjaan voitaisiin jättää merkitsemättä muun muassa aineisto, joka liittyy selvästi perusteettomaksi osoittautuneeseen tutkintalinjaan. Aineisto tulisi jättää merkitsemättä myös niissä tapauksissa, joissa merkintää ei salassapitovelvollisuuden tai muusta syystä aiheutuvan tiedonsaantioikeuden rajoituksen vuoksi tule tehdä (HE 222/2010 vp s. 232).

Hovioikeudessa todistajana kuultu asian tutkinnanjohtaja SY2 on kertonut, että tutkinnassa oli tehty rajanvetoja muun muassa terveystietoja ja televalvontatietoja sisältävän aineiston osalta. Pääsystä aineistoon oli keskusteltu alkuvaiheesta lähtien, ja ratkaisut oli tehty esitutkintalain nojalla. Toisena tutkinnanjohtajana toiminut POL25 on puolestaan kertonut, että mitään tietoa ei ollut tarkoituksellisesti pidetty salassa ja että aineiston hallinta oli ollut vaikeaa sen suuren määrän vuoksi. Hovioikeuden arvion mukaan mikään asiassa esiin tullut seikka ei tue sitä käsitystä, että asia olisi toisin. Ongelmissa, jotka ovat liittyneet aineiston luovuttamiseen Aarnion puolustukselle, näyttää olleen osin kysymys erilaisista käsityksistä koskien aineiston merkityksellisyyttä, osin taas yksittäisistä erehdyksistä, joihin on myötävaikuttanut esitutkinnassa kertyneen aineiston poikkeuksellinen laajuus. Aineisto, johon tällaisia ongelmia on liittynyt, on osoittautunut hovioikeudessa esitetyn näytön arvioinnissa joko merkitykseltään hyvin vähäiseksi tai täysin merkityksettömäksi. Lisäksi tutkinnassa tehdyt oikeusapupyynnöt muun muassa niin sanotun Hollannin kontaktin selvittämiseksi ovat jääneet käytännössä tuloksettomiksi, eikä niihin liittyvien tietojen jättämistä pois esitutkintapöytäkirjoista voida pitää sellaisena menettelyvirheenä, joka olisi tosiasiallisesti vaarantanut oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja jonka johdosta syyte olisi hylättävä. Esitetty selvitys ei ylipäätään viittaa miltään osin siihen, että Aarnion kannalta edullisia tietoja olisi pyritty salaamaan puolustukselta tai että tutkinnan tavoitteena olisi ollut puolustuksen tietoinen hankaloittaminen.

Vastaajien puolustautumista on tosin vaikeuttanut erityisesti Aarnion osalta se, että useita lisätutkintapöytäkirjoja on valmistunut vielä hovioikeusvaiheessa, aineistoon on pitänyt tutustua hyvin lyhyellä varoitusajalla hovioikeuden pääkäsittelyn kuluessa ja eräät aineistot on annettu puolustajien tutustuttavaksi vain KRP:n tiloissa. Puolustautumismahdollisuuksia on toisaalta turvannut se, että osalle puolustajista on maksettu korotettu palkkio ja Aarniolle on määrätty kaksi puolustajaa. Asianosaiset ovat myös suostuneet asian käsittelyyn hovioikeudessa suunnitellun aikataulun mukaisesti, ja Aarnion puolustus on pystynyt esittämään uudesta näytöstä laajasti erilaisia tulkintoja ja vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja. Riidanalaisiin näyttö- ja oikeuskysymyksiin on niiden käsittelyn jälkeenkin tarvittaessa palattu uudelleen pitkän pääkäsittelyn kuluessa. Hovioikeus on lisäksi ottanut vastaan Aarnion uudet todisteet, jotka on nimetty pääkäsittelyn jälkeen. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että aineiston saantiin liittyneet ongelmat ja kiireellinen aikataulu tutustumisessa uuteen näyttöön eivät ole vaarantaneet Aarnion tai muidenkaan vastaajien puolustautumismahdollisuuksia.

Edellä selostetulla POL26:n menettelyä koskevalla poikkeuksella hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin käräjäoikeus on esitutkinnan asianmukaisuutta koskevia väitteitä arvioituaan päätynyt siihen, että esiin ei ole tullut esitutkinnan puolueellisuutta tai muita sellaisia seikkoja, jotka olisivat saattaneet tutkinnan epäluotettavaksi tai muutoinkaan vaarantaneet vastaajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

10.4 Rikosprovokaatio

Hovioikeus on edellä jaksossa 2.8 katsonut Aarnion syyllistyneen kohdan 5 osalta törkeään huumausainerikokseen, joka on päättynyt 30.12.2011, kun hän on saanut tietää Hollannissa tapahtuneesta tynnyrilähetyksen takavarikoinnista.

Aarnio on katsonut, että kohdan 5 osalta viranomaiset olivat kohdistaneet UU:hun ja SS:ään niin sanotun kielletyn rikosprovokaation, jolla saatua näyttöä oli käytetty vastaajia vastaan. Aarnion mukaan konkreettista vaaraa rikoksesta ei olisi syntynyt ilman KRP:n ja Hollannin viranomaisten peiteoperaatiota, jossa hollantilaisen kuljetusliikkeen työntekijä oli ollut mukana ja jossa oli aktiivisin toimin lisätty rikoksesta epäiltyjen rikosoikeudellista vastuuta. Tynnyrin lähettäjä NL1 oli näet halunnut estää teon toteutumisen ja oli 9.1.2012 pyytänyt kuljetusliikkeeltä lähetyksen palauttamista Hollantiin, mutta kuljetusliikkeen työntekijä oli seuraavana päivänä lähettämässään sähköpostivastauksessa suhtautunut pyyntöön kielteisesti, ja UU oli ottanut lähetyksen Suomessa vastaan.

Hovioikeus toteaa aluksi, että tuomioistuimen asiana on varmistua siitä, ettei epäsovinnaisten tutkintamenetelmien käyttö vaaranna oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (PeVL 5/1999 vp s. 6). Lähtökohta on, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset eivät täyty, jos oikeudenkäynnissä hyödynnetään näyttöä, joka on saatu viranomaisten yllytyksen tuloksena. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä keskeinen arviointikriteeri on ollut, onko rikos käynnistynyt viranomaisten toimesta vai onko peitetoiminnassa vain liitytty mukaan meneillään olleeseen rikolliseen toimintaan (Bannikova v. Venäjä 4.11.2010 kohdat 45 ja 46, niissä mainitut Milinienė- ja Malininas-tapaukset sekä kohta 69). Esimerkiksi viranomaisen painostus tai aloitteellisuus rikoksen tekemiseksi tai epäillylle osoitetut sinnikkäät kehotukset voivat osoittaa, että kyse on kielletystä rikosprovokaatiosta (Bannikova kohta 47). Näin on katsottu olleen tapauksessa, jossa huumausainerikos oli käynnistynyt peitetoimintatehtävissä olleiden poliisimiesten toiminnan johdosta eikä mikään viitannut siihen, että rikos olisi tapahtunut ilman heidän puuttumistaan asiaan (Teixeira de Castro v. Portugali 9.6.1998 kohdat 38 ja 39). Samoin on arvioitu tapausta, jossa epäilty oli todennut haluavansa luopua huumausaineita koskevan kaupan järjestämisestä, minkä jälkeen viranomaiset olivat suostutelleet epäillyn jatkamaan toimintaa ja tällä tavoin saaneet hänet tekemään huumausainerikoksen (Furcht v. Saksa 23.10.2014 kohdat 57–59). Peitetoiminnan sallitut rajat on katsottu ylitetyn myös, kun kohteena olleen henkilön aiemmasta rikollisuudesta ei ollut näyttöä ja häntä oli nimenomaisesti kehotettu tekemään rikos (suuren jaoston tuomio Ramanauskas v. Liettua 5.2.2008 kohdat 66–68).

Kielletystä yllyttämisestä rikokseen ei sen sijaan ole ollut kyse tapauksessa, jossa viranomaisilla oli ollut hyvät perusteet epäillä vastaajan osallistuvan huumausaineiden maahantuontiin ja jossa peiteoperaatioon osallistunut siviilihenkilö oli aloittanut yhteistyön viranomaisten kanssa vasta saatuaan vastaajalta ehdotuksen huumausaineiden maahantuonnista (Sequeira v. Portugali 6.5.2003). Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia on katsottu noudatetun myös tapauksessa, jossa poliisimiehet olivat hankkineet näyttöä lähettämällä peiteoperaation puitteissa viestejä prostituoiduille ja pyytämällä näiltä palveluksia. Kysymys ei ollut varsinaisesta yllyttämisestä, sillä poliisilla oli tuossa vaiheessa ollut tietoa jo meneillään olevasta toiminnasta. Ratkaisevana seikkana pidettiin lisäksi sitä, että syyksilukeva tuomio oli perustunut pääosin muuhun näyttöön kuin prostituoiduilta peiteoperaatiossa saatuihin viesteihin (Eurofinacom v. Ranska 7.9.2004).

Tässä tapauksessa viranomaisten toimet ovat saadun selvityksen mukaan alkaneet 22.12.2011, kun hollantilaisesta kuljetusliikkeestä on takavarikoitu hasista sisältävä tynnyri, jonka NL1 oli tuonut sinne Suomeen toimittamista varten. Tynnyrin kyljessä oleva vastaanottajan osoite on viitannut Loviisassa sijaitsevaan Isnäsin satamaan, jossa UU oli ottanut vastaan aiemman, kohdassa 2 tarkoitetun hasistynnyrin. Rikos ei siten ole käynnistynyt poliisin aloitteesta, vaan poliisi on puuttunut jo meneillään olevaan rikolliseen toimintaan, joka olisi toteutunut ilman viranomaisten myötävaikutusta. Siinä vaiheessa, kun NL1 on 9.1.2012 pyytänyt kuljetusliikkeeltä lähetyksen palauttamista Hollantiin ja kuljetusliikkeen työntekijä on 10.1.2012 vastannut hänelle, rikos on Aarnion osalta tullut joka tapauksessa jo täytetyksi. Aiemmassa oikeudenkäynnissä tuomittu SS on hänkin mitä ilmeisimmin tehnyt rikoksen täyttymisen edellyttämät toimet tähän mennessä. Heihin ei siten voida katsoa kohdistuneen rikosprovokaatiota.

Myöskään tynnyrin vastaanottaneen UU:n, joka on niin ikään tuomittu aiemmassa oikeudenkäynnissä, ei voida katsoa joutuneen yllä selostetuissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa tarkoitetun kielletyn yllyttämisen kohteeksi. Ensinnäkin kuljetusliikkeen työntekijän viesti 10.1.2012, jonka mukaan lähetyksen palauttaminen Hollantiin ei ole hänen ”prioriteettinsa”, on osoitettu tynnyrien lähettäjälle eli NL1:lle, joka ei ole ollut millään tavalla tietoinen tynnyrin vastaanottajasta eli UU:sta saati yhteydessä tähän. UU:n tahdonmuodostukseen ei näin ollen ole vaikutettu tai yritettykään vaikuttaa edes epäsuorasti, eikä häntä siten voida katsoa kehotetun tai painostetun rikoksen tekemiseen. Lisäksi hän on joka tapauksessa ottanut tynnyrilähetyksen vastaan saamastaan varoituksesta huolimatta eli omasta vapaasta tahdostaan.

Toiseksi sitä, että hollantilainen kuljetusliike ei ole noudattanut NL1:n pyyntöä, ei ylipäätään voida pitää kiellettynä aktiivisena toimintana UU:n tai muidenkaan vastaanotto-organisaatioon kuuluneiden henkilöiden rikosvastuun lisäämiseksi. Vaikka kuljetusliike on NL1:lle lähetetyssä viestissä suhtautunut pyyntöön kielteisesti, pyynnön noudattamatta jättämisessä on ollut kysymys passiivisuudesta eikä yllyttämisestä tai kehottamisesta rikokseen taikka muustakaan aktiivisesta toiminnasta rikoksen toteutumisen edistämiseksi. Edellä selostetuista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksista ilmenee, että jos viranomaiset ovat liittyneet mukaan jo meneillään olevaan toimintaan, aktiivisistakaan toimenpiteistä ei sellaisenaan seuraa, että sallitun peitetoiminnan rajat olisi ylitetty.

Kolmanneksi mikään asiassa esiin tullut seikka ei viittaa siihen, että Suomen tai Hollannin viranomaisten tarkoituksena olisi ollut houkutella UU tai kukaan muukaan henkilö tekemään rikosta, johon tämä ei olisi muutoin ryhtynyt. Seurantalaitteella varustetun valelähetyksen toimittaminen Suomeen näyttää palvelleen etupäässä huumausaineiden maahantuontiorganisaation ja siihen kuuluvien henkilöiden paljastamista sekä todistusaineiston hankkimista. Uutena todisteena esitetyn KRP:n Hollannin viranomaisille lähettämän oikeusapupyynnön 30.12.2011 tarkoitukseksi onkin nimenomaisesti ilmoitettu huumausaineiden vastaanottajien ja muiden osallisten selvittäminen.

Hovioikeus toteaa vielä, että kohdissa 1–5 tarkoitettujen huumausaine-erien lähettämiseen ja vastaanottamiseen liittyvien henkilöiden paljastuminen tutkinnassa ei ole ollut seurausta NL1:n pyynnön noudattamatta jättämisestä tai tätä koskevan viestin lähettämisestä NL1:lle. Sitä paitsi UU on ehtinyt ottaa tynnyrilähetyksen vastaan samana päivänä, kun kuljetusliike on lähettänyt NL1:lle kyseisen viestin, mikä puhuu sitä vastaan, että NL1:n pyynnön noudattamatta jättämisellä olisi ollut UU:n kannalta tosiasiallista merkitystä. Yhtä kaikki voidaan pitää selvänä, että valtaosa näytöstä sekä tässä oikeudenkäynnissä että aiemmissa oikeudenkäynneissä on saatu muulla tavoin kuin kohdistamalla toimenpiteitä UU:hun, joka on joka tapauksessa voitu yhdistää maahantuonteihin myös kohdan 2 tynnyrilähetyksen kautta. Näin ollen siinäkään tapauksessa, että KRP:n ja Hollannin viranomaisten menettelyä pidettäisiin kiellettynä rikosprovokaationa toisin kuin hovioikeus on edellä katsonut, yllä selostetun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa oikeudenkäynti ei kuitenkaan muodostuisi epäoikeudenmukaiseksi, sillä syyksilukeminen on perustunut pääosin muuhun kuin valelähetyksen järjestämisen avulla hankittuun todisteluun.

Kun edellä selostettujen näkökohtien lisäksi otetaan huomioon, että mikään asiassa esiin tullut seikka ei muutoinkaan tue sitä käsitystä, että viranomaiset olisivat valelähetyksen järjestämiseen liittyen menetelleet lainvastaisesti tai muuten moitittavalla tavalla, hovioikeus hylkää rikosprovokaatiota koskevan Aarnion väitteen.

Tuomiolauselmat

Vastaaja Jari Aarnio:

Yhteinen rangaistus 10 vuotta vankeutta syyksi luetuista rikoksista 1–5, 8, 10, 11, 14, 20–22, 37–39, 42.1, 42.2 ja 43.

Rangaistusta alentavana on otettu huomioon Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.6.2015 nro 124073 (Helsingin hovioikeus 30.9.2016 nro 139427).

Vapaudenmenetysaika 12.11.2013–25.11.2015 ja 29.12.2016–19.6.2018.

Aarnion viraltapanoa ja sotilasarvon menettämistä koskevat käräjäoikeuden lausunnot poistetaan.

Aarnio määrätään heti vangittavaksi.

Vastaaja KK:

Yhteinen rangaistus 2 vuotta vankeutta syyksi luetuista rikoksista 16 ja 18.

Vapaudenmenetysaika 4.1.–20.12.2017.

Vastaaja MM:

Käräjäoikeuden tuomiota, jolla syyte on hylätty, ei muuteta.

Vastaaja POL1:

Käräjäoikeuden tuomiota, jolla syytteet on hylätty, ei muuteta.

Vastaaja POL2:

Yhteinen rangaistus 60 päiväsakkoa syyksi luetuista rikoksista 8, 10, 11, 26, 40 ja 41.

Vapaudenmenetysaika 13.–15.12.2013 ja 5.–21.2.2014 katsotaan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

POL2:n viraltapanoa ja sotilasarvon menetetyksi tuomitsemista koskevat vaatimukset hylätään.

Vastaaja POL9:

Käräjäoikeuden tuomiota, jolla syyte on hylätty, ei muuteta.

Vastaaja RR:

Yhteinen rangaistus 3 vuotta vankeutta syyksi luetuista rikoksista 3, 5 ja 16.

Vapaudenmenetysaika 17.3.–16.4.2014.

RR määrätään heti vangittavaksi.

Vastaaja VA1:

Syytteet hylätään ja VA1 vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta.

Vastaaja VV:

Yhteinen rangaistus 10 vuotta vankeutta syyksi luetuista rikoksista 1, 4 ja 20.

Vapaudenmenetysaika 19.12.2013–18.6.2015 ja 29.12.2016–19.6.2018.

VV määrätään heti vangittavaksi.

Vastaaja ÖÖ:

Käräjäoikeuden tuomiota, jolla syyte on hylätty, ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Teemu Paasikoski
hovioikeudenneuvos Tarja Ryhänen-Dahlman
hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen
hovioikeudenneuvos Juha Terho

Valmistelija:
hovioikeuden esittelijä Tatu Koistinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Läh. KKO 27.8.2019

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.