Helsingin HO 21.10.2016 1551

Välimiesmenettely - Välitystuomion kumoaminen

ASIAN TAUSTA

UPM-Kymmene Oyj voitti kanteen välimiesmenettelyssä ja välitystuomiossa 11.2.2014 Metsäliitto ja Metsä Board velvoitettiin suorittamaan korvausta UPM:lle Metsäliitto noin 41,5 miljoonaa euroa ja Metsä Board noin 17 miljoonaa euroa.

Metsäliitto ja Metsä Board nostivat Helsingin käräjäoikeudessa kanteet, joissa yhtiöt vaativat, että välitystuomio 11.2.2014 julistetaan mitättömäksi tai kumotaan. Yhtiöt perustivat vaatimuksensa viiteen eri moiteperusteeseen, joiden yhtiöt katsoivat osoittavan, että välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa tai laiminlyönyt varata asianosaisille tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa välimiesmenettelyssä.

Hovioikeudessa oli kysymys ensinnäkin siitä, oliko välimiesmenettelyssä tapahtunut kantajien väittämiä virheitä. Toiseksi kysymys oli sen arvioimisesta, olivatko virheet sellaisia, joiden johdosta välitystuomio tuli julistaa mitättömäksi tai kumota.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Metsäliitto ja Metsä Board vaativat kanteissaan, että välimiesmenettelyssä 11.2.2014 annettu välitystuomio julistetaan mitättömäksi tai kumotaan. Vaatimusten perusteina yhtiöt vetosivat viiteen moiteperusteeseen. Kaksi moiteperustetta liittyi prosessuaaliseen väittämistaakkaan ja sen väitettyyn rikkomiseen välitystuomiossa. Yksi moiteperuste liittyi riidattomaksi tunnustetun seikan sivuuttamiseen ja seikan käsittelemistä riitaisena vastoin asianosaisten kantaa. Kaksi moiteperustetta koski ratkaisun oikeudellisia perusteita ja sitä, oliko lakia sovellettu vahingon syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä poikkeavalla tavalla ja oliko syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa sovellettu käännettyä todistustaakkaa ja oliko näistä lain soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä varattu asianosaisille tilaisuutta lausua.

UPM-Kymmene Oyj kiisti kanteet ja vaati niiden hylkäämistä. Välitystuomio ei ollut sisällöltään sellainen kuin Metsäliitto ja Metsä Board väittivät. Välitystuomiossa ei ollut mitään virhettä, jonka perusteella se voitaisiin kumota tai julistaa mitättömäksi. Välimiesoikeus ei ollut ylittänyt toimivaltaansa eikä evännyt asianosaisilta tarpeellista asianajotilaisuutta. Välitystuomio ei ollut myöskään ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Ratkaisun perusteet eivät olleet yllätyksellisiä ja Metsäliitto ja Metsä Board olivat saaneet täyden asianajomahdollisuuden. Välimiesmenettelyssä ei ollut tapahtunut prosessuaalista virhettä, vaan kysymys oli edellä mainittujen yhtiöiden tyytymättömyydestä välitystuomion materiaaliseen lopputulokseen.

Käräjäoikeuden tuomio 18.6.2015.

Käräjäoikeus katsoi, että kantajat eivät olleet osoittaneet välimiesoikeuden pitäneen asianosaisten välimiesmenettelyssä riidattomaksi katsomaa tosiseikkaa riitaisena kanteissa vedotulla tavoin. Välimiesten ei voitu siten todeta menneen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eivätkä he olleet laiminlyöneet varata 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Edelleen käräjäoikeus katsoi, että välitystuomiosta ei ilmennyt kantajien esittämällä tavalla, että välimiesoikeus olisi katsonut syy-yhteyden vallinneen ennen vahingon syntymistä, ja että asian kantajat eivät olleet osoittaneet, että välimiesoikeus olisi soveltanut syy-yhteyttä koskevan päätodistelun osalta käännettyä todistustaakkaa ja edellyttänyt välimiesmenettelyn vastaajien näyttävän syy-yhteyden puuttumisen.

Kun kantajien vetoamia syy-yhteyteen liittyviä menettelyvirheitä ei ollut tapahtunut, välimiesten ei voitu tällä perustella laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Lisaksi käräjäoikeus totesi, että myös välimiesmenettelyn vastaajien oli katsottava ymmärtäneen syy-yhteyden olleen välimiesmenettelyn kohteena, sillä ne kiistivät välimiesmenettelyssä väitetyn sopimusrikkomuksen ja väitetyn vahingon välillä vallinneen syy-yhteyden. Asiassa ei voitu siten tälläkään perusteella katsoa, että osapuolet eivät olisi saaneet välimiesmenettelyssä tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa syy-yhteyttä koskevilta osin. Käräjäoikeus totesi vielä, että siltä osin kuin kantajat olivat esittäneet välimiesoikeuden katsoneen syy-yhteyden syntyneen ennen väitetyn vahingon syntymistä, kysymys oli asian materiaalista ratkaisemista koskevasta kysymyksestä. Sama koski syy-yhteyttä koskevan todistustaakan asettamista. Lähtökohtaisesti mainitut seikat eivät siten edes voi olla välitystuomion kumoamis- tai mitättömyysperusteita siinäkään tapauksessa, että välimiesoikeus olisi ratkaissut kysymykset virheellisesti.

Edelleen käräjäoikeus totesi, että UPM:n välimiesmenettelyssä esittämä kannevaatimus oli koskenut väitetystä sopimusrikkomuksesta johtuvaa rahallista vahingonkorvausta eikä asiassa ollut tuomittu muuta tai enempää kuin mitä UPM oli vaatinut. Välimiesmenettelyn asianosaiset olivat saaneet tilaisuuden asiansa ajamiseen sekä myötämyyntiä koskevan sopimusehdon sisällöstä että vastaajien esittämästä väitteestä, jonka mukaan Itochu ei olisi halunnut tehdä kauppaa UPM:n kanssa. Kantajien vetoama välimiesten menettely oli katsottava kokonaisarvioinnissa ennakkopäätöksestä KKO 2008:77 ilmenevan välimiesten toimintavapauden piiriin kuuluvaksi ja joka tapauksessa siinä määrin vähäiseksi menettelyvirheeksi, että se ei voinut johtaa välitystuomion kumoamiseen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 tai 4 kohdan perusteella.

Käräjäoikeus katsoi, että asian kantajat eivät olleet myöskään osoittaneet, että välimiesoikeus olisi keksinyt itse sopimusehdon, johon osapuolet eivät olleet vedonneet ja josta heille ei ollut annettu tilaisuutta lausua. Kun kantajien vetoamaa menettelyvirheitä ei ole tapahtunut, välimiesten ei voitu todeta menneen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eivätkä he olleet laiminlyöneet varata 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Minna Ihonen, Ville Laine ja Lauri Länsman. Ratkaisu on yksimielinen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

Metsäliitto Osuuskunta (jäljempänä Metsäliitto) ja Metsä Board Oyj (jäljempänä Metsä Board) ovat molemmat toistaen käräjäoikeuden tuomiossa selostetut kanteensa vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että Keskuskauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä 11.2.2014 annettu välitystuomio (asianumero 55/2012) kumotaan tai julistetaan mitättömäksi. Lisäksi Metsäliitto ja Metsä Board ovat vaatineet, että UPM-Kymmene Oyj velvoitetaan korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa sekä hovioikeudessa.

Välimiesmenettelyssä oli tapahtunut viisi vakavaa menettelyvirhettä, joiden perusteella välitystuomio oli kumottava tai julistettava mitättömäksi. Välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa, kun se oli sivuuttanut asianosaisten välisiä riidattomia seikkoja ja perustanut ratkaisunsa seikkoihin, joihin osapuolet eivät olleet vedonneet, sekä laiminlyönyt antaa Metsäliitolle ja Metsä Boardille tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Välitystuomion ilmeinen aineellinen virheellisyys oli osaltaan seurausta näistä karkeista menettelyvirheistä. Metsäliitolla ja Metsä Boardilla ei ollut ollut mahdollisuutta havaita menettelyvirheitä välimiesmenettelyn aikana, sillä ne olivat ilmenneet vasta välitystuomiosta.

1) Riidattoman seikan (osto-optio-oikeuden käyttäminen) käsitteleminen riitaisena

Välimiesoikeus oli sivuuttanut asiassa riidattoman tosiseikan ja perustanut ratkaisunsa seikkaan, johon ei ollut vedottu, kun se oli välitystuomiossa käsitellyt Metsäliiton oikeutta käyttää osto-optiota riitaisena seikkana, vaikka asiasta ei ollut ollut erimielisyyttä asianosaisten välillä.

Asiassa oli ollut riidatonta, että osto-optio oli ollut Metsäliiton käytettävissä 17.4.2012. Välitystuomiossaan välimiesoikeus oli kuitenkin todennut, että osto-optio oli ollut riidattomasti Metsäliiton käytettävissä muutossopimuksen allekirjoittamisesta 30.6.2011 alkaen ainakin siihen asti, kun yhtiö oli syksyllä 2011 aloittanut neuvottelut japanilaisen Itochu Corporationin (jäljempänä Itochu) kanssa Metsä Fibre Oy:n osakkeiden myymiseksi. Välimiesoikeus oli siis katsonut, että Metsäliiton oikeus käyttää osto-optiota oli lakannut ennen kuin Metsäliitto vetosi siihen 17.4.2012.Välitystuomion johtopäätöksenä oli todettu, ettei osto-option käytölle "at any time" voitu antaa sellaista merkitystä, että lunastusoikeuteen voitaisiin vedota aina ja riippumatta osakassopimuksen osapuolten välille muutoin muodostuneesta sopimustilanteesta. Välimiesoikeuden enemmistö oli siten oma-aloitteisesti lakkauttanut Metsäliiton osto-option, vaikka asianosaisten mielestä se oli ollut käytettävissä huhtikuussa 2012. Sanotun riidattoman oikeustosiseikan sivuuttaminen oli ollut edellytyksenä sille, että välimiesoikeus oli voinut hyväksyä UPM:n vahingonkorvauskanteen.

2) Myötämyyntioikeuden epätyypillinen toteuttaminen

Välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa ja laiminlyönyt varata osapuolille tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa, kun se oli yllättäen sivuuttanut Metsäliiton ja Metsä Boardin vetoaman olennaisen vastatosiseikan myötämyyntioikeuden epätyypillisellä toteuttamisella, johon asianosaiset eivät olleet vedonneet.

Välimiesmenettelyssä UPM oli väittänyt, että sillä oli ollut oikeus halutessaan myydä osakkeet myötämyyntioikeutta koskevan osakassopimuksen 6.2 kohdan perusteella samalle kolmannelle taholle samoilla ehdoilla kuin Metsäliitolla ja Metsä Boardilla. Metsäliitto ja Metsä Board olivat vedonneet muun ohella siihen, ettei tämä kolmas taho eli Itochu olisi suostunut ostamaan osakkeita UPM:ltä.

Asianosaiset eivät olleet vedonneet välimiesmenettelyssä siihen, että myötämyyntioikeus olisi voitu tai se olisi tullut myötämyyntioikeutta koskevan osakassopimuksen 6.2 kohdan perusteella toteuttaa siten, että enemmistöosakkaat lunastivat vähemmistöosakkaan osakkeet, mikä tarkoitti, että myötämyynti olisi tapahtunut muulle taholle ja/tai eri aikaan kuin Metsäliiton ja Metsä Boardin suorittama myynti kolmannelle eli Itochulle. Tämän sopimusehdon sisällön välimiesoikeus oli keksinyt itse.

Välimiesoikeus oli todennut, että mitä tuli vastaajien väitteisiin siitä, ettei Itochu olisi halunnut tehdä kauppaa UPM:n kanssa, kolmannen osapuolen kannanotoilla ei ollut merkitystä sopimuspuolten keskinäisessä sopimussuhteessa eikä myötämyyntivelvoitteiden toteuttamisessa huomioon ottaen, että velvoitteet olivat joka tapauksessa toteuttavissa edellä tarkoitetulla tavalla.

Ilman välimiesoikeuden sopimusehdolle antamaa keksittyä sisältöä Metsäliiton ja Metsä Boardin väite siitä, ettei Itochu olisi suostunut ostamaan osakkeita UPM:ltä, olisi toteen näytettynä johtanut UPM:n välimiesmenettelyssä esittämän vaatimuksen hylkäämiseen. Välimiesoikeus ei menettelyn aikana tuonut esiin itse keksimäänsä sopimussisältöä eikä varannut osapuolille tilaisuutta lausua asiasta.

Välimiesmenettelylain kumoamisperusteet eivät edellyttäneet, että välimiesoikeuden menettelyvirheellä olisi vaikutusta menettelyn lopputulokseen.

3) Välimiesoikeuden itse keksimä sopimusehto

Välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa ja laiminlyönyt varata osapuolille tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa, kun välitystuomiossa oli todettu osakassopimuksen 6.2 kohdan sanamuodon vastaisesti, että myötämyyntiin oikeutetun sopimusosapuolen tuli voida sopimusehdon mukaan sisällyttää myytäväksi haluamansa osakkeet niiden kauppakirjaan ja että niiden sisällyttäminen vasta closing-asiakirjaan oli mahdotonta. Osakassopimuksessa ei ollut tällaista ehtoa, eivätkä osapuolet olleet välimiesoikeudessa siihen vedonneet. Sillä, luonnehdittiinko välimiesoikeuden itse keksimää ajatusrakennelmaa sopimusehdoksi vai kannanotoksi sopimusehdon sisältöön ei ollut oikeusturvan kannalta eroa. Välimiesoikeus oli siten keksimänsä oikeustosiseikan avulla ohittanut Metsäliiton ja Metsä Boardin vetoaman ratkaisevan ja riidattoman vastatosiseikan, jonka mukaan vastaajalla ei 3.5.2012 ollut mitään myötämyytävää eikä väitetystä sopimusrikkomuksesta siten ollut voinut syntyä vahinkoa. Välimiesoikeus ei ollut tuonut esillä tätä näkemystään eikä se ollut varannut osapuolille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa.

4) Syy-yhteyden syntyminen ennen vahinkoa

Välimiesoikeus oli yllättäen soveltanut Suomen vahingonkorvausoikeuden perusteiden vastaista sääntöä, kun se oli katsonut, että väitetyn vahinkotapahtuman ja vahingon välillä oli vallinnut syy-yhteys jo ennen vahingon syntymistä.

UPM:n kanne välimiesmenettelyssä oli perustunut sille, että se ei ollut saanut myydä omistamiaan Metsä Fibren osakkeita Itochulle samaan aikaan ja samaan osakekohtaiseen hintaan kuin Metsäliitto ja Metsä Board. UPM ei ollut esittänyt väitettä siitä, että vahinko olisi syntynyt jo 11.4.2012.

Välimiesoikeus oli välitystuomiossaan katsonut, että UPM:lle aiheutunut vahinko oli johtunutMetsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä. Osto-option käyttäminen oli välimiesoikeuden mukaan pienentänyt UPM:lle aiheutunutta vahinkoa, mutta se ei ollut poistanut jo ennen osto-option käyttämistä syntynyttä syy-yhteyttä. Välimiesoikeus oli siten tosiasiallisesti katsonut, että vahinko oli syntynyt vasta myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä 3.5.2012, mutta syy-yhteys väitetyn vahinkotapahtuman ja vahingon välillä oli vallinnut jo ennen vahingon aiheutumista.

Välimiesoikeus ei ollut välimiesmenettelyn aikana tuonut esiin syy-yhteyttä koskevaa näkemystään eikä varannut osapuolille tilaisuutta lausua asiasta. Metsäliitolta ja Metsä Boardilta oli evätty tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5) Syy-yhteyttä koskevan todistustaakan yllättävä kääntäminen

Välimiesoikeus oli asettanut todistustaakan syy-yhteyden puutumisesta yllättäen ja ennalta arvaamatta välimiesmenettelyssä vastaajina olleille Metsäliitolle ja Metsä Boardille. Kantajan syy-yhteyttä koskeva todistustaakka oli niin vakiintunut pääsääntö, että asianosaisten oli tullut voida luottaa siihen. Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet voineet varautua asianajossaan siihen, että välimiesoikeuden enemmistö otti ratkaisunsa perustaksi osapuolten yhteisestä käsityksestä ja vakiintuneesta oikeusohjeesta poikkeavan käännetyn todistustaakan. Koska välimiesoikeus ei ollut käyttänyt kysely- ja informointioikeuttaan käännetyn todistustaakan soveltamisesta, oli Metsäliitolta ja Metsä Boardilta evätty tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Kysymys ei ollut myöskään vastatosiseikkojen ja tätä koskevan näytön punninnasta. UPM ei ollut esittänyt päänäyttöä väitetyn sopimusrikkomuksen ja vahingon syy-yhteydestä, vaikka Metsäliitto ja Metsä Board olivat väitteen kiistäneet. Välitystuomiossa väitetty syy-yhteys oli perustettu yksinomaan UPM:n väitteeseen.

Vastaus

UPM-Kymmene Oyj (jäljempänä UPM) on vaatinut, että Metsäliiton ja Metsä Boardin valitukset hylätään ja että Metsäliitto ja Metsä Board velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Välitystuomio ei ollut sisällöltään sellainen kuin Metsäliitto ja Metsä Board väittivät. Välitystuomiossa ei ollut mitään virhettä, jonka perusteella se olisi voitu kumota tai julistaa mitättömäksi. Välimiesoikeus ei ollut ylittänyt toimivaltaansa eikä evännyt asianosaisilta tarpeellista asianajotilaisuutta. Välitystuomio ei ollut myöskään ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Ratkaisun perusteet eivät olleet yllätyksellisiä ja Metsäliitto ja Metsä Board olivat saaneet täyden asianajomahdollisuuden. Välimiesmenettelyssä ei ollut tapahtunut prosessuaalista virhettä, vaan kysymys oli edellä mainittujen yhtiöiden tyytymättömyydestä välitystuomion materiaaliseen lopputulokseen.

1) Riidattoman seikan (osto-optio-oikeuden käyttäminen) käsitteleminen riitaisena

Välimiesoikeus ei ollut käsitellyt riidatonta kysymystä riitaisena, eikä se ollut ylittänyt toimivaltaansa tai rajoittanut osapuolten oikeutta asiansa ajamiseen. Välitystuomiosta ei ollut luettavissa, että välimiesoikeus olisi tarkoittanut päätelmissään rajata osto-option voimassaoloaikaa. Välimiesmenettelyssä ei ollut ollut riitaa siitä, että osto-optio oli ollut Metsäliiton käytettävissä, kun se oli antanut osto-option käyttöä koskevan ilmoituksen UPM:lle 17.4.2012. Välimiesmenettelyn kohteena ei ollut ollut kysymys siitä, oliko osto-optio Metsäliiton käytettävissä huhtikuussa 2012. UPM:n kanne välimiesmenettelyssä ei ylipäätään ollut perustunut Metsäliiton osto-optioon, vaan UPM:n myötämyyntioikeuteen ja sen loukkaamiseen. Osto-option käyttäminen oli liittynyt Metsäliiton ja Metsä Boardin esittämiin kanteen kiistämisperusteisiin. UPM oli vedonnut asiassa siihen, että osto-optio tai 24.4.2012 toteutunut osakekauppa eivät poistaneet tai korjanneet myötämyyntioikeuden loukkausta ja siitä seuraavaa vahingonkorvausta. Välitystuomiossaan välimiesoikeus oli todennut, että osto-option käyttäminen ei poistanut tai korjannut aikaisemmin tapahtunutta UPM:n myötämyyntioikeuden rikkomista. Kysymys oli siten osto-option käyttämisen vaikutuksista eikä siitä oliko osto-optio Metsäliiton käytettävissä. Ilmaisu "at any time" tarkoitti ainoastaan sitä, että Metsäliitto saattoi antaa osto-optiota koskevan ilmoituksen, eli täytäntöönpanna oikeuden milloin tahansa. Sitä, mikä vaikutus osto-option käyttämisellä oli UPM:n kanneperusteen kannalta tuli kuitenkin arvioida erikseen.

Välimiesoikeus ei ollut katsonut, että osto-optio ei olisi ollut Metsäliiton käytettävissä huhtikuussa 2012, vaan että se oli ollut Metsäliiton käytettävissä ainakin siihen asti, kun yhtiö oli syksyllä 2011 aloittanut neuvottelut kolmannen tahon kanssa. Välimiesoikeus ei ollut ottanut, eikä sen myöskään ollut tarpeen ottaa kantaa siihen, milloin Metsäliiton ja Metsä Boardin neuvottelut kolmannen kanssa olivat olleet niin pitkällä, että yhtiöt olivat rikkoneen myötämyyntisopimusta kun ne olivat jättäneet kertomatta neuvotteluista UPM:lle. Tarkan ajankohdan määrittäminen ei ollut ollut tarpeen, koska Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet ilmoittaneet UPM:lle mainitusta seikasta missään vaiheessa. Sopimusrikkomus oli siten jo varmuudella tapahtunut, kun Metsäliitto käytti osto-optiota. Suomen oikeusjärjestys ei myöskään sisältänyt sellaista normia, jonka perusteella riidattoman seikan käsittely riitaisena muodostaisi välitystuomion kumoamisperusteen.

2) Myötämyyntioikeuden epätyypillinen toteuttaminen

Välitystuomiota ei ollut perustettu mihinkään sellaiseen seikkaan, johon välimiesmenettelyn asianosaiset eivät olisi vedonneet tai josta välimiesoikeus ei olisi saanut toimivaltansa puitteissa lausua. Välitystuomio ei ylipäätään perustunut välimiesoikeuden pohdintoihin myötämyyntioikeuden käytännön toteuttamisvaihtoehdoista, vaan UPM:n vetoamaan sopimusrikkomukseen ja sen aiheuttamaan vahinkoon.

Välitystuomion epätyypillistä myötämyyntioikeutta koskevassa perustelussa oli kysymys yleisen tason pohdinnasta, eikä siinä tulkittu myötämyyntiehdon sisältöä. Kysymys oli yleiseen elämänkokemukseen perustuvista kokemussäännöistä, johon ei sovellettu väittämistaakkaa. Välimiesoikeus ei ollut sidottu asianosaisten käyttämiin sanoihin.

Välimiesoikeus ei ollut antanut sopimusehdolle mitään sellaisiaoikeusvaikutuksia, jotka olisivat poikenneet asianosaisten välimiesmenettelyn aikana esittämistä näkemyksistä. Välimiesoikeus oli pohtinut ainoastaan sitä, millä eri vaihtoehtoisilla tavoilla sopimusehdon UPM:lle perustamat oikeudet olisi voitu käytännössä toteuttaa siten, että ehdon taustalla olevat UPM:n intressit täyttyisivät. Välimiesoikeuden perustelulausumat myötämyyntioikeuden epätyypillisestä toteuttamisesta eivät siten sisältäneet kannanottoa myötämyyntioikeutta koskevan sopimusehdon sisältöön. Korvausta oli tuomittu myötämyyntioikeuden nojalla, johon UPM oli vedonnut kanteensa perusteena. Oikeuden erilaiset käytännön toteuttamistavat eivät olleet sama asia kuin oikeuden sisältö.

Perustetta välitystuomion kumoamiseen ei ollut myöskään siinä tapauksessa, että välimiesoikeuden katsottaisiin tulkinneen myötämyyntiehdon sisältöä ja että tämän tulkinnan katsottaisiin menneen asianosaisten välimiesmenettelyssä esittämien tulkintojen ulkopuolelle. Välimiesmenettelylaista, sen esitöistä tai oikeuskäytännöstä ei seurannut, että sopimusehdon tarkka sisältö olisi sellainen seikka, josta välimiesoikeus ei voisi esittää omia näkemyksiään. Kysymys oli joka tapauksessa siinä määrin vähäisestä menettelyvirheestä, ettei se voinut johtaa välitystuomion kumoamiseen.

Välimiesoikeuden toteamukset myötämyyntioikeuden epätyypillisestä toteuttamisesta eivät menneet asianosaisten välimiesmenettelyssä esittämän ulkopuolelle edes siinä tapauksessa, että niiden katsottaisiin merkitsevän kannanottoa myötämyyntiehdon sisältöön. UPM esitti välimiesmenettelyssä, että sopimus perusti Metsäliitolle ja Metsä Boardille velvollisuuden hankkia UPM:lle ne rahat, jotka UPM olisi saanut myötämyymällä osakkeensa kolmannelle, ja että sopimus perusti Metsäliitolle ja Metsä Boardille pitkälle menevät velvoitteet huolehtia UPM:n eduista silloin, kun enemmistö myy osakkeitaan ulkopuoliselle.

3) Välimiesoikeuden itse keksimä sopimusehto

Välimiesoikeus ei ollut itse keksinyt mitään sopimusehtoa eikä välitystuomiota ollut perustettu seikkaan, johon välimiesmenettelyn osapuolet eivät olleet vedonneet tai josta välimiesoikeus ei ollut toimivaltansa puitteissa saanut lausua. Välitystuomio ei ylipäätään perustunut välimiesoikeuden pohdintoihin kauppakirjan ja closing-asiakirjan suhteesta, vaan UPM:n kanneperusteeseen, eli sopimusrikkomukseen ja sen aiheuttamaan vahinkoon. Välimiesoikeuden perustelulausuma oli kannanotto Metsäliiton ja Metsä Boardin väitteeseen siitä, etteivät ne olisi voineet rikkoa UPM:n myötämyyntioikeutta ennen closing-päivää 3.5.2012. Välimiesoikeus ei ollut tulkinnut osakassopimuksen myötämyyntiehtoa, vaan se oli yleisesti todennut osakekauppojen kauppakirjoihin ja closing-asiakirjoihin liittyvän notorisen tosiasian.

Siinä tapauksessa, että kysymys olisi välimiesoikeuden osakassopimusta koskevasta sopimustulkinnasta, vastasi se joka tapauksessa UPM:n välimiesmenettelyssä esittämää tulkintaa. UPM oli välimiesmenettelyssä vedonnut siihen, että sen olisi tullut saada myydä osakkeensa kolmannelle taholle kauppakirjassa 11.4.2012. Toimivallan ylitystä tai asianajotilaisuuden antamatta jättämistä ei siten ollut tapahtunut.

Perustetta välitystuomion kumoamiselle ei ollut siinäkään tapauksessa, että välimiesoikeus olisikin tulkinnut osakassopimuksen sisältöä asianosaisten lausumista poikkeavalla tavalla. Mistään asiaan soveltuvista säännöksistä ei ilmennyt, etteikö välimiesoikeus voisi lausua omia näkemyksiään sopimuksen yksityiskohtaisesta sisällöstä.

4) Syy-yhteyden syntyminen ennen vahinkoa

Välimiesoikeus ei ollut arvioinut syy-yhteyttä Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti. Välimiesoikeus ei ollut katsonut, että syy-yhteys olisi syntynyt ennen vahinkoa. Väite oli lisäksi merkityksetön, koska kyseessä ei ylipäätään voinut olla menettelyvirhe, vaan selvästi lainsoveltamista koskeva ratkaisu. Lainsoveltamisratkaisuja ei voinut moittia välitystuomion kumoamiskanteella. Yllättäväkään lain soveltaminen ei voinut muodostaa perustetta välitystuomion kumoamiselle.

UPM oli esittänyt välimiesmenettelyssä, että yhtiölle aiheutunut vahinko oli syntynyt jo ennen 11.4.2012, jolloin Metsäliitto ja Metsä Board julkistivat pörssitiedotteen sopimastaan Itochu-kaupasta. Välimiesoikeuden kannekirjelmässään UPM oli esittänyt, että vahinko oli välitön seuraus Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksista. Sopimusrikkomusten UPM oli puolestaan katsonut tapahtuneen ennen 11.4.2012. Välitystuomiossaan välimiesoikeus katsoi, että vahinko oli aiheutunut UPM:lle ennen osto-option käyttämistä 17.4.2012. Välimiesoikeus ei siten ollut katsonut että vahinko olisi syntynyt vasta 3.5.2012.

5) Syy-yhteyttä koskevan todistustaakan yllättävä kääntäminen

Välimiesoikeus ei ollut kääntänyt asiassa todistustaakkaa, vaan todistustaakka syy-yhteydestä oli ollut välimiesmenettelyn kantajalla eli UPM:llä. Väite oli lisäksi merkityksetön, koska kyseessä ei ylipäätään voinut olla menettelyvirhe, vaan lain soveltamista koskeva ratkaisu. Lainsoveltamisratkaisuja ei voinut moittia välitystuomion kumoamiskanteella.

Syy-yhteys ei ollut välitystuomiossa perustunut pelkkään UPM:n väitteeseen. Syy-yhteydestä ei useinkaan esitetty mitään erillistä näyttöä, vaan syy-yhteyden osoittava näyttö liittyi asian muihin tosiseikkoihin, ennen kaikkea syyhyn ja seuraukseen. UPM oli esittänyt syy-yhteydestä päänäytön, kun se oli esittänyt näytön Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksista sekä UPM:lle aiheutuneesta vahingosta.

Syy-yhteys ei ylipäätään ollut sellainen tosiseikka, josta olisi mahdollista esittää itsenäistä ja erillistä näyttöä. Syy-yhteyden arviointi edellytti viimekädessä aina kokemussääntöjen soveltamista. Välimiesoikeus oli ollut vapaa soveltamaan tiedossaan olevia kokemussääntöjä eikä asianosaisilla ollut kokemussääntöjä koskevaa näyttövelvollisuutta.

UPM:n kanne ei miltään osin ollut perustunut siihen, että Metsäliitto oli käyttänyt osto-optiotaan. Sen sijaan Metsäliiton ja Metsä Boardin kiistäminen oli perustunut keskeisesti siihen, että osto-option käyttö olisi poistanut syy-yhteyden sopimusrikkomuksen ja vahingon välillä. Metsäliitolla ja Metsä Boardilla oli ollut näyttötaakka omasta väitteestään. Välimiesoikeus oli arvioinut nimenomaan sitä, olivatko Metsäliitto ja Metsä Board kyenneet osoittamaan, että osto-option käyttö tai jokin muu seikka olisi poistanut sen syy-yhteyden, joka sopimusrikkomusten ja vahingon välillä vallitsi UPM:n esittämän näytön perusteella.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

I Kysymyksenasettelu

Metsäliitto ja Metsä Board ovat vaatineet, että välitystuomio julistetaan mitättömäksi tai kumotaan. Välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa on esitetty viisi eri perustetta, joiden perusteella Metsäliitto ja Metsä Board katsovat välitystuomion olevan mitätön tai ainakin johtavan välitystuomion kumoamiseen.

Hovioikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko välimiesmenettelyssä tapahtunut kantajien väittämiä virheitä. Toiseksi kysymys on sen arvioimisesta, ovatko virheet sellaisia, joiden johdosta välitystuomio tulee julistaa mitättömäksi tai kumota.

II Välimiesmenettelyssä esitetty kanne ja siihen annetut vastaukset

UPM oli välimiesmenettelyssä esittämässään Metsäliittoa ja Metsä Boardia vastaan nostamassa kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen kohtaa 6.2 ja että sopimusrikkomuksella oli aiheutettu UPM:lle vahinkoa. UPM oli vaatinut myös, että Metsäliitto ja Metsä Board yhdessä tai rikkomuksiaan vastaavalla osalla taikka yhtiökohtaisesti velvoitettiin korvaamaan sopimusrikkomuksella aiheuttamansa vahinko 58.495.346,25 euroa. Toissijaisesti edellä mainittu määrä oli vaadittu korvattavaksi oikeudettomana etuna (UPM:n kanne 14.2.2013 s. 4 ja 5).

UPM:n kanne oli perustunut Osakassopimuksen kohdan 6.2 rikkomiseen, koska Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet antaneet UPM:lle sopimusehdon edellyttämällä tavalla tietoja Metsä Fibren osakkeita koskevasta yritysjärjestelystä Itochun kanssa. UPM oli esittänyt, että UPM:lle ei ollut sopimusehdon mukaisesti annettu mahdollisuutta käyttää Osakassopimuksen mukaista oikeutta sisällyttää omistamansa Metsä Fibren osakkeet osakkeita koskeneeseen järjestelyyn (UPM:n kanne s. 6). Kanteessa oli todettu, että sopimusehdon mukaan Metsäliiton tai Metsä Boardin esittäessä omistamiensa Metsä Fibren osakkeiden myyntiä kolmannelle taholle, UPM:llä oli ollut oikeus vaatia, että kyseinen kolmas taho osti vastaavan määrän UPM:n omistamia Metsä Fibren osakkeita vastaavilla ehdoilla kuin se osti Metsäliitolta tai Metsä Boardilta tämän omistamia Metsä Fibren osakkeita (UPM:n kanne s. 7). Osakassopimuksen mukaan Metsäliiton tai Metsä Boardin esittäessä osakkeiden myyntiä kolmannelle taholle, niillä kummallakin oli velvollisuus informoida UPM:ää esitetyn kaupan ehdoista, jotta UPM saattoi harkita, halusiko se käyttää myötämyyntioikeuttaan. UPM:llä oli puolestaan oikeus vaatia, että Metsäliitto tai Metsä Board sisällytti UPM:n osuutta vastaavan määrän UPM:n omistamia Metsä Fibren osakkeita esitettyyn kolmannen tahon kanssa tehtävään osakkeiden kauppaan (UPM:n kanne s. 8). Kanteessa oli edelleen todettu, että Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet antaneet mitään tietoja Itochu-järjestelyistä ennen siitä sopimista ja kaupan julkistamista 11.4.2012. UPM:lle ei ollut osakassopimuksen mukaisesti ilmoitettu Itochu-järjestelystä eikä UPM:lle ollut annettu mahdollisuutta käyttää osakassopimuksen mukaista myötämyyntioikeutta (UPM:n kanne s. 9).

UPM oli välimiesmenettelyssä ajamassaan kanteessa todennut osakassopimuksen mukaisen myötämyyntiehdon ja osakassopimuksen täydennyssopimuksen mukaisen osto-option välisestä suhteesta siten, että osto-optio ei syrjäyttänyt myötämyyntioikeutta (UPM:n kanne s. 11). Metsäliitto ja Metsä Board olivat jo rikkoneet myötämyyntioikeutta siinä vaiheessa, kun Metsäliitto oli 11.4.2012 pörssitiedotteessa ilmoittanut käyttävänsä osto-optiota. Osto-option käyttäminen 24.4.2012 ei poistanut jo aikaisemmin tapahtunutta myötämyyntioikeutta koskevaa sopimusrikkomusta (UPM:n kanne s. 12). UPM olisi saanut myötämyyntioikeutta koskevan sopimusehdon mukaisessa menettelyssä 58,5 miljoonaa euroa suuremman kauppahinnan kuin osto-optiota koskevassa kaupassa. Sopimusrikkomuksista oli aiheutunut siten 58,5 miljoonan euron suuruinen vahinko (UPM:n kanne s. 15 ja 16).

Metsäliitto ja Metsä Board olivat välimiesmenettelyssä antamissaan vastauksissa kiistäneet vaatimukset ja vaatineet kanteen hylkäämistä (Metsäliiton vastine 19.4.2013 ja Metsä Boardin vastine 19.4.2013). Metsäliitto oli kiistämisperusteena vedonnut siihen, että se oli toiminut Osakassopimuksen mukaisesti. Metsäliitolla oli ollut rajoitukseton oikeus käyttää sille Muutossopimuksessa annettua osto-optiota koskevaa oikeutta eikä myötämyyntiä koskevaa tietojenantovelvollisuutta ollut silloin, kun sopimusosapuoli käytti osto-optiota. Myötämyyntioikeutta ei ollut ollut siinä vaiheessa, kun osakkeet oli ostettu osto-option perusteella (Metsäliiton vastine s. 7 ja 8). Myötämyyntiä koskeva sopimusehto ei ollut ensisijainen osto-optioon nähden. Metsäliitto oli puolestaan katsonut, että osto-optio oli tosiasiassa ensisijainen myötämyyntiehtoon nähden (Metsäliiton vastine s. 9). Vaaditun vahingonkorvauksen osalta Metsäliitto oli todennut, että väitetystä sopimusrikkomuksesta ei ollut voinut aiheutua vahinkoa UPM:lle, koska syy-yhteyttä väitetyn sopimusrikkomuksen ja vahingon välillä ei ollut ollut. UPM:n myötämyynti Itochu-kaupassa ei olisi ollut mahdollinen, koska osakkeet oli osto-option nojalla ostettu jo 24.4.2012. Syy-yhteys oli puuttunut (Metsäliiton vastine s. 13 ja 14).

Myös Metsä Board oli vastauksessaan vedonnut kiistämisensä perusteena siihen, että Osakassopimuksen kohdan 6.2 tiedonantovelvollisuutta ei ollut rikottu (Metsä Boardin vastine s. 6). Väitetty vahinko ei ollut voinut aiheutua tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta. Myötämyyntiä koskevaa sopimuskohtaa ei ollut rikottu eikä UPM enää 24.4.2012 jälkeen omistanut osakkeita, joten myötämyyntiä ei olisi voitu toteuttaa 3.5.2012, jolloin Metsä Board oli myynyt Metsä Fibren osakkeita Itochulle. Myötämyyntiä koskeva sopimusehto ei ollut ensisijainen osto-optiota koskevaan sopimusehtoon nähden. Osto-optiota ei ollut sidottu mihinkään ehtoihin, edellytyksiin tai olosuhteisiin. Osto-optio oli tosiasiassa ensisijainen järjestely. Myötämyyntiehtoa ei ollut rikottu UPM:n väittämällä tavalla ennen 11.4.2012. Myötämyyntiehtoa ei ollut voitu loukata ennen 3.5.2012, jolloin osakkeet oli myyty Itochulle. UPM oli kuitenkin myynyt osto-option perusteella osakkeet jo 24.4.2012, joten Metsä Board ei ollut voinut 3.5.2012 rikkoa myötämyyntiehtoa. Syy-yhteys väitettyyn vahinkoon puuttui, koska UPM ei olisi voinut enää myydä osakkeita 3.5.2012.

UPM oli vastausten johdosta välimiesmenettelyssä antamassaan lausumassa katsonut keskeisen kysymyksen olleen se, että myötämyyntiehtoa koskevaa sopimusehtoa oli rikottu (UPM:n lausuma 11.7.2013). Osto-optio ei ollut ensisijainen myötämyyntiin nähden. Myötämyyntiä koskeva sopimusrikkomus oli tapahtunut ennen kuin Metsäliitto oli antanut osto-optiota koskevan ilmoituksen. Osto-optiota koskevassa sopimusehdossa ollut maininta oikeudesta toteuttaa osto-optio "at any time" ei ollut poistanut myötämyyntiä koskevia velvoitteita. Tämä maininta ei koskenut myöskään myötämyynnin ja osto-option välistä suhdetta tai oikeuksien etusijajärjestystä. Metsäliitto oli vedonnut osto-optioon vasta myötämyyntiä koskeneen sopimusrikkomuksen jälkeen. Osto-optio ei ollut poistanut sopimusrikkomusta. Osto-option toteuttaminen 24.4.2012 ei ollut poistanut Metsäliiton ja Metsä Boardin vastuuta jo aikaisemmin tapahtuneesta sopimusrikkomuksesta. UPM oli joutunut suostumaan osto-optioon ja tällä oli rajoitettu vahinkoa. UPM oli täsmentänyt vahingon määräksi 58.552.389,00 euroa ja todennut, että mikäli Metsäliitto ja Metsä Board olisivat noudattaneet osakassopimuksen kohdan 6.2 mukaista velvoitettaan ja antaneet UPM:lle mahdollisuuden käyttää myötämyyntioikeutta Itochu-järjestelyssä, UPM olisi saanut edellä todettua määrää korkeamman kauppahinnan omistamistaan Metsä Fibren osakkeista kuin oli se hinta, jonka UPM oli saanut oltuaan pakotettu myymään osakkeet Metsäliitolle osto-optiota koskevassa kaupassa. Syy-yhteyden osalta UPM oli todennut, että Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksen ja UPM:lle aiheutuneen vahingon välillä oli suora syy-yhteys.

Metsäliitto ja Metsä Board olivat antaneet UPM:n lausuman jälkeen omat lausumansa (Metsäliiton lausuma 15.10.2013 ja Metsä Boardin lausuma 15.10.2013). Lausumissa oli todettu, että UPM:n väittämää sopimusrikkomusta ei ollut tapahtunut. Metsäliitolla oli ollut osto-option käyttöön rajoittamaton oikeus. Osto-option käyttämisen jälkeen myötämyynti ei ollut enää mahdollinen. Metsäliitto oli todennut myös, että mitään tiedonantovelvollisuutta UPM:lle ei ollut ollut, koska jo Itochu kaupan neuvotteluvaiheessa oli ollut selvää, että Metsäliitto tuli käyttämään osto-optiota.

Välitystuomion lopputulos

Välitystuomiossa selostettiin ensin taustatietoja (s. 31-34) ja sen jälkeen riidanalaisia kysymyksiä. Välitystuomiossa riidanalaisten kysymysten osalta todettiin asiassa olevan ensisijaisesti kysymys osapuolten Osakassopimuksella 2009 ja Muutossopimuksella 2011 sopimien UPM:n myötämyyntioikeuden ja Metsäliiton lunastusoikeuden keskinäisestä suhteesta ja niiden soveltamistilanteesta Itochu-järjestelyn yhteydessä. Tämän jälkeen välitystuomiossa käsiteltiin asianosaisten käsityksiä myötämyyntiehdon ja osto-option välisestä suhteesta. Välitystuomiossa katsottiin asiassa jääneen näyttämättä, että osto-optiota koskevaa ehtoa tai myötämyyntiehtoa tulisi soveltaa sopimusosapuolten välisessä sopimussuhteessa ensisijaisesti.

Tämän jälkeen välitystuomiossa käsiteltiin myötämyyntiehtoon ja osto-optioon vetoamista. Välitystuomiossa katsottiin, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat jättäneet noudattamatta Osakassopimuksen 6.2 kohdan tiedoksiantoon ja UPM:n osakkeiden myötämyyntiin liittyviä velvoitteitaan ja syyllistyneet sopimusrikkomukseen (s. 38).

Välitystuomiossa käsiteltiin tämän jälkeen osto-optiota koskevaa ilmoitusta ja siihen perustunutta Metsä Fibren osakkeiden kauppaa. Osto-option käsittely oli liittynyt siihen Metsäliiton ja Metsä Boardin väitteeseen, että osto-optioon oli voinut vedota milloin tahansa riippumatta muista seikoista. Arvioitavana oli ollut kysymys siitä, oliko myötämyyntiehto ja velvollisuus toimia sen mukaisesti mitätöitynyt osto-option käyttämisellä. Välitystuomiossa todettiin, että osto-optio oli riidattomasti ollut Metsäliiton käytettävissä Muutossopimuksen allekirjoittamisesta 30.6.2011 alkaen ainakin siihen asti, kun yhtiö oli syksyllä 2011 aloittanut neuvottelut Itochun kanssa Metsä Fibren osakkeiden myymiseksi Itochulle. Välitystuomiossa katsottiin, että osto-option käyttämiseen liittyvää ilmaisua "at any time" ei voitu tulkita niin, että se perustaisi tosiasiallisesti osto-option ensisijaisuuden suhteessa myötämyyntioikeuteen, ja että siihen vetoamalla voitaisiin syrjäyttää jo lauennut UPM:n myötämyyntioikeus (s. 41).

Välitystuomiossa todettiin johtopäätöksenä sopimusehtojen välisestä suhteesta, että ehdolle "at any time" ei voitu antaa sellaista merkitystä, että ehdon tarkoittamaan lunastusoikeuteen voitaisiin vedota aina ja riippumatta osakassopimuksen osapuolten välille muutoin muodostuneesta sopimustilanteesta. Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet voineet vastoin osakassopimuksen 6.2 kohdan mukaan heille aikaisemmin syntyneitä velvoitteita jättää sopimuksen mukaisesti huolehtimatta UPM:n myötämyyntioikeuden toteuttamisesta osto-optioon vetoamalla. Sillä, ettei UPM:llä ollut ollut omistuksessaan enää Call Option Notice -ilmoituksen käyttämisen ja tehdyn kaupan jälkeen myötämyytäviä osakkeita, ei ollut merkitystä asiassa kun otettiin huomioon, ettei myötämyynti Metsäliitosta ja Metsä Boardista johtuvista syistä ollut ollut enää Itochu-järjestelyn toteuttamisen yhteydessä mahdollista (s. 42).

Vahingonkorvaamisen ja vahingon määrän osalta välitystuomiossa todettiin, että UPM:n kärsimä vahinko oli johtunut myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä, joka taas oli johtunut Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksesta. UPM:n vahinko ei ollut johtunut Call Option -oikeuden käyttämisestä, vaan Call Option oikeuden perusteella tehty UPM:n omistamien Metsä Fibren osakkeiden kauppa oli pienentänyt vahinkoa myötämyynnin toteutumatta jäämisestä. Call Option -oikeuden käyttäminen ei ollut poistanut syy-yhteyttä, joka oli syntynyt ennen Call Option -oikeuden käyttöä (s. 44). Tämän jälkeen välitystuomiossa oli käsitelty sitä, mikä merkitys asiassa oli myötämyyntivaatimuksen puuttumisella ja myötämyynnin toteuttamisen mahdottomuudella tapahtuneen Call Option kaupan jälkeen. Ratkaisussa todettiin seuraavaa.

Sanotut seikat olivat johtuneet siitä, että UPM oli saanut tietää kaupasta vasta siitä tehdyn ehdollisen sopimuksen jälkeen. Myötämyyntilauseke ei käytännössä myöskään tarkoittanut sitä, että enemmistöosakkaan tulisi kaikissa olosuhteissa saada vähemmistöosakkaan osakkeet mahdutettua kolmannen kanssa tehtävään kauppaan, joskin se oli myötämyyntioikeuden toteuttamisen perusmuoto. Milloin enemmistöosakkailla oli omistuksessaan ostajaa tyydyttävä määrä myytäviä osakkeita vähemmistöosakkaan intressit voitiin tyydyttää yhtälailla lunastamalla enemmistöosakkaan toimesta vähemmistöosakkaan osakkeet (epätyypillinen myötämyyntioikeuden toteutus). Tämä saattoi yhtä hyvin tapahtua ennen kolmannen kanssa tehtävää kauppaa taikka sen jälkeen. Välitystuomiossa todettiin vielä, että UPM:ltä oli salattu Itochun kanssa aloitetut neuvottelut Metsä Fibren osakkeiden myymiseksi sopimatta myötämyynnin järjestämisestä missään muodossa. Metsäliiton ja Metsä Boardin väittämät tapahtumat eivät voineet poistaa syy-yhteyttä UPM:n vahingolle, vaan ne olivat päinvastoin olleet syynä UPM:lle aiheutettuun vahinkoon. Mitä tuli Metsäliiton ja Metsä Boardin väitteisiin, ettei Itochu olisi halunnut tehdä kauppaa UPM:n kanssa, välimiesoikeus oli todennut, ettei kolmannen osapuolen kannanotoilla ollut merkitystä sopimuspuolten keskinäisessä sopimussuhteessa eikä myötämyyntivelvoitteiden toteuttamisessa huomioon ottaen, että velvoitteet olivat joka tapauksessa toteutettavissa edellä tarkoitetulla tavalla (s. 44).

Välimiesoikeus oli katsonut, ettei asiassa ollut näytetty, että syy-yhteys Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksen osalta puuttuisi taikka että Metsäliiton ja Metsä Boardin väittämät seikat olisivat poistaneet syy-yhteyden sopimusrikkomuksen ja UPM:lle aiheutuneen vahingon suhteen. UPM:n olisi tullut saada myötämyytyä omistamansa Metsä Fibren osakkeet 208.552.423,29 euron hintaan ja sopimusrikkomuksella oli UPM:lle aiheutettu 58.552.389,00 euron suuruinen vahinko.

Eri mieltä olleen välimiehen lausunto

Yksi välimiehistä oli ollut ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä ja olisi hylännyt UPM:n kanteen. Eri mieltä ollut välimies oli arvioinut myötämyyntioikeuden ja Call Option -oikeuden välistä suhdetta toisella tavalla kuin enemmistö. Lausunnossaan välimies totesi, että hänen mielestään ilmaisu "at any time" tuki johtopäätöstä, että Call Option -oikeutta voitiin käyttää ulkoisista tapahtumista ja seikoista riippumatta ja siten myös siinä tapauksessa, että myötämyyntiä koskeva tilanne oli syntynyt. Metsäliitolla oli ollut oikeus käyttää Call Option -oikeutta 17.4.2012. Tästä seurasi, ettei UPM ollut omistanut myötämyytäviä osakkeita 24.4.2012 jälkeen. UPM ei siten olisi voinut osallistua myötämyyntioikeuden nojalla Metsäliiton ja Metsä Boardin Itochun kanssa tekemään kauppaan 3.5.2012. Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet rikkoneet Osakassopimuksen kohtaa 6.2 muulla tavoin kuin jättämällä tekemättä myötämyyntioikeutta koskevan ilmoituksen. Tästä ei ollut kuitenkaan aiheutunut UPM:lle vahinkoa.

III Välitystuomion mitättömäksi julistamista tai kumoamista koskevat oikeudelliset lähtökohdat

Metsäliitto ja Metsä Board ovat välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa vaatineet, että välitystuomio julistetaan mitättömäksi tai kumotaan. Vaatimusten perusteina on vedottu viiteen moiteperusteeseen. Kaksi moiteperustetta liittyy prosessuaaliseen väittämistaakkaan ja sen väitettyyn rikkomiseen välitystuomiossa. Yksi moiteperuste liittyy riidattomaksi tunnustetun seikan sivuuttamiseen ja seikan käsittelemistä riitaisena vastoin asianosaisten kantaa. Kaksi moiteperustetta koskee ratkaisun oikeudellisia perusteita ja sitä, onko lakia sovellettu vahingon syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä poikkeavalla tavalla ja onko syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa sovellettu käännettyä todistustaakkaa ja onko näistä lain soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä varattu asianosaisille tilaisuutta lausua.

Välimiesmenettelystä annetun lain (välimiesmenettelylaki) 40 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan välitystuomio on mitätön siltä osin kuin välitystuomion on katsottava olevan ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa. Välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin mukaan välitystuomio voidaan kumota, jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi (1 kohta) tai jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen (4 kohta).

Hallituksen esityksen (HE 202/1991 vp) mukaan välitystuomio voisi olla ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa esimerkiksi silloin, kun siinä on velvoitettu laissa kiellettyyn suoritukseen. Tällainen tilanne olisi myös silloin, kun välimiehet riitaa ratkaistessaan eivät ole noudattaneet sellaista pakottavaa oikeusohjetta, jonka voidaan katsoa ilmentävän Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Sitä vastoin minkä tahansa pakottavankaan oikeusohjeen noudattamatta jättäminen ei voisi johtaa välitystuomion mitättömyyteen.

Hallituksen esityksen mukaan välimiehet olisivat välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ylittäneet toimivaltansa esimerkiksi, jos välimiehet tuomitsevat asianosaiselle jotain enemmän tai muuta kuin mitä tämä on vaatinut.

Välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan kumoamisperuste palautuu välimiesmenettelyssä sovellettavaan asianosaisten tarpeelliseen asianajomahdollisuuteen. Välimiesmenettelylain 22 §:n mukaan välimiesten on varattava tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Lain 25 §:n 1 momentin mukaan välimiesten määräämässä ajassa kantajan on ilmoitettava ne seikat, joihin hänen kanteensa perustuu, ja yksilöidyt vaatimuksensa sekä vastaajan annettava näiden johdosta vastineensa. Välimiesmenettelylakiin ei sisälly säännöstä vaatimis- ja väittämistaakan osalta toisin kuin esimerkiksi tuomioistuimissa käsiteltävien riita-asioiden osalta on oikeudenkäymiskaaressa säännelty. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin johdonmukaisesti katsottu, että välimiesoikeus ei voi ratkaisussaan tuomita muuta kuin mitä on vaadittu eikä ratkaista asiaa toisilla perusteilla kuin mihin on puolin ja toisin vedottu (ks. esimerkiksi Möller, Gustaf: Välimiesmenettelyn perusteet 1997 s. 52 ja Ovaska, Risto: Välimiesmenettely 2007 s. 185). Myös tässä asiassa esitetyissä oikeudellisissa asiantuntijalausunnoissa on johdonmukaisesti todettu, että asianosaisten esittämät vaatimukset ja oikeustosiseikat sitovat välimiesoikeutta eikä välimiesoikeus saa tuomita enempää kuin mitä on vaadittu eikä välitystuomiota saa myöskään perustaa seikkaan, johon kantaja ei ole vaatimuksensa tueksi tai vastaaja kiistämisensä tueksi vedonnut (ks. esimerkiksi Möllerin sekä professoreiden Jokela, Koulu, Linna, Niemi ja Virolainen antamat lausunnot). Niemen lausunnossa on tosin pohdittu sitä, minkälainen vetoaminen on riittävää ja onko väittämistaakka mahdollisesti erilainen välimiesmenettelyssä kuin yleisessä tuomioistuimessa dispositiivisessa riita-asiassa.

Välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan kumoamisperuste eli tilanne, jossa välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen on tulkittava yhdessä välimiesmenettelylain 22 §:n kanssa, jonka mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Välimiesmenettelylain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 202/1991 vp) on todettu, että asianosaiselle on suotava mahdollisuus esittää omat vaatimukset, niiden perusteet ja todisteet sekä lausua vastapuolen vaatimuksista, niiden perusteista ja todisteista. Kysymys on yleisprosessuaalisesta oikeusturvaperiaatteesta ja tämän kuulemisperiaatteen rikkominen muodostaa välitystuomion kumoamisperusteen. Yleisprosessuaalisella väittämistaakalla tarkoitetaan oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli oikeustosiseikkaa. Seikkaan vetoamisella tarkoitetaan puolestaan sitä, että asianosainen tuo seikan esiin nimenomaan tarkoituksin saada se ratkaisun perusteeksi. Jos tällaiseen seikkaan ei vedota, ratkaisua ei voida perustaa siihen siinäkään tapauksessa, että seikka muutoin tulisi asiassa esille tai olisi tiedossa. Väittämistaakka ei koske oikeustosiseikkojen oikeudellista arviointia. Välimiesmenettelylain 22 §:n mukainen riittävän asianajotilaisuuden varaaminen edellyttää, että väittämistaakkaa noudatetaan myös välimiesmenettelyssä. Muutoin ratkaisu perustuu seikkaan, josta asianosaisilla ei ole ollut mahdollisuus lausua ja ratkaisu tulee asianosaisille yllätyksenä.

Dispositiivisissa riita-asioissa noudatetaan yleisprosessuaalisena periaatteena myös lähtökohtaa, jonka mukaan tunnustettua seikkaa pidetään riidattomana eli asianosaiset ovat sen olemassaolosta yhtä mieltä. Tunnustettua seikkaa pidetään näytetyn veroisena eikä se kaipaa todistelua. Välimiesmenettelylain 22 §:n mukainen riittävän asianajotilaisuuden varaaminen edellyttää myös sitä, että välimiesmenettelyssä asianosaisten riidattomaksi toteamaa tai toisen asianosaisen ilmoitusta itselleen epäedullisen seikan tunnustamisesta on pidettävä sitovana. Jos tästä lähtökohdasta voitaisiin välimiesmenettelyssä poiketa, asianosaiset menettäisivät mahdollisuuden riittävään asianajoon välimiesmenettelyssä.

Myös lainsoveltamiskysymyksissä asianosaisten kuuleminen voi olla tarpeen erityisesti, jos välimiesten käsitys sovellettavasta laista ja sen sisällöstä eroaa asianosaisten esittämistä näkemyksistä tai lainsoveltamiseen liittyy asian ratkaisemisen kannalta tulkinnanvaraisia kohtia. Lainsoveltamiskysymysten osalta voi siten joissakin tilanteissa tulla harkittavaksi se, että riittävää asianajotilaisuutta ei ole varattu. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos välimiesoikeus perustaisi ratkaisunsa eri lainkohtaan, johon asianosaiset ovat omassa asianajossaan viitanneet tai tiettyjä vahingonkorvausoikeuden yleisiä lähtökohtia, kuten syy-yhteyttä koskevaa oppia sovellettaisiin vakiintuneesta tavasta poikkeavalla tavalla. Tällöin ratkaisun lopputulos voi olla yllätyksellinen ja riittävää asianajomahdollisuutta ei ole turvattu.

Välimiesmenettelylaissa on säädetty niistä perusteista, joilla välitystuomion sitovuus voidaan riitauttaa. Korkein oikeus on välitystuomion kumoamista koskevassa ratkaisussaan KKO 2008:77 (kohta 10) todennut, että vain laissa mainitut selvät muotovirheet sekä verraten karkeat menettelyvirheet voivat aiheuttaa välitystuomion mitättömyyden tai kumoamisen moitekanteen johdosta. Mainitussa ratkaisussa on ollut kysymys erityisesti siitä, onko välitystuomiossa sopimusta voitu oikeustoimilain 36 §:n nojalla kohtuullistaa, vaikka tällaista vaatimusta ei ollut nimenomaisesti välimiesmenettelyn aikana tehty eivätkä asianosaiset olleet nimenomaisesti lausuneet kohtuullistamisesta. Korkein oikeus on todennut (kohta 16), että asianosaiset ovat olleet eri mieltä jakelusopimuksen oikeudellista luonteesta ja erityisesti sen ehdon 10.5 pätevyydestä. Välimiesmenettelyn kantaja on vedonnut sopimusehdon mitättömyyteen ja pätemättömyyteen kauppaedustajia koskevien periaatteiden pohjalta sekä vaatinut kohtuullista hyvitystä sellaisten seikkojen nojalla, jotka tyypillisesti voivat johtaa sopimuksen kohtuullistamiseen. Välimiesmenettelyn vastaajalla on ollut tilaisuus lausua kaikista näistä seikoista ja se onkin hyvitysvaatimusta vastustaessaan viitannut kohtuusnäkökohtiin. Esillä ovat olleet myös tavarantoimitusten viivästykset ja virheet. Tätä taustaa vasten välimiesoikeuden päätyminen sopimuksen pätevyyskysymyksessä ja korvauksen määrässä kompromissiratkaisuun on tuskin tullut asianosaisille yllätyksenä. Korkein oikeus päätyi kokonaisarvionaan siihen, ettei välimiesoikeuden menettely, jota valituksessa pidetään prosessinjohdollisena virheenä, ole sillä tavoin vaikuttanut välimiesmenettelyn vastaajana olleen yhtiön mahdollisuuteen ajaa asiaansa, että välitystuomion kumoamiseen olisi välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen peruste.

Korkeimman oikeuden mainitussa ratkaisussa omaksuma kanta vastaa siviilioikeudellisessa kirjallisuudessa sopimusten sovittelun osalta noudatettua linjaa, jonka mukaan sopimuksen sovittelua ei tarvitse vaatia nimenomaisesti. Osassa kirjoituksia on todettu, että sovitteluun liittyy kevennetty väittämistaakka. Riittävänä sovittelutarpeeseen vetoamisena on pidetty sitä, että osapuoli on kiistänyt kanteen ja esittänyt kohtuuttomuutta koskevia näkökohtia (ks. esimerkiksi Kaisto, Janne: Pätemättömyys ja sovittelu prosessuaaliselta kannalta s. 123). Prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on sovittelun osalta todettu, että sovittelu ei ole väittämistaakan osalta erityisasemassa. Ratkaisussa sovittelun osalta kysymys on siten ollut siitä, miten nimenomaista vetoamista sovittelu on edellyttänyt ja ovatko asianosaiset saaneet välimiesmenettelyssä lausua myös sovitteluun johtaneista seikoista.

Sanotusta ratkaisusta ei ilmene yksiselitteistä oikeusohjetta välitystuomion kumoamisperusteiden arvioimiseksi. Lähtökohtana on pidettävä välitystuomioiden pysyvyyttä ja sitä, että menettelyvirheiden tulee olla verraten karkeita. Väitettyä menettelyvirhettä tai muuta virhettä on vielä erikseen arvioitava sillä perusteella, ovatko välimiehet ylittäneet toimivaltansa tai onko riittävä mahdollisuus ajaa asiaansa toteutunut. Välitystuomion kumoamisperusteita on siten arvioitava kussakin tapauksessa erikseen ja ottaen arvioinnissa huomioon, mihin asianosaiset ovat välimiesmenettelyssä vedonneet, mihin välitystuomio perustuu ja onko välitystuomion lopputulos asianosaisten asiassa esittämään nähden yllätyksellinen.

IV Kysymyksessä olevien välitystuomion kumoamisperusteiden arviointi

1) Väite riidattoman seikan käsittelemisestä riitaisena

Metsäliitto ja Metsä Board ovat vaatineet välitystuomiota kumottavaksi ensinnäkin sillä perusteella, että asianosaisten välillä oli ollut riidatonta, että osto-optiota koskenut sopimusehto oli ollut voimassa, mutta tämä riidaton seikka oli välitystuomiossa katsottu riitaiseksi. Välitystuomio oli tältä osin perustettu seikkaan, johon yksikään asianosainen ei ollut välimiesmenettelyssä vedonnut. Kanteessa välitystuomiota on vaadittu kumottavaksi välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohtien nojalla. Metsäliitto ja Metsä Board ovat katsoneet, että väitetty virhe ilmenee erityisesti seuraavista välitystuomion kohdista ja eri mieltä olleen välimiehen lausunnosta:

"Välimiesoikeus toteaa, että Call Option osto-optio on riidattomasti ollut Metsäliiton käytettävissä Muutossopimuksen allekirjoittamisesta 30.6.2011 alkaen ainakin siihen asti, kun yhtiö on syksyllä 2011 aloittanut neuvottelut Itochun kanssa Metsä Fibren osakkeiden myymiseksi Itochulle." (s. 41)

"Välimiesoikeus toteaa johtopäätöksenään, ettei Muutossopimuksen Call Option -ehdon täytäntöönpanoa koskevalle maininnalle oikeuden käyttämisestä "at any time" voida antaa sellaista merkitystä, että ehdon tarkoittamaan lunastusoikeuteen voitaisiin vedota aina ja riippumatta Osakassopimuksen osapuolten välille muutoin muodostuneesta sopimustilanteesta." (s. 42)

"Näin ollen tämän sinänsä aina ("always") Metsäliitolla olevan "ylimääräisen" Call Option -oikeudenkin täytäntöönpano ("Notice") oli suoritettavissa "at any time", minkä näin ollen täytyy tarkoittaa molemmissa sopimuskohdissa samaa asiaa eli ainoastaan täytäntöönpanomenettelyä, ei oikeuden sisältöä." (s. 42)

Eri mieltä olleen välimiehen lausunto

"Myötämyyntioikeuden ja Call Option -oikeuden välistä suhdetta arvioitaessa on kyse näin ollen mielestäni siitä, voidaanko Muutossopimuksella tarkistetun Osakassopimuksen sanamuodon, sen rakenteen taikka muiden sopimuksen tulkintaan vaikuttavien tekijöiden perusteella päätellä, saattoivatko Metsäliitto ja Metsä Board käyttää Call Option -oikeutta sen jälkeen, kun UPM:n myötämyyntioikeuden edellytykset olivat täyttyneet." (s. 51)

"Mielestäni ilmaisu "at any time" tukee kohdan 4.4.1 ensimmäisestä kappaleesta tehtävää johtopäätöstä, että Call Option -oikeutta voidaan käyttää ulkoisista tapahtumista ja seikoista riippumatta ja siten myös siinä tapauksessa, että myötämyyntiä koskeva tilanne on syntynyt." (s. 52)

"Näin ollen Metsäliitolla on ollut oikeus käyttää Call Option -oikeutta 17.4.2012. Tästä puolestaan seuraa, ettei UPM omistanut myötämyytäviä Metsä Fibren osakkeita 24.4.2012 jälkeen. UPM ei siten olisi voinut osallistua myötämyyntioikeuden nojalla Metsäliiton ja Metsä Boardin Itochun kanssa tekemään kauppaan 3.5.2012. Näin ollen Metsäliitto ja Metsä Board eivät ole rikkoneet Osakassopimuksen kohtaa 6.2 muulla tavoin kuin jättämällä tekemättä myötämyyntioikeutta koskevan ilmoituksen. Tästä ei kuitenkaan ole aiheutettu UPM:lle vahinkoa." (s. 52)

UPM on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa todennut, että välimiesoikeus ei ollut käsitellyt riidatonta seikkaa riitaisena. UPM:n kanne välimiesmenettelyssä oli perustunut myötämyyntioikeuteen ja sen loukkaamiseen. Osto-optiota oli käsitelty välimiesmenettelyssä yksin siitä syystä, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat vedonneet osto-option käyttöön. Välimiesoikeus ei ole arvioinut osto-option käytettävyyttä sinänsä.

Edellä välimiesmenettelyn kanteen selostamista koskevasta osiosta ilmenevällä tavalla UPM:n kanne on perustunut siihen, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen kohdan 6.2 myötämyyntiehtoa. UPM on katsonut, että Muutossopimuksessa sovittu osto-optio ei syrjäyttänyt Osakassopimuksessa todettua myötämyyntioikeutta. Metsäliitto ja Metsä Board ovat puolestaan välimiesmenettelyssä antamissaan vastineissa katsoneet, että myötämyyntiehtoa ei ollut rikottu ja että osto-option käyttäminen syrjäytti myötämyyntioikeuden.

Yleisprosessuaalisista periaatteista seuraa, että jos dispositiivisessa riita-asiassa jokin seikka todetaan asianosaisten välillä riidattomaksi, tällaisesta seikasta ei ole tarpeen esittää todistelua. UPM ei ole välimiesmenettelyssä riitauttanut myötämyyntioikeuden ja osto-option sopimusehtojen voimassaoloa sinänsä. Välimiesmenettelyssä ei kanteen perusteella ole ollut myöskään ratkaistavana osto-option käytettävyys, vaan se, onko Osakassopimuksen myötämyyntiä koskevaa ehtoa rikottu ja onko osto-option käyttäminen tämän jälkeen syrjäyttänyt myötämyyntiä koskevan sopimusrikkomuksen. UPM:n kanteen ja siihen annettujen vastausten sekä lausumien perusteella on selvää, että keskeinen erimielisyys välimiesmenettelyssä on liittynyt näiden sopimusehtojen väliseen suhteeseen. Välitystuomiossa (s. 34) onkin todettu asiassa olevan ensisijaisesti kysymys osapuolten Osakassopimuksella 2009 ja Muutossopimuksella 2011 sopimien UPM:n myötämyyntioikeuden ja Metsäliiton lunastusoikeuden keskinäisestä suhteesta ja niiden soveltamistilanteesta Itochu-järjestelyn yhteydessä.

Hovioikeus toteaa, että myötämyyntiä ja osto-optiota koskevien sopimusehtojen soveltamistilanteesta on välimiesmenettelyssä esitetty puolin ja toisin todistelua, kuten välitystuomion sivulta 35 ilmenee. Riidattomuus ei siten näytä ulottuneen sopimusehtojen väliseen suhteeseen ja välitystuomiossa on päädytty katsomaan asiassa jääneen näyttämättä, että Call Option -ehtoa taikka Tag Along -ehtoa (myötämyyntiehto) tulisi soveltaa ensisijaisesti ( s. 36). Välitystuomiossa on katsottu, että myötämyyntiä koskevaa sopimusehtoa oli rikottu ja tämän jälkeen välitystuomiossa on arvioitu sitä, onko Call Option osto-oikeuden käyttö 24.4.2012 mitätöinyt myötämyyntioikeuden. Tässä yhteydessä välitystuomiossa on arvioitu Call Option ehdon "at any time" merkitystä ja Call Optionin suhdetta myötämyyntioikeuteen. Välitystuomiossa on todettu, että Call Option oikeus on ollut riidattomasti Metsäliiton käytettävissä Muutossopimuksen allekirjoittamisesta 30.6.2011 alkaen ainakin siihen asti, kun yhtiö on syksyllä aloittanut neuvottelut Itochun kanssa Metsä Fibren osakkeiden myymiseksi Itochulle. Välitystuomiossa on edelleen todettu, että "at any time" ehtoa ei voida tulkita siten, että se perustaisi Call Option ehdon ensisijaisuuden suhteessa myötämyyntioikeuteen, ja että siihen vetoamalla voitaisiin syrjäyttää jo lauennut UPM:n myötämyyntioikeus.

Hovioikeus toteaa, että välitystuomiossa esitetyt kannanotot Call Option ehdon käytettävyydestä liittyvät siihen keskeiseen välimiesmenettelyssä ratkaistavana olleeseen kysymykseen, syrjäyttääkö Call Option -ehto myötämyyntioikeuden. Arvio osto-option käytettävyydestä syksyyn 2011 saakka liittyy puolestaan siihen arvioon, mihin ajankohtaan saakka Call Option ehdon käyttämisessä ei ole tullut ottaa huomioon myötämyyntiä koskevaa soveltamistilannetta. Eri mieltä olleen välimiehen lausunnosta ei voida myöskään tehdä sellaista johtopäätöstä, että hänen kanteen hylkäävä lopputuloksensa olisi perustunut välimiesoikeuden enemmistön kanssa erilaiseen käsitykseen asiassa riidattomista seikoista tai että eri mieltä ollut välimies olisi tulkinnut osto-optioon liittyvää riidatonta seikkaa eri tavoin kuin enemmistö. Eri mieltä ollut välimies on arvioinut enemmistöön nähden eri tavoin sopimusehtojen välistä suhdetta eli eroavaisuus koskee ratkaisun kannalta oleellista sopimusoikeudellista tulkintakysymystä eli ratkaisun aineellisoikeudellista kysymystä, jollaiseen ei voida ottaa kantaa välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa. Tähän nähden eri mieltä olleen välimiehen lausunnosta ei ole pääteltävissä, että enemmistö olisi arvioinut välimiesmenettelyssä riidatonta seikkaa riitaisena.

Johtopäätöksenä hovioikeus toteaa, että UPM:n välimiesmenettelyssä ajaman kanteen perusteella keskeinen ratkaistava kysymys on liittynyt myötämyyntiehdon ja Call Option ehdon keskinäiseen suhteeseen. Tätä kysymystä välimiesmenettelyssä esitetyissä kirjelmissä on molemmin puolin laajasti käsitelty ja tästä on esitetty myös todistelua. Välitystuomiossa ei ole todettu, että Call Option ei olisi ollut käytettävissä 17.4.2012. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo asiassa olevan selvää, että välimiehet eivät ole menneet välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eikä asianosaisille ole jätetty saman pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla varaamatta tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Tältä osin perustetta välitystuomion kumoamiseen ei ole näytetty eikä aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ole.

2) Myötämyyntioikeuden epätyypillinen toteuttaminen

Metsäliitto ja Metsä Board ovat välimiesmenettelyssä väittäneet, että Itochu ei olisi suostunut tekemään osakekauppaa UPM:n kanssa ja että UPM ei olisi voinut saada osakkeistaan esittämäänsä kauppahintaa. Välitystuomiossa välimiesoikeus on itse antanut Osakassopimuksen myötämyyntiä koskeneelle ehdolle sellaisen sisällön, jollaisesta ei ollut sovittu ja tällä itse keksimällään sopimusehdolla välimiesoikeuden enemmistö sivuutti Metsäliiton ja Metsä Boardin vetoaman vastatosiseikan. Metsäliiton ja Metsä Boardin väittämä välimiesoikeuden itse keksimä sopimusehto ilmenee seuraavassa välitystuomion kohdassa:

"Vastaajien väitteiden myötämyyntivaatimuksen puuttumisesta ja myötämyynnin toteuttamisen mahdottomuudesta tapahtuneen kaupan johdosta välimiesoikeus toteaa lähtökohtaisesti asiassa näytetyn, että sanotut seikat ovat johtuneet siitä, että UPM on saanut tietää kaupasta vasta siitä tehdyn ehdollisen sopimuksen jälkeen. Myötämyyntilauseke ei käytännössä myöskään tarkoita sitä, että enemmistöosakkaan tulisi kaikissa olosuhteissa saada vähemmistöosakkaan osakkeet mahdutettua kolmannen kanssa tehtävään kauppaan, joskin se on myötämyyntioikeuden toteuttamisen perusmuoto. Milloin enemmistöosakkailla on omistuksessaan ostajaa tyydyttävä määrä myytäviä osakkeita vähemmistöosakkaan intressit voidaan tyydyttää yhtälailla lunastamalla enemmistöosakkaan toimesta vähemmistöosakkaan osakkeet (epätyypillinen myötämyyntioikeuden toteutus). Tämä voi yhtä hyvin tapahtua ennen kolmannen kanssa tehtävää kauppaa taikka sen jälkeen. Valinta jommankumman menettelyn välillä käytännössä yleisesti ratkeaa vastaavissa yhtiörakennelmissa lähinnä verotusnäkökohtien perusteella. Sopimusosapuolien kesken tulee molempien menettelytapojen johtaa taloudelliseen lopputulokseen sopimuspuolten välillä. Vastaajayhtiöt ovat kuitenkin asiassa selvitetyn mukaan salanneet UPM:ltä Itochun kanssa aloittamansa neuvottelut Metsä Fibren osakkeiden myymiseksi, sopimatta myötämyynnin järjestämisestä missään muodossa. Vastaajien väittämät tapahtumat eivät voi poistaa syy-yhteyttä UPM:n vahingolle, vaan ne ovat päinvastoin olleet syynä UPM:lle aiheutettuun vahinkoon. Mitä tulee Vastaajien väitteisiin, ettei Itochu olisi halunnut tehdä kauppaa UPM:n kanssa, välimiesoikeus toteaa, ettei kolmannen osapuolen kannanotoilla ole merkitystä sopimuspuolten keskinäisessä sopimussuhteessa, eikä myötämyyntivelvoitteiden toteuttamisessa huomioon ottaen, että velvoitteet ovat joka tapauksessa toteutettavissa edellä tarkoitetulla tavalla." (s. 44)

UPM on välimiesmenettelyssä vireille panemassaan kanteessa esittänyt korvausvaatimuksensa perusteena sen, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen kohdan 6.2 mukaista tietojenantovelvollisuutta ja UPM:n myötämyyntioikeutta sekä aiheuttaneet vahinkoa. Sopimusrikkomus ilmenee kanteen mukaan siitä, että Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet antaneet tietoja Itochun kanssa toteuttamastaan Metsä Fibren osakkeita koskeneesta yritysjärjestelystä eivätkä olleet antaneet UPM:lle mahdollisuutta käyttää Osakassopimuksen kohdan 6.2 mukaista oikeutta sisällyttää omistamansa Metsä Fibren osakkeet sanottuun järjestelyyn (UPM:n kanne s. 6). Lisäksi UPM on todennut, että UPM:llä on oikeus vaatia, että Metsäliitto ja Metsä Board sisällyttävät UPM:n osuutta vastaavan määrän UPM:n omistamia Metsä Fibren osakkeita esitettyyn kolmannen tahon kanssa tehtävään osakkeiden kauppaan (UPM:n kanne s. 8). UPM on välimiesmenettelyssä antamassaan lausumassa toistanut väitteen sopimusrikkomuksesta ja todennut muun ohella, että UPM:n hyväksi sovittu oikeus asettaa Metsäliitolle ja Metsä Boardille velvollisuuden. Niiden tulee huolehtia siitä, että UPM saa omistamansa osakkeet myydyksi kolmannelle samoin ehdoin kuin Metsäliitto ja Metsä Board myyvät omat osakkeensa. Metsäliitto ja Metsä Board eivät voi UPM:n myötämyyntioikeutta rikkomatta myydä osakkeitaan kolmannelle, elleivät ne ole antaneet UPM:lle tilaisuutta sisällyttää omat osakkeensa kauppaan samoin ehdoin (UPM:n lausuma s. 6).

UPM on kysymyksessä olevassa välitystuomion kumoamista koskevassa asiassa todennut, että välimiesoikeus ei ollut edellä siteeratussa välitystuomion kohdassa ottanut kantaa Osakassopimuksessa olleen myötämyyntiehdon sisältöön. Välimiesoikeus on perusteluissaan käsitellyt yleisellä tasolla sitä, miten myötämyyntiehtojen perustamia oikeuksia on mahdollista toteuttaa. Välitystuomio ei myöskään perustunut näihin pohdintoihin, vaan UPM:n vetoamaan sopimusrikkomukseen ja sen aiheuttamaan vahinkoon. UPM oli välimiesmenettelyssä esittänyt, että Osakassopimuksen mukaan Metsäliiton ja Metsä Boardin tuli hankkia UPM:lle se 58,5 miljoonaa euroa, jonka UPM olisi saanut myymällä osakkeensa Itochulle.

Hovioikeus toteaa, että välitystuomion edellä siteerattu perustelukohta on otsikon "Vahingonkorvaus" alla. Tätä otsikkoa ennen välitystuomiossa oli todettu, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen kohtaa 6.2 ja että Metsäliitto ja Metsä Board eivät ole osto-option käyttöön vetoamalla voineet jättää huolehtimatta aikaisemmin syntynyttä velvollisuutta huolehtia myötämyyntioikeuden toteuttamisesta. Tämän jälkeen välitystuomiossa on käsitelty aiheutunutta vahinkoa ja sen syy-yhteyttä sopimusrikkomukseen.

Välimiesmenettelyssä on käsitelty UPM:n väitettä sopimusrikkomuksesta, jonka osalta UPM on katsonut, että myötämyyntiehdon tarkoituksena oli varmistaa se, että UPM saa sen hinnan osakkeista, jonka Metsäliitto ja Metsä Board saavat Itochu-kaupasta. Metsäliitto ja Metsä Board ovat kiistäneet sopimusrikkomuksen ja katsoneet myös, ettei mitään vahinkoa ollut joka tapauksessa aiheutunut, kun UPM:n osakkeet oli ostettu osto-optiota käyttäen. Välimiesoikeus on välitystuomiossaan (s. 44) käsitellyt sitä, onko myötämyyntioikeuden toteuttaminen ollut mahdotonta ja tässä yhteydessä käsitellyt myötämyyntilausekkeen käytännön toteutustapoja eli myötämyyntioikeuden toteuttamisen perusmuotoa ja epätyypillistä myötämyyntioikeuden toteuttamista. Välitystuomiossa ei ole otettu kantaa Osakassopimuksen sopimusehdon 6.2 sisältöön, vaan välitystuomiossa on käsitelty sitä, johtavatko Metsäliiton ja Metsä Boardin esittämät perusteet siihen, että sopimusrikkomukseen syyllistynyt sopimuskumppani vapautuisi kuitenkin vastuusta. Tarkastelu liittyy siten korvausvastuusta vapautumisperusteisiin. UPM:n vaatimus perustui myötämyyntiehdon rikkomiseen ja UPM on katsonut, että mainitun sopimusehdon mukaan sen Metsä Fibren osakkeet olisi tullut sisällyttää Itochu-kauppaan.

Välimiesmenettelyssä ei ole käyty keskustelua välitystuomiossa esille nostetuista myötämyyntioikeuden toteuttamistavoista. Tältä osin on kuitenkin arvioitava, onko välitystuomio korvausvelvollisuuden vahvistamisen osalta perustunut seikkaan, johon ei UPM:n taholta olisi vedottu ja että tämä olisi estänyt asianmukaisen tilaisuuden ajaa asiaansa. Hovioikeus katsoo, että välimiesmenettelyssä asianosaiset ovat saaneet laajasti perustella omia näkemyksiään. Metsäliitolla ja Metsä Boardilla on ollut tilaisuus ajaa asiaansa myös tältä osin ja ne ovat voineet tuoda esille näkemyksensä siitä, miksi ne eivät ole korvausvelvollisia asiassa. Välimiesoikeus on UPM:n kanneperusteen johdosta voinut arvioida niitä eri mahdollisuuksia, joilla UPM olisi saatettu myötämyyntiehdon tarkoittamaan tilanteeseen. Ottaen huomioon UPM:n kanneperusteet sekä Metsäliiton ja Metsä Boardin kiistämisperusteet sekä sopimusrikkomukseen perustuvan korvausvelvollisuuden oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat hovioikeus katsoo asiassa olevan selvää, että välimiehet eivät ole menneet välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eikä asianosaisille ole jätetty saman pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla varaamatta tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Tältä osin perustetta välitystuomion kumoamiseen ei ole näytetty eikä aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ole.

3) Välimiesoikeuden itse kehittämä sopimusehto

Metsäliitto ja Metsä Board ovat vedonneet välitystuomion kumoamisperusteena myös siihen, että välimiesoikeus olisi itse keksinyt sopimusehdon sisällön, jonka mukaan sopimusosapuolen tulee voida sisällyttää myytäväksi haluamansa osakkeet niiden kauppakirjaan ja että osakkeiden sisällyttäminen vasta closing-asiakirjaan oli mahdotonta. Tällaista sopimusehtoa ei ollut eivätkä asianosaiset olleet tällaiseen välimiesmenettelyssä vedonneet. Metsäliiton ja Metsä Boardin väittämä välimiesoikeuden itse keksimä sopimusehto ilmenee seuraavassa välitystuomion kohdassa:

"UPM ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut myötämyyntioikeus 24.5.2012 (po. 24.4.2012) jälkeen. Metsä Boardin väite, ettei se olisi voinut loukata UPM:n myötämyyntioikeutta ennen osakekaupan closing-päivää 3.5.2012, on selkeästi sopimuksen vastainen. Myötämyyntiin oikeutetun sopimusosapuolen tulee voida sopimusehdon mukaan sisällyttää myytäväksi haluamansa osakkeet niiden kauppakirjaan; niiden sisällyttäminen vasta closing-asiakirjaan on mahdotonta." (s. 38)

Metsäliitto ja Metsä Board ovat katsoneet, että edellä todetun menettelyvirheen ratkaiseva vaikutus ratkaisun lopputulokseen ilmenee seuraavasta välitystuomion kohdasta:

"Sillä, ettei UPM:llä ole ollut omistuksessaan enää Call Option Notice -ilmoituksen käyttämisen ja tehdyn kaupan jälkeen myötämyytäviä osakkeita, ei ole merkitystä asiassa kun otetaan huomioon, ettei myötämyynti Vastaajista johtuvista syistä ole ollut enää Itochu-järjestelyn toteuttamisen yhteydessä mahdollista." (s. 42)

UPM:n kanne välimiesmenettelyssä on edellä selostetulla tavalla perustunut keskeisesti siihen, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen myötämyyntiä koskevaa kohtaa 6.2, koska eivät olleet antaneet tietoja Itochu-järjestelystä eivätkä olleet antaneet mahdollisuutta sisällyttää UPM:n omistamia Metsä Fibren osakkeita sanottuun järjestelyyn. UPM on katsonut kanteessaan, että sopimusrikkomus oli tapahtunut ennen 11.4.2012, jolloin Itochu-järjestelystä oli annettu pörssitiedote. Metsäliitto ja Metsä Board ovat puolestaan kiistäneet sopimusrikkomuksen ja katsoneet, että Metsäliitolla oli Osakassopimuksen muutossopimuksen Call Option -oikeuden nojalla oikeus käyttää osto-optiota "at any time".

Hovioikeus toteaa, että välitystuomion sivulla 38 oleva kannanotto sisältyy osioon, jossa on käsitelty kysymystä myötämyyntiä koskevan sopimusehdon rikkomisesta. UPM oli väittänyt sopimusrikkomuksen tapahtuneen ennen 11.4.2012 eikä tämänkään jälkeen ennen 24.4.2012 tapahtunutta Call Option -oikeuden käyttämistä UPM:lle ollut annettu mahdollisuutta sisällyttää sen omistamia Metsä Fibren osakkeita Itochu-järjestelyyn. Tämän näkemyksen Metsäliitto ja Metsä Board olivat kanteeseen antamissaan vastauksissa kiistäneet ja vedonneet siihen, että ratkaiseva ajankohta oli 3.5.2012, jota ennen Metsäliitto oli käyttänyt osto-optiota eikä UPM omistanut enää 3.5.2012 yhtään Metsä Fibren osaketta.

Välitystuomion kannanotto koskee välimiesmenettelyn aikana keskeisesti esillä ollutta asianosaisten välistä erimielisyyttä myötämyyntiä koskevan sopimusehdon tulkinnasta ja sitä koskevasta sopimusrikkomuksesta. Hovioikeus katsoo, että välimiesmenettelyssä asianosaiset ovat saaneet laajasti perustella omia näkemyksiään. UPM on perustanut korvausvaatimuksensa siihen, että myötämyyntiä koskevaa sopimusehtoa oli rikottu jo ennen 11.4.2012. Tiedossa on myös ollut, että UPM myi osakkeet Metsäliitolle 24.4.2012, kun Metsäliitto oli vedonnut osto-optioon. UPM oli kuitenkin kanteessaan lähtenyt siitä, että tämä osto-option nojalla tapahtunut kauppa ei poistanut aikaisemmin tapahtuneeseen sopimusrikkomukseen perustunutta vahingonkorvausvastuuta. Metsäliitolla ja Metsä Boardilla on ollut tilaisuus ajaa asiaansa myös tältä osin ja ne ovat voineet tuoda esille näkemyksensä siitä, miksi myötämyyntiä koskevaa sopimusehtoa ei ollut rikottu. Välimiesoikeuden on UPM:n kanneperusteen johdosta tullut arvioida myötämyyntiä koskevaa sopimusehtoa ja arvioida sitä, milloin myötämyyntiä koskevaa ehtoa on viimeistään rikottu.

Ottaen huomioon UPM:n kanneperusteet sekä Metsäliiton ja Metsä Boardin kiistämisperusteet hovioikeus katsoo asiassa olevan selvää, että välimiehet eivät ole menneet välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eikä asianosaisille ole jätetty saman pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla varaamatta tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Tältä osin perustetta välitystuomion kumoamiseen ei ole näytetty eikä aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ole.

4) Oikeusjärjestyksen vastainen syy-yhteyttä koskeva arviointi

Metsäliitto ja Metsä Board ovat vaatineet välitystuomiota kumottavaksi neljänneksi sillä perusteella, että välimiesoikeus oli soveltanut lakia vahingon syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä poikkeavalla tavalla. Tältä osin kanteessa välitystuomiota on vaadittu kumottavaksi välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.

Metsäliitto ja Metsä Board ovat katsoneet, että välimiesoikeuden enemmistö oli välitystuomion perusteluissa yllättäen katsonut, että syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vahingon välillä oli vallinnut jo ennen vahingon syntymistä 3.5.2012. Metsäliitto ja Metsä Board eivät olleet asianajossaan voineet varautua siihen, että välimiesoikeus soveltaa lakia täysin tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Metsäliiton ja Metsä Boardin mukaan väitetty virhe ilmenee erityisesti seuraavista välitystuomion kohdista:

"UPM:n kärsimä vahinko on johtunut myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä, joka taas on johtunut Vastaajien sopimusrikkomuksesta. UPM:n vahinko ei ole johtunut Call Option -oikeuden käyttämisestä, vaan Call Option -oikeuden perusteella tehty UPM:n omistamien Metsä Fibren osakkeiden kauppa on pienentänyt UPM:n vahinkoa myötämyynnin toteutumatta jäämisestä. Call Option -oikeuden käyttäminen ei ole näin ollen poistanut syy-yhteyttä, joka on syntynyt ennen Call Option -oikeuden käyttöä." (s. 44)

"Vastaajien väittämät tapahtumat eivät voi poistaa syy-yhteyttä UPM:n vahingolle, vaan ne ovat päinvastoin olleet syynä UPM:lle aiheutettuun vahinkoon." (s. 44)

Metsäliitto ja Metsä Board ovat lisäksi väittäneet, että myös UPM:n välimiesoikeudessa esittämiin kanneperusteisiin sisältyi tosiasiallisesti väite siitä, että vahinko oli syntynyt 3.5.2012. Tältä osin Metsäliitto ja Metsä Board ovat valituksissaan katsoneet, että UPM:n 11.4.2012 jälkeen esittämät vaatimukset päästä mukaan kauppaan osoittavat, että UPM ei ollut katsonut vahinkoa aiheutuneen ennen 11.4.2012. Metsä Board on lisäksi katsonut, että UPM:n välimiesoikeudessa esittämä väite siitä, että vahinko oli välitön seuraus Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksista, viittasi välittömän ja välillisen vahinkolajin erotteluun, eikä siten vahingon aiheutumiseen heti sopimusrikkomuksen seurauksena.

UPM on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa todennut, että välimiesoikeus ei ollut katsonut, että syy-yhteys olisi syntynyt ennen vahinkoa. UPM:n kanne välimiesmenettelyssä oli perustunut siihen, että yhtiölle aiheutunut vahinko oli syntynyt jo ennen 11.4.2012, jolloin Metsäliitto ja Metsä Board julkistivat pörssitiedotteen sopimastaan Itochu-kaupasta. Välimiesoikeuden kannekirjelmässään UPM oli esittänyt, että vahinko oli välitön seuraus Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksista, jotka olivat tapahtuneet ennen 11.4.2012. Välimiesoikeus ei ollut katsonut, että vahinko olisi syntynyt vasta 3.5.2012, vaan välitystuomiossaan välimiesoikeus oli katsonut, että vahinko oli aiheutunut UPM:lle ennen osto-option käyttämistä 17.4.2012. Ilmaisu "välitön seuraus" tarkoitti vahingon aiheutumista heti sopimusrikkomuksen seurauksena.

Korvausvastuun yleisiin edellytyksiin kuuluu teon tai toiminnan ja vahingon välisen syy-yhteyden vaatimus. Hovioikeus on edellä käsiteltyjen väliotsikoiden "myötämyyntioikeuden epätyypillinen toteuttaminen" ja "välimiesoikeuden itse keksimä sopimusehto" yhteydessä katsonut, että UPM on välimiesoikeudessa perustanut korvausvaatimuksensa siihen, että myötämyyntiä koskevaa sopimusehtoa oli rikottu jo ennen 11.4.2012. Syy-yhteyden osalta UPM on välimiesmenettelyssä vireille panemassaan kanteessa esittänyt, että yhtiö oli suostunut Call Option -kaupan toteuttamiseen rajoittaakseen sopimusrikkomuksen aiheuttamaa vahinkoa, ja että UPM:lle aiheutunut 58,5 miljoonan euron vahinko oli ollut välitön seuraus Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksesta (UPM:n kannekirjelmän s. 15 ja 16). UPM:n välimiesoikeudelle antamassaan lausumassa 11.7.2013 on puolestaan esitetty, että Metsäliiton ja Metsä Boardin olisi tullut täyttää Osakassopimuksen 6.2 kohdassa määrätyt sopimusvelvoitteensa jo ennen 17.4.2012, ja että sanotut yhtiöt ovat ilmoittaneet jo tehdystä sopimuksesta Itochun kanssa tiedotteissaan 11.4.2012 (UPM:n lausuma 11.7.2013 s. 15). UPM on lisäksi todennut, että Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksen ja UPM:lle aiheutuneen vahingon välillä oli suora syy-yhteys (UPM:n lausuma 11.7.2013).

Hovioikeus katsoo, ettei UPM:n välimiesmenettelyn kannekirjelmästä tai lausumista voida päätellä, että UPM olisi katsonut vahingon aiheutuneen vasta 3.5.2012. Päinvastoin UPM on välimiesmenettelyssä esittänyt vahingon olleen välitön seuraus Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksesta ja aiheutuneen ennen 11.4.2012. Mistään UPM:n välimiesoikeuden kannekirjelmässä esittämästä tai lausumista ei ilmene, että ilmaisulla "välitön seuraus" olisi tarkoitettu välillisten ja välittömien vahinkolajien erottelua. Ilmaisu "välitön seuraus" onkin tulkittavissa siten, että sillä on tarkoitettu vahingon aiheutumista heti sopimusrikkomuksen seurauksena. Tätä puoltaa myös se, ettei itse välitystuomiosta ilmene, että vahinkolajien välillinen ja välitön erottelu olisi edes ollut välimiesmenettelyssä ratkaistavana.

Hovioikeus toteaa, että välitystuomion sivulla 44 esitetyt kannanotot liittyvät siihen keskeiseen välimiesmenettelyssä ratkaistavana olleeseen kysymykseen, syrjäyttääkö Call Option -ehto myötämyyntioikeuden. Välitystuomiossa on todettu, että UPM:n kärsimä vahinko on johtunut myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä, joka taas on johtunut Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksesta. UPM:n vahinko ei ole johtunut Call Option -oikeuden käyttämisestä, vaan Call Option -oikeuden perusteella tehty UPM:n omistamien Metsä Fibren osakkeiden kauppa on pienentänyt vahinkoa myötämyynnin toteutumatta jäämisestä. Call Option -oikeuden käyttäminen ei ole poistanut syy-yhteyttä, joka on syntynyt ennen Call Option -oikeuden käyttöä. Välitystuomion sivun 44 kannanotoista ei siten ilmene, että välimiesoikeus olisi katsonut vahingon aiheutuneen vasta 3.5.2012. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että perustetta välitystuomion kumoamiseen ei ole näytetty eikä välimiesten siten voida katsoa laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Perustetta välitystuomion kumoamiseen tai aihetta käräjäoikeuden lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole.

5) Syy-yhteyttä koskevan todistustaakan yllättävä kääntäminen

Metsäliitto ja Metsä Board ovat vielä vaatineet välitystuomiota kumottavaksi sillä perusteella, että välimiesoikeus oli syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissaan soveltanut käännettyä todistustaakkaa, eikä tästä lain soveltamiseen liittyvästä kysymyksestä ollut varattu asianosaisille tilaisuutta lausua. Myös tältä osin kanteessa välitystuomiota on vaadittu kumottavaksi välimiesmenettelylain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Metsäliiton ja Metsä Boardin mukaan väitetty virhe ilmenee erityisesti seuraavista välitystuomion kohdista:

"Syy-yhteyden väitetyn puuttumisen osalta Vastaajat ovat esittäneet, ettei UPM:n myötämyyntioikeus ole ollut mahdollinen tilanteessa, jossa Metsäliitto oli ostanut 24.4.2012 Call Option -ehdon mukaisesti UPM:n omistamat Metsä Fibren osakkeet, eikä se ollut enää Osakassopimuksen osapuoli, kun kauppa lopulta toteutettiin 3.5.2012." (s. 43)

"Välimiesoikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että syy-yhteys Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksen osalta puuttuisi taikka että Vastaajien väittämät seikat olisivat poistaneet syy-yhteyden Vastaajien sopimusrikkomuksen ja UPM:lle aiheutuneen vahingon suhteen." (s. 44)

Metsäliiton ja Metsä Boardin mukaan selostetut välitystuomion kannanotot osoittavat, että välimiesoikeus oli asettanut todistustaakan syy-yhteydestä kantajana olleen UPM:n sijaan Metsäliitolle ja Metsä Boardille.

UPM on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa todennut, että välimiesoikeus ei ollut kääntänyt asiassa todistustaakkaa, vaan todistustaakka syy-yhteydestä oli ollut UPM:llä. Syy-yhteys ei ollut perustunut ainoastaan UPM:n väitteeseen, sillä UPM oli esittänyt syy-yhteydestä päänäyttöä, kun se oli välimiesmenettelyssä esittänyt näytön Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksista ja UPM:lle aiheutuneesta vahingosta.

Hovioikeus toteaa, että yleisprosessuaalisista periaatteista seuraa, että kantajalla on lähtökohtainen todistustaakka teon ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. UPM:n kanne välimiesmenettelyssä on perustunut siihen, että Metsäliitto ja Metsä Board olivat rikkoneet Osakassopimuksen myötämyyntiä koskevaa kohtaa 6.2, mistä UPM:lle oli aiheutunut vahinkoa. Syy-yhteyden osalta UPM on välimiesoikeudelle toimittamassaan lausumassa 11.7.2013 todennut, että Metsäliiton ja Metsä Boardin sopimusrikkomuksen ja UPM:lle aiheutuneen vahingon välillä oli suora syy-yhteys. Metsäliitto ja Metsä Board ovat välimiesmenettelyssä kiistäneet syy-yhteyden sillä perusteella, että Metsäliiton osto-option käyttö oli poistanut syy-yhteyden sopimusrikkomusten ja UPM:lle aiheutuneen vahingon välillä.

Hovioikeus toteaa, että välitystuomion kannanotot koskevat todistustaakkaa Metsäliiton ja Metsä Boardin esittämistä vastatosiseikoista, joihin yhtiöt ovat asiassa syy-yhteyden puuttumisen osalta vedonneet. Välimiesoikeus on ensin arvioinut syy-yhteyden osalta UPM:n esittämää päätodistelua ja vasta tämän jälkeen välimiesoikeus on arvioinut Metsäliiton ja Metsä Boardin esittämiä kiistämisperusteita. Kysymys ei siten ole ollut siitä, että välimiesoikeus olisi asettanut syy-yhteyttä koskevan todistustaakan Metsäliitolle tai Metsä Boardille.

Oikeudellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vahingon välillä ei ole välttämättä erillisen todistelun kohteena vaan syy-yhteyden käsillä olo voidaan arvioida asiassa ilmenevien tosiseikkojen kuten vahinkotapahtuman ja aiheutuneen vahingon perusteella. Syy-yhteyttä kuvataankin yleisellä tasolla vakiintuneesti ilmaisuilla "aiheuttaa" ja "johtua". Välitystuomiossa on tältä osin todettu, että UPM:n kärsimä vahinko on johtunut myötämyyntioikeuden toteutumatta jäämisestä, joka taas on johtunut Vastaajien sopimusrikkomuksesta (s. 44). Hovioikeus toteaa, että välitystuomiossa esitetyt kannanotot syy-yhteydestä eivät osoita, etteikö UPM olisi näyttänyt väitettään toteen, vaan välimiesoikeus on arvioinut syy-yhteyden olemassa olon siltä osin kuin UPM on esittänyt näytön tosiseikkoina olevista sopimusrikkomuksesta ja vahingosta, joita syy-yhteyden toteaminen asiassa on edellyttänyt.

Johtopäätöksenä hovioikeus katsoo, ettei välimiesoikeus ole soveltanut syy-yhteyttä koskevan päätodistelun osalta käännettyä todistustaakkaa ja edellyttänyt Metsäliiton ja Metsä Boardin näyttävän syy-yhteyden puuttumisen. Välimiesten ei siten voida katsoa laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Perustetta välitystuomion kumoamiseen tai aihetta käräjäoikeuden lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole.

V Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että välimiesmenettelyssä ei ole tapahtunut Metsäliiton ja Metsä Boardin välitystuomion kumoamista koskevissa kanteissa väitettyjä virheitä eikä asiassa ole perusteita välimiesmenettelylain 40 tai 41 §:n nojalla julistaa välitystuomiota 11.2.2014 mitättömäksi taikka kumota välitystuomiota. Metsäliiton ja Metsä Boardin kanteet on hylättävä eikä käräjäoikeuden tuomion lopputulosta muuteta.

VI Oikeudenkäyntikulut

-------------------------------------------

Tuomiolauselma

Valitukset hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

-------------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Timo Ojala, Erkki Koivula ja Terhi Mattila. Valmistelija viskaali Karri Tolttila. Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa. (KKO:ssa 21.12.2016)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.