Rovaniemen HO 16.8.2013 714

Seksuaalirikos - Raiskaus - Pakottaminen sukupuoliyhteyteen - Rangaistuksen määrääminen

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 15.10. - 16.10.2011 tehdystä raiskauksesta. A oli ollut sukupuoliyhteydessä nukkumassa olleen B:n kanssa. A oli käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli tiedottomuutensa takia ollut kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan, ollut sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

A kiisti syytteen. A:n ja B:n sukupuoliyhteys oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. A ei ollut käyttänyt hyväkseen B:n tiedotonta tilaa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pakottamisesta sukupuoliyhteyteen 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi B:n nukkuneen A:n menettelyn kohteeksi joutuessaan ja että A oli siten raiskannut B:n. Käräjäoikeus totesi teon oikeudellisen arvioinnin osalta, että B oli ollut tapahtuma-aikana paitsi unissaan myös päihtynyt ja että B oli tuossa tilassa voinut tiedostamattaan liikehtimällä vaikuttaa myötäeleisesti A:n menettelyyn. Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettelyn moitittavuutta arvioitaessa tuli ottaa huomioon myös se, että B oli pyytänyt A:n asunnolleen illanviettoon ja nauttimaan alkoholia ja että A oli lopettanut menettelyn heti B:n herättyä ja kieltäydyttyä sukupuoliyhteydestä. Raiskaukseen ei myöskään ollut liittynyt väkivaltaa tai uhkausta. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että teko oli tehty kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa, jolloin A oli syyllistynyt menettelyllään sukupuoliyhteyteen pakottamiseen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjä, asianomistaja B ja vastaaja A valittivat käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen.

Valituksissaan syyttäjä ja asianomistaja muun muassa vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen raiskauksesta syyksi luetun sukupuoliyhteyteen pakottamisen sijasta ja että A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus kovennetaan ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. A muun ohella vaati, että syyte hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asian oikeudellinen arviointi

Hovioikeudessa oli kysymys muun muassa raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistön täyttymisestä sekä rangaistusseuraamuksesta. Hovioikeudessa otettiin vastaan sama näyttö kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että asianomistaja oli sukupuoliyhteyden alkaessa nukkunut ja ollut siten tiedottomassa ja puolustuskyvyttömässä tilassa.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Tällä 1.6.2011 voimaan tulleella rikoslain 20 luvun
1 §:n 2 momentin raiskauksen tunnusmerkistön uudistamisella on haluttu laajentaa raiskaus koskemaan myös niitä tekoja, joissa tekijä ei ole aiheuttanut uhrin puolustuskyvytöntä tilaa. Ennen kyseistä lainmuutosta uhrin puolustuskyvyttömän tilan hyödyntäminen on voinut tulla rangaistavaksi vain seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lainmuutokseen johtaneen hallituksen esityksen 283/2010 mukaan lainmuutoksen tavoitteena on nimenomaan ollut vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa saattamalla myös sukupuoliyhteyden harjoittaminen puolustuskyvyttömän henkilön kanssa arvosteltavaksi raiskausrikoksena. Hallituksen esityksen mukaan nukkuva henkilö on ylipäänsä puolustuskyvytön, vaikka hän ei ole alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alainen.

A ei ollut ennen sukupuoliyhteyteen ryhtymistä varmistunut B:n hereillä olosta, vaikka A:n oli tullut mieltää B:n mahdollisesta liikehdinnästä huolimatta edelleen nukkuvan. Se, että B oli kutsunut A:n luokseen illanviettoon ja se, että A ei ollut saattanut B:tä puolustuskyvyttömään tilaan sekä se, että A oli lopettanut menettelynsä B:n herättyä ja reagoitua tapahtuneeseen kielteisesti, eivät olleet sellaisia seikkoja, joiden nojalla teko voitaisiin katsoa kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyksi. A oli tulkinnut B:n heränneen pelkästään tämän liikehdinnän perusteella eikä ollut pyrkinyt varmistumaan tämän hereillä olosta. Asiassa ei ollut ollut B:n hereillä olon suhteen sellaista erehdystä, joka poistaisi A:n teon tahallisuuden.

Näin ollen hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman sukupuoliyhteyteen pakottamisen sijasta raiskaukseen. A:n menettelyn suunnitelmallisuuden puuttuminen ja se, että hän ei ollut jatkanut menettelyään B:n sen kiellettyä, olivat rangaistuksen mittaamiseen liittyviä seikkoja.

Rangaistusseuraamus

Raiskauksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin vuosi vankeutta. Kysymyksessä oli vakava rikos. A:n menettely ei kuitenkaan ollut osoittanut suunnitelmallisuutta ja A oli lopettanut menettelynsä heti havaitessaan, ettei B ollut ollut sukupuoliyhteyteen suostuvainen. A:n syyllisyys huomioon ottaen kyse oli teosta, josta oli tuomittava lähellä vähimmäisrangaistusta oleva rangaistus. Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus A:n rikoksesta oli 1 vuosi 4 kuukautta vankeutta.

Kyseessä oli vakava rikos, jolla loukattiin asianomistajan ruumiillista koskemattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ottaen kuitenkin huomioon A:n henkilökohtaiset olosuhteet ja sen, että häntä ei ollut aikaisemmin rikoksesta rekisteröity, hovioikeus katsoi, että rangaistus voitiin tässä tapauksessa tuomita ehdollisena. Teon vakavuus huomioon ottaen ehdollinen vankeusrangaistus ei kuitenkaan yksinään ollut riittävä seuraamus, vaan A:lle tuomittiin oheisseuraamuksena 90 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistus.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

hovioikeudenlaamanni Marianne Wagner-Prenner
hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
hovioikeudenneuvos Petri Nykänen
asian valmistelija, viskaali Kaisa Teivaanmäki

Lainvoimaisuustiedot

Ei lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 9.9.2013

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.