Itä-Suomen HO 16.11.2016 16/147586

Syyteneuvottelu - Tuomioesitys
Tunnustamisoikeudenkäynti

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n tuomioesitystä, luvun 10 a §:n syyteneuvottelua sekä 5 b luvun tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevien säännösten soveltuvuudesta muutoksenhakutuomioistuimessa.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 16.11.2016

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen 2 kohdan osalta törkeän huumausainerikoksen asemesta avunantoon törkeään huumausainerikokseen ja että hänet tuomitaan yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A on B:n tehdessä 2 kohdassa mainittua rikosta ainoastaan neuvonut ja avustanut B:tä hamppukasvattamon rakentamisessa ja viljelylaitteiden ja tilojen hankinnassa osallistumatta kuitenkaan itse hampun viljelemiseen.

Vastaus

Syyttäjä on tarkistanut syytettä 2 kohdan osalta ja katsonut, että A on B:n tehdessä 2 kohdan törkeää huumausainerikosta neuvoin ja toimin tahallaan auttanut B:tä rikoksen tekemisessä. A on 1.11.2014-12.2.2015 neuvonut ja avustanut B:tä hamppukasvattamon rakentamisessa ja viljelylaitteiden ja tilojen hankinnassa osallistumatta kuitenkaan hampun viljelemiseen. A:n menettely täyttää mainitun kohdan osalta avunannon törkeään huumausainerikokseen tunnusmerkistön. Vielä syyttäjä on ilmoittanut, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus voidaan tämän vuoksi alentaa yhteen vuoteen kuuteen kuukauteen vankeutta ja että rangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

Tuomioesitys

Syyttäjä ja A ovat ilmoittaneet käyneensä 4.3.2016 syyteneuvottelun. Neuvottelun tuloksena syntyneen hovioikeudelle toimitetun tuomioesityksen mukaan A on tunnustanut syyllistyneensä 2 kohdassa avunantoon törkeään huumausainerikokseen ja suostunut asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyttäjä ja A ovat olleet yhtä mieltä syyksiluettavasta rikoksesta. Syyttäjä on tuomioesityksessä sitoutunut vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaan ja ilmoittanut, että oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus A:lle on yksi vuosi kuusi kuukautta ehdollista vankeutta.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä voi ryhtyä omasta tai asianosaisen aloitteesta toimenpiteisiin tuomioesityksen tekemiseksi ja sen käsittelemiseksi lain 5 b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä (tunnustamisoikeudenkäynti). Edellytyksenä toimenpiteisiin ryhtymiselle on lain 10 §:n 2 kohdan mukaan, että syyttäjä katsoo asian käsittelyn 5 b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, yhtäältä mainitussa oikeudenkäynnissä ja toisaalta syyteasiasta säädetyssä järjestyksessä käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä mahdolliset epäiltyyn rikokseen tai siihen välittömästi liittyvään rikokseen kuuluvat osallisuuskysymykset.

Luvun 10 a §:n mukaan syyttäjä voisi käydä syyteneuvotteluja syyteharkintavaiheessa ja vielä syytteen nostamisen jälkeen. Pykälän 4 momentin mukaan kun tuomioesitys on tehty, syyttäjän on toimitettava tuomioesitys ja asiaa koskeva esitutkinta-aineisto sekä muu tarpeelliseksi katsottava aineisto tuomioistuimelle ilman aiheetonta viivytystä. Asia tulee vireille, kun tuomioesitys saapuu tuomioistuimen kansliaan. Pykälän 5 momentin mukaan jos syyttäjä on jo nostanut syytteen tuomioesityksessä tarkoitetusta rikoksesta, hänen on toimitettava tuomioesitys tuomioistuimelle ennen syyteasiaa koskevan pääkäsittelyn aloittamista. Syyttäjän on myös ilmoitettava tuomioesityksestä syytettä käsittelevälle tuomioistuimelle, jonka on keskeytettävä syytteen käsittely.

Lain 5 b luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomioesitys käsitellään sanotussa luvussa säädetyssä menettelyssä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tunnustamisoikeudenkäynti on pidettävä 30 päivän kuluessa asian vireilletulosta. Sanotun §:n 2 momentin mukaan syyttäjän ja vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on annettava tuomioesityksen mukainen tuomio, jos lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyvät. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan jollei tuomioistuin anna 4 §:ssä tarkoitettua tuomiota, asia jätetään sillensä.

Tuomioesitystä ja sen käsittelyä koskevista säännöksistä ei ilmene, onko lainsäätäjän tarkoitus ollut, että menettelyä voitaisiin soveltaa myös muutoksenhakuvaiheessa. Esityksen tekemistä ja tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevat säännökset viittaavat kuitenkin siihen, että tuomioesitys on tarkoitettu tehtäväksi käräjäoikeudelle. Esityksen tekemistä koskevat säännökset on sijoitettu lain 1 lukuun, joka koskee syyteoikeutta ja syyteharkintaa. Lain 5 b luvun 5 §:n 1 momentin määräys siitä, että asia on jätettävä sillensä, jollei tuomioistuin anna 4 §:ssä tarkoitettua tuomiota, soveltuu huonosti tilanteeseen, missä asia on käsiteltävänä muutoksenhakutuomioistuimessa.

Tuomioesitystä ja tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevien säännösten esitöistä (HE 58/2013 vp) ilmenee, että pyrkimyksenä on, että säännökset mahdollistaisivat entistä paremmin viranomaisresurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen, tehostavat viranomaisten toimintaa ja nopeuttavat rikosasioiden esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä. Prosessiekonomian kannalta suurin hyöty saadaan silloin, kun resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön jo esitutkinnan aikana. Tarkoitus ei ole kuitenkaan liittää menettelyä kaikkiin tunnustettuihin tapauksiin vaan lähinnä niihin, joista voidaan ajatella olevan eniten kokonaistaloudellista hyötyä. Oman rattijuopumusrikoksen tai muun yleensä helposti selvitettävän rikoksen tunnustaminen ei johtaisi rangaistuksen lieventämiseen tai muuhun helpotukseen. Suurimmat edut olisi todennäköisesti saatavissa vaikeasti selvitettävissä ja laajoissa rikosasioissa ja etenkin silloin kun tekoja on useita, joista osa on selvästi niin sanottuja päärikoksia ja osa näihin liittyviä lievempiä rikoksia. Keinot soveltuisivat erityisesti rikoksiin, jotka kohdistuvat varallisuusetuihin tai jotka tehdään hyötymistarkoituksessa ja joissa on mahdollisesti monimutkaisia oikeudellisia ja tosiasiallisia järjestelyjä. Voidaan puhua laajassa mielessä talousrikoksista. Tuomioesityksestä tulee seurata merkittäviä prosessiekonomisia etuja viranomaisnäkökulmasta ja tämän vastapainona olisi lievennys rangaistusvastuuseen lievemmän rangaistuksen ja mahdollisesti esitutkinnan rajoittaminen tai seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen muodossa. Lain esitöissä on edelleen todettu 5 b luvun 2 §:n edellyttämän 30 päivän määräajan noudattamisesta, että käytännössä asia voitaisiin järjestää ainakin suurimmissa käräjäoikeuksissa niin, että joidenkin tuomareiden työt järjestettäisiin siten, että heillä olisi valmius ottaa tällaisia asioita käsiteltäväksi lyhyelläkin varoitusajalla.

Lain esitöistäkään ei saa miltään osin tukea sille, että säännökset olisivat tarkoitettu sovellettavaksi muutoksenhakuvaiheessa. Päinvastoin ne tukevat sitä käsitystä, että menettely on tarkoitettu sovellettavaksi jo esitutkintavaiheessa ja viimeistään siinä vaiheessa, kun syyteasian käsittelyä ollaan aloittamassa käräjäoikeudessa.

Oikeustieteellisissä kirjoituksissa (Jussi Tapani ja Matti Tolvanen: Syyteneuvottelun ongelmia, DL N:o 2/2015 s. 232) on katsottu syyteneuvottelun ja tunnustamisoikeuden ajallisesta ulottuvuudesta, että syyteneuvottelu on mahdollinen esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana. Myös normaalissa järjestyksessä vireille tullut rikosjuttu voi muuttua tunnustamisoikeudenkäynniksi. Tämä käy selvästi ilmi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 a §:n 5 momentista. Jos syyttäjä on jo nostanut syytteen tuomioesityksessä tarkoitetusta rikoksesta, hänen on toimitettava tuomioesitys tuomioistuimelle ennen syyteasiaa koskevan pääkäsittelyn aloittamista. Säännöstä voidaan tulkita niin, ettei syyttäjän tule suostua syyteneuvotteluun enää pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen eikä ainakaan sen jälkeen, kun pääkäsittelyssä on jo vastaanotettu todistelu. Syytetyn tulisi saada tunnustuksestaan etua vain, jos hän on tunnustanut teon ennen todistelun vastaanottamista. Tapani ja Tolvanen ovat tulkinneet tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevaa normistoa niin, ettei juttua voida siirtää tunnustamisoikeudenkäyntiin enää hovioikeudessa.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A on valittanut syyksilukemisen osalta vain yhdestä törkeää huumausainerikosta koskevasta kohdasta ja lisäksi rangaistuksen määräämisestä. Siltä osin kun asiassa on kysymys syyksilukemisesta, oikeustosiseikat ovat pääosin riidattomia ja kysymys on lähinnä A:n menettelyn oikeudellisesta arvioinnista. Hovioikeudessa mahdollisesti pidettävässä pääkäsittelyssä olisi tarpeen kuulla ainoastaan A:ta itseään ja lisäksi yhtä todistajaa. Pääkäsittelyn kesto olisi enintään noin kaksi tuntia, eli kysymys olisi varsin suppeasta käsittelystä. Asian laatu huomioon ottaen siinä ei olisi saatavissa tunnustamisoikeudenkäynnissä mitään hyötyä siihen verrattuna, että asia käsiteltäisiin normaalissa käsittelyjärjestyksessä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti eivät ole lähtökohtaisesti tarkoitettu sovellettavaksi muutoksenhakuvaiheessa sen jälkeen, kun asiassa on toimitettu täysimittainen esitutkinta ja käräjäoikeuskäsittely. Erityisesti tässä tapauksessa asian laatu huomioon ottaen menettelyn soveltamisella ei olisi saavutettavissa hovioikeudessa mitään niitä etuja, joita säännöksillä on tarkoitettu tavoitella. Koska menettelyllä ei olisi saatavissa viranomaisen näkökulmasta mitään etua, ei ole perusteltua antaa vastaajallekaan sitä etua, että hänelle rangaista määrättäessä sovellettaisiin lievennettyä rangaistusasteikkoa.

Näillä perusteilla hovioikeus jättää tuomioesityksen tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Syyksilukeminen

Syyttäjä on hovioikeudessa tarkistanut syytettä edellä todetuin tavoin ja katsonut, että A on tällä menettelyllään syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen. A on myöntänyt menetelleensä syyttäjän tarkistetusta syytteestä ilmenevällä tavalla ja syyllistyneensä 2 kohdassa avunantoon törkeään huumausainerikokseen. Asiassa esitetty selvitys tukee A:n myöntämistä. A:n syyksi 2 kohdan osalta näin ollen jää, että hän on B:n tehdessä 2 kohdan törkeää huumausainerikosta neuvoin ja toimin tahallaan auttanut B:tä rikoksen tekemisessä. A on 1.11.2014-12.2.2015 neuvonut ja avustanut B:tä hamppukasvattamon rakentamisessa ja viljelylaitteiden ja tilojen hankinnassa osallistumatta kuitenkaan hampun viljelemiseen. A on tällä menettelyllä syyllistynyt avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden rangaistuksen mittaamista koskevat perustelut. Koska A tuomitaan hovioikeudessa 2 kohdan osalta täytetyn teon asemesta avunannosta, oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:lle on hänen syykseen hovioikeudessa jäävistä rikoksista yksi vuosi kymmenen kuukautta vankeutta. A on häntä koskevan rikosrekisteriotteen mukaan tuomittu aikaisemmin vain kerran 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen toisen tyyppisestä rikoksesta kuin mistä nyt on kysymys. Näin ollen A:n aikaisempi rikollisuus ei edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Vaikka A:lle nyt määrättävä vankeusrangaistus on lähellä kahta vuotta, hovioikeus katsoo kuitenkin, että A:n syyksi luettujen rikosten vakavuus ja niistä ilmenevä A:n syyllisyys ei edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Ehdollista vankeutta yksinään on kuitenkin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena A:n syyksi luetuista rikoksista. A on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. A:sta hovioikeuteen hankitun seuraamusselvityksen mukaan A soveltuu yhdyskuntapalveluun. Hovioikeus katsoo, että A:lla on edellytykset suoriutua yhdyskuntapalvelusta. Sen vuoksi A tuomitaan ehdollisen vankeuden ohessa 60 tunnin yhdyskuntapalveluun.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Hovioikeus on, vaatimukset enemmälti hyläten, ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Syyksi luettu rikos
2. Törkeä huumausainerikos, avunanto 01.11.2014 - 12.02.2015
Rikoslaki 50 luku 2 §
Rikoslaki 5 luku 6 § 1

Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-3
1 vuosi 10 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 11. - 25.2.2015
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika alkaa hovioikeuden ratkaisun antamispäivänä ja päättyy 30.11.2018
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua 60 tuntia
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Jukka Soininen
Hovioikeudenneuvos Tiina Kiviranta
Hovioikeudenneuvos Tellervo Turunen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 4.12.2017 : Ei valituslupaa.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.