Itä-Suomen HO 2.12.2014 14/152131

Rikokseen perustuva vahingonkorvaus - Prekluusio - Korko - Koron sovittelu - Korkolaki 11 §

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vastaajaa syytettiin kahdesta nuorena henkilönä tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, kun tekojen katsottiin tapahtuneen ennen kuin vastaaja oli 7.9.2002 täyttänyt 15 vuotta. Vastaaja kuitenkin velvoitettiin korvaamaan asianomistajalle aiheuttamansa vahinko korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 6.9.2002 lukien.

Hovioikeus tuomiossa mainitsemillaan perusteilla kohtuullisti viivästyskorkoseuraamusta siten, että viivästyskorkoa oli maksettava vasta 8.3.2012 lukien, jolloin vastaajaa oli ensimmäistä kertaa kuultu esitutkinnassa ja hänen oli tullut ymmärtää teoistaan mahdollisesti aiheutuva vahingonkorvausvastuu.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 2.12.2014

Vaatimukset hovioikeudessa

A on vaatinut, että hänen B:lle ja C:lle maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia sovitellaan vahingonkorvauslain 2 luvun 2 §:n nojalla yhteen kolmasosaan korvausten täysistä määristä ja että vahingonkorvauksille maksettavaksi määrättyä viivästyskorkoa korkolain 11 §:n nojalla sovitellaan ainakin siten, että viivästyskorkoa määrätään maksettavaksi asian vireilletulopäivästä 26.6.2013 alkaen.

B ja C eivät ole antaneet heiltä valituksen johdosta pyydettyä vastausta.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A:n vahingonkorvausvaatimuksia ei ole erotettu käsiteltäväksi erikseen riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Näin ollen A:n oikeus vedota uusiin seikkoihin tai todisteisiin määräytyy siten kuin rikosasiaa käsiteltäessä. Rikosasiassa on sallittua vedota hovioikeudessa muihinkin kuin käräjäoikeudessa esitettyihin seikkoihin tai todisteisiin. Tämän vuoksi hovioikeus ottaa A:n vasta hovioikeudessa esittämän viivästyskoron sovitteluvaatimuksen huomioon asiaa ratkaistaessa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vahingonkorvauksen sovittelu

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun vahingonkorvausten sovittelun osalta perusteluineen. A:n maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia ei ole aihetta sovitella enempää kuin käräjäoikeus on niitä sovitellut.

Viivästyskoron sovittelu

Korkolain 8 §:n mukaan tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle viivästyskorkoa on maksettava vahingon tapahtumisesta lähtien.

Korkolain 11 §:n 1 momentin mukaan viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos velallisena on luonnollinen henkilö eikä velka liity velallisen harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Sovittelun edellytyksenä on saman momentin 2 kohdan mukaan, että sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.

Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 232/2001) mukaan säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa sovittelu silloin, kun viivästys on ollut pitkäaikaista ja viivästyskorkojen määrä on ehtinyt kasvaa niin suureksi, ettei velallinen enää kykene kohtuudella suoriutumaan vastuistaan. Sovitteluun voi olla painavia perusteita, jos viivästyskorkokertymä johtuu siitä, että velkoja on aiheettomasti viivytellyt maksuvaatimuksen esittämisessä ja menettelyllään lisännyt viivästyskorkokertymää. Käytännössä ongelmia ovat aiheuttaneet yhteisvastuulliset velat, joissa viivästyskorko on voinut juosta yhteisvastuullisen velallisen tietämättä hyvinkin pitkään. Edelleen esityksessä on todettu, että viivästyskorkoa soviteltaessa tuomioistuimella on laaja harkintavalta. Sovittelussa voidaan ottaa huomioon kaikki olosuhteet, jotka vaikuttavat lopputuloksen kohtuullisuuteen sekä velallisen että myös velkojan kannalta. Sovitellessaan viivästyskorkoa tuomioistuin voi muun muassa määrätä, että viivästyskorkoa on suoritettava myöhemmästä ajankohdasta kuin korkolain säännökset muutoin edellyttäisivät.

Käräjäoikeus on katsonut niiden tekojen, joihin nyt kysymyksessä olevat vahingonkorvausvaatimukset perustuvat, tapahtuneen ennen kuin A on 7.9.2002 täyttänyt 15 vuotta. Asiassa on tehty rikosilmoitus 5.10.2011 ja A:ta on kuultu esitutkinnassa ensimmäisen kerran 8.3.2012. Teoista on siten kulunut huomattavan pitkä aika siihen, kun A:ta on asiassa kuultu, eikä tämä ole johtunut A:sta. Koska A on tapahtuma-aikana ollut alle 15-vuotias, hän ei välttämättä ole teot tehdessään kyennyt ymmärtämään teoistaan aiheutuvaa vahingonvaaraa. Hänen on kuitenkin tullut ymmärtää teoistaan mahdollisesti aiheutuva vahingonkorvausvastuu viimeistään silloin, kun häntä on asiassa ensimmäisen kerran kuultu esitutkinnassa. A:n nuori ikä huomioon ottaen on myös ilmeistä, että hänen taloudellinen asemansa koko sinä aikana, kun viivästyskorkoa on tekoajan päättymispäivästä lukien kertynyt, on ollut heikko. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan myös se, että A:lle on käsiteltävänä olevaan asiaan myönnetty oikeusapua ilman omavastuuosuutta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että viivästyskoron sovitteluun on korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet.

Hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua viivästyskoron alkamisajankohdan osalta siten, että A velvoitetaan suorittamaan viivästyskorkoa vasta siitä lukien, kun häntä on tekojen johdosta ensimmäisen kerran kuultu esitutkinnassa.

- - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan vahingonkorvauksille maksettavaksi määrätyn viivästyskoron alkamisajankohdan osalta.

A velvoitetaan maksamaan hänen B:lle ja C:lle maksettavikseen tuomituille vahingonkorvauksille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa käräjäoikeuden määräämän 6.9.2002 asemesta 8.3.2012 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Esko Randelin, Merja Lahti, Tanja Makkonen

Esittelijä: Johanna Kantanen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.