Itä-Suomen HO 7.9.2010 875

Perintäkulut - Viivästyskorko

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa on kysymys siitä, mistä alkaen perintäkuluille oli maksettava viivästyskorkoa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

KUOPION KÄRÄJÄOIKEUS YKSIPUOLINEN TUOMIO JA TUOMIO 17.9.2009

Kanne

Perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava yhtiö on 17.6.2009 vireille tulleessa kanteessa vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan sille sen perittäviksi siirrettyjen, lehtitilauksiin ja sähköntoimitukseen perustuneiden saatavien pääomat, viivästyskorkoa pääomille ja oikeudenkäyntikulut korkoineen sekä perinnästä aiheutuneet kulut määrältään 148,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 12.6.2009 alkaen ja erääntynyttä viivästyskorkoa perinnästä aiheutuneille kuluille 11.6.2009 saakka 41,54 euroa.

Yhtiö on A:lle 12.8.2009 tiedoksi annetussa haastehakemuksessa lausunut perintäkuluja ja niiden korkoa koskevan vaatimuksen perusteluina seuraavaa:

Perinnästä aiheutuneet kulut ovat syntyneet yhtiön saatavakohtaisesta vapaaehtoisesta perinnästä. Vaatimus sisältää saatavakohtaisten perintäkirjeiden lähettämisen ja maksuvaran tutkimisen sekä maksusopimusneuvottelut. Velkakohtaisten perintäkirjeiden lisäksi A:lle on lähetetty perintäkirjeitä, joihin on koottu kaikki yhtiön perittävänä olevat velat. Velkakohtainen kuluerittely ja tiedot koontikirjeistä ovat haastehakemuksen liitteessä. Perintäkirjeissä on A:lta vaadittu myös perintäkuluja. Perintäkuluille vaaditaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Viivästyskorkoa vaaditaan korkolain 6 §:n 1 momentin mukaisesti siitä lähtien, jolloin on kulunut vähintään 30 päivää perintäkirjeiden lähettämisestä vastaajalle.

Vastaus

A ei ole antanut pyydettyä vastausta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen muilta osin yksipuolisella tuomiolla, mutta hylännyt vaatimuksen perintäkuluille maksettavasta viivästyskorosta 12.8.2009 edeltävältä ajalta tuomiolla ja velvoittanut A:n maksamaan 148,57 euron perintäkuluille korkoa vasta 12.8.2009 alkaen. Käräjäoikeus on viimeksi mainitulta osalta lausunut perusteluina seuraavaa:

Koska perintäkulut määrää tuomioistuin, ne eivät ole sellaista rahavelkaa, jolle viivästyskorko määräytyisi korkolain 6 §:n nojalla. Koska velan peruste on kuitenkin syntynyt ennen oikeudenkäyntiä, on viivästyneelle velalle maksettava viivästyskorkoa korkolain 9 §:n nojalla. Sen mukaan viivästyskorkoa on maksettava siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 5 luku 3 § ja 13 §
Laki saatavien perinnästä 10 §
Korkolaki 9 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Notaari Anu Klemetti

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 7.9.2010

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Yhtiö on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että A velvoitetaan maksamaan perinnästä aiheutuneille kuluille 11.6.2009 saakka erääntynyttä viivästyskorkoa 41,54 euroa ja korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 12.6.2009 alkaen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A ei ole antanut häneltä valituksen johdosta pyydettyä vastausta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Saatavien perinnästä annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun. Sanotun lain 10 - 10 c §:issä on tarkempia säännöksiä perintäkulujen korvattavuuden edellytyksistä ja enimmäismääristä kuluttajasaatavien osalta. Laissa ei ole erikseen säännöksiä siitä, onko perintäkuluille maksettava viivästyskorkoa, ja mistä ajankohdasta mahdollinen koronmaksuvelvollisuus alkaa.

Korkolain 6 §:ssä on säädetty viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Pykälän 1 momentin mukaan, jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle. Pykälän 2 momentin mukaan, jos kysymys on kulutushyödykettä koskevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen liittyvästä velasta, laskussa tai muussa maksuvaatimuksessa on mainittava tuolloin voimassa olevan viivästyskoron suuruus ja se ajankohta, josta lukien viivästyskorkoa on suoritettava. Velallinen ei ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa siltä ajalta, joka on kulunut ennen kuin hän on saanut velkojalta viivästyskorkoa koskevat tiedot.

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos selvitystä on pidettävä riittämättömänä ainoastaan velan määrän osalta, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava sille velan määrälle, jota kohtuudella voidaan pitää selvitettynä.

Korkolain 9 §:n mukaan 6 ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien.

Oikeudenkäyntikulujen korvaukselle maksettavasta viivästyskorosta on säädetty erikseen oikeudenkäymiskaaressa.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaan, jos vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa, asia ratkaistaan valmistelua jatkamatta. Kanne hyväksytään tällöin yksipuolisella tuomiolla. Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.

Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus

Kanne voidaan hylätä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaisessa tilanteessa vain siltä osin kuin se on selvästi perusteeton. Selvällä perusteettomuudella tarkoitetaan tällöin ensisijaisesti selvästi todettavaa oikeudellista perusteettomuutta. Kanteesta tulee olla havaittavissa, ettei siinä kuvatusta tosiseikastosta voi lain mukaan seurata sitä, mitä kantaja vaatii. Sen sijaan näyttökysymyksiin ei tule kiinnittää huomiota muutoin kuin sikäli, ettei kanne saa perustua ilmeisen vääriin tai mahdottomiin seikkoihin.

Se, onko yhtiö nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oikeutettu vaatimaansa viivästyskorkoon, on näin ollen ratkaistava oikeudellisena kysymyksenä sen tiedon perusteella, joka haastehakemuksessa on ilmoitettu saatavista ja niitä koskeneista perintätoimista. Sen sijaan yhtiön ei ole ollut tarpeen esittää näyttöä siitä, että perintä on toimitettu siten kuin on ilmoitettu.

Perintäkulujen luonne

Velallisen velvollisuus korvata perintäkulut perustuu saatavien perinnästä annettuun lakiin. Perintäkulut eivät ole sellaista velkaa, jonka eräpäivän velkoja olisi voinut velallista sitovasti ennalta määrätä. Perintäkulut eivät toisaalta ole myöskään osa oikeudenkäyntikuluja. Asiassa jää näin ollen harkittavaksi, määräytyykö perintäkuluille maksettava viivästyskorko korkolain 6 vai 7 §:n nojalla tai näille pykälille valinnaisen korkolain 9 §:n mukaan. Korkolain 9 § on 6 ja 7 §:ää täydentävä säännös ja se on otettu lakiin sen varalta, että 6 ja 7 §:ssä säädettyjen kriteerien täyttäminen olisi velkojalle joissakin tilanteissa vaivalloista ja hidasta. Perintäkulut ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan korvausta siitä vahingosta, joka velkojalle aiheutuu sen vuoksi, että saatavaa on jouduttu perimään. Toisaalta perintäkulut liittyvät sopimukseen perustuvaan velkaan, jolloin, mikäli kysymyksessä on kuluttajasaatava, on perusteltua katsoa kuluttajan suojaksi säädettyjen pakottavien säännösten koskevan myös perintäkuluja. Näistä syistä hovioikeus katsoo, että perintäkuluille maksettavan viivästyskoron määräämisessä on sovellettava korkolain 6 §:ää. Kuluttajasaatavan perintäkulujen osalta koronmaksuvelvollisuuden alkaminen edellyttää näin ollen sitä, että velalliselle toimitettu maksuvaatimus on täyttänyt sisällöltään korkolain 6 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset.

Koronmaksuvelvollisuuden määräytyminen tässä tapauksessa

Saatavat, joiden perinnästä nyt on kysymys, ovat perustuneet lehtitilauksiin ja sähköntoimitukseen. Hovioikeus katsoo olevan ilmeistä, että kysymys on kuluttajasaatavista.

Yhtiö on käräjäoikeuden ratkaisuun liitetyssä haastehakemuksessa ilmoittanut lähettäneensä vastaajalle perintäkirjeitä, joissa oli vaadittu myös perintäkuluja. Vastaajalle 12.8.2009 tiedoksi toimitetuista haastehakemuksesta tai sen liitteistä ei sen sijaan ilmene, oliko perintäkirjeissä vaadittu perintäkuluille viivästyskorkoa ja annettu viivästyskorkoa koskevat korkolain 6 §:n 2 momentissa edellytetyt tiedot. Sen vuoksi käräjäoikeus on saanut hylätä perintäkuluille maksettavaa viivästyskorkoa koskevan vaatimuksen haasteen tiedoksiantamista edeltäneen ajan osalta selvästi perusteettomana.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Jokinen, Riitta-Liisa Hietala, Tuulikki Räsänen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnetty 7.6.2011

Korkeimman oikeuden ratkaisu 9.2.2012 KKO:2012:19

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.