Rovaniemen HO 26.9.2014 14/139922

Metsästysrikkomus - Karhun metsästys - Haaska

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä metsästysrikoksesta katsoen, että nämä olivat yhdessä ja yksissä tuumin erityisen suunnitelmallisesti tappaneet karhun haaskalta.

Teko oli törkeä, koska rikos oli tehty erityisen suunnitelmallisesti, teon kohteena oli ollut karhu ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon haaskan houkuttelevuus, karhun pysytteleminen sen liepeillä sekä nykyaikaisen videotekniikan ylivertaisuus luonnonvaraiseen eläimeen nähden.

Vastaukset ja perusteet

Vastaajat A ja B kiistivät syytteen.

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut (lyhennelmä)

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet karhun haaskaa hyväksikäyttäen.

Käräjäoikeus katsoi ratkaisussaan A:n ja B:n teon olleen syytteen teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus luki A:n ja B:n syyksi törkeän metsästysrikoksen ja tuomitsi molemmat vastaajat 6 kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määräsi heidät metsästyskieltoon.

Käräjäoikeus määräsi lisäksi A:n menettämään rikoksentekovälineenä käytetyt kameran ja siihen liitetyn akun sekä kiväärin ja siihen kiinnitetyt kiikaritähtäimen ja äänenvaimentimen valtiolle menetettäviksi. Käräjäoikeus määräsi A:n menettämään valtiolle myös rikoksella saadun muokatun karhuntaljan, karhunveripullon ja rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 000 euroa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

VALITUKSET

A:n ja B:n valitukset

A vaati, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta sekä siihen perustuvat rikosoikeudelliset seuraamukset ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti A vaati, että hänen syykseen luetaan enintään metsästysrikkomus ja että hänelle tuomittua rangaistusta lievennetään.

A lausui sen varalta, että karhu katsottiin metsästetyksi haaskaa hyväksi käyttäen, että kyse oli ollut enintään metsästysrikkomuksena pidettävästä ravintoon liittyvän houkuttimen käyttämisestä karhun metsästyksessä.

B vaati, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta sekä siihen perustuvat rikosoikeudelliset seuraamus- ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti B vaati, että hänen syykseen luetaan enintään metsästysrikkomus ja että hänelle tuomittua rangaistusta lievennetään.

Vastaukset

Syyttäjä vaati, että A:n, C:n ja B:n valitukset hylätään.

Syyttäjä tarkensi hovioikeudessa syytettään siten, että A ja B tuli tuomita alkuperäisen syytteen teonkuvauksen mukaisesti rikoslain 48 a luvun 1 § 2 kohdan nojalla törkeästä metsästysrikoksesta tai vaihtoehtoisesti metsästyslain 74 § 2 momentin 2 kohdan mukaisesta metsästysrikkomuksesta.

Syyttäjä lausui, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian syyksilukemisen ja rangaistuslajin valinnan osalta oikein. A:n ja B:n määrääminen metsästyskieltoon oli ollut perusteltua. A ja B olivat metsästäneet vastoin metsästyslain 34 §:ssä säädettyä pyyntimenetelmää eli metsästysasetuksen 13 §:ssä tarkoitettua ravintoon liittyvää houkutinta käyttäen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Näyttö ja sen arviointi

Hovioikeus katsoo, että siitä huolimatta, etteivät vastaajat ole tappaneet karhua suoraan haaskalta, syy-yhteys haaskan eli ravintoon liittyvän houkuttimen käytöstä on tullut asiassa riittävällä tavalla selvitetyksi. A ja B ovat jahtiin lähtiessään tienneet karhun ruokailleen kyseisellä haaskalla ja liikkuneen sen läheisyydessä. A ja B ovat tätä tietoa hyväksikäyttäen hakeneet karhua haaskan läheltä koirien avulla alueelta, jolle karhu on saatu ravinnon avulla houkutelluksi näin saattaen karhu tavallista helpommin ja todennäköisemmin tavoitettavaksi. Käyttäessään tätä tietoa hyväkseen karhun löytämisessä ja metsästyksessä haaskan läheisyydestä vastaajat ovat vastoin metsästysasetuksen 13 §:ää käyttäneet karhunmetsästyksessä apunaan ravintoon liittyvää houkutinta.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko edellä kuvattu A:n ja B:n syyksi luettava menettely rangaistavaa rikoslain 48 a luvun 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla metsästysrikoksena vai metsästyslain 74 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla metsästysrikkomuksena ja, mikäli kyse on metsästysrikoksesta, täyttääkö vastaajien menettely törkeän tekomuodon tunnusmerkistön.

Rikoslain 48 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan metsästysrikoksesta on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti 1) metsästää käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta, 2) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai 3) aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle taikka rikkoo yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa tai rajoitusta.

Edellä mainitun pykälän 1 kohdan osalta hovioikeus toteaa, että metsästyslain 33 §:ssä säädetään metsästyksessä kielletyistä pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä. Tuo pykälä ei sisällä kieltoa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta karhun metsästyksessä. Tämän vuoksi A:n ja B:n menettely ei täytä rikoslain 48 a luvun 1 momentin 1 kohdan mukaisen metsästysrikoksen tunnusmerkistöä.

Tämän jälkeen on arvioitava, ovatko A ja B metsästäneet vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä huomioon ottaen, että metsästyslain 34 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 33 §:ssä säädetään, valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää rajoituksia pyyntivälineiden ja menetelmien käyttöön. Mainitun lainkohdan nojalla säädetyn metsästysasetuksen 13 §:n mukaan karhun metsästyksessä kiellettyä on muun ohella ravintoon liittyvän houkuttimen käyttäminen metsästyksen apuna.

Rikoslain 48 a luvun 1 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 203/2001) todetaan, että ehdotetun säännöksen 2 kohta kattaisi teot, joista aiemmin säädettiin metsästyslain 72 §:n 4-6 kohdissa. Ehdotetun 2 kohdan mukaan metsästysrikoksena rangaistavaa olisi metsästäminen vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta, metsästyskieltoa, metsästysrajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa.

Aiemmin voimassa olleen metsästyslain 72 §:n 4-6 kohtien (615/1993) mukaan se, joka tahallaan metsästää 4) 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rauhoitusaikana, 5) vastoin riistanhoitopiirin 38 §:n 1 momentin nojalla antamaa kieltoa, taikka 6) ilman 10 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa tai rikkoen samassa lainkohdassa tarkoitetun kiintiön, on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Riistanhoitopiirillä on ollut säännöksen 5 kohdan nojalla oikeus antaa riistaeläinlajin metsästämistä koskevia alueellisia kieltoja ja rajoituksia. Nykyisin voimassa olevan metsästyslain 38 §:n 1 momentin mukaan kysymyksessä olevia kieltoja tai rajoituksia voidaan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Kuten metsästysrikosta koskevasta hallituksen esityksestä edellä todetulla tavalla ilmenee, metsästyslain nojalla annetulla riistaeläimen metsästyskiellolla tai -rajoituksella tarkoitetaan ainoastaan metsästyslain 38 §:n mukaista maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tehtävää riistaeläinlajin metsästyksen kieltämistä tai rajoittamista. Metsästysrikosta koskevassa lainkohdassa tarkoitetulla riistaeläimen etsästysrajoituksella ei niin ollen tarkoiteta metsästyslain 34 §:n 2 momentin nojalla annetun metsästysasetuksen 13 §:ssä säädettyjä karhua koskevia pyyntivälineiden ja -menetelmien käytön rajoituksia. A:n ja B:n menettely ei siten täytä myöskään rikoslain 48 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen metsästysrikoksen tunnusmerkistöä.

Hovioikeus toteaa vielä, että sananmuotonsa perusteella rikoslain 48 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohta on sinänsä tulkittavissa myös syyttäjän ensisijaisen syytteen mukaisesti. Kun lainkohdan sisältämän viittaussäännöksen tarkoitus on hallituksen esityksessä kuitenkin rajattu edellä kerrotuin tavoin, pykälän sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi tekijän kannalta tarkoitettua ankarampaan tulkintaan eikä lopputulos olisi kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa. Niin ollen pykälää on tulkittava edellä tehdyllä tavalla.

Metsästyslain 74 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan metsästysrikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta metsästää luvattomasti vastoin 34 §:n nojalla annetulla asetuksella säädettyä pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käytön rajoitusta. Hovioikeus on edellä todetuin tavoin katsonut näytetyksi, että A ja B ovat metsästäneet vastoin mainitun pykälän nojalla annetun metsästysasetuksen 13 §:n kieltoa käyttää karhun metsästyksessä apuna ravintoon liittyvää houkutinta.

A ja B ovat näin ollen syyllistyneet menettelyllään käräjäoikeuden syyksi lukeman törkeän metsästysrikoksen sijasta metsästysrikkomukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus luki A:n ja B:n syyksi törkeän metsästysrikoksen sijasta metsästysrikkomuksen ja tuomitsi heidät sakkorangaistukseen.

A:lle ja B:lle määrätyt metsästyskiellot kumottiin.

A:lta rikoksentekovälineenä takavarikoitua kivääriä sekä siihen kiinnitettyjä kiikaritähtäintä ja äänenvaimenninta sekä kameraa ja akkua koskevat takavarikot kumottiin.

A tuomittiin metsästyslain 80 §:n 1 momentin nojalla menettämään valtiolle metsästysrikkomuksen johdosta saamansa muokattu karhuntalja, karhunveripullo ja karhun lihoista saatu taloudellinen hyöty 1 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

Hovioikeudenlaamanni Teija Unkila
Hovioikeudenneuvos Liisa Rintala
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Janne Mononen

Valmistelija Asessori Teemu Saukkoriipi

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.