Kouvolan HO 9.10.2012 865

Työriitojen sovittelu

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Ahtaustyöntekijöitä koskevasta työnseisauksesta, jonka tarkoituksena oli vauhdittaa työehtosopimusneuvotteluja alan liittojen välillä, ei ollut tehty työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n mukaista ennakkoilmoitusta. Kysymys siitä, oliko työnantajayhdistyksen jäsenyhtiöillä, joiden työntekijöitä vastaajat olivat, oikeus käyttää asianomistajan puhevaltaa työriitojen sovittelusta annetun lain rikkomista koskevassa asiassa.

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 16.3.2012

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. TYÖRIITOJEN SOVITTELUSTA ANNETUN LAIN RIKKOMINEN
Laki työriitojen sovittelusta 7 § ja 17 §
28.1.2010 - 3.2.2010 KOTKA
A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat ammattiosaston toimikunnan jäseninä päättäneet panna ja panneet toimeen 2.2.2010 kello 06.00 alkaneen ja - 3.2.2010 kello 06.00 päättyneen ammattiosaston jäseniä koskeneen työnseisauksen toimittamatta vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle viimeistään kahta viikkoa ennen työnseisauksen alkua kirjallista ilmoitusta, jossa työnseisauksen syyt, alkamishetki ja laajuus on mainittu.

Kotkan Ahtaustyöntekijät Ry:n osasto 137:n toimikunta on 28.1.2010 tehnyt päätöksen yhdistyksen jäsenten ryhtymisestä lakkoon, ja yhdistyksen jäsenet ovat olleet lakossa 2.2.2010 kello 06.00 - 3.2.2010 kello 06.00.

Työntekijäyhdistyksen vastapuoli Satamaoperaattorit ry on saanut tiedon lakosta vasta 1.2.2010. K Oy.lle ja L Oy:lle on aiheutunut työnseisauksesta ja sen asianmukaisesti ennakkoon ilmoittamatta jättämisestä taloudellista vahinkoa.

Asianomistajien vaatimukset
Asianomistajat ovat yhtyneet syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen ja vaatineet, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heille asiassa syntyneet oikeudenkäyntikulut 5.217 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

Käräjäoikeuden pääkäsittelyn alussa asianomistajien yksityisoikeudelliset vaatimukset on ROL 3 luvun 3 §:n nojalla erotettu käsiteltäväksi erikseen riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

Vastaajien vastaukset

Vastaajat ovat ensisijaisesti vaatineet, että syyte jätetään tutkimatta ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heille asiassa syntyneet oikeudenkäyntikulut 3.412,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

Vastaajat ovat toissijaisesti vaatineet, että syyte hylätään kaikilta osin ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heille asiassa syntyneet asianosaiskulut sekä oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen 3.412,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien. Asianosaiskuluja ovat vaatineet työansionmenetyksestä C 120 euroa, D 125 euroa, G 120 euroa ja J 120 euroa.

- - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syytteen tutkiminen

Vaatimukset
Vastaajat ovat vaatineet, että asia jätetään tutkimatta, koska työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuusnormin suojatarkoitus ei ulotu yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin ja koska ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta ei voi aiheutua vahingonkorvauksen perusteita. Siten vaatimuksia esittäneet yhtiöt eivät voi olla asianomistajia. Oikea asianomistaja olisi työntekijäyhdistyksen vastapuoli Satamaoperaattorit ry, joka ei ole vaatinut asiassa rangaistusta.

Asianomistajat ovat kiistäneet vastaajien vaatimuksen tutkimatta jättämisestä ja katsoneet olevansa asiassa asianomistaja-asemassa, koska niille on aiheutunut vastaajien syytteessä kuvatusta menettelystä vahinkoa. Mikäli vastaajat olisivat ilmoittaneet työnseisauksesta 14 vuorokauden määräajassa, olisi vahinkoja pystytty vähentämään.

Syyttäjä on kiistänyt vastaajien vaatimuksen tutkimatta jättämisestä. Syyttäjä on lausunut asianomistajayhtiöiden aseman perusteista asiassa kuten asianomistajat.

Ratkaisu
Työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n mukaan työnseisaukseen tai sen laajentamiseen taikka sellaisen toimeenpanemiseen ei saa työriidan vuoksi ryhtyä, ellei viimeistään kahta viikkoa ennen sitä ole toimitettu valtakunnansovittelijan toimistoon ja vastapuolelle kirjallista ilmoitusta työnseisauksen syistä, alkamishetkestä ja laajuudesta. Saman lain 17 §:n 2 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä 7 §:ssä säädetyn kiellon rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi.

Työriitalaissa ei ole määritelty sitä, mitä 17 §:ssä tarkoitetaan asianomistajalla. Asianomistajan käsitettä ei ole muutoinkaan määritelty lainsäädännössä. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä työriitalain asianomistajakäsitteestä. Kysymyksestä ei myöskään ole nyt käsiteltävään tapaukseen suoraan soveltuvaa lainvoimaista oikeuskäytäntöä.

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on yleisesti katsottu, että asianomistaja asema on rikosasiassa sillä, joka on rikoksella välittömästi loukatun oikeushyvän haltija ja sillä, jolle on välittömästi rikoksen johdosta syntynyt yksityisoikeudellinen vaade rikoksentekijää kohtaan. Asianomistaja-asema perustuu yksin yksityisoikeudelliseen vaateeseen lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa kysymys on ollut jotain yleistä oikeushyvää suojaavan säännöksen rikkomisesta, mutta teosta on toisaalta aiheutunut vahinkoa myös yksittäiselle henkilölle.

Työriitalain 7 §:n tarkoitus on varata valtakunnansovittelijalle aikaa edesauttaa riidan osapuolia saavuttamaan asiassa sovinto. Toisaalta säännöksen tarkoituksena on myös varata yrityksille aikaa varautua lakkoihin ja vähentää siten yrityksille aiheutuvia vahinkoja.

Käräjäoikeus katsoo K Oy:n ja L Oy:n olevan nyt käsiteltävässä asiassa asianomistajia, koska niiden esittämät yksityisoikeudelliset vaatimukset perustuvat välittömästi väitettyyn rikokseen. Käräjäoikeus katsoo, ettei vahingonkorvausvaatimusten perusteiden tarkempi tutkiminen ole tarpeen asianomistaja-asemaa arvioitaessa, koska on selvää, että vahinkojen väitetään aiheutuneen sellaiselle taholle ja sellaisella tavalla, joka selvästi on säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piirissä.

Pääasiaratkaisun perustelut
- - - - - - - - - -

Syyksilukeminen

Vastaajat A, B, C, D, E, F, G, H, I ja J ovat syyllistyneet siihen työriitojen sovittelusta annetun lain rikkomiseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.
- - - - - - - - - -

VASTAAJA A, B, C, D, E, F, G, H, I, J
TUOMIOLAUSELMAT
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Työriitojen sovittelusta annetun lain rikkominen 28.1.2010-3.2.2010
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO
15 päiväsakkoa

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Ma. käräjätuomari Tanja Arpiainen

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 9.10.2012

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Valittajat ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 3.412,77 eurolla ja asianosaiskulunsa 485 eurolla sekä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 8.324,39 eurolla, kaikki määrät viivästyskorkoineen.

Tutkimatta jättäminen / yhtiöiden asianomistajuus

Työriitojen sovittelusta annetun lain (työriitalain) 7 §:n mukaisesta ennakkoilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta ei voi aiheutua vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaista rangaistavaan tekoon perustuvaa vahingonkorvauksen perustetta eivätkä K Oy ja L Oy (yhtiöt) ole työriitalain tarkoittamassa asianomistajan asemassa.

Työriitalain 7 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus on järjestysmääräys, eikä sen suojatarkoitus ulotu yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin. Normin tarkoitus on työriitojen pakkosovittelun toimivuuden turvaaminen. Ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta rankaiseminen on tarkoitettu sellaisia työriidan osapuolia varten, jotka eivät halua alistua sovitteluun. Muut kuin työriidat eivät ole pakkosovittelujärjestelmän piirissä, vaikka ne johtaisivat työnseisaukseen. Normilla ei ole tarkoitettu suojata yksityistä intressiä tai muutenkaan ottaa kantaa työtaisteluoikeuden käyttämisestä työnseisauksen osapuolille tai muille mahdollisesti aiheutuviin seuraamuksiin.

Yhtiöt eivät ole työriitalain 7 §:n tarkoittamia osapuolia, eivätkä ne olleet oikeutettuja saamaan ennakkoilmoitusta kyseisestä työnseisauksesta. Ilmoitusvelvollinen on työriidan vuoksi työnseisaukseen ryhtyvä taho ja ilmoituksen vastaanottajia ovat valtakunnansovittelija ja työriidan toinen osapuoli. Ilmoitusvelvollisuus koskee työriitaa, joka on ilmoitusvelvollisen ja ilmoituksen saajan välinen. Valittajien ja yhtiöiden välillä ei ollut ollut työriitaa. Työnseisauksen tavoitteena oli ollut aikaansaada uusi työehtosopimus työnantajaliitto Satamaoperaattorit ry:n (Satamaoperaattorit) ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n (AKT) välillä mutta ei ammattiosasto Kotkan Ahtaustyöntekijät ry:n (Ahtaustyöntekijät), jonka toimikunnan jäseniä valittajat olivat olleet, ja yhtiöiden välillä.

Rikoksen kautta ensi kädessä loukatun oikeushyvän haltija on se, joka olisi ollut ilmoitukseen oikeutettu eli Satamaoperaattorit ja ennakkoilmoituksen laiminlyönti on rikkonut välittömästi sen oikeuspiiriä. Yhtiöiden oikeuspiiriä loukkaus on koskenut vain välillisesti. Lain tarkoitus on rajata puhevalta vain sovittelun osapuolille.

Työehtosopimussääntelyn kokonaisuus on erityislainsäädäntöä, joka sulkee pois työnantajayhtiöiden oikeuden yleislakina noudatettavan vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n tarkoittamaan korvaukseen. Muutenkaan vahingonkorvauslaki ei sovellu ennakkoilmoitusajan laiminlyönteihin.

Yhtiöiden asianosaisasema ei voi perustua teon yleiseen oikeudenvastaisuuteen. Kysymys on laillisesta lakosta. Vähäinen menettelyvirhe lakon aloittamisen ilmoittamisessa ei tee lakkoa laittomaksi saati yleisen oikeuden vastaiseksi. Perusoikeuteen kuuluvan lakko-oikeuden käyttäminen ei voi olla yleisen oikeuden vastainen teko. Jos ennakkoilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä seuraisi rangaistusvastuun lisäksi vahingonkorvausvastuu, olisi kysymys lakko-oikeuden rajoituksesta, josta tulisi säätää lailla.

Yhtiöiden vahingonkorvausvaatimukset eivät perustu välittömästi väitettyyn rikokseen. Kaikki esitetyt vaatimukset perustuvat työnseisaukseen eivätkä siihen, milloin työnseisauksesta ilmoitettiin tai olisi pitänyt ilmoittaa.

Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä seuraavat vahingot eivät ole vähimmässäkään määrin ennakoitavissa. On myös täysin mahdotonta näyttää, mihin toimiin työnseisauksen toinen osapuoli olisi ryhtynyt tai voinut ryhtyä vahinkojen rajoittamiseksi noudattamatta jätetyn ilmoitusajan aikana.

Syytteen hylkääminen / valittajien syyllisyys

- - - - - - - - - -

Vastaukset

Syyttäjä on kiistänyt muutosvaatimukset. Syyttäjä on perusteinaan viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.

Yhtiöt ovat kiistäneet muutosvaatimukset ja vaatineet, että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut ilman arvonlisäveroa hovioikeudessa 7.071,90 eurolla viivästyskorkoineen.

Tutkimatta jättäminen / yhtiöiden asianomistajuus

Yhtiöt ovat työriitalain 17 §:n tarkoittamassa asianomistaja-asemassa ja oikeutettuja saamaan työriitalain 7 §:n mukaisen ennakkoilmoituksen. Asianomistajuutta ei ole sidottu ennakkoilmoituksen saamiseen, eikä laissa ole muutenkaan rajoitettu asianomistajapiiriä.

Työriitalain 7 §:ssä on kysymys muustakin kuin pelkästä järjestysluontoisesta määräyksestä. Normin suojatarkoitus kattaa myös yksityisen intressin. Työriitalain 7 §:n mukaisella ennakkoilmoitusvelvollisuudella on pyritty turvaamaan se, että valtakunnansovittelijalla on aikaa tarpeellisiin sovittelutoimiin, ja myös se, että työnseisauksen kohteeksi joutuvilla työnantajayrityksillä on mahdollisuus varautua työnseisaukseen ja näin vähentää sen aiheuttamia ongelmia. Yhtiöiden yksityisoikeudelliset vaatimukset perustuvat välittömästi syytteen mukaiseen rikokseen. Kyseessä oleva työnseisaus oli vaikuttanut satamassa suoraan yhtiöiden toimintamahdollisuuksiin aiheuttaen niille toiminnallista ja taloudellista vahinkoa.

Työehtosopimussääntelyn kokonaisuus ei ole erityislainsäädäntöä, joka sulkisi pois yhtiöiden oikeuden vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n tarkoittamaan korvaukseen. Mikäli yksityisille tahoille aiheutettavat vahingot olisi tarkoituksella jätetty vahingonkorvausvelvollisuuden ulkopuolelle tilanteessa, jossa on menetelty lainvastaisesti, olisi lakiin voitu ja tullut ottaa asiaa koskeva selkeä määräys.

Ratkaiseva merkitys on annettava sille, että vahinkoon johtanut menettely on ollut oikeudenvastaista. Työehtosopimuslailla ei ole merkitystä nyt käsillä olevan työriitalain rikkomisen kanssa. Valittajien työnseisaus oli toimeenpantu sopimuksettomassa tilassa, ja valittajat olivat ryhtyneet siihen tai sen toimeenpanoon työriitalain 7 §:n vastaisesti, joten vahingonkorvausperuste yhtiöille oli aiheutunut.

Korvausvastuu oli aiheutunut siitä, ettei tietoa työnseisauksesta ollut toimitettu riittävän ajoissa, ja vahingon aiheuttanut rikkominen oli tapahtunut aloittamalla työnseisaus. Vahinko on suorassa syy-yhteydessä siihen, ettei yhtiöille ollut annettu lainmukaista määräaikaa varautua työnseisaukseen.

Aiheutuneen vahingon tyyppi oli ollut valittajien ennakoitavissa, eikä vahingon määräkään ollut voinut olla heille yllätys. Vastaajat ovat työskennelleet satamassa ja ovat tämän kautta tietoisia työseisauksen taloudellisista seurauksista.

Syytteen hylkääminen / valittajien syyllisyys

- - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

Yhtiöiden työntekijöitä oli osallistunut työpaikallaan työnseisaukseen 2. - 3.2.2010. Alan työehtosopimus oli päättynyt 31.1.2010 ja työnseisauksen tarkoituksena oli vauhdittaa työehtosopimusneuvotteluja alan liittojen eli työntekijöitä edustavan AKT:n ja työnantajaa edustavan Satamaoperaattorien välillä.

Työnseisauksesta päättämisestä ja sen toimeenpanemisesta on esitetty seuraavaa. AKT:n hallitus oli 21.1.2010 antanut "toimistolle" eli käytännössä liiton johdolle valtuudet käynnistää tarvittaessa työtaistelutoimenpiteet muun muassa ahtausalalla. Ahtaustyöntekijöiden toimikunta oli 28.1.2010 päättänyt järjestää 2. - 3.2.2010 "vauhdituspäivän" Kotkan satamissa, jollei AKT:n satamajaosto muuta päätä. AKT:n satamajaosto oli 1.2.2010 päättänyt työtaistelutoimenpiteestä. Samana päivänä vastaavan päätöksen työnseisauksesta oli tehnyt Ahtaustyöntekijöiden toimikunta. Vastaajat olivat olleet toimikunnan jäseniä.
Työnseisauksesta ei ollut tehty työriitalain 7 §:n mukaista kirjallista ennakkoilmoitusta viimeistään kahta viikkoa ennen sen alkua. Työnantajia edustanut Satamaoperaattorit oli syytteen mukaan saanut tiedon lakosta vasta sitä edeltävänä päivänä.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi ratkaistava se, onko yhtiöillä asianomistajan puhevalta työriitalain rikkomista koskevassa asiassa, jossa vastaajat ovat syytteen mukaan päättäneet panna ja panneet toimeen työnseisauksen toimittamatta vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle viimeistään kahta viikkoa ennen työnseisauksen alkua kirjallista ilmoitusta, jossa työnseisauksen syyt, alkamishetki ja laajuus on mainittu.

Mikäli yhtiöillä on asianomistajan puhevalta asiassa, kysymys on siitä, ovatko vastaajat syyllistyneet työriitalain 17 §:n rikkomiseen.

Asiassa esitetty näyttö

A ja C ovat kertoneet olennaisilta osin samalla tavalla kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu.

M on kertonut olevansa AKT:n satamajaoston jäsen. Satamajaosto on lähinnä neuvoa-antava elin, jolla ei ole varsinaista päätösvaltaa. Lopullinen päätösvalta on AKT:n hallituksella. Niin sanottuun toimistoon kuuluvat AKT:n johtohenkilöt, joille hallitus voi antaa valtuudet tiettyihin toimenpiteisiin. Ammattiosastot ovat velvollisia noudattamaan AKT:n päätöksiä, joiden käytännön toteutus jää kuitenkin ammattiosastoille. Ennakkoilmoitusvelvollisuus lakosta saattaa mennä tiedotusvälineiden tai internetin kautta. Ilmoitusvelvollinen on AKT.

Yhtiöiden asianomistajuus

Oikeuslähteet

Työriitalain 7 §:n mukaan työnseisaukseen tai sen laajentamiseen taikka sellaisen toimeenpanemiseen ei saa työriidan vuoksi ryhtyä, ellei viimeistään kahta viikkoa ennen ole toimitettu valtakunnansovittelijan toimistoon ja vastapuolelle kirjallista ilmoitusta, jossa aiotun työnseisauksen tai sen laajentamisen syyt, alkamishetki ja laajuus on mainittu. Ilmoituksen tekijä voi vain vastapuolen suostumuksella siirtää aiotun työtaistelun aloittamisen tai laajentamisen myöhäisempään ajankohtaan tai rajoittaa sen suppeammaksi kuin ilmoituksessa on mainittu.

Työriitalain 17 §:n 1 momentin mukaan joka rikkoo 7 §:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava työriitojen sovittelusta annetun lain rikkomisesta sakkoon. Saman pykälän 2 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä 7 §:ssä säädetyn kiellon rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi.

Työriitalain 17 §:n mukaan ennakkoilmoitus on toimitettava valtakunnansovittelijalle ja vastapuolelle. Laki ei sisällä tarkkaa määritelmää, mitä vastapuolella tarkoitetaan.

Työriitalain esitöissä eli valtioneuvoston 17. päivänä lokakuuta 1941 työrauhan turvaamista tarkoittavia toimenpiteitä valmistelemaan asettaman komitean mietinnössä 1945:7 ei ole otettu kantaa siihen, kenellä on oikeus vaatia rangaistusta työriitojen sovittelusta annetun lain rikkomisesta. Siinä on kuitenkin pidetty ennakkoilmoitusvelvollisuutta vastapuolelle tärkeänä, jotta tällä olisi riittävästi aikaa ja mahdollisuus harkita työnseisauksen uhalla tehtyjä vaatimuksia sekä tarpeen vaatiessa neuvotella niistä. Mietinnössä ei ole mainittu mitään siitä, että ennakkoilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena olisi antaa yksityisille työnantajille mahdollisuus rajoittaa tulevasta työnseisauksesta aiheutuvia vahinkoja. Kyseisen mietinnön pohjalta on säädetty nykyistä lakia pääpiirteissään vastaavat ennakkoilmoitusvelvollisuus ja siihen liittyvä rangaistussäännös.

Rikoslaki ei sisällä säännöksiä asianomistajapiirin määrittämiseksi. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vallitsevan käsityksen mukaan asianomistaja on 1) rikoksen kautta ensi kädessä loukatun oikeushyvän haltija, 2) se, jolle on rikoksen kautta syntynyt välittömästi yksityinen oikeudellinen vaade ja 3) se, jonka oikeuspiiriä tapahtunut yleiseen järjestykseen kohdistuva niin sanottu politiarikkomus välittömästi vaarantaa.

Oikeuskäytännössä asianomistajuus ja oikeus ennakkoilmoituksen saamiseen on ratkaistu muun muassa sen perusteella, kuka on kyseisen työriidan osapuoli (KKO:1983-II-141). Tapauksessa 2000:82 korkein oikeus on katsonut, että väitetty vahinko ei ollut voinut aiheutua välittömästi arvopaperimarkkinarikoksesta, koska sen tunnusmerkistöön ei kuulu se, että teosta olisi aiheutunut jollekulle vahinkoa tai vahingonvaaraa. Vaikka arvopaperimarkkinalain rangaistussäännöksellä suojataan välillisesti kaikkia arvopaperimarkkinoiden asiakkaita, heillä ei ollut tällä perusteella syyteoikeutta.

Johtopäätökset

Syyttäjä ja yhtiö ovat katsoneet käräjäoikeuden tavoin, että yhtiöt ovat asianomistajia, koska niiden esittämät yksityisoikeudelliset vaatimukset perustuvat välittömästi väitettyyn rikokseen. Lisäksi yhtiöt ovat asianomistajan asemaa koskevan vaatimuksensa tueksi vedonneet siihen, että niillä on ollut oikeus saada työriitalain 7 §:sä tarkoitettu ennakkoilmoitus, ja siihen, että ennakkoilmoitusvelvollisuudella on pyritty turvaamaan myös työnseisauksen kohteeksi joutuvien työnantajayritysten mahdollisuus varautua työnseisaukseen ja näin vähentää sen aiheuttamia ongelmia. Yhtiöille, joiden työntekijät ovat menneet lakkoon, on syytteen mukaan aiheutunut taloudellista vahinkoa työnseisauksesta ja sen asianmukaisesti ennakkoon ilmoittamatta jättämisestä.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa työriita on ollut AKT:n ja Satamaoperaattoreiden välillä. Ahtaustyöntekijöiden ja yhtiöiden välillä ei sen sijaan ole ollut erillistä paikallista työriitaa, vaikka syytteen mukainen työnseisaus on koskenut työntekoa yhtiöissä. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että yhtiöillä ei ole ollut oikeutta saada ennakkoilmoitusta, vaan ennakkoilmoituksen saamiseen oikeutettuja olisivat olleet ainoastaan työriidan osapuolet eli valtakunnansovittelija sekä yhtiöitä edustanut Satamaoperaattorit.

Työriitojen sovittelusta annetun lain rikkomisen tunnusmerkistöön ei kuulu se, että teosta olisi aiheutunut jollekin vahinkoa tai vahingonvaaraa. Rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun työnseisaukseen tai sellaisen toimeenpanemiseen ryhtyy ilman, että ennakkoilmoitus on toimitettu työriitalain 7 §:n mukaisesti. Tämän perusteella yhtiöille mahdollisesti syntynyt vahinko ei ole voinut myöskään aiheutua välittömästi työriitalain 17 §:n mukaisen ennakkoilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vaikka työriitalain 17 §:n rangaistussäännöksellä olisikin tarkoitettu suojata välillisesti myös kaikkia työnantajia vahingoilta, joita niiden työntekijöiden yllättävät työnseisaukset saattavat aiheuttaa, tämä ei kuitenkaan ole ollut työriitalain tai sen sisältämän rangaistussäännöksen ensisijainen tarkoitus. Työriitalain esitöiden perusteella on pääteltävissä, että lain ensisijainen tarkoitus liittyy välittömästi työriitojen sovittelun edistämiseen ja työrauhan säilyttämiseen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, etteivät yhtiöt ole syytteen mukaisella rikoksella ensi kädessä loukatun oikeushyvän haltijoita eikä niiden korvausvaatimusten peruste ole syntynyt välittömästi väitetyn rikoksen kautta. Väitetty rikos ei ole myöskään välittömästi vaarantanut yhtiöiden oikeuspiiriä. Näin ollen yhtiöt eivät ole syytteen mukaisen rikoksen asianomistajia, ja syyte on jätettävä tutkimatta.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA A, B, C, D, E, F, G, H, I, J

TUOMIOLAUSELMAT
Käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja syytteet jätetään tutkimatta. A, B, C, D, E, F, G, H, I, J vapautetaan tuomituista rangaistuksista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Sakari Pasila, Markku Almgrén ja Helena Metso
Valmistelija: Vesa Toivanen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 3.11.2014: Ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.