Vaasan HO 31.10.2014 14/146807

Työturvallisuusrikos - Yhteinen työpaikka - Yhtiön vastuu aliurakoitsijan työntekijän työturvallisuudesta - Oikeushenkilön rangaistusvastuu - Yhteisösakko

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Valittajat A

Yhtiö X

Vastapuoli Syyttäjä

Kuultava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 26.11.2013

Pääpiirteittäin selostus ratkaisusta perusteluineen

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Työturvallisuusrikos 8270/R/0002489/12 Rikoslaki 47 luku 1 § 1

Työturvallisuuslaki 7 §, 8 §, 10 §, 14 § 1 mom., 41 § 1 ja 2 mom., 49 § ja 51 § Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 2 §, 4 § ja 12 §

06.07.2011 Pietarsaari

Kunnossapitotyönjohtaja A on työantajan yhtiö X:n edustajana yhteisessä työpaikassa tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa, että työturvallisuusmääräyksiä noudatetaan töissä, jotka ovat hänen valvonnan alla. Vastaajan toiminnan seurauksena työntekijä asianomistaja B on saanut vammoja työssään.

Asianomistaja B:n työnantaja on ollut yhtiö Y, mutta yhtiö X on käyttänyt pääasiallista määräysvaltaa työpaikalla ja näin ollen ollut vastuussa työpaikan yleissuunnittelusta ja työolosuhteiden ja työympäristön yleisestä turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Yhtiö X on johtonsa ja valvontansa alaisena käyttänyt yhtiö Y:n palveluksessa olevaa työvoimaa, eli asianomistaja B:tä. Asianomistaja B oli suorittamassa kunnossapitotyötä yhtiö X:n sahalla.

A on laiminlyönyt:

- tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä töissä

- jatkuvasti tarkkailla työoloja ja siinä havaittuihin epäkohtiin puuttumisen

- antaa työntekijälle riittävät tiedot, opetusta ja ohjausta työssä

- työn ja toiminnan luonteen huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti

selvittää ja tunnistaa työn, työtilan, muun työympäristön ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät ja niiden merkityksen arvioinnin

- kuljettimen varustamisen suojuksin tai laittein, jotka estäisivät pääsyn vaaravyöhykkeelle

- järjestelmällisesti selvittää ja arvioida kuljettimen huoltoon liittyviä vaaroja

- varmistaa, että töissä käytetään tarkoituksenmukaisia apuvälineitä ja että

tarpeeton pääsy vaara-alueelle on estetty

A:n laiminlyönti on mahdollistanut sen, että työntekijä asianomistaja B on saanut vammoja työssään. Asianomistaja B ja hänen työkaverillaan oli työtehtävänä kuljettimen ketjujohteiden vaihto. Jotta vaihtaminen onnistuisi, ketjut oli katkaistava ja poistettava. Asianomistaja B kiinnitti työkaverinsa kanssa kahden sijasta yhden käsikäyttöisen ketjutaljan kuljettimen kolaan löysätäkseen ketjua katkaisun ajaksi. He saivat toisen ketjun katkaistua ja olivat aloittamassa toisen katkaisemisen, kun ketjutaljan kiinnitys petti ja kuljettimen kolat alkoivat siirtyä. Asianomistaja B, joka oli seissyt kuljettimella kahden kolan välissä, kulkeutui kolien mukaan ja jäi rintakehästään puristuksiin kuljettimen kolan ja runkorakenteen väliin loukkaantuen. Asianomistaja B sai useampia kylkiluunmurtumia.

Kuljetin olisi tullut varustaa sellaisin teknisin toimin, että kuljettimen molempien puolien ketjujohteiden vaihto olisi ollut mahdollista ilman vaara-alueelle menemistä tai jos tämä ei olisi ollut mahdollista, opastus ja ohjeistus työnjohtajan taholta turvallisesta menettely tavasta olisi pitänyt olla selkeämmät.

Tapaturman perussyynä on ollut puutteita kuljettimen varustamisessa suojuksin tai laittein, jotka estäisivät pääsyn vaaravyöhykkeelle, sekä puutteellisessa valvonnassa koneturvallisuuden, turvallisen työtapojen, työnjohdon sekä vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa.

---

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu käräjäoikeudessa

Asiassa on riidatonta, että yhtiö Y:n palveluksessa olevat asianomistaja B ja todistaja H olivat 6.7.2011 olleet suorittamassa kunnossapitotöitä yhtiö X:n Pietarsaaressa sijaitsevalla sahalla. Asiassa on myös riidatonta, että yhtiö X oli käyttänyt pääasiallista määräysvaltaa sahalla. Asianomistaja B:n ja todistaja H:n työtehtävänä oli ollut kuljettimen ketjujohteiden vaihto. Ennen vaihtamista ketjut oli katkaistava ja poistettava. Asianomistaja B ja todistaja H olivat kiinnittäneet kahden sijasta yhden käsikäyttöisen ketjutaljan kuljettimen kolaan löysätäkseen ketjua katkaisemisen ajaksi. He olivat saaneet toisen ketjun katkaistua ja he olivat olleet aloittamassa toisen ketjun katkaisemisen, kun ketjutaljan kiinnitys oli pettänyt ja kuljettimen kolat olivat alkaneet siirtyä. Asianomistaja B, joka oli seissyt kuljettimella kahden kolan välissä, oli kulkeutunut kolien mukaan ja jäänyt rintakehästään puristuksiin kuljettimen kolan ja runkorakenteen väliin. Asianomistaja B oli saanut useita kylkiluunmurtumia. Tapahtumainkulku tapaturman sattuessa on riidaton.

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan sakkorangaistukseen työturvallisuusrikoksesta ja että yhtiö X tuomitaan yhteisösakkoon. Syyttäjän mukaan A oli yhtiö X:n edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa, että työturvallisuusmääräyksiä noudatetaan töissä, jotka ovat hänen valvonnan alla. A oli laiminlyönyt tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä töissä, jatkuvasti tarkkailla työoloja ja puuttua siinä havaittuihin epäkohtiin, antaa työntekijälle riittävät tiedot, opetusta ja ohjausta työssä, työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvittää ja tunnistaa työn, työtilan, muun työympäristön ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät ja niiden merkityksen arvioinnin, kuljettimen varustamisen suojuksin tai laittein, jotka estäisivät pääsyn vaaravyöhykkeelle, järjestelmällisesti selvittää ja arvioida kuljettimen huoltoon liittyviä vaaroja sekä varmistaa, että töissä käytetään tarkoituksemnukaisia apuvälineitä ja että tarpeeton pääsy vaara-alueelle on estetty.

Asianosaiset ovat olleet erimielisiä siitä, oliko yhtiö X tilannut kysymyksessä olevat huoltotyöt työnjohdolla vai ilman. Syyttäjä on haastehakemuksessaan lähtenyt siitä, että kysymys oli ollut sekä niin sanotusta vuokratyöstä, joka tehdään vastaanottajan työnjohdon alaisena, että yhteisestä työpaikasta, jonka syntymisen edellytyksenä on muun muassa se, että työpaikalla työskentelee oman työnjohtonsa alaisena joko kahden työnantajan työntekijöitä taikka yhden työnantajan työntekijä tai työntekijöitä ja vähintään yksi itsenäinen työnsuorittaja. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä on ilmoittanut katsovansa ensisijaisesti, että kysymys oli ollut vuokratyöstä, koska yhtiö Y oli toimittanut vain työntekijöitä ei työnjohtoa ja työnjohto oli kuulunut yhtiö X:lle eli A:lle. Toissijaisesti syyttäjä on katsonut, että yhtiö Y oli toimittanut myös työnjohdon ja että kysymys oli ollut yhteisestä työpaikasta. Vastaajat A ja yhtiö X ovat olleet sitä mieltä, että kysymys oli ollut aliurakoinnista ei vuokratyöstä, koska yhtiö X oli tilannut työt työnjohdon kera. Kysymys oli näin ollen ollut yhteisestä työpaikasta. Asianosaiset ovat olleet erimielisiä myös siitä, minkälainen ohjeistus ja opastus oli annettu asianomistaja B:lle, riskien arvioinnin suorittamisesta ja valvonnasta.

Käräjäoikeudessa on ratkaistavana näyttökysymys työn luonteesta eli siitä, oliko kysymys ollut vuokratyöstä vai aliurakoinnista. Tämän jälkeen on ratkaistava näyttökysymys A:n menettelystä ja suoritettava oikeudellinen arviointi hänen vastuustaan. Jos päädytään siihen, että A on syyllistynyt rikokseen, on pohdittava myös yhtiö X:n vastuuta.

---

Näytön arviointi, juridinen arviointi ja johtopäätökset

---

Asiassa on esitetty perusteltuja kannanottoja ja näyttöä sekä siitä, minkä takia pitäisi katsoa, että työ oli tilattu ilman työnjohtoa, että siitä, minkä takia pitäisi katsoa, että työnjohto oli kuulunut tilaukseen. Kun kysymys on rikosasiasta, jolloin epäselvät seikat pitää tulkita vastaajan eduksi, eikä sopimuksen tulkinnasta ja kun myös se seikka, että kysymys oli ollut valmiin työn tuloksesta eli seisokkityön suorittamisesta sovittuun hintaan vahvistaa näkemystä siitä, että kysymys oli ollut aliurakasta ei vuokratyöstä, käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että vastaajat A ja yhtiö X ovat perustellusti voineet olla siinä uskossa, että yhtiö Y oli toimittanut myös työnjohdon. Näin ollen sovellettavaksi ei tule työturvallisuuslain 3 §:n säännös vuokratyöstä. Kun yhtiö Y:llä olisi ainakin pitänyt olla oma työnjohto, jonka alaisuudessa työt olisi suoritettu, kun yhtiö Y:n ja yhtiö X:n työt oli suoritettu samanaikaisesti tai peräkkäin ja työt olivat näin ollen voineet vaikuttaa toisen työnantajan työntekijöiden turvallisuuteen tai terveyteen ja kun lisäksi on riidatonta, että yhtiö X oli käyttänyt pääasiallista määräysvaltaa sahan alueella, kysymys on ollut sellaisesta tilanteesta, jossa yhtiö Y:n työntekijät, asianomistaja B mukaan lukien, olivat suorittaneet työtä työturvallisuuslain 49 §.ssä tarkoitetulla yhteisellä työpaikalla.

---

Onko asiassa rikottu työturvallisuusmääräyksiä tai aiheutettu työturvallisuusmääräysten vastainen puutteellisuus tai epäkohta tai mahdollistettu sellaisen tilan jatkuminen

---

Edellä mainittujen työturvallisuuslain 8 ja 10 §:ien perusteella käräjäoikeus katsoo, että A:n olisi yhtiö X:n edustajana tullut huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työstä. Koska kysymys oli ollut yhteisestä työpaikasta, tämä oli työturvallisuuslain 5 §:n nojalla koskenut myös yhtiö Y:n työntekijöitä. Tässä tarkoituksessa A:n olisi tullut, työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen, selvittää ja tunnistaa työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei olisi voitu poistaa, arvioida niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

A on itse kertonut, että riskienarviointia ei ollut tehty tätä kuljetinta varten ainakaan hänen toimiessaan kunnossapitotyönjohtajana. Todistajat M ja Å ovat todistajina kuulusteltuina kertoneet, että he eivät tiedä, oliko tätä kuljetinta varten tehty riskienarviointia. Todistaja Å on korostanut, ettei tämä kuljetin ole normaalisti eli huoltotöitä lukuunottamatta itsenäinen työpiste ja että riskienarviointi oli kyllä tehty koko linjastolle.

Edellä mainitut kertomukset huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että riskienarviointia ei ollut tehty nyt kysymyksessä olevaa kuljetinta varten, ei ainakaan lain vaatimalla tavalla jatkuvasti. Kun työnantajan huolenpitovelvollisuus ja siihen sisältyvä velvollisuus suorittaa riskienarviointi koskee työturvallisuuslain 41 §:stä ilmenevän perusteella myös huoltotöitä ja kun työnantajan tulee sen lainkohdan nojalla varautua erilaisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin, käräjäoikeus katsoo, ettei se seikka, ettei tämä kuljetin normaalisti toimi itsenäisenä työpisteenä vaikuta nimenomaan kunnossapitotyönjohtajana toimineen A:n velvollisuuksiin.

Kaikki asiassa kuullut henkilöt ovat kertoneet, että kysymys oli ollut rutiinitoimenpiteestä ja että tähän toimenpiteeseen ei olisi liittynyt turvallisuusriskiä, jos se olisi suoritettu oikein eli kahta taljaa käyttämällä sekä oikeassa paikassa seisomalla. Tapaturman syynä oli näin ollen heidän mukaansa ollut työntekijän virhearviointi. A ja todistaja M ovat uskottavasti myös kertoneet, ettei vastaavanlaisia tapaturmia tai vaaratilanteita ollut ollut koskaan aikaisemmin, vaikka kuljetin oli todistaja M:n kertoman mukaan ollut samalla paikalla hyvin pitkään. Kun sekä A että todistaja M ovat kertoneet siitä, että kysymyksessä oleva kuljetin on nouseva ja aika jyrkkä ja että kolat lähtevät helposti liikkumaan, kun ketjuja löysätään, käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että kuljettimen huoltotyöhön oli liittynyt riski. Tämän vuoksi ja koska riski olisi käynyt ilmi huolellisesti suoritetussa selvityksessä, käräjäoikeus katsoo, etteivät nämä seikat kuten ei myöskään se seikka, ettei A ollut itse koskaan ajatellut, että nyt kysymyksessä olevassa huoltotyössä olisi voinut olla vaaratilanteita vaikuta A:n velvollisuuksiin. Huolellisesti toimivan työnantajan olisi alansa asiantuntijana pitänyt olla selvillä tästä huoltotyön luonteelle tunnusomaisesta vaara- ja haittatekijästä. Nyt kysymyksessä olevaa tapaturmaa ei voida myöskään pitää ennalta arvaamattomana tai poikkeuksellisena, vaan sen riski olisi käynyt ilmi huolellisesti suoritetussa selvittelyssä.

- - -

Nämä seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A oli laiminlyönyt velvollisuutensa tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä töissä, työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen, selvittää ja tunnistaa työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei olisi voitu poistaa, arvioida niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle sekä järjestelmällisesti selvittää ja arvioida kuljettimen huoltoon liittyviä vaaroja. Hän oli myös laiminlyönyt velvollisuutensa estää pääsyn vaaravyöhykkeelle tai, jos tämä ei olisi ollut mahdollista, riittävien tietojen, opetuksen ja ohjauksen antamisen. Käräjäoikeus toteaa lisäksi, että yhtiö X:n ja yhtiö Y:n välisen palvelusopimuksen liitteen S 16.1 mukaan toimittajan eli yhtiö Y:n olisi tullut laatia työhön vaadittavat turvallisuus suunnitelmat. Kun kysymys on lakisääteisestä velvollisuudesta tämä sopimuskohta ei vaikuta yhtiö X:n ja A:n vastuuseen, ottaen erityisesti huomioon, että yhtiö Y ei ollut näitä suunnitelmia laatinut eikä yhtiö X tai A ollut varmistautunut tästä asiasta.

Kysymys oli ollut yhteisestä työpaikasta. Pääasiallista määräysvaltaa yhteisellä työpaikalla käyttävällä työnantajalla oletetaan olevan kattavasti hallussaan keskeiset tiedot työpaikan turvallisuuteen vaikuttavista asioista ja hänen tehtävänään on varmistaa, että hänen työpaikallaan työtä teettävä ulkopuolinen työnantaja ja tämän työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työturvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Tietojen anto voidaan käytännössä toteuttaa siten, että pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja antaa tarpeelliset tiedot sopimuskumppaninaan toimivalle ulkopuoliselle työnantajalle.

Yhtiö Y:n ja yhtiö X:n sisällä oli edellä selostetulla tavalla ollut erilaisia käsityksiä siitä, oliko kysymyksessä oleva huoltotyö tilattu yhtiö Y:ltä työnjohdolla vai ei. Käräjäoikeus on edellä selostetuilla perusteilla päätynyt siihen, että A oli voinut lähteä siitä, että työ oli tilattu työnjohdolla. Tästä huolimatta A on itse kertonut antaneensa kysymyksessä olevan huoltotehtävän suoraan yhtiö Y:n työntekijöille eli asianomistaja B:lle ja todistaja H:lle. A:n kertomusta tältä osin tukevat asianomistaja B:n ja todistaja H:n kertomukset ja osittain myös todistajien M:n ja Å:n kertomukset. Kun A ei näissä olosuhteissa ollutkaan antanut ohjeita yhtiö X:n sopimuskumppanina toimivalle ulkopuoliselle työnantajalle eli yhtiö Y:n työnjohdolle, hänen olisi pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuudet täyttääkseen tullut antaa ne suoraan sopimuskumppanina toimivan ulkopuolisen työnantajan työntekijöille eli asianomistaja B:lle ja todistaja H:lle. Paikan päällä olleiden asianomistaja B:n, A:n, todistaja H:n ja todistaja M:n yhtäpitävistä kertomuksista on käynyt ilmi, että A oli tämän laiminlyönyt ja että asianomistaja B ja todistaja H eivät olleet saaneet tätä tietoa myöskään toiselta esimieheltä.

Asiassa on esitetty väitteitä myös asianomistaja B:n omasta virheellisestä menettelystä. Ottaen erityisesti huomioon, ettei asianomistaja B:lle ollut annettu minkäänlaista ohjeistusta kysymyksessä olevan huoltotoimenpiteen suorittamisesta tai minkäänlaista opastusta kuljettimella tapahtuneen huoltotyön turvallisesta suorittamisesta ja että mitään tällaisia ohjeita ei ollut edes ollut olemassa ja kun vaaroja pitää kaiken lisäksi ensisijaisesti poistaa rakenteellisin menetelmin, käräjäoikeus katsoo, ettei tällä seikalla ole merkitystä A:n rangaistusvastuuta arvioitaessa, vaan kysymys on ollut siitä, että A:n olisi tullut varautua poikkeustilanteisiin ja huolehtia siitä, että puristumisriskiä ei synny. Työnantajan vastuuta ei voida siirtää työntekijöille. Asiaa arvioitaessa on otettu huomioon myös, ettei asianomistaja B ollut tehnyt nimenomaan nyt kysymyksessä olevaa työtä aikaisemmin, vaikka hän olikin ollut tekemässä vastaavanlaista huoltotyötä myös aikaisempina vuosina.

Syyksilukeminen

Nämä seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A on menetellyt huolimattomasti syyttäjän väittämällä tavalla. Tahallisuuteen viittaavia seikkoja ei ole ilmennyt. Työturvallisuusmääräysten rikkomista ei voida pitää vähäisenä. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

- - -

Tuomiolauselma

A

Syyksi luettu rikos

1. Työturvallisuusrikos 06.07.2011

Rikoslaki 47 luku 1 § 1

Työturvallisuuslaki 7 §, 8 §, 10 §, 14 § 1 mom., 41 § 1 ja 2 mom., 49 § ja 51 §

Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 2 §, 4 § ja 12 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko

30 päiväsakkoa â 28,00 euroa = 840,00 euroa

- - -

Vastaaja

Yhtiö X

Syyksi luettu rikos

1. Työturvallisuusrikos 06.07.2011

Rikoslaki 47 luku 1 § 1

Työturvallisuuslaki 7 §, 8 §, 10 §, 14 § 1 mom., 41 § 1 ja 2 mom., 49 § ja 51 §

Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 2 §, 4 § ja 12 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteisösakko 60 000,00 euroa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut

käräjätuomari Lena Engstrand.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Asiavalitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että syyte kohdan 1 työturvallisuusrikoksesta hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. A on lisäksi vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. ---

Perusteet

Käräjäoikeuden johtopäätös siitä, että kyse oli ollut yhtiö X:n yhtiö Y:ltä tilaamasta aliurakoinnista on oikea. Kyse ei ole ollut vuokratyöstä, vaan työtilaukseen oli kuulunut työnjohto. Kyse oli työturvallisuuslain 49 §:n mukaisesta yhteisellä työpaikalla tapahtuvasta toiminnasta ja yhtiö X:llä oli ollut pääasiallinen määräysvalta sahalla. Tapaturma, jossa yhtiö Y:n työntekijä asianomistaja B oli jäänyt puristuksiin kuljettimen kolan ja runkorakenteiden väliin, oli tapahtunut seisokin aikana tapahtuneiden vuosittaisten huoltotöiden yhteydessä.

Käräjäoikeus on virheellisesti arvioinut yhtiö X:n työturvallisuuslain 51 §:ään perustuvia velvollisuuksia päätyessään siihen lopputulokseen, että A olisi yhtiö X:n edustajana laiminlyönyt työturvallisuuslain 8 ja 10 §:ien mukaisen velvollisuuden huolehtia yhtiö Y:n työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuutena on huolehtia yhteisellä työpaikalla järjestelyjen kokonaisuudesta ja koordinoinnista, kun taas aliurakoitsijan asemassa olevan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työturvallisuuslain mukaisista työmenetelmiin, valvontaan ja työvälineisiin liittyvistä velvollisuuksista suhteessa omiin työntekijöihinsä.

Käräjäoikeus on katsonut virheellisesti tuomiossaan sivulla 24, että A:n edustama yhtiö X olisi laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää vaara- ja haittatekijät. Koko linjastolle oli tehty riskiarviointi. Kyse oli ollut yhtiö Y:ltä tilatusta huoltotyöstä ja siihen liittyvästä jokavuotisesta rutiininomaisesta yksit­täisestä tehtävästä, jonka asianomistaja B oli suorittanut aiemminkin. Yhtiö X:n ja yhtiö Y:n välisen 19.2.2009 laaditun puitesopimuksen liitteen S 16.1 mukaisesti työhön vaadittavien turvallisuussuun­nitelmien laatiminen on kuulunut yhtiö Y:lle. Yhtiö Y ja sen työntekijät ovat erikoistuneet huoltotyöhön. Yhtiö X on täyttänyt velvollisuutensa sovittaa yhteen sen ja yhtiö Y:n toiminnot ja koordinoida ne yhteis­ellä työpaikalla. Huoltotyöhön liittyvä suunnittelu ja valvonta ovat kuuluneet niin työturvallisuuslain kuin yhtiöiden välisen puitesopimuksen mukaan yhtiö Y:lle. Aliurakoinnissa työnantajan valvontavastuu säilyy toimittajalla.

Asianomistaja B oli käyttänyt työnantajansa yhtiö Y:n työvälineitä. Käräjäoikeus on väärin arvioinut, ettei asiassa käsiteltävälle kuljettimelle ollut tehty riskiarviointia. Työvaiheen voi oikein tehtynä suorittaa kokenut työntekijä turvallisesti kuljettimen sisäpuolelta. A ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan estää pääsy vaaravyöhykkeelle, koska kyse ei ole ollut vaara-alueesta. Tapaturmaan johtanut virheellinen työskentelytapa ei ole ollut sellainen jatkuva epäkohta tai niin ilmeinen poikkeustila, että A:n olisi tullut se havaita. Yhtiö X ja sen edustajat ovat voineet luottaa aliurakoitsijan täyttävän sille työturvallisuuslaissa ja puitesopimuksessa asetetut velvoitteet ja yhtiö Y:n työntekijän toimivan ammattimaisesti ja huolellisesti.

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on joka tapauksessa ylimitoitettu huomioon ottaen aliurakoitsijan velvollisuudet yhteisellä työpaikalla ja asianomistajan oma toiminta.

Yhtiö X:n valitus

Vaatimukset

Yhtiö X on vaatinut, että yhtiöön kohdistettu yhteisösakkovaatimus hylätään. Yhtiö X on toissijaisesti vaatinut, että tuomittua yhteisösakkoa alennetaan. Yhtiö X on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 4.660,44 eurolla ja hovioikeudesta 3.771,86 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Yhtiö X on toistanut valituksessaan edellä A:n valituksen yhteydessä selostetut perusteet. Työturvallisuusasiat ovat tärkeässä asemassa yhtiö X:ssä. Sahan käytäntöjä on muutettu tämän tapaturman johdosta. Koko kyseiselle linjalle oli tehty riskienarviointi yhtiö X:n toimesta. Huoltotyöhön liittyvistä riskeistä oli ollut parhaiten perillä huoltotyötä aliurakointina hoitanut yhtiö Y, jolle muutenkin oli kuulunut työturvallisuuslain mukainen velvollisuus huolehtia työtehtäviin liittyvien työmenetelmien suunnittelusta ja ohjeistuksesta sekä valvonnasta.

Käräjäoikeuden tulkinta siitä, miten yhtiö X:n itsenäisen tulosyksikön alaista sahaa tulee arvioida harkittaessa oikeushenkilön rangaistusvastuuta, on ristiriitainen. Käräjäoikeus on virheellisesti arvioinut, että yhteisösakon määrässä voidaan ottaa huomioon koko yhtiö X-konsernin tulos, mutta se on kuitenkin myös tuomiossa arvioinut, millaisia muutoksia sahalla on tehty tapaturman jälkeen.

Käräjäoikeuden tuomitsema yhteisösakko on joka tapauksessa kohtuuton ottaen huomioon yhtiö Y:n vastuu asiassa sekä yhtiö X:n vastuullinen suhtautuminen työturvallisuuden kehittämiseen.

Syyttäjän vastaus valituksiin

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään ja että A ja yhtiö X velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudesta.

Perusteet

Käräjäoikeus on päätynyt oikeaan ratkaisuun. Valituksissa ei ole tuotu esille mitään uutta, mikä antaisi aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Asiassa on epäselvää, oliko kyse ollut aliurakoinnista vai vuokratyöstä, mutta käräjäoikeus on tulkinnut asian A:n eduksi. Syyttäjä on A:n vastuuaseman osalta viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.

Yhtiö X:llä oli ollut velvollisuus yhteisellä työpaikalla huolehtia siitä, että sen toiminta ei vaaranna työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä. Koska kyseinen työ on tehty yhtiö X:n alueella, on yhtiö X:n edustaja A:lla ollut, tai hänellä olisi pitänyt olla, paras tietämys kyseisen kuljettimen huoltotyöhön liittyvistä riskeistä. Kyseisen kuljettimen huoltotöihin liittyvien riskien arviointia ei ollut suoritettu asianmukaisesti ja jatkuvasti myös huoltotöiden aikana. A oli antanut huoltotehtävät yhtiö Y:n työntekijöille ilman asianmukaista ohjeistusta. A:n olisi pitänyt antaa tiedot yhtiö Y:n edustajalle. Näin ollen A on laiminlyönyt varmistaa sitä, että ulkopuolinen työnantaja ja sen työntekijät olivat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työturvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista.

Syyttäjä on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin koskien näytön ja oikeudellisten ongelmien arviointia. Käräjäoikeuden tuomitsema yhteisösakko on kohtuullinen ottaen huomioon asiassa esille tulleet seikat ja yhtiön taloudellinen tilanne.

---

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Näyttö, riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu

---

Yhteenvetona riidattomista seikoista hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomion sivuilta 5-6 ilmenevien riidattomien seikkojen, kuten tapahtumainkulun ja asianomisaja B:lle aiheutuneiden vammojen, lisäksi osapuolet ovat hovioikeudessa olleet yksimielisiä siitä, että

- kyse on ollut yhteisestä työpaikasta, jolla yhtiö X on käyttänyt pääasiallista määräysvaltaa,

- kyse on ollut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla aliurakoinnista, jonka ehdoista osapuolet ovat sopineet palvelusopimuksesta ja sen liitteistä ilmenevällä tavalla,

- A on yhtiö X:llä vastannut seisokin aikaisiin huoltotöihin liittyvistä työturvallisuusasioista,

- yhtiö X oli tehnyt työturvallisuusriskien arvioinnin koko linjastolle silmällä pitäen sen tavanomaisia työpisteitä ja työtehtäviä,

- huoltotöiden osalta erillistä riskien arviointia ei ollut tehty,

- asianomistaja B ja todistaja H, kuten myös yhtiö Y:n työnjohtaja olivat osallistuneet yleiseen turvallisuusinfoon, jossa ei ollut annettu tietoa eri työtehtäviin liittyneistä haitta- ja vaaratekijöistä ja

- yhtiö Y:n työnjohto ei ollut ollut paikalla, kun kuljettimen ketjujohteiden vaihtotyöhön oli ryhdytty sahan seisokin aikana 6.7.2011.

Ratkaistavaksi riitakysymykseksi on hovioikeudessa siten jäänyt, missä määrin ja minkä sisältöisiä työturvallisuusvelvoitteita on yhtiö X:llä ja sen edustajalla A:lla ollut yhteisellä työpaikalla suhteessa yhtiö Y:n työntekijöihin, kun otetaan huomioon palvelusopimus, kyseessä olevaan aliurakkana tehtävään huoltotyöhön liittyvät työturvallisuusriskit, työntekijöiden ammattitaito, työkokemus ja huoltotyön laatu sekä se, ettei yhtiö Y:n työnjohto ole ollut paikalla työhön ryhdyttäessä eikä sen suorittamisen aikana.

Hovioikeudessa on siten ensiksi ollut kyse siitä, onko yhtiö Y:n työntekijöille asianomistaja B:lle ja todistaja H:lle annettu riittävästi tietoa kyseisen kunnossapitotyön suorittamisesta ja siihen liittyvistä työturvallisuusriskeistä. Toiseksi kyse on ollut siitä, kenen vastuulla edellä mainittujen tietojen antaminen on ollut ja onko yhtiö X yhteisen työpaikan pääasiallisen määräysvallan käyttäjänä laiminlyönyt sille työturvallisuuslain 49-51 §:ssä säädetyt velvollisuudet. Kolmanneksi kyse on ollut siitä, onko A yhtiö X:n edustajana laiminlyönyt hänelle työturvallisuuslaissa säädetyt velvollisuudet ja onko hän menettelyllään syyllistynyt syytteessä kuvattuun tekoon. Lisäksi on kysymys mahdollisesti tuomittavien seuraamusten ankaruudesta.

Kunnossapitotyön opastus ja valvonta

Asianomistaja B ja todistaja H ovat kertoneet, että he olivat suorittaneet peruskoulun jälkeen metallityön ammattitutkinnon. He olivat olleet yhtiö Y:n palveluksessa muutaman vuoden ajan tapahtumahetkellä ja heillä oli ollut kokemusta vastaavanlaisesta kunnossapitotyöstä. He eivät olleet tehneet vastaavaa työtä juuri kyseiselle kuljettimelle aiemmin. Asiassa on riidatonta, että kyse oli ollut rutiiniomaisesta kunnossapitotyöstä. Asianomistaja B ja todistaja H olivat kunnossapitotöitä tehdessään käyttäneet yhtiö Y:n työvälineitä.

Yhtiö X ei ollut 16.5.2011 päivätyn tilauksen yhteydessä tarkemmin ilmoittanut aliurakoitsijoille ja heidän työntekijöilleen työmääräimiä. Yhtiö X oli infotilaisuuden jälkeen jakanut kirjalliset työmääräimet paikalla olleille työnjohtajille tai työntekijöiden ns. Nokkamiehille. Asianomistaja B ja todistaja H ovat yhtäläisesti kertoneet, että he olivat saaneet työtehtävänsä sisältävän paperin suoraan sahan edustajalta. Kuultava P:n kertomus on tukenut heidän kertomuksiaan. Työmääräimessä ei ollut ollut tietoa laite- ja työkohtaisista turvallisuusriskeistä.

Kuultava P on lisäksi kertonut, että hän oli yleisellä tasolla ollut tietoinen yhtiö Y:n työntekijöiden suorittamista kunnossapitotöistä. Yhtiö oli tehnyt vastaavia töitä yhtiö X:lle useamman vuoden ajan. Kuultava P:n mukaan vastuu työn ohjeistuksesta oli ollut yhtiö X:llä, eikä yhtiö Y:llä ollut ollut omaa työnjohtajaa paikan päällä yhtäjaksoisesti seisokin aikana. Asianomistaja B ja todistaja H ovat kertoneet, että he olivat seisokkitöiden aikana pitäneet yhtiö X:ää työnantajanaan ja yhtiö X:n edustajaa työnjohtajanaan. Asianomistaja B:n ja todistaja H:n mielestä tapaturman syynä oli ollut heidän oma virhearviointinsa.

A on kertonut, että hänen tehtävänsä oli ollut seisokkikunnossapitotöiden yleinen valvonta. Yhtiö X oli tilannut yhtiö Y:ltä työntekijät sekä työnjohdon. Yhtiö Y:n edustajat olivat käyneet hyvin satunnaisesti paikalla. A:n mukaan yhtiö X oli aiemmin ilmoittanut työnjohdon puutteista yhtiö Y:lle.

A ja todistaja M olivat olleet näyttämässä yhtiö Y:n työntekijöille kuljettimelle tehtävät huoltotyöt. Tuossa yhteydessä oli ollut puhetta siitä, että taljaa käytetään työssä, mutta tarkempaa tietoa kuljettimen riskeistä tai oikeista työmenetelmistä ei ollut annettu. A:n, todistajien M:n ja Å:n mukaan oikea turvallinen työtapa on ollut ammattimiehelle selvä. Asiassa on riidatonta, ettei kirjallisia ohjeita kunnossapitotyön tekemiselle ollut ollut olemassa, vaan työn oikea suorittamistapa oli perustunut kokemukseen ja työntekijöiden oikeaan koulutukseen.

Hovioikeus toteaa asianomistaja B:n ja todistaja H:n kertomuksilla näytetyksi sen, että he olivat saaneet työtehtävänsä yhtiö X:n edustajalta. Vaikka kyse on ollut rutiininomaisesta huoltotyöstä, jonka kaltaisia työtehtäviä asianomistaja B ja todistaja H olivat suorittaneet jo aiemminkin, on kyseiseen kuljettimen huoltotyöhön liittynyt vallinneissa olosuhteissa se mahdollisuus, että työntekijät saattavat ainakin hetkellisesti työskennellä siten, että siihen liittyy vaara vakavista henkilövahingoista. Näistä syistä yhtiö Y:llä on asianomistaja B:n ja todistaja H:n työnantajana ollut ensisijainen velvollisuus antaa työntekijöilleen riittävät tiedot huoltotyöhön liittyvistä vaaratekijöistä sekä ohjeet siitä, kuinka huoltotyö on mahdollista suorittaa turvallisesti ja miten työvälineitä (taljoja) on tällöin käytettävä mahdollisen vahingon välttämiseksi. Asiassa on riidatonta, etteivät työntekijät olleet saaneet tämänkaltaisia ohjeita kunnossapitotöiden suorittamisesta ja siihen liittyvistä riskeistä omalta työnantajaltaan tai yhtiö X:n edustajilta.

Yhtiö X:n vastuu työtapaturmasta

Työn vaarojen selvittäminen, vaarojen arviointi ja opastaminen on sekä työturvallisuuslain että osapuolten välisen palvelusopimuksen mukaan kuulunut yhtiö Y:lle, koska kyse on ollut aliurakoinnista. Yhtiö Y:llä on asianomistaja B:n työnantajana ollut velvollisuus huolehtia työturvallisuuslain 8 §:n, 10 §:n, 14 §:n 1 momentin ja 41 §:n sekä työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen määräysten noudattamisesta. Yhtiö X:n vastuu ei aliurakoinnissa voi perustua suoraan edellä mainittujen säännösten rikkomiseen ilman erityisiä syitä.

Työturvallisuuslain 50 §:n 1 momentin mukaan yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen varmistettava, että hänen työpaikallaan työtä teettävä ulkopuolinen työnantaja ja tämän työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista.

Yhtiö X:n on näytetty sopineen yhtiö Y:n kanssa palvelusopimuksessa ja sen liitteissä, että yhtiö Y huolehtii työnjohdosta, työhön vaadittavista turvallisuussuunnitelmista sekä turvallisuusvälineistä ja henkilökohtaisista suojaimista. Yhtiö X ja yhtiö Y ovat olleet yhteisesti vastuussa turvallisuusperehdyttämisestä. Palvelusopimuksen liitteen S 16.4 mukaan kaikilla osapuolilla on ollut velvollisuus toimia yhteistyössä työmaan kokonaisturvallisuuden takaamiseksi lainsäädännön mukaisesti. Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että yhtiö Y:n vastuulla on ollut antaa työntekijöilleen tarvittava, omaan työtehtävään liittyvä opastus sekä huolehtia henkilöstönsä ammattitaidosta ja opastamisesta tuntemaan kunkin työpaikan vaaratekijät ja suojautumaan niiltä. Yhtiö X:n vastuulla on ollut antaa yhtiö Y:lle tarpeelliset tiedot turvallisen työskentelyn varmistamiseksi sekä tieto tuntemistaan erityisistä vaaratekijöistä.

Asiassa on edellä selvitetty, että yhtiö X:n edustajat olivat tienneet, että yhtiö X oli tilannut kyseiset kunnossapitotyöt siten, että yhtiö Y:llä on työnjohtovastuu töistä. He olivat myös olleet tietoisia siitä, että yhtiö Y:n työnjohto ei ollut yhtiö X:n näkemysten mukaan ollut paikalla riittävässä määrin. Yhtiö Y:n työntekijät olivat saaneet työmääräimensä suoraan yhtiö X:n edustajalta. Yhtiö X:n edustajat A ja todistaja M ovat olleet tapahtumapaikalla ennen tapaturmaa ja keskustelleet asianomistaja B:n ja todistaja H:n kanssa suoritettavasta kunnossapitotyöstä. Asiassa on riidatonta, että yhtiö X ei ole tiedottanut yhtiö Y:lle tai sen työntekijöille puheena olevaan kuljettimeen liittyvistä vaaratekijöistä.

Ottaen huomioon, että yhtiö X on tapahtumahetkellä tosiasiallisesti vastannut työnjohtotehtävistä kyseisen kunnossapitotyön osalta, koska yhtiö Y:n työnjohto ei ollut huolehtinut nyt kysymyksessä olevan huoltotyön työnjohtotehtävistä, yhtiö X:llä on yhteisen työpaikan pääasiallisen määräysvallan käyttäjänä ollut vastuu omalta osaltaan huolehtia myös yhtiö Y:n työntekijöiden työturvallisuudesta. Pelkkä liikeso-

pimuksen juridinen muoto ei ratkaise työturvallisuusvelvoitteiden jakoa tilanteessa, jossa osapuolet toimivat käytännössä sopimuksesta poikkeavalla tavalla. Yhtiö X:llä on yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttäneenä työnantajana ollut velvollisuus varmistaa, että yhtiö Y:llä ja sen työntekijöillä on tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista.

Yhtiö X:n toimenpiteitä työpaikan vaara- ja haittatekijöistä tiedottamisen osalta ei voida vallinneissa olosuhteissa pitää riittävinä. Tiedottaminen on työturvallisuuslain 50 §:n 1 momentin mukaisesti ollut yhtiö X:n vastuulla, joten yhtiö X:n velvollisuutena on ollut varmistaa, että yhtiö Y:n työntekijät ovat saaneet tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä, vaikka palvelusopimuksen mukaan yhtiö Y on vastannut huoltotyöhön liittyvien turvallisuussuunnitelmien laatimisesta. Tätä johtopäätöstä tukee se, että yhtiö X:n tiedossa oli ollut, että yhtiö Y:n työnjohto ei ole ollut työhön ryhdyttäessä paikalla ja ettei yhtiö X:n ole edes väitetty varmistuneen palvelusopimuksen edellyttämien yhtiö Y:n vastuulla olleiden turvallisuussuunnitelmien olemassa olosta ennen seisokin aikaisiin huoltotöihin ryhtymistä.

Vaikka riskiarviointia ei ollut tehty kunnossapitotyölle ja vastaavanlaista tapaturmaa ei ollut tapahtunut aiemmin, kyseistä tapaturmaa ei voida pitää ennalta-arvaamattomana. Kyseiseen kunnossapitotyöhön on liittynyt riskejä, koska kyse on ollut jyrkästi laskeutuvasta kuljettimesta ja koska ketjujen katkaisemisen myötä kolat pääsevät valumaan kuljettimen luiskaa pitkin alas.

Asianomisaja B:lle ei ole annettu minkäänlaisia ohjeita työn suorittamistavasta eikä opastusta työn turvallisesta suorittamisesta, vaikka suoritettava työ on edellä todetuin perustein ollut riskialtista. Vaikka kysymys on ollut rutiininomaisesta työtehtävästä, siihen liittyvien vaarojen tunnistaminen ei ole ollut itsestään selvää. Näistä syistä asianomistaja B:n omalla menettelyllä ei ole merkitystä yhtiö X:n menettelyn arvioinnissa.

Asiassa ei ole näytetty, että yhtiö X olisi yhteisellä työpaikalla laiminlyönyt töiden yhteensovittamista tai että A:n ja yhtiö X:n vastuu olisi ulottunut työtuvallisuuslain 49 ja 51 §:ien säätämien velvollisuuksien rikkomiseen.

A:n vastuu työtapaturmasta

A:n on yhtiö X:n edustajana tullut varmistaa, että yhtiö Y:n edustajilla on ollut riittävät tiedot kunnossapitotöihin liittyvistä riskeistä ja oikeista työmenetelmistä. Yhtiö Y:n olisi edelleen tullut huolehtia ohjeiden jakamisesta työntekijöilleen ja tiedon saamisen varmistamisesta (HE 59/2002 vp, s. 52). Koska A ei ole varmistanut yhtiö Y:n edustajilta, että heillä oli tarvittavat tiedot työhön liittyvistä riskeistä ja koska yhtiö Y:n edustajat eivät ole olleet paikan päällä, hän on työasemansa ja tehtäviensä vuoksi ollut velvollinen varmistamaan yhtiö Y:n työntekijöiltä, että he olivat saaneet tarvittavat tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista vaara- ja haittatekijöistä sekä työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista omalta työnantajaltaan. Vaikka kyse oli ollut rutiininomaisesta työstä ja tapaturman syynä on pitkälti ollut työntekijöiden oma menettely, työnantajan vastuuta ei voida siirtää yksin työntekijöille.

A on huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja syyllistynyt syyksilukemisessa mainittuun työturvallisuusrikokseen.

Syyksilukeminen

Kunnossapitotyönjohtaja A on 6.7.2011 Pietarsaaressa työnantajan ja pääasiallista määräysvaltaa yhteisellä työpaikalla käyttävän yhtiö X:n edustajana huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä.

A on omalta osaltaan laiminlyönyt tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä töissä. Hän on laiminlyönyt varmistaa, että seisokkikunnossapitotyötä tekevällä yhtiö Y:llä ja sen työntekijöillä oli tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista ja että näissä huoltotöissä noudatetaan siten työturvallisuusmääräyksiä. A:n toiminnan seurauksena yhtiö Y:n työntekijä asianomistaja B oli saanut vammoja työssään, kun hän oli suorittanut kunnossapitotöitä yhtiö X:n sahalla.

Asianomistaja B:llä ja hänen työkaverillaan oli ollut työtehtävänään kuljettimen ketjujohteiden vaihto. Jotta vaihtaminen onnistuisi, ketjut oli katkaistava ja poistettava. Asianomistaja B oli kiinnittänyt työkaverinsa kanssa kahden taljan sijasta yhden käsikäyttöisen ketjutaljan kuljettimen kolaan löysätäkseen ketjua katkaisun ajaksi. He olivat saaneet toisen ketjun katkaistua ja olivat olleet aloittamassa toisen katkaisemisen, kun ketjutaljan kiinnitys oli pettänyt ja kuljettimen kolat olivat alkaneet siirtyä. Asianomistaja B, joka oli seisonut kuljettimella kahden kolan välissä, oli kulkeutunut kolien mukaan ja jäänyt rintakehästään puristuksiin kuljettimen kolan ja runkorakenteen väliin loukkaantuen. Asianomistaja B oli saanut useampia kylkiluunmurtumia.

Rangaistuksen mittaaminen

Rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon toisaalta A:n menettely mutta toisaalta myös yhtiö Y:n ja asianomistaja B:n oman menettelyn osuus työtapaturman syntyyn sekä asianomistaja B:lle aiheutuneiden vammojen vakavuus. Ottaen huomioon, että A:n menettelyn moitittavuus on perustunut pääasiallisen määräysvallan käyttäjän yleiseen valvonta- ja tiedottamisvastuuseen yhteisellä työpaikalla käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta on alennettava.

Yhteisösakko

Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon muun muassa, jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Saman luvun 3 §:n mukaan rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön. Saman luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää yhteisösakon tuomitsematta, jos oikeushenkilön toiminnassa tehty rikos on vähäinen, ja 2 momentin 2 kohdan mukaan, jos sitä olisi pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon oikeushenkilön toimet uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Rikoslain 9 luvun 6 §:n mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Laiminlyönnin ja johdon osuuden merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet. Taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

Rikoslain 47 luvun 9 §:n nojalla yhteisösakko voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta. Työturvallisuusrikoksesta tuomittu A on toiminut yhtiö X:n puolesta ja ollut työsuhteessa yhtiö X:ään. Asiassa on tullut näytetyksi, että yhtiö X:n toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Asiassa on selvitetty, että yhtiö X on panostanut työturvallisuusasioihin ja että yhtiö oli tapaturman jälkeen käynnistänyt erityisen turvallisuuskampanjan. Asiassa ei voida katsoa, että yhtiö X:n toiminnassa tapahtunut rikos on kokonaisuutena arvostellen ollut rikoslain 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäinen tai että yhteisösakkoon tuomitsematta jättämisen edellytykset muuten olisivat täyttyneet. Yhteisösakkoon tuomitsemista ei ole yhtiö X:n laiminlyönnit huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana.

Saha kuuluu yhtiö X:n tulosyksikköön. Tulosyksikkö ei ole itsenäinen oikeushenkilö ja siten yhteisösakon määräämisessä on otettava huomioon yhtiö X-konsernin tulos.

Yhteisösakon määrän arvioinnissa on otettava huomioon yhtiö X:n taloudellinen asema, kyseisen työturvallisuusrikoksen laatu ja moitittavuus, yhtiö X:n ja yhtiö Y:n välillä tehty palvelusopimus vastuiden jaosta sekä yhtiö X:n tekemät toimenpiteet työturvallisuuden edistämiseksi. Yhtiö X:n viaksi jää tässä tapauksessa yksin se, ettei se ollut varmistanut yhtiö Y:n työntekijöiden saaneen riittävät tiedot huoltotyöhön liittyneistä työturvallisuusriskeistä. Yhtiö Y:llä on palvelusopimuksen mukaan ollut velvollisuus laatia työturvallisuussuunnitelma ja tiedottaa yhtiö X:lle työhön liittyvistä erityisistä vaaratekijöistä. Kun vielä otetaan huomioon, että työhön liittyvät ilmeiset työturvallisuusriskit ovat olleet yhtiö X:n ohella myös muiden osapuolten tiedossa ja että asianomistaja B oli aiemminkin työskennellyt sahalla vastaavissa huoltotöissä, on käräjäoikeuden tuomitsema yhteisösakko liian suuri, vaikka yhteisösakon määrää arvioitaessa otetaan huomioon koko yhtiö X-konsernin taloudellinen asema. Hovioikeus on näillä perusteilla alentanut käräjäoikeuden tuomitsemaa yhteisösakkoa.

Korvausvelvollisuus

---

Tuomiolauselma

A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

syyksi luettu rikos

1. Työturvallisuusrikos 06.07.2011

Syyksilukemista muutettu.

Rikoslaki 47 luku 1 § 1

Työturvallisuuslaki 50 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko

10 päiväsakkoa à 28,00 = 280,00 euroa

Käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta on alennettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

---

Tuomiolauselma

Yhtiö X

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

1. Työturvallisuusrikos 06.07.2011

Syyksilukemista muutettu.

Rikoslaki 47 luku 1 § 1

Työturvallisuuslaki 50 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteisösakko 20 000,00 euroa.

Käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta on alennettu.

---

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet

hovioikeudenpresidentti Tapani Vasama sekä hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Pasi Vihla.

Esittelijä: viskaali Sandra Wallin.

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimainen.

+

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.