Helsingin HO 20.12.2016 1824

Saksan lain soveltaminen - Työsopimus - Merimies - Irtisanominen - Työntekijän oikeus korvaukseen

Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio nro 14/19867

Annettu 15.5.2014

Kantaja

A, Saksan kansalainen

Vastaaja

Baltic SF VII Ltd., Nicosia, Kypros

Asia: Merimiehen työsuhteen päättäminen

Vireille 8.5.2009

Käräjäoikeuden aikaisemmat ratkaisut

Käräjäoikeus on 10.1.2012 päättänyt, että kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, paitsi niiltä osin kuin Saksan lain pakottavat säännökset antavat kantajalle Suomen lakia paremman suojan.

Käräjäoikeus on 13.12.2012 päättänyt, että käräjäoikeus antaa välituomion eräistä kantajan vaatimuksista.

Käräjäoikeus on 26.3.2013 välituomiossaan päättänyt, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain 613a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Ltd.dle. Kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen. Käräjäoikeus on 15.5.2013 päätöksellään hylännyt vastaajan väitteen siitä, että kantajan olisi tullut asetetussa määräajassa esittää selvityksensä ansioistaan suomen kielellä.

Käräjäoikeus on 21.8.2013 hylännyt vastaajan editiovaatimuksen.

Asian tausta

Kantaja on työskennellyt Superfast VII aluksella, joka purjehti Hangon ja Rostockin välillä vuosina 2001-2006. Alus myytiin 21.3.2006 AS Tallink Gruppille, joka otti aluksen käyttöönsä liikennöintiään varten ja perusti sille kyproslaisen alusyhtiön Baltic SF VII Ltd.:n. Alus oli kaupan jälkeen liputettu Viroon.

Kantaja on irtisanottu aluskauppojen johdosta, koska varustamolla ei kaupan jälkeen ollut edellytyksiä tarjota kantajalle työtä.

KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantajan jo aikaisemmin ratkaistut vaatimukset on selostettu aikaisemmissa päätöksissä ja välituomiossa.

Kantajalle ei ole maksettu palkkaa heinäkuusta 2006 lukien. Tässä tuomiossa ratkaistaan kysymys kantajan saamatta jääneen palkan määrästä.

Kantaja on vaatinut ansionmenetystä vuodelta 2006 2.405,69 euroa, vuodelta 2007 6.697,26 euroa, vuodelta 2008 11.864,61 euroa, vuodelta 2009 16.430,25 euroa ja vuodelta 2010 16.486,71 euroa, kaikki määrät viivästyskorkoineen ja oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

Kanne voidaan ratkaista vasta, kun työnantajan viivästys on lakannut. Saksan siviililain 615 §:n mukaan korvausvaatimuksen on perustuttava todelliseen vahinkoon. Sama on voimassa Suomen lain mukaan. Kantajien vaatimuksesta on vähennettävä tulo, jonka kantaja on ansainnut työsuhteen päättymisen jälkeen muun työnantajan palveluksessa ja kantajan on näytettävä toteen vahingon määrä.

Kantaja oli kertomansa mukaan joutunut irtisanoutumaan työstään vapaa-ajan tapaturman vuoksi syksyllä 2006 ja syy-yhteys irtisanomiseen oli katkennut, eikä vastaajalla ole korvausvelvollisuutta tämän jälkeen. Myöskään oikeutta palkkaan ei voida vahvistaa tämän jälkeen.

Mahdollinen ansionmenetys tulee laskea siihen saakka, kunnes viivästyminen lakkaa, eikä vuosittain.

TODISTELU

Kantaja

Henkilötodistelu

1. Kantaja puhelimitse kuultuna todistelutarkoituksessa

2. LN

Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan tuloista irtisanomisen jälkeisenä aikana

2. Landesarbeitsgericht Dusseldorf n ratkaisu 6.5.2010

3. Arbeitsgericht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

Vastaaja

Henkilötodistelu

1. GH

Kirjalliset todisteet

1. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 24.8.1999

2. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 22.11.2005

3. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 16.5.2012

4. Arbeitsgaricht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Tuomiolauselma

Kantajan vaatimus ansionmenetyksestä on hylätty.

Vastaajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa kantajalle ja kantajan vahvistusvaatimus on hylätty.

-------------------------------------------

Perustelut

Kantaja säilyttää työsuhteensa ja saa pääsäännön mukaan palkkansa siltä ajalta, jolloin hänen irtisanomisensa on tullut voimaan ja siitä edelleen niin kauan kuin työsuhde jatkuu. Kantajalla on pääsäännön mukaan työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin ellei jokin erityinen seikka sitä estä.

Kanteen oikea-aikaisuus

Vastaaja on pitänyt kannetta ennenaikaisena, koska työllistämisen viivästyminen ei ole päättynyt.

Käräjäoikeus toteaa, että kanne voidaan nostaa, kun saatava on erääntynyt ja sen maksaminen on viivästynyt. Kanne ei ole ennenaikainen.

Näyttötaakasta

Suomen lain mukaan oikeudella on vapaa todisteiden harkintavalta, mikä pitää sisällään myös harkintavallan näytön riittävyydestä kussakin tapauksessa. Saksan oikeuden osalta asiassa esitetyssä Dusseldorfm osavaltion työoikeuden ratkaisussa 6.5.2010 oikeus on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä Saksan lain edellyttävän, että oikeuden on oltava vakuuttunut esitettävien tosiasiallisten todisteiden oikeellisuudesta. Oikeuden vakuuttuneisuus ei edellytä ehdottoman pitävää varmuutta eikä "varmuutta lähestyvää todennäköisyyttä", vaan käytännön elämässä tavanomaista varmuusastetta, joka tuntuu hälventävän jäljelle jääneet epäilykset.

Tässä asiassa kantaja on esittänyt selvitystä Itävallan verottajalta saaduista internettulosteista ("Lohnzettel"). Kantajaa on kuultu puhelimitse hänen äidinkielellään saksaksi. Oikeuden puheenjohtaja on kuulemisen aluksi saksan kielellä muistuttanut kantajaa totuudessa pysymisen velvollisuudesta. Kantaja on vahvistanut ilmoittamiensa tulosteiden sisältävän kaikki tulot kyseisiltä ajoilta. Kuulemisen edetessä kantaja on kertonut, ettei Itävallassa voi tehdä veroilmoitusta ja todisteissa ilmenevät sairauspäivärahatulot perustuvat tuon verottajan palvelun laskuriin. Myöskään aluksella saadut tulot eivät ilmene selvityksestä, koska kantajan arvelujen mukaan verotus siltä osin tapahtui Kreikassa.

Työntekijän loukkaantuminen viivästyksen aikana

Berliinin työoikeuden 5.5.2004 antaman ratkaisun (kohta 70) mukaan työnantajan on jatkettava hyvityksen maksamista sellaisena, kuin työntekijä olisi sen työtä jatkaessaan ansainnut. Todistaja GH on kertonut, että Saksan lain mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa hänen sairauslomansa alussa kuuden viikon ajan. Vapaa-ajan tapaturman vuoksi työkyvyttömälle työntekijälle työnantaja ei todistajan mukaan kuitenkaan ole velvollinen maksamaan palkkaa, koska työntekijä ei pysty tarjoamaan työpanostaan, eikä työnantaja siten myöskään viivästy työntarjoamisessa.

Kantaja on työskennellyt aluksella tarjoilijana ("Steward"). Irtisanomisen 8.7.2006 jälkeen hän on aluksi työskennellyt Berliinissä ja muuttanut heti kohta Itävaltaan työskennelläkseen ravintolassa. Syksyllä 2006 hän oli lasketellessaan murtanut ranteensa, eikä hän enää kivun vuoksi ollut voinut jatkaa työtään ravintola-alalla. Kantaja oli kouluttautunut uuteen ammattiin sähkömieheksi.

Kantaja on esitetyn selvityksen perusteella saanut jo 13.7.2006 lukien hätäapua Itävallasta ("Notstandshilfe") ja vakuutuskorvausta 1.8.2008 - 31.10.2008 sekä hätäapua sen jälkeen. Lasketteluonnettomuus on näin ollen tapahtunut heti kohta irtisanomisen jälkeen. Kun kantaja ei ole voinut jatkaa työtään siinä ammatissa, jossa hän aluksella työskenteli, vastaajan korvausvelvollisuuden syy-yhteys on katkennut, koska kantaja ei mahdollisesti alukselle palattuaan pystyisi tekemään entistä työtään.

Kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta on hylätty. Vastaajaa ei myöskään voida velvoittaa tulevaisuudessa ottamaan kantajaa palvelukseensa tai maksamaan viivästyksen vuoksi korvausta ansionmenetyksestä.

Oikeudenkäyntikulut

------------------------------------------------

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 ja 8a-8b §

Saksan siviililain (BGB) 613a ja 615 §

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Räsänen, Björn Hellman ja Tarja Ryhänen-Dahlman

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2016

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Valittajina ja vastapuolina

A

Baltic SF VII Limited

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2014 ja 20.3.2015 hylännyt Baltic SF VII Limited -yhtiön täytäntöönpanokieltoa koskevat pyynnöt.

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään 14.9.2015 päättänyt, että sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella asiassa työsopimukseen sovellettava laki on lakiviittauksen puuttuessa Saksan laki (I vaihe).

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään tuomiollaan 12.2.2016 vahvistanut, että A:n työsuhdetta ei ole pätevästi irtisanottu Superfast Ferries S.A.:n 8.5.2006 päivätyllä irtisanomisilmoituksella tai myöskään Superfast EPTA Maritime Companyn irtisanomisilmoituksella 4.7.2006. Hovioikeus on samoin käräjäoikeuden tuomion hyväksyen vahvistanut, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain (BGB) 613 a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VII Limitedille sekä että kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen (II vaihe).

Hovioikeus on 18.5.2016 oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla korjannut tuomiolauselmassa olleen kirjoitusvirheen (II vaihe).

Hovioikeus on 1., 2., 4., 8., 9. ja 24.3. sekä 14.4.2016 toimittanut tässä asian III vaiheessa pääkäsittelyn.

Valitukset

A on vaatinut,

- että Baltic SF VII Limited (yhtiö) velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena ansionmenetyksestä vuoden 2006 osalta 2.405,69 euroa, vuoden 2007 osalta 6.697,26 euroa, vuoden 2008 osalta 11.864,61 euroa, vuoden 2009 osalta 16.430,25 euroa ja vuoden 2010 osalta 16.486,71 euroa, kaikki määrät (yhteensä 53.884,52 euroa) korkoineen kutakin vuotta seuraavan kalenterivuoden alusta lukien,

ja toissijaisesti, että hänelle suoritetaan edellä mainitut määrät vähennettynä niillä ansioilla, joita hän on muualta saanut vuosina 2011 ja 2012 sekä tammi - syyskuussa 2013, jolloin korvattava ansionmenetys kokonaisuudessaan on 45.720,82 euroa,

- että hovioikeus vahvistaa yhtiön olevan velvollinen korvaamaan hänelle työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien laiminlyönnistä ja työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon viivästyskorkoineen myös 1.10.2013 lukien,

- yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.

Korvauksen määrä

A oli irtisanomisen jälkeen joutunut lasketteluonnettomuuteen, jossa hän oli murtanut ranteensa. Tämän jälkeen hän oli kouluttautunut sähkömieheksi. A olisi pystynyt työskentelemään myös tarjoilijana lasketteluonnettomuuden jälkeen ja näin hän oli myös ajoittain tehnytkin. Lasketteluonnettomuus oli tapahtunut siinä työpaikassa, jonne A oli siirtynyt irtisanomisen jälkeen. Hän ei olisi mitä ilmeisimmin lainkaan joutunut onnettomuuteen, jos häntä ei olisi irtisanottu laittomasti alukselta ja hän olisi voinut jatkaa työskentelyä aluksella tarjoilijana. A olisi voinut jatkaa aluksella tarjoilijana ja jos hän olisi ollut estynyt toimimaan tarjoilijana, hänet olisi tullut sijoittaa aluksella muihin tehtäviin.

A oli onnettomuuden jälkeen kouluttautunut sähkömieheksi ja ansainnut kohtuullisesti. Ansionmenetys oli seurausta laittomasta irtisanomisesta. Syy-yhteys ei ollut katkennut ja yhtiö oli velvollinen korvaamaan A:n kärsimän ansionmenetyksen. Yhtiö oli myös velvollinen palkkaamaan A:n uudestaan työsuhteeseen.

Baltic SF VII Limited on lausumillaan perusteilla vaatinut,

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen, tai

- että yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan, ja

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Vastaukset

Baltic SF VII Limited on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Yhtiö ei ollut vastuussa A:n ansionmenetyksestä. A oli työskennellyt yhtiössä tarjoilijana ja hän oli löytänyt tarjoilijan töitä myös irtisanomisen jälkeen. Hän oli kuitenkin joutunut lopettamaan tarjoilijan työt hänelle vapaa-aikana heinäkuussa 2006 tapahtuneen tapaturman vuoksi. Lasketteluonnettomuudessa A:n ranne oli murtunut. Mikäli A olisi tapaturman aikaan työskennellyt vielä yhtiössä, hän olisi joutunut jäämään pois töistä myös silloin tapaturman vuoksi ja kouluttautumaan uuteen ammattiin. Koska onnettomuus oli sattunut vapaa-ajalla, oli se riippumaton A:n työpaikasta.

Joka tapauksessa A:lla ei ollut ollut oikeutta vaatia korvausta vuosittain laskettujen ansionmenetysten perusteella. Väitetyn aiheutuneen vahingon määrä tuli määrittää kokonaisuutena siltä ajanjaksolta, jolta korvausta vaadittiin. Tällöinkin korvausvaatimuksen esittäminen oli mahdollista vasta, kun yhtiön viivästys oli päättynyt. A:lla oli näin ollen oikeus vaatia korvausta enintään 45.720,82 euroa toissijaisen vaatimuksensa mukaisesti.

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Kanne ei ollut ilmeisen perusteeton. Perusteita oikeudenkäyntikulujen sovittelulle ei ollut.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu puhelimitse todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina LN:aa ja GH:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kantajan valituksen perusteella kysymys siitä, ovatko kantajan lasketteluonnettomuudessa saamat vammat aiheuttaneet sellaisen työkyvyttömyyden, että syy-yhteys ansionmenetykseen on katkennut. Asiassa on yhtiön vastauksen perusteella kysymys siitä, onko kanne joka tapauksessa ennenaikainen, kun korvausta ansionmenetyksestä on vaadittu ennen vastaanottamisen viivästymistä, ja tulisiko mahdollisesta korvauksesta vähentää se määrä, jonka A oli ansainnut enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Asiassa on kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

2. Asiassa on sovellettava Saksan lakia. Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy saksalaisten tuomioistuinten kysymyksenasetteluun liittyviä ratkaisuja suomenkielisine käännöksineen. Hovioikeus on perehtynyt lisäksi tarpeellisilta osin Saksan lakiin ja saksalaiseen oikeuskirjallisuuteen.

3. Asiassa on kuultu saksalaisia asianajajia LN:aa ja GH:ta. Todistajat ovat kertoneet hovioikeudessa käsityksiään Saksan oikeuden sisällöstä III vaiheessa ratkaistaviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen todistajien kertomuksista ei ole tullut esiin mitään sellaista erityistä, joka ei kävisi ilmi hovioikeuden tiedossa olevasta Saksan laista, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että mainitut todistajat eivät ole ulkopuolisia asiantuntijoita, koska molemmat ovat jollakin tavalla olleet mukana asian oikeudellisissa selvittelyvaiheissa.

Taustaa

4. Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

5. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:ssä on vastaavasti irtisanomistapauksia silmällä pitäen säädetty, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun vuoksi jatkuu, työntekijän on vähennettävä työnantajalta saamatta jääneestä tulosta 1) se määrä, jonka hän on ansainnut muualla, 2) se määrä, jonka hän olisi voinut hankkia, jollei hän olisi vilpillisesti laiminlyönyt vastaanottaa kohtuullista muuta työtä sekä 3) se lainkohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen suoritus, joka hänelle on työttömyyden vuoksi jo maksettu. Irtisanomissuojalain (KschG) säännös syrjäyttää erityissäännöksenä Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen säännöksen. Tähän asiaan vaikuttavaa eroa näillä kahdella lainkohdalla ei ole.

6. Käräjäoikeus on hylännyt ansionmenetystä koskevat vaatimukset. Käräjäoikeus on todennut, että syksyllä 2006 kantaja oli lasketellessaan murtanut ranteensa, eikä hän kivun vuoksi ollut voinut jatkaa työtään ravintola-alalla. Kantaja, joka oli työskennellyt laivassa tarjoilijana, oli kouluttautunut uuteen ammattiin sähkömieheksi. Kun kantaja ei ole voinut jatkaa työtään siinä ammatissa, jossa hän aluksella työskenteli, vastaajan korvausvelvollisuuden syy-yhteys oli käräjäoikeuden mukaan katkennut, koska kantaja ei mahdollisesti alukselle palattuaan pystyisi tekemään entistä työtään.

7. Kantajan mukaan hän olisi voinut jatkaa tarjoilijana lasketteluonnettomuuden jälkeen. Yhtiöllä olisi ollut joka tapauksessa velvollisuus sijoittaa hänet muihin tehtäviin. Sitä paitsi ilman irtisanomista hän ei olisi edes joutunut tähän onnettomuuteen.

8. Yhtiö on katsonut, että pääasiassa käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin perustein syy-yhteyttä irtisanomisen ja ansionmenetyksen välillä ei ole.

Kanteen ennenaikaisuus

9. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantajan maksuvaatimus ennenaikainen. Vastaajayhtiö on väittänyt, että suoritustuomiota ei voida antaa, koska vastaanottamisen viivästyminen ei ole päättynyt.1 Vastaajayhtiön mukaan näet vasta vastaanottamisen viivästymisen päättyminen mahdollistaa ansionmenetyksen ja työntekijän palvelujen muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan. Kantaja puolestaan katsoo, että estettä korvausvaatimuksen ratkaisemiselle ei ole.

10. Kanteen mahdollinen ennenaikaisuus liittyy olennaisesti Saksan aineelliseen irtisanomissuojajärjestelmään ja siten työntekijän oikeutta vaatia kanteella hyvitystä irtisanomisen vuoksi on syytä tarkastella ainakin lähtökohtaisesti Saksan lainsäädännön perusteella. Näin on siitäkin huolimatta, että joitakin yksittäisiä prosessioikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi osaratkaisun oikeusvoimasta saatetaan arvioida Suomessa toisella tavalla.

11. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Saksan siviililaista (BGB) tai irtisanomissuojalaista (KschG) ei ilmene, että ansionmenetyksen korvaamista koskeva kanne voitaisiin ratkaista vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännöstäkään tällaista estettä ei ole pääteltävissä. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erikseen todettu, että työntekijä voi esittää maksuvaatimuksen myös vireillä olevan irtisanomiskanteen yhteydessä.2 Maksuvaatimuksen esittäminen jo ennen viivästyksen päättymistä saattaa olla tarpeen esimerkiksi jo palkkasaatavan vanhentumisen estämiseksi.

12. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännössä, johon yhtiö on viitannut, korostetaan sinänsä, että muun ansion täydellinen laskeminen kokonaisuudessaan edellyttää säännönmukaisesti työsuorituksen vastaanottamisen viivästyksen päättymistä. Tämä tuomioistuimen toistama kanta koskee kuitenkin vain mahdollisuutta tehdä kokonaislaskelma ansionmenetyksestä ja muualta saaduista ansioista. Jos kantaja vaatii palkkasaatavaansa ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, tässä oikeudenkäynnissä ratkaistaan lopullisesti palkkasaatavan määrä kyseiseltä ajanjaksolta. Muualta saadut ansiot voidaan kokonaisuudessaan ottaa huomioon kuitenkin vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä tehtävässä tilityksessä (29.7.1993 2 AZR, kohta 31). Tässä yhteydessä kokonaislaskelma on tuomioistuimen käyttämän terminologian mukaan siten vasta "väliaikainen".

13. Hovioikeus katsoo, että kanteen ennenaikaisuuskysymyksen kannalta ei sinänsä ole merkitystä sillä, että tässä tapauksessa työnantajan vastaanottoviivästys on kestänyt tavanomaiseen saksalaiseen oikeuskäytäntöön nähden huomattavan pitkän ajan.

14. Estettä maksuvaatimuksen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei voida katsoa olevan myöskään Suomen lain mukaan.

15. Vastaajayhtiön väitettä kanteen ennenaikaisuudesta ei siten voida hyväksyä.

Ansionmenetyksen ja tapaturman välinen syy-yhteys

16. Kantajaa on kuultu hovioikeudessa puhelimitse. Hän on kertonut, että irtisanomisen jälkeen hän oli työskennellyt ravintola-alalla Berliinissä kolmen kuukauden ajan kesällä 2006, minkä jälkeen hän oli ollut ravintola-alan kausityössä Itävallassa.

17. Kantaja oli joutunut vapaa-ajallaan onnettomuuteen 13.1.2007, kun hän oli kaatunut lumilautaillessaan ja hänen oikea kätensä oli murtunut. Hän oli palannut onnettomuuden jälkeen 13.2.2007 samoihin työtehtäviin ravintola-alalle kuin missä hän oli ollut ennen onnettomuutta. Työsuhde oli päättynyt 5.4.2007 talvikauden päätyttyä. Työsuhde oli ollut määräaikainen. Tämän jälkeen kantaja oli ollut muutaman kerran kuukaudessa, pääsääntöisesti kesäaikaan auttamassa kotiseudullaan paikallisessa ravintolassa aina vuoteen 2015 asti, mutta hän ei ollut saanut tästä palkkaa.

18. Kantajan mukaan lasketteluonnettomuus ei olisi estänyt häntä jatkamasta työskentelyä yhtiön palveluksessa. Onnettomuuden jälkeen kantaja oli jatkanut työskentelyä ravintola-alalla. Hän oli ollut onnettomuuden vuoksi leikkauksessa 11.4.2008. Leikkaus oli ennalta estävä toimenpide. Vaarana näet oli, että ilman sitä käsi olisi voinut vaivata myöhemmin ja että ilman leikkausta hän ei olisi pystynyt kantamaan painavia esineitä, mikä olisi voinut haitata sähkömiehen töitä. Hänelle oli suositeltu uudelleen kouluttautumista oman tulevaisuuden kannalta. Onnettomuuden jälkeen kantaja ei ollut hakenut pysyvää työsuhdetta ravintola-alalta, koska hänelle oli suositeltu uudelleen kouluttautumista. Kantaja ei osannut sanoa, olisiko hän mahdollisesti uudelleen kouluttautunut myös siinä tilanteessa, että hänen työsuhteensa olisi jatkunut yhtiön palveluksessa. Onnettomuuden jälkeen kantaja oli pystynyt tekemään sekä sähköalan että ravintola-alan töitä. Hän oli ollut työkyvyttömänä leikkauksen jälkeen kaksi kuukautta.

19. Muuta näyttöä kantajan loukkaantumisesta ja sen vaikutuksesta hänen työkykyynsä ei ole kuin hänen oma kertomuksensa. Hovioikeudella ei ole syytä epäillä kertomuksen uskottavuutta.

20. Kantajan kertomuksesta ilmenee, että hän on ollut poissa töistä onnettomuuden jälkeen yhden kuukauden ajan, mutta jatkanut sen jälkeen tarjoilijan töitä samassa työpaikassa. Leikkauksen jälkeen hän oli ollut sairauslomalla kahden kuukauden ajan ja kouluttautunut muihin tehtäviin. Kantaja on oman kertomansa mukaan kyennyt tarjoilijan töihin jo ennen leikkausta. Leikkauksella on mahdollistettu kantajan edellytykset työskennellä sähkömiehenä.

21. Saksan oikeuden mukaan yleinen periaate on, että työnantaja ei viivästy palvelujen vastaanottamisessa, jos työntekijällä ei ole suoritustahtoa (Leistungswille) tai hän on työkyvytön (arbeitsunfähig). Saksan siviililain (BGB) 616 §:n (Väliaikainen este, Vorübergehende Verhinderung) mukaan palvelujen suorittamiseen velvoitettu ei menetä oikeuttaan vastikkeeseen pelkästään sen vuoksi, että hän on aikana, jota ei voida olosuhteet huomioon ottaen pitää merkittävänä, kykenemätön suorittamaan palveluksiaan hänen henkilöstään johtuvasta syystä, jota ei voida kuitenkaan lukea hänen viakseen. Sairaustapauksiin sovelletaan mainitun lainkohdan asemesta erityislakina juhlapäiviltä ja sairausajalta maksettavasta työpalkasta annettua lakia (Gesetz über die Zahlung an Feiertagen und Krankenheitsfall, Entgeltfohrzahlungsgesetz). Sen 3 §:stä ilmenee, että työntekijällä on oikeus kuuden viikon sairauslomaan, jos työkyvyttömyys johtuu syystä, jota ei voida lukea hänen viakseen.

22. Asiassa ei ole väitettykään, että kantajan loukkaantuminen laskettelumäessä olisi johtunut hänen viakseen luettavasta syystä.

23. Tässä tapauksessa työkyvyttömyys on kahtena eri ajanjaksona kestänyt yhteensä kolmen kuukauden ajan. Mainitun lain 3 §:n 1 kohdan perusteella tätä aikaa on tässä tapauksessa arvioitava yhtenä kokonaisuutena. Tämän perusteella kantajalla ei olisi ollut oikeutta saada palkkaa yhtiöltä kuuden viikon työkyvyttömyyden ylittävältä ajalta.

24. Kantaja on kuitenkin vedonnut 10.6.2005 tehtyyn työehtosopimukseen, jonka työnantajaosapuolena on ollut Superfast Ferries S.A. Tämän työehtosopimuksen kohdan 6.12. mukaan työntekijällä on oikeus palkkaan 120 päivältä, jos hän on estynyt tekemään työtä sairauden tai vamman vuoksi. Tämä työehtosopimuksen määräys antaa kantajalle laajemman suojan kuin Saksan laki. Yhtiö ei ole edes väittänyt saati näyttänyt, että tämä määräys ei sitä liikkeenluovutuksen jälkeen sitoisi.

25. Kantajalla olisi ollut näin ollen työsuhteen jatkuessa oikeus palkkaan yhteensä koko kolmen kuukauden työkyvyttömyyden ajalta. Hovioikeus katsoo siten, että vastaanoton viivästyminen on jatkunut myös sinä aikana, kun A on ollut edellä todetuin tavoin työkyvytön yhteensä kolmen kuukauden ajan, ensin lasketteluonnettomuudesta ja sen jälkeen leikkauksesta toipuakseen.

26. Käräjäoikeus on katsonut, että kantajan syy-yhteys ansionmenetykseen on lopullisesti katkennut, koska kantaja ei mahdollisesti alukselle palattuaan kykenisi tekemään entistä työtään. Tämän vuoksi käräjäoikeus on paitsi hylännyt kantajan ansionmenetystä koskevan vaatimuksen myös päättänyt, että yhtiötä ei vastaisuudessakaan voida velvoittaa ottamaan kantajaa palvelukseensa tai maksamaan vastaanottamisen viivästymisen vuoksi korvausta ansionmenetyksestä.

27. Näyttöä siitä, että kantaja ei olisi kyennyt jatkamaan aluksella tarjoilijan työssä, ei kuitenkaan ole. Kantajan kertomuksen mukaan leikkaus on varmistanut sen, että hän kykeni tekemään sähkömiehen töitä, kuten kantamaan raskaita johtokeloja. Huolena hänellä ei ollut niinkään suoriutuminen tarjoilijan työstä, jossa kantamukset olivat kevyempiä.

28. Hovioikeus tähdentää tässä yhteydessä lisäksi, että tässä oikeudenkäynnin III vaiheessa ratkaistaan kysymys siitä mahdollisesta vastikkeesta, joka kantajalle on irtisanomisen vuoksi maksettava vastaanottamisen viivästymisen ajalta, mutta ei sitä, onko yhtiö vastaisuudessa velvollinen ottamaan kantajan palvelukseensa. Tässä III vaiheessa ei voida myöskään käräjäoikeuden tavoin päättää siitä, että yhtiö ei voi olla kanteessa tarkoitetun ajanjakson jälkeiseltä ajalta korvausvelvollinen ansionmenetyksestä. Käräjäoikeuden mainitulle lausumalle ei siten voida antaa merkitystä.

Muualta saadun ansion huomioon ottaminen

29. Erimielisyys koskee sitä, miten kantajan muualta saama ansio otetaan ajallisesti huomioon ansionmenetystä korvattaessa. Kantajan mukaan vähennys on tehtävä ajanjaksoittain eli aina vain siltä ajanjaksolta, jona ansio on saatu (pro rata temporis). Kantaja on tässä asiassa vaatinut muualta saadun ansion vähentämistä aina sen kalenterivuoden ansionmenetyksestä, jona ansiota muualta on kertynyt. Jos tiettynä kalenterivuonna muualta saatu ansio ylittää sen määrän, jonka kantaja olisi saanut vastaajayhtiön palveluksessa, ei tätä ylimenevää määrää vähennetä muiden vuosien ansionmenetyksestä.

30. Vastaajayhtiön mukaan muualta saatu ansio on vähennettävä kokonaisuudessaan koko vastaanottamisen viivästymisen ajalta (kokonaislaskentaperiaate, Prinzip der Gesamtberechnung).

31. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on toistuvasti katsonut, että muualta saatu ansio tulee ottaa huomioon kokonaislaskentaperiaatteen mukaisesti (27.9.1993; 24.8.1999, 9 AZR 804/98; 22.11.2005, 1 AZR 407/04; 16.5.2012, 5 AZR 251/11). Tuomioistuin on vuoden 1993 ratkaisussaan lausunut, että sen kanta voidaan johtaa jo Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen sanamuodosta, joka on tältä osin selvä. Tuomioistuin on tähdentänyt, että tässä lainkohdassa eikä muissakaan rinnasteisissa Saksan siviililain (BGB) huomioon ottamista koskevissa säännöksissä puhuta yksittäisten ajanjaksojen mukaan tehtävästä tarkastelusta. Tuomioistuin on tässä yhteydessä viitannut Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n sanamuotoon, joka on "yhtä selkeä": huomioon otetaan palkka, jonka työnantaja on velkaa erottamisen jälkeiseltä ajalta ("das Arbeitsengelt, das ihm der Arbetsgeber nach der Entlassung schuldet"). Tuomioistuimen mukaan säännös voi tarkoittaa vain sitä, että korvauksen laskenta ja huomioon ottaminen koskevat kulloinkin kokonaisajanjaksoa (kohta 30).

32. Vuoden 2005 ratkaisussaan Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) aikaisempaa kantaansa lieventäen totesi, että Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen sanamuodosta ei saa ehdottomia perusteita yhden jos toisenkaan laskentamenetelmän puolesta. Tuomioistuimen mukaan kokonaislaskenta kuitenkin vastasi säännöksen henkeä ja tarkoitusta. Työntekijän tulee saada vastaanottoviivästyksen perusteella sovittu korvaus, ei vähempää mutta ei myöskään enempää. Tuomioistuin on samoin toistuvasti tähdentänyt sitä, että työntekijä ei saa saada voittoa työnantajan kustannuksella. Tämä olisi mahdollista, jos yksittäisinä ajanjaksoina työntekijällä olisi keskimääräisen tason ylittävä korkea "väliansio" ja toisina ajanjaksoina ei lainkaan muuta ansiota. Kokonaislaskennalla vältetään myös manipulointimahdollisuudet työnantajan vahingoksi, mitä voisi syntyä toisen työnantajan kanssa tehtävillä välipuheilla. Tuomioistuin on perustellut kantaansa myös sillä, että vastaanottoviivästyksen vielä jatkuessa kokonaislaskennalla voidaan paremmin ratkaista erilaiset verotukseen tai sosiaalivakuutukseen liittyvät yhteensovittamisongelmat (kohta 22 - 25).

33. Tässä oikeudenkäynnissä on esitetty eräitä yksittäisiä alempien oikeusasteiden ratkaisuja (Arbeitsgericht Berlin 5.5.2004 ja Landesarbeitsgericht Düsseldorf 6.5.2010), joissa on arvosteltu Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) ratkaisukäytäntöä ja päädytty siihen, että muualta saatu ansio tulee ottaa huomioon yksittäisten ajanjaksojen mukaan laskettuna. Nämä tuomioistuimet ovat perustelleet kantaansa muun muassa vedoten kokonaislaskennasta aiheutuviin käytännön laskemis- ja yhteensovittamisongelmiin, työsuhteelle ominaiseen palkanmaksun kausittaisuuteen ja siihen, että sopimuksen vastaisesti toimiva työnantaja voi saada kohtuutonta hyötyä, jos työntekijällä on muualla mahdollisuus käyttää työvoimaansa taloudellisesti tuottavammin kuin vanhassa työsuhteessa.

34. Myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty arvostelua Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) tulkintakäytäntöä kohtaan. Niinpä kantajan viittaamassa teoksessa Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht puolletaan muualta saadun ansion vähentämistä yksittäisten ajanjaksojen mukaan (s. 1599). Toisaalta samassa teoksessa yksiselitteisesti todetaan, että "oikeuskäytännön ja vallitsevan opin" mukaan vähennys on tehtävä kokonaislaskentaperiaatteen mukaan (s. 1599 ja 2231).

35. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on omissa ratkaisuissaan painokkaasti torjunut arvostelun lausumalla muun muassa, että sen vakiintuneesta tulkintakäytännöstä esitetty arvostelu ei ole "vakuuttavaa". Esitetystä arvostelusta huolimatta tuomioistuin on aina uudelleen vahvistanut kokonaislaskentaperiaatteen noudattamisen. Viimeinen tällainen hovioikeuden tiedossa oleva ratkaisu on annettu vuonna 2012, joka on siis tuoreempi kuin ne siitä poikkeavat hovioikeudelle esitetyt alempien oikeuksien ratkaisut.

36. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on työoikeudellisissa asioissa Saksan ylin tuomioistuin (Työtuomioistuinlaki, Arbeitsgerichtsgesetz 1, 2 ja 72 §). Tuomioistuimen kokonaislaskentaperiaatetta koskeva tulkintakäytäntö on pitkäaikainen, yksiselitteinen ja täysin vakiintunut, vaikka yksittäisiä poikkeavia alioikeuksien ratkaisuja on. Tämän tulkintakäytännön voidaan katsoa edustavan Saksan voimassa olevaa oikeutta, jonka mukaan asia on ratkaistava. Ei ole ilmennyt perustetta, jonka vuoksi tästä vakiintuneesta kannasta tulisi tässä oikeudenkäynnissä poiketa. Siten kantajan muualta saama ansio on otettava huomioon kokonaislaskentaperiaatteen mukaisesti.

37. Hovioikeus toteaa tässä yhteydessä selvyyden vuoksi, että kantaja olisi voinut kokonaislaskentaperiaatteen noudattamisesta huolimatta vaatia palkkasaatavalleen korkoa työsuhteeseen sovellettavan Suomen lain mukaan saatavan erääntymisestä eli yleensä palkanmaksukauden päättymisestä lukien (työsopimuslaki 2 luku 13 §). Vastaava periaate ilmenee myös Saksan siviililaista (BGB 614 §). Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on vielä erikseen todennut (BAG 24.8.1999, kohta 44, ks. myös BAG 16.5.2012, kohta 31), että kokonaislaskennassa jaksoittaiset korvausvaatimukset säilyttävät oikeudellisen itsenäisyytensä. Saatavan syntyminen ja erääntyminen määräytyvät sopimuksen mukaan määräävän ajanjakson mukaan (Saksan siviililain 614 §). Hovioikeus toteaa, että kantaja on tässä asiassa päättänyt vaatia korvausta ansionmenetyksestä kuukausittaisen palkanmaksukauden sijasta kalenterivuosittain, jolloin korkoa palkkasaatavalle vaaditaan kunkin kalenterivuoden päättymisestä lukien.

38. Kantajan toissijainen vaatimus ansionmenetyksestä vuodesta 2006 lokakuuhun 2013 on yhteensä 45.720,82 euroa korkoineen. Tämä vaatimus on esitetty sen varalta, että kokonaislaskentaperiaate hyväksytään. Kantaja on sinänsä selittänyt, että hänen ajalta 2006 - 2013 muualta saamat ansiot ylittävät sen ansionmenetyksen, joka hänelle on tältä ajalta kertynyt vastaanottamisen viivästymisen vuoksi.

39. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännön perusteella työntekijällä ei ole ilmoitusvelvollisuutta niistä ansioista, jotka hän on hankkinut muualta maksuvaatimuksessa tarkoitetun ajankohdan jälkeen. Tuomioistuin on lausunut myös, että siviiliprosessin disponointiperiaatteen perusteella osapuolet määräävät hakemuksillaan ja väitteillään kokonaislaskennan perusteena olevan ajanjakson (BAG 16.5.2012, kohta 29). Hovioikeuden käsityksen mukaan tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että kokonaislaskenta tehdään vastaanottamisen viivästymisen jatkuessa vain siltä ajanjaksolta, jolta työntekijä on esittänyt vaatimuksen saamatta jääneestä palkasta ja työntekijällä on vain tältä ajalta velvollisuus antaa tietoja muualta saamistaan ansioista.

40. Kantaja on tässä asiassa vaatinut ensisijaisesti korvausta ansionmenetyksestä vuosilta 2006 - 2010. Kantajan toissijainen vaatimus, joka on esitetty sen varalta, että kokonaislaskentaperiaate hyväksytään, koskee ansionmenetystä lokakuuhun 2013 asti. Kantajan toissijaista vaatimusta koskevasta erittelystä ilmenee, mitä hän on ansainnut muualta myös vuosina 2010 - 2013. Tuloselvityskin on annettu tältä ajalta. Kantaja on siten antanut tarpeelliset tiedot, jotta kokonaislaskelma voidaan tehdä ainakin mainittuun ajankohtaan asti. Asianosaisten vaatimuksien ja lausumien perusteella vastaanottamisen viivästyminen on jatkunut vielä tuonkin ajankohdan jälkeen. Hovioikeus huomauttaa vielä, että jos muualta saatuja ansioita vuoden 2010 jälkeiseltä ajalta ei nyt otettaisi huomioon, yhtiö voisi vedota niihin joka tapauksessa vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä, kun on mahdollista tehdä kokonaislaskelma koko ajalta. Hovioikeus katsoo, että muualta saadut ansiot on otettava kokonaislaskentaperiaatetta noudattaen huomioon lokakuuhun 2013 asti, vaikka kantaja on ensisijaisesti vaatinut korvausta vain vuosilta 2006 - 2010.

41. Kantaja on vuonna 2011 ansainnut 1.081,08 euroa, vuonna 2012 5.515 euroa ja vuonna 2013 lokakuuhun asti 1.567,62 euroa eli yhteensä 8.163,70 euroa enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa vastaavana aikana. Kokonaislaskentaperiaatteen hyväksyminen edellyttää, että tämä määrä on vähennettävä siitä ansionmenetyksestä, joka on kertynyt vuosina 2006 - 2010.

42. Kantaja on vaatinut ansionmenetyksen korvaamista kalenterivuosittain siten, että kultakin vuodelta saamatta jääneestä palkasta on vähennetty siltä vuodelta muualta saatu ansio. Viivästyskorkoa on vaadittu kultakin vuodelta näin syntyneestä ansionmenetyksestä. Kantaja ei ole edes toissijaisesti, erityisesti kokonaislaskentaperiaatteen hyväksymisen varalta, vaatinut viivästyskorkoa laskettavaksi erääntyneelle palkkasaatavalle niin, että muualta saatu ansio vähennettäisiin pääomasta ja viivästyskorosta vasta saatavaa suoritettaessa.

43. Hovioikeus pitää tässä tilanteessa perusteltuna, että vuosien 2011 - 2013 ylijäämä (8.163,70 euroa) vähennetään yhtä suurina osina vuosien 2006 - 2010 ansionmenetyksestä. Näin menetellään käytännön syistä myös vuoden 2006 osalta, vaikka ansionmenetys sinä vuonna kohdistuu lyhyempään aikaan. Näin ollen vuosilta 2006 - 2010 vähennettäväksi kultakin vuodelta tulee kokonaislaskentaperiaatteen vuoksi lisäksi 1.632,74 euroa. Korvattava ansionmenetys vuodelta 2006 on siten 772,95 euroa, vuodelta 2007 5.064,52 euroa, vuodelta 2008 10.231,87 euroa, vuodelta 2009 14.797,51 euroa sekä vuodelta 2010 14.853,97 euroa, kaikki korkoineen seuraavan kalenterivuoden alusta.

44. Yhtiö ei ole kirjallisessa vastauksessaan erikseen vaatinut sen maksettavaksi tulevan ansionmenetyksen kohtuullistamista niin kuin muissa samaan asiakokonaisuuteen kuuluvissa asioissa (S 14/2378 - 2415). Hovioikeus kuitenkin selvyyden vuoksi toteaa, että muiden asioiden tavoin tässäkään asiassa ei olisi ollut edellytyksiä kohtuullistamiseen.

Uuden työsuhteen merkitys

45. Saksan irtisanomissuojalain 12 §:ssä säädetään, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun johdosta jatkuu, mutta työntekijä on aloittanut välissä uuden työsuhteen, hän voi viikon kuluessa ratkaisun lainvoimaiseksi tulosta työnantajalle tekemällään ilmoituksella kieltäytyä jatkamasta aikaisempaa työsuhdetta. Työsuhde päättyy tämän ilmoituksen vastaanottamisella. Jos työntekijä käyttää tätä kieltäytymisoikeuttaan, hänellä on oikeus vaatia ansionmenetyksen korvaamista vain siihen asti, kun hän on aloittanut uuden työsuhteen. Lain 11 §:ää on vastaavasti sovellettava.

46. Erityisen irtisanomisoikeuden tarkoituksena on ratkaista normikollisio, joka johtuu siitä, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n perusteella työntekijän on otettava vastaan muuta työtä, mutta välttyäkseen sopimusrikkomukselta palattava vanhan työnantajan palvelukseen, jos tuomioistuin katsoo työsuhteen jatkuvan. Lainkohta koskee vain uutta työsuhdetta mutta ei sitä, että työntekijä on ryhtynyt harjoittamaan yritystoimintaa.

47. Hovioikeus on ottanut pääkäsittelyssä keskusteltavaksi sen, mikä merkitys Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:llä voi olla tässä asiassa.

48. Hovioikeus toteaa, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:n soveltaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun selviää, käyttääkö kantaja erityistä irtisanomisoikeuttaan sen jälkeen, kun ratkaisu irtisanomisen tehottomuudesta on tullut lainvoimaiseksi. Jos kantaja tätä irtisanomisoikeuttaan käyttää, ja hänen työsuhteensa on alkanut jo ennen tässä kanteessa tarkoitettua ajankohtaa, yhtiö voi tällöin tämän tuomion estämättä vedota mainitun pykälän 3 virkkeen säännökseen siitä, miltä ajalta ansionmenetystä voidaan tässä tilanteessa vaatia.

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------------

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Baltic SF VII Limited velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena ansionmenetyksestä vuodelta 2006 772,95 euroa korkoineen 1.1.2007 lukien, vuodelta 2007 5.064,52 euroa korkoineen 1.1.2008 lukien, vuodelta 2008 10.231,87 euroa korkoineen 1.1.2009 lukien, vuodelta 2009 14.797,51 euroa korkoineen 1.1.2010 lukien sekä vuodelta 2010 14.853,97 euroa korkoineen 1.1.2011 lukien. Viivästyskorko on kaikkien määrien osalta korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen.

-------------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko ja hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Valmistelija Päivi Risikko (30.9.2016 asti) ja Karri Tolttila (1.10.2016 lukien). Ratkaisu on yksimielinen.

_______________________________

1 Vastaajayhtiö on käyttänyt vastaanottamisen viivästymisen ohella ilmaisuja työn tarjoamisen viiveen päättyminen ja työnantajan maksuviivästys. Hovioikeuden näkemyksen mukaan näillä kaikilla ilmaisuilla on kuitenkin tarkoitettu samaa asiaa.

2 Eine Zahlungsklage des Arbeitnehmer ist auch während einer bereits anhängiger Kündigungsschutzklage möglich, Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, 16. painos, s. 1603 ja 2236.

Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.