Helsingin HO 20.12.2016 1834

Saksan lain soveltaminen - Työsopimus - Merimies - Irtisanominen - Työntekijän oikeus korvaukseen

Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio nro 14/19849

Annettu 15.5.2014

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Kantaja

A, Saksan kansalainen

Vastaaja

Baltic SF VII Ltd., Nicosia, Kypros

Vireille 8.5.2009

Käräjäoikeuden aikaisemmat ratkaisut

Käräjäoikeus on 10.1.2012 päättänyt, että kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, paitsi niiltä osin kuin Saksan lain pakottavat säännökset antavat kantajalle Suomen lakia paremman suojan.

Käräjäoikeus on 13.12.2012 päättänyt, että käräjäoikeus antaa välituomion eräistä kantajan vaatimuksista.

Käräjäoikeus on 26.3.2013 välituomiossaan päättänyt, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain 613a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Ltd.:lle. Kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on 15.5.2013 päätöksellään hylännyt vastaajan väitteen siitä, että kantajan olisi tullut asetetussa määräajassa esittää selvityksensä ansioistaan suomen kielellä.

Käräjäoikeus on 21.8.2013 hylännyt vastaajan editiovaatimuksen.

Asian tausta

Kantaja on työskennellyt Superfast VII aluksella, joka purjehti Hangon ja Rostockin välillä vuosina 2001-2006. Alus myytiin 21.3.2006 AS Tallink Gruppille, joka otti aluksen käyttöönsä liikennöintiään varten ja perusti sille kyproslaisen alusyhtiön Baltic SF VII Ltd.:n. Alus oli kaupan jälkeen liputettu Viroon.

Kantaja on irtisanottu aluskauppojen johdosta, koska varustamolla ei kaupan jälkeen ollut edellytyksiä tarjota kantajalle työtä.

KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantajan jo aikaisemmin ratkaistut vaatimukset on selostettu aikaisemmissa päätöksissä ja välituomiossa.

Kantajalle ei ole maksettu palkkaa heinäkuusta 2006 lukien. Tässä tuomiossa ratkaistaan kysymys kantajan saamatta jääneen palkan määrästä.

Kantaja on vaatinut korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 6.186,93 euroa, vuodelta 2007 16.770,99 euroa, vuodelta 2008 16.188,41 euroa, vuodelta 2009 16.755,97 euroa, vuodelta 2010 17.064,88 euroa, vuodelta 2011 8.477,20 euroa, vuodelta 2012 11.127,52 euroa ja ajalta tammi-syyskuu 2013 9.391,95 euroa, kaikki määrät viivästyskorkoineen ja oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

Kanne voidaan ratkaista vasta, kun työnantajan viivästys on lakannut. Saksan siviililain 615 §:n mukaan korvausvaatimuksen on perustuttava todelliseen vahinkoon. Sama on voimassa Suomen lain mukaan. Kantajien vaatimuksesta on vähennettävä tulo, jonka kantaja on ansainnut työsuhteen päättymisen jälkeen muun työnantajan palveluksessa ja kantajan on näytettävä toteen vahingon määrä.

Kantajan esittämä kirjallinen todistelu oli osittain puutteellista. Kantaja oli myötävaikuttanut vahinkoon kieltäytymällä ottamasta vastaan 1.000 euron kuukausipalkkaista työtä. Vaatimus tulee hylätä ainakin tältä osin (87 kk x 1.000 € =) 87.000 euron osalta.

Mahdollinen ansionmenetys tulee laskea siihen saakka, kunnes viivästyminen lakkaa, eikä vuosittain.

TODISTELU

Kantaja

Henkilötodistelu

1. Kantaja puhelimitse kuultuna todistelutarkoituksessa

2. LN

Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan tuloista irtisanomisen jälkeisenä aikana

2. Landesarbeitsgericht Dusseldorf n ratkaisu 6.5.2010

3. Arbeitsgericht BerluTn ratkaisu 5.5.2004

Vastaaja

Henkilötodistelu

1. GH

Kirjalliset todisteet

1. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 24.8.1999

2. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 22.11.2005

3. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 16.5.2012

4. Arbeitsgaricht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Tuomiolauselma

Vastaaja Baltic SF VII Ltd. velvoitetaan maksamaan kantajalle A:lle korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 6.186,93 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2007 lukien, vuodelta 2007 16.516,12 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2008 lukien, vuodelta 2008 16.188,41 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2009 lukien, vuodelta 2009 16.755,97 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2010 lukien, vuodelta 2010 17.064,88 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2011 lukien, vuodelta 2011 8.477,20 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2012 lukien, vuodelta 2012 11.127,52 euroa j a sille korkolain 4 § :n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 1.1.2013 lukien ja ajalta tammisyyskuu 2013 9.391,95 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa tämän tuomion antamispäivästä lukien. Vaatimus vuodelta 2007 on hylätty enemmälti.

Käräjäoikeus on aikaisemmin 26.3.2013 Saksan lakia soveltaen velvoittanut uuden alusyhtiön maksamaan kantajalle korvausta saamatta jääneestä palkasta. Käräjäoikeus toteaa selvennyksenä, että tämä kantajalle kuuluva oikeus jatkuu edelleen siihen saakka, kunnes vastaaja on palkannut kantajan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen hänen irtisanomistaan tai kunnes vastaaja on tarjonnut kantajalle hänen palkkaamistaan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja kantaja on kieltäytynyt tarjouksesta tai kantaja saavuttaa irtisanotussa työsuhteessa laillisesti noudatettavan eläkeiän tai hänen oikeutensa palkkaukseen päättyy lain mukaan muutoin.

----------------------------------------

Perustelut

Kantaja säilyttää työsuhteensa ja saa palkkansa siltä ajalta, jolloin hänen irtisanomisensa on tullut voimaan ja siitä edelleen niin kauan kuin työsuhde jatkuu. Kantajalla on työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

Kanteen oikea-aikaisuus

Vastaaja on pitänyt kannetta ennenaikaisena, koska työllistämisen viivästyminen ei ole päättynyt.

Käräjäoikeus toteaa, että kanne voidaan nostaa, kun saatava on erääntynyt ja sen maksaminen on viivästynyt. Kanne ei ole ennenaikainen.

Näyttötaakasta

Vastaaja on kiistänyt kantajan esittämän näytön tuloistaan riittämättömänä. Suomen lain mukaan oikeudella on vapaa todisteiden harkintavalta, mikä pitää sisällään myös harkintavallan näytön riittävyydestä kussakin tapauksessa. Saksan oikeuden osalta asiassa esitetyssä Dusseldorfin osavaltion työoikeuden ratkaisussa 6.5.2010 oikeus on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä Saksan lain edellyttävän, että oikeuden on oltava vakuuttunut esitettävien tosiasiallisten todisteiden oikeellisuudesta. Oikeuden vakuuttuneisuus ei edellytä ehdottoman pitävää varmuutta eikä "varmuutta lähestyvää todennäköisyyttä", vaan käytännön elämässä tavanomaista varmuusastetta, joka tuntuu hälventävän jäljelle jääneet epäilykset.

Tässä asiassa kantaja on esittänyt vuosilta 2006-2011 työvoimaviranomaisen päätöksiä ja sen jälkeen palkkatodistuksia sekä verotustodistuksia. Kantajaa on kuultu puhelimitse saksaksi. Oikeuden puheenjohtaja on kuulemisen aluksi saksan kielellä muistuttanut kantajaa totuudessa pysymisen velvollisuudesta.

Kantaja on kertonut olleensa irtisanomisen jälkeen työtön vuoteen 2011 saakka, jolloin hän oli kouluttautunut vuokra-auton kuljettajaksi.

Kantajan tulonmuodostus on esitetyn kirjallisen todistelun mukaan vuosina 2006 - 2011 muodostunut työttömyyskorvauksesta, josta on esitetty lähes aukoton selvitys. Kantaja on saanut työttömyyskorvausta vuonna 2006 3.962,07 euroa, vuonna 2007 8.484,51 euroa, vuonna 2008 8.802,75 euroa, vuonna 2009 7.582,99 euroa (syyskuun selvitys puuttuu), vuonna 2010 7.803,75 euroa ja ajalla 1.1.-31.3.2011 2.074,59 euroa. Summat eroavat jonkin verran kantajan laskelmassa esitetyistä luvuista. Siltä osin kuin kantaja on ilmoittanut saaneensa tuloa edellä mainittua enemmän hänen vaatimuksensa on hyväksytty laskelman pohjaksi. Vuonna 2007 kantaja on esitetyn selvityksen nojalla saanut 8.484,51 euroa, jolloin ansionmenetykseksi muodostuu 16.516,12 euroa.

Vuonna 2011 kantaja on työllistynyt uuteen ammattiin. Tältä osin vuosilta 2011 -2013 esitetty, vaikkakin jossain määrin aukollinen selvitys on hyväksyttävissä.

Käräjäoikeus toteaa kantajan näyttäneen toteen väitteensä ansiotasostaan irtisanomisen jälkeen.

Oikeus kieltäytyä uudesta työstä

Kantaja on kertonut häntä kuultaessa, että hän ei ollut ottanut vastaan uutta työtä, koska kaikista tarjotusta työstä olisi maksettu palkkaa vain noin tuhat euroa kuukaudessa. Vastaaja on väittänyt kantajan kieltäytyneen ilman hyväksyttävää syytä vastaanottamasta toista työtä ja tämän vuoksi itse aiheuttaneensa itselleen vahinkoa, jota vastaajan ei tule velvoittaa korvaamaan.

Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden ratkaisun 5.5.2004, jossa työstä kieltäytymisen vaikutuksia on arvioitu oikeuskäytännön ja oikeustieteellisen kirjallisuuden valossa. Pääsäännön mukaan korvauksesta on vähennettävä työntekijän ansaittavissa ollut ulkopuolinen ansio, jos tämä on vilpillisesti jätetty vastaanottamatta.

Oikeustapauksen ja siinä viitatun lähdeaineiston valossa kysymys hyväksyttävästä syystä olla ottamatta vastaan muuta työtä on ratkaistava tapauskohtaisesti. Työntekijän vapaus valita työpaikkansa on otettava huomioon. Tulkinta ei saa johtaa siihen, että työntekijä pakotetaan ottamaan vastaan työpaikka, jota hän ei kaikkia seikkoja koskevan kohtuullisen arvioinnin jälkeen ottaisi vastaan. Toisaalta on otettava huomioon työntekijän velvoite minimoida vahingot. Toinen työ on hyväksyttävissä, jos se vastaa työntekijän tietämystä, kykyä ja kokemusta sekä hänen aiempaa asemaansa. Hyväksyttävyysperusteita ovat muun muassa palkkion muoto, työajat, ylityötuntien määrä, sosiaalietuuksien laatuja määrä, työn vaarallisuus ja työn suorittamispaikka. Työntekijän ei periaatteessa tarvitse ottaa vastaan täysin erityyppistä, varsinkaan vähempiarvoista tehtävää. Vakituisen uuden työsuhteen vastaanottaminen saattaa olla pitkän irtisanomisajan vuoksi mahdotonta, koska työntekijä ei voi nopeasti palata entisen työnantajan palvelukseen.

Työntekijä hylkää vilpillisesti ulkopuolisen esittämän työtilaisuuden, jos hän torjuu tahallisesti ja perusteettomasti työtarjouksen ja hänen voidaan katsoa työllistymisen viivästyessä pysyttelevän työttömänä, vaikka hänen tiedossaan ovat kaikki objektiiviset seikat eli työmahdollisuus, työn hyväksyttävyys ja työnantajalle aiheutuvat kielteiset seuraukset. Tämä edellyttää työntekijän tahallista toimintaa, pelkkä tuottamuksellisuus tai törkeä luottamuksellisuus eivät riitä. Hyväksyttävissä olleen ulkopuolisen työtilaisuuden tahallinen hylkääminen johtaa kantajan vaadeoikeuden pienentymiseen.

Kantajan palkka aluksella on ollut noin 2.000 euroa. Tarjotusta työstä olisi maksettu puolet tuosta palkasta. Kertomuksesta ei tarkemmin selviä minkälaista työtä kantajalle olisi tarjottu. Vastaajan vaatima kuukausittainen vähennys tulisi kysymykseen vain niinä kuukausina kuin työstä on kieltäydytty.

Työvoimaviranomainen on maksanut kantajalle työttömyyskorvausta vuodesta 2006 vuoteen 2011. Hyväksyessään maksatuksen viranomainen on samalla tarkastanut tai ainakin hyväksynyt sen, että kantaja on vilpittömästi hakenut hänelle soveliasta työtä. Tuhannen euron kuukausipalkasta kantaja olisi saanut nettona suurin piirtein sen mitä hän on saanut työttömyyskorvausta.

Käräjäoikeus ei tässä tapauksessa hyväksy vastaajan väitettä työstä osaksikaan kieltäytymisestä.

Ansiotulon laskentatapa

Asianosaiset ovat eri mieltä, miten irtisanomisen jälkeinen työtulo muulta työnantajalta tai sosiaaliavustus otetaan huomioon vastaajan maksettavaksi mahdollisesti tuomittavan määrän vähennyksenä. Kantajan mukaan muualta saatu tulo on laskettava vuosittain ja vastaajan mukaan koko vaatimuksen ajalta. Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden 5.5.2004 antaman ratkaisuin ja Dusseldorfin osavaltion työoikeuden 6.5.2010 antaman ratkaisun, joissa on todettu, että vastoin liittotasavallan työoikeuden oikeuskäytäntöä laskelmia on tarkasteltava jaksoittain (pro rata temporis).

Vastaaja on esittänyt Saksan liittovaltion työtuomioistuimen ratkaisuja (BAG 22.11.2005 ja BAG 16.5.2012), joiden mukaan tarkastelussa otetaan huomioon koko viivästymisen aika. Tapauksissa viivästyminen on päättynyt ennen tuomioita. Oikeus on todennut, että muualta saatu ansio lasketaan mukaan (päättyneen) vastaanottamisviiveen koko aikaa koskevaan korvaukseen. Vaikka omaksuttua kantaa on kritisoitu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa, tuomioistuin on pitänyt kiinni kannastaan ja erityisesti perustellut sitä ensinnäkin lain sanamuodolla, joka ei anna tukea kummallekaan kannalle. Toiseksi kokonaislaskenta vastaa mukaan laskemista koskevan säännöksen henkeä ja tarkoitusta ja tämä takaa, että työntekijä ei vastaanotto viiveen perusteella pääsääntöisesti saa enempää eikä vähempää kuin mitä sovittu korvaus on. Työntekijän ei tule voida saada vastaanottamisen viivästymisen aikana muualta työpalkkaa ilman, että tämä tulisi täysimääräisesti työnantajan hyväksi. Myös kokonaislaskentaan liittyvät, vielä päättymättömän vastaanottamisviiveen kohdalla ilmenevät laskentavaikeudet kuten myös vero- ja sosiaalivakuutusoikeudelliset ongelmat ovat paremmin ratkaistavissa kuin ne, jotka syntyvät mukaan laskennassa jaksojen mukaan, mikäli tilitysjaksot eivät istu yhteen tai jos ilmenee erilaisia erikoismaksuja.

Vastaajan esittämässä ratkaisussa BAG 24.8.1999 on todettu muun ansion täydellisen laskemisen kokonaisuudessaan mukaan edellyttävän Saksan siviililain 615 §:n 2 lauseen mukaan säännönmukaisesti vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Vasta päättynyt vastaanottamisen viive mahdollistaa työntekijälle työnantajan suhteen kuuluvien palkkavaatimusten ja palvelusten muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan.

Käräjäoikeus toteaa esitettyjen oikeustapausten käsitelleen tapauksia, joissa viivästyminen on päättynyt tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa viivästyminen on jatkunut useita vuosia, eikä vastaaja ole päättänyt sitä, vaikka käräjäoikeus on sen siihen välituomiossa velvoittanut. Tällaisessa tapauksessa työntekijällä on oikeus saada tuomio tähänastisen viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, vaikka viivästymisen yhä jatkuessa myöhemmistä korvauksista joudutaan mahdollisesti nostamaan uusia kanteita. Työnantajalla on milloin tahansa mahdollisuus lopettaa viivästyminen.

Käräjäoikeus hyväksyy kantajan vaatimuksen, että viivästymistä on tarkasteltava vuosi kerrallaan. Tämä on selkeä vaatimus, koska verotus vahvistetaan lopullisesti vuosittain. Kantajalla on oikeus myös viivästyskorkoon ainakin vuosittain, minkä vuoksi korvaus on joka tapauksessa laskettava vuosittain. Viivästyskoron tuomitseminen vasta vaatimusten viimeisestä ajankohdasta lukien toisi vastaajalle kohtuutonta etua sen pitkittäessä oikeudenkäyntiä.

Kantajan tapa vaatia korvausta jaksottain on yhdenmukainen palkanmaksussa tavanmukaisena käytetyn perioodisuuden kanssa.

Oikeudenkäyntikulut

--------------------------------------------------

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

Saksan siviililain (BGB) 613a ja 615 §

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Räsänen, Björn Hellman ja Tarja Ryhänen-Dahlman. Ratkaisu on yksimielinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2016

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Valittajat ja vastapuolet

Baltic SF VII Limited

A

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2014 ja 20.3.2015 hylännyt Baltic SF VII Limited -yhtiön täytäntöönpanokieltoa koskevat pyynnöt.

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään 14.9.2015 päättänyt, että sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella asiassa työsopimukseen sovellettava laki on lakiviittauksen puuttuessa Saksan laki (I vaihe).

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään tuomiollaan 12.2.2016 vahvistanut, että A:n työsuhdetta ei ole pätevästi irtisanottu Superfast Ferries S.A.:n 8.5.2006 päivätyllä irtisanomisilmoituksella tai myöskään Superfast EPTA Maritime Companyn irtisanomisilmoituksella 4.7.2006. Hovioikeus on samoin käräjäoikeuden tuomion hyväksyen vahvistanut, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain (BGB) 613 a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Limitedille sekä että kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen (II vaihe).

Hovioikeus on 18.5.2016 oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla korjannut tuomiolauselmassa olleen kirjoitusvirheen (II vaihe).

Hovioikeus on 1., 2., 4., 8., 9. ja 24.3. sekä 14.4.2016 toimittanut tässä asian III vaiheessa pääkäsittelyn.

Valitukset

Baltic SF VII Limited on vaatinut,

- että A:n (kantajan) vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta hylätään kokonaan tai ainakin siltä osin kuin yhtiö on velvoitettu maksamaan korvausta ajalta ennen 26.3.2013. Lisäksi yhtiö on vaatinut,

- että joka tapauksessa tuomittua korvausta alennetaan vuosilta 2006 - 2010 ensisijaisesti 47.902,81 euroon tai toissijaisesti 58.502,81 euroon,

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen, tai

- että yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan, ja

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Kanteen oikea-aikaisuus

Korvauksen määrää ei Saksan korkeimman työtuomioistuimen (Bundesarbeitsgericht, BAG) mukaan voitu laskea ennen kuin työnantajan maksuviivästys oli päättynyt ja näin ollen myöskään korvausta ei voitu ennen tätä määrätä maksettavaksi. Työnantaja voitiin tuomita maksamaan korvausta vasta kun oli lopullisesti tiedossa, oliko työntekijä kärsinyt vahinkoa maksuviivästyksen vuoksi.

Ansiotulon laskentatapa

Korvauksen määrä tuli tässä tilanteessa laskea kokonaisuutena yhtiön koko maksuviivästyksen ajalta (BAG 22.11.2005 1 AZR 407/04). Saksan lain mukaan maksuviivästys päättyi, kun työnantaja otti irtisanotun työntekijän takaisin palvelukseensa tai tarjosi irtisanotulle työntekijälle työtä, mutta työntekijä kieltäytyi työtarjouksesta tai työsuhde muutoin päättyi laillisesti. Jos työntekijä oli irtisanomisen jälkeen ansainnut kokonaisuutena enemmän kuin hän olisi ansainnut ilman irtisanomista, hänellä ei ollut rikastumiskiellon johdosta oikeutta saada työsuhteen irtisanoneelta työnantajalta korvausta menetetyistä palkkatuloista.

Korvauksen määrä

A:n vaatiman ansionmenetyksen määrä oli jäänyt näyttämättä eikä hänellä ollut oikeutta korvaukseen. Esitetty tuloselvitys oli aukollinen vuosilta 2011 - 2013.

A oli vilpillisesti jättänyt hakematta työtä, josta hän olisi voinut ansaita enemmän kuin työttömänä olleessaan. Hän olisi voinut ottaa vastaan tarjotun työn ja samaan aikaan hakea soveliaampaa työtä. Näin hän olisi rajoittanut itselleen aiheutunutta vahingon määrää. Sitä, mitä Saksan työvoimaviranomainen oli mahdollisesti pitänyt hyväksyttävänä menettelynä, ei voitu pitää perusteena A:lle maksettavaksi määrättävän korvauksen määrää arvioitaessa.

Ei ollut uskottavaa, ettei A olisi saanut työtä, josta olisi ansainnut enemmän kuin 1.000 euroa kuukaudessa. Ottaen huomioon muiden irtisanottujen merimiesten työllistyminen, tarjolla olleen työn kuukausipalkan määränä oli pidettävä vähintään 1.200 euroa. Näin ollen A olisi ansainnut vuonna 2006 6.000 euroa ja vuosina 2007 - 2010 yhteensä 57.600 euroa, eli yhteensä 63.600 euroa. Mikäli laskennan perusteena käytettäisiin A:n ilmoittamaa 1.000 euron kuukausipalkan määrää, olisi hän ansainnut vuosina 2006 - 2010 yhteensä 53.000 euroa. A:n ansiotulot yhtiön palveluksessa olisivat olleet vuosina 2006 - 2010 yhteensä 111.502,81 euroa. Näin ollen maksettavaksi tuomittua korvausta tuli alentaa ensisijaisesti 47.902,81 euroon ja toissijaisesti 58.502,81 euroon.

A:n tuloselvitys oli lisäksi esitetty ainoastaan saksan kielellä, joka ei ollut prosessikieli.

Kohtuullistaminen

Aluskaupan aikana 21.3.2006 Baltic SF VII Limitedillä ei ollut ollut mitään oikeudellista tai muutakaan perustetta arvioida, että yhtiön ja Superfast EPTA Maritime Companyn välisessä aluskaupassa olisi ollut kysymys liikkeenluovutuksesta, joka voisi johtaa A:n ja muiden irtisanottujen merimiesten työllistämisvelvollisuuteen. Tästä johtuen oli kohtuutonta, että yhtiö olisi velvollinen maksamaan korvausta A:lle käräjäoikeuden välituomiota edeltävältä ajalta. Yhtiön korvausvelvollisuuden tuli rajoittua käräjäoikeuden välituomion 26.3.2013 jälkeiseen aikaan päättyen vastaanottamisen viivästymisen päättymiseen.

A on vaatinut,

- että Baltic SF VII Limitedin maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan, ja

- että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Vaadittu oikeudenkäyntikulujen määrä oli oikea ja kohtuullinen.

Vastaukset

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Kanteen oikea-aikaisuus

Kanne ei ollut ennenaikainen. Korvauskanne voitiin nostaa ja ratkaista, kun saatava oli erääntynyt ja sen maksaminen oli viivästynyt. Yhtiön maksuviivästys ei ollut päättynyt. Yhtiö ei voinut vedota omaan vilpilliseen menettelyynsä perusteena sille, että A:n korvausvaatimusta ei olisi voitu vielä ratkaista.

Ansiotulon laskentatapa

A:n kärsimän ansionmenetyksen määrä laskettiin vertaamalla niitä bruttotuloja, jotka hän oli ansainnut irtisanomisen jälkeen niihin bruttotuloihin, jotka hän olisi saanut ilman irtisanomista. Saksan laki ei sisältänyt säännöksiä siitä, tuliko vertailu tehdä ajanjaksoittain vai koko työllistymisen viivästymisen ajalta. Saksalaisessa oikeuskäytännössä tuomioistuimet olivat suorittaneet vertailun ajanjaksoittain, kun siihen oli katsottu olleen syytä (Landesarbeitsgericht Düsseldorf 6.5.2010 - 13 Sa 70/10, Berliinin työoikeus 5.5.2004 (7 Ca 32770/03)). Tarkasteleminen vuositasolla oli perusteltua tässä tapauksessa, koska se johtaa kohtuulliseen lopputulokseen.

Korvauksen määrä

A oli irtisanomisen jälkeen ollut työtön vuoteen 2011 saakka, jolloin hän oli kouluttautunut vuokra-auton kuljettajaksi. Hän tulonsa olivat olleet pienemmät kuin jos hän olisi ollut yhtiön palveluksessa.

Aukottoman näytön esittäminen ei ollut välttämätöntä, vaan tuomioistuimella oli harkintavaltaa näytön riittävyydestä. A oli esittänyt palkkakuitit lähes jokaiselta kuukaudelta vuosien 2011 - 2013 osalta. Muilta osin A oli uskottavasti kertonut ansiotuloistaan.

A:n 1.000 euron kuukausipalkka oli vastannut jotakuinkin sitä, mitä hän oli saanut työttömyyskorvauksena. Näin ollen työn vastaanottaminen ei olisi juurikaan lisännyt hänen ansiotulojaan ja siten vähentänyt hänen kärsimäänsä vahinkoa. Saksalaisen oikeuskäytännön mukaan työntekijän ei periaatteessa tarvinnut ottaa vastaan täysin erityyppistä, varsinkaan vähempiarvoista tehtävää. Muiden irtisanottujen merimiesten yleisestä tai keskimääräisestä palkkatasosta ei voitu tehdä päätelmiä yksittäisen merimiehen saatavilla olevasta ansiotasosta. Joka tapauksessa yhtiöllä oli ollut näyttötaakka siitä, että A olisi saanut työtarjouksia, joiden perusteella hän olisi ansainnut enemmän.

Baltic SF VII Limited on lausumillaan perusteilla vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu puhelimitse todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina LN:aa ja GH:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan kantajalle korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 6.186,93 euroa, vuodelta 2007 16.516,12 euroa, vuodelta 2008 16.188,41 euroa, vuodelta 2009 16.755,97 euroa, vuodelta 2010 17.064,88 euroa, vuodelta 2011 8.477,20 euroa, vuodelta 2012 11.127,52 euroa ja ajalta tammi-syyskuu 2013 9.391,95 euroa, kaikki määrät korkoineen. Kaiken kaikkiaan yhtiö on velvoitettu korvaamaan A:lle ansionmenetyksestä 101.708,98 euroa korkoineen. Muilta osin kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta on hylätty. Lisäksi yhtiö on velvoitettu suorittamaan kantajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 10.000 euroa korkoineen. Kantajalla on katsottu olevan työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

2. Asiassa on yhtiön valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, onko kanne ennenaikainen, kun korvausta ansionmenetyksestä on vaadittu ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, toiseksi siitä, onko A:n vaatima ansionmenetys näytetty, ja lisäksi siitä, onko työntekijän vaatimusta ansionmenetyksen korvaamisesta kohtuullistettava. Asiassa on kysymys molemmin puolin myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

3. Asiassa on sovellettava Saksan lakia. Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy saksalaisten tuomioistuinten kysymyksenasetteluun liittyviä ratkaisuja suomenkielisine käännöksineen. Hovioikeus on perehtynyt lisäksi tarpeellisilta osin Saksan lakiin ja saksalaiseen oikeuskirjallisuuteen.

4. Asiassa on kuultu saksalaisia asianajajia LN:aa ja GH:ta. Todistajat ovat kertoneet hovioikeudessa käsityksiään Saksan oikeuden sisällöstä III vaiheessa ratkaistaviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen todistajien kertomuksista ei ole tullut esiin mitään sellaista erityistä, joka ei kävisi ilmi hovioikeuden tiedossa olevasta Saksan laista, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että mainitut todistajat eivät ole ulkopuolisia asiantuntijoita, koska molemmat ovat jollakin tavalla olleet mukana asian oikeudellisissa selvittelyvaiheissa.

5. Hovioikeus huomauttaa jo näin aluksi, ettei se anna merkitystä yhtiön väitteelle siitä, että kantajan esittämä tuloselvitys olisi puutteellinen aineiston saksankielisyyden takia. Asia liittyy laajaan kokonaisuuteen, jossa 38 kantajaa on esittänyt vaatimuksia Saksan lakiin vedoten. Asiaa on käsitelty eri vaiheissa useiden vuosien ajan ja kansainvälisiin asioihin perehtyneillä asianosaisten asiamiehillä on ollut mahdollisuudet ottaa selkoa tästä saksankielisestä aineistosta. Yhtiö on kansainvälistä meriliikennettä harjoittava varustamo, joka on tässä oikeudenkäynnissä tarkoitetulla aluksella harjoittanut matkustajaliikennettä myös Saksasta käsin. Aineisto käsittää pääasiallisesti numerotietoa eikä tekstin ymmärtäminen tai kääntäminen ole voinut olla työlästä. Kysymys on sitä paitsi enemmän saksankielisten oikeudellisten termien merkityssisällön ymmärtämisestä kuin tekstin vieraskielisyydestä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on lisäksi ollut koko ajan saksankielinen tulkki paikalla ja käytettävissä.

Taustaa

6. Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

7. Saksan siviililain (BGB) 615 §:ssä on säädetty, että jos palveluun oikeutettu (työnantaja) viivästyy palvelun vastaanottamisessa, palvelun suorittamiseen velvoitettu (työntekijä) on oikeutettu vaatimaan viivästymisen johdosta suorittamatta jääneestä palveluksesta sovitun vastikkeen. Vastikkeesta on kuitenkin pykälän 2 virkkeen mukaan vähennettävä, mitä velvoitettu on palvelun suorittamatta jäämisen vuoksi säästänyt tai mitä hän on muualla ansainnut tai mitä hän on jättänyt vilpillisesti (böswillig) ansaitsematta.

8. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:ssä on vastaavasti irtisanomistapauksia silmällä pitäen säädetty, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun vuoksi jatkuu, työntekijän on vähennettävä työnantajalta saamatta jääneestä tulosta 1) se määrä, jonka hän on ansainnut muualla, 2) se määrä, jonka hän olisi voinut hankkia, jollei hän olisi vilpillisesti laiminlyönyt vastaanottaa kohtuullista muuta työtä sekä 3) se lainkohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen suoritus, joka hänelle on työttömyyden vuoksi jo maksettu. Irtisanomissuojalain (KschG) säännös syrjäyttää erityissäännöksenä Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen säännöksen. Tähän asiaan vaikuttavaa eroa näillä kahdella lainkohdalla ei ole.

Kanteen ennenaikaisuus

9. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantajan maksuvaatimus ennenaikainen. Vastaajayhtiö on väittänyt, että suoritustuomiota ei voida antaa, koska vastaanottamisen viivästyminen ei ole päättynyt.1 Vastaajayhtiön mukaan näet vasta vastaanottamisen viivästymisen päättyminen mahdollistaa ansionmenetyksen ja työntekijän palvelujen muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan. Kantaja puolestaan katsoo, että estettä korvausvaatimuksen ratkaisemiselle ei ole.

10. Kanteen mahdollinen ennenaikaisuus liittyy olennaisesti Saksan aineelliseen irtisanomissuojajärjestelmään ja siten työntekijän oikeutta vaatia kanteella hyvitystä irtisanomisen vuoksi on syytä tarkastella ainakin lähtökohtaisesti Saksan lainsäädännön perusteella. Näin on siitäkin huolimatta, että joitakin yksittäisiä prosessioikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi osaratkaisun oikeusvoimasta saatetaan arvioida Suomessa toisella tavalla.

11. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Saksan siviililaista (BGB) tai irtisanomissuojalaista (KschG) ei ilmene, että ansionmenetyksen korvaamista koskeva kanne voitaisiin ratkaista vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännöstäkään tällaista estettä ei ole pääteltävissä. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erikseen todettu, että työntekijä voi esittää maksuvaatimuksen myös vireillä olevan irtisanomiskanteen yhteydessä.2 Maksuvaatimuksen esittäminen jo ennen viivästyksen päättymistä saattaa olla tarpeen esimerkiksi jo palkkasaatavan vanhentumisen estämiseksi.

12. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännössä, johon yhtiö on viitannut, korostetaan sinänsä, että muun ansion täydellinen laskeminen kokonaisuudessaan edellyttää säännönmukaisesti työsuorituksen vastaanottamisen viivästyksen päättymistä. Tämä tuomioistuimen toistama kanta koskee kuitenkin vain mahdollisuutta tehdä kokonaislaskelma ansionmenetyksestä ja muualta saaduista ansioista. Jos kantaja vaatii palkkasaatavaansa ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, tässä oikeudenkäynnissä ratkaistaan lopullisesti palkkasaatavan määrä kyseiseltä ajanjaksolta. Muualta saadut ansiot voidaan kokonaisuudessaan ottaa huomioon kuitenkin vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä tehtävässä tilityksessä (29.7.1993 2 AZR, kohta 31). Tässä yhteydessä kokonaislaskelma on tuomioistuimen käyttämän terminologian mukaan siten vasta "väliaikainen".

13. Hovioikeus katsoo, että kanteen ennenaikaisuuskysymyksen kannalta ei sinänsä ole merkitystä sillä, että tässä tapauksessa työnantajan vastaanottoviivästys on kestänyt tavanomaiseen saksalaiseen oikeuskäytäntöön nähden huomattavan pitkän ajan.

14. Estettä maksuvaatimuksen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei voida katsoa olevan myöskään Suomen lain mukaan.

15. Vastaajayhtiön väitettä kanteen ennenaikaisuudesta ei siten voida hyväksyä.

Korvauksen määrä

16. Kantajan yhtiön palveluksessa ennen irtisanomista ansaitseman tulon määrä on riidaton. Riitaa on siitä, onko kantaja vuosina 2006 - 2010 vilpillisesti laiminlyönyt työllistyä ja saada siten työttömyyskorvausta paremmat ansiot ja onko hän esittänyt riittävän luotettavan selvityksen tämän jälkeen saamistaan ansioista.

17. Käräjäoikeus on todennut, että kantajan tulonmuodostus on esitetyn kirjallisen aineiston mukaan vuosina 2006 - 2011 muodostunut työttömyyskorvauksesta, josta on esitetty lähes aukoton selvitys. Käräjäoikeuden mukaan työvoimaviranomainen on maksamalla työttömyyskorvausta tarkastanut tai ainakin hyväksynyt sen, että kantaja on hakenut itselleen sopivaa työtä. Kantaja ei myöskään ole menetellyt sopimattomasti, kun hän ei ole vastaanottanut työtä, josta kuukausipalkka vastaisi nettona suurin piirtein työttömyyskorvausta.

18. Yhtiö on hovioikeudessa toistanut väitteensä siitä, että kantaja on ilman hyväksyttävää syytä jättänyt vastaanottamasta työtä, josta olisi maksettu ainakin 1.200 euron kuukausipalkka. Sillä, miten Saksan työvoimaviranomainen on arvioinut työttömyyskorvauksen maksamisen edellytykset, ei voi olla asiassa ratkaisevaa merkitystä.

19. Kantaja puolestaan on korostanut, että tarjolla olleen, alhaisesti palkatun työn vastaanottaminen ei olisi juurikaan lisännyt kantajan ansiotasoa ja siten vähentänyt yhtiön maksuvelvollisuutta. Kantaja on myös vedonnut siihen, että työntekijän ei tarvitse ottaa vastaan täysin erilaista, etenkään vähempiarvoista työtä.

20. Kantajaa on kuultu hovioikeudessa.

21. Kantaja on kertonut hakeneensa useita työpaikkoja. Useat työnantajat olivat tehneet työtarjouksia, mutta palkkatarjous oli alhainen. Kantaja oli kieltäytynyt ottamasta vastaan tällaisia töitä alhaisen palkan vuoksi. Kantajan mukaan riittävä palkka olisi ollut 1.500 - 2.000 euroa kuukaudessa. Kuulemisessa kantaja ei antanut selvää vastausta siihen kysymykseen, oliko hän kieltäytynyt palkkatarjouksesta, jos se jäi alle 1.500 euron. Kantajan kertomuksesta on toisaalta pääteltävissä, että kantajalle oli tarjottu myös 1.000 euroa ja myös tätä pienempää, jopa 500 - 600 euron palkkaa, josta hän oli ehdottomasti kieltäytynyt.

22. Hovioikeus on voinut havaita tähän samaan kokonaisuuteen kuuluvissa asioissa, että etenkin kouluttamattomien työntekijöiden ansiotaso voi jäädä Saksassa varsin alhaiseksi esimerkiksi Suomeen verrattuna. Hovioikeus toteaa, että kantaja oli työskennellyt ennen irtisanomista laivalla siivoojana. Asiassa ei ole tullut esiin, että hänellä olisi ollut mitään koulutusta. Tähän nähden voidaan olettaa, että hänen mahdollisuutensa omasta mielestään tyydyttävään palkkatasoon eivät ole olleet kovin hyvät.

23. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n 2 kohdan mukaan ansionmenetyksestä on vähennettävä siis se määrä, jonka työntekijä olisi ansainnut, jos hän ei olisi vilpillisesti ("böswillig") laiminlyönyt ottaa vastaan hänelle kohtuuden mukaan sopivaa työtä. Kuten käräjäoikeus on todennut, työntekijä toimii vilpillisesti, jos hän tietoisena objektiivisista seikoista, kuten työnsaantimahdollisuuksista, työn hyväksyttävyydestä ja työnantajalle aiheutuvasta haitasta pysyttelee työttömänä tai jättää ottamatta vastaan työtarjouksen. Työn hyväksyttävyyttä on arvioitava kaikki asiaan liittyvät seikat huomioon ottaen. Saksan oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella merkittävät eroavaisuudet työn sisällössä voivat olla perusteena kohtuuttomuudelle. Työntekijän ei tarvitse suostua selvään työehtojen huononnukseen, jos hän näköpiirissä olevana aikana pystyy työllistymään tarjolla olevaa työtä paremmin ehdoin (Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, s. 1599 - 1600).

24. Hovioikeus katsoo, että mitä pidempään vastaanottamisen viivästyminen on jatkunut irtisanomisasian käsittelyn kestoon liittyvissä syistä, sitä enemmän huomiota on kiinnitettävä myös työnantajan asemaan. Siten jos ilmenee, ettei kantaja kykene saavuttamaan tyydyttävänä pitämäänsä palkkatasoa, on ollut kohtuullista edellyttää, että kantaja ottaa vastaan heikomminkin palkattua työtä. Yksinomaan se seikka, että työntekijän nettopalkka ei juurikaan ylittäisi työttömyyskorvausta, ei voi olla työnantajan näkökulmasta ratkaiseva. Hovioikeus toteaa, että Saksan irtisanomissuojalain (KSchG) 11 §:n 3 kohdan mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan työvoimaviranomaiselle sen maksaman työttömyyskorvauksen. Työttömyyskorvaus ei siis vähennä työnantajan maksuvelvollisuutta.

25. Käräjäoikeus on todennut, että työvoimaviranomainen on maksanut kantajalle työttömyyskorvausta vuosina 2006 - 2011. Käräjäoikeuden mukaan käräjäoikeus on hyväksyessään maksatuksen samalla tarkastanut sen, että kantaja on vilpittömästi hakenut hänelle soveliasta työtä. Hovioikeus pitää tätä käräjäoikeuden, myös saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa (edellä mainittu teos s. 1601) esitettyä kantaa yleisesti ottaen hyväksyttävänä. Toisaalta on niin, että mitä pidemmäksi työttömyys vastaanottamisen viivästymisen aikana muodostuu, sitä enemmän kantajaltakin voidaan edellyttää työllistymistä varten omia ponnistuksia. Kantaja onkin voinut nostaa ansiotasoa kouluttauduttuaan taksinkuljettajaksi.

26. Hovioikeuden käsityksen mukaan kantajalta on voitava kohtuuden mukaan edellyttää, että hän vuodesta 2007 alkaen työllistyy työssä, josta hänelle maksetaan vähintään 1.000 euron kuukausipalkka. Tämän vuoksi on perusteltua määrätä ansionmenetys siten, että yhtiöltä saamatta jääneestä palkasta vähennetään muualta saatuna ansiona - sen todellisesta määrästä riippumatta - vuosilta 2007 - 2010 vuosittain 12.000 euroa. Käräjäoikeuden ratkaisua on vastaavasti muutettava. Muilta vuosilta vähennys on tehtävä käräjäoikeuden määräämällä tavalla.

27. Yhtiö on myös tässä asiassa vedonnut siihen, että kantajan muualta saamat ansiot tulisivat ottaa huomioon koko siltä ajalta, jona yhtiö on viivästynyt kantajan työsuoritusten vastaanottamisessa (kokonaislaskentaperiaate), eikä vain kunakin kalenterivuonna saaduista ansioista. Tässä asiassa kantaja ei ole minään kalenterivuonna saanut muualta enempää ansioita kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Merkitystä ei ole siten sillä, noudatetaanko yhtiön vaatimalla tavalla kokonaislaskentaperiaatetta, vai otetaanko muualta saadut ansiot huomioon kantajan vaatimalla tavalla vain erikseen kultakin kalenterivuodelta. Yhtiö ei ole vaatinut erikseen sen vahvistamista, että kokonaislaskentaperiaatetta tulisi noudattaa myöhemmin kantajan mahdollisesti vaatiessa korvausta ansionmenetyksestä vastaanottamisen viivästymisen jatkuessa. Hovioikeus selvyyden vuoksi ilmaisee käsityksenään, että se ei olisi voinut antaa tässä oikeudenkäynnissä vahvistustuomiota tulevaan oikeussuhteeseen mahdollisesti vaikuttavasta oikeuskysymyksestä.

Korvausmäärien kohtuullistaminen

28. Yhtiö on vaatinut, että ansionmenetyksen korvausvelvollisuutta olisi kohtuullistettava. Yhtiö vetoaa erityisesti oikeudenkäynnin kestoon ja poikkeuksellisuuteen, siihen, että kantaja oli pannut asian vireille väärässä valtiossa, sekä yhtiön odottamattomaan vastuuseen sekä vilpittömyyteen aluskaupassa. Yhtiö esittää sovittelun toteuttamista varten useita vaihtoehtoja siitä, mitä ajankohtaa edeltävältä ajalta vaatimukset tulisi hylätä: hovioikeuden II vaiheen tuomio 12.2.2016, käräjäoikeuden vastaavan vaiheen välituomio 26.3.2013, Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen yleistoimivaltaa koskeva ratkaisu 24.9.2009 taikka kanteiden nostaminen Suomessa 8.5.2009.

29. Hovioikeus toteaa, että se on soveltanut asiassa sopimussuhteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella Saksan pakottavaa lakia työntekijän irtisanomissuojasta. Hovioikeus tähdentää, että yhtiön vaatimus ei tarkoita oikeustoimen tai sen ehdon kohtuullistamista vaan laissa säädetyn oikeusseuraamuksen lieventämistä työnantajan hyväksi kohtuussyistä. Yhtiö ei ole osoittanut perustetta, jolla Saksan lain mukaisesti tehottoman irtisanomisen laissa säädetyistä oikeusseuraamuksista voitaisiin näin poiketa yhtiön esittämistä syistä. Hovioikeuden tiedossakaan ei ole sellaista perustetta.

30. Yhtiön vaatimus korvausmäärän kohtuullistamisesta on siten hylättävä.

Uuden työsuhteen merkitys

31. Saksan irtisanomissuojalain 12 §:ssä säädetään, että jos työsuhde tuomioistuin ratkaisun johdosta jatkuu, mutta työntekijä on aloittanut välissä uuden työsuhteen, hän voi viikon kuluessa ratkaisun lainvoimaiseksi tulosta työnantajalle tekemällään ilmoituksella kieltäytyä jatkamasta aikaisempaa työsuhdetta. Työsuhde päättyy tämän ilmoituksen vastaanottamisella. Jos työntekijä käyttää tätä kieltäytymisoikeuttaan, hänellä on oikeus vaatia ansionmenetyksen korvaamista vain siihen asti, kun hän on aloittanut uuden työsuhteen. Lain 11 §:ää on vastaavasti sovellettava.

32. Erityisen irtisanomisoikeuden tarkoituksena on ratkaista normikollisio, joka johtuu siitä, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n perusteella työntekijän on otettava vastaan muuta työtä, mutta välttyäkseen sopimusrikkomukselta palattava vanhan työnantajan palvelukseen, jos tuomioistuin katsoo työsuhteen jatkuvan. Lainkohta koske vain uutta työsuhdetta mutta ei sitä, että työntekijä on ryhtynyt harjoittamaan yritystoimintaa.

33. Hovioikeus on ottanut pääkäsittelyssä keskusteltavaksi sen, mikä merkitys Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:llä voi olla tässä asiassa.

34. Hovioikeus toteaa, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:n soveltaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun selviää, käyttääkö kantaja erityistä irtisanomisoikeuttaan sen jälkeen, kun ratkaisu irtisanomisen tehottomuudesta on tullut lainvoimaiseksi. Jos kantaja tätä irtisanomisoikeuttaan käyttää, ja hänen työsuhteensa on alkanut jo ennen tässä kanteessa tarkoitettua ajankohtaa, yhtiö voi tällöin tämän tuomion estämättä vedota mainitun pykälän 3 virkkeen säännökseen siitä, miltä ajalta ansionmenetystä voidaan tässä tilanteessa vaatia.

Oikeudenkäyntikulut

----------------------------------------------

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Baltic SF VII Limited velvoitetaan suorittamaan käräjäoikeuden tuomitsemien korvausmäärien asemesta A:lle korvauksena ansionmenetyksestä vuodelta 2007 13.000,63 euroa, vuodelta 2008 13.000,63 euroa, vuodelta 2009 13.000,63 euroa ja vuodelta 2010 13.000,63 euroa, kaikki määrät käräjäoikeuden määräämine korkoineen.

Vuosilta 2006, 2011, 2012 ja 2013 käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

---------------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko ja hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Valmistelija Päivi Risikko (30.9.2016 asti) ja Karri Tolttila (1.10.2016 lukien). Ratkaisu on yksimielinen.

_________________________________

1 Vastaajayhtiö on käyttänyt vastaanottamisen viivästymisen ohella ilmaisuja työn tarjoamisen viiveen päättyminen ja työnantajan maksuviivästys. Hovioikeuden näkemyksen mukaan näillä kaikilla ilmaisuilla on kuitenkin tarkoitettu samaa asiaa.

2 Eine Zahlungsklage des Arbeitnehmer ist auch während einer bereits anhängiger Kündigungsschutzklage möglich, Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, 16. painos, s. 1603 ja 2236.

Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.