Turun HO 5.11.2010 2643

Luonnonsuojelurikkomus - Menettämisseuraamus - Rauhoitetun kasvin arvo - Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HÄMEENLINNAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 29.5.2009

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä, apulaispäällikkö Matti Torkkel

Vastaaja(t)

A
B
C

Kuultava(t)

HÄMEEN YMPÄRISTÖKESKUS

Asia

LUONNONSUOJELURIKOS

Vireille

10.3.2009

SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. LUONNONSUOJELURIKKOMUS
(6090/R/0002804/08)
Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §

15.1.2008 - 29.1.2008 HÄMEENLINNA

Teonkuvaus

B, A ja C ovat tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneet luonnonsuojelulaissa säädettyä rauhoitetun kasvin tai sen osan poimimista, keräämistä, irtileikkaamista, juurineen ottamista tai hävittämistä koskevaa kieltoa sillä seurauksella, että Hämeenlinnan kaupungin Metsänkylänlahden virkistysalueelta on kaadettu rauhoitettuja kynäjalavia Hämeen ympäristökeskuksen suorittaman tarkastuksen mukaan 70 runkoa.
B ei ole työn suunnittelijana riittävän huolellisesti ohjeistanut tapahtuneita hakkuita ja raivauksia sekä laiminlyönyt riittävän huolellisesti valvoa tehtävän suorittamista ja A sekä C alueella toimineina metsureina laiminlyöneet huolehtia siitä, etteivät ole muun raivauksen yhteydessä kaataneet myös rauhoitettuja kynäjalavaryhmiä tai yksittäisiä kynäjalavia vaikka he kaikki ovat olleet ennen työn aloittamista tietoisia siitä, että kynäjalava on rauhoitettu ja että niitä toimenpidealueella kasvaa.

SYYTTÄJÄN MUUT VAATIMUKSET

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1
Vastaajat on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle mahdolliset todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Muu vaatimus syytekohdassa 1
Vastaajat on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle rikoksen kohteina olleiden rauhoitettujen kynäjalavien arvona yhteensä 7.400,- euroa. ( 40 runkoa a´ 185,- euroa = 7.400,- euroa; laskelma perusteineen Hämeen ympäristökeskuksen tutkintapyynnössä)

Luonnonsuojelulaki 59 §

VASTAUKSET JA PERUSTEET

Vastaajat ovat kiistäneet syytteen sillä perusteella, ettei kyseessä ole ollut tuottamusta eikä tahallisuutta eikä kasveja ole vahingoitettu.

Vastaajat ovat kiistäneet korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään.

Vastaajat ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa, määrältään yhteensä 621,35 euroa eli 207,12 euroa vastaajaa kohden, mikäli syyte hylätään.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Syyttäjä

1) Kartta alueesta, jossa kynäjalavia kaadettu

2) Valokuvia kaadetuista kynäjalavista

Vastaajat

1) Valokuvia 8 kpl

Henkilötodistelu

Syyttäjä ja vastaaja

1) A

2) B

3) C

4) D

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

B, A ja C ovat syyllistyneet siihen rikokseen, mistä heille on vaadittu rangaistusta.

Perusteet

Lainsäädäntö:
Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaan seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu:
1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt.

Luonnonsuojelulain 30 §:n mukaan edellä 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on määritellyt sen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Luonnonsuojelulain 48 §:n mukaan mitä 39 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Luonnonsuojelulain 58 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevaa tai sen nojalla luonnon suojelemiseksi annettua säännöstä tai määräystä taikka ostaa tai ottaa vastaan jotakin, mikä on saatu sellaista säännöstä tai määräystä rikkomalla on tuomittava, jollei rikos ole luonnonsuojelurikoksena rangaistava, luonnonsuojelurikkomuksesta sakkoon.

B:n, A:n ja C:n kertomuksista on ilmennyt, että he kaikki ovat olleet tietoisia siitä, että kynäjalava on rauhoitettu. A ja C olivat saaneet tiedon siitä toisena työpäivänä.

B:n kertomuksen mukaan, kun selvisi, että kysymyksessä oli erikoiskohde, kaikki työ tehtiin jalavan hyväksi ja jalavan pelastamiseksi. Katsottiin joka kuvio erikseen ja kynäjalavat merkittiin punaisella nauhalla (kuvio 1), ettei metsätraktorilla katkota kynäjalavia. Silti vahingossa 2 - 3 jalavaryhmää oli mennyt nurin. Jalavien ympärillä oleva alue siistittiin ja kantovesoista poistettiin heikompi oksa sekä kuolleet oksat. Tarkoitus oli säilyttää kynäjalavien elinvoimaisuus. Jalavat olivat ryteikössä, missä osa olisi ilman muuta tulehtunut, jos ympäristöä ei olisi raivattu. Metsän harvennuksen jälkeen jäljellä on vajaa 200 kynäjalavaa. Kaadettuja puita oli 31 eikä 70 kuten syytteessä väitetään. Kaadetut puut olivat pääosin kantovesoja. Kynäjalava on talvella helposti tunnistettavissa.

A:n kertomuksen mukaan kynäjalava on helposti tunnistettavissa. Alue oli hoitamaton täynnä leppää, pajua eikä nähnyt vettä. Metsuri hoitaa työnsä itsenäisesti, tarkoituksena oli säilyttää kynäjalavien elinvoimaisuus, tämän vuoksi huonot ja kuivat oksat poistettiin. Suurin osa kaadetuista puista oli kantovesoja, pystyssä olevia oli 3 kpl. Kaadettuja puita oli 32.

C:n kertomuksen mukaan, vastoin B:n ja A:n kertomaa, kynäjalava ei ole talvella helposti tunnistettavissa.

Todistajana kuullun D:n kertomuksesta on ilmennyt, että kaadetut kynäjalavat pystyy tunnistamaan, koska kaikki kannot värjättiin punaisella spraymaalilla. Juurivesoja oli muutamia, selvästi vähemmän kuin ryhmästä pois otettuja. Kynäjalava on rauhoitettu, uhanalainen laji. Kynäjalava on talvella helposti tunnistettavissa. Kynäjalava alue kuuluu isompaan kokonaisuuteen, minkä levinnäisyyden eteläisin kärki sijaitsee kysymyksessä olevalla alueella. Ei tiedä, kuinka pysyvä menetys kynäjalavan kaataminen on. Korvausvaatimus perustuu niihin kaadettuihin kynäjalaviin joiden kantojen halkaisija on 2 - 20 cm. Uhanalaisille lajeille on laskettu yksikköhinnat, mitä maksaisi jos hankittaisiin uusi samanlainen puu tilalle.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentissa on yksiselitteisesti määritelty, että rauhoitetun kasvin tai sen osan irtileikkaaminen, hävittäminen on kielletty. Kynäjalavat on kaadettu virkistysalueelta eikä lain 48 §:n mukaiselta maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan tarkoitetulta alueelta. Kynäjälavien tai sen osan irtileikkaaminen on näin ollen ollut kokonaan kiellettyä. Kysymyksessä ei myöskään ole ollut lain 29 §:ssä määritelty luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava alue, koska alueellinen ympäristökeskus ei ollut määritellyt teonkuvauksessa ilmenevällä alueella sen rajoja. Näin ollen B, A ja C ovat tietoisina kaataneet joko kokonaan tai osia rauhoitetusta kasvista ja siten teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla syyllistyneet luonnonsuojelurikkomukseen.

Seuraamukset

B, A ja C tuomitaan heidän syykseen luetusta rikoksesta sakkoon. Rangaistuksen mittaamisessa on otettu huomioon se, että B on ollut työn suunnittelijana, tämän vuoksi päiväsakkojen lukumäärä on hänen osaltaan suurempi kuin A:n ja C:n.

Yksityisoikeudellisen korvauksen perusteet

Todistajana kuullun D:n kertomuksen perusteella on osoitettu rauhoitettujen kynäjalavien arvo ja korvattavien puiden lukumäärä.

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Luonnonsuojelurikkomus 15.1.2008-29.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
15 päiväsakkoa a 24 euroa = 360 euroa

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtiolle tuomitut yhteisvastuulliset korvaukset ovat yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Luonnonsuojelurikkomus 15.1.2008-29.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
10 päiväsakkoa a 14 euroa = 140 euroa

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtiolle tuomitut yhteisvastuulliset korvaukset ovat yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

VASTAAJA

C

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Luonnonsuojelurikkomus 15.1.2008-29.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
10 päiväsakkoa a 17 euroa = 170 euroa

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtiolle tuomitut yhteisvastuulliset korvaukset ovat yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

B, A ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle

  • todistelukustannukset 16 euroa
  • rikoksen kohteina olleiden rauhoitettujen kynäjalavien arvona 7400 euroa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Sinikka Kannisto

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 5.11.2010

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Hämeenlinnan käräjäoikeus 3. os. 29.5.2009 nro 493
(liitteenä)

ASIA

Luonnonsuojelurikkomus

VALITTAJAT

A
B
C

VASTAPUOLI

Kihlakunnansyyttäjä Matti Torkkel

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A, B ja C (jäljempänä valittajat) ovat vaatineet, että syyte luonnonsuojelurikkomuksesta ja syyttäjän vaatimus menettämisseuraamuksesta hylätään tai että menettämisseuraamusta ainakin kohtuullistetaan, että muut syyttäjän vaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa.

Perusteet syytteen hylkäämiselle

Syytteessä tarkoitetulla alueella on kaadettu kynäjalavien kantovesoja siten, että monihaaraisesta puusta on katkaistu ohuempia tai kuivempia haaroja/vesoja, jotta jäljelle jäävät haarat kasvaisivat paremmin. Alueella on erehdyksessä kaadettu kaksi yksittäistä kynäjalavarunkoa. Näiltä osin kysymys ei ole tuottamuksellisesta teosta, vaan puhtaasta vahingosta. Luonnonsuojelurikkomuksen tunnusmerkistö edellyttää, että kasvin irtileikkaaminen tai hävittäminen on tapahtunut tahallaan tai huolimattomuudesta. Nyt kysymyksessä olevia toimenpiteitä ei ole tehty metsän talouskäytön vuoksi, vaan kynäjalavien kasvuolojen ja elinympäristön parantamiseksi. Valittajat eivät ole syyllistyneet tahalliseen tai tuottamukselliseen tekoon eikä teolla ole aiheutettu kynäjalaville vahinkoa, vaan parannettu niiden kasvuolosuhteita. Todistaja D ei ole osannut ilmoittaa käräjäoikeudessa, mitä vahinkoa kynäjalavien haarojen tai vesojen katkaisemisesta on ollut kynäjalaville. Metsäkeskuksen lausunnosta käy ilmi, että tehdyt toimenpiteet ovat parantaneet kynäjalavien kasvuolosuhteita. Luonnonsuojelulain 48 § sisältää poikkeuksen rauhoitussäännöksistä. Toisin kuin käräjäoikeudessa on katsottu, tätä poikkeusta ei ole rajattu yksinomaan talousmetsiin. Myös metsänhoidolliset toimenpiteet virkistysalueen kaavanmukaisen käyttötarkoituksen mahdollistamiseksi kuuluvat poikkeussäännöksen soveltamisalaan. Poikkeussäännös velvoittaa välttämään rauhoituksen kohteelle vahinkoja ja häiriöitä. Valittajat ovat käräjäoikeudessa esittäneet selvitystä siitä, että kynäjalavia on toimenpiteiden aikana suojattu vahingoilta. Käräjäoikeus on soveltanut väärin luonnonsuojelulain 29 §:ää. Tätä säännöstä sovelletaan ilman nimenomaista ympäristökeskuksen päätöstäkin. C:n osalta on otettava huomioon, että hänen kykynsä tunnistaa kynäjalava on ollut kaihin takia heikentynyt. Kun otetaan huomioon luonnonsuojelulainsäädännön tavoitteet sekä tehtyjen hakkuutoimenpiteiden tavoitteet, toteutus ja vaikutukset, valittajien menettely ei täytä luonnonsuojelulain 58 §:n mukaisen luonnonsuojelurikkomuksen tunnusmerkistöä.

Korvauksen määrä

Käräjäoikeuden tuomio perustuu kaadettujen kynäjalavien määrän ja arvon osalta virheellisiin tietoihin. Todistaja D ei ole osannut kertoa, millä perusteella ympäristökeskus on päätynyt rikosilmoituksessa mainittuun runkolukuun. Uutena todisteena hovioikeudelle toimitetusta Metsäkeskuksen lausunnosta 15.6.2009 ilmenee kaadettujen kynäjalavien osien määrä ja laatu sekä toimenpiteiden vaikutus kynäjalavien kasvuolosuhteisiin. Oksia ja haaroja on karsittu yhteensä 17 kynäjalavasta tai kynäjalavaryhmästä. Poistettuja haaroja tai oksia on ollut yhteensä 35 kappaletta, joista viisi on ollut kuivia tai lahoja. Katkaistuista haaroista tai oksista yli 20 on ollut läpimitaltaan enintään seitsemän senttimetriä eli ne eivät ole runkomaisiksi laskettavia puita. Monivesaisella puulla on yksi yhteinen juurakko, joten sitä tulee käsitellä yhtenä puuyksilönä. Jokaista yksittäistä oksaa tai haaraa ei tule laskea erilliseksi puuksi, kuten ympäristökeskus on korvausvaatimuksessaan tehnyt.

Ympäristöministeriön voimassa olevassa rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista annetussa asetuksessa (9/2002) rauhoitetuille kasveille ei ole määritelty tarkkaa ohjeellista arvoa, vaan arvon määräytymisestä tulee pyytää alueellisen ympäristökeskuksen lausunto. Ympäristökeskus on tässä tapauksessa ilmoittanut puun arvoksi kaavamaisesti aiemmin voimassa olleen ohjeellisen arvon ottamatta huomioon, että kysymys on nyt ollut eri kokoisista ja eri kuntoisista puista, joiden kaikkien arvo ei voi olla sama. Ympäristökeskus ei myöskään ole ottanut huomioon sitä, että puut eivät ole kärsineet vahinkoa, vaan ne ovat hyötyneet hakkuista. Korvauksen perusteena voi käyttää enintään 17 puuta/puuryhmää. Näistä kuusi puuta/puuryhmää on ollut pieniä, läpimitaltaan enintään seitsemän senttimetriä, mikä tulee ottaa huomioon korvauksen määrässä.

Syyttämättäjättämispäätös ja asianomistajan kuulemisen laiminlyönti

Valittajien teon rangaistavuutta arvioitaessa on otettava huomioon Kanta-Hämeen syyttäjänvirastossa 23.3.2009 tehty syyttämättäjättämispäätös, jossa on ollut kysymys hämeenkylmäkukan esiintymän vahingoittamisesta metsänhakkuun ja -korjuun yhteydessä. Tässä ratkaisussa syyttäjä on jättänyt syytteen nostamatta, vaikka teko ja olosuhteet ovat olleet samantyyppiset kuin nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Oikeuskäytännön yhtenäisyys ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimukset huomioon ottaen ei ole hyväksyttävää, että syyttäjä on kahdessa samanlaisessa asiassa tehnyt kaksi täysin erilaista ratkaisua.

Hämeenlinnan kaupunkia ei ole kuultu asiassa asianosaisena, vaikka kysymys on kaupungin omistamalla maalla tehdyistä toimista.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään. Perusteinaan syyttäjä on esittänyt, että luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentti yksiselitteisesti kieltää irtileikkaamasta rauhoitettua kasvia, jollainen kynäjalava asetuksen mukaan on. Kysymys ei ole maa- ja metsätalousalueesta, vaan virkistysalueesta. Ympäristökeskukselta ei ole haettu eikä se ole myöntänyt poikkeusta rauhoitussäännökseen. Valittajat ovat olleet tietoisia kynäjalavan rauhoittamisesta, mutta he ovat siitä huolimatta ryhtyneet metsikön harvennukseen. Tämä osoittaa heidän menettelyssään huolimattomuutta. C:n olisi pitänyt tietoisena näkökykynsä heikentymisestä kokonaan välttää hakkuutyöhön osallistumista. Kaadettujen puiden määrä ja arvo on näytetty toteen todistaja D:n kertomuksella ja kirjallisina todisteina esitetyillä selvityksillä. Valituksessa mainitulla syyttämättäjättämispäätöksellä ei ole merkitystä tässä asiassa.

VÄLITOIMI

Hovioikeus on rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista annetun ympäristöministeriön asetuksen (9/2002) 11 §:n nojalla pyytänyt Hämeen ympäristökeskuksen tilalle tulleelta Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (jäljempänä ELY-keskus) lausunnon. ELY-keskuksen lausunto on saapunut hovioikeudelle 16.7.2010. Lausunto on annettu tiedoksi asianosaisille ennen hovioikeuden pääkäsittelyä ja asianosaiset ovat voineet lausua ympäristökeskuksen lausunnosta pääkäsittelyssä.

TODISTELU HOVIOIKEUDESSA

Kirjalliset todisteet

1. Kartta alueesta, jossa kynäjalavia kaadettu
2. Valokuvia kaadetuista kynäjalavista
3. Kahdeksan valokuvaa
4. Kartta koko alueesta
5. Metsäkeskuksen 15.6.2009 päivätty lausunto Metsänkylän kynäjalavametsikön hoitotöistä sekä liitteenä oleva yhteenveto mittauksista
6. - - - potilaskortti, C
7. Ote Rengon Taimitarha Oy:n nettisivusta
8. Kolme valokuvaa tekopaikalta (vuodelta 2010)

Henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa
2. B todistelutarkoituksessa
3. C todistelutarkoituksessa
4. Todistaja D

Muu oikeudenkäyntiaineisto

1. A:n esitutkintakertomus merkityiltä osin
2. B:n esitutkintakertomus merkityiltä osin

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Luonnonsuojelurikkomus

Hovioikeus on pääkäsittelyssä vastaanottanut yllä mainitun todistelun, joka on ollut sama kuin käräjäoikeudessa lukuunottamatta uusina kirjallisina todisteina esitettyjä todisteita 4-8. Hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat kertoneet tapahtumista pääosin samalla tavalla, kuin heidän kertomakseen on kirjattu käräjäoikeuden tuomioon.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 58 §:n mukaan luonnonsuojelurikkomukseen syyllistyy muun muassa se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo luonnonsuojelulaissa annettua määräystä tai säännöstä. Saman lain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteen 3 a mukaan kynäjalava on koko maassa rauhoitettu kasvilaji.

Todistelutarkoituksessa hovioikeudessa kuultu B on kertonut, että Hämeenlinnan kaupungin luontopalveluiden päällikkö oli määrännyt A:n ja C:n raivaamaan ja harventamaan Metsäkylänlahden itäpuolista virkistysaluetta. A ja C olivat työskennelleet kaupungin palveluksessa metsureina ja B oli toiminut näiden esimiehenä ja työnjohtajana. B:n mukaan työmaalla oli töitä aloitettaessa käyty läpi työn kulku. B oli havainnut, että alueella oli rauhoitettuja kynäjalavia, ja hän oli antanut A:lle ja C:lle ohjeen, että kynäjalaviin ei kosketa lukuunottamatta kahta kynäjalavaa, joiden repaleiset haarat päätettiin irtileikata ja siistiä puut. B oli käynyt useasti työmaalla ja hyväksynyt siellä tehdyt työt. Todistelutarkoituksessa kuultu A on kertonut, että hän ja C olivat siistineet kynäjalavista haaroja ja kantovesoja. A, B ja C ovat kaikki kertoneet hovioikeudessa, että alueella oli heidän toimestaan kaadettu kynäjalavia tai karsittu osia niistä, mutta nämä toimenpiteet on tehty yksinomaan kynäjalavien kasvuolosuhteiden parantamiseksi. Määrällisesti oksia ja haaroja on katkaistu korkeintaan 35 kappaletta ja ne olivat peräisin 17 eri puusta tai puuryhmästä. A oli käynyt alueella vuonna 2010 uudelleen ja havainnut, että kynäjalavat olivat noin kaksi vuotta hakkuun jälkeen kasvaneet ennalleen ja ne olivat yhtä suuria kuin ennen hakkuuta.

ELY-keskuksen 15.7.2010 antaman lausunnon mukaan Metsäkylänlahden virkistysalueella oli ympäristökeskuksen toimesta tehty maastotarkastus sen jälkeen, kun hakkuut itäpuolisella alueella oli tehty ja pohjoisosassa alkamassa. Tarkastuksessa oli todettu, että kaadettuja kynäjalavien runkoja oli ollut noin 70 kappaletta. Laskennassa oli laskettu nimenomaan runkoja eikä siinä ollut otettu huomioon sitä, olivatko rungot lähtöisin samasta vai eri puunjuuresta. Myöskään rungon paksuuteen ei ollut laskennassa kiinnitetty huomiota, vaan mukaan oli laskettu kaikki erillisinä pidettävät rungot. Ympäristökeskuksen korvausvaatimus on esitetty 40 kynäjalavasta ja se on perustunut niihin kaadettuihin kynäjalaviin, joissa kantojen halkaisija on ollut 2-20 senttimetriä.

Todistajana kuultu ylitarkastaja D on kertonut, että hän ja E olivat ympäristökeskuksen edustajina suorittaneet maastotarkastuksen. Tarkastuksessa oli havaittu, että virkistysalueella oli kaadettu kynäjalavia. Tarkastuksessa runkojen määrä oli laskettu siten, että E oli laskennan luotettavuuden varmistamiseksi maalannut kaadettujen kynäjalavien kannot ja D oli suorittanut laskennan. Määrällisesti oli päädytty lausunnosta ilmenevään lopputulokseen. D:n mukaan kokonaan tuhottuja kynäjalavia ei alueella ole ollut monta kappaletta, vaan pääosin oli kaadettu samasta kannosta versonneita oksia ja haaroja. D on kertonut käyneensä alueella myös vuonna 2010. Hän oli tällöin havainnut, että maalin irtoamisen ja uusien vesojen kasvun takia kaadettujen runkojen määrää ei voinut enää jälkikäteen selvittää. D:n mukaan alueelle on kasvanut runsaasti uusia kynäjalavavesoja kaadettujen tilalle.

Luonnonsuojelulain ja -asetuksen mukaan rauhoitetun kynäjalavan kaataminen tai sen osan irtileikkaaminen on kokonaan kiellettyä. A ja C ovat irtileikanneet kokonaan tai osia kynäjalavasta ja B työnjohtajana on laiminlyönyt riittävästi ohjeistaa ja valvoa hakkuita, vaikka he kaikki ovat ennen hakkuutoimenpiteiden suorittamista tienneet, että kysymys on kokonaan rauhoitetusta kasvista. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että A, B ja C ovat menettelyllään syyllistyneet luonnonsuojelurikkomukseen.

Seuraamusharkinnassaan hovioikeus on ottanut huomioon luonnonsuojelulain tavoitteet ja tarkoituksen. Luonnonsuojelulain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on muun muassa luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnon ympäristön kestävän käytön tukeminen sekä luonnon tutkimuksen edistäminen. Luonnonsuojelulain tarkoituksena on suojella uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja hävittämiseltä. Tässä tapauksessa valittajat ovat suorittaneet kaupungin työntekijöinä heille työtehtävänä määrättyä virkistysalueen raivausta. Tarkoituksena on ollut raivata tiheää ryteikkömäistä aluetta siten, että alueella saadaan kasvutilaa puustolle sekä avattua näkymää tieltä vesistölle. Hakkuun kohteena on ollut pääasiassa pihlaja- ja koivupuusto. Kynäjalavia ei ole näytetty kahta puuta lukuunottamatta kaadetun kokonaan, vaan hyväkuntoiset kynäjalavat on jätetty paikoilleen ja niistä on leikattu irti huonokuntoisia haaroja ja oksia. Asiassa esitetyn todistelun perusteella hakkuu ei ole vaarantanut alueen kynäjalavien luontaista kasvua tai levinneisyyttä. Hovioikeudessa kirjallisina todisteina esitettyjen alueelta vuonna 2010 otettujen valokuvien sekä A:n ja D:n kertomusten perusteella on todettavissa, että irtileikattujen kynäjalavien sijaan on kasvanut uusia kynäjalavaversoja. Kynäjalavakasvusto on hakkuun jälkeen uudistunut ja kynäjalavapuusto voi tällä hetkellä kokonaisuudessaan alueella hyvin. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat hovioikeus on päätynyt seuraamusharkinnassaan siihen, että luonnonsuojelurikkomusta on sen haitallisuuteen sekä A:n, B:n ja C:n syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Tämän vuoksi A, B ja C jätetään rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Menettämisseuraamus

A:n, B:n ja C:n syyksi on edellä mainituin tavoin luettu luonnonsuojelurikkomus, josta heidät on jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Asiassa on vielä ratkaistava, onko asiassa perusteita määrätä syyttäjän vaatima menettämisseuraamus ja mikä on menettämisseuraamuksen oikea määrä sekä onko asiassa aihetta valittajien vaatimalla tavalla kohtuullistaa menettämisseuraamusta.

Luonnonsuojelulain 59 §:n mukaan joka on syyllistynyt 58 §:ssä tarkoitettuun tekoon, on tuomittava menettämään valtiolle se, mikä on ollut rikoksen kohteena. Lisäksi on tuomittava menetetyksi se arvo, mikä rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana. Ympäristöministeriö vahvistaa ohjeet rauhoitetuille eläimille ja kasveille. Muutoin on soveltuvin osin noudatettava, mitä rikoslain 10 luvun 1-4 ja 6-11 §:ssä säädetään. Voimassa olevassa rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista annetussa ympäristöministeriön päätöksessä (9/2002) ei ole annettu ohjeellisia arvoja rauhoitetuista kasveista, vaan päätöksen 11 §:n mukaan rauhoitettujen kasvien arvon määräytymisestä tulee pyytää alueellisen ympäristökeskuksen lausunto.

Ympäristökeskus on 27.2.2008 tekemässään tutkintapyynnössä vaatinut luonnonsuojelulain 59 §:n nojalla valtiolle menetettäväksi sen arvon, mikä kaadetuilla kynäjalavilla on lajinsa edustajina. Ympäristökeskus on tutkintapyynnössä viitannut ympäristöministeriön ohjeisiin, joiden mukaan yhden kynäjalavan arvoksi on vuonna 1993 vahvistettu 1.100 markkaa, joka nykyrahaksi muutettuna on 185 euroa. Ympäristökeskus on vaatinut korvausta 40 rungon kaatamisesta yhteensä 7.400 euroa. ELY-keskuksen 15.7.2010 päiväämän lausunnon mukaan 40 rungosta esitetty korvausvaatimus perustuu niihin kynäjalaviin, joiden kantojen halkaisija on ollut 2-20 senttimetriä. Lausunnossa on todettu, että tällaisissa korvausasioissa käytäntö ei ole vakiintunut eikä siten ole selvää ohjetta siihen, mikä pitäisi laskea yhdeksi korvattavaksi kasviksi, toisin sanoen lasketaanko samasta juuresta lähtevät rungot samaksi vai eri kasviksi. Edelleen lausunnossa on todettu, että rauhoitetuista kasveista ei ole olemassa virallisesti hyväksyttyä hinnastoa. Arvio on perustunut filosofian tohtori Arto Kurton vuonna 1993 laatimaan raporttiin, jossa kynäjalavan arvoksi on määritelty 1.100 markkaa. ELY-keskus on lausunnossaan edelleen todennut, että asiassa ei ole syytä poiketa siitä menettämisseuraamusvaatimuksesta, joka on esitetty tutkintapyynnössä.

Valittajien mukaan alueella on ollut värjättyjä kantoja 35 ja ne ovat kuuluneet 17 eri kynäjalavapuuhun. Näistä osa on ollut niin pieniä, että niitä ei voi kutsua rungoiksi. Osa irtileikatuista haaroista on ollut lahoja. Yhtään puuta ei ole hävitetty alueelta kokonaan, ja pienet irtileikatut kantovesat ovat kasvaneet kahdessa vuodessa ennalleen. Valittajien mukaan ympäristökeskuksen esittämä kynäjalavan arvo 185 euroa koskee aikuista, täysikasvuista puuta, joista ei tässä asiassa ole kysymys. Valittajat ovat viitanneet kirjallisena todisteena jättämäänsä kopioon Rengon Taimitarha Oy:n hinnastosta, jonka mukaan kynäjalavan taimen arvo on noin 35 euroa.

Ympäristökeskuksen lausunnossa ei ole kaadettuja puita laskettaessa eritelty täysikasvuisia puita nuorista taimista tai kantovesoista. Lausunnossa ei ole myöskään eroteltu sitä, ovatko puut peräisin samasta vai eri juuresta. Asiassa kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien sekä A:n ja D:n kertomusten perusteella on selvitetty, että alueen kynäjalavakasvusto on ollut pensasmaista ja samasta juurakosta on kasvanut useita runkoja. Todistelusta on käynyt ilmi myös se, että irtileikatut puut ja oksat ovat versonneet uudestaan eikä kasvustoa ole tuhottu tai hävitetty kokonaan.

Menettämisseuraamuksen tavoitteena on turvata lajien säilyminen. Huomioon ottaen irtileikattujen kynäjalavien runkojen, oksien ja haarojen erilainen koko, kynäjalavien pensasmaisuus sekä kynäjalavien uudelleen versoaminen tarkan hinnan määrittäminen jokaiselle irtileikatulle puulle tai sen osalle ei ole mahdollista. Hovioikeus arvioi asiassa esitetyn selvityksen perusteella oikeaksi alueen kasvua turvaavaksi korvausmääräksi 1.000 euroa.

Rikoslain 10 luvun 10 §:ssä säädetään menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta. Säännöksen 1 momentin mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta muuan muassa silloin, jos tekijä jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp. ) on todettu, että koska menettämisseuraamukset ovat yleensä tarpeellisia turvaamistoimenpiteinä, voitaisiin menettämisseuraamuksen kohtuullisuutta harkittaessa ottaa huomioon se, muodostuisiko konfiskaatio tosiasiallisesti rankaisun luonteiseksi. Menettämisseuraamuksen tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavan olosuhteisiin ja hänen syykseen luettuun menettelyyn. Käytännössä kohtuullistaminen tulisi kyseeseen erityisesti silloin, kun vastaaja ei ole rikokseen osallinen tai siitä hyötynyt.

Edellä todetuin tavoin valittajat on jätetty hovioikeudessa rangaistukseen tuomitsematta. Valittajat on määrätty työntekijöinä raivaamaan ja harventamaan alueen puustoa. Raivauksen tarkoituksena on ollut parantaa alueen puiden kuten kynäjalavan kasvuolosuhteita. Valittajat ovat kertomansa mukaan irtileikanneet kynäjalavan oksia ja haaroja huonokuntoisilta osilta tai niiltä osin kuin he ovat katsoneet sen parantavan kynäjalavan kasvua. Kynäjalavia ei ole hävitetty alueelta kokonaan. Jälkeenpäin arvioituna tehdyt toimet eivät ole heikentäneet kynäjalavien kasvuolosuhteita, ja leikattujen oksien tilalle on kasvanut uusia vesoja. Valittajat eivät ole saaneet teostaan itselleen hyötyä. Hovioikeus on ottaen huomioon nämä edellä mainitut seikat sekä sen, että menettämisseuraamus tosiasiallisesti muodostuisi valittajille rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi, päätynyt kokonaisharkinnassaan siihen, että menettämisseuraamus jätetään rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla kokonaan tuomitsematta.

Todistelukustannukset

Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain 9 luvun 1 momentin nojalla vastaaja, joka tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavat todistelukustannukset. Koska A, B ja C on jätetty rangaistukseen tuomitsematta ja menettämisseuraamus on jätetty määräämättä, asiassa ei ole perustetta velvoittaa heitä korvaamaan valtion varoista käräjä- ja hovioikeudessa maksettuja todistelukustannuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Valittajien syyksi luetaan luonnonsuojelurikkomus. Asiassa ei ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla perusteita velvoittaa valtiota korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulujaan.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Jätetään rangaistukseen tuomitsematta

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §
Rikoslaki 6 luku 12 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullisista korvauksista lausutaan yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää pysyväksi.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Jätetään rangaistukseen tuomitsematta

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §
Rikoslaki 6 luku 12 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullisista korvauksista lausutaan yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää pysyväksi.

VASTAAJA

C

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Jätetään rangaistukseen tuomitsematta

LAINKOHDAT

1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 §
Rikoslaki 6 luku 12 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullisista korvauksista lausutaan yhteisellä tuomiolauselmalomakkeella.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää pysyväksi.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

B, A ja C vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle käräjäoikeudessa maksettavaksi määrätyt todistelukustannukset 16 euroa.

B, A ja C vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle rikoksen kohteina olleiden rauhoitettujen kynäjalavien arvona 7.400 euroa.

D:lle valtion varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksetut todistelukustannukset yhteensä 90,80 euroa jäävät valtion vahingoksi.

B:n, A:n ja C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola
hovioikeudenneuvos Raimo Kyllästinen
hovioikeudenneuvos Kaarlo Mikkola

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.