Helsingin HO 26.11.2015 1701

Lapsen elatus - Kuntoutusraha

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO NRO 14/17745 24.10.2014

Puolin ja toisin kantajina ja vastaajina

A
B, edustajanaan C
C

Asia Lapsen elatusavun muuttaminen

SELOSTUS ASIASTA

Kanne

A on vaatinut, että käräjäoikeus alentaa A:n B:lle maksettavan elatusavun määrää.

Pääasialliset perusteet

B on ainakin 1.12.2013 lukien kyennyt vastaamaan itse omasta elatuksestaan eikä elatusavun maksamiselle ole enää perustetta. B on 16-vuotta täytettyään eli 19.11.2013 alkaen ollut oikeutettu Kansaneläkelaitoksen maksamaan 16-19 -vuotiaalle tarkoitettuun kuntoutusrahaan sekä yli 16-vuotiaan vammaistukeen. C on ilmoittanut kuntoutusrahan olevan vuonna 2014 määrältään 602,50 euroa kuukaudessa, mistä määrästä ei lopullisessa verotuksessa tule maksettavaksi veroa. Kuntoutusraha on tarkoitettu elinkustannuksiin. B:n oma elatuskyky 506,10 euroa huomioon ottaen vanhempien vastattavaksi elatuksen tarpeesta jää 1.-31.12.2013 32,18 euroa, 1.1.-30.11.2014 37,18 euroa ja 1.12.2014-18.11.2015 141,37 euroa kuukaudessa.

Vastaus

B ja C ovat kiistäneet vaatimukset kokonaisuudessaan ja vaatineet, että kanne hylätään.

Pääasialliset perusteet

B:n elatusavun pienentämistä koskeva vaatimus on perusteeton eikä muutoskynnys ylity.

B saa nuoren kuntoutusrahaa, joka nettona on 506,10 euroa kuukaudessa (vuonna 2013 nettona 499,17 euroa kuukaudessa). Nuoren kuntoutustukea ei huomioida lapsen elatuksen tarpeen vähennyksenä, koska se on tarkoitettu kattamaan lapsen vammasta tai sairaudesta aiheutuvia erityisiä kuluja, ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. B:n neuropsykologisesta kuntoutuksesta Kela on antanut päätöksen 29.7.2014 ja sen mukaisesti B:lle on myönnetty kuntoutusta 40 kertaa ajalle 1.8.2014-31.5.2015. Omavastuuosuus on 37,86 euroa kerralta. Näin ollen kustannus kuukautta kohden on keskimäärin 151,44 euroa kuukaudessa. Nämä kustannukset on tarkoitus kattaa B:n saamalla tuella eivätkä vaikuta B:n elatuksen tarpeeseen. Nämä kustannukset tulee siinä tapauksessa ottaa huomioon, jos tuet otetaan huomioon arvioitaessa hänen kykyään elättää itseään. Tämän lisäksi B:lle toteutetaan tarpeen vaatiessa muita terapiamuotoja kuten toimintaterapiaa, jotka on tarkoitus rahoittaa nuoren kuntoutusrahan

avulla. Mikäli kuntoutusraha otettaisiin huomioon, tulisi elatuksen tarpeesta kuitenkin vähentää ainoastaan sellainen osuus, jolla lapsen voidaan kohtuuden mukaan edellyttää itse vastaavan elatuksestaan eikä siten missään tapauksessa koko kuntoutusrahan määrää. Kohtuullista määrää arvioitaessa olisi lisäksi otettava huomioon se, että kuntoutusrahan eräs tarkoitus on motivoida lasta opiskelemaan eikä tämä tarkoitus toteudu, jos kuntoutusraha käytetään suoraan lapsen elatukseen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat taustatiedot

Hyvinkään käräjäoikeus on 10.7.2012 antamallaan päätöksellä velvoittanut A:n suorittamaan B:lle elatusapua 350 euroa kuukaudessa. Kouvolan hovioikeus ei 10.1.2013 antamallaan ratkaisulla ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Aikaisemman elatussopimuksen muuttaminen

Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1-3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Asiassa on siten ensin asianosaisten esittämien muutosväitteiden perusteella ratkaistava kysymys siitä, onko olosuhteissa Kouvolan hovioikeuden 10.1.2013 (Hyvinkään käräjäoikeuden päätös 10.7.2012)

antaman päätöksen jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia siten, että elatusavun muuttaminen joltain osin on tarpeen ja kohtuullista. Mikäli olosuhteiden näytetään muuttuneen olennaisesti, elatusavun oikea

määrä arvioidaan erikseen tehtävän elatusapulaskelman perusteella.

B:n kyky vastata itse elatuksestaan

Asiassa on selvitetty ja riidatonta, että B:lle maksetaan sekä vammaistukea että kuntoutusrahaa. Riidatonta myös on, että hänelle maksettavaa vammaistukea ei tule ottaa huomioon arvioitaessa hänen kykyään vastata omasta elatuksestaan taikka hänen elatuksen tarvettaan. Näin ollen sillä ei ole myöskään merkitystä arvioitaessa C:n elatuskyvyn muutosta.

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 20 §:n 1 momentin (nuoren kuntoutusraha) mukaan ammatillisen kuntoutumisen varmistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi kuntoutusrahaa myönnetään 16 vuotta täyttäneelle, jonka työkyky ja ansiomahdollisuudet tai mahdollisuudet valita ammatti ja työ ovat sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneet ja joka

tehostetun työkyvynarvioinnin perusteella tarvitsee tehostettua kuntoutusta. Lisäksi edellytetään, että vakuutetulle on laadittu henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma.

Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 3/2005 vp.) on todettu, että kuntoutusrahaa maksetaan 16-19-vuotiaalle vajaakuntoiselle nuorelle. Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan kuntoutustoimenpiteisiin osallistumisen ajalta eli ajalta, jolloin nuori opiskelee tai osallistuu muuhun sellaiseen toimintaan, jonka voidaan katsoa edistävän työelämätavoitteen täyttymistä, eli opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelman mukaisen tutkinnon suorittamisen loppuun. Tämä vastaa säännöksen alkuperäistä tarkoitusta. Nuoren työ- ja toimintakyvyn tason täytyy olla sellainen, että hänen on katsottava tarvitsevan tehostettua työkyvyn arviointia ja kuntoutusta. Tehostetulla työkyvyn arvioinnilla ja kuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutujan tarvetta erityisiin tukitoimiin opiskelunsa ja muun kuntoutuksen aikana. Erityisiä tukitoimia voivat olla erityiskoulujen palvelut, apuvälinepalvelut, tulkkipalvelut, henkilökohtaisen avustajan palvelut tai muut vastaavat palvelut.

Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan siis ammatillisen kuntoutumisen varmistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi, ja suunnitellun kuntoutuksen realistisena tavoitteena on työelämään siirtyminen. Vähimmäistavoitteena on, että nuori pystyy jatkossa työllään hankkimaan ainakin joitain toimeentulon kannalta merkityksellisiä lisätuloja mahdollisen eläkkeen lisäksi. Koulutuksen pääasiallisena tavoitteena ei ole pelkästään harjaannuttaa nuorta selviytymään jokapäiväisistä toiminnoista, vaan työelämätavoitteeseen tähtäävät ammatilliset jatkosuunnitelmat.

Kuntoutusrahan tarkoituksena ei näin ollen ole huolehtia nuoren toimeentulosta taikka elatuksesta yleensä, vaan taata hänen ansiomahdollisuutensa ja siten toimeentulonsa koulutuksen ja kuntoutuksen kautta tulevaisuudessa. Sen vuoksi kuntoutusrahaa ei tule ottaa huomioon arvioitaessa hänen elatuksen tarvettaan. Tätä käsitystä tukee vielä se lainsäätäjän tarkoitus on, että vanhempien ensisijaista elatusvastuuta rajoittavia perusteita on tulkittava suppeasti. Pääsääntöisesti lapsi kykenee elättämään itsensä ansiotuloillaan vasta täysi-ikäisenä koulutuksensa päätyttyä. Tätä tukee myös edellä lausuttu kuntoutusrahan tarkoitus ja kuntoutuksen tavoitteet. Kuntoutusrahalla ei ole tarkoitettu korvata vanhemman elatusvastuuta tai vapauttaa vanhempaa tästä vastuusta. Samasta syystä kuntoutusrahalla ei ole merkitystä myöskään arvioitaessa C:n mahdollista elatuskyvyn muutosta.

Tuomiolauselma

Kanteet kokonaisuudessaan hylätään.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Marjo Naapi.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänen B:lle maksettavaksi määrätty elatusapu alennetaan 22,62 euroon kuukaudessa ajalla 5.12.-31.12.2013, 26,17 euroon kuukaudessa ajalla 1.1.-30.11.2014 ja 101,08 euroon kuukaudessa ajalla 1.12.2014-18.11.2015.

B:lle on maksettu 30.11.2013 alkaen kuntoutusrahaa, mikä on aiheuttanut olennaisen muutoksen Hyvinkään käräjäoikeuden 10.7.2012 ja Kouvolan hovioikeuden 10.1.2013 määrittämään B:n elatusavun tarpeeseen. Kuntoutusraha oli tarkoitettu B:n oman toimeentulon turvaamiseksi ja elinkustannusten kattamiseen. Sen turvin B kykeni itse pääosin vastaamaan omasta elatuksestaan.

Vastaus

B on vaatinut, että A:n valitus hylätään. Kuntoutusraha oli tarkoitettu nuoren motivoimiseen, eikä sillä ollut tarkoitus korvata vanhemman elatusvastuuta. Kuntoutusrahaa ei tullut huomioida arvioitaessa B:n elatuksen tarvetta. Kuntoutusraha voitiin ottaa huomioon elatusavun määrässä korkeintaan sen osuuden mukaan, jolla B:n voitiin kohtuuden mukaan edellyttää itse vastaavan elatuksestaan (Oikeusministeriön ohje 2007:2). Kuntoutusrahan tuli säilyttää sen ammattiin opiskeluun motivoiva vaikutus.

A on vastauksessaan B:n vastavalitukseen todennut, että B oli toimeentuloaan varten myönnetyllä sosiaalietuudella kyennyt vastaamaan pääosin omasta elatuksestaan. Kuntoutusraha ei ollut B:n hankkimaa ansiotuloa, joka voitaisiin ottaa elatusavun tarvetta arvioitaessa vain osittain huomioon. Kuntoutusrahaa ei ollut tarkoitettu nuoren motivoimiseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu

Lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka lain 1 - 3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Asiassa on kysymys siitä, onko B:n saama kuntoutusraha elatuslain 2 §:n 2 momentissa huomioon otettavaa tuloa, jota saadessaan B:lla on kykyä ja mahdollisuutta itse vastata elatuksestaan joko osittain tai kokonaan.

B:n kyky ja mahdollisuudet vastata itse elatuksestaan

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (15.7.2005/566) 1 luvun 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on, että Kansaneläkelaitos järjestää ja korvaa kuntoutusta sekä turvaa kuntoutujan toimeentuloa kuntoutuksen aikana. Lain esitöiden mukaan "kuntoutujan kuntoutuksen aikaista toimeentuloa turvattaisiin kuntoutusrahalla, josta säänneltäisiin tarkemmin lain 3 ja 4 luvuissa."

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettu laki on kumonnut asiaa aiemmin säännelleen kuntoutusrahalain (27.3.1991/611). Kuntoutusrahalain esitöiden (HE 87/1998 vp) mukaan kuntoutusrahalain tarkoituksena oli erityisesti nuorelle maksettavan kuntoutusrahan osalta saada nuori työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen sijasta aktiivisen ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi nuorille maksettaisiin toimeentuloturvana kuntoutusrahalain mukaista kuntoutusrahaa (5a §:n yksityiskohtaiset perustelut). Nuoren kuntoutusrahan tarkoituksena ei ole kuitenkaan ollut yksin toimeentulon turvaaminen. Sosiaali-ja terveysvaliokunnan mietinnössä 14/1998 todetaan 18 §:n perusteluissa, että nuorten kuntoutusrahan tavoitteena on kannustavuus ja se, että se korvaa työkyvyttömyyseläkettä.

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain esitöistä ei ilmene, että sillä olisi tarkoitettu muuttaa kuntoutusrahan tarkoitusta aiemmasta oikeustilasta. Lain esitöiden mukaan lakiuudistuksen tavoitteena on ollut toimeentuloturvaa koskevan sääntelyn selkeyttäminen ja sen olevan luonteeltaan pääasiassa lakitekninen.

Erityisesti nuorten kuntoutusrahan saajien kohdalla korostuu kuntoutusrahan kannustevaikutus (vrt. esim. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 37 §). Lisäksi saman lain 6 ja 18 §:n mukaan kuntoutusrahaan ovat oikeutettuja ne, joilla asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma on aiheuttanut tai sen arvioidaan aiheuttavan lähivuosina vakuutetun työ- tai opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaisen heikentymisen. Olennainen heikentyminen arvioidaan 6 §:n 3 momentin mukaan kokonaistilanteen perusteella, mihin vaikuttavat muun muassa vakuutetun taloudelliset seikat ja tämän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka tekemistä vakuutetulta voidaan kohtuudella edellyttää.

Oikeusministeriön ohjeen 2007:2 mukaan vanhempien elatusvastuu voi supistua sen vuoksi, että lapsella on tuloja tai varoja, joilla hän voi elättää itseään. Lapsen säännölliset ja vähäistä suuremmat ansiotulot vaikuttavat vähentävästi lapsen tarpeeseen saada elatusta vanhemmiltaan. Tällöin vanhempien elatusvastuuta voidaan rajoittaa siltä osin kuin lapsen voidaan kohtuudella katsoa itse vastaavan elatuksestaan. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2010:38 ottanut kantaa oikeusministeriön ohjeen käytettävyyteen tuomioistuimessa. Kohdassa 8 todetaan, ettei ohjeessa ole kyse lain säännösten muuttamisesta, vaan niiden tulkinnallisesta täsmentämisestä ja täydentämisestä lain osoittamien lähtökohtien pohjalta. Se on oikeudelliselta luonteeltaan suositus. Kohdan 9 mukaan ohjetta tuomioistuimessa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon ensiksikin, ettei sen antaminen perustu lakiin eikä se sen vuoksi sido tuomioistuinta, ja että tuomioistuimen on perustettava elatusapuratkaisunsa aina viime kädessä elatuslain säännöksiin.

Elatuslain 2 §:n 2 momentin mukaan vanhempien elatusavun laajuudessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet vastata omasta elatuksestaan.

Riidatonta on, että B saa Kansaneläkelaitokselta kuntoutusrahaa. Lain esitöiden perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että kuntoutusrahalla on tarkoitettu olevan paitsi kannustevaikutus, myös saajansa toimeentuloa tukevaa vaikutusta. B:n saama kuntoutusraha on hänen saamaansa rahaa, joka lähtökohtaisesti lisää hänen kykyään vastata omasta elatuksestaan.

Arvioitaessa niitä seikkoja, joiden perusteella kuntoutusrahaa ei tulisi ottaa huomioon, hovioikeus toteaa, että kuntoutusrahalla on ennen kaikkea sosiaalietuuden luonne, eikä sillä lähtökohtaisesti ole tarkoitettu olevan vaikutusta nuoren saamaan elatusapuun. Edelleen kuntoutusetuuden myöntämisen kokonaisarvioinnissa on otettu huomioon edellä viitatun 6 §:n 3 momentin mukaisesti B:n taloudelliset seikat eli myös hänen A:ltä saamansa elatusapu. B:n on katsottu olevan oikeutettu saamastaan elatusavusta huolimatta korkeimpaan mahdolliseen kuntoutusrahaan.

Kuntoutusrahan kannustevaikutuksesta tai -luonteesta huolimatta B:n kyky vastata omasta elatuksestaan on parantunut hänen saamansa kuntoutusrahan vuoksi. Kuntoutusrahan luonne on pääosin sosiaalinen, mutta sillä on myös osittain toimeentuloa turvaava tarkoitus. Hovioikeus katsoo, että arvioitaessa B:n kykyä vastata omasta elatuksestaan, tulee hänen saamansa kuntoutusraha ottaa huomioon. Oikeusministeriön ohjeiden käsitteet, "tulojen ja varallisuuden kategoria" tai se seikka, että ohjeessa puhutaan kohtuullisuusharkinnasta vain ansiotulojen osalta, ei sido tuomioistuinta. Hovioikeus katsoo, että kuntoutusrahan kohtuudella huomioon otettavan toimeentuloa turvaavan osuuden määrä on tässä tapauksessa sata euroa.

Samanaikaisesti B:n elatuksen tarve oli osittain lisääntynyt 18.11.2014 lukien, sillä tämän jälkeen hän ei ollut oikeutettu lapsilisään.

Ottaen huomioon, että B:n omassa elatuskyvyssä on tapahtunut sekä hänen elatusavun tarvetta heikentäviä että sitä lisääviä muutoksia, katsoo hovioikeus, että kokonaisuutena arvioiden B:n omassa kyvyssä ja mahdollisuuksissa vastata omasta elatuksestaan ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Näillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen B:n oman elatuskyvyn arvioinnin osalta ei ole.

-------------------

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko, hovioikeudenneuvos Esa Hakala ja hovioikeudenneuvos Malla Sunell.

Asian on esitellyt viskaali Katri Vainio.

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen (KKO:ssa 26.1.2016)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.