Helsingin HO 16.10.2015 1477

Lapsen tapaamisoikeuteen liittyvän uhkasakon täytäntöönpano

ASIAN TAUSTA JA KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

A:n ja B:n yhteisten lasten tapaamisoikeudesta oli määrätty käräjäoikeuden 14.12.2012 antamalla päätöksellä. Käräjäoikeus oli tämän jälkeen 4.2.2014 antamallaan päätöksellä muuttanut lasten tapaamisoikeutta väliaikaisesti ja velvoittanut lasten äidin A:n sallimaan tapaamiset lasten ja isän B:n välillä sekä myötävaikuttamaan tapaamisten toteuttamiseen 2.000 euron sakon uhalla. A oli tämän jälkeen evännyt lasten ja B:n tapaamiset, minkä vuoksi B oli 7.7.2014 hakenut käräjäoikeudelta uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi. Käräjäoikeus tuomitsi 29.9.2014 antamallaan päätöksellä A:n hänelle 4.2.2014 asetettuun uhkasakkoon 1.500 euron määrältä. Asian ollessa A:n valituksen johdosta vireillä Helsingin hovioikeudessa, antoi käräjäoikeus 12.6.2015 uuden lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan täytäntöönpanokelpoisen päätöksen. Asiassa oli hovioikeudessa kysymys siitä, mikä merkitys käräjäoikeuden 12.6.2015 antamalla lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevalla päätöksellä oli tuomitun uhkasakon kannalta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU UUDEN PERUSTEPÄÄTÖKSEN MERKITYKSESTÄ

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (jäljempänä täytäntöönpanolaki) 27 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian vireilläolo ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei päätöksen täytäntöönpanoa ole kielletty tai määrätty keskeytettäväksi taikka ellei huollosta tai tapaamisoikeudesta ole annettu uutta täytäntöönpanokelpoista päätöstä tai väliaikaismääräystä.

Tuusulan käräjäoikeus on 12.6.2015 antanut uuden lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan täytäntöönpanokelpoisen päätöksen, joten täytäntöönpanolain 27 §:n 1 momentin nojalla aikaisemman perustepäätöksen täytäntöönpano estyy. Lainkohdan sanamuodosta tai sitä koskevista esitöistä (HE 96/1995 vp) ei kuitenkaan ilmene, estääkö uusi päätös myös aikaisemman perustepäätöksen täytäntöönpanossa asetetun uhkasakon tuomitsemisen maksettavaksi. Myönteisen tulkinnan puolesta puhuu se, että täytäntöönpanossa tuomittava uhkasakko ei uhkasakkolain 1 ja 6 §:n sanamuoto huomioon ottaen ole rangaistus, vaan sillä pyritään saamaan asianomainen noudattamaan häntä sitovaa päätöstä. Kun tällainen sitova päätös on myöhemmin korvattu uudella päätöksellä, ei aiemman päätöksen täytäntöönpanossa asetetun uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi toteuttaisi enää uhkasakon tarkoitusta.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1983 II 59 katsonut, että perustepäätöksen kumoutumisesta huolimatta täytäntöönpanon hakijan vastapuolena ollut lapsen huoltaja voitiin tuomita lääninhallituksen aikaisemmin tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta päättäessään hänelle asettamaan uhkasakkoon, koska hakijan vastapuoli ei ollut sallinut hakijan pitää lasta luonaan eräänä ajankohtana ennen alioikeuden perusteasiassa tekemää uutta päätöstä, ja jota alioikeuden päätöstä ennen lääninhallitus oli tuominnut uhkasakon maksettavaksi eikä lapsen ja hakijan muuttuneissa olosuhteissa ollut jo noihin aikoihin ilmennyt niin oleellisia muutoksia, että hakemus tuon uhkasakon tuomitsemisesta olisi voitu hylätä.

Sanotun ennakkopäätöksen oikeusohjeen merkitystä heikentää se, että sen perusteena ollut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta annetun lain (523/1975) 7 § on sittemmin kumottu. Sanotun lainkohdan mukaan, jos ulosotonhaltija katsoo olosuhteiden tuomion antamisen jälkeen muuttuneen niin oleellisesti, ettei tuomiota lapsen etu huomioon ottaen olisi pantava täytäntöön, vaan että kysymys huollosta tai tapaamisoikeudesta olisi saatettava uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi, ulosotonhaltijan tulee hylätä hakemus. Uusi tuomio annetaan hakijan tai tämän vastapuolen kanteesta. Jos asia on vireillä muutoksenhakutuomioistuimessa, tulee ulosotonhaltijan saattaa hylkäävä päätöksensä tämän tietoon. Ennakkopäätöksen oikeusohjeen merkitystä heikentää osaltaan myös se, ettei tuolloin voimassa olleeseen lainsäädäntöön sisältynyt täytäntöönpanolain 27 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä.

Harkittaessa sitä, onko ennakkopäätöksestä KKO 1983 II 59 ilmenevä oikeusohje edellä todetuista säädösmuutoksista huolimatta sovellettavissa kysymyksessä olevaan asiaan hovioikeus toteaa, että sanotun ennakkopäätöksen kysymyksenasettelu muistuttaa nyt käsiteltävänä olevaa tilannetta siten, ettei myöskään tuolloin voimassa olleeseen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan tuomion täytäntöönpanosta annetun lain (523/1975) 7 §:än sisältynyt kannanottoa siitä, estääkö uusi perustepäätös uhkasakon tuomitsemisen. Kun voimassa olevan täytäntöönpanolain 27 §:n 1 momentissa ei nimenomaisesti ole estetty aiemman perustepäätöksen nojalla asetetun uhkasakon tuomitsemista, ja kun ennakkopäätöksen KKO 1983 II 59 oikeusohjeen perusteella tällainen uhkasakko voidaan uudesta perustepäätöksestä huolimatta tuomita, hovioikeus katsoo, että aihetta tuomitun uhkasakon poistamiseen ei ole.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Esa Hakala
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kristina Isaksson
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kaisa Voima
Esittelijä: viskaali Karri Tolttila

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.