Turun HO 09.09.2008 1944

Vapaaehtoinen velkajärjestely - Lisäsuoritusten vahvistaminen - Vanhentuminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 11.6.2007

Kantaja

A Oy

Vastaaja

B

Asia

Vapaaehtoinen velkajärjestely, lisätilitys

Vireille

5.3.2007

Viimeksi esillä

1.6.2007 (Suullinen valmistelu ja pääkäsittely)

SELOSTUS ASIASTA

Kantajan vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan sille vapaaehtoisen velkajärjestelyn lisäsuoritusvelvollisuuden perusteella pääomaa 34.372,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 14.3.2007 lukien - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantaja on ilmoittanut, että se hyväksyy kuitenkin kohtuussyistä lisäsuorituksen pääomamääräksi 30.000 euroa.

Kantajan vaatimusten perusteet

Pankki Oy ja B ovat 11.12.1997 tekemällään vapaaehtoisella velkajärjestelysopimuksella sopineet B:n vastuun järjestelemisestä. Velan alkuperäinen määrä on ollut 56.517,22 euroa, joka on perustunut Tampereen käräjäoikeuden 16.4.1996 asiassa 95/10639 antamaan tuomioon. Tuossa tuomiossa on määrätty maksettavaksi pääomalle 16 prosentin korkoa 22.5.1997 lukien. Samalla on tuomittu kuluja 336,38 euroa ja niille lainmukaista korkoa 22.5.1997 lukien. B on vastuussa velasta antamansa takauksen perusteella.

Pankki Oy ja B ovat sopineet vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, jossa B:n maksettavaksi on sovittu 53.035,85 euroa.

A Oy on saatavan nykyinen velkoja.

Pankki Oy:n ja B:n välillä tehdyn vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevan sopimuksen 7. kohdan mukaan B on ollut velvollinen maksuohjelman keston aikana ilmoittamaan pankille, mikäli hänen taloudellisessa asemassaan tai muissa olosuhteissa on tapahtunut muutos. Samassa kohdassa on todettu, miten pankilla on tällöin oikeus vaatia, että hyväksyttyä maksuohjelmaa tarkistetaan velallisen maksukykyä ja muita olosuhteita vastaavaksi ja mikäli pankki ja velallinen eivät pääse muutoksesta sopimukseen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun muutosvaatimus on saatettu velallisen tietoon, pankki voi kanteella vaatia tuomioistuimelta päätöstä sopimuksen muuttamisesta.

B:n vapaaehtoinen velkajärjestely on päättynyt sopimuksen mukaisesti 28.2.2005. B on laiminlyönyt sopimuksen mukaisen velvollisuuden ilmoittaa muutoksista taloudellisessa asemassaan. A Oy on vasta verottajalta saatujen tietojen perusteella tullut tietoiseksi B:n huomattavasti parantuneesta tulotasosta ja lisäsuoritusvelvollisuudesta. Muutosvaatimus on esitetty B:lle kirjeellä 17.1.2007.

B:n lisäsuoritusvelvollisuuden määrä on laskettu velkajärjestelylain 35 a §:n säännösten mukaisesti.

Vastaajan vastaus

B on kiistänyt perusteeltaan kantajan vaatimuksen lisäsuorituksesta - - -. Määrältään B on hyväksynyt 30.000 euron määräisen lisäsuorituksen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B on tehnyt Pankki Oy:n kanssa maksusuunnitelmasopimuksen 11.12.1997. Tehdyssä sopimuksessa on luoton järjestelemiseksi sovitut toimenpiteet kirjattu sopimuksen liiteasiakirjaan seuraavasti:
“B maksaa seitsemän vuoden ajan 3.754 markkaa kuukaudessa eli 84 maksukertaa. Sen jälkeen B on vapaa enemmästä vastuusta. Ulosotto perutaan B:n osalta.”

B on allekirjoittanut 11.12.1997 myös sen valmiin sopimuskaavakkeen, jonka kantaja on nyt esittänyt. B on katsonut, että Pankki Oy on muuttanut valmista kaavamaista sopimusta liiteasiakirjan mukaan vastaamaan velallisen tilannetta.

Talous- ja velkaneuvoja D on tehnyt B:n puolesta hakemuksen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä 23.9.2007, mutta se on ollut ainoastaan ehdotus, joka on sittemmin hylätty. Vapaaehtoisesta velkajärjestelystä ja sen ehdoista on sovittu edellä mainitulla Pankki Oy:n ja B:n välisellä liiteasiakirjalla. B on sitoutunut tähän liiteasiakirjan mukaiseen sopimukseen.

Sopimuksen tehdessään B on uskonut, että velka on suoritettu kokonaisuudessaan, kun hän toimii sopimuksen mukaisesti. Tätä B:n käsitystä on vahvistanut myös E Oy:n 6.4.2004 päivätty lyhennyssuunnitelma, jossa velan määränä oli 53.035,82 euroa.

B on ilmoittanut, että haastehakemuksen liitteenä oleva 12.2.2007 päivätty yhteenveto hänen nettotuloistaan vuosilta 1998 - 2004 pitää paikkansa ja siinä laskettu lisätilitysvelvollisuus on sinänsä laskettu oikein.

Kantajan vastaus

Talous- ja velkaneuvoja D on B:n puolesta lähettänyt 23.9.1997 päivätyn hakemuksen Pankki Oy:lle vapaaehtoisesta velkajärjestelystä. Tuossa vapaamuotoisessa hakemuksessa on todettu, miten B vapautuu vastuista maksuohjelman päättymisen jälkeen. Hakemuksessa on myös esitetty, miten B on maksuohjelman keston ajan velvollinen ilmoittamaan taloudellista tilannetta koskevista muutoksista, jolloin myöskin maksuohjelmaa muutetaan.

B:n avustaja on mainitussa hakemuksessa ehdottanut Pankki Oy:lle, että järjestävien velkojen osalta maksuohjelman kestäisi kuusi vuotta, jonka jälkeen hakija vapautuisi vastuusta niiden osalta. Pankki Oy on vaatinut seitsemän vuoden sopimusta. Vapaaehtoinen velkajärjestelysopimus on tehty B:n hakemuksen mukaan muutoin, mutta kestoksi on sovittu seitsemän vuotta. B on tällä sopimuksella vapautunut vastuusta siten, että järjestellyn luoton osalta ei synny maksuvelvollisuutta, jos sopimus täytetään. Velvollisuus lisäsuoritusvelvollisuuteen on säilynyt. Lisäsuoritusvelvollisuus ei ole voinut olla B:lle yllätys. Velkojan edustaja E Oy ei myöskään tee sellaisia sopimuksia, joihin ei sisältyisi lisäsuoritusvelvollisuutta.

B:n tarkoittama sopimuksen liiteasiakirja “Luottokohtainen luottojärjestely, yksityishenkilön vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevaan sopimukseen” ei ole ristiriidassa tehdyn vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevan sopimuksen kanssa. B on vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevalla sopimuksella liitteenkin mukaisesti vapautettu osasta edellä mainitun saatavan pääomaa ja huomattavasta määrästä viivästyskorkoja.

B on ollut jatkuvasti tietoinen siitä, että maksuohjelman päättyminen ei vapauta häntä maksuvelvollisuudesta siltä osin kun lisäsuoritusvelvollisuutta ei ole täytetty. Luoton järjestely on eri asia kuin velkajärjestelyn lisäsuoritusvelvollisuus.

Kantajalla ei ole ollut huomauttamista vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimukseen määrän osalta, mutta kantaja on kiistänyt tämän vaatimuksen perusteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISUN PERUSTELUT

Pankki Oy ja B ovat B:n aloitteesta tehneet 11.12.1997 sopimuksen yksityishenkilön vapaaehtoisesta velkajärjestelystä. Tuon sopimuksen 7. kohdan mukaan B on ollut velvollinen maksuohjelman keston aikana ilmoittamaan pankille, mikäli hänen taloudellisessa asemassaan tai muissa olosuhteissa on tapahtunut muutoksia. Mainitun sopimuskohdan mukaan pankilla on ollut tällöin oikeus vaatia, että hyväksyttyä maksuohjelmaa tarkistetaan velallisen maksukykyä ja muita olosuhteita vastaavaksi.

Pankki Oy ja B ovat samana päivänä 11.12.1997 allekirjoittaneet liiteasiakirjan yksityishenkilön vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevaan sopimukseen. Tämä liiteasiakirja on otsikoitu: “Luottokohtainen luottojärjestely”. Tässä liiteasiakirjassa on todettu kohdassa: “Luoton järjestelemiseksi sovitut toimenpiteet” seuraavaa: “B maksaa seitsemän vuoden ajan 3.754 markkaa kuukaudessa eli 84 maksukertaa. Sen jälkeen B on vapaa enemmästä vastuusta. Ulosotto perutaan B:n osalta.”

Asiassa on riidatonta, että B:n maksukyky on maksuohjelman keston aikana parantunut. A Oy, joka on puheena olevan velan nykyinen velkoja, on vaatinut B:ltä 11.12.1997 allekirjoitetun sopimuksen perusteella lisäsuoritusta. Asiassa on myös riidatonta B:n maksukyvyn parantumiseen perustuva lisäsuorituksen määrä.

Asiassa on jäänyt riitaiseksi se, onko edellä selostetulla, 11.12.1997 päivätyllä sopimuksen liiteasiakirjalla poistettu samana päivänä allekirjoitettuun sopimukseen perustuva B:n lisäsuoritusvelvollisuus tilanteessa, jolloin B:n maksukyky paranee.

B:n avustajan 23.9.1997 tekemän vapaaehtoisesta velkajärjestelyä koskevan hakemuksen sisältö tukee kantajan kannetta. Hakemus on sisältänyt esityksen velkojen hoidosta jatkossa velkojakohtaisesti. Hakemuksessa on esitetty velkojille kuuden vuoden maksuohjelmaa järjesteltävien velkojen osalta ja todettu, että sen jälkeen B vapautuu näiden osalta vastuusta. Samalla avustajan tekemässä hakemuksessa on todettu, että B on velvollinen maksuohjelman ajan ilmoittamaan taloudellisesta tilannettaan koskevat muutokset, jolloin myöskin maksuohjelmaa muutetaan. Hakemuksen sisällöstä on käräjäoikeuden mielestä pääteltävissä, että velallisen vapautumisella vastuista on tarkoitettu vain järjestetävinä olevia velkoja, mutta ei velallisen lisäsuoritusvelvollisuutta, mikäli velallisen maksukyky paranee.

B:n avustajan 4.12.1997 velkojille lähettämästä kirjeestä käy ilmi, että velkojat ovat hyväksyneet esitetyn vapaaehtoisen velkajärjestelyn muutoin, mutta suurin velkoja eli Pankki Oy oli vaatinut, että maksuohjelman kestoksi tulee kuuden vuoden sijasta seitsemän vuotta, johon B oli suostunut.

B:n avustajana vuonna 1997 toimineen talous- ja velkaneuvojan edellisissä kahdessa kappaleessa selostetun hakemuksen ja velkojille lähetetyn kirjeen sisällön perusteella on pääteltävissä, ettei B:n tarkoittamalla 11.12.1997 päivätyllä vapaaehtoisen velkajärjestelyn liiteasiakirjalla ole voitu poistaa samanaikaisesti allekirjoitettuun sopimukseen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä perustuvaa B:n velvollisuutta lisäsuoritukseen velkojille, jos hänen maksukykynsä paranee maksuohjelman keston aikana. B:n omalle käsitykselle liiteasiakirjan sisällöstä ei siten voida antaa arvoa asiaa ratkaistaessa.

Käräjäoikeuden mielestä on jäänyt näyttämättä, että velkoja Pankki Oy, sittemmin A Oy olisi missään vaiheessa luopunut B:n kohdalla 11.12.1997 allekirjoitettuun sopimukseen perustuvasta oikeudestaan lisäsuoritukseen.

Käräjäoikeus katsoo, että A Oy:n kanne on näytetty toteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

PÄÄTÖSLAUSELMA

Käräjäoikeus vahvistaa B:n lisäsuoritusvelvollisuuden määräksi A Oy:lle yksityishenkilön vapaaehtoisen velkajärjestelyn maksuohjelman keston ajalta 30.000 euroa.

Käräjäoikeus velvoittaa B:n suorittamaan A Oy:lle lisäsuorituksena 30.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 14.3.2007 lukien - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Päivi Kilpikari

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 9.9.2008

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 17. os. 11.6.2007 nro 8499
(liitteenä)

ASIA

Vapaaehtoinen velkajärjestely, lisäsuoritusvelvollisuus

VALITTAJA

B

VASTAPUOLI

A Oy

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

B on vaatinut, että hänet vapautetaan lisäsuoritusvelvollisuudesta A Oy:lle. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteet

B ja silloinen velkoja Pankki Oyj ovat vakiosopimuksen liitteessä sopineet B:n vapaaehtoisesta velkajärjestelystä niin, että B maksaa pankille seitsemän vuoden ajan 3.754 markkaa kuukaudessa eli 84 maksukertaa. Tämän jälkeen B on vapaa enemmästä vastuusta. Liitteellä on muutettu vapaaehtoista yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevaa vakiosopimusta ja sen kohtaa 7, jonka mukaan velallinen olisi velvollinen ilmoittamaan muutoksista taloudellisessa asemassaan taikka muissa olosuhteissa ja pankilla olisi tällöin oikeus tarkistaa maksuohjelmaa velallisen olosuhteita vastaavaksi. Joka tapauksessa lisäsuoritusvelvollisuus on B:lle kohtuuton.

Vastaus

A Oy on vaatinut, että valitus hylätään - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - . Lisäsuorituksen kohtuullistamisvaatimus tulee jättää vasta hovioikeudessa tehtynä tutkimatta.

VÄLITOIMI

Hovioikeus on pyytänyt A Oy:ltä seuraavan sisältöisen lausuman: Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta annetun lain (30.12.2002/1273) voimaantulosäännöksen 9 momentissa todetaan, että jos velallinen ja velkoja ovat ennen sanotun lain voimaantuloa tehneet yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:ssä tarkoitetun sopimuksen eikä sopimuksessa ole muuta määrätty, velalliselle voidaan velallisen maksukyvyn parantumisen vuoksi maksuohjelman muuttamisen sijasta määrätä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35 a §:n mukaan lisäsuoritusvelvollisuus. Viimeksi mainitun pykälän 6 momentin mukaan hakemuksesta ja vaatimuksen esittämisestä säädetään 61 a §:ssä, jonka 1 momentin mukaan hakemusta lisäsuorituksen vahvistamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman päättymisestä on kulunut kaksi vuotta. A Oy on ilmoittanut, että B:n vapaaehtoinen velkajärjestely on päättynyt sopimuksen mukaisesti 28.2.2005. Kanne lisätilitysvelvollisuutta koskevassa asiassa on pantu vireille 5.3.2007. Mikä on A Oy:n kanta siihen mahdollisuuteen, että kanne on edellä kuvatuilla perusteilla nostettu liian myöhään?

A Oy on lausumassaan todennut seuraavaa. Kannetta ei ole nostettu liian myöhään, koska sanotussa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta annetun lain (30.12.2002/1273) voimaantulosäännöksen 9 momentin mukaan lisäsuoritusvelvollisuus määräytyy 35 a §:n mukaan, mikäli muuta ei ole sovittu. Voimaantulosäännöksen 9 momentissa todetaan myös, että menettelystä on voimassa, mitä 85 §:n 2 momentissa säädetään. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:n 2 momentti vastaa sisällöltään B:n kanssa tehdyn sopimuksen kohtaa 7.

Hovioikeus on pyytänyt B:ltä lausuman edellä mainitun A Oy:n lausuman johdosta. B on todennut seuraavaa. Kanne on nostettu liian myöhään ja se tulee sillä perusteella hylätä. B on katsonut, että velkajärjestelylain 85 §:n 2 momentissa tarkoitetaan maksuohjelman aikana tehtävää maksuohjelman muuttamista. Samoin B:n ja Pankki Oy:n 11.12.1997 tekemässä sopimuksessa yksityishenkilön vapaaehtoisesta velkajärjestelystä kohdassa 7 tarkoitetaan maksuohjelman aikana tehtävää maksuohjelman muuttamista. Sanotussa sopimuskohdassahan nimenomaan mainitaan ilmoitusvelvollisuudesta maksuohjelman voimassaoloaikana, mainitaan maksuohjelman tarkistamisesta sekä sopimuksen muuttamisesta. A Oy:n mainitsema kahden kuukauden määräaika kanteen nostamiselle siitä, kun vaatimus muuttamisesta on tehty velalliselle, koskee myös nimenomaisesti maksuohjelman aikana tehtävää maksuohjelman muuttamista, esimerkiksi juuri lisätilityksestä. Kun maksuohjelma on jo päättynyt, ei maksuohjelmaa enää voida muuttaa, vaan silloin on kyse lisäsuorituksesta. Nyt on kyse maksuohjelman päättymisen jälkeen vaadittavasta lisäsuorituksesta, josta on säännökset velkajärjestelylain 61 a §:ssä. Sen mukaan hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä, kun peruste lisäsuoritusvelvollisuudelle on tullut tietoon. Hakemusta ei voida tehdä enää sen jälkeen, kun maksuohjelman päättymisestä on kulunut kaksi vuotta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Siltä osin kuin on kysymys siitä, onko B:n ja Pankki Oy:n välillä 11.12.1997 allekirjoitetun sopimuksen liiteasiakirjalla poistettu B:n lisäsuoritusvelvollisuus, hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Muilta osin hovioikeus toteaa asiassa seuraavaa: Velallisen lisäsuoritusvelvollisuudesta vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä säädetään 1.1.2003 voimaan tulleen yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35 a §:ssä (30.12.2002/1273) ja säännöksen soveltamisesta ennen lain voimaantuloa tehtyyn yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:n mukaiseen velkajärjestelysopimukseen säädetään sanotun lain (30.12.2002/1273) voimaantulosäännöksen 9 momentissa. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan jos velallinen ja velkoja ovat ennen sanotun lain voimaantuloa tehneet yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 85 §:ssä tarkoitetun sopimuksen eikä sopimuksessa ole muuta määrätty, velalliselle voidaan velallisen maksukyvyn parantumisen vuoksi maksuohjelman muuttamisen sijasta määrätä saman lain 35 a §:n mukaan lisäsuoritusvelvollisuus. Menettelystä on voimassa, mitä mainitun lain 85 §:n 2 momentissa säädetään. Velkajärjestelylain 35 a §:n 6 momentin mukaan hakemuksesta ja vaatimuksen esittämisestä säädetään 61 a §:ssä, jonka 1 momentin mukaan hakemusta lisäsuorituksen vahvistamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman päättymisestä on kulunut kaksi vuotta.

B ja Pankki Oy ovat 11.12.1997 tekemällään sopimuksella sopineet B:n vapaaehtoisesta velkajärjestelystä. Sopimuksen kohdassa 7 todetaan muun muassa seuraavaa: Velallinen on maksuohjelman voimassaoloaikana velvollinen ilmoittamaan pankille, mikäli hänen taloudellisessa asemassaan tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut muutoksia. Velallisen on tehtävä ilmoitus pankille viipymättä ja viimeistään yhden kuukauden kuluttua muutoksesta. Jos pankki ja velallinen eivät pääse muutoksesta sopimukseen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun muutosvaatimus on saatettu velallisen tietoon, pankki voi kanteella vaatia tuomioistuimelta päätöstä sopimuksen muuttamisesta. Hyväksytyn maksuohjelman muuttaminen on muissakin tapauksissa mahdollista niillä edellytyksillä ja siten kuin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 44 §:n ja 85 §:n 2 momentissa säädetään.

Edellä mainitulla sopimuksen ehdolla on sinänsä sovittu velkojan mahdollisuudesta vaatia lisäsuoritusta velalliselta, mikäli tämän tuloissa on tapahtunut velkajärjestelyn kannalta merkittävä muutos. Kohdan 7 sanamuodon mukaan ehto koskee menettelyä maksuohjelman aikana. Pankin ja B:n välillä ei ole näytetty erikseen sovitun lisätilitysvelvollisuudesta tai vastaavasta menettelystä maksuohjelman jo päätyttyä. Asiassa on tältä osin noudatettava yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 61 a §:ää. B:n maksuohjelma on riidattomasti päättynyt 28.2.2005. Kanne lisätilitysvelvollisuutta koskevassa asiassa on pantu vireille 5.3.2007. Maksuohjelman päättymisestä on kulunut yli kaksi vuotta ja kanne on siten nostettu myöhään.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.

Päätöslauselma

A Oy:n lisäsuoritusvelvollisuutta koskeva vaatimus jätetään myöhään tehtynä tutkimatta. B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A Oy:lle lisäsuoritusta 30.000 euroa korkoineen sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 960 euroa korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola
hovioikeudenneuvos Lauri Vihervaara

Esittelijä: viskaali Anne Laine

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 26.2.2009

Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.12.2009 KKO:2009:94

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.