Helsingin HO 29.10.2010 2876

Laittoman maahantulon järjestäminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 25.9.2008

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Syytekohta 1 on ratkaistu käräjäoikeuden tuomiolla asiassa 21.8.2008 nro 08/2669. Tuomiosta on valitettu Helsingin hovioikeuteen.

2. LAITTOMAN MAAHANTULON JÄRJESTÄMINEN
(9186/R/00615 74/06)
Rikoslaki 17 luku 8 §
Rikoslaki 5 luku 3 §

17.10.2006 TURKU

A ja B ovat yhdessä yrittäneet järjestää laittomasti maahantuodut C:n ja D:n edelleen Suomen kautta Ruotsiin, vaikka heillä ei ole ollut maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaajan vastaus perusteluineen

2. Laittoman maahantulon järjestäminen

B kiistää syytteen. Teonkuvaus ei pidä paikkaansa. B ei ole yrittänyt järjestää ketään Ruotsiin. Vaikka teonkuvaus näytettäisiin toteen laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistö ("Suomen kautta") ei täyttyisi, koska B ei ole ollut järjestämässä kyseisiä henkilöitä Suomeen. Jonkun yritys järjestää täällä jo muiden ilman hänen myötävaikutustaan tänne laittomasti tuomana oleva ulkomaalainen vain maasta pois ei ole rangaistavaa.

A kiistää syytteen. A tunnustaa olleensa järjestämässä yhtä mieshenkilöä pois Suomesta auttaakseen tätä humanitäärisistä syistä. Rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan tällainen teko ei ole rangaistava.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Todistelusta

A on pääkäsittelyssä ensin kertonut, että hän oli ollut Turun laivaterminaalissa syytteessä tarkoitettuun aikaan siksi, että oli menossa pikkuveljensä kanssa laivamatkalle Ruotsiin. Koska oli ollut halvempi ostaa lippu kahdelle kuin yhdelle hengelle A:lla oli ollut mukanaan risteilyvaraus yhteensä neljälle hengelle, kahteen hyttiin. Sitä, missä hänen pikkuveljensä oli ollut vähän ennen laivan lähtöä, tuli A:n mukaan kysyä tältä itseltään. B ei ollut pyytänyt A:ta saattamaan ketään henkilöä Suomesta Ruotsiin. Hän kyllä tuntee maanmiehensä kongolaiset B:n ja tämän pojat E:n ja F:n. Viimeksi mainittu käy samaa koulua kuin A. Angolalaisia A ei tunne.

Tämän jälkeen A on pääkäsittelyssä kertonut, että hän oli menossa Ruotsiin yksin ja hänellä oli vahingossa mukanaan pikkuveljensä passi, joka oli unohtunut hänen laukkuunsa. Hän oli sattumalta tavannut F:n terminaalissa. Tämä oli odottanut siellä isäänsä B:tä. Kukaan ei ollut ollut A:han yhteydessä, jotta hän veisi jonkun henkilön Suomesta Ruotsiin. Hänen esitutkintakertomuksensa ei pitänyt paikkaansa. Hän oli esitutkinnassa vastannut siten kuin oli haluttu, että pääsisi nopeasti vapaaksi ja kouluun. Kuulustelija oli kirjoittanut näköjään omiaan.

Vielä A on kuitenkin pääkäsittelyssä ilmoittanut, että kyllä hänen esitutkintakertomuksensa piti paikkansa. Hän oli B:n pyynnöstä suostunut saattamaan yhden mieshenkilön maasta pois. Hän oli tehnyt tämän auttaakseen tätä henkilöä. A oli saanut tietää, että henkilöllä ei ollut laillisia matkustusasiakirjoja ja että tämä ei ollut saanut Suomesta turvapaikkaa.

Esitutkinnassa A on kertonut sopineensa B:n kanssa saattavansa yhden mieshenkilön Ruotsiin. Tarkoitus oli antaa A:n mukana laivaterminaalissa ollut hänen veljensä passi tuolle henkilölle. Henkilö ei ollut saanut Suomesta turvapaikkaa. Laivaterminaalissa B:n autosta oli noussut mies ja nainen, mutta A:n piti saattaa vain mies. A oli tavannut laivaterminaalissa tätä ennen F:n. A olisi saanut saatettavalta rahaa, mistä hänen ei olisi tarvinnut antaa osaakaan B:lle.

B on kertonut, että hänen oli ollut tarkoitus matkustaa Ruotsiin poikiensa E:n ja F:n sekä G:n kanssa. E:n oli ollut tarkoitus käydä uusimassa passinsa Kongon suurlähetystössä Tukholmassa. Helsingistä lähtevälle laivalle ei ollut saanut enää paikkoja, joten B oli ostanut liput Turusta lähtevään laivaan. Hän oli lähtenyt autollaan Turkuun 17.10.2006 noin klo 17 mukanaan molemmat poikansa. Turussa F oli halunnut jäädä satamaan eikä tulla G:n luokse. Jätettyään F:n satamaan B oli hakenut G:n. E oli ollut koko ajan autossa mukana. Ajaessaan G:n ja E:n kanssa kohti satamaa B oli huomannut afrikkalaisen pariskunnan liftaamassa ja pysäyttänyt kysyen suomeksi, minne nämä olivat matkalla. Pariskunta oli pyytänyt "auttakaa laivaan". B oli ottanut heidät kyytiin ja jättänyt heidät terminaalin pääovelle. Auton luo tulleelle F:lle B oli sanonut, että he muut lähtevät etsimään autolle parkkipaikkaa. Paikka, mihin auto oli ollut tarkoitus jättää, oli kuitenkin ollut suljettu. B oli tämän jälkeen yrittänyt soittaa F:lle, jolla oli kaikkien liput, mutta tämän puhelin oli ollut kiinni. B ja E olivat tämän jälkeen menneet yöksi G:n luokse lähtemättä matkaan.

B ei ole kertomansa mukaan ollut saattamassa ketään laittomasti maasta eikä hän ole ollut tällaisessa asiassa yhteydessä A:han. Hän tuntee kyllä A:n kongolaisena kuten myös tämän isän. B ei tiedä, miksi A asiassa kertoo niinkuin kertoo.

F on pääkäsittelyssä kertonut, että hänen oli ollut tarkoitus matkustaa Ruotsiin veljensä E:n, isänsä B:n sekä G:n kanssa. Hänen oma tarkoituksensa oli ollut vain lomailla, mutta E:lla oli ollut myös passi asiaa Kongon Tukholman suurlähetystöön. B ei ollut saanut lippuja Helsingistä lähtevään laivaan. Tultuaan B:n kyydissä veljensä kanssa Turkuun F oli jäänyt terminaaliin. Hänellä oli seurueen liput. B oli lähtenyt autolla ostamaan ruokaa ja E tupakkaa tarkoituksin palata pian. Terminaalissa F oli havainnut tuntemansa A:n, jonka seurassa oli ollut afrikkalainen pariskunta. Nämä olivat keskustelleet jotain ja F oli erottanut sanan "Perniö". F ei ollut keskustellut A:n kanssa. Hänet oli otettu kiinni ennenkuin hänen isänsä ja veljensä palasivat. Hän oli mennyt paniikkiin ja kertonut sen vuoksi esitutkinnassa mitä sattuu. Esitutkintakertomus ei siis pidä monessakaan suhteessa paikkaansa.

Esitutkinnassa F on kertonut aiotusta matkasta edeltä ilmenevään tapaan, mutta sen ohella mm. menneensä Turkuun junalla ja olleensa terminaalissa siellä tapaamansa A:n kanssa, kun hänen isänsä ajoi terminaalin eteen ja tämän autosta nousivat tyttö ja poika, jotka tulivat A:n luokse. A otettiin näiden henkilöiden kanssa kiinni mentyään terminaalin ylempään kerrokseen. Tästä F:ltä kuultuaan B oli perunut heidän matkansa.

Todistajana kuultu merivartija H on antanut pääkäsittelyssä samansisältöisen kertomuksen kuin esitutkinnassa. Sen mukaan B:n autosta ovat nousseet laivaterminaalin edessä C ja D, jotka F:n kanssa odottamassa ollut A on ottanut vastaan ja vienyt matkaselvitykseen. Kiinniottamisensa jälkeen A on yrittänyt heittää salaa pois pikkuveljensä passin. F oli otettu kiinni terminaalin edestä. H:n mukaan B:n autoon oli terminaalin edessä jäänyt vielä useita henkilöitä, todennäköisesti kaksi muutakin B:n ja G:n lisäksi. Toinen näistä kahdesta oli ollut nainen, joka oli muistuttanut kovasti kiinniotettavaksi kuulutettua I:tä. Todistajan mukaan Suomessa asuvilla asiassa kiinniotetuilla oli ollut runsaasti erilaisia henkilötodistuksia mukanaan, kuten hän oli esitutkinnassa kertonut. Enää todistaja ei kuitenkaan muistanut näistä varmuudella kuin A:n veljen passin.

Kirjallisista todisteista havaitaan, että F:lla on ollut hallussaan menolippu Turusta Tukholmaan neljälle henkilölle ja A:lla varaus neljälle hengelle ja kahdelle hytille risteilylle Turusta Tukholmaan ja takaisin.

Näytön arviointi ja tunnusmerkistön täyttyminen

Todistaja H:n kertomus osoittaa luotettavasti, että A on ollut vastassa B:n autosta nousseita C:tä ja D:ä ja saattamassa näitä matkalle. A on antanut pääkäsittelyssä hyvin epäuskottavan kertomuksen sikäli kuin se on poikennut hänen esitutkintakertomuksestaan. A:n eri kertomuksista on hänen esitutkintakertomuksensa käräjäoikeuden käsityksen mukaan lähimpänä totuutta. Myöskään F ei ole antanut uskottavaa syytä sille, että on pääkäsittelyssä kertonut eri tavoin kuin esitutkinnassa. Hänen esitutkintakertomustaan on pidettävä uskottavana muutoinkin kuin siltä osin kuin se vastaa todistaja H:n havaintoja siitä, mitä terminaalissa tapahtui. B:n kertomus tapahtumista ei siis voi olla tosi. Käräjäoikeuden johtopäätös henkilötodistelusta, mukaan lukien C:n ja D:n vedotut esitutkintakertomukset, on se, että B ja A ovat yrittäneet järjestää, B C:n ja D:n ja A ainakin C:n, laittomasti Ruotsiin. A:lla on ollut ainakin yksi ylimääräinen passi tätä varten. Matkalippuja on ollut edeltä ilmenevästi kahdeksalle hengelle, mikä sekin tukee syytettä.

Todistelusta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että B ja A ovat tienneet C:n ja D:n tulleen Suomeen laittomasti. Käräjäoikeus on jo aiemmin asiassa antamassaan tuomiossa (syytekohdasta 1) todennut, että C:n ja D:n Suomeen tuloon liittyy laittoman maahantulon järjestäminen. B:n ja A:n on täytynyt pitää tätä ainakin varteenotettavana vaihtoehtona 17.10.2006. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että B tai A olisivat olleet järjestämässä C:n ja D:n tuloa Suomeen. Ovatko he siten rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yrittäneet "tuoda" C:n ja D:n "Suomen kautta muuhun maahan"? Käräjäoikeus katsoo, että näin on asianlaita, kun B ja A ovat ryhtyneet sanotuissa olosuhteissa järjestämään C:tä ja D:tä edelleen Suomesta laittomasti Ruotsiin hyväksyen sen, että heidän toimintansa tällöin voi olla laittoman maahantulon järjestämisen jatkamista.

A:n vetoaminen rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momenttiin

A:n vaikuttimista tekoonsa taikka C:n ja D:n olosuhteista ei ole sellaista selvitystä, josta voitaisiin päätellä lainkohdan soveltuvan tapaukseen sillä seurauksella, että A:n tekoa ei olisi pidettävä rikoksena.

Syyksilukeminen

B ja A ovat syyllistyneet siihen laittoman maahantulon järjestämiseen, josta heille on syytekohdassa 2 vaadittu rangaistusta, B yrittämällä järjestää Ruotsiin C:n ja D:n ja A ainakin C:n.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistus

B ja A on tuomittava syytekohdassa 2 tarkoitetun menettelynsä johdosta vankeuteen, joka voi olla ehdollinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA:

SYYTETTY A

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Laittoman maahantulon järjestäminen 17.10.2006
3) Varkaus 1.8.2008

RANGAISTUS SEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
5 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 4 päivää.
Vapaudenmenetysaika 17.-20.10.2006 Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.6.2010.

LAINKOHDAT

2) Rikoslaki 17 luku 8 §
3) Rikoslaki 5 luku 3 §
4) Rikoslaki 28 luku 1 § 1
5) Rikoslaki 5 luku 3 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtiolle A velvoitetaan korvaamaan todis­telukustannukset 21,60 euroa.

MUUT LAUSUNNOT

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöön­pantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

SYYTETTY B

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Laittoman maahantulon järjestäminen 17.10.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

VANKEUS
5 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 4 päivää.
Vapaudenmenetysaika 20.-23.10.2006 Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.6.2010.

LAINKOHDAT

2) Rikoslaki 17 luku 8 §
3) Rikoslaki 5 luku 3 §

MUUT LAUSUNNOT

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöön­pantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

YHTEISET LAUSUNNOT

Valtiolle A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan todistelukustan­nukset 35,60 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian on ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jyrki Rinnemaa

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.10.2010

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KIRJALLISESSA MENETTELYSSÄ RATKAISTUT VALITUKSET

A on vaatinut, että syyte kohdan 2 osalta hylätään ja hänet vapautetaan hänen maksettavakseen tuomitusta korvausvelvollisuudesta ja velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle.

A ei ollut ollut tuomassa ketään henkilöä rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla Suomeen eikä myöskään Suomen kautta Ruotsiin. A oli ollut vain myötävaikuttamassa siihen, että Suomessa jo oleva henkilö pääsisi matkustamaan Ruotsiin. Hän ei siksi ollut lain sanamuodon edellyttämällä tavalla ollut alusta alkaen mukana tekijänä toimessa, jossa henkilöt oli tuotu ensin Suomeen ja sitten viety Ruotsiin. Laittoman maahantulon järjestämisen lukeminen A:n syyksi oli laillisuusperiaatteen vastaista.

B on vaatinut, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle.

Henkilön viemistä Suomesta toiseen maahan ei ollut kriminalisoitu. Asiassa ei ollut edes väitetty, että B olisi ollut yhdessä kolmannen henkilön kanssa järjestämässä nyt kysymyksessä olevia henkilöitä Suomeen. Sanotut henkilöt olivat saapuneet Suomeen jo 4.9.2006 ja oleskelleet vastaanottokeskuksessa lähes kaksi kuukautta ennen syytteessä mainittua tekoa, joka oli tapahtunut 17.10.2006. Syytteen teonkuvaus ei toteennäytettynäkään täyttänyt laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä, koska se ei sisältänyt Suomeen tuomista. Laittoman maahantulon järjestämisen lukeminen B:n syyksi oli perustuslain 8 §:n ja rikoslain 3 luvun 1 §:n laillisuusperiaatteen vastaista. Laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi sai katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä oli nimenomaan säädetty rangaistavaksi.

VASTAUKSET

Syyttäjä on vaatinut, että A:n ja B:n valitukset hylätään.

Kohta 2

Käräjäoikeuden ratkaisu kummankin valittajan osalta oli oikea. Laittoman maahantulon järjestämisessä oli yleistä, että kuljetettavat ohjeistettiin hakemaan turvapaikkaa välittömästi saavuttuaan Suomeen, mitä käytettiin keinona päästä Schengen -alueelle. Riippumatta oleskelusta Suomessa tarkoitus oli kuitenkin, että kuljetettavat jatkoivat matkaa organisaation avustuksella muualle Eurooppaan.

A ja B olivat tienneet, että C ja D olivat tulleet Suomeen laittomasti ja siten heidän oli täytynyt ymmärtää kysymyksessä olevan osa sellaista toimintaa, jota laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistössä tarkoitetaan. A ja B olivat pyrkineet auttamaan C:n ja D:n edelleen Suomen kautta muualle Eurooppaan. A oli järjestänyt matkustusasiakirjan toiselle kuljetettavista, ja hänen tarkoituksenaan oli ollut yhdessä B:n kanssa saattaa C ja D Ruotsiin. B oli majoittanut C:tä ja D:tä, hankkinut heille laivaliput ja matkustusasiakirjat tarkoituksenaan yhdessä A:n kanssa saattaa C ja D Ruotsiin. A ja B olivat menettelyllään olleet osana laittoman maahantulon järjestämisessä ja he olivat jatkaneet laittoman maahantulon järjestämistä.

Hovioikeudella on ollut käytettävissä hovioikeuden tuomio 6.10.2009 nro 2552 (R 08/2596), jolla J on tuomittu rangaistukseen nyt kysymyksessä olevassa asiassa syytekohdassa 1 tarkoitetusta teosta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kohta 2

Virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut J:lle sekä A:lle ja B:lle rangaistusta seuraavasti:

kohdassa 1 J:lle törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä sen vuoksi, että J oli yrittänyt tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan muun muassa ulkomaalaiset C:n ja D:n, joilla ei ollut maahantuloon oikeuttavia asiakirjoja. Rikos oli tehty osana järjestäytynyttä rikollisryhmää, jonka jäsenet olivat hankkineet kuljetettavat henkilöt, hankkineet ja luovuttaneet näille väärät tai väärennetyt matkustusasiakirjat sekä järjestäneet henkilöiden kuljetuksen Alankomaista Suomeen. J oli ollut sovitusti heitä vastassa lentokentällä tarkoituksin avustaa maahantuotuja henkilöitä Suomessa. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

kohdassa 2 A:lle ja B:lle laittoman maahantulon järjestämisestä sen vuoksi, että A ja B olivat yhdessä yrittäneet järjestää syytekohdassa 1 maahantuodut C:n ja D:n edelleen Suomen kautta Ruotsiin, vaikka heillä ei ole ollut maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

J:n osalta käräjäoikeus on julistanut tuomionsa 21.8.2008 ja tuominnut J:n rangaistukseen laittoman maahantulon järjestämisestä. J:n haettua muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeus on 6.10.2009 pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. A:n ja B:n osalta käräjäoikeus on julistanut nyt tässä jutussa kysymyksessä olevan tuomionsa 25.9.2008.

Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 kohdan mukaan tuomitaan laittoman maahantulon järjestämisestä rangaistukseen se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

Mainittu säännös ei lähtökohtaisesti tarkoita menettelyä, jossa Suomessa jo ennestään oleva ulkomaalainen henkilö vain autetaan tai järjestetään taikka yritetään auttaa tai järjestää Suomesta ulkomaille, esimerkiksi Ruotsiin. Toisaalta on selvää, että säännöksen mukaan on tuomittava rangaistukseen myös henkilö, joka osana kokonaisuutta omalta osaltaan vain auttaa tai järjestää taikka yrittää auttaa tai järjestää laittomasti Suomeen tuodun henkilön ulkomaille.

Hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat omalta osaltaan olleet järjestämässä C:n ja D:n tuloa Suomeen. Heitä ei ole siitä itse asiassa syytettykään. Toisaalta hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että A ja B ovat vähintäänkin tienneet C:n ja D:n tulleen Suomeen laittomasti. Edelleen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin A:n ja B:n menettelyllään näissä olosuhteissa hyväksyneen sen, että heidän toimintansa voi olla laittoman maahantulon järjestämistä.

C ja D on tuotu Suomeen jo 4.9.2006. A ja B ovat yrittäneet järjestää heidät pois Suomesta vasta 17.10.2006. Tämä runsaan kuukauden pituinen väliaika ei kuitenkaan vaikuta asian arviointiin. Laittomasti maahantuodut henkilöt voivat turvapaikkaa hakemaan ohjeistettuina oleskella Suomessa pitkiäkin aikoja ennen Suomesta pois kuljettamista.

Esittelijän mietinnössä sanotuin tavoin rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rikoksen tunnusmerkistöä tulkitaan suppeasti. Edellä kerrotut olosuhteet ja kokonaisuus sekä A:n ja B:n niitä koskeva tietoisuus huomioon ottaen laillisuusperiaatteen soveltaminen ei tässä tapauksessa kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö A ja B olisi syyllistyneet heidän syykseen luettuun laittoman maahantulon järjestämiseen.

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa sanotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Esittelijän mietintö

Asiassa käräjäoikeus on kohdan 2 osalta katsonut selvitetyksi, että B on yrittänyt 17.10.2006 järjestää C:n ja D:n sekä A ainakin C:n laittomasti Ruotsiin. B ei ole kiistänyt käräjäoikeuden johtopäätöstä. Edelleen käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että B ja A ovat tienneet C:n ja D:n tulleen Suomeen laittomasti. A ei ole kiistänyt käräjäoikeuden johtopäätöstä, vaan valituksessaan myöntänyt olleensa myötävaikuttamassa siihen, että Suomessa jo oleva henkilö pääsee matkustamaan Ruotsiin.

Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laittoman maahantulon järjestämisestä tuomitaan se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa. Hallituksen esityksen (HE 34/2004 s. 74) mukaan maahantuloon vaadittavalla passilla, muulla matkustusasiakirjalla, viisumilla tai oleskeluluvalla tarkoitettaisiin Suomeen tuloon vaadittavia asiakirjoja. Kohta ei siis sanamuodon muutoksesta huolimatta edelleenkään edellyttäisi sitä, että Suomen viranomaiset joutuisivat valvomaan, onko toisen maan kansalaisella hänen matkustaessaan Suomesta kolmanteen maahan kyseisen maan viranomaisten myöntämää viisumia tai oleskelulupaa taikka muita kyseisen maan lainsäädännön vaatimia matkustusasiakirjoja.

B:n ja A:n ei ole edes väitetty osallistuneen C:n ja D:n tuomiseen Suomeen. Myöskään ei ole väitetty, että he olisivat toimineet yhteistyössä jonkin kolmannen tahon kanssa. Edellytyksenä sille, että heidän syykseen luettua menettelyä voitaisiin pitää laittoman maahantulon järjestämisenä on siten ensinnäkin se, että heidän voitaisiin katsoa yrittäneen tuoda Ruotsiin ulkomaalaiset C:n ja D:n, että tuominen olisi tapahtunut Suomen kautta sekä se, että C:lla ja D:lla ei olisi ollut maahantuloon Suomeen vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

Asiassa on riidatonta, että C ja D ovat tulleet Suomeen ilman maahantuloon vaadittavia asiakirjoja, että B on yrittänyt 17.10.2009 järjestää C:n ja D:n sekä A ainakin C:n laittomasti Ruotsiin, sekä se, että B ja A ovat tienneet C:n ja D:n tulleen Suomeen laittomasti. Kysymys on näin ollen vain siitä, onko yritys tuoda C ja D Ruotsiin tapahtunut Suomen kautta.

Arvioitaessa rikostunnusmerkistöjen täyttymistä, on otettava huomioon perustuslain 8 §:stä ilmenevä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka johtaa siihen, että tunnusmerkistöjä on tulkittava suppeasti. Laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 34/2004) ei ole määritelty sitä, mitä termillä "Suomen kautta" tarkoitetaan. Esityksessä todetaan, että se liittyy useisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja päätöksiin, joista esityksen kannalta tärkeimmät on listattu esityksessä. Näissäkään listatuissa kansainvälisissä sopimuksissa ei ole määritelty sitä, mitä kauttakululla tarkoitetaan. Laillisuusperiaate huomioon ottaen säännökselle on annettava lainkohdan kielellistä ilmaisua vastaava sisältö.

Hovioikeus katsonee kohdan 2 osalta, ettei B:n ja A:n voida katsoa menettelyllään syyllistyneen laittoman maahantulon järjestämiseen. Hovioikeus hylännee syytteen kohdan 2 osalta näyttämättömänä ja vapauttanee B:n ja A:n rangaistuksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Ilkka Sinisalo
Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Paula Koski
viskaali Meeri Julmala

Lainvoimaisuus:

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu 27.02.2012 KKO:2012:24

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.