Helsingin HO 31.12.2014 2497

Osamaksukauppa - Tuomioistuimen toimivalta - Yleinen tuomioistuin vai virka-apu

ASIAN TAUSTA

K ja A olivat 12.8.2008 ostaneet osamaksukaupalla V Oy:ltä vuosimallia 2000 olevan käytetyn veneen. K:n ja A:n maksulaiminlyöntien vuoksi V Oy oli maksanut rahoitusyhtiölle osamaksuvelan kokonaisuudessaan 13.4.2012 ja tullut uudelleen veneen omistajaksi. Asiassa ei tällöin eikä myöhemminkään ollut toimitettu tilitystä. V Oy oli toimittanut asiassa maksamatta olevaa velkaa koskevan haastehakemuksen Vantaan käräjäoikeudelle 24.4.2012. Asiassa oli kysymys siitä, oliko V Oy:n kanne ollut ennenaikainen kun asiassa ei oltu toimitettu tuolloin voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n (23.5.1986/385) mukaista tilitystä, eikä sanotusta sääntelystä voitu saman luvun 20 §:n nojalla poiketa kuluttajan vahingoksi.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 8.11.2013

Käräjäoikeus totesi, että osamaksulla myytyjen esineiden tilitystä ja takaisinottoa voitiin pyytää ulosottomieheltä, jos osamaksusopimus oli tehty kuluttajansuojalain säätämässä määrämuodossa. Ulosottomiehen suorittamassa tilityksessä määrättiin ostajan ja myyjän välisestä velasta ja myydyn omaisuuden palauttamisesta. Tilityksestä laadittavan pöytäkirjan perusteella myyjä oli voinut hakea ulosottoa. Oli perusteltua ajatella, että mikäli asiassa voitiin välttää oikeudenkäyntikulut toimittamalla tilitys ulosottomiehen virka-apuna, tilityksen toimittaminen olisi osamaksukaupan purkautumistilanteissa kuluttajan edun mukainen tapa päättää sopimus.

Asiassa olisi tullut toimittaa tilitys kun vene oli siirtynyt takaisin V Oy:n omistukseen 13.4.2012. Näin ei oltu kuitenkaan toimittu.

Käräjäoikeus katsoi, ettei kuluttajansuojalain tarkoittaman tilityksen jälkikäteisellä toimittamiselle voitaisi enää päästä parempaan ratkaisuun tässä asiassa kuin nyt toimitetun oikeudenkäynnin johdosta annettavalla tuomiolla, koska tilityksessä olisi yhtä lailla arvioitavana veneen takaisinottoarvo 13.4.2012 yli puolitoista vuotta sitten eli silloin, kun tilitys olisi tullut suorittaa. Veneen arvon ja myyjän hyväksi luettavien muiden erien ollessa määrältään ja osin perusteeltaan riitaisia oli ilmeistä, että ulosottomiehen laatima tilitys ei joka tapauksessa jäisi lainvoimaiseksi, vaan johtaisi uuteen oikeudenkäyntiin.

Arvioitaessa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n pakottavuutta tässä asiassa oli otettava huomioon myös se, ettei asian pitkittymistä ja tilityksestä seuraavaa mahdollista uutta oikeudenkäyntiä voitu pitää sen paremmin kuluttajan eli A:n ja K:n kuin myöskään V Oy:n edun mukaisena ratkaisuna. Kuluttajansuojalaki oli kuluttajan hyväksi pakottavaa lainsäädäntöä. Sen säännöksistä voitiin kuitenkin poiketa kuluttajan hyväksi.

Edellä selvitetyillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että asia voitiin kuluttajansuojalain estämättä ratkaista käräjäoikeudessa toimitetun pääkäsittelyn perusteella.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johanna Helminen.

VAATIMUKSET HOVIOKEUDESSA

A ja K valittivat käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen katsoen, että kanne oli ennenaikainen, koska V Oy ei ollut suorittanut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaista tilitystä ennen osamaksukaupalla myydyn esineen takaisinottoa. Kyseinen säännös oli kuluttajan hyväksi pakottava. Kuluttuja-asemassa olleiden K:n ja A:n kannalta paras ja edullisin oikeusturvan tae olisi ollut ulosottomiehen tekemä tilitys. Veneen takaisinottaminen ilman, että asiassa oli toimitettu tilitystä ei ollut ollut K:n ja A:n edun mukaista. V Oy oli myös jyrkästi kieltäytynyt tilityksen toimittamisesta, vaikka K ja A olivat sitä esittäneet.

V Oy vaati, että A:n ja K:n valitukset hylätään.

Kanne ei ollut ennenaikainen. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä ei ollut määräystä siitä, miten tilitys toimitetaan vaan ainoastaan siitä, miten takaisinotettavan tavaran arvo määräytyy ja mitkä saatavat lasketaan luotonantajan hyväksi. Tilitys voitiin siten tehdä pätevästi myös sopimustilityksenä.

Osapuolten välisen osamaksusopimuksen solmimisvaiheessa voimassa olleen osamaksukauppalain 9 §:n 1 momentin mukaan myyjällä oli oikeus hakea virka-apua esineen takaisinottamiseksi. Säännöstä sovellettiin myös elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen osamaksusopimukseen, jos se oli tehty kuluttajansuojalain 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Virka-avun hakemista ei ollut säädetty pakolliseksi vaan myyjällä oli siihen oikeus. Edellä mainittu myyjän oikeus ei ollut estänyt kaupan osapuolia vaihtoehtoisesti ajamasta tilityskannetta yleisessä tuomioistuimessa, mikäli myyjä ja ostaja eivät pystyneet sopimaan tilityksen suorittamisesta. Tämä tulkinta oli vahvistettu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1987:133.

K ja A totesivat hovioikeudelle 27.2. ja 4.4.2014 ja toimittamissaan lausumissa, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1987:133 ei käsitelty mitenkään kuluttajansuojalain soveltamista. Ennakkopäätöksessä oli kyse kahden elinkeinonharjoittajan välisestä osamaksukaupasta. Ratkaisun oikeusohje ei siten soveltunut nyt käsiteltävään asiaan.

V Oy totesi hovioikeudelle 14.3.2014 toimittamassaan lausumassa, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 1987:133 ilmenevä oikeusohje soveltui myös kuluttajansuojalain soveltamisalaan kuuluvaan osamaksukauppaan. Osamaksukauppalain 12 §:n 1 momentissa oli säädetty kuinka tilitys toimitetaan siinä tapauksessa, että myyjä ja ostaja eivät sopineet tilityksestä. Lainkohdassa mainittiin vain, että tilityksen suoritti osamaksukauppalain 9 §:n 1 momentissa mainittu ulosottomies. Vaihtoehtoisesta tilityskanteesta kyseisessä lainkohdassa ei mainittu mitään. Edellä mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös koski juuri tämän lainkohdan tulkintaa. Korkeimman oikeiden ennakkopäätöksen mukaan osamaksukauppalain 9 §:n 1 momentin säännös ei sulkenut pois kummankaan sopijapuolen kanneoikeutta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU KANTEEN ENNENAIKAISUUDESTA

Kysymyksenasettelu

Hovioikeudessa asiassa oli kysymys siitä, oliko V Oy:n kanne ollut ennenaikainen kun asiassa ei oltu toimitettu ulosottomiehen tekemää tilitystä.

Ratkaisu

Osamaksusopimuksen tekohetkellä voimassa olleen osamaksukaupasta annetun lain (199/1996, jäljempänä osamaksukauppalaki) 12 §:n 1 momentin mukaan jolleivät myyjä ja ostaja sovi tilityksestä, toimittaa tilityksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu ulosottomies. Osamaksukauppalain (86/1993) 9 §:n 1 momentin mukaan myyjällä on oikeus hakea virka-apua esineen takaisin ottamiseksi sen paikkakunnan ulosottomieheltä, missä ostaja asuu tai esine on. Jos sopimus on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen, sen on täytettävä myös kuluttajansuojalain 7 luvun 10 ja 11 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Osamaksukauppalain säännökset koskevat vain ulosottomiehen toimittamaa tilitystä. Lain esitöistä ei ilmene, onko myyjällä ulosottomiehelle tehtävän tilityspyynnön vaihtoehtona oikeus ajaa tilityskannetta tuomioistuimessa.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1987:133 on katsottu, että osamaksukauppalain mukainen tilitys voidaan toimittaa ja siihen perustuva suoritusvelvollisuus määrätä sekä ulosottomiehen toimenpitein että yleisessä tuomioistuimessa. Ennakkopäätöksessä ei kuitenkaan ole otettu kantaa siihen, koskeeko siinä mainittu vaihtoehtoinen kanneoikeus myös tilanteita joihin sovelletaan kuluttajansuojalakia.

Kaupantekohetkellä voimassa olleen kuluttajansuojalain (385/1986) 7 luvun 17 §:ssä on säädetty luotonantajan ja kuluttajan välillä toimitettavasta tilityksestä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan ja kuluttajan välillä on toimitettava tilitys, jos luotonantaja ottaa tavaran takaisin. Säännöksessä tai sen esitöissä ei ole otettu tarkemmin kantaa tilitystä koskevaan menettelyyn.

Kuluttajansuojalain pakottavuudesta on säädetty lain 7 luvun 20 §:ssä, jonka mukaan kuluttajalle 10-19 §:n mukaan kuuluvia oikeuksia rajoittava ehto on tehoton.

Harkittaessa onko ennakkopäätöksestä KKO 1987:133 ilmenevä oikeusohje sovellettavissa kysymyksessä olevaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen tilitykseen, hovioikeus toteaa seuraavaa.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n 1 momentti sekä osamaksukauppalain 9 §:n 1 momentti ja 12 § muodostavat säännöskokonaisuuden. Tässä säännöskokonaisuudessa kuluttajansuojalain 7 luvun 17 § asettaa velvollisuuden tilityksen toimittamiselle. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä tai muuallakaan kuluttajansuojalaissa ei ole säädetty itse tilitysmenettelystä tai tilitystä koskevasta toimivallasta, vaan sääntely on tältä osin jätetty osamaksukauppalain varaan. Tätä tukee se, että osamaksukauppalain 9 §:ssä lainkohdan soveltaminen on nimenomaisesti ulotettu koskemaan myös kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä sopimussuhdetta. Osamaksukauppalain 9 §:n soveltaminen kuluttajasuhteissa edellyttää kuitenkin, että tilityksen perusteena oleva sopimus on laadittu kuluttajansuojalain 7 luvun 10 ja 11 §:n mukaisesti. Kyseisillä kuluttajansuojalain säännöksillä on välillistä merkitystä myös osamaksukauppalain 12 §:n 1 momentin soveltamisen kannalta, sillä mainitussa lainkohdassa on viitattu osamaksukauppalain 9 §:ään.

Kysymyksessä olevassa asiassa ei ole edes väitetty, että osamaksusopimus olisi tehty vastoin pakottavia kuluttajansuojalain 7 luvun 10 ja 11 §:n säännöksiä. Kun kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä tai muuallakaan kuluttajansuojalaissa ei ole säädetty, ettei kannetta osamaksukauppalain mukaisesta tilityssaatavasta saa ajaa yleisessä tuomioistuimessa, ei estettä osamaksukauppalain 9 ja 12 §:n sekä niitä koskevan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 1987:133 oikeusohjeen soveltamiselle ole.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 1987:133 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti tilitys voidaan toimittaa ja siihen perustuva suoritusvelvollisuus määrätä yleisessä tuomioistuimessa.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Elisabeth Bygglin
Hovioikeudenneuvos Harri Katara
Valmistelija:
Viskaali Karri Tolttila

Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.