Itä-Suomen HO 16.10.2008 1007

Ulosotto, Palkkaturvasaatavan vanhentuminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

JOENSUUN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 18.2.2008

SELOSTUS ASIASTA

Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskus on toimittanut Joensuun kihlakunnan ulosottovirastoon täytäntöönpantavaksi neljä palkkaturvapäätöstä, jotka on annettu 8.4.1988, 21.11.2001 ja 11.12.2001.

Joensuun kihlakunnanvouti on 23.11.2007 antamallaan kirjallisella päätöksellä katsonut, että palkkaturvapäätökset ovat vanhentuneet velan vanhentumisesta annetun lain 13 §:n perusteella. Kysymyksessä olevat palkkaturvapäätökset ovat ulosoton mukaan vanhentuneet eikä hakija ole ilmoittanut, että saatavien vanhentuminen olisi katkaistu hakijan toimesta ulosoton ulkopuolella.

VALITUS

Vaatimus

Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut käräjäoikeutta kumoamaan kihlakunnanvoudin päätöksen ja toteamaan, että palkkaturvasaatavat eivät ole vanhentuneet.

Perustelut

Joensuun kihlakunnan ulosottovirasto on vanhentumislain 13 §:n nojalla (728/2003) katsonut, että palkkaturvasaatavien vanhentumiseen noudatetaan vanhentumislain mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa. Toisin sanoen on tulkittu, että palkkaturvalain 20 §:n kymmenen vuoden absoluuttinen vanhentumisaika olisi vaikutukseton ja saatavat vanhenisivat viiden vuoden kuluessa, ellei niitä sitä ennen katkaista. Tulkinta johtaisi myös siihen, että vanhentumisen katkaisemisella saatava säilyisi rajoittamattoman ajan.

Tulkinta perustunee vanhentumislain 13 §:n lisäksi 2 §:n 2 momenttiin, jossa todetaan, että vaikka velan vanhentumiseen muutoin sovelletaan erityissäännöstä, velka vanhentuu tämän lain mukaan, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Oikeusministeriöstä on työministeriön kautta ilmoitettu TE-keskuksille, että 2 §:n 2 momentin tarkoitus ei ollut tehdä palkkaturvalaissa olevaa kymmenen vuoden vanhentumisaikaa vaikutuksettomaksi. Säännöksellä on ajettu takaa sellaisia tilanteita, joissa oikeudessa riideltävä saatava on vanhentumassa erityissäännöksen nojalla. Tällöin saatava vanhenee erityissäännöksessä säädetystä lyhyestä vanhentumisajasta huolimatta viidessä vuodessa.

TE-keskus katsoo, että palkkaturvana maksettuun saatavaan noudatetaan kymmenen vuoden absoluuttista vanhentumisaikaa. Vanhentumislain 2 §:n 2 momentti ei tee palkkaturvalain 20 §:ää vaikutuksettomaksi.

Hyvä perintätapa ja velkojapolitiikka edellyttävät, että saatavia peritään riittävän aktiivisesti. Vaikka palkkaturvalain mukainen vanhentumisaika onkin kymmenen vuotta, TE-keskus käyttää saatavia ulosotossa muutaman vuoden välein tai vähintäänkin kerran viidessä vuodessa.

B:n tapauksessa hänen palkkaturvavelkojaan on lähetetty ulosottoon vuodesta 1988 lukien. Ulosottoviraston vanhentuneiksi katsomista päätöksistä palkkaturvapäätös nro 71/1988 on palautettu ulosotosta viimeksi 27.12.2001 varattomana. Päätöksiä 181 - 182 ja 189/2001 ei ennen vuotta 2007 ole lähetetty ulosottoon lainkaan.

Edellä mainituista palkkaturvapäätöksistä 8.4.1988 tehty päätös nro 71/1988 vanhenee 31.12.2008. Tämä perustuu 1.1.1999 voimaan tulleen palkkaturvalain (866/1998) 34 §:n 4 momentin siirtymäsäännökseen. Palkkaturvalain 20 §:ää sovelletaan ennen säännöksen voimaantuloa tehtyihin palkkaturvapäätöksiin siten, että kymmenen vuoden erityinen vanhentumisaika alkoi näiden päätösten osalta kulua lain voimaan tultua 1.1.1999.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Päätöslauselma

Ulosottovalitus hylätään.

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, koskeeko velan vanhentumisesta annetussa laissa säädetty velvoite vanhentumisen katkaisemiseen myös palkkaturvalakiin perustuvan saatavan perintää.

Velan vanhentumisesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädetään, että jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta.

Palkkaturvalain 20 §:ssä säädetään, että palkkaturva on perittävä takaisin valtiolle kymmenen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä lukien, jona palkkaturvapäätös on annettu. Tämän jälkeen oikeus maksun saantiin on menetetty.

Palkkaturvalain 34 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksessä todetaan, että ennen lain voimaantuloa tehtyihin palkkaturvapäätöksiin perustuvat valtion saatavat vanhentuvat viimeistään vuoden 2008 päättyessä.

Velan vanhentumisesta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että "yleisten periaatteiden mukaisesti erityissäännös syrjäyttää yleissäännöksen. Vanhentumislain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan kuitenkin täydentävänä säännöksenä. Vanhentumislain säännökset tulevat sovellettaviksi siltä osin kuin erityislaissa ei ole nimenomaisesti säädetty toisin. Useassa erityissäännöksessä onkin vain todettu, missä ajassa velka vanhentuu. Tällöin vanhentumislain säännökset määräävät mm. sen, millä tavoin vanhentuminen voidaan katkaista ja mitkä ovat katkaisemisen ja vanhentumisen oikeusvaikutukset."

Palkkaturvalain 20 §:ssä on säädetty palkkaturvalle erityinen kymmenen vuoden vanhentumisaika. Palkkaturvalaissa ei ole nimenomaista säännöstä vanhentumisen katkaisemisesta. Tältä osin tulevat myös palkkaturvan osalta sovellettaviksi vanhentumislain säännökset. Siten valtion velkojen puhevaltaa käyttävän viranomaisen on palkkaturvasaatavan perinnässä huolehdittava vanhentumisen katkaisemisesta vanhentumislain 10 - 13 §:issä säädetyllä tavalla uhalla, että saatava vanhentuu jo ennen palkkaturvalain mukaisen enimmäisperimisajan täyttymistä.

Täytäntöönpantaviksi toimitettuja palkkaturvapäätöksiä, jotka on annettu 21.11.2001 ja 11.12.2001, ei ole yritetty periä ulosoton kautta ennen vuotta 2007. Pohjois-Karjalan TE-keskus ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vanhentuminen olisi muullakaan tavoin katkaistu näiden saatavien osalta. Koska vanhentumislain 13 §:n 2 momentin mukainen aika on ehtinyt täyttyä näiden palkkaturvapäätösten antamisen ja saatavien ulosottoperintään saattamisen välillä eikä vanhentumista ole muullakaan tavalla katkaistu, saatavat ovat vanhentuneet.

Palkkaturvapäätös, joka on annettu 8.4.1988, on palautettu ulosotosta varattomuusesteellä 27.12.2001. Pohjois-Karjalan TE-keskus ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vanhentuminen olisi katkaistu tuon ajankohdan jälkeen. Koska vanhentumislain 13 §:n 2 momentin mukainen aika on ehtinyt kulua vanhentumisen katkaisemisen ja saatavan ulosottoperintään saattamisen välisenä aikana, tämäkin saatava on vanhentunut.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Heikki Piiroinen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 16.10.2008

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) on valituksessaan käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevät perusteensa toistaen vaatinut, että käräjäoikeuden päätös ja Joensuun kihlakunnan ulosottoviraston 23.11.2007 antama päätös nro 1703/6140/07P kumottaisiin.

B on vastauksessaan vastustanut muutosvaatimusta perusteettomana. B:tä avustanut julkinen oikeusavustaja on vaatinut, että TE-keskus velvoitettaisiin korvaamaan Joensuun oikeusaputoimistolle sille B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kihlakunnanvouti on antanut valituksen johdosta pyydetyn kirjallisen lausuman.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, ovatko kyseessä olevat valtion palkkaturvasaatavat vanhentuneet sen seurauksena, ettei niiden vanhentumista ole katkaistu velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003, jäljempänä vanhentumislaki) 13 §:n 2 momentissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa.

Palkkaturvalain (866/1998) 20 §:n 1 momentin mukaan palkkaturva on perittävä takaisin valtiolle 10 vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä lukien, jona palkkaturvapäätös on annettu. Tämän jälkeen oikeus maksun saantiin on menetetty. Kysymyksessä on lainkohdan otsikon ja palkkaturvalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 104/1998 vp) mukaan erityistä vanhentumisaikaa koskeva säännös, eikä tätä vanhentumisaikaa voida katkaista. Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan, että vastaavanlainen erityisvanhentumisaika on valtion verosaatavilla ja vuoden 1999 alusta lukien myös kunnan maksamaan elatustukeen perustuvilla takautumissaatavilla. Palkkaturvalain vanhentumista koskeva erityissäännös syrjäyttäisi saatavan yleisen, katkaistavissa olevan 10 vuoden vanhentumisajan. (HE 104/1998 vp, s. 10 ja 18)

Palkkaturvalaki 866/1998 on tullut voimaan 1.1.1999. Lain 34 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen työvoimaviranomaiselle jätettyihin hakemuksiin. Ennen lain voimaantuloa tehtyihin palkkaturvapäätöksiin perustuvien valtion saatavien osalta on 34 §:n 4 momentissa säädetty, että ne vanhentuvat viimeistään vuoden 2008 päättyessä. Ennen voimassa olevan palkkaturvalain voimaantuloa palkkaturvasaatavat vanhentuivat määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen (32/1868) mukaisesti 10 vuodessa saatavan syntymisestä, ja vanhentuminen oli katkaistavissa ja katkaisemisesta alkoi kulua uusi 10 vuoden vanhentumisaika.

Vanhentumislain suhteesta erityissäännöksiin säädetään lain 2 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Pykälän 2 momentin mukaan vaikka velan vanhentumiseen muutoin sovelletaan erityissäännöstä, velka vanhentuu tämän lain mukaan, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002 vp) perusteluissa todetaan lain 2 §:n osalta, että yleisten periaatteiden mukaisesti erityissäännös syrjäyttää yleissäännöksen. Pykälän 1 momentin mukaan vanhentumislakia sovelletaan kuitenkin täydentävänä säännöksenä. Vanhentumislain säännökset tulevat sovellettaviksi siltä osin, kuin erityislaissa ei ole nimenomaisesti säädetty toisin. Useassa erityissäännöksessä onkin vain todettu, missä ajassa velka vanhentuu. Tällöin vanhentumislain säännökset määräävät muun muassa sen, millä tavoin vanhentuminen voidaan katkaista ja mitkä ovat katkaisemisen ja vanhentumisen oikeusvaikutukset. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että muussa laissa olevaa säännöstä velan vanhentumisajasta noudatetaan vanhentumislaissa säädetyn vanhentumisajan sijasta. Eri lakeihin perustuvia vanhentumisaikoja ei siten sovelleta samanaikaisesti, vaan sovellettavaksi tulee ainoastaan erityissäännöksen mukainen määräaika. Tuomion tai muun ulosottoperusteen antamisen jälkeen siirrytään 2 momentin mukaan aina soveltamaan vain vanhentumislain säännöksiä. Perusteluna viimeksi mainitulle esitetään, ettei oikeuskäsittelyn jälkeen enää ole sellaisia velan perusteen selvittämiseen liittyviä syitä, joiden vuoksi erityissäännösten mukaisia vanhentumisaikoja olisi syytä edelleen noudattaa. Lainvoimaisen tuomion antamisen jälkeen vanhentumisaika pidentyisi 13 §:n 2 momentin mukaan viideksi vuodeksi. (HE 187/2002 vp, s. 39-41)

Palkkaturvana maksettujen määrien takaisinmaksuvelvollisuudesta valtiolle määrätään pääsääntöisesti palkkaturvahakemukseen annettavassa palkkaturvapäätöksessä (palkkaturvalaki 14 §). Palkkaturvalain 18 §:n nojalla palkkaturvapäätös on heti täytäntöön pantavissa niin kuin lainvoimainen tuomio. Näin ollen palkkaturvasaatava ja sitä koskeva ulosottoperuste syntyvät samanaikaisesti, ja palkkaturvasaatavan erityinen vanhentumisaika koskee vain ulosottoperusteen antamisen jälkeistä aikaa. Edellä selostetuista vanhentumislain 2 §:n 2 momenttia koskevista hallituksen esityksen perusteluista on havaittavissa, etteivät ne sovellu palkkaturvasaatavaan. Kun vanhentumislain 2 §:n 2 momentin mukaan säännöstä erityisestä vanhentumisajasta ei ulosottoperusteen antamisen jälkeen enää sovelleta, johtaisi viimeksi mainitun lainkohdan soveltaminen palkkaturvasaatavaan siihen, että vanhentumislain säännös käytännössä syrjäyttäisi palkkaturvasaatavan erityistä vanhentumisaikaa koskevan säännöksen.

Ulosottoperusteen antamisen jälkeistä velan vanhentumista koskevassa vanhentumislain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetaan tilanteita, joissa velan vanhentumisaika on katkaistavissa. Kuten edellä on todettu, palkkaturvasaatavan erityistä vanhentumisaikaa ei voida katkaista.

Vanhentumislain säätämisen yhteydessä on muutettu vanhentumista koskevia erityissäännöksiä ja niitä on sisällytetty yleislakiin. Palkkaturvasaatavan erityistä vanhentumisaikaa koskevaa sääntelyä ei ole tässä yhteydessä muutettu. Vanhentumislakia koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee, ettei vanhentumislailla ole tarkoitettu syrjäyttää muualle lainsäädäntöön jääneitä vanhentumista koskevia erityissäännöksiä.

Hovioikeus katsoo, edeltä ilmenevät vanhentumislain esitöiden kannanotot ja palkkaturvasaatavan vanhentumista koskevan sääntelyn erityisluonne huomioon ottaen, ettei vanhentumislain 13 §:n 2 momenttia myöskään ole tarkoitettu sovellettavaksi palkkaturvalain 20 §:n 1 momentin rinnalla siten, että saatavan vanhentuminen tulisi katkaista ennen vanhentumislain mukaisen viiden vuoden ajan päättymistä ja että palkkaturvalain mukaan määräytyisi vain saatavan lopullinen vanhentuminen.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei vanhentumislain 13 §:n 2 momenttia ole sovellettava sellaiseen valtion palkkaturvasaatavaan, joka pohjautuu 1.1.1999 tai sen jälkeen työvoimaviranomaiselle jätettyyn palkkaturvahakemukseen. Näin ollen palkkaturvapäätöksiin 181 ja 182 /21.11.2001 sekä 189/11.12.2001 perustuvat saatavat vanhentuvat palkkaturvalain 20 §:n 1 momentin mukaisesti 10 vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä lukien, jona palkkaturvapäätös on annettu, eivätkä ne siten ole vielä vanhentuneet.

Palkkaturvalain siirtymäsäännöksen perusteella lakia ei sovelleta palkkaturvapäätökseen 71/8.4.1988 perustuvaan saatavaan muutoin kuin että palkkaturvalain mukaan määräytyy, milloin palkkaturvasaatava viimeistään vanhentuu. Vanhentumislakia, joka on tullut voimaan 1.1.2004, sovelletaan puolestaan lain 21 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen siirtymäsäännöksen mukaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen mainitun lain voimaantuloa. Saman momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan velka vanhentuu kuitenkin sanotun lain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen. Näin ollen palkkaturvapäätökseen 71/8.4.1988 perustuva saatava, jonka vanhentumista ei ole 27.12.2001 jälkeen vanhentumislain 13 §:n 2 momentissa säädetyn viiden vuoden vanhentumisajan kuluessa katkaistu, on vanhentunut 1.1.2007.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös ja Joensuun kihlakunnan ulosottoviraston 23.11.2007 antama päätös nro 1703/6140/07P kumotaan siltä osin kuin palkkaturvapäätöksiin 181 ja 182 /21.11.2001 sekä 189/11.12.2001 perustuvat valtion palkkaturvasaatavat on katsottu vanhentuneiksi. Palkkaturvapäätökseen 71/8.4.1988 perustuvan saatavan osalta käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Juha Voutilainen, Matti Hakkarainen, Kaarina Heino
Esittelijä Minna Huttunen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.