Helsingin HO 20.12.2016 1839

Saksan lain soveltaminen - Työsopimus - Merimies - Irtisanominen - Työntekijän oikeus korvaukseen

Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio nro 14/19846

Annettu 15.5.2014

Kantaja

A, Saksan kansalainen

Vastaaja

Baltic SF VII Ltd., Nicosia, Kypros

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Vireille 8.5.2009

Käräjäoikeuden aikaisemmat ratkaisut

Käräjäoikeus on 10.1.2012 päättänyt, että kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, paitsi niiltä osin kuin Saksan lain pakottavat säännökset antavat kantajalle Suomen lakia paremman suojan.

Käräjäoikeus on 13.12.2012 päättänyt, että käräjäoikeus antaa välituomion eräistä kantajan vaatimuksista.

Käräjäoikeus on 26.3.2013 välituomiossaan päättänyt, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain 613a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Ltd.:Ile. Kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on 15.5.2013 päätöksellään hylännyt vastaajan väitteen siitä, että kantajan olisi tullut asetetussa määräajassa esittää selvityksensä ansioistaan suomen kielellä. Käräjäoikeus on 21.8.2013 hylännyt vastaajan editio vaatimuksen.

Asian tausta

Kantaja on työskennellyt Superfast VII aluksella, joka purjehti Hangon ja Rostockin välillä vuosina 2001-2006. Alus myytiin 21.3.2006 AS Tallink Gruppille, joka otti aluksen käyttöönsä liikennöintiään varten ja perusti sille kyproslaisen alusyhtiön Baltic SF VII Ltd.:n. Alus oli kaupan jälkeen liputettu Viroon.

Kantaja on irtisanottu aluskauppojen johdosta, koska varustamolla ei kaupan jälkeen ollut edellytyksiä tarjota kantajalle työtä.

KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantajan jo aikaisemmin ratkaistut vaatimukset on selostettu aikaisemmissa päätöksissä ja välituomiossa.

Kantajalle ei ole maksettu palkkaa heinäkuusta 2006 lähtien. Tässä tuomiossa ratkaistaan kysymys kantajan saamatta jääneen palkan määrästä.

Kantaja on vaatinut korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 45.290 euroa, vuodelta 2007 39.742 euroa, vuodelta 2008 16.236 euroa, vuodelta 2009 25.327 euroa, vuodelta 2010 21.525 euroa, vuodelta 2011 15.837,17 euroa, vuodelta 2012 17.395,58 euroaja vuoden 2013 tammi-syyskuulta 8.777,88 euroa kaikki määrät viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

Kanne voidaan ratkaista vasta, kun työnantajan viivästys on lakannut.

Saksan siviililain 615 §:n mukaan korvausvaatimuksen on perustuttava todelliseen vahinkoon. Sama on voimassa Suomen lain mukaan. Kantajien vaatimuksesta on vähennettävä tulo, jonka kantaja on ansainnut työsuhteen päättymisen jälkeen muun työnantajan palveluksessa ja kantajan on näytettävä toteen vahingon määrä.

Kantajan liiketoiminnan tappiota ei voi laskea vastaajan syyksi. Huomioon on otettava myös kantajan ilmoitus vanhempiensa hoitamisesta.

Mahdollinen ansionmenetys tulee laskea siihen saakka, kunnes viivästyminen lakkaa, eikä vuosittain.

TODISTELU

Kantaja

Henkilötodistelu

1. Kantaja puhelimitse kuultuna todistelutarkoituksessa

2. LN

Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan tuloista irtisanomisen jälkeisenä aikana

2. Landesarbeitsgericht Dtisseldorfn ratkaisu 6.5.2010

3. Arbeitsgericht BerluTn ratkaisu 5.5.2004

Vastaaja

Henkilötodistelu

1. GH

Kirjalliset todisteet

1. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 24.8.1999

2. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 22.11.2005

3. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 16.5.2012

4. Arbeitsgaricht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoittaa vastaajan Baltic SF VII Ltd.:n maksamaan kantajalle A:lle ansionmenetystä vuodelta 2008 7.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2009 lukien, vuodelta 2009 7.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2010 lukien, vuodelta 2010 7.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2011 lukien, vuodelta 2011 7.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2012 lukien ja vuodelta 2012 7.250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2013 lukien sekä ajalta 1.1.-30.9.2013 3.420 euroa edellä mainittuine viivästyskorkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Käräjäoikeus on aikaisemmin 26.3.2013 Saksan lakia soveltaen velvoittanut uuden alusyhtiön maksamaan kantajalle korvausta saamatta jääneestä palkasta. Käräjäoikeus toteaa selvennyksenä, että tämä kantajalle kuuluva oikeus jatkuu edelleen siihen saakka, kunnes vastaaja on palkannut kantajan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen hänen irtisanomistaan tai kunnes vastaaja on tarjonnut kantajalle hänen palkkaamistaan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja kantaja on kieltäytynyt tarjouksesta tai kantaja saavuttaa irtisanotussa työsuhteessa laillisesti noudatettavan eläkeiän tai hänen oikeutensa palkkaukseen päättyy lain mukaan muutoin.

---------------------------------------

Perustelut

Kantaja säilyttää työsuhteensa ja saa palkkansa siltä ajalta, jolloin hänen irtisanomisensa on tullut voimaan ja siitä edelleen niin kauan kuin työsuhde jatkuu. Kantajalla on työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

Näyttötaakasta

Suomen lain mukaan oikeudella on vapaa todisteiden harkintavalta, mikä pitää sisällään myös harkintavallan näytön riittävyydestä kussakin tapauksessa. Saksan oikeuden osalta asiassa esitetyssä Dusseldorfin osavaltion työoikeuden ratkaisussa 6.5.2010 oikeus on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä Saksan lain edellyttävän, että oikeuden on oltava vakuuttunut esitettävien tosiasiallisten todisteiden oikeellisuudesta. Oikeuden vakuuttuneisuus ei edellytä ehdottoman pitävää varmuutta eikä "varmuutta lähestyvää todennäköisyyttä", vaan käytännön elämässä tavanomaista varmuusastetta, joka tuntuu hälventävän jäljelle jääneet epäilykset.

Tässä asiassa kantaja on esittänyt verotustodistukset vuosilta 2006 - 2010 ja veroilmoituksen vuodelta 2011 sekä veroneuvojan selvityksenvuodelta 2012 sekä erillisen todistuksen alkuvuodelta 2013. Kantajaa on kuultu puhelimitse hänen äidinkielellään saksaksi. Oikeuden puheenjohtaja on kuulemisen aluksi saksan kielellä muistuttanut kantajaa totuudessa pysymisen velvollisuudesta. Kantaja on vahvistanut kirjallisista todisteista ilmenevät tulot. Verotuspäätöstä voidaan pitää luotettavana lähtökohtana. Se on valtion viranomaisen ratkaisu, eikä verotuksen perusteena olevan kirjanpitoaineiston esittäminen ole vastoin vastaajan vaatimusta tarpeellista.

Kantaja on häntä kuultaessa kertonut perustaneensa jo ennen irtisanomista vaateliikkeen, koska hänellä oli huonoja kokemuksia työllistymisestä aikaisemman työnantajan työsuhteen päättymisen yhteydessä. Vuonna 2006 hän oli sijoittanut palkkaansa yritykseen, eikä seuraavana vuonna liiketulosta ollut vielä syntynyt. Koska yritys oli perustettu jo ennen irtisanomista, ei alkavan yrityksen tukeakaan ollut saatu. Alkuvuosina 2006 - 2009 kantajan molemmat vanhemmat olivat peräjälkeen sairastuneet vakavasti ja sittemmin kuolleet. Kantaja oli yritystoiminnan ohella huolehtinut myös vanhemmistaan. Liike ei ollut kannattanut juurikaan. Kantaja oli turvautunut elääkseen elämänkumppaninsa tukeen ja omiin säästöihinsä. Nykyisin hän ansaitsee ilmoituksensa mukaan 1.800 euroa kuukaudessa.

Käräjäoikeus toteaa sinänsä kantajan näyttäneen toteen väitteensä ansiotasostaan irtisanomisen jälkeen. Vuodelta 2006 ja 2007 kantajan tulot ovat olleet negatiiviset ja muilta vuosilta poikkeuksellisen alhaiset. Käräjäoikeus käsittelee syitä tulotasoon jäljempänä.

Kanteen oikea-aikaisuus

Vastaaja on pitänyt kannetta ennenaikaisena, koska työllistämisen viivästyminen ei ole päättynyt.

Käräjäoikeus toteaa, että kanne voidaan nostaa, kun saatava on erääntynyt ja sen maksaminen on viivästynyt. Kanne ei ole ennenaikainen.

Ansiotulon laskentatapa

Asianosaiset ovat eri mieltä, miten irtisanomisen jälkeinen työtulo muulta työnantajalta tai sosiaaliavustus otetaan huomioon vastaajan maksettavaksi mahdollisesti tuomittavan määrän vähennyksenä. Kantajan mukaan muualta saatu tulo on laskettava vuosittain ja vastaajan mukaan koko vaatimuksen ajalta. Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden 5.5.2004 antaman ratkaisuin ja Dusseldorfm osavaltion työoikeuden 6.5.2010 antaman ratkaisun, joissa on todettu, että vastoin liittotasavallan työoikeuden oikeuskäytäntöä laskelmia on tarkasteltava jaksoittain (pro rata temporis).

Vastaaja on esittänyt Saksan liittovaltion työtuomioistuimen ratkaisuja (BAG 22.11.2005 ja BAG 16.5.2012), joiden mukaan tarkastelussa otetaan huomioon koko viivästymisen aika. Tapauksissa viivästyminen on päättynyt ennen tuomioita. Oikeus on todennut, että muualta saatu ansio lasketaan mukaan (päättyneen) vastaanottamisviiveen koko aikaa koskevaan korvaukseen. Vaikka omaksuttua kantaa on kritisoitu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa, tuomioistuin on pitänyt kiinni kannastaan ja erityisesti perustellut sitä ensinnäkin lain sanamuodolla, joka ei anna tukea kummallekaan kannalle. Toiseksi kokonaislaskenta vastaa mukaan laskemista koskevan säännöksen henkeä ja tarkoitusta ja tämä takaa, että työntekijä ei vastaanotto viiveen perusteella pääsääntöisesti saa enempää eikä vähempää kuin mitä sovittu korvaus on. Työntekijän ei tule voida saada vastaanottamisen viivästymisen aikana muualta työpalkkaa ilman, että tämä tulisi täysimääräisesti työnantajan hyväksi. Myös kokonaislaskentaan liittyvät, vielä päättymättömän vastaanottamisviiveen kohdalla ilmenevät laskentavaikeudet kuten myös vero- ja sosiaalivakuutusoikeudelliset ongelmat ovat paremmin ratkaistavissa kuin ne, jotka syntyvät mukaan laskennassa jaksojen mukaan, mikäli tilitysjaksot eivät istu yhteen tai jos ilmenee erilaisia erikoismaksuja.

Vastaajan esittämässä ratkaisussa BAG 24.8.1999 on todettu muun ansion täydellisen laskemisen kokonaisuudessaan mukaan edellyttävän Saksan siviililain 615 §:n 2 lauseen mukaan säännönmukaisesti vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Vasta päättynyt vastaanottamisen viive mahdollistaa työntekijälle työnantajan suhteen kuuluvien palkkavaatimusten ja palvelusten muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan.

Käräjäoikeus toteaa esitettyjen oikeustapausten käsitelleen tapauksia, joissa viivästyminen on päättynyt tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa viivästyminen on jatkunut useita vuosia, eikä vastaaja ole päättänyt sitä, vaikka käräjäoikeus on sen siihen välituomiossa velvoittanut. Tällaisessa tapauksessa työntekijällä on oikeus saada tuomio tähänastisen viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, vaikka viivästymisen yhä jatkuessa myöhemmistä korvauksista joudutaan mahdollisesti nostamaan uusia kanteita. Työnantajalla on milloin tahansa mahdollisuus lopettaa viivästyminen.

Käräjäoikeus hyväksyy kantajan vaatimuksen, että viivästymistä on tarkasteltava vuosi kerrallaan. Tämä on selkeä vaatimus, koska verotus vahvistetaan lopullisesti vuosittain. Kantajalla on oikeus myös viivästyskorkoon ainakin vuosittain, minkä vuoksi korvaus on joka tapauksessa laskettava vuosittain. Viivästyskoron tuomitseminen vasta vaatimusten viimeisestä ajankohdasta lukien toisi vastaajalle kohtuutonta etua sen pitkittäessä oikeudenkäyntiä.

Kantajan tapa vaatia korvausta jaksottain on yhdenmukainen palkanmaksussa tavanmukaisena käytetyn perioodisuuden kanssa.

Yritystoiminta ja sosiaaliset syyt ansiotasoon

Vastaaja on vastustanut liiketoiminnasta syntyneen tappion huomioon ottamista kantajan tuloja vähentävänä tekijänä vuosina 2006 - 2007. Kysymys hyväksyttävästä syystä olla ottamatta vastaan muuta palkkatyötä on ratkaistava tapauskohtaisesti. Työntekijän vapaus valita työpaikkansa on otettava huomioon. Tulkinta ei saa johtaa siihen, että työntekijä pakotetaan ottamaan vastaan työpaikka, jota hän ei kaikkia seikkoja koskevan kohtuullisen arvioinnin jälkeen ottaisi vastaan. Toisaalta on otettava huomioon työntekijän velvoite minimoida vahingot. Toinen työ on hyväksyttävissä, jos se vastaa työntekijän tietämystä, kykyä ja kokemusta sekä hänen aiempaa asemaansa. Hyväksyttävyysperusteita ovat muun muassa palkkion muoto, työajat, ylityötuntien määrä, sosiaalietuuksien laatuja määrä, työn vaarallisuus ja työn suorittamispaikka. Työntekijän ei periaatteessa tarvitse ottaa vastaan täysin erityyppistä, varsinkaan vähempiarvoista tehtävää. Vakituisen uuden työsuhteen vastaanottaminen saattaa olla pitkän irtisanomisajan vuoksi mahdotonta, koska työntekijä ei voi nopeasti palata entisen työnantajan palvelukseen.

Kantaja on häntä kuultaessa kertonut hänen ikäisensä olevan vaikeaa työllistyä entisen kaltaiseen työhön. Hän onkin perustanut liikeyrityksen jo ennen irtisanomistaan. Käräjäoikeus pitää sinänsä hyväksyttävänä kantajan pyrkimystä työllistyä ja siten yritystä myötävaikuttaa vastaajalle tulevan maksuvelvollisuuden pienentymiseen.

Kantajan asemaa tulee verrata siihen asemaan, mikä hänellä olisi jos häntä ei olisi irtisanottu. Tällöin työntekijä saisi palkan ja työnantaja työsuorituksen. Työnantajan velvollisuus rajoittuu palkan maksuun (ansionmenetyksen korvaaminen). Sen sijaan yritystoiminnasta syntyvällä tappiolla ei ole syy-yhteyttä työnantajan maksuvelvollisuuteen. Kantajalla ei ole oikeutta saada korvausta ansionmenetyksestään vuosilta 2006 - 2007.

Kantaja on huonosti kannattavan liiketoiminnan kanssa samanaikaisesti hoitanut vakavasti sairastuneita vanhempiaan. Tämän on osaltaan täytynyt heikentää kantajan mahdollisuutta ansaita liiketoiminnalla. Kantajan palkka aluksella on ollut 2.080 euroa kuukaudessa. Vuosiansio olisi siten 26.000 euroa. Käräjäoikeus arvioi, että kantaja olisi hyväksyttävästi työllistyessään ansainnut vähintään 1.500 euroa kuukaudessa, jolloin hänen hyväksyttävä vuosiansiotasonsa olisi ollut 18.750 euroa. Kun hän on toiminut liike-elämässä, käräjäoikeus katsoo, että tätä ansiotasoa huonompi tulotaso ei ole syy-yhteydessä vastaajan korvausvelvollisuuteen. Vuosittainen laskennallinen ansionmenetys on siten (26.000 - 18.750 =) 7.250 euroa. Ajalta 1.1.-30.9.2013 ansionmenetys on (9 x 2.080 - [3 x 1.500 + 6 x 1.800] = ) 3.420 euroa. Vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle tämän mukainen korvaus vuosilta 2008 - 2013.

Oikeudenkäyntikulut

------------------------------------------------

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

Saksan siviililain (BGB) 613a ja 615 §

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Räsänen, Björn Hellman ja Tarja Ryhänen-Dahlman. Ratkaisu on yksimielinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2016

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Valittajina ja vastapuolina

A

Baltic SF VII Limited

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2014 ja 20.3.2015 hylännyt Baltic SF VII Limited -yhtiön täytäntöönpanokieltoa koskevat pyynnöt.

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään 14.9.2015 päättänyt, että sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella asiassa työsopimukseen sovellettava laki on lakiviittauksen puuttuessa Saksan laki (I vaihe).

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään tuomiollaan 12.2.2016 vahvistanut, että A:n työsuhdetta ei ole pätevästi irtisanottu Superfast Ferries S.A.:n 8.5.2006 päivätyllä irtisanomisilmoituksella tai myöskään Superfast EPTA Maritime Companyn irtisanomisilmoituksella 4.7.2006. Hovioikeus on samoin käräjäoikeuden tuomion hyväksyen vahvistanut, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain (BGB) 613 a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Limitedille sekä että kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen (II vaihe).

Hovioikeus on 18.5.2016 oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla korjannut tuomiolauselmassa olleen kirjoitusvirheen (II vaihe).

Hovioikeus on 1., 2., 4., 8., 9. ja 24.3. sekä 14.4.2016 toimittanut tässä asian III vaiheessa pääkäsittelyn.

Valitukset

A on vaatinut, että Baltic SF VII Limitedin (yhtiö) maksettavaksi tuomittu korvaus korotetaan vuodelta 2006 9.880 euroksi, vuodelta 2007 26.000 euroksi, vuodelta 2008 16.236 euroksi, vuodelta 2009 25.327 euroksi, vuodelta 2010 21.525 euroksi, vuodelta 2011 15.837,17 euroksi, vuodelta 2012 17.395,58 euroksi ja vuodelta 2013 8.777,88 euroksi. Lisäksi A on vaatinut, että yhtiön maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan, ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

A oli irtisanomisen jälkeen perustanut liikeyrityksen työllistyäkseen, koska hänen ikäisensä vuonna 1961 syntyneen henkilön oli ollut vaikea työllistyä Saksassa. Koska A:lle ei ollut ollut tarjolla muuta työtä, hän oli perustamalla oman yrityksen tehnyt voitavansa ansiotulojen saamiseksi. Todennäköinen vaihtoehto ei ollut ollut työpaikka, jossa hän olisi ansainnut 1.500 euroa kuukaudessa vaan työttömyys.

Vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrä oli oikea ja kohtuullinen.

Baltic SF VII Limited on vaatinut

- että kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta hylätään kokonaan tai ainakin siltä osin kuin yhtiön on velvoitettu maksamaan korvausta ajalta ennen 26.3.2013. Lisäksi yhtiö on vaatinut,

- että A velvoitetaan korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa, tai

- että yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan, ja

- että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Kanteen oikea-aikaisuus

Korvauksen määrää ei Saksan korkeimman työtuomioistuimen mukaan voitu laskea ennen kuin työnantajan maksuviivästys oli päättynyt ja näin ollen myöskään korvausta ei voitu ennen tätä määrätä maksettavaksi. Sen jälkeen, kun oli lopullisesti tiedossa, oliko työntekijä kärsinyt vahinkoa maksuviivästyksen vuoksi, työnantaja voitiin tuomita maksamaan korvausta.

Ansiotulon laskentatapa

Korvauksen määrä tuli tässä tilanteessa laskea kokonaisuutena yhtiön koko maksuviivästyksen ajalta (BAG 22.11.2005 1 AZR 407/04). Saksan lain mukaan maksuviivästys päättyi, kun työnantaja otti irtisanotun työntekijän takaisin palvelukseensa tai tarjosi irtisanotulle työntekijälle työtä, mutta työntekijä kieltäytyi työtarjouksesta tai työsuhde muutoin päättyi laillisesti. Jos työntekijä oli irtisanomisen jälkeen ansainnut kokonaisuutena enemmän kuin hän olisi ansainnut ilman irtisanomista, hänellä ei ollut rikastumiskiellon johdosta oikeutta saada työsuhteen irtisanoneelta työnantajalta korvausta menetetyistä palkkatuloista.

Korvauksen määrä

A:n tuloselvitys oli esitetty ainoastaan saksan kielellä, joka ei ollut prosessikieli. Vahingon määrä oli jäänyt näyttämättä.

Joka tapauksessa tuli ottaa huomioon, että A oli hoitanut vanhempiaan vuosina 2006 - 2009. Syy-yhteys ansiotulojen menetyksen ja irtisanomisen välillä oli kyseiseltä ajalta katkennut eikä A:lla ollut oikeutta korvaukseen tältä ajalta.

Kohtuullistaminen

Aluskaupan aikana 21.3.2006 Baltic SF VII Limitedillä ei ollut ollut mitään oikeudellista tai muutakaan perustetta arvioida, että yhtiön ja Superfast EPTA Maritime Companyn välisessä aluskaupassa olisi ollut kysymys liikkeenluovutuksesta, joka voisi johtaa A:n ja muiden irtisanottujen merimiesten työllistämisvelvollisuuteen. Tästä johtuen oli kohtuutonta, että yhtiö olisi velvollinen maksamaan korvausta A:lle käräjäoikeuden välituomiota edeltävältä ajalta. Yhtiön korvausvelvollisuuden tuli rajoittua käräjäoikeuden välituomion 26.3.2013 jälkeiseen aikaan päättyen vastaanottamisen viivästymisen päättymiseen.

Vastaukset

Baltic SF VII Limited on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

A oli omasta tahdostaan hoitanut vanhempiaan ja tästä syystä ollut pois työelämästä. Yhtiöllä ei ollut velvollisuutta korvata tästä aiheutunutta vahinkoa.

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Kanteen oikea-aikaisuus

Kanne ei ollut ennenaikainen. Korvauskanne voitiin nostaa ja ratkaista, kun saatava oli erääntynyt ja sen maksaminen oli viivästynyt. Yhtiön maksuviivästys ei ollut voinut päättynyt. Yhtiö ei voinut vedota omaan vilpilliseen menettelyynsä perusteena sille, että A:n korvausvaatimusta ei olisi voitu vielä ratkaista.

Korvauksen määrä

A oli perustanut jo ennen irtisanomistaan vaateliikkeen. Alkuvuosina 2006 - 2009 A:n molemmat vanhemmat olivat sairastuneet vakavasti ja hän oli yritystoiminnan ohella huolehtinut heistä. Yritys ei ollut tuottanut juurikaan voittoa ja A oli turvautunut elämänkumppaninsa tukeen ja omiin säästöihinsä. Hänen ansionsa eivät siis olleet olleet samaa luokkaa kuin jos hän olisi ollut yhtiön palveluksessa.

A:n tulot olivat vanhempien sairastamisen aikana vuonna 2008 olleet jopa korkeammat kuin vanhempien kuoleman jälkeen vuonna 2010 ja samaa luokkaa kuin vuosina 2011 - 2013. Lisäksi yhtiöstä saamillaan palkoilla A:lla olisi ollut mahdollisuus saada hoitaja vanhemmilleen työntekonsa ajaksi. Vanhempien sairastaminen ei siis olisi estänyt työntekoa yhtiön palveluksessa vuosina 2008 ja 2009.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu puhelimitse todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina LN:aa ja GH:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan kantajalle ansionmenetystä jokaiselta vuodelta ajalta 2008 - 2012 7.250 euroa ja ajalta 1.1. - 30.9.2013 3.420 euroa, kaikki määrät korkoineen. Muilta osin kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta on hylätty. Lisäksi yhtiö on velvoitettu suorittamaan kantajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 7.000 euroa korkoineen. Kantajalla on katsottu olevan työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

2. Asiassa on yhtiön valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, onko kanne ennenaikainen, kun korvausta ansionmenetyksestä on vaadittu ennen työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko A:n vaatima ansionmenetys näytetty toteen, ja onko syy-yhteys väitetyn ansionmenetyksen ja irtisanomisen välillä katkennut vuosina 2006 - 2009 vanhempien hoidon takia. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:n vaatimusta ansionmenetyksen korvaamisesta kohtuullistettava yhtiön lausumilla perusteilla. Asiassa on kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

3. Asiassa on sovellettava Saksan lakia. Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy saksalaisten tuomioistuinten kysymyksenasetteluun liittyviä ratkaisuja suomenkielisine käännöksineen. Hovioikeus on perehtynyt lisäksi tarpeellisilta osin Saksan lakiin ja saksalaiseen oikeuskirjallisuuteen.

4. Asiassa on kuultu saksalaisia asianajajia LN:aa ja GH:ta. Todistajat ovat kertoneet hovioikeudessa käsityksiään Saksan oikeuden sisällöstä III vaiheessa ratkaistaviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen todistajien kertomuksista ei ole tullut esiin mitään sellaista erityistä, joka ei kävisi ilmi hovioikeuden tiedossa olevasta Saksan laista, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että mainitut todistajat eivät ole ulkopuolisia asiantuntijoita, koska molemmat ovat jollakin tavalla olleet mukana asian oikeudellisissa selvittelyvaiheissa.

5. Hovioikeus huomauttaa jo näin aluksi, ettei se anna merkitystä yhtiön väitteelle siitä, että kantajan esittämä tuloselvitys olisi puutteellinen aineiston saksankielisyyden takia. Asia liittyy laajaan kokonaisuuteen, jossa 38 kantajaa on esittänyt vaatimuksia Saksan lakiin vedoten. Asiaa on käsitelty eri vaiheissa useiden vuosien ajan ja kansainvälisiin asioihin perehtyneillä asianosaisten asiamiehillä on ollut mahdollisuudet ottaa selkoa tästä saksankielisestä aineistosta. Yhtiö on kansainvälistä meriliikennettä harjoittava varustamo, joka on tässä oikeudenkäynnissä tarkoitetulla aluksella harjoittanut matkustajaliikennettä myös Saksasta käsin. Aineisto käsittää pääasiallisesti numerotietoa eikä tekstin ymmärtäminen tai kääntäminen ole voinut olla työlästä. Kysymys on sitä paitsi enemmän saksankielisten oikeudellisten termien merkityssisällön ymmärtämisestä kuin tekstin vieraskielisyydestä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on lisäksi ollut koko ajan saksankielinen tulkki paikalla ja käytettävissä.

Taustaa

6. Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

7. Saksan siviililain (BGB) 615 §:ssä on säädetty, että jos palveluun oikeutettu (työnantaja) viivästyy palvelun vastaanottamisessa, palvelun suorittamiseen velvoitettu (työntekijä) on oikeutettu vaatimaan viivästymisen johdosta suorittamatta jääneestä palveluksesta sovitun vastikkeen. Vastikkeesta on kuitenkin pykälän 2 virkkeen mukaan vähennettävä, mitä velvoitettu on palvelun suorittamatta jäämisen vuoksi säästänyt tai mitä hän on muualla ansainnut tai mitä hän on jättänyt vilpillisesti (böswillig) ansaitsematta.

8. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:ssä on vastaavasti irtisanomistapauksia silmällä pitäen säädetty, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun vuoksi jatkuu, työntekijän on vähennettävä työnantajalta saamatta jääneestä tulosta 1) se määrä, jonka hän on ansainnut muualla, 2) se määrä, jonka hän olisi voinut hankkia, jollei hän olisi vilpillisesti laiminlyönyt vastaanottaa kohtuullista muuta työtä sekä 3) se lainkohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen suoritus, joka hänelle on työttömyyden vuoksi jo maksettu. Irtisanomissuojalain (KschG) säännös syrjäyttää erityissäännöksenä Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen säännöksen. Tähän asiaan vaikuttavaa eroa näillä kahdella lainkohdalla ei ole.

Kanteen ennenaikaisuus

9. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantajan maksuvaatimus ennenaikainen. Vastaajayhtiö on väittänyt, että suoritustuomiota ei voida antaa, koska vastaanottamisen viivästyminen ei ole päättynyt.1 Vastaajayhtiön mukaan näet vasta vastaanottamisen viivästymisen päättyminen mahdollistaa ansionmenetyksen ja työntekijän palvelujen muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan. Kantaja puolestaan katsoo, että estettä korvausvaatimuksen ratkaisemiselle ei ole.

10. Kanteen mahdollinen ennenaikaisuus liittyy olennaisesti Saksan aineelliseen irtisanomissuojajärjestelmään. Siten työntekijän oikeutta vaatia kanteella hyvitystä irtisanomisen vuoksi on syytä tarkastella ainakin lähtökohtaisesti Saksan lainsäädännön perusteella. Näin on siitäkin huolimatta, että joitakin yksittäisiä prosessioikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi osaratkaisun oikeusvoimasta saatetaan arvioida Suomessa toisella tavalla.

11. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Saksan siviililaista (BGB) tai irtisanomissuojalaista (KschG) ei ilmene, että ansionmenetyksen korvaamista koskeva kanne voitaisiin ratkaista vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännöstäkään tällaista estettä ei ole pääteltävissä. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erikseen todettu, että työntekijä voi esittää maksuvaatimuksen myös vireillä olevan irtisanomiskanteen yhteydessä.2 Maksuvaatimuksen esittäminen jo ennen viivästyksen päättymistä saattaa olla tarpeen esimerkiksi jo palkkasaatavan vanhentumisen estämiseksi.

12. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännössä, johon yhtiö on viitannut, korostetaan sinänsä, että muun ansion täydellinen laskeminen kokonaisuudessaan edellyttää säännönmukaisesti työsuorituksen vastaanottamisen viivästyksen päättymistä. Tämä tuomioistuimen toistama kanta koskee kuitenkin vain mahdollisuutta tehdä kokonaislaskelma työnantajalta saamatta jääneestä vastikkeesta (palkasta) ja muualta saaduista ansioista. Jos kantaja vaatii palkkasaatavaansa ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, oikeudenkäynnissä ratkaistaan lopullisesti sen palkkasaatavan määrä kyseiseltä ajanjaksolta. Muualta saadut ansiot voidaan kokonaisuudessaan ottaa huomioon kuitenkin vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä tehtävässä tilityksessä (29.7.1993 2 AZR 110/93, kohta 31). Tässä yhteydessä kokonaislaskelma on tuomioistuimen käyttämän terminologian mukaan siten vasta "väliaikainen".

13. Hovioikeus katsoo, että kanteen ennenaikaisuuskysymyksen kannalta ei sinänsä ole merkitystä sillä, että tässä tapauksessa työnantajan vastaanottoviivästys on kestänyt tavanomaiseen saksalaiseen oikeuskäytäntöön nähden huomattavan pitkän ajan.

14. Estettä maksuvaatimuksen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei voida katsoa olevan myöskään Suomen prosessioikeudellisten säännösten perusteella.

15. Vastaajayhtiön väitettä kanteen ennenaikaisuudesta ei siten voida hyväksyä.

Korvauksen määrä

16. Kantajan ennen irtisanomista yhtiön palveluksessa ansaitsemien tulojen määrä on riidaton. Riitaa on siitä, onko vanhempien hoitaminen vuosina 2008 ja 2009 heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan hankkia muita ansioita ja onko syy-yhteys ansionmenetykseen katkennut.

17. Kantaja on harjoittanut tappiollista yritystoimintaa vuosina 2006 ja 2007. Kantaja on käräjäoikeudessa vaatinut, että ansionmenetykseen vuosilta 2006 ja 2007 olisi lisättävä kummankin vuoden yritystoiminnan tappiot. Tätä käräjäoikeus ei ole hyväksynyt, koska yritystoiminnasta syntyvällä tappiolla ei ole syy-yhteyttä työnantajan maksuvelvollisuuteen. Käräjäoikeus on tällä perusteella katsonut, että kantajalla ei ole lainkaan oikeutta ansionmenetyksen korvaamiseen vuosilta 2006 ja 2007.

18. Käräjäoikeus on lisäksi todennut, että kantaja on huonosti kannattavan liiketoiminnan kanssa samanaikaisesti hoitanut sairaita vanhempiaan. Käräjäoikeuden mukaan tämän on täytynyt heikentää kantajan mahdollisuuksia ansaita liiketoiminnalla.

19. Käräjäoikeuden arvion mukaan kantaja olisi hyväksyttävästi työllistyessään ansainnut vähintään 1.500 kuukaudessa, jolloin hänen hyväksyttävä vuosityöansionsa olisi ollut 18.750 euroa (oikeastaan 18.000 euroa). Tätä alhaisempi tulotaso ei ole ollut syy-yhteydessä vastaajan korvausvelvollisuuteen. Tämän vuoksi käräjäoikeus on määritellyt vuosilta 2008 - 2013 vastaajayhtiön maksuvelvollisuuden siltä pohjalta, että kantajan muulta saamat ansiot ovat näinä vuosina vastanneet 18.750 euroa ansiotasoa.

20. Kantajaa on kuultu hovioikeudessa.

21. Kantaja on kertonut säästäneensä oman yrityksen perustamista varten jo ennen irtisanomista. Vuonna 2004 hän oli valmistellut yritystoiminnan aloittamista, koska hän oli havainnut, että työskentely aluksella saattaisi päättyä nopeastikin eikä hän halunnut, että hän jäisi tässä tilanteessa tyhjän päälle. Kantaja oli pelännyt, ettei hän saisi maista työtä. Vuonna 2006 kantaja oli solminut vuokrasopimuksen myymälätiloista. Hänen tarkoituksenaan olisi ollut jatkaa aluksi työskentelyä myös yhtiön palveluksessa ja hänen avopuolisonsa olisi auttanut yrityksen hoitamisessa.

22. Kantajan yritys toimi vähittäiskaupan alalla. Yritys osti tuotteita Suomesta ja myi niitä eteenpäin.

23. Kantaja on kertonut olleensa työttömänä ennen kuin hän oli aloittanut työskentelyn yhtiön palveluksessa ja jo tuolloin hänellä oli ollut vaikeuksia työllistyä. Tilanne oli ollut sama irtisanomisen jälkeen, jolloin hän oli ollut 45-vuotias.

24. Kantaja oli koulutukseltaan räätäli ja lisäksi hän oli käynyt kaupallisen koulutuksen suuntautuen tukku- ja ulkomaankauppaan. Kantajan asuinalueella palkkataso kaupan alalla oli alle 1.000 euroa kuukaudessa eikä 1.500 euron kuukausipalkka ollut mahdollinen.

25. Kantaja kertoi tukeneensa vanhempiensa jokapäiväistä elämää vuodesta 2006 lähtien heidän sairastuttuaan. Vanhempien auttaminen ei ollut kuitenkaan ollut jokapäiväistä hoitamista vaan heidän asioidensa hoitamista ja järjestämistä. Vanhempien päivittäisestä hoitamisesta oli huolehtinut paikallinen sosiaaliviranomainen ja kantajan käly. Kantaja oli käynyt vanhempiensa luona yleensä kerran viikossa töiden jälkeen. Hän oli yöpynyt vanhempiensa luona ja palannut aamulla takaisin töihin myymälään. Kantajan avopuoliso oli auttanut häntä yrityksen päivittäisten asioiden hoitamisessa. Vanhemmat olivat asuneet 40 kilometrin päässä Rostockista. Kantajan äiti oli kuollut vuonna 2008 ja isä seuraavana vuonna.

26. Kantajan mukaan hän olisi pystynyt auttamaan vanhempiaan myös silloin, jos hän olisi jatkanut yhtiön palveluksessa. Tuolloin hänellä olisi ollut taloudellisesti mahdollisuus auttaa vanhempiaan ja kahden viikon vapaiden aikana hän olisi pystynyt tosiasiallisestikin auttamaan heitä. Huolenpito vanhemmista oli johtanut siihen, että kantajalla ei ollut jäänyt aikaa esimerkiksi asiakkaiden hankintaan ja messuilla käyntiin. Tältä osin yritys oli jäänyt avopuolison vastuulle.

27. Kantaja kertoi tulojensa olleen alhaiset vuonna 2009, koska hänen yrityksensä pääsesonki oli ollut talvi ja tuolloin talvi oli ollut lämmin, joten tuotteet eivät olleet menneet kaupaksi. Kantaja oli pystynyt maksamaan tuolloin vain laskut ja verot. Hän oli saanut taloudellista tukea mieheltään, joka oli myös itsenäinen yrittäjä.

28. Kantajan yritys oli lopettanut toimintansa syyskuussa 2014.

29. Ansionmenetyksen määrää on arvioitava erikseen vuosilta 2006 ja 2007, vuosilta 2008 ja 2009 sekä vuosilta 2010 - 2013.

30. Niin kuin edellä on ilmennyt, käräjäoikeus on hylännyt ansionmenetystä koskevan vaatimuksen kokonaan vuosilta 2006 ja 2007 sillä perusteella, että yhtiö ei voi olla vastuussa yritystoiminnan tappiosta. Hovioikeus toteaa tässä yhteydessä, että kantaja on hovioikeudessa luopunut vaatimasta ansionmenetyksenä yritystoimintansa tappioita vuosilta 2006 ja 2007.

31. Hovioikeuden käsityksen mukaan se seikka, että yritystoiminnan tappioita ei voida vähentää vuosilta 2006 ja 2007, ei voi tarkoittaa, ettei kantajalle ole syntynyt näiltä vuosilta ansionmenetystä yhtiöltä saamatta jääneestä tulosta. Käräjäoikeuden ratkaisua jättää ansionmenetys korvaamatta vuosilta 2006 ja 2007 pelkästään yritystoiminnan tappioiden perusteella ei siten voida hyväksyä.

32. Se, mitä kantaja on kertonut sairaiden vanhempiensa hoitamisen laadusta ja laajuudesta, ei viittaa siihen, että hoitaminen olisi ratkaisevasti heikentänyt yritystoiminnan harjoittamisen edellytyksiä vuoteen 2009 asti, jolloin hänen isänsä kuoli. Toisaalta kantaja on itsekin myöntänyt, että hoitovastuu on rajoittanut hänen mahdollisuuksiansa asiakasmarkkinointiin.

33. Kaiken kaikkiaan hovioikeus kuitenkin toteaa, että kantajan ansiot ovat jääneet kanteessa tarkoitettuna aikana vuosina 2006 - 2013 hyvin alhaisiksi yritystoiminnan huonon kannattavuuden takia. Keskimääräinen kuukausiansio on vain noin 530 euroa kuukaudessa, kun vuosien 2006 ja 2007 tappioita ei oteta huomioon.

34. Hovioikeus huomauttaa tässä yhteydessä, että kantaja on yritystoimintaan ryhtymällä pyrkinyt työllistymään ja hankkimaan itselleen elantonsa. On ymmärrettävää, että yritystoiminnan saaminen kannattavaksi voi viedä oman aikansa. Ei voida kuitenkaan hyväksyä sitä, että kantaja tietoisena irtisanomisriidasta ja mahdollisuudestaan saada korvausta ansionmenetyksestä yhtiöltä on vuosikausia jatkanut huonosti kannattavaa yritystoimintaa ja siten aiheuttanut sen, että muualta saatu ansio yhtiön etujen vastaisesti jää kovin vähäiseksi.

35. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n 2 kohdan mukaan ansionmenetyksestä on vähennettävä se määrä, jonka työntekijä olisi ansainnut, jos hän ei olisi vilpillisesti ("böswillig") laiminlyönyt ottaa vastaan hänelle kohtuuden mukaan sopivaa työtä. Työntekijä toimii vilpillisesti, jos hän tietoisena objektiivisista seikoista, kuten työnsaantimahdollisuuksista, työn hyväksyttävyydestä ja työnantajalle aiheutuvasta haitasta, pysyttelee työttömänä tai jättää ottamatta vastaan työtarjouksen. Työn hyväksyttävyyttä on arvioitava kaikki asiaan liittyvät seikat huomioon ottaen (Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, s. 1599 - 1600).

36. Hovioikeus katsoo, että kantajan olisi havaittuaan yritystoimintansa kannattamattomuuden ryhtyä toimenpiteisiin työllistyäkseen paremmalla palkalla. Hovioikeus on toisaalta tietoinen samaan kokonaisuuteen perustuvien vastaavien asioiden perusteella, että tietyillä aloilla ansiotaso voi Saksassa jäädä hyvin alhaiseksi. Kantaja on itse pitänyt käräjäoikeuden edellyttämää 1.500 euron kuukausittaista palkkatasoa liian korkeana kaupan alalla.

37. Kantajalla on kaupallista koulutusta ja hän on lisäksi räätäli. Hovioikeuden käsityksen mukaan huomioon ottaen kantajan koulutus ja työtausta hänellä olisi aktiivisesti työtä haettuaan ollut mahdollisuus työllistyä tehtävässä, jossa hän olisi voinut saavuttaa 1.200 euron kuukausiansion vuodesta 2007. Tämän vuoksi on perusteltua määrätä kantajan ansionmenetys siten, että yhtiöltä saamatta jääneestä palkasta vähennetään muualta saatuna ansiona - sen toteutuneesta määrästä riippumatta - vuosilta 2007 - 2012 mainitun laskennallisen kuukausiansion mukaisesti 14.400 euroa vuosittain. Vuodelta 2013 vähennys on tammi-syyskuulta vastaavasti 10.800 euroa.

38. Vuodelta 2006 kantajan vaatimus yhtiöltä saamatta jääneestä palkasta on 9.880 euroa. Kun kantajalla ei ole siltä vuodelta huomioon otettavaa muualta saatua ansiota, kantajan vaatimus on hyväksyttävä.

39. Asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, mikä merkitys vanhempien hoitamiselle on ollut kantajan ansaintakyvylle. Samoin ei ole tarvetta ottaa erikseen kantaa siihen, onko kantaja esittänyt riittävän näytön saamistaan ansioista.

40. Yhtiö on myös tässä asiassa vedonnut siihen, että kantajan muualta saamat ansiot tulisivat ottaa huomioon koko siltä ajalta, jona yhtiö on viivästynyt kantajan työsuoritusten vastaanottamisessa (kokonaislaskentaperiaate), eikä vain kunakin kalenterivuonna saaduista ansioista. Tässä asiassa kantaja ei ole minään kalenterivuonna saanut muualta enempää ansioita kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Merkitystä ei ole siten sillä, noudatetaanko yhtiön vaatimalla tavalla kokonaislaskentaperiaatetta, vai otetaanko muualta saadut ansiot huomioon kantajan vaatimalla tavalla vain erikseen kultakin kalenterivuodelta. Yhtiö ei ole vaatinut erikseen sen vahvistamista, että kokonaislaskentaperiaatetta tulisi noudattaa myöhemmin kantajan mahdollisesti vaatiessa korvausta ansionmenetyksestä vastaanottamisen viivästymisen jatkuessa. Hovioikeus selvyyden vuoksi ilmaisee käsityksenään, että se ei olisi voinut antaa tässä oikeudenkäynnissä vahvistustuomiota tulevaan oikeussuhteeseen mahdollisesti vaikuttavasta oikeuskysymyksestä.

Korvausmäärien kohtuullistaminen

41. Yhtiö on vaatinut, että ansionmenetyksen korvausvelvollisuutta olisi kohtuullistettava. Yhtiö vetoaa erityisesti oikeudenkäynnin kestoon ja poikkeuksellisuuteen, siihen, että kantaja oli pannut asian vireille väärässä valtiossa, sekä yhtiön odottamattomaan vastuuseen sekä vilpittömyyteen aluskaupassa. Yhtiö esittää sovittelun toteuttamista varten useita vaihtoehtoja siitä, mitä ajankohtaa edeltävältä ajalta vaatimukset tulisi hylätä: hovioikeuden II vaiheen tuomio 12.2.2016, käräjäoikeuden vastaavan vaiheen välituomio 26.3.2013, Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen yleistoimivaltaa koskeva ratkaisu 24.9.2009 taikka kanteiden nostaminen Suomessa 8.5.2009.

42. Hovioikeus toteaa, että se on soveltanut asiassa sopimussuhteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella Saksan pakottavaa lakia työntekijän irtisanomissuojasta. Hovioikeus tähdentää, että yhtiön vaatimus ei tarkoita oikeustoimen tai sen ehdon kohtuullistamista vaan laissa säädetyn oikeusseuraamuksen lieventämistä työnantajan hyväksi kohtuussyistä. Yhtiö ei ole osoittanut perustetta, jolla Saksan lain mukaisesti tehottoman irtisanomisen laissa säädetyistä oikeusseuraamuksista voitaisiin näin poiketa yhtiön esittämistä syistä. Hovioikeuden tiedossakaan ei ole sellaista perustetta.

43. Yhtiön vaatimus korvausmäärän kohtuullistamisesta on siten hylättävä.

Uuden työsuhteen merkitys

44. Saksan irtisanomissuojalain 12 §:ssä säädetään, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun johdosta jatkuu, mutta työntekijä on aloittanut välissä uuden työsuhteen, hän voi viikon kuluessa ratkaisun lainvoimaiseksi tulosta työnantajalle tekemällään ilmoituksella kieltäytyä jatkamasta aikaisempaa työsuhdetta. Työsuhde päättyy tämän ilmoituksen vastaanottamisella. Jos työntekijä käyttää tätä kieltäytymisoikeuttaan, hänellä on oikeus vaatia ansionmenetyksen korvaamista vain siihen asti, kun hän on aloittanut uuden työsuhteen. Lain 11 §:ää on vastaavasti sovellettava.

45. Erityisen irtisanomisoikeuden tarkoituksena on ratkaista normikollisio, joka johtuu siitä, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n perusteella työntekijän on otettava vastaan muuta työtä, mutta välttyäkseen sopimusrikkomukselta palattava vanhan työnantajan palvelukseen, jos tuomioistuin katsoo työsuhteen jatkuvan. Lainkohta koskee vain uutta työsuhdetta mutta ei sitä, että työntekijä on ryhtynyt harjoittamaan yritystoimintaa.

46. Hovioikeus on ottanut pääkäsittelyssä keskusteltavaksi sen, mikä merkitys Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:llä voi olla tässä asiassa.

47. Hovioikeus toteaa, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:n soveltaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun selviää, käyttääkö kantaja erityistä irtisanomisoikeuttaan sen jälkeen, kun ratkaisu irtisanomisen tehottomuudesta on tullut lainvoimaiseksi. Jos kantaja tätä irtisanomisoikeuttaan käyttää, ja hänen työsuhteensa on alkanut jo ennen tässä kanteessa tarkoitettua ajankohtaa, yhtiö voi tällöin tämän tuomion estämättä vedota mainitun pykälän 3 virkkeen säännökseen siitä, miltä ajalta ansionmenetystä voidaan tässä tilanteessa vaatia.

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Baltic SF VII Limited velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena ansionmenetyksestä vuodelta 2006 9.880 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2007 lukien ja vuodelta 2007 11.600 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2008 lukien, sekä käräjäoikeuden tuomitsemien korvausmäärien asemesta vuodelta 2008 11.600 euroa, vuodelta 2009 11.600 euroa, vuodelta 2010 11.600 euroa, vuodelta 2011 11.600 euroa, vuodelta 2012 11.600 euroa ja ajalta 1.1. - 30.9.2013 7.920 euroa, kaikki määrät käräjäoikeuden määräämine korkoineen.

---------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko ja hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Valmistelija Päivi Risikko (30.9.2016 asti) ja Karri Tolttila (1.10.2016 lukien). Ratkaisu on yksimielinen.

____________________________

1 Vastaajayhtiö on käyttänyt vastaanottamisen viivästymisen ohella ilmaisuja työn tarjoamisen viiveen päättyminen ja työnantajan maksuviivästys. Hovioikeuden näkemyksen mukaan näillä kaikilla ilmaisuilla on kuitenkin tarkoitettu samaa asiaa.

2 Eine Zahlungsklage des Arbeitnehmer ist auch während einer bereits anhängiger Kündigungsschutzklage möglich, Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, 16. painos, s. 1603 ja 2236.

Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.