Helsingin HO 1.9.2015 134934

Rattijuopumus - Huumausaineet - Kannabis - Rangaistavuus

Kysymys siitä, tuleeko rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin huumausaineen käyttöön perustuvaa rattijuopumusta koskeva säännös sovellettavaksi, jos huumausaineella ei ole ollut vaikutusta ajokykyyn. (Ään.)

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.9.2014

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Huumausaineen käyttörikos
5560/R/0002325/14
Rikoslaki 50 luku 2a §
10.01.2014 - 12.01.2014 Vantaa

A on laittomasti käyttänyt huumausainetta eli polttanut kannabista.

2. Rattijuopumus
5560/R/0002325/14
Rikoslaki 23 luku 3 §
16.01.2014 Vantaa

A on torstai-iltana kuljettanut henkilöautoa Maalinauhantiellä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut karboksitetrahydrokannabinolia.

3. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
5560/R/0002325/14
Rikoslaki 23 luku 10 §
Ajokorttilaki 6 §
16.01.2014 Vantaa

A on yleisillä teillä kuljettanut henkilöautoa ajo-oikeudetta.

Syyttäjän muut vaatimukset

Ajokiellon määrääminen syytekohdassa 2
A on määrättävä vähintään kolmen kuukauden pituiseen ajokieltoon.

Ajokorttilaki 64 § ja 66 §

Päihdetutkimuskustannukset syytekohdassa 2

A on velvoitettava korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskustannukset 137,11 euroa.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Vastaus

Vastaaja on esitutkinnassa myöntänyt teot.

Vastaaja ei ole saapunut oikeuteen. Hänet on haastettu uhalla, että asia voidaan

käsitellä ja ratkaista poissaolosta huolimatta.

Todistelu

Kirjalliset todisteet

1. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 4.2.2014 (esitutkintaptk:n liite 3)

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen syytekohdan 1 huumausaineen käyttörikokseen sekä syytekohdan 3 kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, joista syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Syytteen hylkääminen

Syytekohdan 2 syyte rattijuopumuksesta 16.1.2014 hylätään.

Perustelut

Vastaaja A ei ollut paikalla. Hänet oli haastettu vastaajaksi uhalla, että asia voidaan käsitellä ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

A on tutkinnassa myöntänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja tunnustanut syyllistyneensä rattijuopumukseen ja huumausaineen käyttörikokseen, mikäli verikoe osoittaa hänen veressään olleen kannabista. Lisäksi A on tunnustanut syyllistyneensä kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. A:n tunnustamisen oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä. A on esitutkinnassa kertonut polttaneensa sätkää, jossa on mahdollisesti ollut kannabista, "varmaan edellisenä viikonloppuna". A ei ole muistanut tarkkaa päivää.

Kohdat 1 ja 3

Syytekohtien1 ja 3 osalta syytteet ovat tulleet toteennäytetyiksi vastaajan tunnustamisen perusteella, jonka oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä.

Syytekohta 2

Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.

A on esitutkinnassa tunnustanut polttaneensa kannabista muistinsa mukaan edellisenä viikonloppuna eli 4 - 6 päivää ennen väitettyä rattijuopumusta. Kirjallisena todisteena esitetyn keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 4.2.2014 mukaan A:n verestä on tutkimuksessa todettu karboksitetrahydrokannabinolia (TCH-COOH).

Lausunnon mukaan aine on kannabiksen vaikuttavan aineen tetrahydrokannabinolin aineenvaihduntatuote, joka ei ole biologisesti aktiivinen. Kirjallisina todisteeksi nimetyistä kliinisestä päihdetutkimuslomakkeesta ilmenee, että kliinisissä tutkimuksissa A:lla ei todettu mitään toimintahäiriöitä. Päihdetutkimuslomakkeesta C ilmenee, että poliisin havaintojen mukaan A:n ajotapa oli ollut varma ja kaikki havainnot lukuun ottamatta vetisiä silmiä olivat normaaleja. Lausunnon mukaan aine on kannabiksen vaikuttavan aineen tetrahydrokannabinolin aineenvaihduntatuote, joka ei ole biologisesti aktiivinen. Kirjallisina todisteeksi nimetyistä kliinisestä päihdetutkimuslomakkeesta ilmenee, että kliinisissä tutkimuksissa A:lla ei todettu mitään toimintahäiriöitä. Päihdetutkimuslomakkeesta C ilmenee, että poliisin havaintojen mukaan A:n ajotapa oli ollut varma ja kaikki havainnot lukuun ottamatta vetisiä silmiä olivat normaaleja.

Huumausaineiden osalta lainsäätäjä on tehnyt niin kutsutun nollarajaratkaisun eli rattijuopumuksesta rankaiseminen ei edellytä, että huumausaineella tai sen aineenvaihduntatuotteella olisi tosiasiassa vaikutusta

vastaajan ajokykyyn.

Lainkohdan esitöissä (HE 90/2002 vp) on kuitenkin todettu, että tieliikennettä koskevissa rangaistussäännöksissä tulee pyrkiä keskittymään sellaiseen huumausaineiden käytön estämiseen, jolla voi olla edes teoreettisesti jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. Tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei siten tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineen käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Huumausainetta voidaan yleensä todeta virtsanäytteestä pidempään ja suurempina pitoisuuksina kuin verinäytteistä. Huumausaineella voidaan kuitenkin yleensä olettaa olevan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaikutuksia vain niin kauan, kuin huumausainetta löytyy verestä. Verinäytteestä tehty löydös osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten. Kannabis ja kokaiini ovat todettavissa verestä alle vuorokauden. Liikenneturvallisuuden ja rangaistavuuden kannalta merkityksellistä on löytää epäillyn verestä huumausaineen vaikuttavaa ainetta eli sitä ainetta, jolla on huumaava vaikutus. Vaikuttava aine saattaa näkyä veressä hyvinkin lyhyen aikaa ja huumausaineet hajoavat elimistössä aineesta riippuen eri nopeudella. Huumausaineen vaikuttava aine muuttuu hajotessaan elimistössä niin sanotuksi aineenvaihduntatuotteeksi. Nollarajan soveltamiseen johtaisi huumausaineen aineenvaihduntatuotetta koskeva löydös. Myös aineenvaihduntatuotteet voivat

näkyä elimistössä aineesta riippuen eri pituisen ajan. Esimerkiksi kannabiksen käytöstä näkyy jäänteitä virtsanäytteestä jopa usean viikon ajan viimeisen käytön jälkeen, kun taas verestä kannabista on todettavissa alle vuorokauden käytön jälkeen. Edellyttämällä, että myös aineenvaihduntatuotetta koskeva positiivinen löydös on tehtävä verestä, pystyttäisiin ajallisesti rajaamaan nollarajan soveltamisen ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voi olla enää vaikutusta kuljettajan ajon aikana eikä siten liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä.

A:n verestä löytynyt kannabiksen vaikuttavan aineen tetrahydrokannabinolin aineenvaihduntatuotetta, joka ei ole biologisesti aktiivinen. Verinäytteestä ei ole löydetty kannabiksen aineenvaihduntatuotteen aktiivista ainetta.

Huolimatta siitä, että rangaistussäännöksessä ei ole tehty menettelyn rangaistavuudelle eroa sen perusteella, onko huumausaineen aineenvaihduntatuote vaikuttava vai ei, on käräjäoikeus kiinnittänyt asiassa huomiota lain esitöissä selostettuun lain tarkoitukseen. Hallituksen esityksen mukaan nollarajan säätämisen tarkoituksena on ollut rajata sen soveltamisala vain sellaisiin tapauksiin, joissa huumausaineen käytöllä edes teoreettisesti voisi olla jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. A:n verestä ei ole näytteenottohetkellä löydetty huumausaineen aktiivista aineenvaihduntatuotetta, vaan vain sen inaktiivista aineenvaihduntatuotetta eikä hänelle ole tehty muitakaan testejä, joista huumausainetta/sen aineenvaihduntatuotetta olisi voitu havaita. Kun lisäksi otetaan huomioon A:n esitutkinnassa kertoma, että huumausaineen käytöstä oli kulunut jo useita päiviä, A:n käyttämän huumausaineen laatu ja suhteellisen vähäinen määrä sekä se, että kirjallisina todisteina esitetyistä kliinisissä tutkimuksissakaan ei A:n käytöksessä tai ajossa ole ollut mitään normaalista poikkeavaa, katsoo käräjäoikeus, ettei A ole syyllistynyt asiassa rattijuopumukseen.

Syyte rattijuopumuksesta on tämän vuoksi hylättävä.

Rangaistusseuraamus

A:n syyksi on luettu huumausaineen käyttörikos sekä kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta. Sakkorangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena vastaajan syyksi luetuista rikoksista. Käräjäoikeus katsoo että oikeudenmukainen seuraamus on 25 päiväsakkoa.

Ajokielto

Syytteen tultua hylätyksi kohdassa 2 ei käräjäoikeudella ole tarvetta lausua ajokiellosta.

Päihdetutkimuskustannukset

Päihdetutkimuskustannuksia on aiheutunut syytekohdassa 2 jota koskeva syyte on hylätty. Perusteita vastaajaan velvoittamiselle korvaamaan sanotut kustannukset ei tämän vuoksi ole.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Hylätty syyte

2. Rattijuopumus
16.01.2014

Syyksi luetut rikokset

1. Huumausaineen käyttörikos
10.01.2014 - 12.01.2014
Rikoslaki 50 luku 2a §

3. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 16.01.2014
Rikoslaki 23 luku 10 §
Ajokorttilaki 6 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1 ja 3
25 päiväsakkoa à 20,00 euroa = 500,00 euroa

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Inka Grönqvist

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 1.9.2015

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle on 21.11.2014 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Hovioikeuden presidentin määräyksestä asia on ratkaistu vahvennetussa istunnossa. Asia on käsitelty yhdessä asian R 14/3187 kanssa.

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan kohdan 2 osalta rattijuopumuksesta rangaistukseen sekä määrätään ajokieltoon.

A:n veressä oli ajon jälkeen ollut kannabiksen aineenvaihduntatuotetta karboksitetrahydrokannabinolia. Rattijuopumuksesta rankaiseminen huumausaineiden käyttämisen perusteella ei edellyttänyt, että huumausaineella tai sen vaikutusaineella oli vaikutusta kuljettajan ajokykyyn. Asiassa ei siten ollut merkitystä sillä, että A:n veressä ollut aineenvaihduntatuote ei ollut biologisesti aktiivinen eikä sillä ollut ollut vaikutusta hänen ajokykyynsä.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin huumausaineen käyttöön perustuvaa rattijuopumusta koskeva säännös sovellettavaksi, jos huumausaineella ei ole ollut vaikutusta ajokykyyn.

Riidatonta on, että A:n verestä on 16.1.2014 klo 20.23 tehdyssä näytteenotossa löytynyt 0,053 mg/l karboksitetrahydrokannabinolia. Riidatonta on myös, ettei karboksitetrahydrokannabinolilla ollut ollut vaikutusta A:n ajokykyyn eikä hänen ajotavassaan ollut muutoinkaan havaittu häiriöitä.

Lainsäädäntö ja esityöt

Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta.

Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 90/2002 vp) mukaan laiton huumausaineiden käyttö on rangaistavaa huumausainerikoksena. Tieliikennettä koskevissa rangaistussäännöksissä tulee sen vuoksi pyrkiä keskittymään sellaiseen huumausaineiden käytön estämiseen, jolla voi olla edes teoreettisesti jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen. Tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei siten tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineen käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Esityksessä todetaan myös, että nykyisen tutkimustiedon perusteella ei ole mahdollista asettaa laissa eri huumausaineille alkoholin promillerajojen tapaisia rajoja, jotka olisivat yhteydessä eri aineiden mahdolliseen vaarallisuuteen liikenteen kannalta ja että vaihtoehtona on nykytilanteessa vain nykyisenlainen sääntely tai nollarajan säätäminen. Esityksessä on lähdetty siitä, että lainsäädännössä säädetty selkeä nollaraja huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisessa poistaisi rangaistavuuden rajaan liittyvät tulkintaongelmat näiden tapausten tuomitsemisessa.

Esitöissä todetaan myös, että huumausainetta voidaan yleensä todeta virtsanäytteestä pitempään ja suurempina pitoisuuksina kuin verinäytteistä. Huumausaineella voidaan kuitenkin yleensä olettaa olevan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaikutuksia vain niin kauan kuin huumausainetta löytyy verestä. Verinäytteestä tehty löydös osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten.

Vielä esitöissä todetaan, että huumausaineessa voi olla useita ainesosia. Liikenneturvallisuuden ja siten rangaistavuuden kannalta merkityksellistä olisi löytää epäillyn verestä huumausaineen vaikuttavaa ainetta eli sitä ainetta, jolla on huumaava vaikutus. Vaikuttava aine saattaa näkyä kuitenkin veressä hyvin lyhyen aikaa ja huumausaineet hajoavat elimistössä aineesta riippuen eri nopeudella. Huumausaineen vaikuttava aine muuttuu hajotessaan elimistössä niin sanotuksi aineenvaihduntatuotteeksi. Nollarajan soveltamiseen johtaisi esityksen mukaan myös huumausaineen aineenvaihduntatuotetta koskeva löydös.

Lisäksi esitöissä todetaan, että myös aineenvaihduntatuotteet voivat kuitenkin näkyä elimistössä aineesta riippuen eri pituisen ajan. Esimerkiksi kannabiksen käytöstä näkyy jäänteitä virtsanäytteessä jopa usean viikon ajan viimeisen käytön jälkeen, kun taas verestä kannabista on todettavissa alle vuorokauden

käytön jälkeen. Edellyttämällä että myös aineenvaihduntatuotetta koskeva positiivinen löydös on tehtävä verestä, pystyttäisiin ajallisesti rajaamaan nollarajan soveltamisen ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voi olla enää vaikutusta kuljettajaan ajon aikana eikä siten liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä.

Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 21/2002 vp) pitänyt perusteltuna, että rangaistavuuden edellytykseksi asetettiin huumausaineen toteaminen verestä perustellen kantaansa nimenomaan sillä, että huumausaineet olivat todettavissa käytön jälkeen siitä suhteellisen lyhyen ajan, esimerkiksi kannabiksen ollessa todettavissa viimeisen käytön jälkeen verinäytteestä alle vuorokauden ajan. Lakivaliokunta on katsonut, että nollarajan asettaminen tuolloin verikokeeseen perustuvaksi rajasi liikennejuopumussäännösten

ulkopuolelle sellaisen huumausaineen käytön, jolla ei ollut vaikutusta liikenneturvallisuuteen.

Asiassa esitetty todistelu

Syyttäjän todisteena esittämän lääketieteen tohtori Timo Seppälän asiantuntijalausunnon mukaan karboksitetrahydrokannabinoli on kannabiksen tärkeimmän vaikuttavan aineen tetrahydrokannabinolin (THC)

aineenvaihduntatuote ja sen muodostumista edeltää THC:n muuttuminen aktiiviseksi hydroksitetrahydrokannabinoliksi. Lausunnon mukaan karboksitetrahydrokannabinolilla ei ole keskushermostovaikutuksia eikä se vaikuta ajokykyyn tai liikenneturvallisuuteen. Edelleen lausunnossa todetaan, että kannabiksen satunnaiskäyttäjällä todetaan tavanomaisen kannabisannoksen jälkeen karboksitetrahydrokannabinolia verestä ilmoitusrajan ylittävällä pitoisuudella 48-120 tuntia, kun taas säännöllisesti kannabista käyttävän kohdalla vastaava aika voi ulottua jopa kahteen viikkoon. Kannabiksen haitalliset vaikutukset moottoriajoneuvon kuljettamiseen kestävät 6-8 tuntia käytön lopettamisen jälkeen eli lähes yhtä kauan kuin THC:tä on todettavissa verestä ilmoitusrajan ylittävällä pitoisuudella.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Lain esitöistä ilmenee, että huumausaineen vaikuttava aine tai sen aineenvaihduntatuote on todettava ajoneuvon kuljettajan verestä muun muassa siitä syystä, että verinäyte osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa ennen näytteen ottamista. Samoin esitöistä ilmenee, että verinäytettä koskevan edellytyksen on ollut tarkoitus rajata rattijuopumussäännöksen soveltamisen ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei ole vaikutusta kuljettajan ajokykyyn tai liikenneturvallisuuteen.

Esitöissä on kuitenkin yhdistetty huumausaineen tai sen aineenvaihduntatuotteen toteaminen ajoneuvon kuljettajan verestä siihen oletukseen, että huumausaineella voidaan juuri tämän johdosta katsoa olleen haitallisia vaikutuksia kuljettajan ajokykyyn. Ottaen huomioon, että esitetyssä asiantuntijalausunnossa on todettu karboksitetrahydrokannabinolia voivan esiintyä veressä jopa viikkojen ajan kannabiksen käyttämisestä, lain esitöissä esitettyä näkökantaa ei voida enää pitää kaikilta osin ajanmukaisena. Nykytilanteessa on päinvastoin niin, että huumausaineen aineenvaihduntatuotteen toteaminen ajoneuvon kuljettajan verestä ei välttämättä tarkoita, että nautittu huumausaine olisi vaikuttanut haitallisesti kuljettajan ajokykyyn.

Asiassa on näin ollen ristiriita lain selvän sanamuodon ja esitöissä lausutun lain tarkoituksen välillä. Rattijuopumuksen tunnusmerkistö voi täyttyä vielä viikkojen kuluttua kannabiksen nauttimisesta, vaikka tällä ei olisi vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Siitä huolimatta, että tällainen tilanne on esitöiden mukaan haluttu rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle, lakiin ei sisälly erityistä edellytystä huumausaineen vähimmäismäärästä tai siitä, että nautitun huumausaineen tulisi vaikuttaa kuljettajan ajokykyä heikentävästi. Lain sanamuoto on yksiselitteinen, eikä edellytä erityistä käsitteiden tulkintaa. Lähtökohdaksi on tällaisessa tilanteessa otettava lain sanamuoto.

Tulkinta, jonka mukaan huumausaineiden käyttöön perustuvasta rattijuopumuksesta ei voitaisi tuomita, jos aineen käytöllä ei olisi ollut vaikutusta liikenneturvallisuuteen, olisi myös omiaan synnyttämään juuri sellaisia tulkinta- ja soveltamisongelmia, joita lain säätämisellä ja nollarajan omaksumisella on pyritty välttämään. Nollarajan soveltamiseen ei ole lain säätämisen jälkeen puututtu lainsäädäntöteitse.

Asiaa kokonaisuutena punnittuaan hovioikeus katsoo, että rattijuopumuksen tunnusmerkistöä ei ole yksin lain esitöiden ja lain säätämisen jälkeen tapahtuneen kehityksen johdosta aihetta tulkita sen yksiselitteisestä sanamuodosta poiketen. Näin ollen A on syyllistynyt rattijuopumukseen.

Rangaistusseuraamus ja ajokielto

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Käräjäoikeus on tuominnut A.lle huumausaineen käyttörikoksesta (kohta 1) ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (kohta 3) yhteisen 25 päiväsakon sakkorangaistuksen. A:n syyksi on nyt luettu myös rattijuopumus (kohta 2). Ottaen huomioon kuitenkin A:n vähäinen syyllisyys sekä se, ettei teosta ole aiheutunut vaaraa liikenneturvallisuudelle, hovioikeus katsoo, että syyksilukemisen vuoksi A on tuomittava vain jonkin verran ankarampaan rangaistukseen. Kohtuullinen rangaistus noista kolmesta teosta on 30 päiväsakon sakkorangaistus.

A on lisäksi ajokorttilain 64 §:n 1 momentin ja 66 §:n 1 momentin nojalla määrättävä vähintään yhden kuukauden ajokieltoon. Kun otetaan huomioon erityisesti se, ettei A:n syyksi luetulla teolla ole ollut vaikutusta liikenneturvallisuuteen, ajokielto voidaan tässä tapauksessa määrätä yhden kuukauden mittaisena.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

2. Rattijuopumus 16.01.2014
Rikoslaki 23 luku 3 § 2

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-3
30 päiväsakkoa à 20,00 euroa = 600,00 euroa

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

A määrätään ajokieltoon.
Ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä on 1.10.2015.
Ajokorttilaki 64 § ja 66 §

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Presidentti Mikko Könkkölä
Hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki
Hovioikeudenneuvos Merja Halme-Korhonen
Hovioikeudenneuvos Harri Katara
Hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Vesanen
Hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund

Esittelijä:
Viskaali Heikki Kemppinen

Äänestys

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot asiassa R 14/2877

Hovioikeudenneuvos Harri Katara:

1. A:ta on syytetty käräjäoikeudessa siitä, että hän on 16.1.2014 kuljettanut Vantaalla henkilöautoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut karboksitetrahydrokannabinolia. Syyttäjä on vedonnut rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momenttiin (1198/2002). Sen mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen aineenvaihduntatuotetta.

2. Käräjäoikeus viittasi lainkohdan esitöihin, jonka mukaan nollarajan säätämisen tarkoituksena on ollut rajata säännöksen soveltaminen vain sellaisiin tapauksiin, joissa huumausaineen käytöllä edes teoreettisesti voisi olla jotakin yhteyttä liikenneturvallisuuteen. Tällainen ajallinen rajaus voitiin tehdä edellyttämällä, että aineenvaihduntatuotetta koskeva positiivinen löydös on tehtävä verestä. Käräjäoikeus totesi, että A:lta näytettä otettaessa löytyi verestä vain kannabiksen aineenvaihduntatuotetta, joka ei ole biologisesti aktiivinen. Kliinisissä tutkimuksissa A:lla ei todettu mitään toimintahäiriöitä. A:n esitutkinnassa kertoman mukaan hänen huumausaineen käytöstään oli kulunut jo useita päiviä. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut syyllistynyt rattijuopumukseen, vaikka hänen verestään oli löytynyt kannabiksen aineenvaihduntatuotetta.

3. Hovioikeuden enemmistö on todennut, että asiassa on ristiriita lain selvän sanamuodon ja esitöissä lausutun lain tarkoituksen välillä. Rattijuopumuksen tunnusmerkistö voi näet täyttyä vielä viikkojen kuluttua kannabiksen nauttimisesta, vaikka sillä ei ole vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn. Vaikka lain esitöiden mukaan tällainen tilanne on haluttu rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle, lain sanamuoto on kuitenkin yksiselitteinen. Hovioikeuden enemmistö katsookin, että lain selvästä sanamuodosta ei voi poiketa ja siksi

A on tuomittava rattijuopumuksesta.

4. Olen asiassa eri mieltä.

5. Liikennejuopumusta koskevat rangaistussäännökset uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 1977. Käyttöön otettiin liikennejuopumuksen rangaistavuuden määrittelevät veren alkoholipitoisuuden promillerajat. Veren alkoholipitoisuutta pidettiin yksiselitteisimpänä humalatilan mittarina. Samassa uudistuksessa erotettiin huumaantuneena ajaminen rattijuopumuksesta erilliseksi rikokseksi, koska sen rangaistusasteikkoa ei voitu porrastaa promillerajan kaltaisen tarkkarajaisen tunnusmerkistön perusteella. Huumaantuneena ajaminen oli rangaistavaa, jos huumaavan aineen tai useampien sellaisten aineiden vaikutus oli johtanut suorituskyvyn virheettömyyden huonontumiseen. Esitöissä todettiin, että muu huumaava aine kuin alkoholi voidaan todeta varmasti vain virtsakokeella mutta että kaikille liikennejuopumuksesta epäillyille sellaista koetta ei pidetty tarpeellisena (HE 110/1975 II).

6. Vuonna 2002 rikoslain 23 lukua muutettiin niin, että huumausaineen käytössä liikenteessä alettiin noudattaa niin sanottua nollarajaa. Rattijuopumuksesta tuomitaan siten rikoslain 20 luvun 3 §:n 2 momentin

mukaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Saman pykälän 3 momentin mukaan kuljettaminen on edelleen rangaistavaa myös, jos kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on huumausaineen käyttämisen takia huonontunut.

7. Nollarajaa perusteltiin ennen kaikkea huumaantuneena ajamiseen ja erityisesti suorituskyvyn arviointiin liittyvillä näyttöongelmilla. Näiden vuoksi huumaantuneena ajaneita oli voinut jäädä rangaistukseen tuomitsematta. Lakia valmisteltaessa todettiin, että silloisen tutkimustiedon perusteella ei ollut mahdollista asettaa laissa eri huumausaineille alkoholin promillerajan kaltaisia rajoja, jotka olisivat yhteydessä eri aineiden mahdolliseen vaarallisuuteen liikenteelle. Mahdollisina vaihtoehtoina siinä tilanteessa pidettiin nollarajaa tai nykytilanteen säilyttämistä (HE 90/2002 s. 9).

8. Edellä ilmenee, että rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan myös huumausaineen aineenvaihduntatuotetta koskeva löydös johtaa nollarajan soveltamiseen. Huumausaineen vaikuttava aine muuttuu hajotessaan elimistössä aineenvaihduntatuotteeksi. Esimerkkinä esitöissä mainittiin, että heroiinin aineenvaihduntatuote on morfiini (HE 90/2002 s. 16).

9. A:lla on siis todettu veressään karboksitetrahydrokannabinolia. Se on kannabiksen tärkeimmän vaikuttavan aineen, tetrahydrokannabinolin (THC), aineenvaihduntatuote. Karboksitetrahydrokannabinoli ei ole biologisesti aktiivinen. Sillä ei ole keskushermostovaikutuksia eikä se vaikuta ajokykyyn, edes korkeinakaan pitoisuuksina. Karboksitetrahydrokannabinolia voidaan todeta verestä jopa kahden viikon ajan käytön päättymisestä.

10. Lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan kannabiksen haitalliset vaikutukset moottoriajoneuvon kuljettamiseen kestävät 6 - 8 tuntia käytön lopettamisen jälkeen eli käytännössä THC vaikuttaa niin kauan kuin se on todettavissa verestä testeissä rajana pidettävällä pitoisuudella 2 ng/ml. Jos THC:tä ei ilmoiteta tuloksissa pitoisuuden jäädessä alle 2ng/ml, mutta verestä löytyy karboksitetrahydrokannabinolia, on veressä asiantuntijalausunnon mukaan vielä THC:tä, mutta hyvin alhaisin pitoisuuksin. Tällöin näytteenottohetkellä kannabiksen ajokykyä heikentävät vaikutukset ovat jo poistuneet.

11. Kun A:n verestä on löydetty ajon jälkeen karboksitetrahydrokannabinolia, on rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetty rattijuopumuksen tunnusmerkistö täyttynyt. Toisaalta asiassa on farmakologisesti täysin riidatonta, että A:n verestä löydetyllä aineenvaihduntatuotteella ei ole voinut olla vaikutusta hänen ajokykyynsä eikä siten myöskään liikenneturvallisuuteen.

12. Kun huumausaineiden nollaraja otettiin käyttöön rattijuopumusrikoksissa, tarkoitus ei ollut niinkään laajentaa rangaistavuuden alaa, vaan helpottaa näyttövaikeuksia, jotka liittyivät suorituskyvyn heikentymisen osoittamiseen liikenteenvalvonnassa. Tarkoituksena ei myöskään ollut laajentaa huumausaineiden käytön kriminalisointia vaan parantaa liikenneturvallisuutta. Hallituksen esityksessä on siten todettu nimenomaan, että

- "Tieliikennettä koskevissa rangaistussäännöksissä tulee sen vuoksi pyrkiä keskittymään sellaiseen huumausaineiden käytön estämiseen, jolla voi olla edes teoreettisesti jotain yhteyttä liikenneturvallisuuteen" (s. 9)

- "Tieliikennettä koskevin erityissäännöksin ei siten tule rangaista esimerkiksi pitkän aikaa sitten tapahtuneesta huumausaineiden käytöstä, jolla ei enää ajohetkellä voi olla vaikutusta kuljettajan suorituskykyyn" (s. 9)

13. Laissa säädettiin sen varmistamiseksi, että nollarajan piiriin tulee vain sellainen liikenneturvallisuudelle merkityksellinen huumausaineiden käyttö liikenteessä, että löydös on tehtävä verestä eikä virtsasta. Hallituksen esityksen mukaan näin "pystyttäisiin ajallisesti rajaamaan nollarajan soveltamisalan ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voi olla enää vaikutusta kuljettajaan ajon aikana eikä siten liikenneturvallisuuden kannalta merkitystä."

Lisäksi tästä todettiin seuraavaa:

"Huumausaineella voidaan kuitenkin yleensä olettaa olevan liikenneturvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaikutuksia vain niin kauan kuin huumausainetta löytyy verestä " (s. 10)

"Verinäytteestä tehty löydös osoittaa huumausainetta käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten. Kannabis ja kokaiini ovat todettavissa verestä alle vuorokauden, morfiini tätä lyhyemmän ajan sekä amfetamiini ja ekstaasi joitakin vuorokausia viimeisestä käytöstä" (s. 10)

"Esimerkiksi kannabiksen käytöstä näkyy jäänteitä virtsanäytteessä jopa usean viikon ajan viimeisen käytön jälkeen, kun taas verestä kannabista on todettavissa alle vuorokauden käytön jälkeen" (s. 10)

14. Lakivaliokuntakin korosti hallituksen esityksen mukaisesti, että nollarajan asettaminen verikokeeseen eikä virtsakokeeseen perustuvaksi rajaa liikennejuopumussäännösten ulkopuolelle sellaisen huumausaineen käytön, jolla ei ole vaikutusta liikenneturvallisuuteen (LaVM 21/2002 vp).

15. Tilanne kannabista käytettäessä ei nyt vastaa sitä, mitä lain tavoitteiksi on asetettu. Ensinnäkin jos kuljettajalta löydetään ajon jälkeen verestä kannabiksen aineenvaihduntatuotetta karboksitetrahydrokannabinolia, rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetty rattijuopumuksen tunnusmerkistö täyttyy, vaikka yksin tällä aineenvaihduntatuotteella ei ole vaikutusta ajokykyyn eikä siten liikenneturvallisuuteen. Toiseksi kannabis saatetaan havaita nykyisten tutkimusmenetelmien avulla verestä jopa kahden viikon kuluttua aineen käyttämisestä, eikä niin kuin lain esitöissä todetaan, alle vuorokauden ajan.

16. Kun kannabiksen aineenvaihduntatuotteella tarkoitetaan myös sellaista aineenvaihduntatuotetta, joka ei ole biologisesti aktiivinen, rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin tunnusmerkistö on saanut sisällön, jota lakia sovellettaessa ei selvästikään tarkoitettu ja joka ei vastaa myöskään laille asetettuja tavoitteita. Kannabista käyttänyt voidaan lakia sen sanamuodon mukaisesti tulkiten tuomita rangaistukseen rattijuopumuksesta, vaikka moottoriajoneuvon kuljettamisen jälkeen verestä todetulla karboksitetrahydrokannabinolilla ei ole voinut olla vaikutusta ajokykyyn. Tässä kannabista käyttäneen asema poikkeaa esimerkiksi alkoholia nauttineista, joilla ajon aikana tai sen jälkeen mitataan rangaistavuuden rajat ylittävät alkoholipitoisuudet joko verestä tai uloshengitysilmasta. Tällainen alkoholipitoisuus sisältää aina jonkinlaisen

riskin liikenneturvallisuudelle, toisin kuin moottoriajoneuvon kuljettaminen silloin, kun veressä on enää vain kannabiksen ei-vaikuttavaa aineenvaihduntatuotetta.

17. Rangaistavuuden ulottuvuudella on tässä asiassa erityistä merkitystä, kun rattijuopumuksesta voidaan tuomita myös vankeusrangaistus. Rattijuopumukseen syyllistynyt on tuomittava myös ajokieltoon.

18. Kannabis vaikuttaa siis keskushermostossa käytön jälkeen enimmillään vain noin kahdeksan tunnin ajan, mutta kannabiksen ainesosat poistuvat elimistöstä pitkänkin ajan kuluttua ja pieniä määriä voi testeissä näkyä kauan, veressäkin kahden viikon ajan. Ilmeisesti erot ovat yksilöllisiä ja ne voivat riippua kannabiksen käytön pitkäaikaisuudesta. Tilanne on joka tapauksessa se, että senkin jälkeen, kun THC:n määrä elimistössä alittaa sen rajan, jolla voi olla vaikutusta ajokykyyn, epätietoisuus siitä, kuinka kauan ei-vaikuttava karboksitetrahydrokannabinoli voi näkyä veressä ja milloin moottoriajoneuvon kuljettaminen on mahdollista ilman rangaistusuhkaa, voi kestää siis parikin viikkoa. Näin pitkä epätietoisuus, jolle ei löydy liikenneturvallisuuden edistämisestä johtuvaa perustetta, on jo omiaan rajoittamaan perustuslain 7 §:ssä jokaiselle turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen.

19. Asiassa ei voida antaa tältä osin merkitystä sille, että kannabiksen käyttö on rangaistavaa rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaan huumausaineen käyttörikoksena. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:76 katsonut, rattijuopumus- ja huumausainerikoksilla on eri suojelutavoitteet. Käyttörikos toteutuu myös yleensä erikseen ja ennen kuin rattijuopumusrikoksen käsittävä teko alkaa. Lain tavoitteita laajempaa rattijuopumussäännöksen soveltamisalaa ja siihen liittyviä käytännön epävarmuustekijöitä ei voida senkään vuoksi hyväksyä sillä perusteella, että toisin kuin alkoholin käyttö kannabiksen käyttö on jo sellaisenaan rangaistavaa. Huumausaineen käyttörikokseen syyllistyminen ei edes välttämättä tarkoita väheksyvää suhtautumista liikenneturvallisuuteen ja rattijuopumussäännöksiin.

20. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:12 katsonut, rangaistussäännöksen tulkinnassa voidaan, kun se tapahtuu rikoksesta epäillyn eduksi, ottaa huomioon säännöksen tarkoitus ja sillä suojeltavat oikeushyvät. Tässä tapauksessa nämä seikat puoltavat sitä tulkintaa, että A:ta ei voida tuomita rattijuopumuksesta sillä perusteella, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut kannabiksesta jäljellä pelkästään karboksitetrahydrokannabinolia, joka ei ole vaikuttavaa aineenvaihduntatuotetta ja jolla ei ole ollut vaikutusta A:n ajokykyyn. Syyte on siten hylättävä. Tämä tulkinta ei voi heikentää liikenneturvallisuutta eikä myöskään lisätä lain soveltamisongelmia, koska kannabiksen vaikuttavan aineen, THC:n löytyminen verestä on edelleen rangaistavaa. Tulkinnalla ei siten ole vaikutusta rikoslain 23 luvun 3 §:n 3 momentin sovellettavuuteen silloin, kun verestä löytyy vaikuttavaa aineenvaihduntatuotetta.

21. Syyksilukemisesta tehdyn äänestyksen tuloksen johdosta katson, että A on jätettävä teostaan rangaistukseen tuomitsematta, koska rikosta on rikoslain 6 luvun 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidettävä sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Edellä on jo ilmennyt, että A:n verestä löydetyllä aineenvaihduntatuotteella ei ole ollut vaikutusta A:n ajokykyyn eikä siten myöskään liikenneturvallisuuteen. Tekoa ei voida sen takia pitää haitallisena. Tästä syystä myös A:n tahallisuus on jäänyt vähäiseksi. Hän on ajamiseen ryhtyessään voinut olettaa, että hänen veressään ei ole enää jälkiä kannabiksen käytöstä tai joka tapauksessa ymmärtää, että kannabiksen käyttö ei enää voi vaikuttaa hänen ajokykyynsä.

22. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan rangaistusseuraamuksesta ilmoitan olevani siinä samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki:
Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Katara.

Presidentti Mikko Könkkölä:
Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenlaamanni Lehtimäki.

KKO:ssa (Valituslupa 7.1.2016)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.