Helsingin HO 6.5.2019 546

Lähestymiskielto
Oikeudenkäyntikulut

Käräjäoikeuden tuomio 1.6.2018

----

Asia
Lähestymiskielto

Selostus asiasta
Pyyntö
A on vaatinut vuoden ajaksi perusmuotoista lähestymiskieltoa siten, ettei B saa tavata eikä muutoin ottaa hakijaan yhteyttä.

Asianosaisten välille on 10.5.2017 määrätty ensimmäinen lähestymiskielto, joka on päättynyt 9.5.2018. Lokakuusta 2017 alkaen B on toistuvasti ottanut yhteyttä hakijaan muun muassa tekstiviesteillä, sähköpostilla, Facebookissa ja soittamalla. Viimeisin yhteydenotto on tapahtunut 13.5.2018, jolloin B on lähettänyt 74 kappaletta uusia videoita hakijalle. A on tehnyt rikosilmoituksen lähestymiskiellon rikkomisesta sekä muista rikoksista.

Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1.999,20 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Vastaus

B ei ole vastustanut lähestymiskiellon määräämistä. B on myöntänyt, että häirintä on jatkunut syksyllä 2017 ja keväällä 2018. B on kiistänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan, myöntäen määrällisesti 900 euroa (ilman arvonlisäveroa).

Todistelu
---

Käräjäoikeuden ratkaisu
Kiellon määrääminen
Määrätään perusmuotoinen lähestymiskielto.

Kiellon sisältö
Lähestymiskieltoon määrätty B ei saa tavata suojattavaa henkilöä Ada eikä muuten ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää. Kiellettyä on myös A:n seuraaminen ja tarkkaileminen.

Perustelut
B on ollut määrättynä perusmuotoiseen lähestymiskieltoon ajaksi 10.5.2017 - 9.5.2018 koskien A:ta.

B:n määrätty avustaja ja edunvalvoja, julkinen oikeusavustaja D on ilmoittanut, että A:n 9.5.2018 hakemaa uutta lähestymiskieltoa ei vastusteta ja että perusteet perusmuotoisen lähestymiskiellon määräämiselle ovat olemassa.

B on itse todennut oikeudessa, että A ei ole ottanut häneen mitään yhteyttä lähestymiskiellon voimassa ollessa 10.5.2017 - 9.5.2018 eikä sen jälkeenkään.

Lähestymiskieltolain 2 §:n mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasta häiritsemään tätä.

Tässä oikeudenkäynnissä on selvitetty hakijan kirjallisten todisteiden, hakijan oikeudessa esittämien videoiden ja hakijan henkilökohtaisen kuulemisen perusteella, että B on ottanut lukuisia kertoja ja eri tavoin yhteyttä A:hän lähestymiskiellon voimassa ollessa alkaen lokakuun 2017 puolivälistä. Yhteydenotot ovat jatkuneet vuoden 2018 aikana lähestymiskiellon päättymiseen 9.5.2018 asti ja vielä sen jälkeenkin 10. -13.5.2018. Viimeisimmissä yhteydenotoissa on ollut myös väkivallalla uhkailua, mikä on ilmennyt oikeudessa esitetyistä videoista. Käräjäoikeus katsoo, että asiassa on vakavan häirinnän ja myös uhkailun vuoksi perusteet lähestymiskiellon määräämiselle.

---

Oikeudenkäyntikulut
Lähestymiskieltolain 14 §:n mukaan asiaan osalliset vastaavat itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvista kustannuksista. Milloin siihen on painavia syitä, voidaan asiaan osallinen kuitenkin tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan.

Asiassa on ilmeistä, että B:n psyykkinen sairaus on ollut merkittävästi vaikuttamassa siihen, että hän on ottanut toistuvasti pitkän ajan kuluessa lokakuusta 2017 lähtien yhteyttä A:han. Tätä oikeudenkäyntiä B ei ole kuitenkaan viivyttänyt. Yhteydenotot ovat olleet niin runsaita, että käräjäoikeus katsoo olevan painavia syitä velvoittaa B korvaamaan hakija A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1.116 eurolla viivästyskorkoineen 1.7.2018 lukien. Viivästyskorko on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Lainkohdat

---

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hilkka Vähäsöyrinki

Hovioikeuden tuomio 6.5.2019

Asian käsittely hovioikeudessa

B:lle on myönnetty jatkokäsittely lupa 20.9.2018.

Valitus
B on vaatinut, että hänet vapautetaan suorittamasta A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa kokonaan tai ainakin osaksi. Enintään B voitaisiin velvoittaa korvaamaan kohtuullisina kuluina 600 euroa.

Asiassa ei ole ollut lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä määrätä B:tä suorittamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Lain esitöiden mukaan painava syy vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen voi olla oikeudenkäynnin pitkittäminen tai tarpeettoman oikeudenkäynnin ja siten turhien kulujen aiheuttaminen. Sellaisia kuluja ei tässä tapauksessa ole, koska B on myöntänyt kiellon edellytysten olemassaolon ja pyrkinyt näin kulujen rajoittamiseen. Painavia perusteita ei ole senkään vuoksi, että B:llä on ollut sairautensa vuoksi merkittäviä vaikeuksia lopettaa yhteydenottoja.

Vastaus
A on vaatinut, että valitus hylätään ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.488 eurolla korkoineen.

Lähestymiskieltoasia on ollut poikkeuksellinen muun muassa sen vuoksi, että häirintä on jatkunut huomattavan pitkään eikä 9.5.2018 päättyneellä eikä myöskään 1.6.2018 alkaneella lähestymiskiellolla ole ollut estävää vaikutusta vaan kieltoja on rikottu lukuisia kertoja. Häiritsevien viestien määrä on vuosien aikana ollut valtava ja viestien sisältö on ollut poikkeuksellista. Poliisin tutkittavana on ollut useita kieltojen rikkomisia. On kohtuutonta, jos A joutuisi maksamaan näissä olosuhteissa kulunsa toisesta tai sitä seuraavista hakemuksista. B on käräjäoikeudessa velvoitettu sitä paitsi maksamaan vain puolet hakijan todellisista kuluista.

Hovioikeuden ratkaisu
Lähestymiskiellosta annetun lain 14 §:n mukaan asiaan osalliset vastaavat itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvista kustannuksista. Milloin siihen on painavia syitä, voidaan asiaan osallinen kuitenkin tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko ollut painavia syitä velvoittaa B korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Kysymys on myös siitä, onko vastaavasti painavia syitä velvoittaa B korvamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Lain esitöiden mukaan poikkeustapauksissa ei ole kohtuullista, että asian voittanut osapuoli ei saisi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Jossakin asiassa voi näet tulla ilmi, että lähestymiskieltoa on voitu vaatia ainoastaan kiusantekomielessä. Toisaalta voi olla myös niin, että lähestymiskieltoon määrättävä henkilö pyrkii pitkittämään oikeudenkäyntiä perusteettomasti ja saa näillä toimillaan hakijan oikeudenkäyntikulujen määrän kasvamaan aiheettomasti. Tällaisissakin tapauksissa voisi tulla harkittavaksi kysymys siitä, voidaanko pääsäännöstä poiketen hakijalle korvata hänen oikeudenkäyntikulunsa osaksi tai kokonaan (HE 41/1998 vp).

B, silloinen C, on 10.5.2017 määrätty vuodeksi perusmuotoiseen lähestymiskieltoon. Suojeltava henkilö oli A. Käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen mukaan C (B) oli ollut toistuvasti yhteydessä A:hän vuodesta 2010 tai 2011 lukien, Facebook-viesteillä, tekstiviesteillä, sähköpostitse ja puhelimitse, vaikka A oli ilmoittanut, etteivät yhteydenotot olleet toivottavia. Viestit olivat olleet sisällöltään asiattomia, loukkaavia ja häiritseviä.

A on Helsingin käräjäoikeudelle 9.5.2018 tekemässä hakemuksessa pyytänyt uudelleen B:lle vuoden ajaksi perusmuotoista lähestymiskieltoa. Pyynnön mukaan B oli lokakuusta 2017 alkaen lähestymiskiellosta huolimatta toistuvasti ottanut yhteyttä hakijaan eri viestintävälineillä. Viimeisin yhteydenotto oli tapahtunut 13.5.2018, jolloin B oli lähettänyt 74 uutta videota hakijalle. B, jolle tämän asian käsittelyä varten oli määrätty edunvalvoja, ei ollut vastustanut lähestymiskieltoa. Käräjäoikeus on määrännyt B:n pyynnön mukaisesti lähestymiskieltoon.

Pyynnön liitteenä on esitutkintapöytäkirja 19.3.2018 suoritetusta esitutkinnasta. Tutkinta on aloitettu A:n 16.10.2017 tekemästä ilmoituksesta, jossa A vaatii B:lle rangaistusta lähestymiskiellon rikkomisesta, kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta ja vainoamisesta. Pöytäkirjan liitteenä on A:n puhelimesta tallennettuja B:n lähettämiä viestejä ja videoita.

B on määrätty vuodeksi lähestymiskieltoon ensin 10.5.2017 ja sitten uudelleen 1.6.2018. Kiellon uudelleen määräämisen perusteena on ollut se, että B on 10.5.2017 määrätyn kiellon voimassaoloaikanakin ottanut lukuisia kertoja yhteyttä A:han. Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan yhteydenotot ovat jatkuneet vuoden 2018 aikanakin kiellon päättymiseen saakka ja vielä senkin jälkeen 10.-13.5.2018. Viimeisimmissä yhteydenotoissa on ollut myös väkivallalla uhkailua. A:n häiritseväksi kokema yhteydenpitoja viestintä on jatkunut jo vuosikausia. Vastauksessaan hovioikeudelle A ilmoittaa, että vuosien aikana häiritsevien viestien ja yhteydenottojen määrä nousee kymmeniin tuhansiin.

A on siis joutunut tekemään uuden lähestymiskieltohakemuksen edellisen kiellon päättyessä ja myös tekemään rikosilmoituksen yhteydenotoista kiellon aikana. Häiritsevä viestintä on ollut huomattavan pitkäkestoista ja poikkeuksellisen laajaa. Hovioikeus pitää kohtuuttomana, jos A joutuu tässä tilanteessa yksin vastaamaan uuden lähestymiskieltoasian oikeudenkäyntikuluista. A:n vaatimus oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa on ollut 1.999,20 euroa ja käräjäoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan tästä 1.116 euroa. Tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää ei sellaisenaan voida pitää kohtuuttomana.

Asiassa ilmenneen perusteella on ilmeistä, että B:n psyykkinen sairaus ja hänen siitä johtuva vaikeutensa kontrolloida käyttäytymistään on ollut ainakin osasyy yhteydenottoihin. Ei kuitenkaan ole osapuolten riskinjaon kannalta kohtuullista, että A joutuisi kantamaan itse B:n sairauden vuoksi oikeudenkäynnistä hänelle aiheutuneet kulut. Lähestymiskiellon pyytäminen on ollut A:lle lain tarjoama keino suojautua näiltä yhteydenotoilta ja lähestymiskiellon pyytämisestä on aiheutunut hänelle kuluja, joista B ei voi kokonaisuudessaan vapautua sairautensakaan perusteella. Valitus on siten hylättävä.

Hovioikeuskulut

Asiassa on edellä ilmeneviä painavia syitä velvoittaa B korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Kun B on valittanut käräjäoikeuden tämän sisältöisestä ratkaisusta, on yhtä lailla painavia syitä velvoittaa B korvaamaan A:lle tälle hovioikeudessa aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut (ks. KKO:2009:8 kohta 11).

B on hyväksynyt määrällisesti A:n oikeudenkäyntikuluiksi viittä työtuntia vastaavat 900 euroa ilman arvonlisäveroa. Hovioikeus pitää tätä määrää kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

B velvoitetaan korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.116 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
Hovioikeudenneuvos Timo Ojala
Hovioikeudenneuvos Äsa Nordlund

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.