Vaasan HO 21.12.2010 1523

Takaajan vastuu - Huoneenvuokrasuhde - Oikeudenkäyntikulut

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 24.5.2010

Asia: Takaajan vastuu huoneenvuokra-asiassa

KANTAJA A

VASTAAJA B

Kanne

Kantaja vaatii, että vastaaja velvoitetaan;

1.) maksamaan vastaajan pojan D:n vuokrasopimuksen omavelkaisen takauksen perusteella takaussopimuksen mukaisen kolmen kuukauden vuokraa vastaavan määrän eli 3 x 410 € = 1230 € korkolain 4 § 1 momentin mukaan laskettavine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksi saamisesta lukien ja

2.) toissijaisesti, jos vastoin kantajan käsitystä vaatimus 1 hylätään, maksaamaan se 340 euron osuus takauksesta, jonka vastaaja on myöntänyt oikeaksi

3.) korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa korkolain 4 § 1 momentin mukaisesti laskettavine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun oikeuden päätöksestä on kulunut 30 päivää.

Perustelut

Kantaja on vuokrannut omistamansa asunnon B:n pojalle D:lle 1.6.2007 alkaen määräaikaisella vuokrasopimuksella (liite 1 vuokrasopimus).

B antoi vuokran vakuudeksi omavelkaisen takauksen max 3 kk vuokraa vastaavasta määrästä eli 3 x 410 € = 1230 € (liite 2 omavelkainen takaus).

Vuokrasopimuksen aikana D jätti useamman kuukauden vuokrat maksamatta, minkä lisäksi hän aiheutti asuntoon huomattavia vaurioita mm. heittämällä tikkaa ja ammuskelemalla ilma-aseella seiniin ja oviin (liite 3 huoneiston lopputarkastus). Häiritsevän elämäntyylinsä vuoksi D sai isännöitsijältä useita varoituksia ja taloyhtiö uhkasi ottaa asunnon hallintaansa.

Vahinkojen korjauksista kertyy varovaisestikin laskien 1.619,86 € + vuokrarästiä 16,64 € = yhteensä 1635,50 € eli merkittävästi korkeampi kokonaissumma kuin B:n omavelkainen takaus kattaa (liite 4 vuokranmaksulaskelma ja liite 5 korjauslaskelma korjauskustannuksista). Kantaja toteaa, että jos hän olisi teettänyt remontin ulkopuolisella ammattilaisella olisivat kustannukset kasvaneet tästä vielä merkittävästi.

Vastaaja on kantajan toistuvista velkomisyrityksistä huolimatta (liite 6 velkomiskirje) kieltäytynyt maksamasta omavelkaista takaustaan, minkä vuoksi kantaja on pakotettu vaatimaan saatavaansa oikeusteitse.

Kantaja A kiistää missään vaiheessa ennen loppuselvitystä velkoneensa B:ltä tämän takuun perusteella tai millään muullakaan yhteydenotolla B:hen D:n vuokrasaatavia.

Jos B on omasta aloitteestaan ja omin ehdoin maksanut poikansa vuokria, on tämä pidettävä juridisesti erillään takuun täyttymisestä, eikä siten voi vapauttaa B:tä vuokratakuunsa suorittamisesta. Muutoinhan takuu olisi alkujaankin mitätön oikeustoimi, jos takaaja vapautuisi siitä maksamalla heti alkujaan takuusumman edestä vuokralaisen vuokria.

Vastaaja ei ole myöskään osoittanut mitään kirjallista tai muuta näyttöä siitä, että A olisi vedonnut takuumaksuun ennen vuokrasopimuksen päättymistä.

B ei myöskään ole missään vaiheessa kiistänyt A:n saatavavaatimuksen perusteita, joten ne riidattomina eivät edellytä enempää todistelua.

Vastaajan vastaus

Vastaaja vaatii, että;

1.) kantajan kanne hylätään 340 € ylittävältä osalta.

2.) valtion varoista korvataan oikeusapua 0 % omavastuulla saaneen vastaaja B:n avustajalle B:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Vastaaja B on takauksensa perusteella jo aiemmin maksanut yhteensä 890 €, joten takausvastuusta on jäljellä 340 €, minkä B on tarjoutunut maksamaan ennen kanteen nostamista vapaaehtoisesti.

Vaatimuksen määrän suhteen ei ole huomauttamista sikäli, että korjaussummaa ei riitauteta. Riitaista on siten vain se, kuinka paljon B:n takausvastuusta on jäljellä.

Riidatonta on, että B on 890 € maksanut, mutta riitaista on se, onko hän maksanut summan takaajana vai ei.

C on puhelimitse vaatinut B:tä täyttämään omavelkaisen takaussitoumuksensa poikansa maksamattomista vuokrista. Riidatonta on, että D:llä oli vuokrarästejä, kun B maksoi 7.1.2009 poikansa vuokria. Tämän vuoksi B on maksanut takaajana poikansa vuokria.

Takauslain 26 §:n mukaan B:llä olisi ollut joka tapauksessa oikeus takaajana suorittaa erääntynyt päävelka samoin edellytyksin kuin velallinen sen voi suorittaa ja tässä tapauksessa D:llä oli erääntyneitä vuokrarästejä 7.1.2009, kun B maksoi takaajana 860 euroa. Tämän vuoksi B voi ne takausvastuustaan suorittaa.

RIIDATTOMAT JA RIITAISET SEIKAT

Riidatonta
- Vastaajan poika D on vuokrannut kantajan omistaman asunnon.

- Vastaaja B on antanut vuokrasopimuksesta kolmen kuukauden vuokraa vastaavan 3 x 410 € eli yhteensä 1230 euron omavelkaisen takauksen.

- Vuokrasopimuksen aikana D jätti osan vuokrista maksamatta ja aiheutti asuntoon vaurioita. Korjauskustannukset ovat 1 618,86 € ja vuokrarästi 16,64 € eli yhteensä 1 635,50 €.

- B on maksanut 890 eurolla poikansa vuokria ja takausvastuuta on jäljellä siten ainakin 340 euroa.

- B on velvollinen maksamaan takauksensa perusteella kantajalle ainakin 340 euroa

- D:llä oli vuokrarästejä 7.1.2009, kun B maksoi 860 euroa.

Riitaista

- Onko B:tä vaadittu takaajana maksamaan poikansa vuokria ennen lopputarkastusta

- Onko B maksanut 890 euroa takajan ominaisuudessa

- Takausvastuun jäljellä oleva määrä

TODISTELU

Kantaja

Kirjalliset todisteet
1. Vuokrasopimus
2. Omavelkainen takaus
3. Huoneiston lopputarkastus
4. Vuokranmaksulaskelma
5. Korjauskustannuslaskelma
6. Velkomiskirje

Henkilötodistelu
1. Asianosainen C

Vastaaja

Kirjalliset todisteet
1. Kirje 5.10.09 kantajalle
2. Sähköposti 8.10.09 kantajalle
3. Sähköposti 26.11.09 asianajajalle

Henkilötodistelu
1. Vastaaja B

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Näyttö

Asianosainen C on oikeudessa kertonut, että he eivät ole missään vaiheessa ennen asian loppukäsittelyä vaatineet B:ltä takauksen maksamista. C kertoi B:n soittaneen hänelle jo vuoden 2008 elokuussa ja he olivat keskustelleet tämän jälkeen useaan otteeseen mm. jouluna ja välipäivinä. C oli saanut isännöitsijältä valituksia ja uhkauksen asunnon lunastamisesta. Hän ei kuitenkaan ollut vaatinut B:tä maksamaan D:n velkoja takaajana. Eihän hän nyt lähtisi vaatimaan B:ltä takuun perusteella maksuja, joita on vaatinut jo aiemmin ja B on jo maksanut. Hän oli sanonut, että "aikuisen miehen on itse hoidettava velkansa". Hän keskusteli asiasta B:n kanssa, koska tämä oli niin paljon fiksumpi kuin D ja oli jo vuokrasopimusta tehtäessä tullut tunne, että B on se, johon on otettava yhteyttä. C on tiennyt, että B on tullut tietoiseksi maksamatta olevan vuokran määrästä. C on toimittanut D:lle luettelon mitä pitäisi maksaa. Vuokralainen oli jossain vaiheessa kiistänyt, että mitään vuokria olisi maksamatta. B on myös pyytänyt erittelyä. Tämä luettelo on tullut B:n tietoon ilmeisesti D:n toimittamana. On myös mahdollista, että C on lähettänyt tämän luettelon B:lle hänen pyynnöstään postitse. C ei kuitenkaan muista onko näin tapahtunut.

Vastaaja B on kertonut, että hän muistaa menneensä omavelkaiseen takaukseen. Hän ei itse soittanut C:lle, vaan C soitti B:lle isosta laskusta, että hänen poikansa on velkaa paljon ja häätö tulee. C sanoi, että "B on äitinä ja takaajana laskusta vastuussa ja tulee halvemmaksi maksaa se heti kuin periä se oikeuden kautta." C sanoi hänelle puhelimessa maksun määrän ja B pyysi erittelyä useaan otteeseen. B maksoi maksun 860 euroa heti tämän jälkeen. B:n mielestä A:n ja C:n olisi pitänyt kutsua hänet asunnon lopputarkastukseen. B kertoi myös kerran jutelleensa poikansa D:n kanssa ja tämä oli kertonut, että hänellä oli 30 euroa vuokraa rästissä. B oli silloin koneella ja hän oli sanonut, että maksaa erääntyneen vuokran heti pois.

Johtopäätökset

Takauslain 22 §:n mukaan velkoja saa omavelkaisen takauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun päävelka on erääntynyt. A:lla olisi ollut oikeus vaatia B:tä täyttämään omavelkaisen takaussitoumuksensa poikansa maksamattomista vuokrista jo ennen loppuselvitystä. A on kuitenkin kiistänyt vaatineensa B:tä maksamaan takaajana mitään ennen loppuselvitystä. Näin ollen, koska B vetoaa siihen, että A olisi vaatinut B:tä täyttämään takausvastuunsa ennen vuokrasuhteen loppuselvitystä, on hänen näytettävä A:n näin vaatineen.

B on kertonut C:n vaatineen häntä puhelimitse täyttämään omavelkaisen takaussitoumuksensa D:n maksamattomista vuokrista. Riidatonta on, että kyseisellä hetkellä D:llä oli maksamattomia vuokria ja B on maksanut poikansa vuokria 890 eurolla. C:n kertomuksen mukaan on myös mahdollista, että hän on lähettänyt luettelon D:n maksamattomista vuokrista B:lle postitse. Asiassa ei ole esitetty mitään kirjallista näyttöä, että C olisi vaatinut B:tä täyttämään takaussitoumuksensa. Asiaosaiset ovat kertoneet asiasta ristiriitaisesti. Takaajan ja päävelallisen välillä on äiti-poika suhde. Yleisen elämänkokemuksen mukaan ei voida pitää mitenkään epätavallisena, että äiti maksaa poikansa vuokria, jos poika ei niitä pysty maksamaan, vaikka äiti ei edes olisi takausvastuussa poikansa vuokrista. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että ei voida pitää mahdottomana, että B olisi vain halunnut auttaa poikaansa ja maksanut siksi hänen vuokriaan. Tätä tukee, että B:n kertomuksen mukaan hän on maksanut 30 euroa ilman vuokranantajan vaatimusta, kun D on kertonut hänelle, että hänellä on niin paljon vuokria rästissä. Se, että C on voinut lähettää B:lle luettelon D:n maksamattomista vuokrista ei myöskään yksistään osoita, että A olisi vaatinut B:tä täyttämään takaussitoumuksensa. Kyseessä voi olla vain takaajan tiedottaminen nykyisestä vuokralaisen maksutilanteesta ja mahdollisesta tulevasta takausvastuusta. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että vastaaja B:n kertomus ei riitä näyttämään, että A olisi vaatinut B:tä täyttämään takausvastuunsa ja on jäänyt näyttämättä, että B:ltä olisi vaadittu takausvastuun täyttämistä ennen vuokrasuhteen loppuselvitystä.

Takauslain 26 §:n mukaan takaaja saa suorittaa erääntyneen päävelan samoin edellytyksin kuin velallinen. Vakuudesta asuinhuoneiston vuokrasuhteissa säädetään lain asuinhuoneiston vuokrauksesta 8 §:ssä. Oikeuskirjallisuudessa on 8 §:ä kommentoitaessa katsottu ( Ari Kanerva - Petteri Kuhanen. Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta s. 77), että vuokranantajan hyväksi annetun vakuuden tarkoituksena on, että se säilyy vuokranantajan hallussa ja hyväksi koko vuokrakauden. Vuokralaisella ei siten ole oikeutta vuokrakauden aikana ilmoittaa, että vuokranantajalle annettua vakuutta käytettäisiin vuokranmaksuun. Takauslain 26 § mukaan takaaja saa suorittaa erääntyneen päävelan samoin edellytyksin kuin velallinen. Takauslain 26 § ei luo takaajalle parempaa oikeutta kuin velallisella on. Takaus on yksi lain asuinhuoneiston vuokrauksesta 8 §:ssä asuinhuoneiston vuokrauksesta säännellyistä vakuuksista ja kun oikeuskirjallisuuden mukaan vuokralainen ei voi yksipuolisesti vuokrakauden aikana ilmoittaa, että annettua vakuutta käytettäisiin vuokranmaksuun, ei voida katsoa, että takauslain 26 § antaisi paremman oikeuden takaajalle. Jos takaajalla olisi tällainen oikeus maksaa vuokra aina, kun se on erääntynyt, takaus vakuusmuotona menettäisi merkityksensä vuokrasuhteissa ja vakuuden tarkoitus säilyä vuokranantajan hyväksi koko vuokrakauden katoaisi. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B:llä ei ollut oikeutta maksaa takausvelkaa takauslain 26 §:n mukaan D:n erääntyneistä vuokrista ilman vuokranantajan vaatimusta ennen vuokrasuhteen loppua.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B ei ole maksanut poikansa vuokria takausvastuunsa perusteella ja hän on velvollinen suorittaman takausvastuunsa kolmen kuukauden vuokraa vastaavan määrän eli 3 x 410 € = 1230 € kokonaisuudessaan A:lle.

Oikeudenkäyntikulut

Lain mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaaja on katsonut, että kantajien oikeudenkäyntikuluvaatimusta valmistelusta ja asianajosta oikeudessa, on asian laadun perusteella pidettävä liioiteltuna. Vastaaja ei sinänsä kiistää kantajan laskussa esitettyjen toimenpiteiden tarpeellisuutta, mutta pitää kohtuuttomana, että ne kaikki tulisivat vastaajan maksettavaksi. Vastaaja huomauttaa, että kyseessä on huoneenvuokrariita ja oikeudenkäymiskaaren 21:8 d §:n mukaan jos on painavia syitä eikä asiaa ratkaista 5 luvun 13 § ja 14 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, asianosainen voidaan velvoittaa suorittamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 8 c §:ssä säädettyä enemmän. Vastaajan mukaan vaikka istuntoon menevässä huoneenvuokrariidassa ei ole varsinaisesti rajoitettu kuluja, kulujen kohtuullisuudessa on otettava huomioon, että kyseessä on huoneenvuokrariita. Vastaaja huomauttaa myös, että A on valinnut oikeudenkäyntiasiamiehen Vaasan ulkopuolelta mikä myös nostaa kustannuksia ja ei olisi oikein, että nämä kaikki kustannukset tulisivat vastaajan kannettavaksi.

Käräjäoikeus katsoo asian laatu ja laajuus sekä valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn kesto huomioon ottaen kantajan kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi palkkiona 12 tunnin työtä vastaavat 2220 euroa, arvonlisäveroa 488,40 euroa sekä kuluina matkaaikakorvausta 650 euroa, matkakuluja 207 euroa, kuluista arvonlisäveroa 188,54 euroa, ja arvonlisäverottomia kuluja 4,50 eli yhteensä 3758,44 euroa. Kyseinen tuntimäärä on suhteessa vastapuolen asianajajan käyttämään tuntimäärään siten, että kantajalla on kulunut asian valmisteluun muutama tunti vastaajaa enemmän. Todistajienpalkkioita ei ole käsittelyssä vaadittu ja sitä koskeva osuus laskusta hylätään.

Käräjäoikeus hyväksyy vastaaja B:n avustajan laskun. Valtion varoista korvataan avustajalle hänen laskunsa mukaisesti oikeusapua 0 % omavastuulla saaneen vastaaja B:n oikeudenkäyntikulut palkkiota 950 euroa ja arvonlisäveroa 209 euroa eli yhteensä 1159,00 euroa.

TUOMIOLAUSELMA

Vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle:
1. vastaajan pojan D:n vuokrasopimuksen omavelkaisen takauksen perusteella takaussopimuksen mukaisen kolmen kuukauden vuokraa vastaavan määrän eli 3 x 410 € = 1230 € korkolain 4 § 1 momentin mukaan laskettavine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksisaamisesta 4.1.2010 lukien ja

2. oikeudenkäyntikuluja 3758,44 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua tästä päivästä lukien

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut notaari Matti-Pekka Kuuttinen.

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 21.12.2010

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

B on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A:n (A) kanne hylätään 340 euroa ylittävältä osalta. Hän on myös vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta tai että oikeudenkäyntikuluista vahvistettua korvausta ainakin alennetaan.

Perusteet

B:hen on otettu yhteyttä vuokranantajan taholta ja hänen antamaansa takaukseen vedoten vaadittu suoritusta rästiin jääneistä vuokranmaksuista. B on 7.1.2009 takaajana maksanut erääntyneitä vuokria 860 euron edestä. Hän oli lisäksi maksanut 30 euroa jo aikaisemmin, 1.9.2008. B:llä on joka tapauksessa ollut takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 26 §:n mukainen oikeus suorittaa erääntynyt vuokravelka.

Oikeudenkäyntikulujen määräämisessä on huomioitava, että kysymys on huoneenvuokrariidasta. Oikeudenkäyntikuluja tulee tuntuvasti alentaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c ja 8 d §:ien nojalla. Koska oikeudenkäyntikulujen tulee olla kohtuullisia, B:tä ei voida määrätä myöskään maksamaan niitä ylimääräisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat avustajan ottamisesta oikeudenkäyntipaikkakunnan tai kantajan kotipaikkakunnan ulkopuolelta.

Vastaus

Vaatimukset

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 2.466,75 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

B ei ole voinut vapautua takausvastuustaan maksamalla omaehtoisesti poikansa vuokria. Jutussa ei ole näytetty, että B:ltä olisi velottu hänen väittämällään tavalla vuokrarästejä ennen hänen tekemäänsä suoritusta.

Käräjäoikeus on jo alentanut A:n vaatimia oikeudenkäyntikuluja eikä ole perusteita alentaa niitä vielä lisää.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on 15.12.2010 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, kuten siitä laadittu pöytäkirja erikseen osoittaa.

Todistelu hovioikeudessa

Kirjallisina todisteina on esitetty 5.10.2009 päivätty kirje, 8.10. ja 26.11.2009 päivätyt sähköpostiviestit, 31.7.2009 päivätty pöytäkirja huoneiston lopputarkastuksesta, korjauskustannuslaskelma ja 16.8.2009 päivätty velkomiskirje. B:tä on kuultu todistelutarkoituksessa ja C:tä on kuulusteltu todistajana.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidaton tausta ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Asiassa on riidatonta, että B:n poika D on vuokrannut A:n omistaman asunnon 1.6.2007 lukien. B on sitoutunut omavelkaiseen takaukseen D:n vuokrasuhteesta johtuvien sitoumusten maksamisesta. Takauksen määrä on ollut enintään kolmen kuukauden vuokra, eli kuukausivuokran ollessa 410 euroa yhteensä 1.230 euroa. D on jättänyt osan vuokrista maksamatta ja aiheuttanut asuntoon vaurioita, joiden korjauskustannukset ovat ylittäneet B:n antaman takauksen määrän. B on maksanut D:n vuokria 30 eurolla 1.9.2008 ja 860 eurolla 7.1.2009. Vuokrasopimus on päättynyt irtisanomisajan kuluttua umpeen 31.7.2009.

Hovioikeudessa on ensiksi ratkaistavana kysymys siitä, onko B maksanut D:n vuokria omasta aloitteestaan vai takaajana vuokranantajan vaatimuksesta. Mikäli katsotaan, että B on tehnyt suoritukset omasta aloitteestaan, on myös ratkaistava kysymys siitä, onko hän voinut ilman vuokranantajan hyväksyntää perustaa maksusuorituksensa antamaansa takaukseen. Hovioikeuden tutkinnan kohteena ovat myös kysymykset B:n velvollisuudesta suorittaa A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta sekä oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Onko B:ltä vaadittu suoritusta takaussitoumuksen perusteella?

B on väittänyt, että häneen on otettu yhteyttä vuokranantajan taholta ja hänen antamaansa takaukseen vedoten vaadittu suoritusta erääntyneistä vuokrista. A on puolestaan väittänyt, että B on maksanut vuokrat oma-aloitteisesti ja että vuokranantajan taholta on vedottu takaukseen vasta korjauskustannuksia vaadittaessa, vuokrasuhteen päätyttyä.

B on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että A:n aviopuoliso C oli soittanut hänelle tammikuun alkupuolella 2009. C oli sanonut, että hänellä oli ikävä asia ja että B joutuu takaajana maksamaan poikansa D:n yli 800 euron erääntyneet vuokrat. C oli vielä antanut tilinumeron B:lle ja B oli maksanut rästissä olevat vuokrat, 860 euroa, samana päivänä. Sen jälkeen kun D oli häädetty, B oli saanut kirjallisen korvausvaatimuksen asuntoon aiheutuneista vaurioista. Tuolloin B oli lähettänyt kirjeen vuokranantajalle ja myös pyytänyt vuokraerittelyä.

Todistajana kuulusteltu C, joka on siis vuokranantaja A:n aviopuoliso, on kertonut, ettei hän ollut soittanut B:lle missään vaiheessa. Hän oli ainoastaan ottanut yhteyttä vuokralaiseen, eli D:hen, taloyhtiöltä tulleiden valitusten johdosta sekä loppuvuodesta 2008 myös maksamattomien vuokrien johdosta. Sen sijaan B oli soittanut C:lle joulun ja uuden vuoden välillä 2008. Puhelun aikana he eivät olleet käsitelleet vuokrarästejä, ainoastaan taloyhtiön valituksia. C on vielä kertonut käyneensä D:n luona 4.1.2009. Seuraavana päivänä B oli tehnyt 860 euron suorituksen, joka oli tullut vuokranantajan tilille 7.1.2009. C on kiistänyt esittäneensä minkäänlaisia vaatimuksia B:lle ennen remontin tekoa elokuussa 2009.

Kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, B:n tulee näyttää, että vuokranantajan taholta on vaadittu häntä suorittamaan erääntyneet vuokravelat takauksen perusteella. B on tässä tarkoituksessa vedonnut todistelutarkoituksessa antamaansa kertomukseen. Hovioikeus toteaa, että B:n ja todistaja C:n kertomukset siitä, kenen aloitteesta B on maksanut D:n erääntyneitä vuokria ovat täysin eriävät. Näin ollen ja kun B ei ole esittänyt muuta näyttöä väitteensä tueksi, hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin jääneen näyttämättä, että B:hen olisi otettu yhteyttä ennen kuin hän on maksanut erääntyneet vuokrat ja nimenomaan vaadittu suoritusta B:n antaman omavelkaisen takauksen perusteella.

Onko B voinut ilman vuokranantajan hyväksyntää perustaa maksusuorituksensa antamaansa takaukseen?

B on takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 26 §:ään viitaten väittänyt, että hänellä on joka tapauksessa ollut oikeus oma-aloitteisesti suorittaa erääntyneet vuokravelat. A on kiistänyt väitteen.

Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 26 §:n mukaan takaaja saa suorittaa erääntyneen päävelan samoin edellytyksin kuin velallinen. Mainitun lain 1 §:stä ilmenee, että lakia sovelletaan vain, jos muussa laissa ei ole tästä laista poikkeavaa säännöstä tai jos muuta ei johdu takaus- tai panttaussitoumuksesta, osapuolten omaksumasta käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta osapuolia sitovasta tavasta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on todennut, että vuokranantajan hyväksi annetun vakuuden tarkoituksena on, että se säilyy vuokranantajan hallussa ja hyväksi koko vuokrakauden ja ettei vuokralaisella siten ole oikeutta vuokrakauden aikana omatoimisesti käyttää vakuutta vuokranmaksuun. Kun otetaan huomioon tämä vuokranantajan hyväksi annetun vakuuden tarkoitus sekä takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain toissijaisuus, hovioikeus katsoo, ettei viimeksi mainitun lain säännös takaajan oikeudesta suorittaa erääntynyt päävelka samoin edellytyksin kuin velallinen sovellu vuokranantajan hyväksi annettuun vakuuteen vuokrakauden aikana, vaan vasta vuokrakauden päätyttyä.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, ettei B ole voinut oma-aloitteisesti turvautua annettuun takaukseen. Koska ei ole näytetty, että B olisi jo maksanut D:n vuokria takausvastuunsa perusteella, hän on velvollinen suorittamaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän määrän.

Oikeudenkäyntikulut

B on sitoutunut omavelkaiseen takaukseen D:n vuokrasuhteesta johtuvien sitoumusten maksamisesta. B:n ja A:n välillä ei ole ollut huoneenvuokrasuhdetta, vaan A:n B:tä vastaan ajama kanne on perustunut takaussitoumukseen. Koska kysymys ei näin ollen ole huoneenvuokrasuhteesta johtuvasta riita-asiasta, oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan, eivätkä saman luvun 8 c tai d §:t tule sovellettaviksi.

A:n kanne on hyväksytty kokonaisuudessaan käräjäoikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan B on velvollinen korvaamaan kaikki A:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Ottaen erityisesti huomioon asian laatu ja laajuus ja myös se, että Seinäjoen Ylistarosta kotoisin oleva A on Vaasassa pidettävään oikeudenkäyntiin valinnut avustajan Ylöjärveltä, hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden määräämä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus, 3.758,44 euroa, on liian suuri. Hovioikeus katsoo oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi käräjäoikeudesta 2.000 euroa.

B:n valitus on hylätty muilta paitsi oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin. Oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimuskin on hyväksytty vain osaksi. Tämän vuoksi ja koska se osa valituksesta, joka on hyväksytty, on koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään, B on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 ja 16 §:ien nojalla velvollinen korvaamaan kaikki A:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudesta. Edellä käräjäoikeuskuluja arvioitaessa mainitut perusteet huomioon ottaen ja kun pääkäsittely hovioikeudessa on kestänyt vain tunnin, hovioikeus katsoo oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi hovioikeudesta 1.600 euroa. Tämän lisäksi B on velvollinen korvaamaan A:lle aiheutetut todistelukustannukset 182 euroa.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

B:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuosuutta ja asianajaja on määrätty hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. Hovioikeuden pääkäsittely on kestänyt tunnin. Muilta osin asianajajan lasku on palkkioperusteasetuksen mukainen. Jutun näin päättyessä asianajajalle suoritettu palkkio jää valtion vahingoksi.

Todistelukustannukset

Jutun näin päättyessä valtion varoista hovioikeudessa B:lle suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

B:n velvollisuus korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta alennetaan 3.758,44 eurosta 2.000 euroon käräjäoikeuden määräämine viivästyskorkoineen.

Muilta osin valitus hylätään.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena hovioikeudesta 1.782 euroa. Määrälle on suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Valtion varoista suoritetaan asianajajalle B:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 600 euroa ja arvonlisäverona 138 euroa, eli yhteensä 738 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet: Hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Marjukka Huuskonen ja Lena Engstrand.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

+

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.